perjantai 25. helmikuuta 2011

2 x Johanna

Posti toi uusimman Me Naiset.


Viikon olennaiset - sivulla oli mielenkiintoisia juttuja..


Katsotaas tarkemmin sitä sivun alareunaa..


Hassun sattuman tarina ei siis ole sitä sattumaa kummempaa. Minä ja mun elämä vaan satutaan olemaan niin ennalta-arvattavan tavallisia, että meistä on helppo tehdä tarinaa ;)
_

Tänään jäi jumpat vetämättä sairastumisen vuoksi. Illalla oli lämpöä, sit taas ei ollut, sit taas oli ja aamulla ei ollut. Mut sit taas oli, ja lihassärkyjen kera. Ja aivastusten. Myöhemmin tuli kurkkukipu.

EN HALUU OLLA KIPEE!! Haluu vaan treenaa ja kasvaa ja olla pirtee ja iloinen ja jaksaa jaksaa!!

torstai 24. helmikuuta 2011

Mitäs E:tä tänään syötäisiin?

Katsoin eilen boksilta TV2:n Silminnäkijä-ohjelman jakson Väärennetty ruoka, ja voin pahoin.

Ohjelma paljasti paitsi virheellisiä pakkausmerkintöjä (mm. Pirkka kasvirasvasekoitteen pääraaka-aine onkin maito, joka viimeisimmän tiedon mukaan tulee eläimestä, ei kasvista) myös mitä shaibaa pakkauksiin piilotetaan ja painetaan päälle hienoja lupauksia.

Kyllähän lisäaineista puhutaan ja niitä itsekin vältän jos valittavana on saman hintainen tuote lisäaineilla tai ilman, mutta valitettavasti hinta sanelee sen, mitä ostetaan. Haluan kuitenkin syödä silä tavalla oikein, että kasviksia tulee syötyä joka päivä, täysjyvätuotteista kuitua, hyviä rasvoja, riittävästi proteiinia jne.

Koska suomalaiset tomaatit maksavat tuplasti sen mitä ulkomaiset, pussiin sujahtaa ennemmin 5 espanjalaista kuin 2 suomalaista.

Silminnäkijä avasi kuitenkin silmät siihen, ettei suomalainenkaan ruoka aina ole parempaa kuin ulkolainen.

Voi juma, savukinkkuakaan ei savusteta, se vaan maustetaan savuaromilla, eikä se ehkä oikeasti ole edes kinkkua!

Voisin referoida taloussanomien jutun "Miksi meille syötetään tällaista roskaa?", mutta jokainen klikatkoon itse tästä. Jutussa on muutamia hyviä esimerkkejä siitä, minkälaisten tuotteiden tuoteselosteita kannattaa syynätä ja mitkä kannattaa suoraan vaan jättää hyllyyn.
"Jopa pyykinpesuaineessa fosfaatittomuutta käytetään myyntivalttina, mutta ruoassamme se saa levätä rauhassa."
Onko ylipainoiset, "terveellisten" elämäntapojen puolestapuhujat ja muuten vain sokeria kaihtavat ihmiset todella niin pöhköjä, että juovat sokeroidun mehun sijasta sitten mielummin lisäaineilla maustettua vettä? Happamuudensäätöaineet (E296, E331), aromi, makeutusaineet (aspartaami ja asesulfaami K), stabilointiaineet (E415, E414, E445), väri (E160e), säilöntäaine (E202) ja hapettumisenestoaine (E300) eivät voi olla sen terveellisempiä kuin sokerikaan.


Tänään sitten kaupassa olikin kaksinverroin hankalaa. Ennen riitti hintalapun ja ravintoainetaulukon tutkiskelu, nyt piti vielä pohtia lisäaineita ja "todellisia" raaka-aineita. Huh.

Ensimmäistä kertaa meidän taludessa ostettiin sitten ihan oikeeta lihaa ihan oikeelta tiskiltä. Oli kyllä niin hyvä myyjä että pisti meidät lähes väkisin maistamaan useamman palan sitä savukyljystä ja iski myyntipuheensa juuri siihen puolustuskyvyttömään vaiheeseen kun mehukas liha mureni hampaissa ja silmät kääntyvän väärinpäin. Siitä lähti sitten kilon pala mukaan.
Pala tiskillä lojuneesta elukan kyljestä
..ja valmis, hedelmäveitsellä veistelty annos.
Täytyy sanoa että oli hintansa arvoinen möhkäle. Vaikka kilohinta on melko kallis, verrattuna vaikka sika-nauta jauhelihaan, oli maku ja varmasti ravintoarvotkin paremmat.

Jonkin verran kuulen puhuttavan myös siitä, etteivät lihan ja maidon ravintoarvotkaan ole samat kuin ennen, koska eläimet syövät huonommin. Mihin tämä maailma on menossa? Pelkkään synteettiseen ravintoonko?

Kysymys: Jos ostaa paljon huonolaatuista halpaa ruokaa, tai vähemmän mutta parempilaatuista ja kalliimpaa ruokaa, saako rahoille silloin saman vastineen? Vai kumpaan suuntaan kuppi kellahtaa?

Haluaisin olla tilanteessa, jossa ei tarvitsisi miettiä ja punnita, vaan voisi ostaa paljon puhdasta ja ravinteikasta ruokaa!

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Jumppa naisen tiellä pitää

Jos joku on joskus miettinyt, miten niitä jumppatunteja tehdään, niin näin:


Mulla on aina ollut luontainen alitajuinen tarve hakeutua mahdollisimman epämukavaan ja omituiseen asentoon tehdessäni jotain keskittymistä vaativaa, tai mitä tahansa muuta. Monet TV-ohjelmat on tullut seurattua selkä telkkua kohti tuolinkarmilla istuen, niska jumissa, joten ei yllätä että jumppasuunnittelut, näköjään, tehdään sohvan käsinojalla ;)

BP 77 & BC 47
Sain uuden ShapePulsen viilausta vaille valmiiksi just ennen ku uudet LesMillsin matskut tuli. Onneksi.

Ensi tiistaina kajahtaa Sats Tikkurilan kajareista 47 BodyCombat ja nyt on sentään ruhtinaalliset 5 päivää aikaa opetella koreografia :D

Viimeksi tais olla 2 päivää.

Ja kun BC ja ShapePulse on hanskassa, on aika alkaa painia Zumban kanssa. Siitä tuleekin haasteellista.

Harva jumppaaja tulee ajatelleeksi sitä, kuinka suuren työn uuden ohjelman suunnittelu, tai valmiin koreogafian opettelu vaatii.
Jossain TV-ohjelmassa taisi joskus olla kilpailijoilla viikko aikaa opetella joku uus juttu ja sit pääsi matkalle jos suoriutui tehtävästä. Viikko on meidän maailmassa aika paljon. Usein uus tunti on mentävä vetämään nopealla aikataululla pikapikaa ja joskus rapatessa roiskuu. Blackoutteja tulee väistämättä.

Jumppaajan näkökulmasta lavalla hilluminen on usein helppoa ja huoletonta, koska musiikista kuulee koska seuraava juttu tulee. Ohjaajan on kuitenkin muistettava mikä se juttu on  ja kerrottava se asiakkaille etukäteen. Tässä itselläni on se hankalin hankaluus - ennakointi. Siinä olisi aina petrattavaa.

Olis ihanaa osata nopeatempoisella tunnilla selittää asiat niin selväsanaisesti ja oikeilla termeillä, että kaikki pysyisivät mukana. Välillä kuitenkin itselläkin on hukassa liikkeiden nimien lisäksi oikea ja vasen, ja kovassa tykityksessä on hankala muistaa kumpi jalka astuu, vasen vai oikea, MUN vasen VAI asiakkaiden vasen!!

Välillä sanat tulee oikein, mutta käskytys aivoista raajoihin ei toimi tarpeeksi nopeasti.

Jos asiakkaalle riittääkin yhdensuuntainen hermoimpulssi (aivot: "vasen astuu ja oikea potkaisee, ok" ja käsky lähtee ja jalat toimii), ohjaajalla sama kuvio menee jotakuinkin siksakkia (aivot: "oikea astuu ja vasen potkaisee" Suu: "vasen astuu ja oikea potkaisee" Jalat: "niin kumpi meistä nyt tekee mitä?")

Tänään tunnilla sanoin, ihan oikein, vasen astuu ja oikea potkaisee, mutta omat jalat vaan meni solmuun. Hah.

Eilen BC-tunnilta lähti 4 (neljä!!) ihmistä kesken tunnin pois. Yksi mies, joka tuli viimetipassa, ei ollut koskaan ennen käynyt, ja tuli vähän henkseleitä paukutellen ja kavereille naureskellen. Oli pihalla ku lumiukko ja hyytyi ennen puoliväliä. Miehet!

Äiti ja n. 12-vuotias tytär. Äiti on käynyt ennenkin, mutta tyttö oli ekaa kertaa eikä BC oikein tainnut olla oma juttu.

Viimeinen oli huonovointisen oloinen nuori nainen joka on kyllä ennenkin ollut tunnilla. Tosi hyvä että ymmärtää antaa periksi jos on huono olo. Toisinaan vedetään sisulla ja oksennetaan tai pyörrytään  saliin. Not nice!

Selityksistä huolimatta aikamoinen saldo lähtijöitä :/

Tänään tuurasin Veeraa (jonka piti tuurata Anua) eikä tunnilta lähtenyt ketään. Jei! Tosin mun teki mieli lähteä kun kädet sattu ja energiat oli nollassa. Tossut paino ainakin tonnin. Yoga menikin jo kivuttomammin.
En vaan taas palautunut kunnolla eilisestä treenistä kun en saa syötyä tarpeeksi. Miten edes voin odottaa ja haaveilla lihaskasvusta?! mur!!
Nyt se huono syöminen kyllä johtuu osaksi myös siitä että jääkaappi loistaa tyhjyyttään. Huomenna on kauppapäivä.

Huonosta palautumisesta huolimatta treenasin BC:n jälkeen takareidet salilla. No ku oli aikaa ennen Yogaa!

Hei mahtavuutta, L&T:n mies kävi tänään korjaamassa makuuhuoneen patterin ja lämpötila on jo laskenut 25:sta 22:een! Voi tuntua äkkiseltään kylmältä ;)

--

maanantai 21. helmikuuta 2011

Kyllä treenistä tulee hyvä olo!

Käytiin tänään oikein kunnon kävelylenkillä. Aikaa tais kulua reilu pari tuntia ja Tiksun tassut alko jo vähän palella. Se teki sellasii hassuja takapotkuja joka toisella askeleella ja näytti tooodella huvittavalta. Reppana. Muuten tuossa turkissa ei varmasti tule kylmä, ja palelevat varpaatkin unohtu heti kun heiteltiin vähän lumppareita.


Hain kirjastosta taas yhden Cecelia Ahernin. Nyt vuorossa neitokaisen järjestyksessään toinen tuotos Sateenkaaren tuollapuolen (2005). Aiemmin oon ihastunut tällä tavalla vain yhteen kirjailijaan, Torey Haydeniin, jonka kaikki kirjat on taattua laatua erityisopettajan arjesta. Ahernin kirjat on kaikki erilaisia, mutta niin ihanan kevyttä ja mielikuvituksekasta luettavaa, että väkisinkin arki unohtuu.

Pistäydyin myös poliisilaitoksella antamassa sormenjäljet, hui! Onneksi vaan passihakemukseen ;) Passi on ollut To Do-listalla jo hyvän tovin ja tänään se nyt sit on laitettu vireille.
Nyt on taas pikkusen paremmat tsäänssit päästä jonnekin tälläseen paikkaan:


Kotosalla suunniteltu uusi ShapePulse-tunti ja aurinkoinen ulkoilu vei mehut, eikä salille olis huvittanut lähteä. Lähtemisestä oli kuitenkin palkintona hyvä treeni ja parempi mieli. On se kumma miten siitä raudan puskemisesta saa virtaa.

Olin menossa tekemään ihan eri treeniä, mutta näin Alin salilla ja tehtiin yhdessä kompromissina rinta-olkapää:

Leveä dippi "lämmittelyksi" 4 x max
Vinopenkkipunnerrus käsipainoilla 5 x 8-12
Dippi rinnalle (tää oli vähän hakemista ja opettelua, en oikein saanut tuntumaa sinne mihin piti) 4 x
Penkkipunnerrus laitteessa 4 x 10-12
Pystypunnerrus laitteessa 4 x 12
Pystypunnerrus niskantakaa tangolla 4 x 12-15
Pystysoutu tangolla 5 x 12

Maanantaille tyypilliseen tapaan pitkät venyttelyt kotona yhdessä taekwondotreeneistä kotiutuneen kullan kanssa. Se on niin seurasta kiinni tunteeko itsensä kankeaksi vaiko tosi fleksiibeliksi ;)

--

lauantai 19. helmikuuta 2011

Loistavia Fitnessuutisia!!

Meinasin revetä liitoksistani aamulla kun silmät ristissä kurssipaikalle vääntäydyttyäni luin puhelimesta sähköpostit (onpa muuten hölmö lause: luin puhelimesta sähköpostit):

"Kevään uusia kilpailusääntömuutoksia
Keväällä astuu voimaan muutamia kilpailusääntömuutoksia --
Fitness
Fitness-kilpailussa on alkukilpailussa ja finaalissa kaksi kierrosta; vapaaohjelma ja vertailut. Vapaaohjelman pisteet tuplataan molemmilla kierroksilla.
Tuplaamalla vapaaohjelman pisteet yritetään saada fitnesstä erottumaan entisestään body fitnessistä."
Loistavaa!!

Aiemminhan fysiikka ja vapari ovat olleet saman arvoiset, mutta finaalikierros on ollut ainoastaan fysiikkaa. Tämän sääntömuutoksen myötä vaparin painotus nousee huikeasti, ja sehän on mun kannalta vain ja ainoastaan hyvä juttu. Tiedä sitten mitä se tekee lajille kokonaisuutena. I'm happy :D

Haastetta tulee siinä, että esim. Fitness Expo 2011 on kaksipäiväinen, mutta jokainen kilpailu on aiemmista vuosista poiketen yksipäiväinen. Keharit (hih hih) lauantaina ja fitness-sarjat ja CBB sunnuntaina.

Fitnessissä se tarkoittaa saman päivän aikana kahta fysiikkakierrosta ja kahta vaparia. Mutta siinähän sitten karsiutuu ne jyvät akanoista: kuka vaan voi vetää vaparin kertalleen hyvin, mutta entäpä kaksi?


Tämän viikonlopun koulutus on takana ja ollaan tuotteistettu osaamista ja harjoiteltu psyykkistä valmennusta.


Ja tietysti jumpattu ite! Tällä kertaa skabattiin palloilla kuin kaikki normaalit aikuiset



Nyt on hyvä nauttia BFF:n kaa tyttöjen illasta punaviinin, popcornien ja hömppäleffan kera.
Ah tätä ihanaa elämää :)

perjantai 18. helmikuuta 2011

Kauneus on katsojan silmässä

Mitä ihmettä on tapahtunut kauneusihanteille?
Milloin ihanne on ollut naisellisen pyöreä, milloin langan laiha, mutta aina (ennen) kuitenkin puhdas ja kaunis.

Nykyihannetta voisi kuvailla yhdellä sanalla, fake. Teko sitä ja teko tätä.

Ymmärrän, että päivetystä haetaan purkista, koska auringon ja solariumin vaaroista puhutaan paljon, eikä täysin aiheetta. Mutta kun vaaleaihoiset skandinaavit haluavat näyttää Eva Longorialta, ei kevyesti päivettävä kosteusvoide riitä. Sävyllä ja värin tasaisuudella ei niin väliä, kunhan on ruskea!

Latinolookiin kuuluu tietenkin kiiltävän mustat hiukset, ja hollywoodlookiin vaaleaakin vaaleampi kuontalo. Suomalainen maantienharmaa juurikasvu näyttää molemmissa vaihtoehdoissa melko ikävältä. Suomalaisille ominaisia ohuita ja hentoisia hiuksia tuuhennetaan vaahdoilla, geeleillä, föönillä ja kihartimilla, mutta oikotien onneen tuo hiustenpidennykset/tuuhennukset joita omien hiusten sekaan liimataan tai teipataan haluttu määrä. Näppärää.

Koska työtä tekevällä kansalla kynnet ovat kovilla, niitä muokataan geeleillä tai muovitipeillä. Ei enää lohkeilleita kynsiä vaan tasaisen kaunis ja kestävä pinta, jota voi koristella persoonallisilla lakkauksilla, viilauksilla ja koruilla.

Kun maskaravalmistajien tyhjät lupaukset eivät enää riitä, voi bilekäyttöön asentaa silmiinsä joko ripsitupsuja tai kokonaisia ripsinauhoja katsetta syventämään. Jos haluaa arjessakin näyttää yhtä hemaisevalta, voi ripsiinsä laitatattaa myös pidennykset ja/tai tuuhennukset. Kuten kynsiäkin, ripsiä voi koristella värin lisäksi helmin ja kristallein.

Kaiken kruunaa tietenkin ehostus, eli meikki. Parhaiden puolien korostamisen sijaan keskitytään peittämään virheet. Ja peittämiseen tarvitaan tietenkin maalia tai mahdollisimman paksu ja peittävä meikkivoide, jonka sävy on tietenkin sitä latinoluokkaa. Huulet ovat parhaimmillaan seksikkään kostean näköisinä, joten huulikiillossa ei säästellä. Eikä maskarassa. Ripsiväriä on tarpeeksi, kun ripset näyttävät paksuilta ja tummilta. Ei haittaa, vaikka niissä olisi muutama väripaakku.

Onneksi alusvaatteissa on jo pitkään myyty muokkausta ja kohotusta. Ihan kaikkien ei tarvitse turvautua kirurgin veitseen ja ylimääräisiin osiin ihon alla.

Tämä koko tuunaussarja, jostain kumman syystä, löytyy usein kaupan kassatytöiltä. Onko työ kaupassa muuttunut niin glamouriksi, että on näytettävä samalta kuin tähdet punaisella matolla?
Vai tekeekö kassatytöt kuutamokeikkaa tanssijoina Playerseissa, Dazzlareissa tai ehkä Dollseissa?

Tästä kaikesta fakesta seuraa kauneuden inflaatio. Kun täydelliset hiukset, ripset, kynnet ja iho ovat kaikkien saatavilla, millä todellinen kauneus erottuu?

Nuoret naiset yrittävät olla toinen toistaan kauniimpia, jolloin sorrutaan ylilyönteihin - "mitä enemmän, sitä enemmän." Ylilyönneistä tulee ihanne.

Sama efekti on nähtävissä mm. musiikkivideoissa. Kun joku laulajatar esiintyy pienissä vaatteissa, on toisen esiinnyttävä pienemmissä. Pikkuhiljaa musiikkivideot ovat tulleet siihen pisteeseen, ettei yksinäisten miesten tarvitse enää häpeillen hiippailla videovuokraamon aikuisviihdeosastolle, vaan voi napsauttaa telkkarista MTV:n tai Voicen ja "saada kiksit hyvästä musiikista".

Vai onko vaikutus ollut päinvastainen? Onko joka tuutista tuputettava seksi turruttanut meidät? Tarvitaanko kikseihin entistä rajumpaa toimintaa? Eikö mikään enää riitä?

Jotta oravanpyörä olisi täydellinen, nämä nuoret neitokaiset katsovat myös musiikkivideoita ja pornoa - opetustarkoituksessa! He, tottakai, olettavat härskin ketkutuksen puolialastomana yleisellä paikalla olevan hyväksyttävää ja jopa tavoiteltavaa, ja olettavat naisen olevan haluttava vain pornotähtilookissa.

Kaikki, jotka ovat käyneet K-18 yökerhossa lähiaikoina, tietävät missä mennään, eikä menoa voi kuin kauhistella.

Mitä tälle voidaan tehdä? Ei tämä meidän laji ainakaan paranna tilannetta. Se voittaa, joka näyttää parhaalta lavalla rusketuksessa, bikineissä ja korkokengissä ;)
Mites sen todistaisi muille, ettemme näytä siltä joka päivä?

--

torstai 17. helmikuuta 2011

Melkein julkkis!

Me Naisten jatkiksessa Julma Kuu seikkailee tutun oloinen henkilö. Olen jännityksellä seurannut, miten päähenkilön tarina etenee. Saman nimen lisäksi meitä yhdistää moni muukin asia.

Erinäisten sattumien kautta vastailin toissapäivänä toimittajan kysymyksiin, ja tänään Me Naisten kuvaaja kävi ottamassa nassukuvan tulevaan lehteen :)

Salamavalojen välkkeestä, (tai oikeastaan oli vain yksi kamera, eikä salamaa taidettu ees käyttää kun oli niin aurinkoinen pakkaspäivä) palasin niinkin maallisiin ja tavallisiin asioihin ku duuniin. Vielä tämä julkisuus ei elätä.
SATSin ystäväpäivän kunniaksi tehtiin kaverin kanssa kuntotestejä ja maistatettiin energiapatukkaa. Että sellanen päivä. Ihan kivaa vaihtelua omaan ja asiakkiden puurtamiseen.

Omaan treeniin (siis meidän julkkisten täytyy huolehtia kunnosta, koska paparazzit voi iskeä milloin vain!) kuului rinta ja selkärääkkiä:
Ylätaljaveto eteen  6 x 10-12
Penkkipunnerrus laitteessa  4 x 12
Kulmasoutu laitteessa  4 x 10-12
Vinopenkki käsipainoilla  4 x 12
Köysipullover taljassa  4 x 10-12
Takaolkaa kinesiksessä  4 x 12 - 15

Nyt ei muuta ku pötkötellään soffalla kuvaajalta saadun lehtiläjän kanssa :)

tiistai 15. helmikuuta 2011

Hetkittäistä empimistä

Palaveerattiin perhelounaalla tulevasta vuodesta ja suunnitelmista..

Eilen ja tänään, ja ehkä aiemminkin, mietin onko tässä mitään järkeä. Onko järkeä käyttää päivänsä ruuan, treenin ja lihaskasvun ajattelemiseen, hassata rahaa kisapukuihin ja nähdä vaivaa vapariin.

Nytkin olis jumppia sijaistettavana, mutta jokainen sijaistus on pois omasta treenistä mutta plussaa kukkarossa. Jokainen kieltäytyminen on pisto sydämessä kun en haluaisi jättää muita pulaan ja kieltäytyä "ilman pätevää syytä".

Mikä on se palkkio kaikesta vaivasta? Menestys?
Suomessa menestyy, ikävä kyllä, muilla avuilla kuin pelkällä hyvällä kunnolla. Itsensä markkinointi on nro1.

Vanhoilla meriiteillä on tietenkin väliä, eli sillä, kuinka moni tunnistaa nimesi ja kasvosi. Onko tulokkaan ratkaisu Mike Sirenin kamera? Käykö tie kehokansan tietoisuuteen Pakkotoiston ja Body-lehden kautta?

Bodykilpailija (oli kyse kehonrakennuksesta tai fitnesslajeista) joutuu elämään melko itsekästä elämää kisoihin valmistautuessaan, joten kilpailupäätös täytyy tulla koko perheeltä.

Vaikka oma ihanteeni ja tavoitteeni olisi jotain muuta, fitness-lajissa tuomaristo koostuu kehonrakennusihmisistä, joiden silmä on harjaantunut katsomaan isoa lihasmassaa sarjasta piittaamatta. Sillä on vaikutuksensa. Menestyäkseen lajissa on siis saatava isot lihakset ja huikea lihaserottuvuus.
Se tarkoittaa elämän pyhittämistä syömiselle ja treenaamiselle ensin massakaudella ja sitten dieetillä.

Omat eväät kulkevat mukana paikasta toiseen, ja muiden syödessä grilliherkkuja oluen kera, kaivaa bodyurheilija dieettiruuat kylmälaukusta. Vesipullo kulkee kädessä 24/7. Itse kilpailija on asennoitunut tähän ja tavoitteet on niin kirkkaana mielessä, ettei proteiinipirtelön ja omenan syöminen festareilla haittaa, mutta entäs muut?

Viimeksi törmäsin ongelmaan "selväpäinen suomalainen on tylsä ilonpilaaja". Eli suomalainen ei osaa pitää hauskaa selvinpäin, eikä edes silloin, jos samassa seurassa on joku selvinpäin. Siksi dieettikauden menoja karsii myös se, ettei dieettaavaa bodyurheilijaa kutsuta mukaan geimeihin, vaikka hän niihin ilomielin lähtisikin. Muille tulee huono omatunto.

Jo kotioloissa kilpailuun tähtääminen vaikuttaa paitsi menojen suunnitteluun, myös kotona syötävään ruokaan. Kompromisseja on tehtävä, koska mun harrastus ei saa liikaa rajoittaa toisen elämää. Mutta mun kanssa elävän on myös tultava vastaan ja ymmärrettävä, ettei kotoa saa löytyä "kiellettyjä aineita" kuten pitsaa ja majoneesihamppareita, keksejä tai karkkeja.

Haluunko mä rajoittaa omaa ja rakkaani elämää nyt näin rajusti? Kuinka ihanaa olisi viettää kesä olemalla vapaa kuin taivaan lintu? Mennä mihin vaan, syödä mitä vaan, juoda mitä vaan? Kuinka hienoo olis olla koko kesä kännissä? ;) Ei nyt ehkä kuitenkaan..

Mutta mikä on se palkkio kaikesta vaivannäöstä? Se, että saa seistä lavalla kalliissa bikineissä ja tekorusketuksessa lihakset täristen ja suu kuivana. Hymyiltävä on vaikka palkintosijat menisivät sivu suun. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä?

Käteen jää ne kimaltavat biksut ja rusketusvärin tahrimat platformit.

Ja jos käy niin hyvin, että pääsee palkintosijoille, jos vaikka voittaa, mitä siitä jää?
Ne kimaltavat biksut, platformit ja mitali.

Anyways, palaverin päätteksi löimme nuijan pöytään yksimielisinä siitä, että kisoja kohti mennään ja täysillä :D

maanantai 14. helmikuuta 2011

Hyvää ystispäivää!

Ystävänpäivän piristys oli kun paras ystäväni neiti Aurinko tuli kylään ja valaisi päivää jo viiteen asti! Kyllä se kevät vaan etenee ja lopulta kauan odotettu kesäkin on täällä.

Tänään oli vuorossa käsitreeni.
Lämmittelyksi leuanvetoja laitteessa avustuksella ja rekillä omalla painolla.
Pystypunnerruksia käsipainoilla  4 x 10-12
Hauiskääntö mutkatangolla  4 x 8-12 rauhallisesti jarrutellen
Ojentaja käsipainolla niskan takaa  4 x 12 
Hauiskääntö taljassa yhdellä kädellä  2 x 12
Loppuun 3 x superina taljassa haukkari, ojentaja ja pystysoutu:

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Sunnuntain treeniä

Salilla oli jalkatreenin vuoro.

Tein sen saman supersetin, jonka jälkeen en viimeks kävellyt moneen päivään kunnolla. Se menee  kyllä hyvin perille.

Lisäksi lonkankoukistajille muutama sarja polven nostoja kinesiksessä


Vähän aavistelin että paino on noussut kun housut kiristeli perjantaina enemmän ku ennen. Vaaka näytti +1kg viime käynnistä, josta on ehkä noin about 2vkoa.

Ruuan määrän lisääminen on onnistunut hyvin, kun saatiin tuparilahjaksi kaverilta Obh Nordican blenderi, johon on näppärä pudottaa hedelmiä, jogurttia ja rahkaa, tai ihan mitä vaan.

Oon ollut iloisempi ja energisempi, niinäkin päivinä kun aurinko ei paista. Treenit on kulkenu hyvin, ja oon tosi tyytyväinen että oon pystynyt syömään enemmän. Kun ei vaan lähtisi homma hanskasta ja seuraava kisa oliskin Suurin pudottaja ;)

perjantaina pennarit paarissa

Kavereiden kesken käytiin katsomassa kotopuolen kokoonpanoa keikalla kuppilassa.

Etkoilla eri eläväistä..


tuopin takia tärähteli..

Penniless @ bar Loose

Lauantaina laulatti lievästi kun krapula kaikkosi kahdella kapsellilla kokonaan.

Sunnuntaina salille säätämään :)

torstai 10. helmikuuta 2011

Tunteita ja tuoksuja

Mites tää kamera nyt oikein toimii...
Ai näin!! :)
Melko valoisalta näyttää tuo jumppasali joogatunnin jälkeen 21.00.

Yoga meni jännityksestä huolimatta ihan jees. Toki unohdin pari pikku juttua, mutta toivottavasti se ei karkota asiakkaita seuraavilta tunneilta.

Koska aina ei jaksa/viitsi käydä salilla suihkussa (esim. joogan jälkeen kun ei ole edes hiki), oli kotiin hommattava se ihana shapoo ja hoitoaine, jota SATSin suihkussa on tarjolla:
Tuoksuna Karpalo & Kinuski
Pesuominaisuuksiltaa ihan peruskamaa, mutta tuoksu on mahtavan upean ihana. Tekis mieli maistaa!

Toinen tuote, mitä tekis mieli maistaa, on Freemanin naamio, joka tuoksuu ihan namikselta. Siis siltä maitosuklaavanukkaalta. Ja se näyttääkin samalta.

Freemanit oli taannoin Anttilassa tarjouksessa, ja koska ne on edullisia muutenkin, tarjoushinnat oli niin puoli-ilmaisia ettäoli pakko ostaa nätä syötävän suloisen värisiä purkkeja piristämään harmaata arkea.

Yllätyksekseni tuotteet ei olleet niin halvan oloisia kuin olis voinut kuvitella. Kuorinta on ihan kiva, vaikkakin kasvokuorinnaksi melko isorakeinen, mutta  tuoksu siinäkin on se, joka saa rapsuttelemaan nassua viikosta toiseen.

Kun otin käyttöön taas Academien hypo-sensible -sarjan puhdistusaineen, tunsin suorastaan miten huokoset puhdistui pohjia myöten ja nassu oli raikkaan puhdas aivan eri tavalla kuin Freemanin päärynäpuhdistuksen jäljiltä.

Meikin poistoon käy lähes mikä tahansa puhdistusaine (no en Tolulla tai Vimillä lähtisi kokeileen..) mutta varsinaiseen pesuun on kyllä panostettava, jos on vähänkään jotain muuta kuin luonnostaan virheetön iho. Valitettavasti mulla tätä ominaisuutta ei ole. Olis kyllä hienoa jos olis..
--

Mä pidän kirjoittamisesta, melkein yhtä paljon kuin treenaamisesta, mutta työttömän arjessa (tai siis ERTOn työttömyyskassan sponsoroiman urheilijan arjessa) ei tapahdu niin paljon ajatuksia herättäviä asioita, että niistä kaksisia tekstejä saisi.

Niinpä ajattelin aloittaa sarjan, josta voin kirjoittaa silloin, kun muuta kirjoitettavaa ei ole.
Sarjan teema tai ns. pääotsikko on "Millaista on olla..." ja aiheita voi keksiä loputtomasti:
...nainen
...sisaruksista vanhin
...yksinäinen
...rakastettu
...työtön
...hyvässä työyhteisössä
...työssä josta ei pidä
...kiusattu
...väärässä paikassa väärään aikaan
...onnekas
...kolarissa
...ryhmäliikuntaohjaaja
...huono päättämään
...huono nukkumaan
...kalorikammoinen
...epävarma
...onnellinen
...koiran omistaja
...asuntovelallinen
...

Vinkkaa lisää kiinnostavia aiheita!!

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Laihdu syömällä

Kylläpä taas jännittää kun on joogaa ohjattavana pitkästä aikaa. Seuraavat kolme viikkoa on mun vuoroja, joten eiköhän siinä ajassa ehdi rutiinia tulla. Loppu kevät jatketaankin sitten vuoroviikoin.

En niinkään jännitä sitä tunnin vetämistä, vaan sitä, että mua ei oikeastaan jännitä. Pelkään, että lunki olotila ennustaa jonkun tärkeän asian unohtamista. Hämmentävää.

Tänään oon taistellut treenihaluja vastaan ja päättänyt pitää salivapaan suunnitelmien mukaan. Lienee tehokkaan tammikuun syytä ettei kroppa meinaa tajuta levätä.

Omien ohjausten ja omien treenien lisäksi joka viikonlopulle oli jokin liikunta-alan koulutus joka vaati enemmän tai vähemmän urheilua ja/tai aivojumppaa. Kroppa tietenkin tottui siihen kuormitukseen ja nyt tuntuu lusmuilulta viettää jotain niin kummallista kuin lepopäivää. SatsYogan ohjaaminen menee levosta, kun sitä ohjatessa ei omaa treeniä pysty tekemään. Pitäisköhän ehkä kuitenkin jäädä venymään tunnin jälkeen?


Tänään tein PT kussin ravitsemusosion välirapsua ja tutusuin aikaa sitten ostaamaani kirjaan Laihdu syömällä - syö kuudesti päivässä ja hoikistu hetkessä!

Kirjassa on paljon värikuvia, ja sen osat on hienosti värikoodattu. Aamiainen keltaisella, aamupäivän välipala vaaleanpunaisella jne. Jokaisen ateian kohdalla kerrotaan sen terveysvaikutukset ja millaisista ruoka-aineista ateria tuisi koostaa.

Pääaterioille (aamiainen, lounas, päivällinen) on 50 vaihtoehtoa (eli yhteensä 150!) ja välipaloille ja iltapalalle 40 vaihtoehtoa. Jos näistä ei löydy vinkkejä omaan pöytään niin ei sitten mistään!

Kaiken huipuksi kirjassa on paljon reseptejä, joissa on tiedot sekä kokkaamiseen kuluvasta ajasta että aterian energiasisällöstä. Ja tietenkin kuva valmiista herkusta. Huippua!



Valmistus 30min. Kypsennys 35min. 4 annosta. 480kcal.

Hyvästä sanomasta huolimatta kirjasta huokuu sen engelsmannisuus. Aamupalareseptit ovat muffineita, ohukaisia ja pähkinäkakkua, mutta paljon löytyy myös suomalaiseen makuun sopivia ruokia.

Kirjan kansihuomautuksessa sanotaan, että vaikka reseptit ovat ravitsemusterapeutin tarkistamia, jokainen noudattaa ohjeita omalla vastuullaan. Noin tiivistettynä.
Huomautetaan myös ettei reseptejä, jotka sisältävät pähkinää tai sen ainesosia, suositella allergikoille (daah!), raskaana oleville, imettäville äideille, huonokuntoisille tai iäkkäille, vauvoille tai pienille lapsille.

Miksei pähkinöitä suositella huonokuntoisille tai iäkkäille? Meinaako tämä nyt niitä huonokuntoisia iäkkäitä, jotka voivat tukehtua pähkinään kuten pienet lapsetkin? Vai onko pähkinällä joku fataali vaikutus vanhuksiin?

Nyt on pakko ryhdistäytyä kokkailussa ja kokeiltava rohkeesti uusia juttuja. Miten sitä jämähtääkin niihin tuttuihin makaronilaatikoihin ja broiskusuikaleriiseihin?

tiistai 8. helmikuuta 2011

KIAI!!

Tänään oli vuorossa BodyCombatin ohjausta. Nyt kun saa taas miksailla ohjelmia (vika kuukausi ennen uusien lanseerauksia) aattelin ottaa luulot pois sekä itseltä että asiakkailta.
Tätä 46:sta vedettiin muuten, mutta Muay Thai ohjelmasta 42: Excalibur 2000 ja vika nyrkkeily myös 42: Miracle.

Tuo Excalibur on varma sykkeen nostattaja. Munkin syke oli parhaimmillaan 198! Tai se oli se paras lukema jonka näin. Mun kivikautinen mittari ei näytä ku keskisykkeen sit treenin loputtua. (Ostoslistaan lisätään siis sykemittari..)

Ehkä pitäis tuo nyrkkeily vielä ottaa jostain tosi tuskaisesta.. en vaan taida ite jaksaa enää yhtään rankempaa vetoa ;)

Combatin jälkeen vielä pikku reeni jaloille salin puolella:
- Takareidet ylätaljassa
- Polven koukistus laitteessa ja pohkeet superina
- Polven ojennus laitteessa

Koitin hakea sitä painetta ja tuntumaa lihaksiin, ja combatin jälkeen oli sen verran hyvässä lämmössä että tuntuma löytyi tosi hyvin ja voimaa riitti. Toki se voima loppui sitten kuin seinään, mutta kummiskin. Viimeisillä toistoilla vielä hermotusta koitti parantaa hän.

Tiksun kanssa tarvottiin pieni palauttava iltalenkki lumihangessa. Nyt alkaa jo piisata lumen tulo mullekin, joka nautin lumisista talvista ja kuumista kesistä.

Kulkeminen on tosi hankalaa kun lunta ei ehditä aurata pois sitä tahtia kun sitä tulee, ja sit se kasataan mm meidän parkkiruutuun. Tai no ei ihan siihen ruutuun, mut niin viekkuun että on vaikee puikata pikku Micra omalle paikalleen.

Eniten ehkä ärsyttää se, että kaksikaistaisesta tiestä on käytössä puolet molemmista kaistoista ja ihmiset ajelee ihan kaistapäinä miten sattuu. Risteyksissä on niin isot lumipenkat ettei tiellä kulkevia autoja näy saati sitten jalankulkijoita.

Luntakin ärsyttävämpää on se, että naapurustossa asustaa joku kiimainen narttu jonka hajujen perässä meidän poika kohnottaa mitään näkemättä tai kuulematta. Enkä onneksi puhu nyt Sakesta vaan tosta karvaisemmasta kollista.

C.S.I Miami saa nyt rauhoitella mun combatsykkeitä ja toimia iltasatuna. Hyvää yötä :)

maanantai 7. helmikuuta 2011

Vaparii!!

Ensimmäinen versio vaparimusasta raapustui tänään levylle ja tottahan sitä oli heti päästävä testaamaan. Ihana auringonpaiste valaisi matkaa ja ilma oli mahtava. Ihan vois kuvitella että kevät olis ihan just täällä, ja kesä <3

Jumasalin valojen fiksaaja sai esimakua tulevasta vaparista kun änkesin saliin höntsäilemään kun toinen koittaa tehdä töitä. Mut en vaan malttanut olla menemättä! Oli niin ihanaa päästä kuuntelemaan musaa lujaa, miettiä mitä liikkeitä haluan mihinkin kohtaan ja mitä liikkeitä ylipäätään haluan ohjelmaan.

Tää vaihe on ihana. Kohta iskee se tyhjän paperin syndrooma, eli mistä päästä alkuun ja saada se eka versio jota muuttaa.
Sit on taas ihanaa kun ohjelma alkaa on kasassa, kunnes taas ollaan pulassa. Ohjelma alkaa sujua paremmin ja paremmin ja musaan ilmestyy ylimääräisiä tahteja kuin tyhjästä.
Mut sit on taas ihanaa kun saa täytettyä ne tauot ja pääsee lavalle esittämään osaamistaan, ja siellä toteaa että systeemit hidastaa musiikkia ihan törkeesti ja ite on koko ajan vähän edellä ja joutuu himmailemaan. Tätä tää sit on. Tästä mä kuitenkin tykkään :)

Höntsäilyt täytyy aloittaa varovaisesti ja maltilla. Syke kuitenkin huitelee helposti yli 160 ja salitreeni olis vielä edessä.

Rinnalle vinopenkkiä käsipainoilla ja ristikkäistaljaa.
Selälle soutua ja köysipullover taljassa.
Olkapäille vipareita käsipainoilla ja takaolalle vähän kinesiksessä vipareita.
Siinä oli tän päivän sali.

Yksin treenaaminen on ihan jees kun saa olla omassa rauhassaaan napit korvissa, mutta ihan samaa poltetta ei saa aikaiseks yksin ku kaverin kanssa treenatessa. Jostain kumman syystä.

Tarkoitus oli mennä vielä illalla Hannan venytunnille, mut en jaksanu lähtee. Venyn kotona. Mä lupaan!

lauantai 5. helmikuuta 2011

shopshopshop

Käytiin tänään lauantaishoppailureissulla BudoSportissa itiksen liepeillä. Ihana paikka, paljon kaikkee budokamaa (rekvisiittaa BodyCombatiin) suht halvalla, ja maailman herttaisin pappa myymässä.

Matkaan tarttui pinkit käsisiteet itselle ja taekwondokengät tuolle toiselle.

Ostettiin myös hupparit kun halvalla sai. Mulle valkoinen, toiselle ruskea.


Ja kotona siivotessa löytyi muutossa kadonneet verhot jotka heti oli tietysti saatava paikalleen...


Pitäiskö ostaa uus kasvi? Tämä voi hyvin kunnes paleltui raukka kun kotia vaihdettiin. Aika säälittävä rääpäle nyt.


Posti toi perjantaina loistavan kirjan: Aivot - käyttäjän käsikirja.

"Mitä eroa on vastarakastuneen parin aivoilla verrattuna psyykkisesti häiriintyneen aivoihin? Yllättävän vähän."

Vielä en oo päässyt sisällysluettelota pidemmälle, mutta mielenkintoiselta vaikuttaa. Tosi juttuja, mutta kansantajuisesti ja kiinnostavasti kerrottuna.

Koirasta on paljon hyötyä. Se paitsi vahtii ja vartioi kotia ja perhettä, pitää seuraa ja on hyvä lenkkikaveri, tiskaa astiat ja siivoaa lattialle putoavat muruset, sekä myös pöydät ruokailun jälkeen. Vähän pitää vahtia ettei katoa myös paketillinen leipää innostuneen siivoojan suuhun.


Ja kaiken tämän kuvien syöttämisen takana on UUSI KAMERA!! :D

Niin paljon parempi kuin vanha hyvin palvellut Olympus, jonka kymppisynttärit kai jo kolkuttelee ovella.

Luvassa paljon paljon kuvaamista läheltä ja kaukaa ja liikkuvalla kuvalla ja ilman ja.. varokaa pokkaripaparazzia! :D

btw. on muuten jalat eilisestä aivan törkeen kipeet!

perjantai 4. helmikuuta 2011

Taas yksi koulutus lisää

Tänään sain tietää, että tentti meni läpi ja olen nyt virallisesti ravinto-ohjaaja :)
Hieno välietappi PTn koulutuksessa.

Viimeviikon ShapePulsessa mulla oli sijainen, ihan ammattitaitoinen ja hyvä ohjaaja, joten en kanna huolta siitä ettei tunti olisi ollut hyvä, mutta oli ihanaa kuulla asiakkaalta tänään ennen tuntia "ihanaa, meidän ihana Johanna on tullut takaisin", eikä tää asiakas ollut edes mun äiti ;)

Pari asiakasta jäi tunnin jälkeen kehumaan miten kiva mun tunti on. Se lämmitti toooodella paljo, koska kuten muissakin luovissa ammateissa, jokainen tunti on oma hengen tuotos ja se koreogafia on omilla pikku ajatuksilla väännetty.

Jumpan jälkeen ajattelin vähän käydä puskemassa jalkaprässiä, mutta Ali sattui nojailemaan viereiseen laitteeseen ja halusi mun tekevän hänen superjalkatreeninsä josta jalat on tulessa monta päivää. Ja minähän tein. Kirkuen ja potkien ja huutaen ja kiroten, mutta tein kuitenkin ;)

Neljän liikkeen supersetti, kolme kertaa, yhteensä 20min. Sopii kiireiseen aikatauluun ja varmasti toimii!

torstai 3. helmikuuta 2011

Torstaitreenit

Harvemmin käy niin, että äiti soittaa ja hätyyttää salille, mut tänään kävi.
Sain nippa nappa vaparimusan miksailut tehtyä kun piti lähtee tarpomaan kohti Satsia.

Jäistä tihkua tuli päin näköä niin, että otsa oli jäässä jo ennen puolta matkaa, ja sit hajos kuulokkeet. Mun ihanat Koshit on jo pitkään olleet puoliksi mykät, mutta nyt katos ääni kokonaan. Onneks kotoa löytyy vanhoja taviskuulokkeita joista sentään ääni tulee vaikkei ne niin hyvät olekaan.

Tämän päivän treeniin kuului tiukka setti ojentajille, hauiksille ja olkapäille.

Vipunosto sivulle käsipainoilla 4 x 8-12
Niskantakaapunnerrus käsipainolla 4 x 8-12
Hauiskääntö vinopenkillä 4 x 10-12
Vipunosto eteen taljassa 3 x 8-12
Ojentajapunnerrus taljassa 3 x 10-12
Hauiskääntö taljassa 3 x 6-12

Treenin aikana vilkuilin ohimennen jumppasaliin, jossa meni yksi kevään event-tunneista: Training for runners. Näytti niin mielenkiintoiselta, ja rankalta, että sitä on pakko kokeilla. Vaparia ajatellen siitä vois olla hyötyä. Nopeutta, hermotusta, pomppuvoimaa ja kestävyyttä kehittäviä harjotteita ainakin ehdin nähdä ennen oman treenin loppua. Huisia :)

Edelleen takareisissä tuntuu maanantainen treeni, ja on kumma jos ei huomenna tunnu käsissä.
Illan pitkät venyttelyt Mentalistin seurassa toivottavasti auttoi jalkoihin, jotka aion treenata huomenna uusiks ShapePulsen jälkeen.

Nyt pehkuihin ja hyvää unta jotta lihakset kasvaa ja aivot toimii :)

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Vapaapäivä

Jostain kumman syystä viime yö meni vähän väliä heräillessä. BodyCombatin jälkeisellä energialla valvoin puoli kahteen ennen kuin teki mieli mennä edes sänkyyn. Kirjaa olis voinut lukea vaikka kuinka kauan eikä unihiekka kutitellut silmiä yhtään.
Jossain vaiheessa se uni tuli, mutta säpsähtelin hereille kaks tai kolme kertaa, ennen kuin päätin 7.38 nousta syömään. Jännä juttu että sitten kun olis aikainen herätys, vois nukkua vaikka kuinka, mutta nyt oli mielessä monta juttua mitä vois päivän aikana tehdä, enkä vaan malttanut enää lojua.

Haaveilin nukkuvani päikkärit vapaapäivän kunniaksi, mutta en sit ehtinytkään kun oli niin paljon kaikkee hommaa :) mm. ruokavalioiden suunnittelua ja treeniohjelmien tekoa. Voiko työ oikeesti olla niin mukavaa että sitä tekee innoissaan vapaapäivinäkin?

Maanantainen jalkatreeni tuntuu edelleen takareisissä, kiitos Alin loistavien uusien liikkeiden, joita nyt siis tein toista kertaa. Edelleen samalla tuskalla ja kiukulla.

Eilisellä rinta-selkä-treenillä oli hieman häiriötekijöitä, mutta hyvin on liikkeet menneet perille tämän päivän tuntemuksista päätellen. Salitreeni ennen combatia vie kyllä vähän terää yläkropan käytöstä, mutta jotenkin sen tunnin jaksaa paremmalla sykkeellä kun on tehnyt alle vähä jottai.

Nyt kun oon keskittynyt tietoisesti syömään hieman enemmän kuin normaalisti, on vireystilakin aivan toista luokkaa. Mutta siihen täytyy tosiaan keskittyä.

Ei niitä kaloreita tietenkään kannata mistä tahansa mätöstä ottaa pelkästään kaloreiden vuoksi, vaan siitä perus safkasta, hedelmistä, vihanneksista ja sellasista. Oon myös syöny enemmän leipää, jota jostain syystä oon pidemmän aikaa vähän vierastanut.

Jospa tänään tulis hyvin uni ja huominen treeni kulkis sit superhyvin :)

tiistai 1. helmikuuta 2011

Iloisia yllätyksiä

Viikonlopun PT-kurssin muikkareita koneelle kirjoittaessani satuin selailemaan vihkoa pidemmälle ja löysin viime kisojen jälkeen tekemäni muistiinpanot dieetin etenemisestä ja siitä, mitä ensi kerralla pitäisi tehdä toisin :D
Huippua! Olenpas ollut fiksu. Tuo on korvaamaton apu uutta dieettiä suunnitellessa :)

Se, että olen unohtanut näiden muistiinpanojen olemassaolon ei yllätä, mutta todistaa varmaksi epäilyni siitä, että parin viime vuoden aikana järjestelmällisyyteni on kadonnut. Mihin se on mennyt?
Ennen paperit oli jäjestyksessä ja kaikella oli oma paikkansa. Nykyään, noh, ei ihan niin.

Viikonloppuna katsoin kateellisena kurssikavereiden kovakantisia vihkoja, mitkä ilmiselvästi oli tätä tarkoitusta varten hankittuja. Kuinka fiksua (ja normaalia) oliskaan ottaa oma vihko kurssin muistiinpanoille niin tietäisi mistä myöhemmin niitä etsiä.

Mulla on ollut joka viikonloppu mukana eri vihko. Joskus viimevuotinen journalistiikan appron luennoilla käytetty, joskus poikaystävän vanha kurssivihko, joskus jotain satunnaisia raapustuksia sisältänyt lärpäke, josta oli edellisenä iltana sattunut löytymään pari tyhjää sivua. Niitä sitten kääntelen ylösalaisin ja väärinpäin jotta tiedän mistä tämän kertaiset muikkarit alkaa.

Jotkut kurssikaverit ovat ratkaisseet muistiinpanojen tekemisen ottamalla läppärin mukaan. Mä en taida. Mun läppäristä puuttuu R-kirjain (joutuu tosi keskittyneesti painamaan tyhjää koloa saadakseen ärrän) ja äänestä vois päätellä sen toisinaan käyvän kompuralla.


Taidan kuitenkin ostaa mielummin uuden vihon kuin uuden läppärin :/

Hankittavien laitteiden listalla ois myös uusi kamera. Vanha Olympus kuvaa hyvin (vaatimustaso ei ole kovin korkea), mutta se on niin täynnä Yyterin hiekkaa, satunnaisia alkoholiroiskeita ja on se raukka pyörinyt hangessakin niin monta kertaa, ettei se meinaa sulkeutua enää. Mutta kuori kestää kolhuja ja akku pakkasta niin hyvin, että se on ihan verraton bilekamera :)

Takaisin iloisiin yllätyksiin:
IFBB:n sivuilla oli nimeni listassa, joiden pyydettiin lähettämään yhteystiedot. Ne lähetettyäni sain saman tien KP:lta vastauksen, että kaikki on ok. JEI!

Suurin ylläri ehkä oli kuitenkin se, että KELAn täti soitti ja oli erittäin ystävällinen ja pyysi lähettämään hänelle sähköpostiin tarvittavat liitteet!

Yleensähän menee monta päivää hukkaan kun sieltä tulee kakkosluokan kirje jossa pyydetään lähettämään liitteitä, jotka ensin joutuu printtaamaan kunhan löytää jostain tulostimen (Nyt onneks kotonakin on taas tulostin toiminnassa!). Jos ne sieltä soittaa, on puhelun sävy yleensä kaikkea muuta kuin ystävällinen. Onkohan ne tsempanneet asiakaspalvelua tietoisesti?

Koskaan ennen en ole saanut toimittaa mitään liitteitä sähköisesti. Tää on huikeeta edistystä!