perjantai 29. marraskuuta 2013

Tämän tarinan loppu!

Olen tässä viime päivät viikot kuukaudet kipuillut (taas) sen kanssa, mikä on mun paikkani tässä maailmassa. Tai pienennetään vähän sceneä - mikä on mun paikkani tässä fitnessmaailmassa.

Fitnesstä tulee nykyään ovista ja ikkunoista. Kaikki nuoret tyypit tahtoo olla jotakin. Ennen se oli rokkistara, näyttelijä tai malli, sitten vaan julkkis tai realitytähti, nykyään fitness. Fitness sopii etuliitteeksi lähes joka paikkaan: fitnesstähti, fitnessguru, fitnessvalmentaja, -urheilija, -treeni, -ruoka, -vaate, lähes mitä tahansa voidaan mainostaa fitnessinä.

Fitness on nyt laji, jota harrastamalla voi tituleerata itseään urheilijaksi siitä hetkestä kun aloittaa treenaamisen. Harva laji on näin harrastajaystävällinen.

Itsensä nostaminen (sosiaalisessa) mediassa on helppoa, sen kun tekee urheilijasivut. Blogeja on aiheesta siellä ja täällä, ja samoja treeniohjeita, ruokavaliovinkkejä, dieettipäivityksiä ja vatsakuvia on sadoissa blogeissa. Turhauttavaa.

Vuosien työ ja uurastus on tehnyt sen, että mulla on valtavan suuri kunnioitus niitä kilpailijoita ja alan harrastajia kohtaan, jotka ovat eläneet fitnesstä useita vuosia. Salilla on vuodatettu hikeä, joskus myös verta, ja ehkä jopa kyyneleitä. Mun on hirveän vaikea nostaa itseäni omalla henkisellä arvoasteikollani samalle tasolle näiden kunkkujen ja kuningatarten kanssa, vaikka sille ehkä olisi jo aihetta.

Tunnen hienoista katkeruutta niitä mimmejä kohtaan, jotka mielettömällä itseriittoisuudellavarmuudella ostavat salikortin ja Better Bodiesin vaatteet (anteeksi että yleistän) ja yksinkertaisesti alkavat fitnessurheilijoiksi. Ja ne mimmit myös saa sponsorisopimuksia ennen ensimmäisiäkään kisoja. Mistä sellasen itsevarmuuden saa?! Onko 90-luvun äidinmaidossa ollut jotain mitä 80-luvulla puuttui? Millos se Tshernobyl taas räjähtikään?

Ja tämä siis on mun oma henkilökohtainen heikkouteni tämä katkeruus. En halua(isi) halveksua ketään enkä ainakaan olla katkera... Kyynisyys on kuitenkin tunne, jota olen alkanut tuntea enemmän ja enemmän. Kyynisyys on sitä, että ärsyttää kun joku innostuu asiasta, josta mä en enää jaksa innostua. Ärsyttää, että joku vouhottaa itsestäänselvyyksistä ja ärsyttää että sitä vielä joku kuuntelee ja innostuu sekin. Ärsyttävää kertakaikkiaan!

Ihmisellähän on tapana innostua uusista asioista. Ja jos esimerkiksi treenaaminen ja terveellinen ravinto on ihan uus juttu, siitä on helppo innostua kun siitä tulee niin hyvä olo. Mutta ei sitä montaa vuotta jaksa hehkuttaa, vaikka se onkin hieno juttu se terveys. Ja liikunta. Hyvä kunto. Jaksaminen. Voima. Lihakset.

Tietenkin on hienoa, että ihmiset kiinnostuu terveydestä ja hyvinvoinnista. Vaikka se sitten tarkoittaisi että fitnesstä on siellä ja täällä. Mä vaan en jaksa(isi) siitä enää vouhottaa.

Tämä blogi alkoi 2009 päiväkirjana. Silloin halusin elämääni muutosta, ja halusin kirjoittamalla jäsennellä ajatuksiani siitä. Halusin, että tapahtumista jäisi jälki, jotain mihin palata jos tuntuu että on vahingossa eksynyt polulta. No. En eksynyt. Ei ole paljon tarvinnut palailla pohtimaan olisiko pitänyt tehdä toisin - ei olisi pitänyt!

Nyt tästä blogista on kuitenkin tullut eräänlainen taakka. Se ei enää palvele päiväkirjana, koska en uskalla kirjoittaa mitään kovin henkilökohtaista. Se ei myöskään ole treeniblogi, koska en näe syytä kirjoittaa kuinka monta hauiskääntöä tänään meni.

Olen pyöritellyt mielessäni mm.
- kilpailenko vielä, vai ripustanko korkkarit naulaan
- jos kilpailen niin missä liitossa ja missä sarjassa
- onko musta kilpailemaan huomiosta kymmenen vuotta itseäni nuorempien kanssa. Lavalla pärjään kyllä, mutta jaksanko taistella lavan ulkopuolella, se on toinen juttu.
- pitääkö mun päättää olevani fitnessurheilija, vai voinko vaan treenata kuten tähän asti, ja kilpailla kun siltä tuntuu
- pitäiskö munkin alkaa kuvaamaan "duckface" selfieitä vessan peilin kautta ja peppukuvia pelkissä stringeissä
- mitä hyötyä kenellekään on mun blogista ja varsinkin mitä hyötyä MULLE on mun blogista

Olen löytänyt myös vastauksia:
- jatkan treenaamista, mutta monipuolisemmin kuin tähän asti: Fitness ei ole vain lihasten kasvatusta ja dieettiä, vaan kokonaisvaltaista hyvinvointia - urheilua
- Mun ei pidä mennä sille pornotähtilinjalle vaan jatkaa urheilijana. Sporttinen nainen voi olla seksikäs näyttämättä halvalta. Ja miks pitäis näyttää seksikkäältä muualla kuin lavalla, kun sielläkään ei arvosteta yliseksuaalisuutta.
- Jotta mulle olisi hyötyä kirjoittamisesta, sen pitäisi tapahtua englanniksi. Se harjoittaisi mun kieltä ja antaisi ulkomaisille kilpasiskoille mahdollisuuden kurkistaa mun treeneihin ja tapahtumiin, lisäisi kontakteja ulkomaille, jossa kilpailutkin kuitenkin on.

Nettisivuni ovat uudistuksen alla, samoin blogi. Kiitän mielenkiinnosta kaikkia, jotka ovat tätä blogia lukeneet alusta asti tai jostain matkan varrelta. Tämä 4,5 vuotta on ollut suurta kasvun aikaa, ja paljon on tapahtunut. On ollut kiva saada kommentteja, ja kiva että olen voinut pitää kaverit ja sukulaiset kartalla elämämme tapahtumista. Aivan mahtavaa on ollut se, että olen saanut muutaman huippuhyvän tyypin elämääni tämän blogin kautta. Kiitos kaikille!

Tämä blogi jää vielä toistaiseksi linjoille, ja uudet tekstit tulee osoitteeseen: http://johannalind.fitfashion.fi/



FitFashionilla blogejaan kirjoittelee paljon jokasortin fitfashionisteja, ja minut ilokseni pyydettiin tähän porukkaan mukaan :)

Mä voin keskittyä kirjoittamaan niistä kokonaisvaltaisista treeneistä joihin olen rakastunut, kehonhallintaliikkeistä joita olen oppinut ja fiiliksistä, joita liittyy treeniin ja ennen kaikkea kilpailuihin valmistautumiseen. Asioista joita rakastan.

Olen liikunta-alan ammattilainen ja treenautan ihmisiä työkseni, siksi en jaa neuvoja (en treeniohjelmia enkä suunnitelmia) ilmaiseksi, mutta vinkkejä on edelleen luvassa. Varsinkin jos kysytään ;)

Ja ai niin, kirjoitan edelleen suomeksi.

Hyvää jatkoa ja energiaa syksyn ja talven pimeisiin iltoihin! Toivottavasti jatkat edelleen lukemista uudessa osoitteessa, sillä mulla on paljon juttuja kerrottavana!

  Johanna



tiistai 12. marraskuuta 2013

Auts!

Eilen aurinko sekoitti meidät. Töissä. Keltainen valo kimalteli tekonurmen kosteassa pinnassa ja säteet lämmittivät talvivarusteiden ympäröimiä kasvoja.

Esterata, jonka remontti aloitettiin heti ensimmäisen kokeiluni jälkeen (ei sillä että mulla olisi ollut jotain tekemistä sen kanssa), oli paria estettä lukuun ottamatta kunnossa, ja nyt tai ei koskaan oli aika kokeilla ennätyksen rikkomista!

Ensimmäinen kierros ihan vaan lämmitellen, kevyesti hölkkäillen, tekniikoita muistellen...

Jep. Liian vähän lämmittelyä ja siinä turkkilaisessa pöydässä vaimikähittoseoli revähti vatsalihas. Poikittainen kaiketi, koska syvään hengittäminen tuntui pahalta ja yskiminen sattui, ja juoksu. Se siitä ennätyksestä sitten.

Asiat joita en pystynyt tekemään oli juoksu, hyppiminen, penkkipunnerrus, leuanveto, uinti, vatsarutistukset... koitin kumminkin josko edes jotain voisi tehdä. Tuettu hauiskääntö Scottipenkissä oli hyvä, ja olkapään kierrot kumpparilla. Että sellasta.

Tänään vähän parempi, muttei vielä ihan priima. Ehkä huomenna :)


lauantai 9. marraskuuta 2013

Suosituimmat tekstit vol.1: Herra KP

Tämän blogin kaksi suosituinta tekstiä eivät suinkaan ole koskeneet minua, vaan Enkeli Elisaa (tai tapauksen nostamaa mediakohua, who knows) ja KP Ouramaa (tai hänen vaimoaan Yasmin Ouramaa, tai heidän liittoaan, who knows).

Käsittelen hieman lisää näitä kahta suosituinta aihetta.

Ensinnäkin KP.
Häneen viittaava blogiteksti on vuodelta 2011, ja sen pääset lukemaan tästä: Pysähdynpä miettimään.

Herra Ourama on monisyinen henkilö, Suomen bodyscenen johtohahmo, jota usein syytetään milloin mistäkin vääryydestä ja kurjuudesta.

Totuushan on, että KP on se, ketä kaikkien lajin harrastajien ja seuraajien on kiittäminen siitä, että bodylajit kuten kehonrakennus, bodyfitness ja bikinifitness on tällä hetkellä näin suosittuja Suomessa. KP porukoineen hallinnoi Suomen Fitnessliittoa ja Kehonrakennusliittoa, järjestää IFBB-liiton alaiset kisat Suomessa, julkaisee ja toimittaa Bodylehteä ja on mukana monessa. Eli paljosta on kiittäminen, mutta paljon myös parjataan.

Bodylehti on monen mielestä huonosti toimitettu - kilpailijoita arvostellaan sen sijaan, että arvostetaan. Vaikka kyseessä on arvostelulaji, palaute ja arvostelu pitäisi olla kilpailijaa kunnioittavaa. Kilpailussa pitäisi arvostella fysiikkaa sääntöjen puitteissa, eikä kilpailijaa henkilönä, kuten tuntuu usein tapahtuvan.

Kilpailuissa aikataulut kusee, ja kilpailijat joutuvat odottamaan vuoroaan kun yleisö on myöhässä.
Mietin, montako lätkämatsia on aloitettu myöhässä siksi, että kaikki katsojat eivät vielä ole paikoillaan?

Kisakatsomoon ei ole paikkoja ja liput on liian kalliita. Liputhan maksaa jos niille on kuitenkin kysyntää. Niin se vaan bisneksessä menee, siitä on kai turha vääntää vaikka hinta onkin suolainen.

Liittojen toimintaa pidetään kyseenalaisena, mutta pelihän voisi olla vieläkin ketkumpaa. Nyt sentään voimme olettaa, että asioita pyritään tekemään oikein ja oikeudenmukaisesti.

Arvokisa-asiat on ollut hieman epäselviä. Kisaamaan ei ulkomaille pääse edes omalla rahalla.
Nythän niihin kai tuli muutos.
Tähän asti liitto on lähettänyt arvokisoihin valitsemasa määrän kilpailijoita. Fitnessistä ei ennen Maikku Hiljasta lähetetty ketään Pajulahden Minnan jälkeen, koska taso ei ollut riittävä (?). Vai lähetettiinkö Tiina Kasvi kerran? Vai oliko sekin omakustanteinen anomuspaikka? Youtube on kuitenkin tuonut kisat kaiken kansan nähtäville, ja Lomanin Mirkalla olisi voinut olla hyvätkin saumat pärjätä SM voittovuonnaan. No, luultavasti taustalla on jotain mitä suurelle yleisölle ei kerrota.

Moni kuitenkin ihmetteli sitä, ettei arvokisoihin saanut lähteä edes omakustanteisesti. Se on kyllä outoa. Mutta outoa on sekin että kilpailijat odottavat liiton päätöksiä ja tyytyvät niihin. Moniin kilpailuihin riittäisi oma ilmittautuminen ja kisalavalle pääsisi ilmoittautumismaksun maksamalla ja menemällä paikalle. Ihan itse.

Kilpailijoiden arvostus. Se on tuntunut olevan se suurin hiertävä kivi kengässä.
Kilpailijat kokevat, että KP:n suosikit saavat palstatilaa lehdessä, hehkutusta, starakohtelua ja etuoikeuksia.
Yleinen mielipide tuntuu myös olevan että herran mielipide saattaa muuttua sekunneissa ja suosikit vaihtuvat yhtä nopasti. Ja jos sieltä suokkaripallilta putoaa niin pudotus on kova.

Kilpailupaikoilla, kun kilpailijat muutenkin ovat herkkinä dieetin ja paineiden alla, on helppo provosoitua ja on helppo tuntea vääryyttä. Moni kilpailija on sanonut, ettei kilpailijoita kunnioiteta. Tämä näkyy mm siinä, että kärkikolmikon (tai viisikon) ulkopuolella tuomaristolle ja järjestäjälle tuntuu olevan aivan sama kuka on milläkin paikalla, kuka saa mitä pisteitä ja kenen kroppa näyttää miltä. Kilpailija, joka on treenannut kovaa, nähnyt valtavasti vaivaa kisakuntonsa eteen (oli päivän kunto mikä tahansa) ja panostanut rahansa ja sosiaaliset suhteensa uhraten kisaan kaiken, haluaisi saada sijoituksen ja palautteen, tiedon siitä, missä on onnistunut ja mikä olisi ensisijainen kehityskohta. Tässä olisi kai tuomaritoiminnan ensisijainen kehityskohta.

Yksi itseäni ärsyttänyt asia on niinkin vähäpätöinen ja hölmö kuin että yleensä palkintojenjaossa, oli tilaisuus mikä tahansa, jakajilla on juhlavaatetus, mutta (ainakin Suomessa) IFBB:n edustajat ovat usein farkuissa tai verkkareissa. Kertooko se sitten liiton linjasta vai suomalaisten tyylittömyydestä, en siihen ota kantaa ;)

Vaikka kisat ovat Ouraman järjestämät, on kilpailupaikan hengestä vastuussa KP:n lisäksi koko järjestävä organisaatio, ja tietysti myös kilpailijat itse. Toki voidaan ajatella, että KP määrää mitä ala(ma)iset tekee, ja näin pitää häntä vastuullisena, mutta onko se sitten totuus, mene ja tiedä.

Näitä asioita olen kuullut monelta kilpailijalta. Moni ei uskalla sanoa mitään julkisesti, koska kaikki "tietävät" että pullikoinnista seuraa kosto. Moni sanoo, ettei uskalla puhua epäkohdista ääneen jos meinaa vielä kilpailla. Surullista.

Aika moni on vuosien varrella ihmetellyt sitä, miten KP:n ympärillä pyörii niin paljon toinen toistaan kauniimpia naisia. On esitetty väittämiä, että mielistelyllä saisi etuja. Onpa joku ehdotellut ääneen sitäkin, että raha vaihtaisi omistajaa kun ammattilaiskortteja jaellaan, mutta se sentään todettiin pupuksi. Se blogini toiseksi suosituin juttu käsitteli uutista, joka kertoi KP:n vieneen vihille parikymppisen Fitnessmallikisan voittajan, nykyisen bodyfitnessvoittajan. Se on hankala asia, jos sattuu rakastumaan ihmiseen, jonka kanssa pariutuminen herättää kaikenlaisia epäilyksiä. KP on varmasti vuosien varrella kasvattanut paksun nahan näille jutuille, mutta sääliksi käy Yasminea. Voiko se voittokaan tuntua hyvältä jos foorumit on sen jälkeen täynnä "tottakai KP:n vaimo voittaa"-tyyppisiä mielipiteitä.

Monelle IFBB on se "ainoa oikea" liitto, ehkä sen takia että sen asema Suomessa on ollut tähän asti niin vahva. "Oikeat kehonrakentajat kisaa IFBB:ssa ja IFBB:n Figuret on niitä oikeita Fitness naisia". Itse fanitan täysillä kissamaisen sulavaliikkeistä ja kuvankaunista Oksana Grishinaa, mutta niin se vaan kisa toisensa jälkeen Oksanakin häviää Tanjille, jonka fysiikka on Oksanaa äijämäisempi ja vapari kankeampi. Se on yksi syy miksi en voi yhtyä tähän yleiseen mielipiteeseen IFBB:n tasosta.

Vähään KP:sta sivuun, syvemmälle liittoasioihin.

Valitettavan moni IFBBläinen menee siihen muiden mollaamiseen. Kai se on sitä samaa kuin vaikka rotuvihat ja uskontosodat. Omaa mielipidettä pidetään ainoana oikeana ja muut ovat vääräuskoisia. Onko tämä siis rasismia?

Mä en ole niin liittouskollinen. IFBB:n tuomarilinja poikkeaa niin kovin omista mieltymyksistäni, vaikka sääntöjä lukemalla voisinkin kuvitella pitäväni tästä mallista. Mun mielestä jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä, ja sitä varten on sitten näitä muita liittoja.

Keväällä GoExpo-messujen yhteydessä Helsingissä pidetään Fitness Universe-liiton kisat. Siis ne samat kisat, joissa mä olin viime kesäkuussa Roomassa ja Miamissa. Ne kisakokemukset oli todella positiivisia ja musta oli huikeeta päästä matkustamaan, oli ihanaa olla osa tiimiä ja ihanaa edustaa Suomea. Enkä muuten edustanut huonosti! Paras suomalainen sijoitus voittoisan Else Lautalan jälkeen :)


Varsinkin bikinifitness on nyt todella suosittua. Moni haluaa siihen biksukuntoon, haluaa tuntea itsensä seksikkääksi ja haluaa olla päivän prinsessana. Ja miksei? Se bikinikunto on monissa liitoissa sama. Haetaan sporttista ja tiukkaa, naisellista bikinikuntoa. IFBB:n poseeraukset on kuitenkin aika pornahtavat, ja moni kauhistelikin tyttöjen pyllistyksiä jotka näyttää jopa miesten silmään "hiukan liikaa" noin niinkun yleisellä paikalla ja perhetapahtumassa.

Fitness Universe linjasi sääntöihin, että jokaisesta jalkojen avauksesta ja pyllistyksestä pisteet vähenee viidellä. Maksimipisteet on 20, joten neljällä jalkojen avauksella tai pyllistyksellä olet nollilla. Kärkeen on turha kuvitella pääsevänsä jos tulee yksikin -5p.


Jo tämä sääntö tuo mun mielestä tapahtumaan sitä urheilujuhlan tuntua, eikä seksimessufiilistä. Seksikäs voi olla olematta halpa. Toivonkin, että kaikki ne tytöt, joille pyllistely on liikaa, rohkaistuisivat nyt ja tulisivat kokeilemaan miltä se lavalla säteily tuntuu :)

Fitnessissä Fitness Universen arvostelutapa on mielestäni parempi. Vapaaohjelma muodostaa osan pisteistä, fysiikka osan, samoin kuin mm. IFBB:ssa. Fysiikkaa ei kuitenkaan verrata varsinaisesti muihin, vaan jokainen saa omat pisteensä, omasta symmetriastaan ja kunnostaan. Useampi kilpailija voi saada samat pisteet eikä tuomarin tarvitse vertailussa päättää mihin järjestykseen hän tytöt laittaisi. Tuomareiden yhteenlasketut pisteet ratkaisee.

Tuomaristossa istuu voimistelun, cheerleadingin tai tanssin valmentajia ja koreografeja, jotka ymmärtävät ohjelman taiteellisuuden ja vaikeuden päälle paremmin kuin esim. kehonrakentajat. He luultavasti myös arvostavat fysiikassa enemmän samoja asioita kuin minä itse, toisin kuin kehonrakentajat.

IFBB kuitenkin on International Federation of Body Building and fitness, vahvasti kehonrakennustaustainen liitto, jossa myös fitnessurheilijoiden fysiikkaa arvostellaan kehonrakennuksen lähtökohdista.

Onneksi siis on eri liittoja, eri arvosteluperusteita ja tapoja, joista jokainen voi valita itselleen sopivimman. Se ei poista eikä edes vähennä arvostustani muiden liittojen kilpailijoita kohtaan. On pelkästään hienoa, että liitoissa on oikeasti eroja, jotta kilpailijoiden on helpompi tehdä valintansa. Jos voisi toivoa, toivoisin, että amatööritasolla voisi kokeilla vapaasti eri kilpailuita, jotta saisi kilpailukokemusta ja näkisi mikä tyyli itselle istuu parhaiten. PRO tasolle mennessä varmaan onkin jo selvää mitä liittoa haluaa edustaa ja silloin saakin rajoittaa kisat yhden liiton alle.


Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Kerro vapaasti oma mielipide, oli se sitten puolesta tai vastaan, liittoasioista tai niiden isännistä :)


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Lomapäivä nro 1.

Kuten olen tainnut valittaa, mut pakotetaan pitämään lomaa. Kurjaa vai mitä? ;)

Koska en saanut mahdutettua kaikkia kertyneitä lomapäiviä työsopimuksen loppuun, oli lomapäivä nro 1 tänään.

Aamu alkoi kulmat kurtussa ja kiukkuisena, koska yö oli ollut raskas: olin työparin kanssa luokkaretkellä ja meidän piti pitää huolta koko isosta ryhmästä vaikka meidän huone oli ihan eri hotellissa, ja oli joulu, ja äidin edesmennyt pikkukoira meinasi hukkua uidessaan tomaattikeittokulhossa, ja mun aurinkolasit varastettiin. Painajainen pahimmasta päästä! Miksei näissä unissa ole koskaan mitään järkeä?

Puhdistin mieleni aamupäivän astangajoogatunnilla. Sen jälkeen mieli oli avoin ja iloinen, aurinko paistoi ja elämä hymyili.

Kotimatkalla kävin shoppailemassa. Ruohonjuuressa oli tuplaleimapäivä, joten tulin tuplasti iloiseksi kun superfoodien lisäksi sain kortin täydeltä leimoja :)


 Punnitse & Säästä on mun Candy King. Vähän sitä ja tätä ja tota....


Vapaapäivän kunniaksi ostin muutaman herkkupalan: Tummasuklaataateleita, lumimanteleita, ja jotain kolmansia jotka maistui vähän salmiakille.


Ennen ajattelin että Cashew-pähkinät on parhaita, mutta uusin lempparini on Parapähkinät.


Parapähkinä on paitsi hyvän makuinen ja siinä on hauska suutuntuma, se on myös hyvä seleenin lähde. Seleeni mm. sitoo elimistössä raskasmetalleja. Kourallinen päivässä riittää, mutta siinä määrässä on kyllä hirvittävän hankala pitäytyä.

Illalla oli vielä tanssitunti, jossa ollaan päästy sarjaa siihen vaiheeseen, että hiki lentää mutta vielä ei pysty keskittymiseltä hymyilemään. Kivaa oli.

Illalla leivoin vielä porkkanaleipää manteli- ja kookosjauhoista, ja yllätyksekseni siitä tuli tosi hyvää :)


Resepti löytyi googlailemalla blogista nimeltä Siljan reseptivihko, ja tavoilleni uskollisena tein taikinan kuitenkin hiukan soveltaen:

Sekoita keskenään kuivat aineet:
2,5 dl mantelijauhoa
4 rkl maustamatonta proteiinijauhetta
3 rkl kookosjauhoa
2 rkl pellavansiemenrouhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl auringonkukansiemeniä
1 tl merisuolaa
1 tl psylliumia

Lisää mukaan:
3 munaa
2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä (juoksevana)
2 porkkanaa raasteena

Taikina kookosöljyllä voideltuun leipävuokaan ja pinnalle seesaminsiemeniä

Kypsyttele 175 asteessa n.20min.



sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Vinkkejä palautumiseen

Palautumisesta kysellään toisinaan paljon, ja siihen pitäisikin panostaa yhtä paljon kuin treeniinkin. Joskus se tuntuu unohtuvan myös itseltäni. Kun on hyvä treeniflow, painaa täysillä kun se vaan on niin kivaa. Mitä silloin voisi tehdä palautumisen varmistamiseksi?

Liikunnan jälkeen

Aineenvaihdunta kiihtyy liikunnan aikana ja pysyy kiihtyneessä tilassa jonkin aikaa vielä liikuntasuorituksen jälkeenkin. Mitä pidempi tai rankempi urheilusuoritus, sitä pidempään jatkuu jälkipoltto pysähtymisen jälkeen.

Liikunnan jälkeen töitä tehneet lihakset on hyvä venyttää lyhyillä kevyillä venytyksillä takaisin lepopituuteen, jotta aineenvaihdunta lihaksessa paranee ja palautuminen nopeutuu. Venyttelyn hyödystä on nykyään hieman eriäviä mielipiteitä, mutta omalla kohdallani lyhyet venytykset treenin jälkeen tuntuu toimivan.

Juo tarpeeksi vettä. Jano on jo merkki kehon kuivumisesta.
Jokainen liikuntatunti lisää juomisen tarvetta litralla, suurinpiirtein.

Pidä mukana vesipullo, josta hörpit pitkin päivää, tai pidä vesilasi pöydällä ja juo aina ohimennen.
Monet valittavat, että vessassa täytyy sitten rampata liian usein, mutta onko se huono asia? Varsinkin istumatyöläiselle on tärkeää nousta jaloittelemaan vähintään tunnin välein, joten puolen tunnin välein iskevä pissahätä on vain hyvä juttu :)

Uni

Riittävä uni on aineenvaihdunnan kannalta yhtä tärkeää kuin ravinto ja liikunta. Se palauttaa paitsi psyykettä päivän rasituksista, myös keho palautuu nukkuessa. Itse ajattelen että hermoston toiminta on kuin tietokone: Päivän aikana syötetyt tiedot päivittyvät kun kone käynnistetään uudelleen. Joskus päivitykset ovat pieniä ja nopeita, isompien päivitysten lataaminen kestää kauemmin

 Jos haluat kehittyä - nuku!

Valitettavasti nukkumisesta karsitaan kun aika ei riitä kaikkeen mitä pitäisi tai haluaisi tehdä. Pienten lasten äideiltä vaatii melkoisia temppuja että pystyy nukkumaan tapeeksi, mutta meidän muiden kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että menemme nukkumaan ajoissa. Mäkin yritän opetella!

Jos suosikkisarjasi tulee myöhään illalla, osta tallentava digiboksi tai nauti se lemppariohjelma netistä seuraavana päivänä heti työpäivän ja lenkin jälkeen :)

Ravinto

Anna keholle tarpeeksi ravinteita, eli syö terveellisistä raaka-aineista valmistettua perusruokaa tarpeeksi. Nälkää ei tarvitse, eikä saa kärsiä, jos haluat treenin tuottavan tuloksia. Syö monipuolisesti ja mahdollisimman värikkäästi, silloin tiedät saavasi erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita. Käytä tarvittaessa vitamiinilisiä ja muita lisäravinteita. Varsinkin D-vitamiinia suosittelen käyttämään syksystä pitkälle kevääseen, kunnes aurinko taas piristää.

Lihashuolto

Venyttely, hieronta ja foamrolling on mun pyhä kolminaisuus. Venyttelen joka treenin jälkeen ainakin vähän, joka lenkin jälkeen kunnolla. Hierojalla käyn kisakaudella viikottain, mutta kilpailukauden ulkopuolella riittää harvemmin, kiitos rullien!



Mitä niillä rullilla sitten tehdään? Hierotaan lihaksia kuten hieroja hieroisi: lihassyiden suuntaisesti, rauhallisesti, muutama rullaus joka lihakselle, ainakin niille käytetyimmille. Vaikka nivelten päällä ei tietenkään saa rullailla, yläselän nikamalukot avaan kyllä itse kevyesti päältä rullaamalla. Ranka on silloin pidettävä tiukasti lihaskorsetin tukemana. Välitön helpotus ongelmaan, jonka kanssa ennen kärvistelin pitkiäkin aikoja kunnes pääsin osteopaatille tai hierojalle.

Putkirullaus eli foamrolling on yksinkertaista, helppoa ja suhteellisen vaivatonta lihashuoltoa. Se sopii yleensä hyvin myös niille, jotka eivät pidä venyttelystä. Tässä pari esimerkkivideota:

Jalkojen rullausta:



Selän ja niskan rullausta:



Toivottavasti sait vinkeistä jotain irti. Edes muistutuksen palautumiseen vaikuttavista asioista :)

Hyviä treenejä ja nautinnollista palauttelua!

perjantai 1. marraskuuta 2013

Mitä ihmettä? Taas on perjantai.

Tuntuu että viikko meni taas hujauksessa. Oon käynyt kotona vain nukkumassa, ja sitäkin aivan liian vähän. Mennyt tukka putkella koko viikon. Tai siltä ainakin tuntuu.

Viime viikolla olin pari päivää ilman ääntä, kun flunssa puski päälle pakurista ja vitamiineista huolimatta. Tiedän että sen olisi saattanut välttää jos olisi nukkunut tarpeeksi, mutta se on ikuisuusongelma - en vaan osaa mennä ajoissa sänkyyn. Oon siitä vähän outo :/

Edelleen toipilaana flunssan jäljiltä ja syke nousee pienimmistäkin ponnisteluista. Nyt on nelisen viikkoa siitä kun viimeksi pystyin treenaamaan kunnolla, ja keho jo huutaa liikuntaa - selkää särkee, lonkkia kolottaa ja pääkin on ihan tukossa.

Eilen pääsin vihdoin vetämään BodyBalancea ja olo oli sen jälkeen kuin uudesti syntynyt. Iltapäivän Tehojumpan jälkeen meinas iskeä jumppahulluus ja meinasin endorfiinihumalassani mennä vielä salille ja vähän temppuilla ja ja ja, mutta onneks tuli järki takaisin päähän. Jos kuitenkin jättäis ekana päivänä liikunnat niihin kahteen tuntiin ;)

Tänään aamulla vedin vain vesijumppaa, (käväisin Eila Hellgrenillä valoimpulssissa, josta myöhemmin lisää) ja loppupäivä menikin sotilasmoniotteluharjoituksen valmistelussa ja valvonnassa. Tuli ihan pikkusen kokeiltua roikuntaa, kuulantyöntöä ja pituushyppyä itsekin, ja jos ei ilma olisi ollut niin märkä ja kylmä, oltais varmaan vedetty skaba renkaankäännössä, esteradassa, kranaatinheitossa, tasapainoilussa ja monessa muussa myös ohjaajien kesken ;)

Kolme viikkoa enää jäljellä mun pestiä puolustusvoimilla, sit on pidettävä kertyneet lomat pois.
Ei kiva. En tahdo!


Nyt kun selvisi että lomapäivät on pidettävä ennen sopimuksen loppumista, harmittelin hetken että olisin sittenkin voinut lähteä Las Vegasin Fitness America-kisoihin. Loma alkaa sopivasti torstaina, keskiviikon olisi voinut tehdä sisään ja lentää Vegasiin, kisailla viikonlopun ja lomailla seuraavan viikon. Aikataulu olisi ollut täydellinen.

Toisaalta, nyt oon saanut rennolla otteella kokeilla kaikenlaista uutta ja oon saanut valtavasti uusia kokemuksia, joita dieetit ja tiukat treeniohjelmat olisi kyllä rajoittaneet. Kaikenkaikkiaan voin olla tyytyväinen sekä tämän vuoden kisakokemuksiin että työjuttuihin, ei siis valittamista :)

maanantai 21. lokakuuta 2013

Hiusten hienoja eroja!

Jotta joku muu säästyisi samalta hammasten kiristykseltä, kerron kokemukseni pidennyshiuksista ja siitä, miten köyhän ei koskaan (ei koskaan!) kannattaisi ostaa halpaa. Vaikka köyhä ei kyllä laisinkaan ole niin tyhmä että laittaisi rahaa hiusten pidentämiseen, mutta anyway...

Kun mulle Studio Helmissä vuosi sitten kesällä laitettiin ensimmäiset hiustenpidennykset, ne oli Simply Natural-merkkiset ja ne näytti tältä:


Tarkasti kun katsoo, voi nähdä että omat hiukset oli puolta lyhyemmät, mutta pidennykset tuntui tosi luonnollisilta. Sai pestä ja harjata lähes kuten omaa, ja ongelmaksi muodostui oikeastaan vain mielikuvituksen puute kampauksia tehdessä :) 

Aluksi oli vähän hankalaa pestä kun kiinnitysteipit oli niin kireällä, siis lähellä päänahkaa, ja kun ne löystyi, sormet tuppasivat sujahtamaan teippien ja pään välistä niin että omia hiuksia katkeili. Piti opetella hellemmäksi. Piti myös opetella harjaamaan hiuksia päivän mittaan... Huh, mun omat ei ikinä mee takkuun.

Samoja teippejä nostettiin muistaakseni pari kertaa, ellei jopa kolme. Niin että ne lyheni jo aika paljon (latvoja tietysti tasoitettiin joka kerta) kesäkuuhun tultaessa:


Ennen Fitness Universe-kisoja vaihdettiin pidempään malliin. Ai että oli ihanaa kun oli oikeasti pitkä tukka! Helmin Milla ehdotti että kokeillaan uutta hiusta, joka on selvästi Simply Naturalia halvempaa. Minä saisin huokean hintaiset hiukset ja hän käyttäjäkokemukseen perustuvaa palautetta. Kivaa!


Nehän oli mahtavat! Naisellisuuspisteet nousi n.80% ja heti tuli tyttömäisempi olo kuin koskaan. Melkein kävin ostamassa huulipunaa.

Rooman kisareissussa pärjäsin hienosti, mutta eka päivä Miamissa, kuumaa ja kosteaa, tukka takussa like never before. Onneks oli mukana selvitys- ja letitystaitoinen kaveri. Letti olikin sen reissun vakiokampaus.


Hyvältä sekin näytti kun sen selvitti ja suoristi ja kiharsi, ja käsitteli liikkumattomaksi asiaankuuluvin ainein:


Jos ei matkan aikana vielä mennyt hermot niin sitten kotona. Mun työ kun on liikkumista ja hikoilemista, ja vähintään kerran päivässä on suihkussa käytävä. Ja se hikinen pääkin on pestävä vaikka ei yhtään haluaisi.

Takut oli joka pesun jälkeen aina vain pahempia, kunnes erään BP+BC-setin jälkeen ei enää mitään ollut tehtävissä. Pesuhuoneessa meinasi iskeä paniikki, kun takkupallosta ei meinannut erottaa pidennyksiä ja omia, ei meinannut löytyä teippejä saati että niitä olisi saanut repimättä irti.

Tuntia myöhemmin, purkillinen kookosöljyä päässä, sain ne teipit auki, joista pahin takkupallo roikkui:


Osa teipeistä lähti vain puoliksi, ja pieni liru pidennyksiä roikkui vielä kiinni. Muutamasta osiosta pidennykset lähti ja pelkät teipit jäi. Seuraavien päivien aikana joka pesussa löytyi jokunen irrotettavan löysäksi lössähtänyt teippi.

Studio Helmi oli taas pelastus :)

Poistettiin viimeiset liiman jämät ja värjättiin tyvi piiloon. Taas tuli raikas olo, ja hei, oma on melkein yhtä pitkä kuin alkuperäinen pidennys! Ei ehkä ihan yhtä paksu, mutta ihanan helppo tuon takkukokemuksen jälkeen.


Nyt odottelen että pahin pipokausi menee ohi ja sitten laitetaan taas kisatukka kuntoon, sillä Fitness Helsinki kilpailu järjestetään GoExpo-messujen yhteydessä ja mä nousen Figurelavalle!

Ensimmäistä kertaa kilpailuun valmistautuminen ilman vapaaohjelmaa, ja täysi fokus fysiikassa. Jännittävää! Enhän mä sitä vaparia ihan tyystin jätä, mutta sen aika on sitten vasta kesäkuussa Zagrebissa.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Arkipäivät pulkassa, työt ei

Tohinaa oli taas koko viikko täynnä.

Maanantaina Marken oli pakko päästä purkamaan energiaa kolmen viikon himmailun jälkeen, ja mua ehkä snadisti pelotti kun se haku pistarit ja nyrkkeilyhanskat kaapista. Eka ehdotus oli että kuntonyrkkeillään "niin että laitetaan sulle Johanna suojat ja mä hakkaan sua." No ei viitsis. Voin kyllä pitää pistareita!
Ihan hauskaa olikin päästä lyömään kohteeseen ja potkimaan tyynyjä vasten eikä pelkästään ilmaa. Tunnin potkimisen ja lyömisen jälkeen testailin vielä suunnittelemaani HIIT-treeniä: 

Kolme patteria, kolme kierrosta, 45s - 30s. - 15s. ja 15s. lepoa liikkeiden välissä.

1. Viivajuoksu sivuttain, Punnerrus, Etunoja-kyykky-ylös

2. Viivajuoksu eteen ja taa, Selkälihakset kierrolla, Kerähyppy

3. Sivukyykyt kulmiin, Vatsarutistus, Pohjehypyt eteen ja sivuille

Toimi! Syke pysyi korkeella ja hiki lensi. 
Tämä nyt niin muodikas HIIT tarkoittaa High Intensity Interval Training, eli kovatehoinen intervalliharjoitus.

Tiistaina saatiin Tanssii Tähtien Kanssa-ohjelmastakin tuttu tanssija Kia Lehmuskoski opettamaan MPKK:n henkilökunnalle Fuskua ja Foksia. Pari tuntia meni aika nopeasti ja meitä oli tanssimassa parikymmentä enemmän tai vähemmän tanssitaitoista ihmistä. Kivaa oli!


Töiden ja PT-asiakkaiden jälkeen juoksin vielä Finland Fitnessin palaveriin. Oli kiva nähdä omaa kisatiimiä ja viime viikonloppuna Pariisissa kisanneita tyttöjä. 

Team Finland Fitness Pariisissa: Veera (vas.) Elina, Camilla ja Else (kuva: Else Lautala)

Puhuttiin tulevista tiimijutuista ja ensi vuoden kisoista. 
HUOM! Finland Fitness kilpailijatiimiin voi nyt hakea lähettämällä vapaamuotoisen hakemuksen osoitteeseen contact@finlandfitness.com (katso lisätietoja: www.facebook.com/finlandfitness)

Keskiviikkona ohjasin joogaa aamulla, ja tiedossa oli vielä HIIT iltapäivällä ja oma tanssitunti illalla, joten en ollut ihan kovin innokas suunnistamaa, mutta kun ei Marke antanut vaihtoehtoja niin sit mentiin...


Meil oli kartta, meil oli metsä ja meil oli rasti
Oon todella huono suunnistaja, eikä pari tainnut olla yhtään sen parempi. Suunnistaminen vois olla ihan kivaa jos sitä tekis enemmän ja sais niitä onnistumisen tunteita. Jos kokemukset on peruskoulun huonoista monistekartoista joissa rastit piti paikkansa vain osassa tapauksista, epäonnistumisen kokemukset ja eksymisen pelko on ne päälimmäiset tunteet kun suunnistamisesta puhutaan.

Ja jos totta puhutaan, en ole tykännyt suunnistamisesta urheiluna, koska ne otsalamput näyttää tyhmältä, ja ne trikoot niillä miehillä... Nyt kun silmä on tottunut niihin trikoihin ja oon ollut mukana sekä yö- että päiväsuunnistuskisassa, on kunnioitus lajia ja suunnistajia kohtaan ihan eri luokkaa. On niin helppo arvostella lajia josta ei tiedä.

Se, että kokenut ja hyväkin suunnistaja saattaa joskus epäonnistua kartan luvussa ja hukata rastit, tekee lajista mielenkiintoisen. Pitäkää vaan hölmönä, mutta en ollut tullut ajatelleeksi että rastien löytämisen lisäksi jalkojen voima ja juoksukunto näyttelee aika merkittävää osaa siinä metsässä kirmailussa.

No mutta, meidän suunnistuksella ei olis tullu sijoituksia edes lasten kisassa.

Illalla tanssitunnilla alettiin tehdä uutta sarjaa :)
Hauskinta oli kuitenkin mun ja Marken asuvalinnat, jotka osui taas niin nappiin että pakkohan se oli kuva ottaa:


Torstaina kävin Tuusulassa vetämässä HIIT-treeniä ja kehonhuoltoa rullilla. Siinä välissä kävin salilla tekemässä vähän yläkerran punttia ja kinkkilässä syömässä. Kiinalainen ruoka on ihan mun lempparia ja Tuusulapäivien vakkariksi onkin muodostunut ravintola Golden Ricen lounasbuffet. Onneks niitä päiviä ei ole ihan joka viikko ;)

Perjantai. Wohoo, perjantai! Aamu alkoi vesijumpan vetämisellä. Olin ajatellut mennä itsekin altaaseen, mutta aamulla kurkussa kasvoi kaktus, joten päätin jättää vesileikit ens viikkoon.

Huomenna oonkin valvomassa FAF Gym Trainereiden näyttökokeita Leppävaaran Fressillä, jossa en olekaan käynyt pariin kuukauteen. Kiva myös nähdä taas kuinka kovia ammattilaisia saadaan kuntosaleille ja tuleville PT-kursseille :)

Kivaa viikonloppua!

...joku aamu mä kävin myös uimassa... 300m rintaa menee jo ihan näppärästi. Ens viikolla täytyy alkaa treenata sitä vapaata.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Hyvän mielen asioita

Sain Hyvän mielen haasteen jo kauan kauan sitten ensin Heidiltä ja sitten Hannalta.

Tämä haaste on miettimisen arvoinen. Itse mietin sitä pari viikkoa päivittäin ja moneen kertaan. Ottaa oman aikansa saada ajatukset sanoiksi ja järkevään, itseä miellyttävään järjestykseen.

Minun 10 hyvän mielen asiaani ovat:

1. Aurinko. Voisi sisältyä kohtaan Kesä, mutta haluan korostaa aurinkoa itseään. Auringonpaiste piristää myös talvella, ja syksyllä oranssien oksien lomasta paisteleva aurinko antaa toivoa elämästä, jonka meinaa mätänevän maan ja sateen keskellä unohtaa.

2. Läheiset. Perheeni on pieni ja tiivis. Lasken perheeseeni kuuluvaksi paitsi vanhemmat ja sisarukset, myös isovanhemmat, tädit ja serkut. Ja tietysti rakkaan mieheni. Läheisiin ihmisiini kuuluu perheen lisäksi pari hyvää ystävää. Yhdessä meillä on aina hauskaa ja paljon hyvää mieltä.

3. Kesä. Olen kesän lapsi, ei siitä mihinkään pääse. En kaipaa talvea enkä syksyä. Kevät on ihanaa heräämisen aikaa, se antaa lupauksen tulevasta kesästä. En elä vuodesta toiseen, vaan kesästä kesään, ja toivoisin joskus asuvani paikassa jossa on aina kesä.

4. Treeni. Ei liikunta, vaan treeni. Ei epämääräinen juoksentelu tai jumppailu, vaan suunniteltu ja järjestelmällinen treeni. Hyvä treeni, parempi mieli!

5. Oppiminen. Uuden asian oppiminen on palkitsevaa ja siitä tulee hyvä mieli, olipa kyseessä joku ammatillinen juttu, uusi taito tai uusi kieli. On ihanaa tietää olevansa keskeneräinen - maailmassa on vielä niin paljon opittavaa!

6. Vapaa-aika. En toivo rikkauksia (en toki niistä kieltäytyisikään), vaan elämää niin, että tulot ja menot ovat riittävässä balanssissa, työ ja vapaa-aika miellyttävässä tasapainossa, silloin olen onnellinen.

7. Työ. Vapaa-aikakaan ei tunnu miltään, jos välillä ei ole töitä. Työni on onneksi mukavaa, tekisin sitä vaikka voittaisin miljoonia lotossa.

8. Henkinen vahvuus. Joskus yllätän itseni vahvuudella, jota ihailen muissa ihmisissä. Olen aina ollut taipuvainen pitämään muiden puolia, puolustamaan heikompia, mutta olen aikuisena opetellut pitämään myös omia puoliani. Joskus se on vaikeaa, mutta entistä useammin onnistun :)

9. Haaveet. Ne ajavat ihmistä eteenpäin. Jos ei ole haaveita, ei ole mitään tavoiteltavaa. Mikä silloin on elämän tarkoitus?

10. Älypelit. Miinaharava on ikiaikainen lempparini. On myös monia muita ihania pikku pelejä, jotka toimivat samalla periaatteella. Näiden pelien pelaaminen on lähes meditatiivista: mieli tyhjenee ja alitajunta alkaa syöttää ratkaisuja mieltä vaivanneisiin kysymyksiin ja ongelmiin.

Muita hyvän mielen asioita on se kun saa purkin tyhjäksi (voide, ketsuppi, vitamiinit) ja sen voi heittää roskiin. Siitäkin tulee hyvä mieli kun joku kiittää hyvin tehdystä työstä. Puhtaat lakanat sängyssä on aina mukava asia, ja vapauttavaa on heittää pois nuhjuiset sukat tai alushousut ja ostaa uudet tilalle :D Näitähän täytyy alkaa kirjata ylös useammin!

Haastan mukaan kaikki lukijani, koska näiden asioiden pohtiminen tekee hyvää :)
Sinun ei tarvitse kirjoittaa niitä ylös, mutta saat kirjoittaa jos haluat.

Haaste on yksinkertainen: Listaa 10 itsellesi tärkeää asiaa.

Kirjallisen haasteen haluan heittää ihanalle ystävälleni Elsalle, joka kirjoittelee mm. CocoVi:n sivuilla blogia, ja jonka facebooksivulta FitElsa näet kivoja treeni- ja elämäntaitoaiheisia päivityksiä. Elsa on nyt superkiireinen töiden ja opiskelujen kanssa, ja haluaisinkin että hän pysähtyy listaamaan omat 10 asiaansa :)


perjantai 11. lokakuuta 2013

Sairausloman luksusta

Nyt on nukuttuna päivää alle viikko. Eilen oli jo parempi olo, kävelin Fressille infrapunasaunaan (sen väitetään nopeuttavan paranemista) ja takaisin, jätin avaimet kotiin, soitin huoltoyhtiöön, odotin tunnin ja maksoin 20€ oven avaamisesta, ja olin ihan rättipoikki. Kannattiko? No ei.

Iltapäivästä sain vielä puhelun että olin unohtanut perua yhden asiakkaan. Hitto! Nyt se sitten tapahtui mitä oon koko syksyn pelännyt. Liian monta lusikkaa sopassa.

Loppupäivä menikin Netflixiä katsellessa. Luulisi ettei päivien makoilun jälkeen öiksi riittäisi unta, mutta kyllä vaan. Viime yönä 11h. Tää on niin kummallista...

Onneksi kuitenkin saan sairastella ilman paineita. Se on ihan uutta. Päätin kokeilla ihan mielenkiinnosta, miten se vaikuttaa paranemiseen, ettei tarvitse puolikuntoisena mennä töihin kuten yleensä.  Sanonnan "Yrittäjällä ei ole sairauslomia" voisi muuttaa muotoon "Yrittäijillä ja yrittäjän kaltaisilla ei ole sairauslomia", sillä jos työntekijän palkka riippuu työsuoritusten määrästä, hänellä ei ole varaa olla sairaana. Jos työnantaja on vielä keksinyt kaikenlaisia koukkuja jotta sairausloma-ajalta ei tarvitse maksaa täyttä palkkaa, ei ainakaan ole varaa sairastaa. Ja jos sairastaminen, ja asiakkaiden siirtäminen muutenkin täyteen kalenteriin aiheuttaa sen, että tietää sairausloman jälkeen tekevänsä superpitkiä päivä, ei halua sairastaa.

Onhan tää nyt ihan luksusta!

Tänään alkaa I Love Me-messut messukeskuksessa, ja huomenna Fitness Paris-kisat Pariisissa.
Mun piti olla messuilla, mutta kisojen takia oli kieltäydyttävä. Mun siis piti olla Pariisissa mukana, mutta töiden takia päätin jättää kisat väliin. Heh. Priorisoimalla hyvin kalenterin saa pysymään tyhjänä ;)
Toivon menestystä ja oikein kivoja kisoja koko Finland Fitnessin joukolle!

Mun messupesti rajoittuu tänä vuonna vain sunnuntaille, ja siis siihen mennessähän olen jo täysin terve! Sunnuntaina aamupäivällä minut voi bongata rullailemassa Puhdistamon osastolla 7p41

Kuva: foamroller.fi

Saatan pyörähtää myös Eila Hellgrenin osastolla 6d69 katsomassa millaista pöhinää yksinkertainen laatukosmetiikka ja mineraalit saa aikaan keinotekoisten sisartensa keskellä.

Ja Shock Absorberin osasto 7d11 kuuluu niihin vuotuisiin "must visit"-osastoihin. Asiantuntijat apuna oikeiden liivien valinnassa, ja aina hyviä messutarjouksia. Jää nähtäväksi joko niillä olis uusia kausivärejä tarjolla :)

tiistai 8. lokakuuta 2013

Terveisiä peiton alta!

Oli niin hyvä vointi, energinen ja aikaansaava olo, etten voinut kuvitellakaan että muhun mikään syysflunssa iskisi. Eikä kai iskenytkään... Tää on vaan pakkolepoa, pysähtymistä, kiireen katkaisu, asioiden priorisointitauko.

Syyskuun alun ravintovalmennusseminaarista päätin kirjoittaa raportin sitten kun tiedän mitä mieltä seminaarista olen. Jäi kirjoittamatta. En edelleenkään tiedä mitä mieltä olisin. Paljon on eriäviä mielipiteitä ja tapoja tulkita asioita. Myönnetään elimistöjen yksilöllisyys ja se, että pitkälle prosessoitu ruoka ei ole kenellekään hyväksi. Mut sitten se kaikki muu onkin ihan yhtä sekamelskaa.

Jopa seminaarin pitäjät puhuivat osittain toistensa kanssa eri tavalla. Ruoka-asioista tekee hankalaa se, että ruuan vaikutuksia voi tuntea omassa kehossaan, mutta suoria vaikutuksia ei voi nähdä. Vaikka paino putoaisi ja ihon alaista rasvaa lähtisi, emme voi nähdä verisuonten sisälle, emme voi nähdä mahaan ja suolistoon, mitä siellä tapahtuu.

On olemassa tutkittua tietoa ja mutu-tietoa. Jos musta tuntuu että tutkittu ja tieteellisesti todistettu tieto ei toimi mun kohdalla, voin tehdä toisin, mutta voinko suositella sitä jollekin muulle? En taida uskaltaa.

Se, että joku käyttää tällä hetkellä 200g rasvaa ja jopa 60g suolaa (hyvää rasvaa ja hyvää suolaa) ei mun mielestä tarkoita sitä, että niin kannattaisi kaikkien tehdä. Mä uskallan luottaa siihen, että mun keho kertoo mitä se tarvii, mutta mä olen harjaantunut siinä jo useamman vuoden ajan. Jos keho on kyllästetty lisäaineilla ja ravinnottomalla ruualla, eikä ihminen osaa tulkita niitä kehon viestejä, se on kuin leikkisi rikkinäistä puhelinta. "Nyt mun tekee mieli suklaata niin meen lähikaupasta ostaa levyn Marabouta." Todellisuudessa elimistöstä saattaa uupua kivennäisaineita, joiden puute on paremmin korvattavissa jollain järkevämmällä, mutta suklaa on se ainoa minkä aivot keksii sisältävän rasvaa ja sokeria, joiden lähteet on muutamia satoja vuosia sitten olleet ravintorikkaimpia ruokia mitä ihmisellä on ollut käytössä.

Ravintojutuista en jaksa kovin paljon enää intoilla. Yksinkertaisuus kunniaan! Isot linjat ensin kuntoon ja sitten voi alkaa hifistellä jos haluaa. Mä en ehkä halua. Olen kiinnostunut ravinnosta ja ruuan terveysvaikutuksista, mutta en vaan jaksa tehdä niistä sen suurempaa numeroa. Ehkä sitten kun sitä tutkimusdataa alkaa tulla enemmän. Antaa niiden intoilla jotka jaksaa oikeasti penkoa ja tutkia.

Lääkäri Olli Sovijärvi suositteli seminaarissa Paranemisen avain-kirjaa. Tilasin sen heti, hain sen postista heti, ja jouduin antamaan sen eteenpäin heti ;) En siis vielä tiedä mitä tuo kirja pitää sisällään, mutta täytyyhän siinä jotain olla kun lääkärikin sitä suosittelee ;)


No, ei se haittaa, koska mulla oli itsellä vielä kesken tämä:


Vähän enemmän haluaisin ehkä hifistellä kuin työpaikan keittiömestarit. Näillä eväillä yövyttiin työpaikalla suunnistustapahtuman yhteydessä tuossa viime viikolla:

metukkapatonkia, Elovena välipalakeksejä, ananasmehua, suklaapatukka, Jacky makupala ja mandariini.
No ne eväät olikin suunniteltu niille yösuunnistajille eikä meille järjestäjille, mutta kuitenkin. Ei se alle tunnin suunnistuskaan ihan näin paljon sokeria olisi vaatinut. Mutta hyväähän se oli! ;)

Päiväsuunnistuksen aikaan kahvio oli auki, ja tuore korvapuusti oli pakko ostaa kahvin kanssa. Olihan kuitenkin kansallinen korvapuustipäivä! Voi pojat että oli hyvää! Edellisestä puustista oliki aikaa useampi vuosi.


Näissä maisemissa kelpas kyllä perjantainen työpäivä viettää:


 Oli kyllä aika kylmä. Ja 5h yöunien jäljiltä aikamoinen väsy. Viikon aikana kun vielä oli ehtinyt kertyä jo 10h ekstraa normaalin työajan päälle kaikenlaisten tapahtumien takia. Siinä tais olla se vastustuskykyä horjuttanut kombo - väsy ja kylmä, kaiken pahan alku ja juuri.

Perjantai-ilta meni syväjäässä. Lauantai meni kokonaisuudessaan peiton alla leffoja katsellessa. Sunnuntaina ymmärsin mitata kuumeen kun väsy ei hellittänyt. Yli 37 lämmöissä ollaan oltu siitä asti. Väsyneenä. Kamalinta on nälkä, kun ei jaksa tehdä ruokaa. 

Tänään on kuitenkin jo parempi olo kuin parina viime päivänä. Kävin suihkussa, ja jaksoin jopa tämän verran kokata: Aika gourmet ;D

Broiskufileitä ja pakastevihanneksia. Uunissa. Poltettuna. En jaksanu käännellä.
Ja hei, jaksoin kirjottaa! Aika kummallista, ettei ole mitään muita oireita. Ei nuhaa, ei ystää, hiukan kurkkua kutittelee ja hengästyttää, mutta tää väsymys on jotain ihan outoa!

Netflixistä on ollut kyllä joka pennin edestä nyt hyötyä. Oon katsonut muutaman hömppäleffan, pari lasten elokuvaa ja läjän dokkareita. Ei mitään liian hankalaa ja ajatustyötä vaativaa. Ja ainakin tämän illan jatkan vielä tällä samalla kaavalla.

torstai 26. syyskuuta 2013

Kohti Olympialaisia

Kuten joka syksy, mietiskelin tos jokin aika sitte jonkun uuden harrastuksen alottamista.

Koska nää fitnessjutut on niin nähty, ja kaikki niinku tekee sitä nykyään, niin mä aattelin alkaa urheilee ihan tosissani. Tähdätä vähä korkeemmalle. Mietin et missä lajissa vois vielä päästä olympialaisiin - ja niinki nopeesti ku Rio 2016, koska seuraavat on 2020 Tokiossa, eikä se oikeen sillee nappaa. Ja talviolympialaiset ei kans nappaa.

Noh. Lajinhan pitäis olla pieni ja mielellään vähän hyljeksitty, jotta kilpailu ei olis niin kovaa. Nykyaikainen 5-ottelu vaikutti just sopivalta, koska eihän kukaan enää nykyaikana harrasta nykyaikaista 5-ottelua!!

Lajithan siinä on:
Ratsastus - oon käyny ratsastustunneilla lapsena. Ja mulla oli oma hevonenki. Tosin se ei ollu ratsu.
Juoksu - en tykkää! Tai nyt se on alkanu sujuu, kun oon opetellu tekniikkaa, mut enkka on vasta 30 minuuttii.
Uinti - Marke opetti mut just 3 vkoa sitte uimaan. Sattupa sopivasti!
Ammunta - Just eilen ammuin ekaa kertaa rynkyllä! Oli ihan törkeen siistii, vaik pelästyinki joka kerta sitä ääntä ja sitä täräystä. 3/11 osu tauluun. Ekaks kerraks siis tosi hyvin!
Miekkailu - Tätä en (vielä) osaa. Mut meil on kyllä töissä miekkailuvarusteita. Voisin kysyy jos joku osais opettaa, ku mul on kuitenki viel 2kk aikaa.

Mä niin tähtään Rion Olympialaisiin!!!

Taidan päivittää heti Facebookiin Johanna Lind - Olympic athlete...

#Sarcasm #joke #notfunny #anteeksikaikki5-ottelijat! #kivaaviikonloppua!:)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Erilaisia trainereita

Eilen oli pääkaupunkiseudun kuudes FAF Foundation-kurssi tänä vuonna. Edellisistä poiketen kokeiltiin siirtää Harjoitusohjelmien suunnittelu-osio lauantain superpitkästä päivästä sunnuntain ravinto-osuuden yhteyteen, katkaisemaan pitkää luentopäivää.

Mun mielestä lauantai sujui hyvin. 9-17 on jo ihan tarpeeksi pitkä aika koulutukselle, ja oli ihan kiva, että käytännön harjoitusten jälkeen ei enää tarvinnut kokoontua luentotilaan. Aiemmilla kursseilla tämä on ollut se vaihe, kun jengistä näkee, ettei enää jaksa keskittyä. Ei riitä kapasiteetti eikä energia 8h jälkeen.

Toivottavasti myös kurssilaiset tykkäs, ja toivottavasti myös tänään on Mialla sujunut koulutus mukavasti niin voidaan ottaa tästä uus käytäntö :)


Tykkään siitä, että aina mäkin opin jotain uutta näissä koulutuksissa.

Yksi FAF arvoista onkin "aktiivinen ja vastuullinen koulutus: -- koulutus on vastavuoroinen prosessi, jossa oppimista ja opettamista tapahtuu samanaikaisesti. Siksi koulutustemme tärkein päämäärää on onkin saada oppilaamme kehittymään itse opettajiksi niin pian kuin mahdollista. Opettaminen on yksi parhaista tavoista todella ymmärtää mitä on oppinut. --) 

Tällä kertaa sain pari hyvää vinkkiä liikkeistä ja tavoista tehdä asioita, mutta sain myös sneak peakin "kulissien taa" kun opiskelijat kertoivat PT-kokemuksistaan. Vietän paljon aikaa kisa-, jumppa- ja trainerikollegoiden kanssa, ja useimmat kaverini ovat tavalla tai toisella palvelualalla, jollaiseksi liikunta-alankin miellän. Siksi on kummallista kuulla trainereista, joilla ei ole tarvittavaa palveluasennetta, eikä nöyryyttä muuttaa tapojaan tiedon lisääntyessä.

Jokainen tekee tätä työtä omista lähtökohdistaan ja omalla tavallaan. Jokainen taiteilijakin on erilainen, eikä siitä yleensä tykätä, jos taiteilija tekee ihan samanlaista jälkeä kuin joku toinen ennen häntä. Mutta kun tehdään työtä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kanssa, pitää tietyt perusasiat olla hanskassa. Loppu riippuu omista intresseistä, ja tietysti pokasta. Siis siitä, kuinka paljon on pokkaa luvata osaavansa.

Kukaan ei ole seppä syntyessään, eikä tällä alalla ole koskaan valmis. Valitettavasti. Välillä olis mukavaa, kun tietäisi tietävänsä ihan varmasti varmaksi edes jonkun asian, mutta liikunta-alalla tieto muuttuu ehkä nopeammin kuin millään muulla alalla. Koskaan en uskalla sanoa mitään täysin varmaksi - paitsi ehkä tiettyjä lainalaisuuksia, kuten lihasten paikat ja toimintatavat, mutta kun se toimintakin on kuitenkin jonkin verran yksilöllistä. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Parasta mitä voi tehdä, on koittaa pysyä kehityksen kyydissä: lukea tutkimuksia, kuunnella, katsella, maistella ja haistella uusia tuulia ja trendejä. Mitään ei kannata suoralta kädeltä teilata, eikä mihinkään kannata mennä ihan täydellä innolla suin päin mukaan. Monipuolisuus ja avoimuus on avainsanat, niillä pääsee pitkälle.

Toinen mainitsemisen arvoinen FAF arvo on Live well - johtajuus:
"Rohkaisemme henkilökuntaamme ja kouluttajiamme olemaan eläviä esimerkkejä hyvinvoinnista ja kehittämään samaa asennetta myös oppilaissamme. Näin he voivat vuorostaan olla esimerkkinä omille asiakkailleen ja ympärillä oleville ihmisille."

Mulle on aina ollut tärkeää elää kuten opetan. Elän ja opetan aina sen hetkisen parhaan tietoni ja taitoni mukaan, mutta pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni kun tietoa tulee lisää. Mun mielestä on väärin, että opetetaan yhtä ja tehdään toista. On väärin että vanhemmat kieltää lapsiltaan karkit, ja herkuttelee itse kun lapset nukkuu. On väärin, että hyvinvointi- ja /tai terveysalan ihmiset voivat huonosti. On väärin että kampaajalla on ruma tukka.

Ei papinkaan tarvitse kokoajan rukoilla, ja kotonaan ihmisen pitää saada olla oma itsensä, mutta olin pöyristynyt, kun yksi opiskelijoista kertoi trainerin vedelleen röökiä samalla kun teki hänelle kunto-ohjelmaa. "No mutta hän oli kisadieetillä ja oli nälissään." Ei, en silti ymmärrä. Mä kun en edes syö asiakastapaamisten aikana vaikka olisin nälissäni. Ok, mieleen tuli pari kertaa kun anteeksi pyydellen olen rouskauttanut banaanin tai omenan jos en ole syystä tai toisesta ehtinyt pitää taukoja, mutta omena on kuitenkin terveempi merkki asiakkaalle kuin se tupakka.

Samaiselle tytölle oli ilmeisesti sama traineri tehnyt kehonkoostumusmittauksen. Ilman valmistautumisohjeita. Oli todennut että rasvaa on 31% ja että se on paljon, mutta ei antanut toimintaohjeita, paitsi sen kunto-ohjelman.

a) valmistautumisohjeet on erittäin tärkeät ennen bioimbedanssimittausta, koska kehon nestetila vaikuttaa ratkaisevasti mittaustulokseen

b) trainerin pitää käyttää myös silmiään ja järkeään. Hänen on sekä itse muistettava että asiakkaalle kerrottava, että tulokset ovat suuntaa-antavia, ja niihin sisältyy useita virhelähteitä, niin hyvässä kuin pahassakin. Mun silmään näytti, että kyseisen tytön rasva% olisi lähempänä 25% kuin 30%

c) tuloksesta on tulkattava asiakkaalle myös muuta kuin numeroita, esim. mikä on ihanteellinen tulos, mihin pitäisi pyrkiä ja mikä on terveyden kannalta parasta. Pitää myös muistaa, että naisten ja miesten kehot ovat erilaisia, ja naisilla vaan on sitä rasvaa kropassaan enemmän, ja pitääkin olla! Naiselle 25% rasvaa on tervettä, miehelle liikaa.

d) jos rasva% todella on korkea, pitäisi asiakasta ohjeistaa miten sitä kannattaa lähteä pudottamaan. Tämä tyttö sanoi tuloksesta pelästyneenä alkaneensa soppadieetille. Ja sehän ei ole se oikea tie.

Tässä www.nerdfitness.com sivuston havainnekuvat miesten ja naisten rasvoista. Mä sanoisin että tuo nainen 25-26% voisi olla 27-28%, mutta hey, antaa se nyt vähän osviittaa kuitenkin.




Kaiken kaikkiaan trainerin pitäisi ottaa asiakas huomioon kokonaisuutena. Me ei olla psykologeja, eikä terapeutteja, ei päihdetyöntekijöitä eikä valtuutettuja puuttumaan asiakkaan elämään millään muulla kuin liikunnan (ja ehkä ruokailun) saralla, mutta se kaikki muu elämä pitää ottaa huomioon harjoituksia suunnitellessa. Asiakkaan terveys pitäisi olla meille se pääasia, ulkonäkö vasta toissijainen juttu. Aina.

Vaikka asiakkaan tavoite olisi mikä, en suostu suosittelemaan mitään, minkä tiedän uhkaavan asiakkaani terveyttä. Vaikka asiakkaan tavoite liittyisi puhtaasti ulkonäköön, haluan löytää ne keinot, jotka ei vaaranna terveyttä vaan parantaa sitä. Joskus maaliin voisi olla helpompi ja nopeampi tie, mutta helppo ja nopea ei koskaan ole ollut mun juttu ;)


maanantai 16. syyskuuta 2013

Vierua ja viihdettä

Perjantaina vietettiin sotilasmaistereiden kanssa testi- ja liikuntapäivää Vierumäellä. Ne päivät alkaa aina valojänistestillä, ja ruokailun jälkeen on pari tuntia ohjattua liikuntaa vaihtoehtoisilla teemoilla. Mun ohjattavana oli pari settiä kehonhallintaa. Oli kivaa! :)


Tällä kertaa olin myös itse kokeilemassa sitä valojänistestiä, ihan vaan että tiedän mistä puhun. Toiset sanoo että valojänistesti on mukavampi kuin Cooper, mutta kyllä ne mun mielestä on ihan yhtä kamalia ärsyttäviä. Eihän se mitään kamalaa ole, sen kun juostaan vaan, mutta kun se juokseminen osuu johonkin samankaltaiseen hermoon kuin hammaslääkäri porallaan, ja se ovenkarmi kyynärpäässä.

Ja niille, jotka nyt ihmettelevät mikä ihme se valojänistesti on, valotan asiaa sen verran, että valojänistestissä seurataan juoksurataa kiertävää, standardivauhdilla etenevää, kiihtyvää valoa. Se lähtee melko rauhallisesti liikkeelle, ja joka kierroksella vauhti hiukan nopeutuu. Rataa kierretään niin kauan kuin virtaa riittää ja tossuissa riittä tempo.

Cooperissa on juostava, tai käveltävä, 12 minuuttia millä tahansa vauhdilla. Voit hidastaa jos siltä tuntuu. Valojänistestissä ei armoa anneta, vaan vauhtia on pidettävä yllä ja jopa kasvatettava.

Mä huomasin jo lämmitellessä että viikon treenit (lenkkii, penkkii, tanssii ja jumppaa) ja vähähiilarinen (hups, vahinko!) ruokavalio painoi jaloissa jo valmiiksi, ja kun päälle lisätään se psyykkinen painolasti, hyvä että sain jalat edes liikkeelle. Alkuvauhti oli sellainen, jolla olisin voinut hölkötellä, mutta heti seuraavalla kierroksella alkoi se "tän kierroksen jälkeen kyllä lopetan"-tyyppinen ajatuksen kulku.

Jos nyt vielä voi vähän selittää, niin juoksin viimeisen ryhmän mukana, ja hallista alkoi olla happikin jo lopussa, mikä ei tehnyt testistä ainakaan yhtään miellyttävämpää. Viis kierrosta taisin roikkua mukana. Olisin voinut pinnistellä vielä yhden kierroksen, mutta en vaan halunnut. Luovutin koska ei ollut pakko juosta. Onks aina pakko tehdä jos ei yhtään haluu? Kyllä mä vielä opin juoksee, ja sit mä haluun testiin. Sit ku se ei tunnu niin hemmetin kamalalta.

Kotimatkalla meinasin nukahtaa metroon. Päätin, että nukun ihan koko viikonlopun. En ehkä herää ollenkaan.

Lauantaina yllätyksekseni kuitenkin heräsin! 11h unien jälkeen. Katottiin monta jaksoo BB:tä. Niin aivotonta ohjelmaa ettei tarvi ajatella. Ei tarvi ku olla ja ihmetellä. Jossain vaiheessa, kun olin ilmeisesti levännyt tarpeeksi, alkoi olla rauhaton olo - tarttis tehdä jotain, mennään johki, tehdään jotain, LEIKI MUN KAA!

5km lenkki (juosten!) purki kivasti energiaa ja piristi nuutunutta oloa. Suihku, ruokaa ja cityyn:
Käytiin tilaamassa mulle uudet silmälasit (vanhat on niin vanhat että ne jää laukun pohjalle liian helposti) ja vähä kateltiin syksyn vaatejuttuja... käytiin kahvilla, ja treffattiin mun isä Kampissa ja käytiin yhdessä syömässä. Masut täynnä päätettiin vielä käydä kotimatkalla leffassa. Keskellä kaupunkia on niin mahtava asua!

Kirottu (The Conjuring) tuli katsottua osaksi sormien välistä. Hyvä kauhu on mun mielestä piinaavaa ja pelottavaa, tämä oli siinä rajoilla oliko liikaa pelästymisiä. Suosittelen silti kauhun ystäville - ei se huono ollu!

kuva: Finnkino
Sunnuntaina oltiin Rooman reissukavereiden kanssa brunssilla Pacificossa. Se oli mun elämäni eka brunssi, jos ei Santiksen viime sunnuntaista sotaharjoituksen jälkeistä brunssia lasketa. Ja koska vertailukohtaa ei ole, mun on ehkä turha hehkuttaa että maailman parasta ruokaa, vaikka mun mielestä oikeesti oli. Siä oli munakokkelia, lihapullia, papuja, salaatteja, jotain soijahässäkkää, tonnikalatahnaa ja maissulastuja, hedelmäsalaattia, hedelmäpaloja, jogurttia, mysliä ja muroja, leipiä ja leikkeleitä, mehua ja kahvia... Toki seurakin oli tosi mukavaa ja ilma oli nätti ja olo oli hyvä, joten kaikki palikat oli paikoillaan. Olo ei muuten enää lähtiessä ollut niin kovin hyvä. Jälkkäriks oli banaanipannaria ja jätskiä. Nams!

Oisko sulla suositella pääkaupunkiseudulla hyviä brunssimestoja? Kerro vinkki missä tykkäät käydä ja millaista safkaa on tarjolla! :)

maanantai 9. syyskuuta 2013

Mitäs viime viikosta jäi käteen?

Tän viikon uudet jutut ei niinkään liity työhön, vaikka sielläkin uusia kokemuksia toki tuli...

Tällä viikolla ajelin pariinkin kertaan ihan tossa keskustassa. Tai jos tarkkoja ollaan niin joka kerta kun auton tosta paikaltaan käynnistän, ajan sillä keskustassa, mutta nyt siis ihan tossa Manskulla ja Rautatientorin edessä ajellessa totesin, että ei tää niin paha oo.

Tämä ei ole kuva tosta miehestä, vaan kuva keskustasta!

Ja toinen lokaatio ihan ytimessä! :D
Mitä tutummiksi tän kaupungin kanssa tullaan, sitä enemmän me toisistamme tykätään. Tää Helsinkikään ei siis enää kenkkuile mulle niin paljon kuin ennen. Se pitää nykyään kadut ja talot paikoillaan eikä piilota niitä multa. Yhä useammin löydän itseni juuri sieltä, mihin olen ollutkin menossa, enkä enää juurikaan huomaa lähteväni "Helsingin keskustaan" vaan ihan vaan kaupoille, ulos tai asioille. Kyllä tää tästä - kyllä pikkukaupungin tytöstäkin voi tulla vähän isomman kaupungin nainen :)

Keskiviikkona saatiin meille yövieras. Hän on Vishy.


Me ollaan aika paljon samanlaisii ja siks me tykätään toisistamme. Me tykätään meidän lihaksista - ne tekee meist vahvoi ja jäntevii. Meil on molemmil vähä hengitysvaikeuksii, ja joskus meinaa olla nenä niin tukossa ettei oikeen pysty hengittää. Me ollaan aika reippaita, mut pelästytään aika helposti, ja sit mennään iha lukkoon. Vishy on meist se kumpi saa suunsa auki ja pitää aina puolensa. Me kyl tykätään nukkuu, mut heräillään aika helposti. Ja sohva on meist ihan paras paikka.


Me ollaan vähä nirsoi syömään, eikä meidän mahat oikein kestä kaikkee... Me osataan näyttää kilteiltä ja sulosilta et me saadaan rapsutuksii :)

Perjantaina olikin vapaapäivä. "Vapaapäivä". Kolme asiakastapaamista, joita en ollut saanut mahdutettua mihinkään muualle kalenteriin. Haluisin pitää vapaapäivät vapaapäivinä, mut ku, mutku...

Lauantaina oli Olli SovijärvenJaakko Savolahden ja Sami Sundvikin vetämä ravintoseminaari klo 10-18. Nopein 8h pitkään aikaan! Sori pojat huonoista kuvista.

Sami ja Jaska lähestyi ruokavaliojuttuja samalla asialla vähän eri näkövinkkeleistä

Ollin pätkät oli jotenkin tosi "epälääkärimäisesti" päivän hauskimmat
Odotin seminaarilta paljon, eikä odotukset jääneet tyydyttämättä. Aika vähän varsinaisesti uutta tietoa, mutta hyvin perusteltuja vahvistuksia omille näkemyksille on aina mukava kuulla. Toki sain myös uutta ajateltavaa, mutta kirjoitan niistä sitten, kun tiedän mitä niistä ajatella.

Olli kuitenkin sanoi jotain niinkin yksinkertaista, kuin "pelasta ensin itsesi, jotta voit auttaa muita." Hän kertoi (vapaasti referoituna) tehneensä pitkiä päiviä ja uhranneensa omaa vapaa-aikaa, lepoaikaa, auttaakseen muita, ja voineensa itse todella huonosti. Nyt hän ei ota uusia potilaita, vaikka tulijoita olisi, koska vahingosta viisastuneena pitää kiinni siitä omasta vapaa-ajastaan. Se munkin vaan pitää nyt oppia. Olen tehokkaampi, jos välillä otan ihan rennosti.

8h seminaarin jälkeen olikin jo kiire töihin. Se siitä relaamisesta siis. Söin seisaaltaan samalla ku vaihdoin vaatteita - just päin vastoin kuin just oli opetettu!

Ja kiirehän mulla oli PV:lle tyypilliseen tapaan ihan vaan odottamaan! :D

Marke töissä ;)
Hereillä pysyäksemme käytiin vähä ulkoilee, katseltiin tähtiä ja kuunneltiin heinäsirkkoja


Sit kun ne työt alko niin niitä saikin puristaa melkosella sykkeellä yömyöhälle. Työn täyteisen yön ja vähien unien jäljiltä sunnuntaina olikin ihan krapulainen olo. Ilma oli mahtava ja mieli halajas jotian kivaa ja leppoista tekemistä, joten lähdettiin Saken kanssa sightseeing-risteilylle

Onneks tuli taki mukaan ku merellä oli kyyyylmä

Hienoja oli maisemat...

Mielenkiintoisia oli historialliset tarinat...

ja kaikkineen oli kiva päästä opastetulle kierrokselle pääkaupungissa
Pohdittiin sitä, kuinka paljon helpompaa Suomen historian sisäistäminen on helsinkiläisille nuorille kuin meille länsirannikon kasvateille, joille Helsinki on yhtä kaukainen kuin mikä tahansa ulkomaan kaupunki. Euroopan kaupunki ainakin.

Kun ne tapahtumat pystyi kuvittelemaan oikeisiin paikkoihin, koko tarina sai ihan uuden merkityksen. Peruskouluille pitäisi asettaa pakolliseksi käynti Suomenlinnassa ja kiertomatka saaristossa - sekä Turussa että Helsingissä. Se että jossain perähikiän pulpetissa pänttäät kuka tuli minne ja räjäytti missä ja koska, on ihan eri asia kuin nähdä ne paikat, nähdä ne rauniot ja rakennukset ja kuvitella ne tapahtumat oikeaan ympäristöönsä.

Tänään oli vapaapäivä, ja tarkoitukseni oli tietysti vetää kunnon treeni heti aamupäivällä (yhden asiakastapaamisen jälkeen) mutta olo oli niin nuutunut ja apaattinen viikonlopun jäljiltä, että tein 30min pk-pyöräilyn, kävin infrapunasaunassa ja lähdin kotiin päikkäreille. Loppupäivä onkin mennyt American Horror Storyn parissa ja syödessä. Jos ei tällä palaudu niin ei sitten millään ;) 
Huomenna palataan arkeen uudella energialla!