sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Rentousviikonloppu

Kun kiireen keskellä ei ehdi nukkua tarpeeksi, kertyy univelkaa joka sitten vapaapäivänä nukutaan pois.

En tiedä miksi sitä sitten kutsutaan kun ei ehdi syödä tarpeeksi, mutta testasin että sen saa kuitattua viikonlopun vietolla mummin luona ;)

Perjantaina päästiin lähtemään hyvissä ajoin jo päivällä, joten oli aikaa poiketa Nakkilan uudessa Kirpputori Näppärässä (www.kirpputorinappara.com).

Se on ihan perus itsepalvelukirppis, jossa on myynnissä ihan perus krääsää, mutta myös kaikkea kivaa "maalaistavaraa" josta Helsingissä tapeltaisiin.

Mun käteen kyllä jäi nyt vain tämä takki... kympillä.
Se on jo sellanen hinta ettei haittaa vaikka ei kovin paljon olisi käyttöä.


Porissa meitä odotti pienet intiimit mitalikahvit sukulaisten kesken. Sitä kilpailusta pokkaamaani kiiltävää ja komiaa pystiä enemmän mua liikutti tämä yksinkertainen kortti, jonka oli allekirjoittanut kaikki ne rakkaat, joille olin voittaja, sijoituksesta huolimatta.


Ja Nomination rannekkeessa on nyt uusi hieno pala - tähti tietenkin!

Oikeastaan reissun tarkoitus oli viedä nuorempi veljeni TET jaksolle porilaiseen musiikkiliikkeeseen. Tottahan sitten koko poppoon voimin piti kokeilla kauanko sinne kävelee ja mikä on paras reitti... Ihanat veljet, äiti ja varaiskä, ihana ilma ja ihanan rauhallinen Pori.

"Ollaan niinku käveltäis"-poseeraus
Alan hiljalleen lämmetä ajatukselle, että ehkä sittenkin vielä joskus voisin kuvitella asuvani Porissa.. mutta tosiaan lämpenen vasta ajatukselle että voisin ehkä kuvitella ;)

Kotimatkalla pysähdyttiin Saken kanssa taas Nakkilassa. Nakkilan nahkiaispaistamosta haettiin lounaaksi molemmille 5 nahkiaista. Oli se vaan taas niin hyvää! Nahkiaiset ovat siis kaloja. Leuattomia, ruodottomia ja melko ällön näköisiä. Ne on tosi herkullisia, kun ei vaan vahingossa ajattele mitä syö.

Myöhemmin matkalta ostettiin kahvit ja jätskit. Ihanaa dieetin jälkeistä elämää :)

Alan muuten vahvasti uskoa pullan parantavaan voimaan. Tai suklaan. Tai punaviinin... Selkä ja jalka ei ole enää niin kipeät. Eikä parin päivän levolla tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa.

Tällä viikolla tuli tehtyä pari tosi toimivaa funkkistreeniä, kävin parin kuukauden tauon jälkeen BodyCombat-tunnilla, tein oikein mojovan haukkari-ojentaja-treenin ja taisin pari kertaa käydä lenkilläkin.
Ehkä se lepo tuli tarpeeseen.

Kotiin päästyä lähdin tietysti taas lenkille. Special thanks to Arnold's donats - kyllä juoksu kulki!

Rentouttava viikonloppu on takana, akut ladattu ja kroppa tankattu ens viikkoa varten.
Siitä tuleekin melkoinen - taas on tytöllä tuhat rautaa tulessa :D


lauantai 22. lokakuuta 2011

Functional Training

Eilen EN mennyt messuille.

Olin menossa, puin päälle, meikkasin, söin ja valmistauduin. Ovella vielä mietin, lähdenkö vai en. "Lähden", ovi kiinni -mäiskis- "voi prrrrrr***". Siinä samassa kun se ovi kolahti kiinni, huomasin, ettei kotiavain killunut avainnipussa. Siellä se oli lenkin jäljiltä toisen takin taskussa.

Soitto Securitakselle, puolen tunnin odottelu ja nuori komia vartijapoika tuli päästämään mut takaisin kotiin.
28€ kiitos ja hei.

Messulippu 14€ + seutulippu mennen tullen 6,74€ = 21€
Todennäköisesti olisin myös ostanut jotain, joten se 28€ olisi mennyt joka tapauksessa.

Kiukuspäissäni lähdin säästämään: pyörällä kauppaan: bensaa ja auton moottoria säästyi.

Lidlistä 2 purkkia maitoa: säästö 1€
K-kaupasta Pirkka Costa rica kahvia tarjouksesta 2 pakettia: säästö 3€
toisesta K-kaupasta lisää tarjouskahvia: säästö 3€
kolmannesta K-kaupasta lisää tarjouskahvia: säästö 3€

Toki kaupasta tarttui mukaan muitakin hyviä tarjouksia, mutta jo näistä tuli hyvä 1,5h kiukkulenkki aurinkoisessa ihanassa syysillassa ja säästöä tasan kymppi :)

Jos huomenna vielä käyn yhdeksässä K-kaupassa ostamassa ne max. 2/talous tarjouskahvia, saan säästöä yhteensä 28€ ja voin unohtaa että unohdin avaimet!

FUNCTIONAL TRAINING


Tänään oli functional training (eli tuttavallisemmin "funkkis") -koulutus Fressi Leppävaarassa, eli mun huudeilla. Functional trainig on nimensä mukaisesti toiminnallista harjoittelua. Toiminnallisuudella taas tarkoitetaan sitä, että harjoite sidotaan aina liikkeeseen. Samalla harjoituksella kehitetään lihaskuntoa, tasapainoa, koordinaatiota ja kehonhallintaa, hengitys- ja verenkiertoelimistöä unohtamatta. Monta kärpästä yhdellä iskulla.

Ei siis harjoitella lihasta vaan liikettä. Sopii erityisesti kuntoilijalle, kuntoutujalle, kiireiselle, tehoa kaipaavalle, urheilijoille, ihan kaikille siis! Ainakin oman vakkaritreenin vaihteluksi tai mausteeksi.

Kouluttajanamme toimi FAF:n Anki Forsman, jonka toiminnallisuus ei yhtään kärsinyt masuasukista, vaikka meitä sivustakatsojia välillä hirvitti ;)

Anki oli ihanan rento kouluttaja ja mielenkiintoisen aiheen parissa päivä meni tosi nopsaa. Kahvakuulaosion jouduin valitettavasti hengailemaan sivussa, kun selkä ei kestä eteen ja taakse taivutuksia yhtään.

Vähän syväluotaavampaa antia olisin kaivannut, mutta toi koulutus lähtikin siitä olettamasta, että koulutettavat ovat liikunta-alan ammattilaisia ja anatomianläksyt on tehty ja fysiologia hallussa. Olihan se, mutta koskaan ei voi kerrata liikaa.

Testailtiin eri ohjaustapoja ja sitä, miten lihasten aktiivinen aktivointi auttaa liikkeen hallinnassa. Ts. liikettä voi tehdä sen vaikuttamatta mihinkään, tai sitä voi oikeasti tehdä ja saada tuntemusta ja tuloksia ilman liikkeen tai vastuksen muuttamista.

Koulutus antoi vahvistusta omille ajatuksille, ja sain "siunauksen" monille jutuille joita olen omin päin salilla jo kokeillut. Nykyään moni, ainakin minä, luotan liikaa siihen, että kaikki pitäisi saada valmiina. Tarkoitan, etten voi luottaa kehittelemieni liikkeiden oikeellisuuteen ellei joku muu ole niitä aiemmin kuvannut ja paperille painanut.

Tänään tuli monesti kerrattua ettei anatomia mihinkään muutu, ja ihminen koostuu lihaksista, luista ja nivelistä. Niitä liikuttamalla saadaan aikaan liikettä, jonka tekemistä ja tukemista voidaan harjoitella eri harjoitteilla.
Ja mun liike on ihan yhtä hyvä kuin jonkun muun liike!

Liikunta ei ole rakettitiedettä, on vain tiedettävä perusteet ja osattava soveltaa. Siitä on hyvän PT:n ammattitaito tehty!

torstai 20. lokakuuta 2011

Paluu arkeen

Paluu arkeen kisojen jälkeen ei ole ollut helppo. Keho ja pää on ihan yhtä väsyneet tuosta puolen vuoden rutistuksesta, keskittymisestä ja jännityksestä. Huomaan, ettei muisti edelleenkään toimi ja tavallisiin asioihin keskittyminen on hankalaa.

Ruoka ei ole hyvää mutta sitä tekee mieli koko ajan. Voisin syödä 24/7 ja ihan mitä vaan. Mielellään makeaa, suolaista ja rasvaista. Kolme grillimaustettua kurkkumajoneesia friteerattuna, kiitos ;)

Se että ruoka ei ole hyvää, tarkoittaa, että se ei ole niin hyvää kuin dieetin aikana kuvittelin. Puuro ja riisikään ei maistu enää yhtä hyvältä kuin dieetillä.

Jos dieetin aikana rakastinkin sitä kiristyvää kuntoa ja kevyttä oloa, nyt ajatukset pyörivät yhtä paljon ruuan ympärillä mutta kammoan löystyvää kuntoa ja katoavia vatsapalikoita. Mahtaako tää laji tehdä ollenkaan hyvää mun päälle?!

Olen koittanut pitää ruoka-aineet samoina kuin dieetillä, jotta keho pääsisi hieman helpommalla. Lähes joka päivä on suuhun eksynyt silti myös jotain herkkua. Vai mikä lasketaan herkuksi? Eilen huomasin laskevani herkuksi myös suklaanmakuisen palkkarin. Illan jäätelö, pulla ja suklaalevite suoraan purkista ehdottomasti ovatkin herkkuja.

Selkäkipua

Palautumista haittaa myös kipeä selkä. Muutaman päivän ajattelin selkälihasten olevan treenistä kipeät. Sitten kipu alkoi tuntua enemmän rangassa ja pelkäsin välilevyongelmia. Eilinen lääkärivisiitti kuitenkin helpotti tuota pelkoa ja diagnoosina oli nikamanivelsiteiden revähdys. Revähdyksen aiheuttama tulehdustila turvottaa ja aiheuttaa painetta ja kipua nikamiin, mutta ei hätää, paranee 5-6 viikossa! WHAAAAT???

"Kivun rajoissa saa liikkua normaalisti." Mulle normaali ei ehkä ole sama kuin tuolle lääkärille, ja kivun rajoissa on aika liukuva käsite. Veteen piirretty viiva.

Istuminen ja seisominen ja makaaminen aiheuttaa puutumisen tunnetta ja selän väsymistä Selän ojentajalihakset, leveä selkälihas ja koko epäkäslihas on jumissa ja huomaan kenottavani ja kiertyväni vasempaan. Aivastaessa selkärangasta kuuluu riks, raks ja poks.

Työkaverin tekemä kinesioteipaus auttoi hetken. Uskomatonta miten teippaus auttoi heti. Siis ihan heti tuli lämmin tunne selkään ja kipu helpotti. Taivuttelut ei tietenkään silti onnistunut (kokeilin tottakai!) mutta pystyin olemaan töissä ilman irvistelyitä.

Tekis mieli juosta ja treenata painoilla kovaa, mutten uskalla kokeilla rajoja joten treenailen ns. mukavuusalueilla. Ehkä on hyvä muutenkin vähän palautella ja koittaa keksiä muutakin tekemistä kuin treeni... ja syöminen.

Huomisen vapaapäivän voisi käyttää kauneus-, terveys- ja muotimessuilla :)

Aurinkoista ja leppoista torstaita!

---
Pakkotoistolta napattua:
"Näkeekö joku muu FITNESS-sarjan vertailuja tai vapareita Bodyn YouTube-saitilla, missä "näet koko Mass Nutrition Fitness SM-kilpailun alkukilpailun kaikki vertailut ja kaikki kilpailijat"? Minä en jostain syystä näe."
"Huomasin, että KP lopetti kuvaamisen, kun fitneksen vaparit tuli. Eikä näköjään viitsinyt kuvata vertailuja, vaikka ne ei olisi paljon tilaa vienyt kortilta. Osoittaa mielestäni fitness-sarjan arvostuksen tason kisojen järjestäjältä."

torstai 13. lokakuuta 2011

Vaparii

Note to self: varaa muutama päivä vapaata kisakauden lopuksi.
Nämä työpäivät on olleet piiiiitkät ja raskaat.

Bodylehden nettisivulta löytyy linkki Fitness Expon kuviin, joten vertailukuvia en erityisemmin viitsi latailla. Mutta vapareita ei ole kisajärjestäjän puolesta julkaistu, joten ainakin omani jaan täällä teille.

Alkukilpailussa hyppy etunojaan pääsi läpi, leuka kolahti lattiaan ja huuli halkesi hampaiden välissä. Suullinen verta ei onneksi menoa haitannut, eikä kukaan yleisössä huomannut mitään ;)

Tässä kuitenkin finaaliversio, jossa hyppy etunojaan onnistui, mutta loppuliike meni, hassua kyllä, ihan samalla tavalla pipariksi kuin alkukilpailussakin. Voi häpeä!



maanantai 10. lokakuuta 2011

Fitness SM PRONSSIIII!!!



Oman kisani voittaja! Noin niinku teoriassa, ja käytännössäkin, Mirka voitti ja mä olin kolmas, mutta omasta mielestäni olin voittaja :D
Kaiken jälkeen olen tyytyväinen että pääsin lavalle asti, ja todella tyytyväinen että sain mitalin kaulaan.

Kisareissupäivitys tulossa myöhemmin. Nyt aamupuurolle! ...ja pullalle... ja eilisestä tais jäädä muutama suklaakarkkikin...

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Minä tein sen!

Se on siinä. Tämäkin kisarupeama on finaalia vaille valmis ja voin tyytyväisenä todeta tehneeni parhaani.
Valtava määrä treenitunteja takana, surua, murhetta, loukkaantumisia ja särkyjä, mutta myös iloisia hetkiä ja onnistumisen tunteita, jotka ovat fitness-harrastuksen kantava voima.

Tällä kertaa tein todella paljon itse. Treeni- ja ruokavaliosuunnittelusta pukuihin. Ja tietysti se paljon puhutanut vapari. Molemmat versiot. Kaikki ite.
Jos ei ole pakko, en ryhdy samaan enää uudelleen - se on palkitsevaa, mutta myös äärettömän raskasta, ja tämähän olis ihan tarpeeksi raskasta muutenkin. Tällä kertaa kuitenkin aikaa oli enemmän kuin rahaa, joten...

Haluan kiittää...

Kuten esiintyvät taiteilijat aina, minäkin haluan kiittää muutamia henkilöitä:

Kiitos Minna V:lle viimeistelyavusta!
Kiitos äidille kankaista ja muusta tilpehööristä.

Kiitos teille kaikille ihanille blogin seuraajille, ystäville ja sukulaisille, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet minua kuluneen vuoden aikana. Ilman teitä en olisi tässä, nousemassa sm-lavalle, parhaassa mahdollisessa kunnossa!

Kiitos kaikille niille kurjille ihmisille, jotka ovat dissanneet, latistaneet ja alentaneet minua, saaneet minut itkemään, suuttumaan tai hämmentymään. Teidän ansiostanne olen pysynyt nöyränä, ja nöyryys pitää jalat maassa.

Kiitos kilpasiskoille, jotka antoivat tälle kaudelle kunnon vastuksen. On ilo kilpailla kanssanne!

Kiitos avomiehelleni Sakarille tuesta, huollosta, hieronnasta, väristä, seurasta, naurusta, kestämisestä, ymmärtämisestä ja koko yhteisestä elämästä!

Työt on tehty, nyt on aika katsoa mitä on saatu aikaan. Antakaahan kuulua Finlandia talon katsomossa!! :D

--

maanantai 3. lokakuuta 2011

Kiitos ja anteeksi!

Olen saanut jonkin verran kritiikkiä kisabloggauksestani, ja haluankin pyytää anteeksi niiltä, joita olen tahtomattani loukannut!

En silti ihan täysin (oikeastaan lainkaan) ymmärrä mistä tämä närkästys johtuu.
Lainaanpa hieman omaa tekstiäini:
"Maijulta oli rohkea veto tulla vaparifitnesiin ilman tanssi-, voimistelu-, tms. taustaa. Mirkan vapari oli upea, ja Marian ohjelma kuin toisinto Tiina Kasvin ohjelmista. Eikä pelkästään musiikin vuoksi. Kovatasoisin kilpailu moneen vuoteen, vaikka itse sanonkin."
Muutoin kerroin kisakokemuksesta omasta näkövinkkelistäni. En missään kohdassa mielestäni dissannut kenenkään ohjelmaa!

Tekstiäni kommentoinut Anonyymi oli näkästynyt kommenteistani Marian ohjelmasta. Antakaahan avaan tuota kirjoittamaani lausetta:

Kasvin ohjelmat ovat myös olleet aina voimakkaita ja niissä on ollut staattisia vaikeusosia, kuten nyt oli Marian ohjelmassa, joten pelkästään musiikki ei ollut ainoa yhtäläisyys. Ja Kasvi kuitenkin on lajin Suomen mestari, joten vertaus häneen ei pitäisi olla huono asia.

Ja kuten jo aiemmin kommentoin, on aivan normaalia että ohjelmaan saa apuja tai sen saa jopa kokonaan valmiina. Helpottaa huomattavasti treenaamista, jos ei tarvitse tuhlata energiaa koreografian tekemiseen. Maiju ja Mirka kertoivat avoimesti saaneensa apuja, ja kommentoin "vaparista päätellen Mariakin". Päätellen  viittaa siihen, etten nimenomaan tiennyt enkä väittänyt. Vaparit vaan olivat niin samankaltaiset. Eikä se edelleenkään ole huono juttu!

Negatiivisia tunteita myönnän tunteneeni ja tuoneeni sen myös esiin kirjoituksessani fitnessin nykytilasta. Olen pahoillani, harmistunut ja katkerakin ihan koko lajin puolesta, en kenekään henkilön tai henkilöiden takia.

Mielestäni on kurjaa, että vaikka fitnessissä oli kovatasoinen kilpailu, se ei saanut huomiota kuten muut lajit. Ja mielestäni meidän kaikkien pitäisi pitää meteliä tätä huomioimattomuutta vastaan.

Se, että viittasin fitnessin olevan mediassa ja kansalle yhtä kuin bodyfitness ja bling bling, johtuu pitkälti siitä, että niin se vaan on. Voit tehdä empiirisen kokeen tai katugallupin ja kysyä kymmeneltä kadunmieheltä mitä on fitness. Aivan varmasti ainakin joku mainitsee Jutta G:n (=bodyfitness)

Koska Bodyfitnessissä arvostelu perustuu vain ulkonäköön, on joidenkin kohdalla itsensä koristelu mennyt aika pitkälle. Ketään erikseen osoittelematta. Eikä se väärin ole, mutta kauas on tultu siitä puhtaasta urheilusta, jota fitness (ja fitnessillä tarkoitan vapaaohjelmallista fitness-sarjaa) voisi parhaimmillaan edustaa, ja jota haluaisin sen edustavan.

Mä nyt muutenkin olen luomuihmisiä. Arvostan naturaalia elämää, kuljen fillarilla, syön luomusti niin paljon kuin pystyn, vältän turhia lisäaineita ja sain kosmetologikoulussa tarpeekseni kynsien ja ripsien ylenpalttisesta koristelusta. Nämä ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni ja arvojani.

Jos jonkun verenpaine nousi bikinisarjan arvostelusta, sille en voi mitään. Tytöt ovat varmasti urheilleet lavalle pääsyn eteen, mutta mielestäni nämä poseeraukset vain sopisivat urheilukilpailua paremmin misshelsinkikisojen tms ohjelmistoon.

Yritän kovasti pitää yllä positiivista pössistä, mutta se alkaa dieetin tässä vaiheessa olla hetkittäin jo hankalaa. Rakastan tätä lajia, nautin omien rajojeni kokeilusta ja ihailen suuresti sekä kilpasiskojani että kaikkia muita upeita kilpailijoita jotka rohkeasti astuvat lavalle arvosteltaviksi.

---
Kirjoittaja on epäonnistunut, jos tekstin voi ymmärtää näin monin eri tavoin.
Yritän jatkossa olla tarkempi :)

lauantai 1. lokakuuta 2011

Iloisia asioita

Eilen saatiin uusia työvaatteita:

Violetti jumppatoppi ja mustat housut, "Fressi"-tekstillä tietenkin.

Musta juoksupaita, jossa oli kauluksessa kuulokkeiden johdolle sellanen näppärä pidike. En oo ennen nähnyt sellasta, mutta olen usein kaivannut sellasta :)

Ja vaaleansininen hupparitakki oli tosi kiva!
Mun vaatteet oli kaikki kokoa S, ja Puman S on tosi pieni.

Jumppatopin sain vaihdettua M-kokoiseen kun se kiristi turhan paljon hartioista jo nyt, saati sitten kun tavaraa alkaa taas tulla lihasten päälle. Voi olla että huppari on vain dieettiajan huppari, mutta kyllähän niitäkin tarvitaan ;)


Iso ilouutinen on myös se, että käsi kestää hyvin teipattuna jo painoa.

Olen siis uudellenopetellut vaparista poistettuja vaikeusosia: kässäriä, punnerruksia, hyppyä etunojaan jne.

Oi että kun olis ihanaa saada se vapari kuntoon ens viikoksi! Sehän on sitten ihan sama vaikka Expossa repeäisi, mutta kestais nyt treeniä sinne asti.

Kyllähän se arpi punertaa (ja hiukan ehkä sinertääkin) aina treenin jälkeen, mutta ei painaessa enää satu. Siis teipattuna. Silloin tuntuu vain kuin teipin alle olisi jäänyt manteli. Hassua.


Tänään aamulenkkiäni valaisi lämmin ja kaunis aurinko. Hyvä fiilis.
Koko ihana vapaapäivä on tuntunut kerrankin pitkältä, eikä ole ollut kiire mihinkään. Ihanaa. Ja huomenna on vasta sunnuntai.

Ihanaa viikonloppua!