Jotta joku muu säästyisi samalta hammasten kiristykseltä, kerron kokemukseni pidennyshiuksista ja siitä, miten köyhän ei koskaan (ei koskaan!) kannattaisi ostaa halpaa. Vaikka köyhä ei kyllä laisinkaan ole niin tyhmä että laittaisi rahaa hiusten pidentämiseen, mutta anyway...
Kun mulle Studio Helmissä vuosi sitten kesällä laitettiin ensimmäiset hiustenpidennykset, ne oli Simply Natural-merkkiset ja ne näytti tältä:
Tarkasti kun katsoo, voi nähdä että omat hiukset oli puolta lyhyemmät, mutta pidennykset tuntui tosi luonnollisilta. Sai pestä ja harjata lähes kuten omaa, ja ongelmaksi muodostui oikeastaan vain mielikuvituksen puute kampauksia tehdessä :)
Aluksi oli vähän hankalaa pestä kun kiinnitysteipit oli niin kireällä, siis lähellä päänahkaa, ja kun ne löystyi, sormet tuppasivat sujahtamaan teippien ja pään välistä niin että omia hiuksia katkeili. Piti opetella hellemmäksi. Piti myös opetella harjaamaan hiuksia päivän mittaan... Huh, mun omat ei ikinä mee takkuun.
Samoja teippejä nostettiin muistaakseni pari kertaa, ellei jopa kolme. Niin että ne lyheni jo aika paljon (latvoja tietysti tasoitettiin joka kerta) kesäkuuhun tultaessa:
Ennen Fitness Universe-kisoja vaihdettiin pidempään malliin. Ai että oli ihanaa kun oli oikeasti pitkä tukka! Helmin Milla ehdotti että kokeillaan uutta hiusta, joka on selvästi Simply Naturalia halvempaa. Minä saisin huokean hintaiset hiukset ja hän käyttäjäkokemukseen perustuvaa palautetta. Kivaa!
Nehän oli mahtavat! Naisellisuuspisteet nousi n.80% ja heti tuli tyttömäisempi olo kuin koskaan. Melkein kävin ostamassa huulipunaa.
Rooman kisareissussa pärjäsin hienosti, mutta eka päivä Miamissa, kuumaa ja kosteaa, tukka takussa like never before. Onneks oli mukana selvitys- ja letitystaitoinen kaveri. Letti olikin sen reissun vakiokampaus.
Hyvältä sekin näytti kun sen selvitti ja suoristi ja kiharsi, ja käsitteli liikkumattomaksi asiaankuuluvin ainein:
Jos ei matkan aikana vielä mennyt hermot niin sitten kotona. Mun työ kun on liikkumista ja hikoilemista, ja vähintään kerran päivässä on suihkussa käytävä. Ja se hikinen pääkin on pestävä vaikka ei yhtään haluaisi.
Takut oli joka pesun jälkeen aina vain pahempia, kunnes erään BP+BC-setin jälkeen ei enää mitään ollut tehtävissä. Pesuhuoneessa meinasi iskeä paniikki, kun takkupallosta ei meinannut erottaa pidennyksiä ja omia, ei meinannut löytyä teippejä saati että niitä olisi saanut repimättä irti.
Tuntia myöhemmin, purkillinen kookosöljyä päässä, sain ne teipit auki, joista pahin takkupallo roikkui:
Osa teipeistä lähti vain puoliksi, ja pieni liru pidennyksiä roikkui vielä kiinni. Muutamasta osiosta pidennykset lähti ja pelkät teipit jäi. Seuraavien päivien aikana joka pesussa löytyi jokunen irrotettavan löysäksi lössähtänyt teippi.
Studio Helmi oli taas pelastus :)
Poistettiin viimeiset liiman jämät ja värjättiin tyvi piiloon. Taas tuli raikas olo, ja hei, oma on melkein yhtä pitkä kuin alkuperäinen pidennys! Ei ehkä ihan yhtä paksu, mutta ihanan helppo tuon takkukokemuksen jälkeen.
Nyt odottelen että pahin pipokausi menee ohi ja sitten laitetaan taas kisatukka kuntoon, sillä Fitness Helsinki kilpailu järjestetään GoExpo-messujen yhteydessä ja mä nousen Figurelavalle!
Ensimmäistä kertaa kilpailuun valmistautuminen ilman vapaaohjelmaa, ja täysi fokus fysiikassa. Jännittävää! Enhän mä sitä vaparia ihan tyystin jätä, mutta sen aika on sitten vasta kesäkuussa Zagrebissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti