Eilen olin arvioimassa FAF Gym Trainer-kurssin käytännön osuuksia yhdessä neljän muun kouluttajan kanssa. Päivä oli pitkä ja raskas, mutta mukava. Oli kiva nähdä miten hyviä kuntosaliohjaajia on valmistumassa, mutta valitettavasti muutamalla jännitys taisi olla liian iso pala purtavaksi.
Onhan se jännä paikka, muistan kyllä omat näyttökokeet, siksi yritin tehdä näyttötilanteesta oppilaan kannalta mahdollisimman helpon ja pysyin niin kaukana kuin pystyin ilman että näkö- ja kuuloyhteys katkesi.
Muistan ne omat koulutukset ja sen nutinan kokeiden jälkeen, kun hylsyn saaneiden mielestä se kouluttaja oli "ihan liian nipo". Pahaltahan se tuntuu oppilaasta, mutta myös kouluttajasta olla päästämättä oppilasta näytöstä läpi, mutta siihen on kyllä aina perusteet. Oikeasti.
Olin varautunut treenailemaan vielä päivän päätteeksi itse, mutta olo oli tosi nuutunut. Kotiin päästyä olin ihan kuitti. Ei se päivä nyt niin raskas ollut! Pistin leffan pyörimään ja nukahdin. Koko illan torkuin sohvalla ja silti nukuin vielä 10h yöunet. Ja tämä päivä on tosiaan mennyt ihan vaan maatessa.
Oon silti tyytyväinen, että tajusin hidastaa jo nyt! Kestihän tätä teettelyä jo muutaman päivän, mutta sinnillä sitä vaan vetää läpi sovitut jutut, ja koska pystyy töihin, ei muka ole syytä jättää treenejäkään tekemättä. Jospa tämä flunssan poikanen olisi tällä taltutettu :)
Itseäkin ihan ihmetyttää, mitä kaikkia ajatuksia sitä päässä pyöriikin kun vaan antaa niille aikaa... pitäisköhän tätä tehdä useamminkin - olla vaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti