Ihan tavallista fitnessglamouria

Eilinen Lazy Sunday "huipentui" siihen, että katsoin ensimmäistä kertaa teeveevitoselta Tallinna-ohjelmaa. Jäin tuijottamaan Tapani "Tape" Valkosen ja Tiina Jylhän elämää seuraavaa jaksoa (vai onko ne joka jaksossa, en tiedä), kun insertissä vilahti sana fitness...

Tiina ja Tape palaveerasivat Viron fitnessliiton johtajan kanssa tulevista yhteistyökuvioista. Tiina haasteli siinä ettei bikinikisassa voi pärjätä jos ei ole rintoja laitettu, ja että 90% Suomen fitnesskilpailijoista laitetaan heidän klinikallaan. Tarkoittiko se, että 90% leikatuista tehdään heillä, vai että 90% kaikista kilpailijoista?

Ymmärrän, että kyseessä on tv-sarja, ja vielä varsin sensaatiohakuinen tositv-sarja, jossa Jylhän tarkoitus on eittämättä mainostaa omaa klinikkaansa ja saada tytöt leikkauspöydälle, mutta Tiina myös sanoi, että (biksu)fitnesstytöillä on laitettu kaikki: kynnet, hiukset, ripset, rinnat, pakarat...

Mitä järkeä on enää osallistua kilpailuun, jossa mikään ei ole aitoa? Missä on se kova työ, jolla kehoa muokataan? Missä on se terve kauneus jolla kilpaillaan?

Tämän kehon muovailun lisäksi minua järkyttää kuulla tai lukea, miten fitnessmimmit dieettaa tupakan tai nikotiinipurkan avulla, kovemmista aineista puhumattakaan. Kutsukaa vain minua naiiviksi, mutta mihin on kadonnut se terveellinen ruokavalio ja liikunta, jolla ylimääräinen kehon rasva karistetaan pois? Eikö enää jakseta nähdä sitä vaivaa tai luopua mukavasta bile-elämästä?
Kaikki-mulle-heti-nyt.

Jossain vaiheessa käsitteet fitness, glamour ja porno ovat pahasti sekoittuneet bodykansan päässä. Fitnesskisoihin ja lavalla oloon liittyy kyllä glamouria (Wikipedia: Glamour (viehätysvoima, hohto, lumous) on englanninkielinen sana ja sillä tarkoitetaan yleensä julkisuuteen liittyvää hohtoa, tavoittelemisen arvoista rikkautta, kauneutta ja kuuluisuutta korostavaa ominaisuutta) mutta arjesta se glamour on kaukana. Tai ainakin luulisi olevan. Ainakin itselläni on.

Promootiota on tietenkin tehtävä, jos mielii saada sponsoreita, mutta rajansa kaikella. Tyttö kuin tyttö otattaa itsestään kuvia prätkän päällä - bikineissä. Tehdastöissä - bikineissä. Salilla - bikineissä, Talvisaappaissa ja pipossa - ja bikineissä... Huulet törröllä ja haarat auki. Kuvat otsikoidaan fitnessillä. Välillä näitä fitnessmimmejä on vaikea erottaa pornolehden prinsessoista, joihin sana glamour myös usein liitetään. Milloin pornotähdestä tuli tavallisen naisen kauneusihanne?

Ulkomailla kisoja saattaa olla enemmän, mutta Suomessa kilpailuita on useimmilla fitnesstytöillä (ja pojilla) kerran vuodessa, joillain kahdesti. Se yksi päivä, jolloin noustaan lavalle niissä upeissa puvuissa ja näytetään maailmalle mitä on vuoden aikana saatu aikaiseksi. 364 päivää vuodesta on sitä arkista aherrusta ja kovaa duunia. On opiskeluja ja päivätöitä, omaa treeniä ja muiden treenauttamista, kenellä mitäkin. Välillä pitää tietenkin myös relata ja nauttia elämän pienistä iloista, mutta säihke ja välke on ainakin täällä Jokiniemen betonibunkkerissa pakattuna muovikassissa vaatekaapin ylähyllylle.

Pikkujouluissakin on glamouria. Työ- tai harrastusporukalla vietetään iltaa kimalteessa ja loistossa, juhlitaan vuoden kovaa uurastusta ja nautitaan palkintoglögejä. Mutta tuskin siellä toimistossa tai varastossa kamalasti sitä glamouria muulloin on.

Miksi joku haluaa näyttää tavallisena arkipäivänä samalta kuin lavalla tai aikuisviihdeleffassa, ripsineen ja rintoineen? (ja provosoitujille taas kerran tiedoksi, en halua dissata ketään, ihmettelen vaan maailman menoa!)

Kaikkeen tottuu. Silmä tottuu paranneltuihin versioihin ensin mediassa ja sitten kaduilla. Tavallinen ei enää ole tavallista. Koska niistä ripsipidennyksistä, rakennekynsistä ja rintaimplanteista on tullut niin arkipäiväisiä jokanaisen asioita, on hommaan helppoa lähteä mukaan, ja nälkä varmasti kasvaa syödessä. Mutta on se vähän kummallista.

Eilen ymmärsin (taas) kuinka vääristyneessä maailmassa elän. Mun ympärillä on todella paljon hyväkuntoisia ja tavalla tai toisella menestyneitä ihmisiä. Iso osa kavereistani on "Suomen huipulla" harrastuksessaan tai työssään, ja huonokuntoisinkin työkaverini tekee kuitenkin työtä liikunta-alalla, eli ei oikeasti ole ollenkaan huonokuntoinen. Aivopesen itseäni jatkuvasti katsomalla kuvia fitnesskisoista, ja pidän jo normaalina kaikkia alaa liittyviä epänormaaleita asioita. On helppo vaatia itseltäänkin vähän liikaa.

Pelästyin omaa ajatustani, kun näin mainoskuvastossa tämän "tuhdin alusvaatemallin"

Haloo Johanna! Järki käteen, silmät päähän ja ajatusta mukaan. Hienoa että mainoksissa on hyväkuntoisia, terveen näköisiä ja aitoja kauniita naisia! Olisko tässä mulle uusi motivaatiokuva?