torstai 26. syyskuuta 2013

Kohti Olympialaisia

Kuten joka syksy, mietiskelin tos jokin aika sitte jonkun uuden harrastuksen alottamista.

Koska nää fitnessjutut on niin nähty, ja kaikki niinku tekee sitä nykyään, niin mä aattelin alkaa urheilee ihan tosissani. Tähdätä vähä korkeemmalle. Mietin et missä lajissa vois vielä päästä olympialaisiin - ja niinki nopeesti ku Rio 2016, koska seuraavat on 2020 Tokiossa, eikä se oikeen sillee nappaa. Ja talviolympialaiset ei kans nappaa.

Noh. Lajinhan pitäis olla pieni ja mielellään vähän hyljeksitty, jotta kilpailu ei olis niin kovaa. Nykyaikainen 5-ottelu vaikutti just sopivalta, koska eihän kukaan enää nykyaikana harrasta nykyaikaista 5-ottelua!!

Lajithan siinä on:
Ratsastus - oon käyny ratsastustunneilla lapsena. Ja mulla oli oma hevonenki. Tosin se ei ollu ratsu.
Juoksu - en tykkää! Tai nyt se on alkanu sujuu, kun oon opetellu tekniikkaa, mut enkka on vasta 30 minuuttii.
Uinti - Marke opetti mut just 3 vkoa sitte uimaan. Sattupa sopivasti!
Ammunta - Just eilen ammuin ekaa kertaa rynkyllä! Oli ihan törkeen siistii, vaik pelästyinki joka kerta sitä ääntä ja sitä täräystä. 3/11 osu tauluun. Ekaks kerraks siis tosi hyvin!
Miekkailu - Tätä en (vielä) osaa. Mut meil on kyllä töissä miekkailuvarusteita. Voisin kysyy jos joku osais opettaa, ku mul on kuitenki viel 2kk aikaa.

Mä niin tähtään Rion Olympialaisiin!!!

Taidan päivittää heti Facebookiin Johanna Lind - Olympic athlete...

#Sarcasm #joke #notfunny #anteeksikaikki5-ottelijat! #kivaaviikonloppua!:)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Erilaisia trainereita

Eilen oli pääkaupunkiseudun kuudes FAF Foundation-kurssi tänä vuonna. Edellisistä poiketen kokeiltiin siirtää Harjoitusohjelmien suunnittelu-osio lauantain superpitkästä päivästä sunnuntain ravinto-osuuden yhteyteen, katkaisemaan pitkää luentopäivää.

Mun mielestä lauantai sujui hyvin. 9-17 on jo ihan tarpeeksi pitkä aika koulutukselle, ja oli ihan kiva, että käytännön harjoitusten jälkeen ei enää tarvinnut kokoontua luentotilaan. Aiemmilla kursseilla tämä on ollut se vaihe, kun jengistä näkee, ettei enää jaksa keskittyä. Ei riitä kapasiteetti eikä energia 8h jälkeen.

Toivottavasti myös kurssilaiset tykkäs, ja toivottavasti myös tänään on Mialla sujunut koulutus mukavasti niin voidaan ottaa tästä uus käytäntö :)


Tykkään siitä, että aina mäkin opin jotain uutta näissä koulutuksissa.

Yksi FAF arvoista onkin "aktiivinen ja vastuullinen koulutus: -- koulutus on vastavuoroinen prosessi, jossa oppimista ja opettamista tapahtuu samanaikaisesti. Siksi koulutustemme tärkein päämäärää on onkin saada oppilaamme kehittymään itse opettajiksi niin pian kuin mahdollista. Opettaminen on yksi parhaista tavoista todella ymmärtää mitä on oppinut. --) 

Tällä kertaa sain pari hyvää vinkkiä liikkeistä ja tavoista tehdä asioita, mutta sain myös sneak peakin "kulissien taa" kun opiskelijat kertoivat PT-kokemuksistaan. Vietän paljon aikaa kisa-, jumppa- ja trainerikollegoiden kanssa, ja useimmat kaverini ovat tavalla tai toisella palvelualalla, jollaiseksi liikunta-alankin miellän. Siksi on kummallista kuulla trainereista, joilla ei ole tarvittavaa palveluasennetta, eikä nöyryyttä muuttaa tapojaan tiedon lisääntyessä.

Jokainen tekee tätä työtä omista lähtökohdistaan ja omalla tavallaan. Jokainen taiteilijakin on erilainen, eikä siitä yleensä tykätä, jos taiteilija tekee ihan samanlaista jälkeä kuin joku toinen ennen häntä. Mutta kun tehdään työtä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kanssa, pitää tietyt perusasiat olla hanskassa. Loppu riippuu omista intresseistä, ja tietysti pokasta. Siis siitä, kuinka paljon on pokkaa luvata osaavansa.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, eikä tällä alalla ole koskaan valmis. Valitettavasti. Välillä olis mukavaa, kun tietäisi tietävänsä ihan varmasti varmaksi edes jonkun asian, mutta liikunta-alalla tieto muuttuu ehkä nopeammin kuin millään muulla alalla. Koskaan en uskalla sanoa mitään täysin varmaksi - paitsi ehkä tiettyjä lainalaisuuksia, kuten lihasten paikat ja toimintatavat, mutta kun se toimintakin on kuitenkin jonkin verran yksilöllistä. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Parasta mitä voi tehdä, on koittaa pysyä kehityksen kyydissä: lukea tutkimuksia, kuunnella, katsella, maistella ja haistella uusia tuulia ja trendejä. Mitään ei kannata suoralta kädeltä teilata, eikä mihinkään kannata mennä ihan täydellä innolla suin päin mukaan. Monipuolisuus ja avoimuus on avainsanat, niillä pääsee pitkälle.

Toinen mainitsemisen arvoinen FAF arvo on Live well - johtajuus:
"Rohkaisemme henkilökuntaamme ja kouluttajiamme olemaan eläviä esimerkkejä hyvinvoinnista ja kehittämään samaa asennetta myös oppilaissamme. Näin he voivat vuorostaan olla esimerkkinä omille asiakkailleen ja ympärillä oleville ihmisille."

Mulle on aina ollut tärkeää elää kuten opetan. Elän ja opetan aina sen hetkisen parhaan tietoni ja taitoni mukaan, mutta pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni kun tietoa tulee lisää. Mun mielestä on väärin, että opetetaan yhtä ja tehdään toista. On väärin että vanhemmat kieltää lapsiltaan karkit, ja herkuttelee itse kun lapset nukkuu. On väärin, että hyvinvointi- ja /tai terveysalan ihmiset voivat huonosti. On väärin että kampaajalla on ruma tukka.

Ei papinkaan tarvitse kokoajan rukoilla, ja kotonaan ihmisen pitää saada olla oma itsensä, mutta olin pöyristynyt, kun yksi opiskelijoista kertoi trainerin vedelleen röökiä samalla kun teki hänelle kunto-ohjelmaa. "No mutta hän oli kisadieetillä ja oli nälissään." Ei, en silti ymmärrä. Mä kun en edes syö asiakastapaamisten aikana vaikka olisin nälissäni. Ok, mieleen tuli pari kertaa kun anteeksi pyydellen olen rouskauttanut banaanin tai omenan jos en ole syystä tai toisesta ehtinyt pitää taukoja, mutta omena on kuitenkin terveempi merkki asiakkaalle kuin se tupakka.

Samaiselle tytölle oli ilmeisesti sama traineri tehnyt kehonkoostumusmittauksen. Ilman valmistautumisohjeita. Oli todennut että rasvaa on 31% ja että se on paljon, mutta ei antanut toimintaohjeita, paitsi sen kunto-ohjelman.

a) valmistautumisohjeet on erittäin tärkeät ennen bioimbedanssimittausta, koska kehon nestetila vaikuttaa ratkaisevasti mittaustulokseen

b) trainerin pitää käyttää myös silmiään ja järkeään. Hänen on sekä itse muistettava että asiakkaalle kerrottava, että tulokset ovat suuntaa-antavia, ja niihin sisältyy useita virhelähteitä, niin hyvässä kuin pahassakin. Mun silmään näytti, että kyseisen tytön rasva% olisi lähempänä 25% kuin 30%

c) tuloksesta on tulkattava asiakkaalle myös muuta kuin numeroita, esim. mikä on ihanteellinen tulos, mihin pitäisi pyrkiä ja mikä on terveyden kannalta parasta. Pitää myös muistaa, että naisten ja miesten kehot ovat erilaisia, ja naisilla vaan on sitä rasvaa kropassaan enemmän, ja pitääkin olla! Naiselle 25% rasvaa on tervettä, miehelle liikaa.

d) jos rasva% todella on korkea, pitäisi asiakasta ohjeistaa miten sitä kannattaa lähteä pudottamaan. Tämä tyttö sanoi tuloksesta pelästyneenä alkaneensa soppadieetille. Ja sehän ei ole se oikea tie.

Tässä www.nerdfitness.com sivuston havainnekuvat miesten ja naisten rasvoista. Mä sanoisin että tuo nainen 25-26% voisi olla 27-28%, mutta hey, antaa se nyt vähän osviittaa kuitenkin.




Kaiken kaikkiaan trainerin pitäisi ottaa asiakas huomioon kokonaisuutena. Me ei olla psykologeja, eikä terapeutteja, ei päihdetyöntekijöitä eikä valtuutettuja puuttumaan asiakkaan elämään millään muulla kuin liikunnan (ja ehkä ruokailun) saralla, mutta se kaikki muu elämä pitää ottaa huomioon harjoituksia suunnitellessa. Asiakkaan terveys pitäisi olla meille se pääasia, ulkonäkö vasta toissijainen juttu. Aina.

Vaikka asiakkaan tavoite olisi mikä, en suostu suosittelemaan mitään, minkä tiedän uhkaavan asiakkaani terveyttä. Vaikka asiakkaan tavoite liittyisi puhtaasti ulkonäköön, haluan löytää ne keinot, jotka ei vaaranna terveyttä vaan parantaa sitä. Joskus maaliin voisi olla helpompi ja nopeampi tie, mutta helppo ja nopea ei koskaan ole ollut mun juttu ;)


maanantai 16. syyskuuta 2013

Vierua ja viihdettä

Perjantaina vietettiin sotilasmaistereiden kanssa testi- ja liikuntapäivää Vierumäellä. Ne päivät alkaa aina valojänistestillä, ja ruokailun jälkeen on pari tuntia ohjattua liikuntaa vaihtoehtoisilla teemoilla. Mun ohjattavana oli pari settiä kehonhallintaa. Oli kivaa! :)


Tällä kertaa olin myös itse kokeilemassa sitä valojänistestiä, ihan vaan että tiedän mistä puhun. Toiset sanoo että valojänistesti on mukavampi kuin Cooper, mutta kyllä ne mun mielestä on ihan yhtä kamalia ärsyttäviä. Eihän se mitään kamalaa ole, sen kun juostaan vaan, mutta kun se juokseminen osuu johonkin samankaltaiseen hermoon kuin hammaslääkäri porallaan, ja se ovenkarmi kyynärpäässä.

Ja niille, jotka nyt ihmettelevät mikä ihme se valojänistesti on, valotan asiaa sen verran, että valojänistestissä seurataan juoksurataa kiertävää, standardivauhdilla etenevää, kiihtyvää valoa. Se lähtee melko rauhallisesti liikkeelle, ja joka kierroksella vauhti hiukan nopeutuu. Rataa kierretään niin kauan kuin virtaa riittää ja tossuissa riittä tempo.

Cooperissa on juostava, tai käveltävä, 12 minuuttia millä tahansa vauhdilla. Voit hidastaa jos siltä tuntuu. Valojänistestissä ei armoa anneta, vaan vauhtia on pidettävä yllä ja jopa kasvatettava.

Mä huomasin jo lämmitellessä että viikon treenit (lenkkii, penkkii, tanssii ja jumppaa) ja vähähiilarinen (hups, vahinko!) ruokavalio painoi jaloissa jo valmiiksi, ja kun päälle lisätään se psyykkinen painolasti, hyvä että sain jalat edes liikkeelle. Alkuvauhti oli sellainen, jolla olisin voinut hölkötellä, mutta heti seuraavalla kierroksella alkoi se "tän kierroksen jälkeen kyllä lopetan"-tyyppinen ajatuksen kulku.

Jos nyt vielä voi vähän selittää, niin juoksin viimeisen ryhmän mukana, ja hallista alkoi olla happikin jo lopussa, mikä ei tehnyt testistä ainakaan yhtään miellyttävämpää. Viis kierrosta taisin roikkua mukana. Olisin voinut pinnistellä vielä yhden kierroksen, mutta en vaan halunnut. Luovutin koska ei ollut pakko juosta. Onks aina pakko tehdä jos ei yhtään haluu? Kyllä mä vielä opin juoksee, ja sit mä haluun testiin. Sit ku se ei tunnu niin hemmetin kamalalta.

Kotimatkalla meinasin nukahtaa metroon. Päätin, että nukun ihan koko viikonlopun. En ehkä herää ollenkaan.

Lauantaina yllätyksekseni kuitenkin heräsin! 11h unien jälkeen. Katottiin monta jaksoo BB:tä. Niin aivotonta ohjelmaa ettei tarvi ajatella. Ei tarvi ku olla ja ihmetellä. Jossain vaiheessa, kun olin ilmeisesti levännyt tarpeeksi, alkoi olla rauhaton olo - tarttis tehdä jotain, mennään johki, tehdään jotain, LEIKI MUN KAA!

5km lenkki (juosten!) purki kivasti energiaa ja piristi nuutunutta oloa. Suihku, ruokaa ja cityyn:
Käytiin tilaamassa mulle uudet silmälasit (vanhat on niin vanhat että ne jää laukun pohjalle liian helposti) ja vähä kateltiin syksyn vaatejuttuja... käytiin kahvilla, ja treffattiin mun isä Kampissa ja käytiin yhdessä syömässä. Masut täynnä päätettiin vielä käydä kotimatkalla leffassa. Keskellä kaupunkia on niin mahtava asua!

Kirottu (The Conjuring) tuli katsottua osaksi sormien välistä. Hyvä kauhu on mun mielestä piinaavaa ja pelottavaa, tämä oli siinä rajoilla oliko liikaa pelästymisiä. Suosittelen silti kauhun ystäville - ei se huono ollu!

kuva: Finnkino
Sunnuntaina oltiin Rooman reissukavereiden kanssa brunssilla Pacificossa. Se oli mun elämäni eka brunssi, jos ei Santiksen viime sunnuntaista sotaharjoituksen jälkeistä brunssia lasketa. Ja koska vertailukohtaa ei ole, mun on ehkä turha hehkuttaa että maailman parasta ruokaa, vaikka mun mielestä oikeesti oli. Siä oli munakokkelia, lihapullia, papuja, salaatteja, jotain soijahässäkkää, tonnikalatahnaa ja maissulastuja, hedelmäsalaattia, hedelmäpaloja, jogurttia, mysliä ja muroja, leipiä ja leikkeleitä, mehua ja kahvia... Toki seurakin oli tosi mukavaa ja ilma oli nätti ja olo oli hyvä, joten kaikki palikat oli paikoillaan. Olo ei muuten enää lähtiessä ollut niin kovin hyvä. Jälkkäriks oli banaanipannaria ja jätskiä. Nams!

Oisko sulla suositella pääkaupunkiseudulla hyviä brunssimestoja? Kerro vinkki missä tykkäät käydä ja millaista safkaa on tarjolla! :)

maanantai 9. syyskuuta 2013

Mitäs viime viikosta jäi käteen?

Tän viikon uudet jutut ei niinkään liity työhön, vaikka sielläkin uusia kokemuksia toki tuli...

Tällä viikolla ajelin pariinkin kertaan ihan tossa keskustassa. Tai jos tarkkoja ollaan niin joka kerta kun auton tosta paikaltaan käynnistän, ajan sillä keskustassa, mutta nyt siis ihan tossa Manskulla ja Rautatientorin edessä ajellessa totesin, että ei tää niin paha oo.

Tämä ei ole kuva tosta miehestä, vaan kuva keskustasta!

Ja toinen lokaatio ihan ytimessä! :D
Mitä tutummiksi tän kaupungin kanssa tullaan, sitä enemmän me toisistamme tykätään. Tää Helsinkikään ei siis enää kenkkuile mulle niin paljon kuin ennen. Se pitää nykyään kadut ja talot paikoillaan eikä piilota niitä multa. Yhä useammin löydän itseni juuri sieltä, mihin olen ollutkin menossa, enkä enää juurikaan huomaa lähteväni "Helsingin keskustaan" vaan ihan vaan kaupoille, ulos tai asioille. Kyllä tää tästä - kyllä pikkukaupungin tytöstäkin voi tulla vähän isomman kaupungin nainen :)

Keskiviikkona saatiin meille yövieras. Hän on Vishy.


Me ollaan aika paljon samanlaisii ja siks me tykätään toisistamme. Me tykätään meidän lihaksista - ne tekee meist vahvoi ja jäntevii. Meil on molemmil vähä hengitysvaikeuksii, ja joskus meinaa olla nenä niin tukossa ettei oikeen pysty hengittää. Me ollaan aika reippaita, mut pelästytään aika helposti, ja sit mennään iha lukkoon. Vishy on meist se kumpi saa suunsa auki ja pitää aina puolensa. Me kyl tykätään nukkuu, mut heräillään aika helposti. Ja sohva on meist ihan paras paikka.


Me ollaan vähä nirsoi syömään, eikä meidän mahat oikein kestä kaikkee... Me osataan näyttää kilteiltä ja sulosilta et me saadaan rapsutuksii :)

Perjantaina olikin vapaapäivä. "Vapaapäivä". Kolme asiakastapaamista, joita en ollut saanut mahdutettua mihinkään muualle kalenteriin. Haluisin pitää vapaapäivät vapaapäivinä, mut ku, mutku...

Lauantaina oli Olli SovijärvenJaakko Savolahden ja Sami Sundvikin vetämä ravintoseminaari klo 10-18. Nopein 8h pitkään aikaan! Sori pojat huonoista kuvista.

Sami ja Jaska lähestyi ruokavaliojuttuja samalla asialla vähän eri näkövinkkeleistä

Ollin pätkät oli jotenkin tosi "epälääkärimäisesti" päivän hauskimmat
Odotin seminaarilta paljon, eikä odotukset jääneet tyydyttämättä. Aika vähän varsinaisesti uutta tietoa, mutta hyvin perusteltuja vahvistuksia omille näkemyksille on aina mukava kuulla. Toki sain myös uutta ajateltavaa, mutta kirjoitan niistä sitten, kun tiedän mitä niistä ajatella.

Olli kuitenkin sanoi jotain niinkin yksinkertaista, kuin "pelasta ensin itsesi, jotta voit auttaa muita." Hän kertoi (vapaasti referoituna) tehneensä pitkiä päiviä ja uhranneensa omaa vapaa-aikaa, lepoaikaa, auttaakseen muita, ja voineensa itse todella huonosti. Nyt hän ei ota uusia potilaita, vaikka tulijoita olisi, koska vahingosta viisastuneena pitää kiinni siitä omasta vapaa-ajastaan. Se munkin vaan pitää nyt oppia. Olen tehokkaampi, jos välillä otan ihan rennosti.

8h seminaarin jälkeen olikin jo kiire töihin. Se siitä relaamisesta siis. Söin seisaaltaan samalla ku vaihdoin vaatteita - just päin vastoin kuin just oli opetettu!

Ja kiirehän mulla oli PV:lle tyypilliseen tapaan ihan vaan odottamaan! :D

Marke töissä ;)
Hereillä pysyäksemme käytiin vähä ulkoilee, katseltiin tähtiä ja kuunneltiin heinäsirkkoja


Sit kun ne työt alko niin niitä saikin puristaa melkosella sykkeellä yömyöhälle. Työn täyteisen yön ja vähien unien jäljiltä sunnuntaina olikin ihan krapulainen olo. Ilma oli mahtava ja mieli halajas jotian kivaa ja leppoista tekemistä, joten lähdettiin Saken kanssa sightseeing-risteilylle

Onneks tuli taki mukaan ku merellä oli kyyyylmä

Hienoja oli maisemat...

Mielenkiintoisia oli historialliset tarinat...

ja kaikkineen oli kiva päästä opastetulle kierrokselle pääkaupungissa
Pohdittiin sitä, kuinka paljon helpompaa Suomen historian sisäistäminen on helsinkiläisille nuorille kuin meille länsirannikon kasvateille, joille Helsinki on yhtä kaukainen kuin mikä tahansa ulkomaan kaupunki. Euroopan kaupunki ainakin.

Kun ne tapahtumat pystyi kuvittelemaan oikeisiin paikkoihin, koko tarina sai ihan uuden merkityksen. Peruskouluille pitäisi asettaa pakolliseksi käynti Suomenlinnassa ja kiertomatka saaristossa - sekä Turussa että Helsingissä. Se että jossain perähikiän pulpetissa pänttäät kuka tuli minne ja räjäytti missä ja koska, on ihan eri asia kuin nähdä ne paikat, nähdä ne rauniot ja rakennukset ja kuvitella ne tapahtumat oikeaan ympäristöönsä.

Tänään oli vapaapäivä, ja tarkoitukseni oli tietysti vetää kunnon treeni heti aamupäivällä (yhden asiakastapaamisen jälkeen) mutta olo oli niin nuutunut ja apaattinen viikonlopun jäljiltä, että tein 30min pk-pyöräilyn, kävin infrapunasaunassa ja lähdin kotiin päikkäreille. Loppupäivä onkin mennyt American Horror Storyn parissa ja syödessä. Jos ei tällä palaudu niin ei sitten millään ;) 
Huomenna palataan arkeen uudella energialla!

torstai 5. syyskuuta 2013

Mitäs uutta tällä kertaa?

Viime viikon uusi juttu oli uiminen. Oon pitkään haaveillut, että ihan oikeesti opettelisin uimaan jotain muuta kuin sitä mummorintaa.

Nyt on siihenkin loistava tilaisuus kun Santiksessa on oma uimahalli ja työparina uimaopettaja :)

Maanantaiaamuna laitoin lainalasit silmille ja pulahdin altaaseen. Siitä se sitten lähti. Ensin piti opetella pitämään silmät auki veden alla ;) Heh. Lasit oli hyvät ja ne suorastaan imaisi itsensä kiinni niin, ettei yhtään tarvinnut pelätä että ne vuotaa, silti meinas väkisin mennä silmät kiinni sukeltaessa.

Sitten opeteltiin hengitystä. Veden alla nenän kautta ulos, snadisti pää pinnan yläpuolelle ja suun kautta happea. Jep, suun kautta hengittäessä ei vedä vettä ihan niin helposti henkeen kuin nenän kautta. Enpä ollut tullut ajatelleeksi... tunsin itseni vähän tyhmäksi. Ja mua ärsyttää sana "snadisti" ja silti se on pesiytynyt myös omaan puheeseeni. Lyökää mua siinä vaiheessa kun korvaan sen "skidisti":llä!

Kädet ja jalat toimi ihan hyvin oikeassa rytmissä, joten ei tarvittu kuin pientä liikeradan säätöä nyt kun käsien pitää eteenpäinkauhomisen lisäksi auttaa nousemaan pinnan yläpuolelle.

Työparini huusi aika monta kertaa "rennosti, ei oo mikään kiire!"

Oon vissiin katsonut liikaa kilpauimareita kun tahti oli jotakuinkin sama kuin Olympia-altaassa. Siinä ei kuulkaa hengitys pysyny mukana, eikä olkanivelet kuopissaan ;D

Seuraavana päivänä homma alkoi sujua paremmin, kun maltoin rauhoittua... Potku, liuku, kädet, happea.

Innokas opettajani halusi heti opettaa myös vapaauinnin tekniikkaa, jotta pääsen sitten sitäkin harjoitelemaan itsekseni. Melkosta pärskimistähän se oli - vettä lensi ja halli kaikui. Vetelin vettä sekä henki- että ruokatorveen ja jossain vaiheessa korvakin imaisi muutaman tipan. Kun sain vatsan alle vesijuoksuvyön kannattelemaan mua pinnalla, ja pystyin keskittymään vaan käsien liikkeeseen ja hengitykseen, alkoi olla edes vähän toivoa.

Loppuviikon ajan aloitinkin jokaisen työpäivän altaan kautta. Loppuviikosta löytyi rintauintiin hyvä flow ja vapariakin pystyin vetämään melkein koko altaanmitan oikealla rytmillä. Harmittelin että joudun viikonlopun pysymään kuivalla maalla, mutta uintiin tottumattomat lonkankoukistajat kyllä kaipaskin jo lepoa.

Perjantaina töiden jälkeen kävin Helsinki Workoutiss vähän joogailemassa ja jatkokouluttautumassa uusimpaan BodyBalanceen. Lauantaiaamuna oli tarkoitus olla heti ysin pintaan takaisin Kaapelitehtaalla jumppailemassa, mutta rankka viikko vaati veronsa ja jumitin kotona vielä kymmeneltä. Raahauduin paikalle siinä toivossa, että kun saa lihakset lämpösiksi ja veren kiertämään niin löytyy sitä jumppaenergiaa, mutta haaveeksi jäi. Olo oli nuutunut ja voimaton. Liika taitaa olla liikaa kivoissakin jutuissa.

Sunnuntaina tähtäimessä oli olla Lahden Fitness Expossa 9.00 fiilistelemässä fitnessmimmien vapareita, mutta heräsin 11.30. Onneks ei ollut lippua hankittuna etukäteen ;)

Koko sunnuntai meni enemmän tai vähemmän sumussa. Sen verran poistuin kotoa että käytiin jätsillä ja kahvilla ja nautiskeltiin "tavallisesta elämästä", elämästä ilman dieettejä ja treeniaikatauluja. Mun kisoista on 2kk aikaa, ja vieläkin on vaikea hellittää, vaikea suhtautua rennosti ja "tavallisesti" tähän normaaliin arkeen. Mutta eiköhän se siitä taas suttaannu jossain vaiheessa.

Maanantaina olin taas altaassa ennen töitä. Vesi näytti vähän oudolta. Samealta. Tarkemmin kun katseli niin, no, ei halunnut katsella. Saippua ja shampoopesun jälkeenkin olo oli loppupäivän vähän ällö. Allas oli käyttökelvoton pari päivää putsauksen vuoksi, ja sen jälkeen olenkin ollut niin kiinni muissa hommissa etten oo ehtinyt uimaan. Mutta toivottavasti taas ens viikolla ehtii :)

OSTOSLISTA:
- uimalasit