lauantai 22. kesäkuuta 2013

Roomasta Miamiin

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten kuvakimara paikkaa nyt kiireisen viikon päivityspulaa.

Lähtö Roomaan oli viikko sitten perjantaina. Pientä lisäjännitystä toi se, kun turvatarkastukseen jonottaessa huomattiin että matkakumppanini Riinan passissa oli parasta ennen päiväys ollut maaliskuussa. Haha, onneksi EU:ssa kun ollaan, ei päivämäärät ole niin justiinsa.

Roomassa parasta oli lämpö ja aurinko. Ja mahtavat Fitness Finlandin tytsyt, joiden kanssa -uskokaa tai älkää- viikonloppu meni ihan superkivasti. Pientä draamaa tietysti kuuluukin olla kun naisporukalla touhataan, mutta loistava reissu ja loistava porukka.


Heti perjantaina Jenni kierrätti minua, Elsaa ja Elsan avomiestä kaupungilla bongailemassa niitä pakollisia nähtävyyksiä. Olen aina halunnut nähdä Colosseumin, ja nyt sen sitten näin, sisältä ja ulkoa. Huippua :)

Turistirysä kivikasa, mutta onhan siellä ihme fiilis kun miettii että siellä ne gladiaattorit on olleet ja se Caecar jaellut käskyjään. Olis mahtavaa päästä hetkeksi siihen aikaan, kärpäsenä colosseumin seinälle.

Lähes yhtä paljon kuin Colosseumia, olen odottanut näkeväni Fitness PRO Anca Bucurin Fitness Universessa Miamissa. Sekin toive täyttyi Roomassa, sillä Anca tuli testaamaan uutta vapaaohjelmaansa, ja Helmikuussa operoitua polveaan.

Anca, minä ja Elsa
Oltiin Elsan kanssa ihan liekeissä ja pähkinöinä, ehkä vähän pelokkaita ja kaikkea mahdollista kun nähtiin Anca aamulla infotilaisuudessa. Päivän mittaan tutustuttiin paremmin kun pienissä pukkareissa hengattiin, ja niin sekin maailmanmestari oli ihan tavallinen ihminen. Ja vielä tosi mukava ihminen :)


Ja siellä mä sit kisasin samalla lavalla Ancan kanssa. Ja siellä takahuoneessa mä sit istuin ja nauroin väsyneitä juttuja sen kanssa kun noi muut mimmit oli biksu- ja/tai model-kisassa. Oli se kummallista.

Olin omasta kunnostani jotenkin tosi epävarma, ja se näkyi sekä lavalla että kuvissa. Kuvat tosin kertoo myös sen, ettei tuo kunto nyt niin kovin huonolta näytä ;)

Kisakunto 16.6.2013
Tällä kertaa tein valmistautumisen taas eri tavalla kuin ennen, ja vaikka kroppa toimii hyvin, pää alkaa tehdä temppuja. Taas. En punninnut ruokiani koko keväänä, en laskenut kaloreita, enkä edes tiedä millaisilla kalorimäärillä olen mennyt. Siksi se kunto alkoi epäilyttää - voiko mutulla tulla tulosta? Näköjään voi!

Lentäminen, kuumuus ja huonosti nukutut yöt (siitä draamasta puhumattakaan) kerää helposti nestettä ja löystyttää, joten toivoisin, että Miamiin saan kuntoa vielä hitusen kireämmäksi. Ei paljoa, ihan vähän vaan.

Tälläset mä sain kotiin tuomiseksi: Figure Europe 1. ja Fitness Europe 4. Kaiverretut laatat tulee postissa jälkikäteen :)


Kisat oli pienet ja osallistujia vähän, siksi hehkuttaminen on turhaa. Mä en halua mitään ilmaiseksi. Fokus isompiin lavoihin ja kovempiin kisoihin!

Näitä Fitness American Natural kisoja on järjestetty ympäri jenkkilää jo vuosia. Viime vuonna toiminta laajeni Eurooppaan yhden kisan verran (Pariisi syksyllä 2012) ja tänä vuonna kisoja on Euroopassa jo kolme: Europe (Rooma), Britain ja Paris. Osallistujamäärät on luonnollisesti vielä pieniä, mutta toivottavasti kasvamaan päin. Kisat on hyvin järjestetty, kilpailijoista pidetään huolta ja tapahtumista tehdään sekä yleisöä että kilpailijoita viihdyttävä show. Tykkään kovasti!

Miehiä oli tässä kisassa enemmän kuin naisia, ja mallimiehiä enemmän kuin bodareita. Hassuja noi italialaiset! Hassuja myös sikäli että fitnessin voitti serbialainen nuori tyttö joka oli aika pehmeässä kunnossa. PRO Anca oli 2. Ehkä ne italialaiset tykkää vähän rehevämmistä naisista ;)

Teatteri, jossa kisa pidettiin, oli vanha Teatro Parioli, jonka lava oli niin kalteva että ekalta penkkiriviltäkin näki koko lavan lattian. Oli hassua edes kävellä siellä saati tehdä vapaaohjelmaa. Vaikka siellä oli yllättävän helppo tehdä kärrynpyörät ja pressit, ihan perus pirueteissa ja jalanheitoissa oli hankala pysyä pystyssä. Mä päätin ottaa varman päälle ja jättää vaparista pari vaikeusosaa pois etten lennä alamäkeen lavalta alas. Olis ollut kamalaa joutua jättämään Miami väliin jonkun loukkaantumisen takia.

Fitness & Muscle Mania Europen voittajat:

Kiitos kuvista Riinalle, jonka liipasinsormi on laukaissut kameran lähes 1600 kertaa :)

Minä ja Muscle Manian voittaja

Kiitos Elsalle pukkariseurasta, kisasisaruudesta, ystävyydestä ja tästä kuvasta :)

Kiitos reissuseurasta Team Finland. Kuvassa Jenni (vas.), Minna, Elsa, Elina, Nana ja minä.

Jokainen osallistuja sai paidan muistoksi, ja tietysti kisan mainostamiseksi...
(That's how I like it - en ole koskaan ymmärtänyt miks promopaidoista pitäis maksaa. Fanipaidat ja muut on tietysti erikseen)



Kisan jälkeen käytiin syömässä syömässä ihanassa paikallisten suosimassa ravintolassa jonka mimmit oli aiemmin viikolla löytäneet. Palvelu oli hyvää ja paikka viihtyisä. Harmi etten muista sen paikan nimeä.
Tätä mä söin. Oli iha ok :)

Parsaa ja lammasta

No niin. Sitten tähän päivään:

Paluu Suomeen oli maanantaina. Koneesta noustuani puhelimen vastaajaan oli tullut viesti mahtavasta työtilaisuudesta. Kuten joka kerta tähän asti - ihan joka kerta - pari viikkoa ennen kisaa työtilanne muuttuu ja kisojen jälkeen odottaa uusi tuntematon. No stress! ;)

Tällä kertaa vaakakupissa painaa kyllä paljon mun ihanat asiakkaat. Olen ennenkin sanonut, että tässä työssä vaarana on se, että asiakkaat loppuu. Ei siksi ettei treenautettavia olisi, vaan siksi, että niistä tulee niin kavereita ettei halua pyytää rahaa treeneistä!

Vikoissa treeneissä ennen lomataukoa Anni toi lahjaksi lomahiuksille hoitoa ja suojaa. Ihanaa! Kiitos Anni :)


Pirre toi mulle matkalukemista. Kiitos :)


Senioriryhmiltä sain kukkia ja pikku lahjoja

Mairen tekemä meikkipussi

Anja toi kukkia ja ihanan kortin

Äiti toi Nomination neliapilan tuomaan onnea Roomaan...
...ja hevosenkengän onnenamuletiksi Miamiin :)
Ja sitten... Mä yritän nyt opetella olemaan naisellisempi. Edes tän pari viikkoa. Huh ja puuh... se on työlästä.



Juhannustreenissä peilistä katseli ihan pirtsakan näköinen pimu, jolla oli tukka letitettynä, nassussa vähän meikkii ja korvissa roikkuvat helyt. Heti ihan tosipaljon tyttömäisempi olo. Ehkä mä alan tykätä tästä :D


Maanantaina on lähtö Miamiin. Odotan sitä kovasti - tulossa on varmasti mahtava tapahtuma, ja mukaan lähtee paras ystävä, joka pelkällä läsnäolollaan pitää mun pään kasassa.

Maanantaista keskiviikkoon rentoa oleilua
Torstaina rekisteröityminen, kilpailijakokous, mediasessio ja avausnumeron harjoitukset
Perjantaina Figuren alkukilpailu (muilla mimmeillä biksun ja modelin ekat rundit)
Lauantaina varsinainen kisapäivä sekä tietysti After Party
Sunnuntaina Media Pool & Beach Party

Lisätietoa ja tarkemmat aikataulut löytyy osoitteesta: www.universeweekend.com

Seuraavana maanantaina alkaa varsinainen loma! Ei stressiä, ei velvoitteita, vain kaikkea hauskaa ja hyvää! :)


torstai 13. kesäkuuta 2013

Alipainetta palautumiseen



Viimeinen vaparitreeni ennen tositoimia. Tarkoitus oli vetää pätkiä ja yks rento kokonainen ihan vaan fiilistellen, mutta ihanat työkaverit pyysi saada tulla katsomaan. Siinä ne sitten istui yleisönä, Heidi, Heini ja Amanda, kauniita sporttitypyjä kaikki, ja mua jännitti ihan kamalasti. Jännä miten isolle yleisölle on niin paljon helpompaa esiintyä...

Sen pienen yleisön reaktiot ja palaute on myös tärkeämpää. Tai oikeastaan merkityksellisempää. Iso yleisö on massaa, mutta pieni yleisö on läsnä ja lähellä. Siksi se aito innostus ja ne kehut ja ylistyssanat, tsempit ja halaukset tuntui myös tuhannesti paremmalta kuin mitkään aplodit. Kiitos naiset!

Mun jalat on hapottaneet kaikesta hieronnasta huolimatta jo ihan portaita noustessa ja pyörällä ajaessa. Kokeilin Elsan suosituksesta Vacustyleria, eli alipainehoitoa. Voit lukea lisää tästä.

Hoitola Tähtiolon naiset järjesti mulle pika-apua ja sain sovitettua kaksi hoitokertaa tälle kisaviikolle, ja kaksi ens viikolle. Tänne oli tosi helppo löytää, on ihan bussireitin varressa eikä tarvi kierrellä pikkuteitä. Ne jotka tuntee, tietää että helppo reitti on mulle ihan must ;)


Vastaanotto oli ihanan ystävällinen, lämmin ja huolehtivainen. Tunsin itseni todella tervetulleeksi enkä vain yhdeksi liukuhihna-asiakkaaksi. Arvostan palvelua!

Laite on tämän näköinen.


Jalkoihin laitetaan geeliä, hypätään muovipussiin joka kiristetään vyöllä kiinni, ja pujotellaan vyötäröstä alaspäin tänne:


Alipaine pumppaa viiden sekunnin pätkissä niin kovaa että kahvoista kannattaa pitää kiinni ettei sujahda kokonana putkeen ;) Pienempiäkin tehoja saa, mutta mulle vedettiin täysillä tottakai :D

Kun happihärvelikin sattui olemana vapaana, sain vuoristoleirin samaan syssyyn. Hengittelin happikuvun alla puhdasta happea vacu-hoidon ajan, eli puolisen tuntia. Olo oli melko neilarmstrongmainen tossa avaruuskapselissa.


Pois lähtiessä sain vielä tsemppihalauksen ja onnentoivotukset. Ihana paikka! <3 p="">
Ensimmäisen hoidon jälkeen ei tuntunut miltään. En ollut pettynyt vaan odottavainen. Paine on kuitenkin jotain konkreettista, joka kaiken järjen mukaan saa jotain aikaan, toisin kuin voiteisiin ja aineisiin perustuvat höpöhöpöhoidot, joihin menetin uskoni 1999. Haha, hyvää mainosta koulutukselle ;)

Toinen hoitokerta alkoi jo hoidon aikana kuumotella jaloissa. Se tunne, joka joskus tulee hieronnan jälkeen kun veri kiertää. Hoidon jälkeen join vettä, suolavettä, msm-vettä ja vettä. Jalat tuntui illalla hyviltä ja tänään aamulla näyttikin hyvältä. Oikeesti, mun jalat näytti hy-väl-tä! Harmi etten nyt täällä pimeässä kämpässä saa kuvaa siitä mitä peilistä näkyy.

Ja nyt on se hetki, ne viikot jolloin peilikuvaansa ihastelee hyvällä omallatunnolla - tätä varten on töitä tehty!

Ymmärtäkää hyvät ihmiset, rakkaat lukijat ja satunnaisesti "fitness dieetti" sanalla blogeja hakevat nuoret naiset, että fitnessurheilijat taistelee samojen selluliittien kanssa, samojen rasvojen ja nesteiden kanssa kuin kaikki muutkin. Se kisakunto rakentuu pikkuhiljaa oikein mitoitetulla treenillä, levolla ja ruokavaliolla. Kisa on  se päivämäärää johon parasta kuntoa haetaan, mutta joka hetkestä sitä ennen on nautittava, koska se kunto, joka kisalavalla nähdään on ohimenevä hetki. Niiden muutaman viikon aikana otetaan ne kaikki valokuvat joita seuraavan vuoden "talviturkissa" postaillaan nettisivuille ja blogeihin.

Ja kyllä, mä nautin mun peilikuvasta nyt, koska nyt on kunto sellainen, johon olen tähdännyt. Sellainen, mikä miellyttää omaa silmää ja oloa :)

Huomenna lento Roomaan, sunnuntaina kisataan, maanantaina viikoksi kotiin ja sitten rokataan Miamissa.

Nyt vielä päiväksi töihin sennuja ohjaamaan. Kivaa päivää, nauttikaa olostanne!

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Viikko vielä...

Tänään 6.15 herätys, 6.30 ulos salikamat repussa, salilla aerobista ja crosscorejumppailua. Vielä on keskiviikon jalkatreenistä vähän takareidet arkana. Infrapunasaunan kautta kotiin, ja aamupuuro nenun edessä 8.30 :D


Pakko vetää päivän treeni heti aamutuimaan ennen kampaajalle menoa, sillä uus kisatukka ei kestä hikoilua vuorokauteen: Studio Helmin Milla loihti taas hyvin kasvaneet omat hiukset tuplasti pidemmiksi. Ja Helmi "Hemu" nappisilmä oli sylissä rapsuteltavana koko kolme tuntia. Lämmitti sydäntä ja syliä :)


Viikon päästä lennetään! Siis Roomaan. Siis kisaamaan. Siis Fitness Europe-kisaan. Uskomatonta!

Oon kevään aikana tutustunut ihan huikeisiin ihmisiin. Sellaisiin, joista kertovia juttuja lukee (kateellisena!) lehdistä ja ihailee miten jotkut tekevät mielettömiä asioita ja toteuttavat unelmiaan. Sellaisiin, joiden ajattelee olevan jotenkin parempiosaisia ja saavan helpommalla asioita tapahtumaan.

Kuten esimerkiksi Hirvosen Elsa (Facebook), joka kaunistaa uusimman ProBodyn kantta ja sisäsivuja.


Saman tytön kanssa eilen istuttiin partsilla syömässä mangorahkajätskiä, naurettiin kippurassa noloille tilanteille ja fiilisteltiin tulevia kisoja, mietittiin riittääkö kunto ja kestääkö meikki ja miten hiukset pitää laittaa... 

Mangososetta, maitorahkaa, lucumaa ja pakastin = mangorahkajätski. 
Tai Lautalan Else (Facebook), jonka maailmanmatkailua voi kateellisena seurata someen ladattujen upeiden maisemakuvien kautta, ja usein niitä kuvia kaunistaa vielä se upea Else.


Maailmannaisen ja kisamenestyksen takaa paljastuu kuitenkin lämmin ja herttainen tavallinen tyttö, joka nauraa tavallisille asioille ja tekee myös niitä ihan tavallisia asioita.

Ja onhan meidän tiimistä Miamin kisaan lähdössä myös Isomäen Mimosa (Blogi), joka juuri oli Bodauksen kansikuvatyttönä....


Kylläpä tästä nyt tuli kansikuvapostaus - ei ollut tarkoitus! Huikeita naisia tiimi täynnä, ja jokainen on joutunut  tekemään tehnyt paljon töitä kuntonsa, menestyksensä ja kaikkien niiden asioiden eteen joita edustaa. Elämä on valintoja.

Tahdon vain sanoa, että olen fanittanut tällaisia fitnesstypsyjä niin kauan kuin muistan, ja välillä nyt oikeesti pysähdyn miettimään kuinka uskomatonta on että olen ystävystynyt näiden kanssa ja olen osa tätä porukkaa. Jo se on yksi toteutunut haave.

Se, että lähden ulkomaille kisaamaan on sitten se ihan ykkösjuttu, ultimate dream. Se on jotain mitä en oikein voi edes ymmärtää. Fitness Europe viikon kuluttua ja Fitness Universe kolmen viikon kuluttua. Juuri näitä Fitness American kisoja olen fanittanut vuosia, jo ennen kuin päätin ylipäätään kisata. Ujolle maalaistytölle on kuitenkin huomettavasti helpompaa lähteä Lahteen kuin Ameriikkaan, joten liitoksi valikoitui aikanaan IFBB. Mutta nyt se on sitten menoa :D

Kisoja voi seurata livenä (tai nauhoitusta jonkin aikaa kisan jälkeen) osoitteessa: www.fitnessuniverse.tv

Ai niin, olihan mustakin lehdessä juttu: Vantaalaiset ystäväni, selatkaa Vantaan Lauri tällä kertaa läpi ennen lehtikoriin heittämistä ;)



tiistai 4. kesäkuuta 2013

Valoimpulssihoito vol. 2 & 3

Ennen kisoja tulee aina käytyä jos jonkinlaisissa hoidoissa. Itse kisaaminen ei kovin kallista ole, mutta se kaikki oheistoiminta ;D

Tämän kevään aikana mun kasvojen ihoa on koitettu saada kuntoon mm. valoimpulssihoidoilla. Olen kärsinyt epäpuhtauksista (eli näpyistä ja finneistä) aika nuoresta teini-ikäisestä asti. Lääkäri sanoi mulle että kyllä ne iän myötä menee ohi, mitä sitten naureskeltiin viiskymppisen isäni ja tätini kanssa, joilla kummallakin sama ongelma jatkuu edelleen. Molemilla ihoa on hoidettu lääkkein, samoin mun pikkuveljen ihoa. Mä jouduin menemään itse opiskelemaan ihon hoitoa kun ei lääkäri ottanut tosissaan ;)

Olen siis ihan ekalta koulutukseltani kosmetologi. Ei tullut apua koulustakaan, ei kalliista aineista eikä korkeataajuuslaitteista. Säntillisellä hoidolla olen saanut näpyt pysymään kuitenkin kurissa, joskin niiden kanssa on ollut pakko oppia elämään.

Eila Hellgreniltä olen taas vuosien jälkeen saanut uutta toivoa: www.eilahellgren.fi.


Hassua, että jo kosmetologikoulussa ollessani huomasin ihoni olevan parempi aina poikaystävän luona vietetyn viikonlopun jälkeen, jos unohdin omat pesuaineet ja voiteet kotiin ja pesin kasvot pelkällä saippualla. Opettaja kuitenkin vakuutti, että aluksi iho vaikuttaa paremmalta kun se kuivuu ja huokoset menevät tukkoon.

Eila Hellgrenin oppien mukaan rasvoittuvaa ihoa ei tarvitse ulkopuolelta kosteuttaa. No sitähän minäkin! Miksi vettä pitäisi kastella? Ihan typerää pestä kovilla kamoilla ihon oma rasva pois ja korvata se synteettisillä.

Olen nyt oppinut olemaan ilman voiteita, pesemään pelkästään mm. maitohappoa sisältävällä pesuaineella ja suolalla. Ihoni on parempi kuin koskaan. Väri on tasoittunut, se ei ole enää pintakuiva, eikä tunnu rasvaiselta eikä kiiltele - ekaa kertaa sen jälkeen kun olin 10v.

Ihon alle on kuitenkin vuosien voitelun jälkeen kertynyt vaikka mitä köhnää. Jo silloin kosmetologikoulussa kyselin opettajalta mitä nää pienet vaaleat näpyt hartioissa ja leukaperissä on, kuin ihon alla olisi jotain mikä pitäisi puristaa pois, eipä tiennyt opettaja ja siirtyi jollain hyvällä aasinsillalla pois aiheesta.

Nyt näihin syvällä ihon pinnan alla oleviin köhniin (huomaa hyvin hallussa oleva ammattisanasto!) on löytynyt ratkaisu: valoimpulssihoito.

Ensimmäisestä valoimpulssihoidostani kertovan jutun pääset lukemaan tästä.

Valoimpulssihoitoon käytettävä laite on Ellipse. www.ellipse.com-sivulta näkee mihin kaikkeen sitä voi käyttää. Aika upeita tuloksia saatu mm. Acnen hoidossa.


Toinen valoimpulssihoito tehtiin noin kuukauden kuluttua ensimmäisestä. Siinä käytettiin eri hoitopäätä ja kovempia tehoja. Ja se sattui! Varsinkin nenän pielet ja huulten ympärystä oli kivuliaita kohtia, ja huomasin puristavani hoitolatuolin reunoja kuin hammaslääkärin penkin käsinojia. Kipu on kuitenkin todella lyhytaikaista, kun valoa "ammutaan" impulsseina ihoon, ja se nipistää vain sen sekunnin ajan.

Reilun viikon katselin itseäni peilistä ja ihmettelin että näinköhän se EH:kin lupaili liikoja, mutta sitten alkoi tapahtua: epäpuhtaudet alkoi puskea ihon läpi  - jee, tervetuloa taas takaisin teini-ikä *huokaus*

Joka ilta sai olla puristelemassa pois uusia pintaan puskeneita epäpuhtauksia - komedoita, eli mustapäitä, jos sitä oikeata termistöä halutaan käyttää. Köhnä on mielestäni kuitenkin parempi ;) Finnejähän ei koskaan saa puristaa! Se ei ole edes humpuukia vaan ihan järjellä ajateltuna mitään tulehtunutta ei pitäisi mennä sörkkimään.

Viikossa tilanne rauhoittui.

Sitten olikin seuraavan hoidon vuoro. Nyt valoimpulsseja ammuttiin taas sillä kivuliaammalla hoitopäällä, ja kovilla tehoilla, mutta vain ongelmallisimpiin kohtiin. Sattu se silti!

Viikko meni ja taas alkoi tapahtua. Nyt leukaperistä alkaa olla ne mystiset tukkeumat tiessään ja ihon väri alkaa olla aika tasainen. Laajentuneet huokoset puhdistuu ja pienenee, mitä en uskonut ikinä voivan tapahtua.

Valoimpulssihoidon jälkeen aurinkoa (ja solariumia) pitää välttää useita päiviä, joten kesällä sitä ei kannata tällaiselle auringon lapselle tehdä. Tämä olikin tällä erää viimeinen kerta, ja syksyllä jatketaan. Ja kuulemma syksyllä käytetään jotain happoa... Hmm... Oon kuullut että joissain maissa miehet hapottaa naisten kasvoja mustasukkaisuuksissaan... Ehkä me ollaan ymmärretty väärin, ehkä ne onkin yrittäneet pienentää naisen huokosia.

Koska me haluttais nassu kuntoon kisoihin mennessä, sain mukaani purkin alkoholia sisältävää kasvovettä, jolla nenänpieliä ja ohimoita on tarkoitus kuivattaa. Toivomme, että iho alkaa hilseillä, eli uudistua ja toimia kuten sen kuuluu.


Kesää varten tarvitsin myös värilisen hoitovoiteen yhtä sävyä tummempana, sekä suojakertoimellisen (sk15) meikkipuuterin niitä päiviä varten kun pitää vähän kaunistautua


Eila Hellgren hoitolat löytyy Itiksestä, Vuosaaren Club Housen yhteydestä sekä Töölöstä. Suosittelen!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Synttärii!!

Kesä(kuu) alkaa aina synttäreillä, ja synttäriaamu alkaa parhaiten lahjoilla, yhä vieläkin :D


Rakkaalta mieheltäni vähän salaa toivoinkin Lumian latauskuoria, koska se on ainoa tekninen vehje jota olen ihaillut ja suunnitellut hankkivani. Kirsikkana kakun päällä Fatboyn lataustyyny, sinisenä tietenkin :)


Synttärilounaasta teki spessun se, että sen sai syödä ihan rauhassa kotisohvalla pyjama päällä. Superb! Ei kiirettä :)

Ihanan aurinkoinen sää houkutteli ulos, joten käytiin parin tunnin pyöräretkellä tutustumassa lähireitteihin. Tai voiko sitä tutustumiseksi sanoa kun 90% ajasta olin ihan poissa kartalta ja ajelin vaan Saken perässä :D

Maisemat oli ihania. Ei uskoisi että Helsingistä, siitä "betonihelvetistä" joksi tätä helposti luullaan, löytyy niin vihreetä ja vehreetä, ja ihmiset nauttii kesäpäivistä loikoilemalla nurmikoilla ja kallioilla, lukemalla kirjoja puiden väliin ripustamissaan riippumatoissa ja skoolailemalla piknikillä kavereiden tai perheen kesken. Ihan ku joka päivä olis festarit.


Synttäripäivällisen kruunasi tuoreet mansikat, joilla herkuteltiin myös päiväkaffeen kanssa kattoterassilla. Niin, meillä on kattoterassi :)

18.00 suomenaikaa alkoi Fitness New Mexicon prejudging livelähetys samassa osoitteessa josta meidänkin kisat suorana lähetetään: Fitnessuniverse.com. Muista rekisteröityä ajoissa ja laittaa kalenteriin muistutus ;)

Prejudgingin jälkeen kävin ite vielä tekemässä vaparia ja pikku punttitreenin


Siinäpä se, sellanen synttäripäivä. Onhan tähän jo totuttu että aina ollaan enemmän tai vähemmän lähellä kisoja, ja juhlaherkut sen mukaiset. Vielä jonain päivänä mulla on juhlat ja pöydässä kakkua - kermamarenkimansikkavaahtounelmakakkua!