lauantai 29. joulukuuta 2012

Lappiviikon antia

Olimme siis Saken kanssa ihan kaksin lomalla lapissa. Sallassa - keskellä ei mitään. Kyllä, se on Sallan virallinen slogan.

Menomatkalla keli oli mitä parhain, paitsi että oli ihan kamalan kylmä. Auton mittari näytti -28, mutta mediassa kerrottiin yli 30 asteen pakkasesta. Sitä se sitten oli pari seuraavaa päivää.

Ensimmäinen hieman leudompi päivä käytettiin hiihtämiseen :)


Mulla oli sukset jalassa ekaa kertaa yläasteen jälkeen. Reilut 15 vuotta siis viime suksimisesta. Muistelin hiihtämisen olevan ihan kivaa ja suht helppoa, kunhan ei tarvitse hiihtää 45 ihmisen jonossa jossa joku on koko ajan suksien päällä edessä ja takana.

Suksivuokraamollapa ei ollutkaan Sakelle tarpeeksi jäykkiä suksia. Painoluokat loppui 100kg:aan, vaikka eihän se ole miehelle paino eikä mikään. Ei siis ihme, ettei isot ihmiset urheile, jos välineitä ei ole saatavilla. Löysissä suksissa on se huono puoli, että ne eivät luista. Haha, vähän lisähaastetta muuten niin kovin helppoon hommaan ;D

Ekan 20m jälkeen totesin itsekin, ihan oikean kokoisilla välineillä, että se olikin ihan hemmetin hankalaa. Aivan hiessä ja väsynyt 100m jälkeen. Ekaan mutkaan oli pakko pysähtyä ja vähentää vaatetta. Mutta kyllä se siitä lähti sit sujumaan. Ei ihan samalla luistolla kuin muistikuvissa.

Valittiin helppo reitti, johon siihenkin sisältyi haasteita...



Joku pysyi pystyssä, joku ei ;) 

Tässä risteyksessä ei enää tarvinnut miettiä jatketaanko tuo pidempi lenkki vaiko eikö.



Kaakaokahvi ja metukkasämpylä maistui Poropuiston kahvilassa. Sit jaksoi taas jatkaa. Vähän jännityksellä tehtiin ensin tuttavuutta, eihän niistä luontokappaleista koskaan tiedä...


 ...mutta Ukkohan olikin lopulta ihan kiltti ja pehmo :)


 Kotioppäin!


Tuolta me tultiin. Ei siis ihan pikku pyrähdys kuitenkaan, vaan 8km yhteensä. Ens kerralla vois uskaltaa jo vähän pidemmällekin.


Ja tää oli meidän mesta: Hotelli Revontuli. Tai oikeammin hotellin pihassa oleva mökkikompleksi Tunturintähti oli meidän majapaikka. 


Mökissä olis ollut makuupaikat kuudelle, mutta hyvin saatiin käytettyä tila kaksinkin :) Saunottiin ihan joka päivä, vähän niin ku varastoon vuoden varrelle. Vietiin mukana valmiiksi tehtyjä ruokia, joilla pärjättiin hienosti ekat päivät, ja hotellin pikku kaupasta sai täydennystä tarvittaessa. Yhtenä päivänä ajettiin kirkonkylälle S-Markettiin tekemään isommat ostokset.

Ruuat tehtiin mökissä itse niin saatiin syödä suht normaalisti ja just silloin kun oli sen aika. Jouluillallinen oltiin varattu etukäteen hotellilta, ja se oli reissun ainoa ravintolaruoka. Jälkeenpäin todettiin että omat ruuat oli ellei parempia niin ainakin yhtä hyviä, eikä tunnelmakaan täydessä ravintolassa ollut kovin jouluinen, joten se olikin koko reissun ainoa hukkaan heitetty satku. Mutta sainpa laittaa mekon päälle ja lilaa luomiin ;)



Aiemmin jouluaattona käytiin kylpylässä pulikoimassa, ja  Keloravintolassa kuuntelemassa joulurauhanjulistus.

Joulupäivänä suunniteltiin rinteeseen menoa, mutta vaihdettiinkin suunnitelma pyjamapäivään :) Pelattiin koko päivä Monopolya Saken uudella iPadilla. Ja syötiin kaikki joulusuklaat. Huippua!

Tapanina oli taas kylmä. Liian kylmä rinteeseen, joten pidettiin päättäjäiset. Valittavana oli kaksi tapahtumaa: Tapanintanssit Keloravintolassa ja rokki-ilta Sallan tuvilla. Ajateltiin käydä ensin tansseissa, ja jatkaa rokki-iltaan, mutta tansseissa oli niin vähän väkeä ja ihan huippuhyvä bändi, joten jäätiin sinne.

Valittiin pieni nurkkapäytä jossa saatais istua omassa rauhassa, mutta henkilökunta oli kai sitä mieltä että oma rauha on yliarvostettua.


Siinä me sitten istuttiin kaksin superpitkän pöydän päässä.

Ilta oli kuitenkin tosi mukava. Sain jopa sen yhden minttukaakaon, joka talveen ehdottomasti kuuluu :)

Viimeisenä iltana sitten haikein mielin pakkailtiin kamat ja siivottiin mökki lähtökuntoon. En olisi halunnut nukkua, kun tiesin että pitää herätä siihen viimeiseen aamuun. Heti seuraavana iltana meidän mökissä olisi uudet asukkaat iloisina loman alkamisesta, yhtä innoissaan tulevasta viikosta kuin me oltiin just oltu.

Lomassa kurjinta on se, että se loppuu väkisinkin joskus.

Ehkä tunne ei olisi ihan niin ylitsevuotavan kamala, jos tietäisi, että uusi loma odottaa jossain tulevaisuudessa. Ehkä se uusi reissu on vaan varattava heti pian.

06.00 herätys ja 07.00 startti kohti kotia. Neljän tunnin unien jälkeen päätin antaa ekan ajovuoron Sakelle ja laitoin vielä hetkeksi silmät kiinni. Havahduin, kun kuskin paikalta kuului hiljainen "o'ou!" ja absit hakkasi jäiseen tiehen. Poroja tiellä, neljä peräkkäin, ilman minkäänlaista kiirettä. Siinä ne jolkotteli. Sen verran rakoa välissä että mahduttiin puikkaamaan ohi. Huh! Ei muuten väsyttäny enää yhtään!

Matka kesti pienine pysähdyksineen 12h. Se meni yllättävän keveästi vaikka kulkuväline olikin pieni ja ahdas. Ei muuten nähty yhtään yhtä pientä autoa koko matkalla, mutta maastureita sitäkin enemmän. Pitkästä matkasta ei jäänyt mitään kammoja ja voisin hyvin lähteä vaikka heti uudestaan :)


Loman aikana summailtiin kulunutta vuotta, plussia ja miinuksia, sekä mietittiin mitä kaikkea tuleva vuosi tuo tullessaan ja mitä kaikkia mahdollisuuksia siihen sisältyy. Luottavaisin mielin siis tulevaa kohti!


Pari viimeistä päivää olis tätä vuotta jäljellä. Nyt on hyvä aika kirjoittaa paperille ne tulevan vuoden lupaukset, toiveet ja haasteet. Kirjoittamalla teet niistä totta, ja alat alitajuisesti tehdä työtä tavoitteidesi eteen. 

Mahtavaa loppuvuotta ja onnea ja energiaa vuodelle 2013, tehdään siitä hyvä vuosi!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Terveisiä Sallasta!

Perjantaina 9.00 käännettiin Micran keula kohti pohjoista. Pitkän matkan ajovuorot oli parasta jakaa:Sakke ajoi ekat 3h ja minä 9 seuraavaa :)

Ajokeli ei olis voinut olla parempi. Tiet oli hyvässä kunnossa eikä ruuhkista tietoakaan.

Loppumatkasta lämmitys puhalsi täysillä, ja silti oli kylmä... Mittari näytti -28 ja kytkin alkoi tuntua jähmeältä, samoin ohjaus. Sit oltiinkin jo perillä :)

Meillä on ihana mökki, jonka pihassa on tunturi ja vieressä kylpylä. Mahtavuutta!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Sakkekin sai heijastimen

Pitkäksi venähtänyt vuoden kestäneen työprojektin loppuraportointi on tehty! Se on ohi! Se on nyt todellakin loppu. Palkkoja odotellessa on hyvä asettua loman odottelun tunnelmiin. Perjantaina lähtee Micra kohti pohjoista, mutta sitä ennen on vielä pari päivää töitä. Nyt pienet joulufiilistelyt:

Tänä vuonna on tullut yllätysmäärä upeita itsetehtyjä kortteja. Itse askarrellussa kortissa on aina enemmän fiilistä kuin niissä kaupan valmiissa, mutta kaikilla ei riitä aika... eikä taidot.


Itse sain poikkeuksellisesti lähetettyä edes ne kaupan kortit, ja nekin viime hetkellä. Taitaa olla viitisen vuotta edellisistä joulukorteista. Vakaa aikomus on ollut ihan joka vuosi.

Lahjapöytäkin alkaa näyttää merkillisen täydeltä. Kiva, koska lahjoja on ihanaa saada :) Onhan niitä kiva myös antaa, jos on keksinyt jotain tosi osuvaa. Pahinta on ne väkisin kiireessä ostetut pakkolahjukset, vaikka onhan sekin ihana ajatus, että joku on niin tärkeä, että on pakko keksiä joululahja vaikka väkisin.


Tämän sain ihanalta asiakkaalta, joka ilmeisesti tuntee mut yllättävänkin hyvin. Eihän mulla mitään heijastimia takissani ole ollut. Nyt on :)



Ja kuten otsikko lupaa, Sakkekin sai tänään heijastimen. Vahingossa. Nallen, samaa sarjaa kuin tuo minun ihana enkeli.

No Johanna ja Sakke oli kaupassa, ja siä oli yks heijastin kinkkupakettien joukossa. No Sakke laitto sen takkinsa helmaan roikkumaan aikomuksenaan luovuttaa se kassalla löytötavaroihin. No kaikki arvaa miten siinä sitte kävi. No kassalla ostoksia pakatessa se kassahihnan peräpelti keikkui irtonaisena hihnan päällä tavaravyöryn jäljiltä, ja sieltä alta paljastui jonkun edellisen asiakkaan pakettikortit ja tarrat. Sakke luuli että mä olin ostanu paketointia varten tarroja ja pisti ne pussiin. Minä puolestani ihmettelin että mites se ukko nyt ostaa jotain vitamiiniporetabletteja, mutta en viitsinyt kysellä kun sujautin pussiin vaan - kai se niitä vitamiineja sit tarttee. Kotona Sakke sitte ihmetteli kun tuputan sille jotain poreita ja minä äimän käkenä kummastelen pakettikortteja. Joku edellinen asiakas saattaa siis ihmetellä puuttuvia ostoksiaan :D Saa tulla noutamaan!

Ja se heijastin - se roikkuu edelleen Saken takin helmassa. Että sellanen kauppareissu.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Les Mills BodyBalance

Mahtava BodyBalance peruskoulutus Herttoniemen LadyLinessa on nyt takana, ja taskussa ko. lajin ohjauslupa. Nyt täytyy vaan enää opetella koreografia kunnolla :)

...jostain syystä en saa ladattua kuvia, joten taas kerran pelkkää tylsää tekstiä...

BodyBalance on yksi LesMillsin konseptitunneista. Se pohjautuu joogaan, pilatekseen ja tai chihin, mutta siinä on vaikutteita myös tanssista ja tietysti se on tehty ryhmäliikuntaa ajatelen helpoksi ja turvalliseksi ohjata useammalle ihmiselle yhtäaikaa. Ei siis joogatunneilta tuttua viilausta ja asanoiden hiomista, ei pilateksen säntillistä hengitystä.

Ne, joilla pilatehengitys ja joogan asanat ovat selkäytimessä, saavat niitä tietysti tehdä, mutta tunnin tarkoitus on rauhoittaa ja voimistaa henkisesti ja fyysisesti. Liikkeet aloitetaan lempeän lämmittävästi, jalkojen voimaa treenataan sotureilla ja keskivartaloa lankkupidoilla ja skorpioneilla. Tasapaino-osioista löytyy vaihtoehtoja aloittelijoista aremman tasapainon omaaville, eikä tunnilla pääse helpolla kukaan - paitsi jos tekee liikkeet puolihuolimattomasti, kuten ilmeisesti olen aina ennen ne tehnyt ;)

Ensimmäisenä koulutuspäivänä (pe) saimme opeteltavaksi jokainen yhden kappaleen, jonka sitten lauantaina heti aamulla ohjasimme toisillemme pienryhmissä. Ohjaukset kuvattiin videolle, joka katsottiin yhdessä läpi ja saatiin kouluttajalta palaute, jonka mukaan piti ohjata sama setti iltapäivällä uudelleen.

Lauantaina saatiin uudet kappaleet sunnuntaiksi. Nämä myös kuvattiin ja analysoitiin ja ohjattiin uudelleen.

Meillä oli tosi kiva porukka. Osalla oli muita LesMills lisessejä entuudestaan, osalle LesMills oli uusi tuttavuus. Mukana oli myös virolainen Laura, joka ei ollut koskaan ohjannut mitään. Nyt kuitenkin vieraassa maassa, vieraiden ihmisten kanssa, vieraalla kielellä veti ihan loistavat ohjaukset, ihan ekaa kertaa koskaan. Hatun noston arvoista!

Kouluttajamme oli Jarno Tynkkynen, joka oli aivan ihana! Heti alusta asti oli tunne, ettei tarvitse jännittää ollenkaan, kaikki palaute tuli tosi positiivisesti ja ystävällisesti, ja Jarno onnistui naurattamaan tätä väsynyttä tyttölaumaa (ja Mikkoa) monta kertaa höpöjutuillaan :) Oli tosi lämmin ja rento fiilis ihan koko viikonlopun.

Samassa koulutuksessa oli myös nuorten fitness MM-kisoihin ens viikolla matkaava Eevsku (jonka blogiin pääset tästä). Tämän pienen voimanpesän liikettä oli ilo katsella. Kun voima, liikkuvuus ja joogaharrastus yhdistyy BodyBalancessa, kaikki liikkeet on upeita ja niin kovin helpon ja vaivattoman näköisiä. Ja tietysti kun lajina on fitness, vaikeatkin liikeet on opeteltu tekemään helpon näköisesti :) Ja kun kisoihin on viikko aikaa, on kunto niin kohdallaan ettei voi kuin ihailla. Toivotaan että kova työ palkitaan ja kisoista tulee menestystä!

Tänään saatiin palaute ja joko lupa ohjata, lupa ohjata jonkun kokeneemman kanssa, tai lisätehtäviä millä näytetään että palautteesta on otettu opiksi. Mä sain luvan ohjata ihan yksin :)
kolme pitkää päivää meni ihan supernopeasti. Uskomatonta että se on nyt jo ohi.

Olin ihan pötköttelyvalmis kun pääsin tänään kotiin, mutta oli vielä opeteltava Fressi ABS30-tunnin koreografiaa, joka pitäis olla hanskassa keskiviikkona. Nyt on pää niin täynnä uutta juttua että oikein sattuu!

...mun viereen, koreografiavihon päälle laskeutui juuri leppäkerttu. WTF?

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Viikonloppua

Perjantaina olin taas tehokas: kahdet pikkujoulut samana iltana. Eipä tarvi monena iltana juhlia vaan voi keskittyä olennaiseen ;)

Ensin junailin töihin melkein kaks tuntia. Ensimmäisellä asemalla odottelin junia, joista kaksi ekaa oli peruttu, Pasilassa odottelin taas 45 minuuttia seuraavaa junaa. Uskomatonta miten sekaisin koko pääkaupunkiseudun liikenne on joka talvi. Ihmisiä on kai kuljetuskapasiteettiin nähden liikaa.

Töiden jälkeen jäin pikkujouluihin työpaikalle, ja sieltä junailin keskustaan kaverin yrityksen joulutupareihin. Taisin viettää asemilla ja junissa enemmän aikaa kuin juhlissa yhteensä. Bussilla päästiin onneksi melko lähelle kotia yöllä. Se ei vaatinut kuin muutaman kilometrin kävelyn sekä bussille että bussilta. Korkokengät on varmasti pirun keksintö, samoin kuin sukkahousut, ja korsetit, ja kaikki kireät vaatteet, ja kylmät vaatteet, ja talvi.

Saman tyypin keksintöä taitaa olla friteeratut ruuat. Niin infernaalisen hyvää, ja niin täydellisen epäterveellistä.

Lauantaina mun lempparia, kiinalaista! Menu kahdelle:

Alkupalaksi kevätkääryle
5 makua: ihan parasta oli friteerattu kana

Jälkkäri: friteerattua banaania ja jätskiä
Sormet ja suupielet rasvasta kiiltäen oli hyvä pötköttää kotisohvalla leffoja katsellen :)

Tänään oli vuorossa Les Millsin Quarterlyt, eli neljä kertaa vuodessa olevat jatkokoulutukset.
Mun päivä alkoi Herttoniemen LadyLinessa 9.30 BodyPumpilla. Aaaaaivan liian aikaista. Mur!

11.30 BodyCombatissa irtos jo vähän paremmin. Oli aika helpon oloinen ohjelma, mutta eiköhän nämä joulun ajan ohjelmat aina ole ollu vähän helpompia kuin syksyn.

13.30 päästiin kokeilemaan Les Millsin uutuutta Grit Strenghtiä. Se oli puolituntinen, jossa todella saa itsestään mehut puristettua. Välillä vilkuilin ympärille sitä lähintä roskista etsien, jos vaikka tauolla syöty energiapatukka ei pysykään sisällä. Pysyi. Välillä teki mieli ihan vaan jättää tekemättä. En jättänyt. Välillä lin tosi tosi vihainen ohjaajille ja inhosin heitä ihan sydämeni pohjasta. Ihania tyyppejähän ne oli, Peter ja Hanna.

Eli jos mäkin näen joskus vihaisia ilmeitä mun tunnilla, se saattaa johtua tunnin rankkuudesta. Kaikkeen tottuu. Oli BodyCombatitkin aluksi ihan tappotunteja. Jos tuotakin tekis säännöllisesti, vois pomppuvoima kasvaa nopeastikin.

Tunnilla käytettiin samaa tankoa ja painoja kuin BodyPumpissa, mutta paljon isompia kilomääriä. Liikkeitä tehtiin pattereissa, joihin kuului mm. kyykky+pystypunnerrus, askelkyykky pystypunnerruksella, rinnalleveto+etukyyky, kyykkyjännehypyt, punnerrukset ja burbeet. Ja kaikkia tehtiin putkeen, liikettä toisensa perään. Välillä syke oli korkealla, ja toisinaan vielä korkeammalla. Mahtavaa!

Ens viikolla oliskin sitten taas kaikenlaista, mm. viikonloppuna BodyBalanceen kouluttautumista :D

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Pikapäivitys

Tänään:

Sain aamulla sähköpostin, jossa apuani kaivataan. Oikeasti. Pari päivää olen ollut musertunut siitä, että liikunta-ala ei ehkä sittenkään ole ihan täysin se mun juttu. Vihaan liukuhihnahommaa, jossa mun ammattitaitoa tarvitaan vain tuottamaan asiakkaalle saliohjelma jäsenyyden sinetöimiseksi.
Mua sittenkin tarvitaan muuhunkin! Muistin taas miksi tätä työtä teen, ja mitä fiiiksiä se parhaimmillaan voi antaa.

Jalkatreeni salilla. Yöllä heräsin työpainajaiseen eikä uni meinannut enää tulla. Aamulla silmät ristissä raahustin salille eikä sitä treenifiilistä meinannut löytyä. Kun 1,5h oli katsottu liikkeiden tekniikoita yhden sällin kanssa, alkoi oma kone käynnistyä ja sain kuin sainkin sen jalkatreenin tehtyä. Nyt alkaa kankuissa tuntua siltä, että treeni meni perille paremmin kuin luulin.

Ja näin teemme polven koukistuksen maaten, kun laitetta ei ole:




Töissä. Avattiin työkaverin kanssa asiakkaalta saatu pikkujoululahja. Uskomatonta. Ihanaa!
Tie naisen sydämeen käy kenkäkaupan kautta ;)


Ryhmäliikuntaa vedin tänään pitkästä aikaa, ja se oli mukavaa. Sanokaa itserakkaaksi tai narsistiksi, mutta nautin kun sain mikin päähän. Nautin kun vääsin musat täysille (no en oikeesti täysille) ja nautin kun näin ihmisten heiluttavan kahvakuulaa hiki päässä ja hymy huulilla. Se oli hyvä tunti. Toivottavasti muidenkin kuin mun mielestä ;D

Kahvakuulna jälkeen vedin ekaa kertaa PowerPlatea. Ihan kivasti sekin meni, vaikka puoli tuntia olikin ihan liian lyhyt aika kun olin vauhtiin päässyt. Heh.

Vielä yksi PT-asiakas ja päivä oli pulkassa. Ihan kiva. Ei väsyttäny enää yhtään :)

---

maanantai 26. marraskuuta 2012

Hiusjuttuja

Uuteen viikkon on hyvä lähteä huolletuilla hiuksilla. Studio Helmin Milla laittoi raidat pitkäksi venähtäneeseen tyveen - joka ei kuulemma näyttänyt ollenkaan niin pahalta muiden silmään kuin omaani. Omaani se oli jo yhtä ankea kuin tämä Suomen harmaa talvi.


Pidennyksiä ei tarvinnut vielä nostaa, ne menee vielä toiset 6 vkoa. Varasin uuden ajan jo väriin ja nostoon. Tässä vielä kuvaa kuinka hyvin hiukset saa suoriksi pelkällä föönillä ja harjalla. Hiukan selvemmin näkyy omien hiusten ja jatkeiden raja kuin suoristusraudalla käsittelyn jälkeen, mutta suoristelu on turhaa jos seuraava määränpää on kuntosali ;)

Hiuksia tärkeämpi on tässä kuvassa ehdottomasti Millan ilme! :)
Hiukset ovat alkaneet mennä enemmän ja enemmän takkuun pesun jälkeen. Tulee lapsuus mieleen kun suihkuun menoa yrittää lykätä aina vaan pidemmälle, ettei tarvitsisi selvitellä pehkoa hartiat tulessa.

Pidennykset kuulemma kuivuvat ajan mittaan, ja siksi takkuuntuvat helpommin. Neuvo oli, että pesun jälkeen PITÄÄ pyyhekuivata ennen hoitoainetta, pelkkä puristelu EI RIITÄ. Mutku mutku mutku mä en jaksais! Sitä varten pitää olla kaks pyyhettä! Ei, mä en tahdo! Muistin, miksi aina leikkautan lyhyen mallin kun saan kasvatettua olkapäiden yli...

Kotona testasin onko se pyyhekuivaus niin merkittävä juttu, ja oli se. Kyllähän sitä sotkua joutui edelleen selvittelemään omaan makuuni liian kauan, mutta helpommalla pääsin kuin ennen.

Sileän ja takuttoman (pidennys)tukan salaisuus siis on:

1. Kosteuttava shampoo + hoitoaine
2. Shampoon vaahdotus aina vähintään kaksi kertaa
3. Pyyhekuivaus ennen hoitoainetta
4. Selvittävä hoitoseerumi


Mahtavaa viikkoa ja hyviä suihkuhetkiä ;)

perjantai 23. marraskuuta 2012

"Ei jaksais aina dokaa"


Pikkujoulukausi on iloista aikaa, juhlaa toisensa perään, mutta on myös niitä, jotka jättävät kivoja kemuja väliin siksi, että niissä on pakko joko vetää kännit tai selitellä miksi ei vedä. Ja ainoat hyväksyttävät syyt olla kännäämättä, on raskaus tai aamuvuoro töissä.

Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?

Niin paljon kun kännäämisestä on haittaa (terveydelle, parisuhteelle, ihmissuhteille, luonnolle, yhteiskunnalle...) on ihme, että juopottelu ylipäätään on enää laillista. Enkä enää oikein tajua sitä hohtoakaan. Harva meistä on kännissä kovin hohdokas.

Lasi viiniä silloin tällöin maistuu tietenkin hyvältä, ja joskus on kiva ottaa pari sidukkaa hippaamaan mennessä, mutta se hauskanpito on nykyään mulle se pääasia, ei niinkään se humala. Nuorempana juomiseen oli ihan muut syyt. Typerät syyt.

Varsinkin jos haluaa säilyttää hyvän treeniflown, alkoholi on ihan vihon viimeinen asia jota pitäisi nauttia. Samoin jos haluaa pitää vaivalla esiin kaivetun vyötärön esittelykunnossa.

Erilaisten dieettien hurmoksessa vältetään viljaa, sokeria ja/tai rasvaa, mutta ei ymmärretä, että alkoholin juominen on lähes sama kuin vetäisit sokeroitua paistinrasvaa pullosta. Paljon energiaa, jota elimistö ei millään tavalla voi käyttää hyödyksi + kaikki ne tuhot, joita alkoholi elimistössä solutasolla tekee. Vieläkö kiinnostaa vetää se bisse? Ja juu, viljoja vältetään kaikessa muussa paitsi saunajuomissa.

Mikä siinäkin on, että kossukolan voi baarissa juoda, mutta pelkkä kola on turhia kaloreita. Hieman tekopyhää on myös tilata "kossukola laittikolalla", vähän kuin se hamppariateria, tuplaranut ja majoneesi light juomalla. Kaverini lupautui joskus ostamaan mulle baarissa drinksun, mutta kun sanoin haluavani pelkän limun, hän ei halunnut maksaa turhasta. Eli humalahakuisuusko tekee sokerista sallittua ja rahanmenosta järkevää?

Holi vs. Holiton

Monissa juhlissa panostetaan booliin tai drinkkitarjoiluun, mutta alkoholiton vaihtoehto on jäävesi tai jaffa. Kiva. Todellisuudessa ne, jotka haluaa sen humalan, vetää vaikka raakaa viinaa. Ne holittomat juhlijat taas saisivat varmasti omaan iltaansa lisärvoa ja tuntisivat itsensä tervetulleiksi, jos tarjolla olisi nätin näköisiä herkkujuomia hedelmäviipaleineen ja paperisateenvarjoineen myös heille. Eikä ne muutkaan joisi itseään ihan niin tolkuttomaan kuntoon jos saisi ujutettua käteen välillä alkoholittoman drinkin ;)

Joskus pyysin baarimikkoveljeltäni palvelua, että tietyn kellonlyömän (tai humalatilan) jälkeen mulle tarjoiltais vain limua tai mehua, vaikka tilaisin mitä. Voisi vaikka laskuttaa sen drinksuhinnan niin en huomaisi eroa, mutta aamulla ei olisi niin kurja olo. Ei onnistunut. Voi olla että ihan ite peruin puheeni sen muutaman lasin jälkeen. Tästä pitäisi siis saada yleinen maan tapa. Kuka ehdottaisi Räsäselle kompromissia: yökerhot voi pitää auki neljään, mutta kahden jälkeen tiskiltä tulee pelkkää holitonta?

Dieettijuhlintaa

Oon joskus ostanut kemuihin mukaan alkoholitonta sidukkaa, ettei muiden tunnelma latistu mun juomattomuudesta. Eihän kenenkään tarvi tietää ettei mun tölkissä ole prosentteja. Hyvin on mennyt ja hauskaa ollut.

Kisadieetillä herkuttelin raspberryspritzerillä, eli sokeritonta vadelmamehua vichyllä. Ihan kamalan hyvää ja taatusti kevyttä :D Samaa ajatusta voi käyttää yleisemminkin: ei mehun tarvitse olla vain mehua ja limun limua, niitä voi myös sekoittaa. Tadaa!

Jos mielikuvitus ei riitä, valmiita reseptejä löytyy vaikkapa osoitteesta: http://fi.casinotop10.net/pirteaet-koktailit-piristaevaet-arjen

Mun lemppari on toi yksinkertainen Vadelmafantasia, jota tietysti omaan käyttöön teen vähän vähemmän kuin tossa reseptissä ;)

Herkullista ja hauskaa viikonloppua! Iisisti siellä pikkujouluissa! ;)

--

maanantai 19. marraskuuta 2012

Ihan tavallista fitnessglamouria

Eilinen Lazy Sunday "huipentui" siihen, että katsoin ensimmäistä kertaa teeveevitoselta Tallinna-ohjelmaa. Jäin tuijottamaan Tapani "Tape" Valkosen ja Tiina Jylhän elämää seuraavaa jaksoa (vai onko ne joka jaksossa, en tiedä), kun insertissä vilahti sana fitness...

Tiina ja Tape palaveerasivat Viron fitnessliiton johtajan kanssa tulevista yhteistyökuvioista. Tiina haasteli siinä ettei bikinikisassa voi pärjätä jos ei ole rintoja laitettu, ja että 90% Suomen fitnesskilpailijoista laitetaan heidän klinikallaan. Tarkoittiko se, että 90% leikatuista tehdään heillä, vai että 90% kaikista kilpailijoista?

Ymmärrän, että kyseessä on tv-sarja, ja vielä varsin sensaatiohakuinen tositv-sarja, jossa Jylhän tarkoitus on eittämättä mainostaa omaa klinikkaansa ja saada tytöt leikkauspöydälle, mutta Tiina myös sanoi, että (biksu)fitnesstytöillä on laitettu kaikki: kynnet, hiukset, ripset, rinnat, pakarat...

Mitä järkeä on enää osallistua kilpailuun, jossa mikään ei ole aitoa? Missä on se kova työ, jolla kehoa muokataan? Missä on se terve kauneus jolla kilpaillaan?

Tämän kehon muovailun lisäksi minua järkyttää kuulla tai lukea, miten fitnessmimmit dieettaa tupakan tai nikotiinipurkan avulla, kovemmista aineista puhumattakaan. Kutsukaa vain minua naiiviksi, mutta mihin on kadonnut se terveellinen ruokavalio ja liikunta, jolla ylimääräinen kehon rasva karistetaan pois? Eikö enää jakseta nähdä sitä vaivaa tai luopua mukavasta bile-elämästä?
Kaikki-mulle-heti-nyt.

Jossain vaiheessa käsitteet fitness, glamour ja porno ovat pahasti sekoittuneet bodykansan päässä. Fitnesskisoihin ja lavalla oloon liittyy kyllä glamouria (Wikipedia: Glamour (viehätysvoima, hohto, lumous) on englanninkielinen sana ja sillä tarkoitetaan yleensä julkisuuteen liittyvää hohtoa, tavoittelemisen arvoista rikkautta, kauneutta ja kuuluisuutta korostavaa ominaisuutta) mutta arjesta se glamour on kaukana. Tai ainakin luulisi olevan. Ainakin itselläni on.

Promootiota on tietenkin tehtävä, jos mielii saada sponsoreita, mutta rajansa kaikella. Tyttö kuin tyttö otattaa itsestään kuvia prätkän päällä - bikineissä. Tehdastöissä - bikineissä. Salilla - bikineissä, Talvisaappaissa ja pipossa - ja bikineissä... Huulet törröllä ja haarat auki. Kuvat otsikoidaan fitnessillä. Välillä näitä fitnessmimmejä on vaikea erottaa pornolehden prinsessoista, joihin sana glamour myös usein liitetään. Milloin pornotähdestä tuli tavallisen naisen kauneusihanne?

Ulkomailla kisoja saattaa olla enemmän, mutta Suomessa kilpailuita on useimmilla fitnesstytöillä (ja pojilla) kerran vuodessa, joillain kahdesti. Se yksi päivä, jolloin noustaan lavalle niissä upeissa puvuissa ja näytetään maailmalle mitä on vuoden aikana saatu aikaiseksi. 364 päivää vuodesta on sitä arkista aherrusta ja kovaa duunia. On opiskeluja ja päivätöitä, omaa treeniä ja muiden treenauttamista, kenellä mitäkin. Välillä pitää tietenkin myös relata ja nauttia elämän pienistä iloista, mutta säihke ja välke on ainakin täällä Jokiniemen betonibunkkerissa pakattuna muovikassissa vaatekaapin ylähyllylle.

Pikkujouluissakin on glamouria. Työ- tai harrastusporukalla vietetään iltaa kimalteessa ja loistossa, juhlitaan vuoden kovaa uurastusta ja nautitaan palkintoglögejä. Mutta tuskin siellä toimistossa tai varastossa kamalasti sitä glamouria muulloin on.

Miksi joku haluaa näyttää tavallisena arkipäivänä samalta kuin lavalla tai aikuisviihdeleffassa, ripsineen ja rintoineen? (ja provosoitujille taas kerran tiedoksi, en halua dissata ketään, ihmettelen vaan maailman menoa!)

Kaikkeen tottuu. Silmä tottuu paranneltuihin versioihin ensin mediassa ja sitten kaduilla. Tavallinen ei enää ole tavallista. Koska niistä ripsipidennyksistä, rakennekynsistä ja rintaimplanteista on tullut niin arkipäiväisiä jokanaisen asioita, on hommaan helppoa lähteä mukaan, ja nälkä varmasti kasvaa syödessä. Mutta on se vähän kummallista.

Eilen ymmärsin (taas) kuinka vääristyneessä maailmassa elän. Mun ympärillä on todella paljon hyväkuntoisia ja tavalla tai toisella menestyneitä ihmisiä. Iso osa kavereistani on "Suomen huipulla" harrastuksessaan tai työssään, ja huonokuntoisinkin työkaverini tekee kuitenkin työtä liikunta-alalla, eli ei oikeasti ole ollenkaan huonokuntoinen. Aivopesen itseäni jatkuvasti katsomalla kuvia fitnesskisoista, ja pidän jo normaalina kaikkia alaa liittyviä epänormaaleita asioita. On helppo vaatia itseltäänkin vähän liikaa.

Pelästyin omaa ajatustani, kun näin mainoskuvastossa tämän "tuhdin alusvaatemallin"



Haloo Johanna! Järki käteen, silmät päähän ja ajatusta mukaan. Hienoa että mainoksissa on hyväkuntoisia, terveen näköisiä ja aitoja kauniita naisia! Olisko tässä mulle uusi motivaatiokuva?

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Lazy Sunday

Tämä laiska sunnuntai ei ole "ihanan laiska" tai "nautiskelun täyteinen vapaapäivä". Tämä on vain väsynyt ja aikaansaamaton en-vaan-jaksa-nousta-päivä.

Liikaa töitä, liikaa pohtimista ja liikaa kontrollia.

Näin on käynyt ennenkin. Kun kisat on ohi, se määrätietoinen eteenpäinpuskeminen jatkuu, vaikka päämäärää ei enää ole. Tyhjää oloa, ja tyhjää tiliä, koitan paikata tekemällä niin paljon töitä kuin mahdollista, jotta varmasti tunnen itseni tärkeäksi ja tuotteliaaksi. Ja tietysti koska mun työt vaan on niin mukavia! :)

Ensin katoaa into, sitten ruokahalu. Vähän aikaa jaksaa vaikkei huvita, mutta kun ei syö, ei ole myöskään energiaa. Looppi on valmis. Siitä on tyhmää edes valittaa kun ihan itse sen aiheutan, ja tyhmyyksissäni aina vaan uudestaan.

Sekä valmentaja että oma järki on sanoneet että kisakauden ulkopuolella pitää syödä hyvin että jaksaa. Mutta mitä jos ei tahdo? Siis jos ei vaan tee yhtään mieli ruokaa eikä pysty syömään? Sen lisäksi että ei tee mieli ruokaa, ajatus syömisestä kuvottaa. Kasva tässä sitten. Tai jaksa innostua tuosta harmaasta säästä.

Onneksi tänä viikonloppuna oli aikaa ihan vaan olla. Joskus niitä akkuja on pakko ladata. Taipumukseni tietäen oon varannut kalenteriin myös vapaita viikonloppuja, mutta aina tulee jotain mukavaa ja mielenkiintoista, kuten esim. BodyBalance-koulutus johon kuulin firman minut lähettävän :D Sitä odotan tosi innoissani, vaikka se vapaa viikonloppu meneekin sitten siinä. Kiva saada taas repertuaariin rauhallinen tunti.

Toivottavasti tämä lepäily auttaa taas löytämään edes vähän balanssia ja ens viikolla taas hymyilyttää :)

On tähänkin viikonloppuun kuulunut vähän fitnessiä. Katsoin nimittäin livelähetystä Fitness Americasta, jossa Else sijoittui hienosti 4.sijalle fitness-sarjassa, ja Elina 4.sijalle biksussa. Hienoa tytöt!

Kuva: www.facebook.com/fitnessuniverse
Ja IFBB:n junnujen MM-kisajoukkueeseen valittiin Eveliina fitnessiin ja Suvi biksuun. (linkki Bodyn juttuun) Toivottavasti sieltäkin tulee hyviä sijoituksia.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Työ on tyytyväisyyttä?

Voisi kuvitella että olen saanut hyvinkin uskonnollisen kasvatuksen, kun juhlimisen jälkeen syyllisyys painaa monta päivää, ja pitkän työpäivän jälkeen olo on onnellinen - olenhan ansainnut vapaan illan.

Työt on tällä hetkellä vähissä, kun keskuksessa pyörii 5 talon traineria plus omiin nimiin ohjailevat päälle. Niinpä takaraivossa nakuttaa päivittäin pieni huoli siitä, riittääkö asiakkaita, ja kuinka paljon omaa aikaa pitäisi käyttää turvatakseen se oma asiakasvirta.

Kun sitten tulee tilaisuus tuurata sairastunutta kouluttajakollegaa, ja saa yhden ylimääräisen täyden 9h työpäivän, voi hetken olla onnellinen - voi tehdä 9 asiakastapaamista vähemmän ilman henkilökohtaista talousromahdusta :)

Perjantaina sijaistin Lauraa, ja vedin FAF Gym Instructor-koulutusta, aiheina Circuit Weight Training ja harjoitussykkeen seuranta, viestintä sekä harjoittelun tehokeinot.

Viestintä on mun henkilökohtainen suosikki. Jokaisella kouluttajalla on ne omat lempparialueensa, ja tiedän, että monet sivuuttaa viestinnän "ei niin tärkeänä". Mun mielestä huono viestintä voi pilata monta tilannetta. Viestintää on niin paljon muukin kuin se, mitä puhutaan. Se miten puhutaan on yhtä tärkeää, ja vielä tärkeämpää on kuunteleminen. Itse pyrin aina han oikeasti kuuntelemaan asiakasta, en pelkästään kuulemaan mitä hän sanoo. Aina se ei syystä tai toisesta onnistu, ja niistä asiakastilanteista jää varmastii molemmille huono fiilis.

Opettelimme tarkkailemaan sykettä manuaalisesti, eli palpaatiomittauksella, koska aina sykemittareita ei ole saatavilla. Mietittiin myös kenen sykettään kannattaa seurata ja miksi. Kuntosaliharjoittelu ei ole pelkkää bodausta, ja salilla tehtävä kiertoharjoittelu onkin todella tehokas harjoittelumuoto kun halutaan muutakin kuin kasvattaa lihaksia. Tehokeinot taas auttavat siinä lihasten kasvatuksessa kun muut keinot on jo käytetty.

Tehokeinot on perinteisesti aihe josta pojat innostuu, ja tyttöjä täytyy vakuutella. Niin tälläkin kertaa. Jokaisen salilla käyvän olisi kuitenkin hyvä tiedostaa mitä ovat tehokeinot. Supersarjat, pudotussarjat ja fuskaaminen ovat pakkotoistojen ohella ne yleisimmin käytetyt, sekä tarkoituksella että tahattomasti suoritettuna. Tahattomasti tehtynä ne ovat yksinkertaisesti virhe, mutta oikein käytettynä tehokas mauste treeniin.

Jos koulutus kiinnostaa, FAF Foundation-koulutuksesta kannattaa aloittaa. Se sopii sekä ohjaajiksi aikoville että ihan tavallisille kuntoilijoille, jotka haluaa tietää liikunnasta vähän enemmän. Ja minä taidan vetää kaikki tällä hetkellä lukkarissa olevat pääkaupunkiseudun Foundationit - Tervetuloa!

Pitkän (matkoineen reilu 10h) päivän jälkeen oli kiva tulla kotiin, kun rakas mieheni oli tehnyt pitsaa :) Eikä mitään superterveellistä jauhotonta kasaa pellillä jota minä teen, vaan ihan perusterveellistä ananas-tonnikala-pitsaa grahampohjalla, valkosipulilla ja sinihomejuustolla maustettuna.


Nams! Sitä kelpas mutustaa leffaa katsoessa... heti salitreenin jälkeen ;)

Lauantaina FAFin ja Fressin kollegani Timo Niemi tuli mansesta isolle kirkolle kouluttamaan meitä muita Fressiläisiä kahvakuulatuntien vetämiseen. Käytiin läpi tekniikoita ja tuntirakenteita. Todettiin, että kuten liikunnassa ja urheilussa yleensä, ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita!

Se pitäisi kaikkien aina muistaa: oli kyseessä mikä guru tahansa, yhtä ja ainutta oikeaa treeniä ei ole. Ihmisen anatomian kun pitää mielessä, tietää mitä ei terveydellisistä syistä kannata tehdä, mutta oikeita tapoja voi olla yhtä monta kuin tekijöitä. Treenitapa, liikkeet ja toistomäärät riippuu aina siitä, mitä haetaan.

Kertaus on aina mukavaa, vaikka kädet sattui jo eilen, ja pakarat aristelee tänään ;) Kuulailu on kyllä kivaa, ja erittäin tehokasta jo pelkillä perusliikkeillä, jos uskaltaa ottaa tarpeeksi ison kuulan käyttöön. Etuheilautus pääsee oikeuksiinsa kun painoa on sen verran, ettei sitä jaksa käsillä nostella. Silloin voima tulee jaloista ja keskivartalosta kuten kuuluukin.


Kuten kuvasta näkyy, Wrangelta löytyy kuulien lisäksi kaikkea kuntoiluun ;)

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Fressi Convention 2012

Joka pyhäinpäiväinen Fressi Convention oli tänä(kin) vuonna ihan huikea. 200 Fressiläistä kokoontui Fressi Clubhouseen Vuosaareen koko päiväksi treenaamaan, kuuntelemaan luentoja, hengaamaan ja treffaamaan toisiaan, iltaa vietettiin kaikki yhdessä Hotelli Rantapuistossa.

Jumppia pyöri koko päivän kuudessa eri tilassa, luentotilassa luennoitiin lähes taukoamatta ja Wrangen messutiimi oli myymässä vaatetta ja patukkaa.

Mun päivän aikataulu oli tällainen:

10.00 Minun ohjaama Gym Circuit + keskivartalo
10.45 Balletone
11.15 Räjähtävä voima

12.15 Lounas (kevyt keittolounas että jaksaa taas jumpata!)

13-14 Shoppailua ja sosiaalista hössötystä, jonka takia väliaikaohjelma jäi multa väliin, mutta kovasti kollegat kehui että improjutut oli mukavia.

14.00 MyRide Live
14.45 Zumba Masterclass
15.30 NLP-miten jaksaa paremmin -luento
16.15 BodyBalance

17.30 suihku, vaatteiden vaihto, vähän meikkiä nassuun ja 19.00 bussilla Rantapuistoon. Tässä välissä meinas tulla kiire.

Onneksi heti aamulla saatiin Convention survival packit, joissa oli kylmägeeliä, 4 erilaista patukkaa, pullo urheilujuomaa ja vitaminoitua vettä. Tällä setillä selvisi lounaalta päivälliselle asti hienosti :)


Ihan eniten odotin mäkihyppääjä Sami Niemen vetämää Räjähtävä voima -treeniä. Valitettavasti Samille sattui joku pikku haveri eikä hän päässytkään paikalle. Treeni vedettiin kuitenkin meidän pitkänlinjan PT:n Pasi Hälikän johdolla Samin ohjeiden mukaan, mutta olisi ollut kiva nähdä se mäkihyppääjän ponnistusvoima ja päästä kyselemään tarkemmin treeneistä.

Minna Mäkelän Balletonea odotin myös sen takia, että tykkäsin tunnista ihan kamalasti kun olin töissä Elixiassa. Valitettavasti pikkusali oli niin pieni, ettei ihana tunti oikein päässyt oikeuksiinsa.

Hallilan Heidin luento olisi voinut olla pidempikin. Aiheesta olisi riittänyt puhuttavaa ja siitä olisi myös jaksanut kuunnella lisää. Työssäjaksaminen on päivänpolttava puheenaihe ihan joka alalla, mutta varsinkin liikunta-alalla ongelmia tulee monesti huomaamatta kun suuri osa työntekijöistä on nuoria ja innokkaita, työ on rakas harrastus ja selvää rajaa työn ja vapaa-ajan väliin on mahdotonta vetää.

"Pitkä matka ei uuvuta vaan kova vauhti"
Nämä on kaikki mulle tuttuja asioita, mutta niistä täytyy näköjään muistutella itseään vähän väliä. Mulle suurin kuormitustekijä on se, kun omat odotukset ei kohtaa työympäristön ja/tai asiakkaiden odotusten kanssa. Omat odotukset työssä liittyy siihen, että haluan antaa joka asiakkaalle, niin yksilö- kuin ryhmäliikuntaohjauksessakin parasta osaamistani. Se, että työympäristö kannustaa liukuhihnatyöhön, aiheuttaa mulle suuria vaikeuksia itseni kanssa. Mutta nyt se on (taas) tiedostettu, joten voin tehdä asialle jotain :)

Jep. Viikon treenitauon jälkeen oli aika hevi setti :D Hyvin meni, nautin ihan kamalasti kaikista tunneista ja harmitti, etten vieläkään osaa multiploitua. Olis ollut niin monta tuntia mitä olis ollut kiva kokeilla. Ja parhaat ohjaajat tietenkin!

Illan gaalassa palkittiin joka keskuksen Vuoden työntekijä (meillä palkinnon sai ihan ansaitusti ihana ryhmäliikuntavastaavamme Piia Ryynänen), syötiin hyvin, juotiin vähän (jotkut vähän enemmän) ja tietysti tanssittiin, ihan kuin ei muuten olisi vielä tullut liikuttua. Oli ihan huippukiva ilta ja aivan ihania ihmisiä!

Rakas mieheni haki mut kotiin siinä vaiheessa, kun muut alkoi tehdä lähtöä keskustan yöhön. Kunpa aina pystyisi tekemään yhtä fiksuja päätöksiä!

Kiitos Fysioline Fressin omistajille tämän tilaisuuden mahdollistamisesta, kiitos järjestäville tahoille upeasta tapahtumasta ja kiitos kaikille mukana olleille mahtavasta seurasta!

Uuteen viikkoon on nyt ihan uutta energiaa :)


keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Uusi tavoite ja päämäärä?

Mulla on ollut jo monta vuotta treenivihkoni kannessa pari motivaatiokuvaa, joista saan voimaa ja innostusta treeniin. Kalenterin takakannen sisäpuolelta saman naisen kuva on vilahdellut nolosti palavereissa. Kuvia katsoessani tiedän, mitä haluan. Ne kuvat eivät ole vain fyysinen määränpää, vaan ne edustavat mulle mielentilaa ja elämänlaatua.


Motivaatiokuvani henkilö on sporttinen, energinen ja aurinkoinen. Hän ottaa huomioon kaikki kokoon ja näköön katsomatta, ja kylvää ympärilleen iloa ja hyvää oloa. Hän on tasapainossa fyysisesti ja psyykkisesti.

Kuvan henkilö ei välttämättä ole ollenkaan mielikuvani mukainen, mutta se ei haittaa, koska mielikuva, joka kuviin liittyy, auttaa minua jaksamaan arjen harmaudessa. Se on jotain mitä kohti olen menossa. Jotain, joka saa hymyilemään tuulessa ja tuiskussa.

Nyt olen tilanteessa, jossa motivaatiokuvat on vanhentuneet.
Myönnettävä se on - olen saavuttanut tavoitteeni. Vaikka motivaatiokuvani nainen on aina ollut mielestäni täydellinen, se ei tarkoita, että olisin tyytyväinen itseeni. En todellakaan ollut tyytyväinen syksyn kisakuntooni, mutta lihaksistoltani olen saavuttanut haluamani. Sen takia olen tyhjän päällä. Siksi en saa otetta treenistä. En tiedä mitä kohti mennä, olen siis hukassa!

Nyt on kaksi vaihtoehtoa: A) Löytää uusi motivaatiokuva tai B) ...en keksi mitään muuta vaihtoehtoa.

Mistä se sitten löytyy? no netistä tai lehdistä joo, mutta - Mitä minä haluan?

Haluanko isommat lihakset? Vai kiinteän, seksikkään, kurvikkaan ja/vai sporttisen kropan?
Jälkimmäistä haluaisin kuvata yksinkertaisesti sanalla fitness, mutta kun se meillä Suomessa niin automaattisesti liitetään fitnesskilpailijoiden fysiikkaan, enkä nyt tarkoita sitä.

Tässä tapauksessa fitness-sanaa kuvaisi ehkä parhaiten viimeaikoina otsikoissa ollut "fitness guru" Jennifer Nicole Lee


Kuva on JNL:n facesivulta. He'hei, olisko siinä mulle (JML) uusi roolimalli? ;)

Kike Elomaa on aina ollut yks mun suokkareista. Hän oli aikanaan kehonrakennuksen maailmanmestari ja lajissaan ammattilainen. Aika kauas ollaan tultu vuodesta '81, niin minä kuin kehonrakennuskin. Kuvat Kiken fanisivulta.



Tässä Bodylehden fb-sivulta lainatussa kuvassa on Arnold Amateur-kisassa hienosti neljänneksi sijoittunut Tarja Vähäkuopus. Hän on mielestäni todella kaunis ja sopusuhtainen nainen, mutta totta puhuakseni, mun makuun bf-kilpailijat alkaa olla liian lihaksikkaita. Tiedäthän, sillä samalla tavalla kuin Ferrari on hieno auto, mutta oma pikku Micra on mun käyttöön parempi.


Kilpalulajeja jos mietitään, joku bf-pönöttämisen ja bikinikeikuroinnin välimaastosta olisi mun mieleen, kuitenkin niin, että kilpailuun kuuluisi myös vapaaohjelma, jota ei arvotettaisi pelkkien temppujen perusteella. Onko se liikaa vaadittu? ;)

IFBB Fitness Pro Oksana Grishinan vapaaohjelmat on paljon muutakin kuin temppuja toisen perään, eikä fysiikan kuvailuun meinaa löytyä edes sanoja.


Silti... ajattelenpa omalle kohdalle... Oksana on u-p-e-a, mutta haluaisinko itse olla saman näköinen? En ehkä. Ei edes ehkä, vaan en. Tiedän, olen väärässä lajissa :)

Jamie Eason on melko lähellä omaa ihannettani


Mutta missäs kisassa tällä rungolla menestyy?
Ehkä lajiksi on valittava fitnessin sijaan joku muu, kuten tankotanssi, jossa myös saa tehdä koreografian musiikkiin, opetella uusia temppuja, haastaa itseään ja halutessaan voi kilpailla. Tai ehkä menen tanssitunneille. Lajin on haastettava koko kehoa, siinä on oltava taitojen opettelua ja sarja, ohjelma tai rutiini jota kehitellä. Kilpailun tai näytöksen tarvitsen, jotta on päämäärä ja päivämäärä mitä kohti mennä.


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Sunnuntaisairastelua

Tänään oli kaunis ja aurinkoinen sunnuntai, jonka vietin ihan kokonana sohvalla maaten. Paitsi kun hain ruokaa... jonka söin maaten. Lämpöä taas se keväältä tuttu 37,1.

Eilen olin arvioimassa FAF Gym Trainer-kurssin käytännön osuuksia yhdessä neljän muun kouluttajan kanssa. Päivä oli pitkä ja raskas, mutta mukava. Oli kiva nähdä miten hyviä kuntosaliohjaajia on valmistumassa, mutta valitettavasti muutamalla jännitys taisi olla liian iso pala purtavaksi.

Onhan se jännä paikka, muistan kyllä omat näyttökokeet, siksi yritin tehdä näyttötilanteesta oppilaan kannalta mahdollisimman helpon ja pysyin niin kaukana kuin pystyin ilman että näkö- ja kuuloyhteys katkesi.

Muistan ne omat koulutukset ja sen nutinan kokeiden jälkeen, kun hylsyn saaneiden mielestä se kouluttaja oli "ihan liian nipo". Pahaltahan se tuntuu oppilaasta, mutta myös kouluttajasta olla päästämättä oppilasta näytöstä läpi, mutta siihen on kyllä aina perusteet. Oikeasti.

Olin varautunut treenailemaan vielä päivän päätteeksi itse, mutta olo oli tosi nuutunut. Kotiin päästyä olin ihan kuitti. Ei se päivä nyt niin raskas ollut! Pistin leffan pyörimään ja nukahdin. Koko illan torkuin sohvalla ja silti nukuin vielä 10h yöunet. Ja tämä päivä on tosiaan mennyt ihan vaan maatessa.

Oon silti tyytyväinen, että tajusin hidastaa jo nyt! Kestihän tätä teettelyä jo muutaman päivän, mutta sinnillä sitä vaan vetää läpi sovitut jutut, ja koska pystyy töihin, ei muka ole syytä jättää treenejäkään tekemättä. Jospa tämä flunssan poikanen olisi tällä taltutettu :)

Itseäkin ihan ihmetyttää, mitä kaikkia ajatuksia sitä päässä pyöriikin kun vaan antaa niille aikaa... pitäisköhän tätä tehdä useamminkin - olla vaan?


maanantai 22. lokakuuta 2012

Kauneutta ja terveyttä

I Love Me - Kauneus- ja terveysmessut 2012 oli ja meni. Huikea tapahtuma, jossa olisi katseltavaa ja kuunneltavaa ihan joka kellonlyömälle jos vaan jaksaa kävellä ja kiertää. Siellä olis ollut pari mielenkiintoista luentoa, harmittaa etten ehtinyt kuuntelemaan.

Minä olin Wrangen osastolla lauantaina ja sunnuntaina maistattamassa Easy Bodyn ja Isostarin protskupatukoita sekä Modifastin ateriankorvikejuomaa. Ja myin Pumaa. Ja Better Bodiesia.

Lauantaina tiimiin kuului mun lisäksi Maija, Heli ja tämän mahtavan kuvan mestarillisesti vastavaloon taituroinut Liisa.
Mää ja Maija E.
Sunnuntaina Maija vietti ansaittua vapaapäivää ja hänen paikkansa tiimissä otti ihan yhtä ansaittua vapaapäiväänsä messuille viettämään tullut tehotyttö ja ikiliikkuja Nina, joka on tällä kaudella kunnostautunut mun huoltajana, treenikaverina ja nyt siis myös promotiimiläisenä. Siis sen lisäksi että on ennen kaikkea mun ystävä!
Mää ja Nina R.
Ninalle erityiskiitos nopeasta paikkauksesta, kun paikalle buukattu toinen tehonainen joutui viimehetkellä, edellisenä iltana, perumaan keikan.

Lauantaina lounaan jälkeen kiersin kahvikuppini kanssa omalle osastolle pidemmän kautta, jotta edes vähän ehdin nähdä messutarjontaa. Fitpolen (tai Ahlsportin) osastolle jäin kyselemään messutarjoustangosta tarkempia speksejä ja Lorna Janen  osastolla ihastelin vaatteita. Siinäpä se sitten olikin se messuilu. CocoVin osastolla ei mun mielestä ollut kummoisia messutarjouksia, mutta väkeä siellä silti riitti. Kansa on löytänyt superfoodit ;)

Sunnuntaina, kun messuhalli alkoi hiljentyä, kävin tekemässä ostokset: Fitpole Original.


Tyypit olivat tehneet pääsääntöisesti postimyyntikauppaa, joten mä sain oman näytillä olleen pakettini sopivaan uloskantohintaan. Ei jäänyt messuosaston purkajille ylimääräistä kannettavaa. Win - win situation! :)
Ja autolle kävellessä ymmärsin, miksi se haluttiin myydä pois eikä kantaa takaisin. Huh! Kiitin onneani (tai tapaani olla myöhässä) siitä, että olin valinnut alleni oman auton bussin sijaan.

Ja illallahan se jo kasattiin paikalleen.
Se oli tosi näppärää. Tanko oli kahdessa osassa, ja paketissa tuli osien yhdistämiseen tarvittava kuusiokoloavain. Tanko kiristettiin lattian ja katon väliin (säätövaraa oli aika reilusti) myöskin mukana tulleella jakoavaimella. Laitettiin se silmämääräisesti suoraan, koska vatupassi oli ihan hunningolla. Se näytti ihan mitä sattuu.
Halailin ihanuutta koko loppuillan ;)
Arvatkaa mitä tein tänään vapaapäivänäni!?

Some happy times with my new pole! 
Ekat pyörähdykset oli kamalan kömpelöitä, norsu posliinikaupassa, mutta siitä se lähti sujumaan. Tankoa sai vähän väliä pyyhiä kun epiteelit jäi siihen kiinni, kädet luisti ja jalkoihin sattu, mutta oli se niin kivaa!

Olin jo ihan unohtanut, että tällästä liikunnan ja urheilun pitääkin olla - tekemisen iloa ja onnistumisen tunteita. Vaikka salillakin tulee hyvä fiilis, mutta ei siitä hauiskäännöstä ihan samanlaisia kiksejä saa. Siitä on ihan liian kauan kun olen viimeksi oppinut mitään uutta. Nyt riittää haastetta ja opeteltavaa. Ihan loistava fiilis kun saa pienen pähkäilyn jälkeen jotain tehtyä. Ja nää oli vasta ihan perusjuttuja.

Mutta nyt tässä meneekin varmaan taas ainakin viikko ennen seuraavaa treenimahdollisuutta - on sen verran nahattomat kaikki taipeet! Kun kroppa tottuu, on ehdottomasti mentävä tunneille inspiroitumaan.

Olisko suosituksia studioista tai ohjaajista? Sain osastolta flyerin, jolla pääsee kokeilemaan jotain Pole4Fitin tunneista.

Odotan innolla sitä päivää, kun hermotus ja lihaksisto kehittyy siihen kuntoon, että saan tehtyä jotain oikeasti hienoa! Jotain niinku tähän tyyliin:


Huom! Oona Kivelä on siis Suomen - ja maailman - huippu. Ymmärrän, että samalle tasolle (tai edes lähelle) pääsy vaatii satoja, tai jopa tuhansia, tunteja tangolla. Mulla on niitä takana 6. Joten tankotanssijat, no worries, en aliarvioi lajia, olen vain innoissani :)

torstai 18. lokakuuta 2012

Ärrrrrsyttävääää!

Tänään työpäivän jälkeen auton tuulilasissa odotteli keltainen Q-Parkin 60€ maksuklappu 2h pysäköintiajan ylityksestä. Jo kolmas tässä kuussa.

Kyse ei ole siitä, että tahallani jättäisin auton kielletylle paikalle, tai välinpitämättömyyttäni jättäisin auton ylipitkäksi ajaksi parkkiin, siksi se ottaa extrapaljon päähän. Varsinkin kun työpäivän pituus oli tänäänkin 2,5h, siitä jäin reilusti siis maksajan puolelle.

Se taitaa silti nykymaailmassa olla jo kohta joka paikassa niin että pitää maksaa saadakseen tehdä töitä.

Kun asiakkaaseen keskittyy koko tunnin, unohtaa kaiken muun, ja kun se seuraava asiakas tulee heti perään, ei sitä autoa vaan millään muista. Ei auta kännykkämuistutuskaan kun sitä kännyä ei voi pitää mukana.

Keräilin itseäni hetken, nielaisin ja pyyhin vetistävät silmät. Kun asialle ei mitään enää voi, treeni auttaa ketutukseen. Siispä salikamat päälle ja rautaa niskaan.

Kyykkytreeniä tehdessä eräs miespuolinen asiakas tuli kertomaan, että tuntee yhden kovan urheilijan joka opetti, että kyykätessä kantapäiden alle kuuluu aina laittaa koroke.

Jaa. Hymyilin ja nyökyttelin.

- "Ootko kuullut siitä?" kysyi mies.

- "joo, se liittyy kai nilkan liikkuvuuteen..."

- "ei ei ei, kun aina pitää laittaa lauta tai muu koroke"

- "joo'o, silloin kai saa paremmin kantapäälle painon ja aktivo..."

- "ei ei kun se on tosi hyvä urheilija, Se täällä joskus opetti ja kaikki sen jälkeen laittoi kyykyssä laudan kantapäiden alle"

- :)

En voinut enää vastata mitään. Joskus vaan on parempi olla hiljaa. Ja hymyillä. Vihaan sitä, että joku sanoo, tai edes kuvittelee, että jotain on pakko tehdä vain siksi että niin on. Minä haluan syitä ja perusteluita.

Seuraavan kyykkysarjani jälkeen sama mies tuli takaisin:

- "kaverini, hän harrastaa power liftingia, sanoo että tyttöjen pitäisi ainoastaan tehdä tätä kyykkyä" sanoo mies ja demonstroi minulle askelkyykkyä. "Ei mitään muuta kuin tämä."

Enää en edes hymyillyt. Ainakaan ollenkaan aidosti. Hämmentynyt irvistykseni ja ärsytyksen sekainen turhautumiseni saattoi etäisesti muistuttaa hymyä, ja tyynestä pois kääntymisestäni huolimatta kiehuin, mutta toivon, ettei mies pahoittanut mieltään. Sehän on asiakas. Ja asiakas on aina oikeassa.

Sain tehtyä hyvän treenin, kaikesta huolimatta. Kokeilin erilaisia toiminnallisia liikkeitä, sain hien irti ja ärsytyksen tasoa laskettua. Ilman 180€ velkaa Q-Parkille olo olisi voinut olla ihan loistava.


Huomenna menen heti aamulla 9.00 ohjailemaan jumppaa yhdelle työporukalle, joten nyt ruokaa ja nukkumaan. Ensin on toki pakko katso kilpa-aerobicin (Fisaf) MM-kisojen nettilähetystä. Go Rita GO!!

tiistai 16. lokakuuta 2012

Tietoturvaongelmia

Lauantaiaamun jumppaohjaukset oli ihana paluu mikin taakse :)
Kuten aina, kun aamulla on erityisen aikainen tai tärkeä herätys, nukkuminen oli ihan olematonta. Pitkin yötä katselin kelloa varmana siitä, että ihan just nukun pommiin. En nukkunu.

Kerrankin olin ajoissa. Coressa liikkeet ei tietenkään mennyt musiikiin - en sitä oikeastaan odottanutkaan kun musiikin funtsimiselle ei ollut aikaa, mutta kaikki suunnitellut liikkeet ehdittiin tehdä, saatiin harjoitusvaikutusta tasapuolisesti koko keskivartalon alueelle, sekä syville että pinnallisille lihaksille, joten tunti meni kivasti.

CrossCoren vedin nyt sillä oikealla CrossCoren konseptilla, ja asiakkaat tykkäs. Ei parijuttuja eikä jumppapalloja, vain CrossCore ja oma keho.

Tuntien jälkeen lähdettiin illan viettoon Tampereelle.

edit: Menomatkalla mun pikku sammakko sai pyöreitä mittariin:

65 000km ollaan yhdessä ajeltu. Se on pitkä matka. Nyyh ;)

Illanvietto päätyi Clubille, jossa oli kamalan nuoria ihmisiä - hipsteripoikia ja kilpavarusteltuja tyttöjä. On jotenkin hurja ajatus että niin monet on viettäneet tunteja suunnitellen sitä iltaa, valinneet vaatteita, fiksanneet tukkaa ja meikanneet, ja sitten koitetaan jollain muuveilla erottua muista siellä tanssilattialla. Mitä enemmän paljasta pintaa, sen parempi.

Itse en tiennyt (taaskaan) päätyväni yöhön, joten olin liikenteessä ihan vaan casualisti: Tennarit oli ihan hyvät tanssikengät eikä farkuissa tarvinnut yhtään miettiä jääkö se hame vahingossa sukkahousuihin. Oli melko rentoa :D

Sunnuntaina kotimatkalla poikettiin Jumbon Classic Pizzaan... melkein jo uskalsin ottaa tuon Bollywoodin, mutta en sitten kuitenkaan. Ehkä ens kerralla.


Koska parkkihalliin oli käveltävä Stockan läpi, ei vaan voinut välttyä Hullujen Päivien ostohurmokselta. 


Kotiin päästyä se sunnuntai-ilta ei mennyt ihan niin leppoisasti kuin olin toivonut.
Joku lontoolainen tytteli oli luonut facebooktilin mun sähköpostilla. Siis sellaisella hömppäosoitteella joka ei ole etunimi.sukunimi. Kaikki sen faceilmoitukset tuli mun postiin ja se mun s-postiosoite luki siellä sen profiilissa. Whaaaat?!?!

Pääsin tietenkin sillä mun sähköpostiosoitteella hänen profiiliinsa. Hämärä tunne kun tekee mukamas jotain rikollista käyttäessään omaa sähköpostiaan :/

Se ilta, maanantaiaamupäivä ja -ilta menikin sitten kaikkia (ihan KAIKKIA) salasanoja muutellessa mahdollisten tietovuotojen varalta.

Aivan loistava palvelu tähän salasanaviidakkoon on ilmainen LastPass: www.lastpass.com.
Voit luoda käyttäjätunnusten ja salassanojen "holvin", jossa käyttikset pysyvät turvassa yhden pääsalasanan takana, eikä niitä tarvitse itse muistaa.

Olen käyttänyt LastPassia jo pitkään, mutta laiskuuttani en ole jaksanut vaihdella vanhoja salasanoja turvallisemmiksi. Tämänkin sähköpostin salasana oli sama kuin esim. Battle.netin, johon myös oli ehkä sattumalta, ehkä ei, häkätty pari päivää aikaisemmin. Nyt on kaikki vaihdettu.

LastPass auttaa sinua myös luomaan satunnaisia salasanoja, jotta ei tule tietoturvaa heikentäviä duplikaatteja. Voit joka sivulle erikseen valita täytetäänkö tunnarisi automaattisesti sivulle tullessasi, ja Last Pass hoitaa senkin, eli sinun ei enää tarvitse näpytellä tunnareita.

Yrittäkääpä lurjukset murtaa nämä 30 merkkiset salikset joissa on kirjaimia, numeroita ja erikoismerkkejä. Nih!

LastPassin voi pitää omalla kotikoneellaan kokoajan päällä, ja muilta koneilta pääset tunnuksiisi käsiksi LastPass-verkkosivun kautta sillä pääsalasanalla. Se täytyy sit muistaa! Myönnän, että hankalampaa on nyt kaverin koneelta nopsasti tsekata sähköpostit tai face, mutta onpa ainakin turvallista.

Ja onneks sähköpostiin pääsee myös puhelimesta. Sitä varten on ainakin Googlella (eli gmaililla) sovelluskohtainen salasana, joka on eri kuin se joka on tallessa holvissa.

Tää on niin tätä nykypäivää. Puuh. Välillä tekis mieli poistaa itsensä kokonaan cybermaailmasta.


perjantai 12. lokakuuta 2012

Jumppapirkkoilua

Keskiviikon jalkatreeni meni taas mukavasti. Kyykky kulkee ja ens viikolla saa lisätä painoa :)
Jouduin kyllä turvautumaan nostovyöhön kun alaselässä, ristiluun tuntumassa viilteli omituisesti. Normaalisti en käytä vyötä, jotta core vahvistuu.

Työillan jälkeen jäin vielä elämäni ensimmäiseen vesijumppaan, ja yllätyin positiivisesti sen tehosta. Vatsalihakset sai ihan erilaista treeniä kuin salilla tai muissa jumpissa, eikä kädetkään toimettomiksi jääneet.

Ainoa miinus oli se, että kun jalat yltävät vain juuri ja juuri pohjaan, jokainen aalto pärskähtää päin naamaa. Ja kun varpustelee pohjassa, ei oikein saa niin tukevaa asentoa että voisi tehdä liikkeet ihan täysillä. Ens kerralla jumppaan siis vesijuoksuvyön kanssa!

Eilen työpäivän jälkeen jäin vatsa-peppu-tunnille, jonka sisältöön on olemassa runko, mutta ohjaaja tekee tunnistaan itsensä näköisen. Edellisen käymäni v-p-tunnin perusteella uskalsin mennä jalkatreenistä tukkoisilla pökkeilöillä "palauttelemaan", mutta enpä arvannut että Kaisa vetäisi niin Kaisan näköisen tunnin. Haha, oli pakko valita joihinkin liikkeisiin kevennetty versio ja silti teki tiukkaa. Tunnin jälkeen jalat tärisi ja vapisi, mutta oli se vaan mahtavaa! :D

Tänään piti käydä salilla, mutta suunnitelma vaihtui lennosta kun ryhmäliikuntavastaava ilmoitti olevansa pulassa huomisten tuntien kanssa. Lupauduin vetämään CrossCoren, ja koska yhden tunnnin takia Lepuskiin ajelu on tyhmää, lupasin vetämään myös sitä edeltävän Core-tunnin. En oo koskaan käynyt Fressin Coressa, enkä siis tiedä yhtään mitä Puliina on siellä tehnyt.

En myöskään tietenkään muista mitään parin vuoden takaisia ohjelmia, joten ilta meni tuntia suunnitellessa ja musaa etsiessä. Ei muuten löytynyt mitään sopivaista uutta, joten otan mun luottolevyn: Maroon 5 - Songs about Jane. Siihen on vedetty venyttelyä ja lihaskuntoa ja ehkä jopa joskus myös joogaa ;)

Ihanaa päästä taas ohjaamaan jumppaa!!! Mut kyllä se vähän jännittääki :)