keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Pikapäivitys

Tänään:

Sain aamulla sähköpostin, jossa apuani kaivataan. Oikeasti. Pari päivää olen ollut musertunut siitä, että liikunta-ala ei ehkä sittenkään ole ihan täysin se mun juttu. Vihaan liukuhihnahommaa, jossa mun ammattitaitoa tarvitaan vain tuottamaan asiakkaalle saliohjelma jäsenyyden sinetöimiseksi.
Mua sittenkin tarvitaan muuhunkin! Muistin taas miksi tätä työtä teen, ja mitä fiiiksiä se parhaimmillaan voi antaa.

Jalkatreeni salilla. Yöllä heräsin työpainajaiseen eikä uni meinannut enää tulla. Aamulla silmät ristissä raahustin salille eikä sitä treenifiilistä meinannut löytyä. Kun 1,5h oli katsottu liikkeiden tekniikoita yhden sällin kanssa, alkoi oma kone käynnistyä ja sain kuin sainkin sen jalkatreenin tehtyä. Nyt alkaa kankuissa tuntua siltä, että treeni meni perille paremmin kuin luulin.

Ja näin teemme polven koukistuksen maaten, kun laitetta ei ole:




Töissä. Avattiin työkaverin kanssa asiakkaalta saatu pikkujoululahja. Uskomatonta. Ihanaa!
Tie naisen sydämeen käy kenkäkaupan kautta ;)


Ryhmäliikuntaa vedin tänään pitkästä aikaa, ja se oli mukavaa. Sanokaa itserakkaaksi tai narsistiksi, mutta nautin kun sain mikin päähän. Nautin kun vääsin musat täysille (no en oikeesti täysille) ja nautin kun näin ihmisten heiluttavan kahvakuulaa hiki päässä ja hymy huulilla. Se oli hyvä tunti. Toivottavasti muidenkin kuin mun mielestä ;D

Kahvakuulna jälkeen vedin ekaa kertaa PowerPlatea. Ihan kivasti sekin meni, vaikka puoli tuntia olikin ihan liian lyhyt aika kun olin vauhtiin päässyt. Heh.

Vielä yksi PT-asiakas ja päivä oli pulkassa. Ihan kiva. Ei väsyttäny enää yhtään :)

---

maanantai 26. marraskuuta 2012

Hiusjuttuja

Uuteen viikkon on hyvä lähteä huolletuilla hiuksilla. Studio Helmin Milla laittoi raidat pitkäksi venähtäneeseen tyveen - joka ei kuulemma näyttänyt ollenkaan niin pahalta muiden silmään kuin omaani. Omaani se oli jo yhtä ankea kuin tämä Suomen harmaa talvi.


Pidennyksiä ei tarvinnut vielä nostaa, ne menee vielä toiset 6 vkoa. Varasin uuden ajan jo väriin ja nostoon. Tässä vielä kuvaa kuinka hyvin hiukset saa suoriksi pelkällä föönillä ja harjalla. Hiukan selvemmin näkyy omien hiusten ja jatkeiden raja kuin suoristusraudalla käsittelyn jälkeen, mutta suoristelu on turhaa jos seuraava määränpää on kuntosali ;)

Hiuksia tärkeämpi on tässä kuvassa ehdottomasti Millan ilme! :)
Hiukset ovat alkaneet mennä enemmän ja enemmän takkuun pesun jälkeen. Tulee lapsuus mieleen kun suihkuun menoa yrittää lykätä aina vaan pidemmälle, ettei tarvitsisi selvitellä pehkoa hartiat tulessa.

Pidennykset kuulemma kuivuvat ajan mittaan, ja siksi takkuuntuvat helpommin. Neuvo oli, että pesun jälkeen PITÄÄ pyyhekuivata ennen hoitoainetta, pelkkä puristelu EI RIITÄ. Mutku mutku mutku mä en jaksais! Sitä varten pitää olla kaks pyyhettä! Ei, mä en tahdo! Muistin, miksi aina leikkautan lyhyen mallin kun saan kasvatettua olkapäiden yli...

Kotona testasin onko se pyyhekuivaus niin merkittävä juttu, ja oli se. Kyllähän sitä sotkua joutui edelleen selvittelemään omaan makuuni liian kauan, mutta helpommalla pääsin kuin ennen.

Sileän ja takuttoman (pidennys)tukan salaisuus siis on:

1. Kosteuttava shampoo + hoitoaine
2. Shampoon vaahdotus aina vähintään kaksi kertaa
3. Pyyhekuivaus ennen hoitoainetta
4. Selvittävä hoitoseerumi


Mahtavaa viikkoa ja hyviä suihkuhetkiä ;)

perjantai 23. marraskuuta 2012

"Ei jaksais aina dokaa"


Pikkujoulukausi on iloista aikaa, juhlaa toisensa perään, mutta on myös niitä, jotka jättävät kivoja kemuja väliin siksi, että niissä on pakko joko vetää kännit tai selitellä miksi ei vedä. Ja ainoat hyväksyttävät syyt olla kännäämättä, on raskaus tai aamuvuoro töissä.

Mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa?

Niin paljon kun kännäämisestä on haittaa (terveydelle, parisuhteelle, ihmissuhteille, luonnolle, yhteiskunnalle...) on ihme, että juopottelu ylipäätään on enää laillista. Enkä enää oikein tajua sitä hohtoakaan. Harva meistä on kännissä kovin hohdokas.

Lasi viiniä silloin tällöin maistuu tietenkin hyvältä, ja joskus on kiva ottaa pari sidukkaa hippaamaan mennessä, mutta se hauskanpito on nykyään mulle se pääasia, ei niinkään se humala. Nuorempana juomiseen oli ihan muut syyt. Typerät syyt.

Varsinkin jos haluaa säilyttää hyvän treeniflown, alkoholi on ihan vihon viimeinen asia jota pitäisi nauttia. Samoin jos haluaa pitää vaivalla esiin kaivetun vyötärön esittelykunnossa.

Erilaisten dieettien hurmoksessa vältetään viljaa, sokeria ja/tai rasvaa, mutta ei ymmärretä, että alkoholin juominen on lähes sama kuin vetäisit sokeroitua paistinrasvaa pullosta. Paljon energiaa, jota elimistö ei millään tavalla voi käyttää hyödyksi + kaikki ne tuhot, joita alkoholi elimistössä solutasolla tekee. Vieläkö kiinnostaa vetää se bisse? Ja juu, viljoja vältetään kaikessa muussa paitsi saunajuomissa.

Mikä siinäkin on, että kossukolan voi baarissa juoda, mutta pelkkä kola on turhia kaloreita. Hieman tekopyhää on myös tilata "kossukola laittikolalla", vähän kuin se hamppariateria, tuplaranut ja majoneesi light juomalla. Kaverini lupautui joskus ostamaan mulle baarissa drinksun, mutta kun sanoin haluavani pelkän limun, hän ei halunnut maksaa turhasta. Eli humalahakuisuusko tekee sokerista sallittua ja rahanmenosta järkevää?

Holi vs. Holiton

Monissa juhlissa panostetaan booliin tai drinkkitarjoiluun, mutta alkoholiton vaihtoehto on jäävesi tai jaffa. Kiva. Todellisuudessa ne, jotka haluaa sen humalan, vetää vaikka raakaa viinaa. Ne holittomat juhlijat taas saisivat varmasti omaan iltaansa lisärvoa ja tuntisivat itsensä tervetulleiksi, jos tarjolla olisi nätin näköisiä herkkujuomia hedelmäviipaleineen ja paperisateenvarjoineen myös heille. Eikä ne muutkaan joisi itseään ihan niin tolkuttomaan kuntoon jos saisi ujutettua käteen välillä alkoholittoman drinkin ;)

Joskus pyysin baarimikkoveljeltäni palvelua, että tietyn kellonlyömän (tai humalatilan) jälkeen mulle tarjoiltais vain limua tai mehua, vaikka tilaisin mitä. Voisi vaikka laskuttaa sen drinksuhinnan niin en huomaisi eroa, mutta aamulla ei olisi niin kurja olo. Ei onnistunut. Voi olla että ihan ite peruin puheeni sen muutaman lasin jälkeen. Tästä pitäisi siis saada yleinen maan tapa. Kuka ehdottaisi Räsäselle kompromissia: yökerhot voi pitää auki neljään, mutta kahden jälkeen tiskiltä tulee pelkkää holitonta?

Dieettijuhlintaa

Oon joskus ostanut kemuihin mukaan alkoholitonta sidukkaa, ettei muiden tunnelma latistu mun juomattomuudesta. Eihän kenenkään tarvi tietää ettei mun tölkissä ole prosentteja. Hyvin on mennyt ja hauskaa ollut.

Kisadieetillä herkuttelin raspberryspritzerillä, eli sokeritonta vadelmamehua vichyllä. Ihan kamalan hyvää ja taatusti kevyttä :D Samaa ajatusta voi käyttää yleisemminkin: ei mehun tarvitse olla vain mehua ja limun limua, niitä voi myös sekoittaa. Tadaa!

Jos mielikuvitus ei riitä, valmiita reseptejä löytyy vaikkapa osoitteesta: http://fi.casinotop10.net/pirteaet-koktailit-piristaevaet-arjen

Mun lemppari on toi yksinkertainen Vadelmafantasia, jota tietysti omaan käyttöön teen vähän vähemmän kuin tossa reseptissä ;)

Herkullista ja hauskaa viikonloppua! Iisisti siellä pikkujouluissa! ;)

--

maanantai 19. marraskuuta 2012

Ihan tavallista fitnessglamouria

Eilinen Lazy Sunday "huipentui" siihen, että katsoin ensimmäistä kertaa teeveevitoselta Tallinna-ohjelmaa. Jäin tuijottamaan Tapani "Tape" Valkosen ja Tiina Jylhän elämää seuraavaa jaksoa (vai onko ne joka jaksossa, en tiedä), kun insertissä vilahti sana fitness...

Tiina ja Tape palaveerasivat Viron fitnessliiton johtajan kanssa tulevista yhteistyökuvioista. Tiina haasteli siinä ettei bikinikisassa voi pärjätä jos ei ole rintoja laitettu, ja että 90% Suomen fitnesskilpailijoista laitetaan heidän klinikallaan. Tarkoittiko se, että 90% leikatuista tehdään heillä, vai että 90% kaikista kilpailijoista?

Ymmärrän, että kyseessä on tv-sarja, ja vielä varsin sensaatiohakuinen tositv-sarja, jossa Jylhän tarkoitus on eittämättä mainostaa omaa klinikkaansa ja saada tytöt leikkauspöydälle, mutta Tiina myös sanoi, että (biksu)fitnesstytöillä on laitettu kaikki: kynnet, hiukset, ripset, rinnat, pakarat...

Mitä järkeä on enää osallistua kilpailuun, jossa mikään ei ole aitoa? Missä on se kova työ, jolla kehoa muokataan? Missä on se terve kauneus jolla kilpaillaan?

Tämän kehon muovailun lisäksi minua järkyttää kuulla tai lukea, miten fitnessmimmit dieettaa tupakan tai nikotiinipurkan avulla, kovemmista aineista puhumattakaan. Kutsukaa vain minua naiiviksi, mutta mihin on kadonnut se terveellinen ruokavalio ja liikunta, jolla ylimääräinen kehon rasva karistetaan pois? Eikö enää jakseta nähdä sitä vaivaa tai luopua mukavasta bile-elämästä?
Kaikki-mulle-heti-nyt.

Jossain vaiheessa käsitteet fitness, glamour ja porno ovat pahasti sekoittuneet bodykansan päässä. Fitnesskisoihin ja lavalla oloon liittyy kyllä glamouria (Wikipedia: Glamour (viehätysvoima, hohto, lumous) on englanninkielinen sana ja sillä tarkoitetaan yleensä julkisuuteen liittyvää hohtoa, tavoittelemisen arvoista rikkautta, kauneutta ja kuuluisuutta korostavaa ominaisuutta) mutta arjesta se glamour on kaukana. Tai ainakin luulisi olevan. Ainakin itselläni on.

Promootiota on tietenkin tehtävä, jos mielii saada sponsoreita, mutta rajansa kaikella. Tyttö kuin tyttö otattaa itsestään kuvia prätkän päällä - bikineissä. Tehdastöissä - bikineissä. Salilla - bikineissä, Talvisaappaissa ja pipossa - ja bikineissä... Huulet törröllä ja haarat auki. Kuvat otsikoidaan fitnessillä. Välillä näitä fitnessmimmejä on vaikea erottaa pornolehden prinsessoista, joihin sana glamour myös usein liitetään. Milloin pornotähdestä tuli tavallisen naisen kauneusihanne?

Ulkomailla kisoja saattaa olla enemmän, mutta Suomessa kilpailuita on useimmilla fitnesstytöillä (ja pojilla) kerran vuodessa, joillain kahdesti. Se yksi päivä, jolloin noustaan lavalle niissä upeissa puvuissa ja näytetään maailmalle mitä on vuoden aikana saatu aikaiseksi. 364 päivää vuodesta on sitä arkista aherrusta ja kovaa duunia. On opiskeluja ja päivätöitä, omaa treeniä ja muiden treenauttamista, kenellä mitäkin. Välillä pitää tietenkin myös relata ja nauttia elämän pienistä iloista, mutta säihke ja välke on ainakin täällä Jokiniemen betonibunkkerissa pakattuna muovikassissa vaatekaapin ylähyllylle.

Pikkujouluissakin on glamouria. Työ- tai harrastusporukalla vietetään iltaa kimalteessa ja loistossa, juhlitaan vuoden kovaa uurastusta ja nautitaan palkintoglögejä. Mutta tuskin siellä toimistossa tai varastossa kamalasti sitä glamouria muulloin on.

Miksi joku haluaa näyttää tavallisena arkipäivänä samalta kuin lavalla tai aikuisviihdeleffassa, ripsineen ja rintoineen? (ja provosoitujille taas kerran tiedoksi, en halua dissata ketään, ihmettelen vaan maailman menoa!)

Kaikkeen tottuu. Silmä tottuu paranneltuihin versioihin ensin mediassa ja sitten kaduilla. Tavallinen ei enää ole tavallista. Koska niistä ripsipidennyksistä, rakennekynsistä ja rintaimplanteista on tullut niin arkipäiväisiä jokanaisen asioita, on hommaan helppoa lähteä mukaan, ja nälkä varmasti kasvaa syödessä. Mutta on se vähän kummallista.

Eilen ymmärsin (taas) kuinka vääristyneessä maailmassa elän. Mun ympärillä on todella paljon hyväkuntoisia ja tavalla tai toisella menestyneitä ihmisiä. Iso osa kavereistani on "Suomen huipulla" harrastuksessaan tai työssään, ja huonokuntoisinkin työkaverini tekee kuitenkin työtä liikunta-alalla, eli ei oikeasti ole ollenkaan huonokuntoinen. Aivopesen itseäni jatkuvasti katsomalla kuvia fitnesskisoista, ja pidän jo normaalina kaikkia alaa liittyviä epänormaaleita asioita. On helppo vaatia itseltäänkin vähän liikaa.

Pelästyin omaa ajatustani, kun näin mainoskuvastossa tämän "tuhdin alusvaatemallin"



Haloo Johanna! Järki käteen, silmät päähän ja ajatusta mukaan. Hienoa että mainoksissa on hyväkuntoisia, terveen näköisiä ja aitoja kauniita naisia! Olisko tässä mulle uusi motivaatiokuva?

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Lazy Sunday

Tämä laiska sunnuntai ei ole "ihanan laiska" tai "nautiskelun täyteinen vapaapäivä". Tämä on vain väsynyt ja aikaansaamaton en-vaan-jaksa-nousta-päivä.

Liikaa töitä, liikaa pohtimista ja liikaa kontrollia.

Näin on käynyt ennenkin. Kun kisat on ohi, se määrätietoinen eteenpäinpuskeminen jatkuu, vaikka päämäärää ei enää ole. Tyhjää oloa, ja tyhjää tiliä, koitan paikata tekemällä niin paljon töitä kuin mahdollista, jotta varmasti tunnen itseni tärkeäksi ja tuotteliaaksi. Ja tietysti koska mun työt vaan on niin mukavia! :)

Ensin katoaa into, sitten ruokahalu. Vähän aikaa jaksaa vaikkei huvita, mutta kun ei syö, ei ole myöskään energiaa. Looppi on valmis. Siitä on tyhmää edes valittaa kun ihan itse sen aiheutan, ja tyhmyyksissäni aina vaan uudestaan.

Sekä valmentaja että oma järki on sanoneet että kisakauden ulkopuolella pitää syödä hyvin että jaksaa. Mutta mitä jos ei tahdo? Siis jos ei vaan tee yhtään mieli ruokaa eikä pysty syömään? Sen lisäksi että ei tee mieli ruokaa, ajatus syömisestä kuvottaa. Kasva tässä sitten. Tai jaksa innostua tuosta harmaasta säästä.

Onneksi tänä viikonloppuna oli aikaa ihan vaan olla. Joskus niitä akkuja on pakko ladata. Taipumukseni tietäen oon varannut kalenteriin myös vapaita viikonloppuja, mutta aina tulee jotain mukavaa ja mielenkiintoista, kuten esim. BodyBalance-koulutus johon kuulin firman minut lähettävän :D Sitä odotan tosi innoissani, vaikka se vapaa viikonloppu meneekin sitten siinä. Kiva saada taas repertuaariin rauhallinen tunti.

Toivottavasti tämä lepäily auttaa taas löytämään edes vähän balanssia ja ens viikolla taas hymyilyttää :)

On tähänkin viikonloppuun kuulunut vähän fitnessiä. Katsoin nimittäin livelähetystä Fitness Americasta, jossa Else sijoittui hienosti 4.sijalle fitness-sarjassa, ja Elina 4.sijalle biksussa. Hienoa tytöt!

Kuva: www.facebook.com/fitnessuniverse
Ja IFBB:n junnujen MM-kisajoukkueeseen valittiin Eveliina fitnessiin ja Suvi biksuun. (linkki Bodyn juttuun) Toivottavasti sieltäkin tulee hyviä sijoituksia.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Työ on tyytyväisyyttä?

Voisi kuvitella että olen saanut hyvinkin uskonnollisen kasvatuksen, kun juhlimisen jälkeen syyllisyys painaa monta päivää, ja pitkän työpäivän jälkeen olo on onnellinen - olenhan ansainnut vapaan illan.

Työt on tällä hetkellä vähissä, kun keskuksessa pyörii 5 talon traineria plus omiin nimiin ohjailevat päälle. Niinpä takaraivossa nakuttaa päivittäin pieni huoli siitä, riittääkö asiakkaita, ja kuinka paljon omaa aikaa pitäisi käyttää turvatakseen se oma asiakasvirta.

Kun sitten tulee tilaisuus tuurata sairastunutta kouluttajakollegaa, ja saa yhden ylimääräisen täyden 9h työpäivän, voi hetken olla onnellinen - voi tehdä 9 asiakastapaamista vähemmän ilman henkilökohtaista talousromahdusta :)

Perjantaina sijaistin Lauraa, ja vedin FAF Gym Instructor-koulutusta, aiheina Circuit Weight Training ja harjoitussykkeen seuranta, viestintä sekä harjoittelun tehokeinot.

Viestintä on mun henkilökohtainen suosikki. Jokaisella kouluttajalla on ne omat lempparialueensa, ja tiedän, että monet sivuuttaa viestinnän "ei niin tärkeänä". Mun mielestä huono viestintä voi pilata monta tilannetta. Viestintää on niin paljon muukin kuin se, mitä puhutaan. Se miten puhutaan on yhtä tärkeää, ja vielä tärkeämpää on kuunteleminen. Itse pyrin aina han oikeasti kuuntelemaan asiakasta, en pelkästään kuulemaan mitä hän sanoo. Aina se ei syystä tai toisesta onnistu, ja niistä asiakastilanteista jää varmastii molemmille huono fiilis.

Opettelimme tarkkailemaan sykettä manuaalisesti, eli palpaatiomittauksella, koska aina sykemittareita ei ole saatavilla. Mietittiin myös kenen sykettään kannattaa seurata ja miksi. Kuntosaliharjoittelu ei ole pelkkää bodausta, ja salilla tehtävä kiertoharjoittelu onkin todella tehokas harjoittelumuoto kun halutaan muutakin kuin kasvattaa lihaksia. Tehokeinot taas auttavat siinä lihasten kasvatuksessa kun muut keinot on jo käytetty.

Tehokeinot on perinteisesti aihe josta pojat innostuu, ja tyttöjä täytyy vakuutella. Niin tälläkin kertaa. Jokaisen salilla käyvän olisi kuitenkin hyvä tiedostaa mitä ovat tehokeinot. Supersarjat, pudotussarjat ja fuskaaminen ovat pakkotoistojen ohella ne yleisimmin käytetyt, sekä tarkoituksella että tahattomasti suoritettuna. Tahattomasti tehtynä ne ovat yksinkertaisesti virhe, mutta oikein käytettynä tehokas mauste treeniin.

Jos koulutus kiinnostaa, FAF Foundation-koulutuksesta kannattaa aloittaa. Se sopii sekä ohjaajiksi aikoville että ihan tavallisille kuntoilijoille, jotka haluaa tietää liikunnasta vähän enemmän. Ja minä taidan vetää kaikki tällä hetkellä lukkarissa olevat pääkaupunkiseudun Foundationit - Tervetuloa!

Pitkän (matkoineen reilu 10h) päivän jälkeen oli kiva tulla kotiin, kun rakas mieheni oli tehnyt pitsaa :) Eikä mitään superterveellistä jauhotonta kasaa pellillä jota minä teen, vaan ihan perusterveellistä ananas-tonnikala-pitsaa grahampohjalla, valkosipulilla ja sinihomejuustolla maustettuna.


Nams! Sitä kelpas mutustaa leffaa katsoessa... heti salitreenin jälkeen ;)

Lauantaina FAFin ja Fressin kollegani Timo Niemi tuli mansesta isolle kirkolle kouluttamaan meitä muita Fressiläisiä kahvakuulatuntien vetämiseen. Käytiin läpi tekniikoita ja tuntirakenteita. Todettiin, että kuten liikunnassa ja urheilussa yleensä, ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita!

Se pitäisi kaikkien aina muistaa: oli kyseessä mikä guru tahansa, yhtä ja ainutta oikeaa treeniä ei ole. Ihmisen anatomian kun pitää mielessä, tietää mitä ei terveydellisistä syistä kannata tehdä, mutta oikeita tapoja voi olla yhtä monta kuin tekijöitä. Treenitapa, liikkeet ja toistomäärät riippuu aina siitä, mitä haetaan.

Kertaus on aina mukavaa, vaikka kädet sattui jo eilen, ja pakarat aristelee tänään ;) Kuulailu on kyllä kivaa, ja erittäin tehokasta jo pelkillä perusliikkeillä, jos uskaltaa ottaa tarpeeksi ison kuulan käyttöön. Etuheilautus pääsee oikeuksiinsa kun painoa on sen verran, ettei sitä jaksa käsillä nostella. Silloin voima tulee jaloista ja keskivartalosta kuten kuuluukin.


Kuten kuvasta näkyy, Wrangelta löytyy kuulien lisäksi kaikkea kuntoiluun ;)

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Fressi Convention 2012

Joka pyhäinpäiväinen Fressi Convention oli tänä(kin) vuonna ihan huikea. 200 Fressiläistä kokoontui Fressi Clubhouseen Vuosaareen koko päiväksi treenaamaan, kuuntelemaan luentoja, hengaamaan ja treffaamaan toisiaan, iltaa vietettiin kaikki yhdessä Hotelli Rantapuistossa.

Jumppia pyöri koko päivän kuudessa eri tilassa, luentotilassa luennoitiin lähes taukoamatta ja Wrangen messutiimi oli myymässä vaatetta ja patukkaa.

Mun päivän aikataulu oli tällainen:

10.00 Minun ohjaama Gym Circuit + keskivartalo
10.45 Balletone
11.15 Räjähtävä voima

12.15 Lounas (kevyt keittolounas että jaksaa taas jumpata!)

13-14 Shoppailua ja sosiaalista hössötystä, jonka takia väliaikaohjelma jäi multa väliin, mutta kovasti kollegat kehui että improjutut oli mukavia.

14.00 MyRide Live
14.45 Zumba Masterclass
15.30 NLP-miten jaksaa paremmin -luento
16.15 BodyBalance

17.30 suihku, vaatteiden vaihto, vähän meikkiä nassuun ja 19.00 bussilla Rantapuistoon. Tässä välissä meinas tulla kiire.

Onneksi heti aamulla saatiin Convention survival packit, joissa oli kylmägeeliä, 4 erilaista patukkaa, pullo urheilujuomaa ja vitaminoitua vettä. Tällä setillä selvisi lounaalta päivälliselle asti hienosti :)


Ihan eniten odotin mäkihyppääjä Sami Niemen vetämää Räjähtävä voima -treeniä. Valitettavasti Samille sattui joku pikku haveri eikä hän päässytkään paikalle. Treeni vedettiin kuitenkin meidän pitkänlinjan PT:n Pasi Hälikän johdolla Samin ohjeiden mukaan, mutta olisi ollut kiva nähdä se mäkihyppääjän ponnistusvoima ja päästä kyselemään tarkemmin treeneistä.

Minna Mäkelän Balletonea odotin myös sen takia, että tykkäsin tunnista ihan kamalasti kun olin töissä Elixiassa. Valitettavasti pikkusali oli niin pieni, ettei ihana tunti oikein päässyt oikeuksiinsa.

Hallilan Heidin luento olisi voinut olla pidempikin. Aiheesta olisi riittänyt puhuttavaa ja siitä olisi myös jaksanut kuunnella lisää. Työssäjaksaminen on päivänpolttava puheenaihe ihan joka alalla, mutta varsinkin liikunta-alalla ongelmia tulee monesti huomaamatta kun suuri osa työntekijöistä on nuoria ja innokkaita, työ on rakas harrastus ja selvää rajaa työn ja vapaa-ajan väliin on mahdotonta vetää.

"Pitkä matka ei uuvuta vaan kova vauhti"
Nämä on kaikki mulle tuttuja asioita, mutta niistä täytyy näköjään muistutella itseään vähän väliä. Mulle suurin kuormitustekijä on se, kun omat odotukset ei kohtaa työympäristön ja/tai asiakkaiden odotusten kanssa. Omat odotukset työssä liittyy siihen, että haluan antaa joka asiakkaalle, niin yksilö- kuin ryhmäliikuntaohjauksessakin parasta osaamistani. Se, että työympäristö kannustaa liukuhihnatyöhön, aiheuttaa mulle suuria vaikeuksia itseni kanssa. Mutta nyt se on (taas) tiedostettu, joten voin tehdä asialle jotain :)

Jep. Viikon treenitauon jälkeen oli aika hevi setti :D Hyvin meni, nautin ihan kamalasti kaikista tunneista ja harmitti, etten vieläkään osaa multiploitua. Olis ollut niin monta tuntia mitä olis ollut kiva kokeilla. Ja parhaat ohjaajat tietenkin!

Illan gaalassa palkittiin joka keskuksen Vuoden työntekijä (meillä palkinnon sai ihan ansaitusti ihana ryhmäliikuntavastaavamme Piia Ryynänen), syötiin hyvin, juotiin vähän (jotkut vähän enemmän) ja tietysti tanssittiin, ihan kuin ei muuten olisi vielä tullut liikuttua. Oli ihan huippukiva ilta ja aivan ihania ihmisiä!

Rakas mieheni haki mut kotiin siinä vaiheessa, kun muut alkoi tehdä lähtöä keskustan yöhön. Kunpa aina pystyisi tekemään yhtä fiksuja päätöksiä!

Kiitos Fysioline Fressin omistajille tämän tilaisuuden mahdollistamisesta, kiitos järjestäville tahoille upeasta tapahtumasta ja kiitos kaikille mukana olleille mahtavasta seurasta!

Uuteen viikkoon on nyt ihan uutta energiaa :)