maanantai 21. lokakuuta 2013

Hiusten hienoja eroja!

Jotta joku muu säästyisi samalta hammasten kiristykseltä, kerron kokemukseni pidennyshiuksista ja siitä, miten köyhän ei koskaan (ei koskaan!) kannattaisi ostaa halpaa. Vaikka köyhä ei kyllä laisinkaan ole niin tyhmä että laittaisi rahaa hiusten pidentämiseen, mutta anyway...

Kun mulle Studio Helmissä vuosi sitten kesällä laitettiin ensimmäiset hiustenpidennykset, ne oli Simply Natural-merkkiset ja ne näytti tältä:


Tarkasti kun katsoo, voi nähdä että omat hiukset oli puolta lyhyemmät, mutta pidennykset tuntui tosi luonnollisilta. Sai pestä ja harjata lähes kuten omaa, ja ongelmaksi muodostui oikeastaan vain mielikuvituksen puute kampauksia tehdessä :) 

Aluksi oli vähän hankalaa pestä kun kiinnitysteipit oli niin kireällä, siis lähellä päänahkaa, ja kun ne löystyi, sormet tuppasivat sujahtamaan teippien ja pään välistä niin että omia hiuksia katkeili. Piti opetella hellemmäksi. Piti myös opetella harjaamaan hiuksia päivän mittaan... Huh, mun omat ei ikinä mee takkuun.

Samoja teippejä nostettiin muistaakseni pari kertaa, ellei jopa kolme. Niin että ne lyheni jo aika paljon (latvoja tietysti tasoitettiin joka kerta) kesäkuuhun tultaessa:


Ennen Fitness Universe-kisoja vaihdettiin pidempään malliin. Ai että oli ihanaa kun oli oikeasti pitkä tukka! Helmin Milla ehdotti että kokeillaan uutta hiusta, joka on selvästi Simply Naturalia halvempaa. Minä saisin huokean hintaiset hiukset ja hän käyttäjäkokemukseen perustuvaa palautetta. Kivaa!


Nehän oli mahtavat! Naisellisuuspisteet nousi n.80% ja heti tuli tyttömäisempi olo kuin koskaan. Melkein kävin ostamassa huulipunaa.

Rooman kisareissussa pärjäsin hienosti, mutta eka päivä Miamissa, kuumaa ja kosteaa, tukka takussa like never before. Onneks oli mukana selvitys- ja letitystaitoinen kaveri. Letti olikin sen reissun vakiokampaus.


Hyvältä sekin näytti kun sen selvitti ja suoristi ja kiharsi, ja käsitteli liikkumattomaksi asiaankuuluvin ainein:


Jos ei matkan aikana vielä mennyt hermot niin sitten kotona. Mun työ kun on liikkumista ja hikoilemista, ja vähintään kerran päivässä on suihkussa käytävä. Ja se hikinen pääkin on pestävä vaikka ei yhtään haluaisi.

Takut oli joka pesun jälkeen aina vain pahempia, kunnes erään BP+BC-setin jälkeen ei enää mitään ollut tehtävissä. Pesuhuoneessa meinasi iskeä paniikki, kun takkupallosta ei meinannut erottaa pidennyksiä ja omia, ei meinannut löytyä teippejä saati että niitä olisi saanut repimättä irti.

Tuntia myöhemmin, purkillinen kookosöljyä päässä, sain ne teipit auki, joista pahin takkupallo roikkui:


Osa teipeistä lähti vain puoliksi, ja pieni liru pidennyksiä roikkui vielä kiinni. Muutamasta osiosta pidennykset lähti ja pelkät teipit jäi. Seuraavien päivien aikana joka pesussa löytyi jokunen irrotettavan löysäksi lössähtänyt teippi.

Studio Helmi oli taas pelastus :)

Poistettiin viimeiset liiman jämät ja värjättiin tyvi piiloon. Taas tuli raikas olo, ja hei, oma on melkein yhtä pitkä kuin alkuperäinen pidennys! Ei ehkä ihan yhtä paksu, mutta ihanan helppo tuon takkukokemuksen jälkeen.


Nyt odottelen että pahin pipokausi menee ohi ja sitten laitetaan taas kisatukka kuntoon, sillä Fitness Helsinki kilpailu järjestetään GoExpo-messujen yhteydessä ja mä nousen Figurelavalle!

Ensimmäistä kertaa kilpailuun valmistautuminen ilman vapaaohjelmaa, ja täysi fokus fysiikassa. Jännittävää! Enhän mä sitä vaparia ihan tyystin jätä, mutta sen aika on sitten vasta kesäkuussa Zagrebissa.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Arkipäivät pulkassa, työt ei

Tohinaa oli taas koko viikko täynnä.

Maanantaina Marken oli pakko päästä purkamaan energiaa kolmen viikon himmailun jälkeen, ja mua ehkä snadisti pelotti kun se haku pistarit ja nyrkkeilyhanskat kaapista. Eka ehdotus oli että kuntonyrkkeillään "niin että laitetaan sulle Johanna suojat ja mä hakkaan sua." No ei viitsis. Voin kyllä pitää pistareita!
Ihan hauskaa olikin päästä lyömään kohteeseen ja potkimaan tyynyjä vasten eikä pelkästään ilmaa. Tunnin potkimisen ja lyömisen jälkeen testailin vielä suunnittelemaani HIIT-treeniä: 

Kolme patteria, kolme kierrosta, 45s - 30s. - 15s. ja 15s. lepoa liikkeiden välissä.

1. Viivajuoksu sivuttain, Punnerrus, Etunoja-kyykky-ylös

2. Viivajuoksu eteen ja taa, Selkälihakset kierrolla, Kerähyppy

3. Sivukyykyt kulmiin, Vatsarutistus, Pohjehypyt eteen ja sivuille

Toimi! Syke pysyi korkeella ja hiki lensi. 
Tämä nyt niin muodikas HIIT tarkoittaa High Intensity Interval Training, eli kovatehoinen intervalliharjoitus.

Tiistaina saatiin Tanssii Tähtien Kanssa-ohjelmastakin tuttu tanssija Kia Lehmuskoski opettamaan MPKK:n henkilökunnalle Fuskua ja Foksia. Pari tuntia meni aika nopeasti ja meitä oli tanssimassa parikymmentä enemmän tai vähemmän tanssitaitoista ihmistä. Kivaa oli!


Töiden ja PT-asiakkaiden jälkeen juoksin vielä Finland Fitnessin palaveriin. Oli kiva nähdä omaa kisatiimiä ja viime viikonloppuna Pariisissa kisanneita tyttöjä. 

Team Finland Fitness Pariisissa: Veera (vas.) Elina, Camilla ja Else (kuva: Else Lautala)

Puhuttiin tulevista tiimijutuista ja ensi vuoden kisoista. 
HUOM! Finland Fitness kilpailijatiimiin voi nyt hakea lähettämällä vapaamuotoisen hakemuksen osoitteeseen contact@finlandfitness.com (katso lisätietoja: www.facebook.com/finlandfitness)

Keskiviikkona ohjasin joogaa aamulla, ja tiedossa oli vielä HIIT iltapäivällä ja oma tanssitunti illalla, joten en ollut ihan kovin innokas suunnistamaa, mutta kun ei Marke antanut vaihtoehtoja niin sit mentiin...


Meil oli kartta, meil oli metsä ja meil oli rasti
Oon todella huono suunnistaja, eikä pari tainnut olla yhtään sen parempi. Suunnistaminen vois olla ihan kivaa jos sitä tekis enemmän ja sais niitä onnistumisen tunteita. Jos kokemukset on peruskoulun huonoista monistekartoista joissa rastit piti paikkansa vain osassa tapauksista, epäonnistumisen kokemukset ja eksymisen pelko on ne päälimmäiset tunteet kun suunnistamisesta puhutaan.

Ja jos totta puhutaan, en ole tykännyt suunnistamisesta urheiluna, koska ne otsalamput näyttää tyhmältä, ja ne trikoot niillä miehillä... Nyt kun silmä on tottunut niihin trikoihin ja oon ollut mukana sekä yö- että päiväsuunnistuskisassa, on kunnioitus lajia ja suunnistajia kohtaan ihan eri luokkaa. On niin helppo arvostella lajia josta ei tiedä.

Se, että kokenut ja hyväkin suunnistaja saattaa joskus epäonnistua kartan luvussa ja hukata rastit, tekee lajista mielenkiintoisen. Pitäkää vaan hölmönä, mutta en ollut tullut ajatelleeksi että rastien löytämisen lisäksi jalkojen voima ja juoksukunto näyttelee aika merkittävää osaa siinä metsässä kirmailussa.

No mutta, meidän suunnistuksella ei olis tullu sijoituksia edes lasten kisassa.

Illalla tanssitunnilla alettiin tehdä uutta sarjaa :)
Hauskinta oli kuitenkin mun ja Marken asuvalinnat, jotka osui taas niin nappiin että pakkohan se oli kuva ottaa:


Torstaina kävin Tuusulassa vetämässä HIIT-treeniä ja kehonhuoltoa rullilla. Siinä välissä kävin salilla tekemässä vähän yläkerran punttia ja kinkkilässä syömässä. Kiinalainen ruoka on ihan mun lempparia ja Tuusulapäivien vakkariksi onkin muodostunut ravintola Golden Ricen lounasbuffet. Onneks niitä päiviä ei ole ihan joka viikko ;)

Perjantai. Wohoo, perjantai! Aamu alkoi vesijumpan vetämisellä. Olin ajatellut mennä itsekin altaaseen, mutta aamulla kurkussa kasvoi kaktus, joten päätin jättää vesileikit ens viikkoon.

Huomenna oonkin valvomassa FAF Gym Trainereiden näyttökokeita Leppävaaran Fressillä, jossa en olekaan käynyt pariin kuukauteen. Kiva myös nähdä taas kuinka kovia ammattilaisia saadaan kuntosaleille ja tuleville PT-kursseille :)

Kivaa viikonloppua!

...joku aamu mä kävin myös uimassa... 300m rintaa menee jo ihan näppärästi. Ens viikolla täytyy alkaa treenata sitä vapaata.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Hyvän mielen asioita

Sain Hyvän mielen haasteen jo kauan kauan sitten ensin Heidiltä ja sitten Hannalta.

Tämä haaste on miettimisen arvoinen. Itse mietin sitä pari viikkoa päivittäin ja moneen kertaan. Ottaa oman aikansa saada ajatukset sanoiksi ja järkevään, itseä miellyttävään järjestykseen.

Minun 10 hyvän mielen asiaani ovat:

1. Aurinko. Voisi sisältyä kohtaan Kesä, mutta haluan korostaa aurinkoa itseään. Auringonpaiste piristää myös talvella, ja syksyllä oranssien oksien lomasta paisteleva aurinko antaa toivoa elämästä, jonka meinaa mätänevän maan ja sateen keskellä unohtaa.

2. Läheiset. Perheeni on pieni ja tiivis. Lasken perheeseeni kuuluvaksi paitsi vanhemmat ja sisarukset, myös isovanhemmat, tädit ja serkut. Ja tietysti rakkaan mieheni. Läheisiin ihmisiini kuuluu perheen lisäksi pari hyvää ystävää. Yhdessä meillä on aina hauskaa ja paljon hyvää mieltä.

3. Kesä. Olen kesän lapsi, ei siitä mihinkään pääse. En kaipaa talvea enkä syksyä. Kevät on ihanaa heräämisen aikaa, se antaa lupauksen tulevasta kesästä. En elä vuodesta toiseen, vaan kesästä kesään, ja toivoisin joskus asuvani paikassa jossa on aina kesä.

4. Treeni. Ei liikunta, vaan treeni. Ei epämääräinen juoksentelu tai jumppailu, vaan suunniteltu ja järjestelmällinen treeni. Hyvä treeni, parempi mieli!

5. Oppiminen. Uuden asian oppiminen on palkitsevaa ja siitä tulee hyvä mieli, olipa kyseessä joku ammatillinen juttu, uusi taito tai uusi kieli. On ihanaa tietää olevansa keskeneräinen - maailmassa on vielä niin paljon opittavaa!

6. Vapaa-aika. En toivo rikkauksia (en toki niistä kieltäytyisikään), vaan elämää niin, että tulot ja menot ovat riittävässä balanssissa, työ ja vapaa-aika miellyttävässä tasapainossa, silloin olen onnellinen.

7. Työ. Vapaa-aikakaan ei tunnu miltään, jos välillä ei ole töitä. Työni on onneksi mukavaa, tekisin sitä vaikka voittaisin miljoonia lotossa.

8. Henkinen vahvuus. Joskus yllätän itseni vahvuudella, jota ihailen muissa ihmisissä. Olen aina ollut taipuvainen pitämään muiden puolia, puolustamaan heikompia, mutta olen aikuisena opetellut pitämään myös omia puoliani. Joskus se on vaikeaa, mutta entistä useammin onnistun :)

9. Haaveet. Ne ajavat ihmistä eteenpäin. Jos ei ole haaveita, ei ole mitään tavoiteltavaa. Mikä silloin on elämän tarkoitus?

10. Älypelit. Miinaharava on ikiaikainen lempparini. On myös monia muita ihania pikku pelejä, jotka toimivat samalla periaatteella. Näiden pelien pelaaminen on lähes meditatiivista: mieli tyhjenee ja alitajunta alkaa syöttää ratkaisuja mieltä vaivanneisiin kysymyksiin ja ongelmiin.

Muita hyvän mielen asioita on se kun saa purkin tyhjäksi (voide, ketsuppi, vitamiinit) ja sen voi heittää roskiin. Siitäkin tulee hyvä mieli kun joku kiittää hyvin tehdystä työstä. Puhtaat lakanat sängyssä on aina mukava asia, ja vapauttavaa on heittää pois nuhjuiset sukat tai alushousut ja ostaa uudet tilalle :D Näitähän täytyy alkaa kirjata ylös useammin!

Haastan mukaan kaikki lukijani, koska näiden asioiden pohtiminen tekee hyvää :)
Sinun ei tarvitse kirjoittaa niitä ylös, mutta saat kirjoittaa jos haluat.

Haaste on yksinkertainen: Listaa 10 itsellesi tärkeää asiaa.

Kirjallisen haasteen haluan heittää ihanalle ystävälleni Elsalle, joka kirjoittelee mm. CocoVi:n sivuilla blogia, ja jonka facebooksivulta FitElsa näet kivoja treeni- ja elämäntaitoaiheisia päivityksiä. Elsa on nyt superkiireinen töiden ja opiskelujen kanssa, ja haluaisinkin että hän pysähtyy listaamaan omat 10 asiaansa :)


perjantai 11. lokakuuta 2013

Sairausloman luksusta

Nyt on nukuttuna päivää alle viikko. Eilen oli jo parempi olo, kävelin Fressille infrapunasaunaan (sen väitetään nopeuttavan paranemista) ja takaisin, jätin avaimet kotiin, soitin huoltoyhtiöön, odotin tunnin ja maksoin 20€ oven avaamisesta, ja olin ihan rättipoikki. Kannattiko? No ei.

Iltapäivästä sain vielä puhelun että olin unohtanut perua yhden asiakkaan. Hitto! Nyt se sitten tapahtui mitä oon koko syksyn pelännyt. Liian monta lusikkaa sopassa.

Loppupäivä menikin Netflixiä katsellessa. Luulisi ettei päivien makoilun jälkeen öiksi riittäisi unta, mutta kyllä vaan. Viime yönä 11h. Tää on niin kummallista...

Onneksi kuitenkin saan sairastella ilman paineita. Se on ihan uutta. Päätin kokeilla ihan mielenkiinnosta, miten se vaikuttaa paranemiseen, ettei tarvitse puolikuntoisena mennä töihin kuten yleensä.  Sanonnan "Yrittäjällä ei ole sairauslomia" voisi muuttaa muotoon "Yrittäijillä ja yrittäjän kaltaisilla ei ole sairauslomia", sillä jos työntekijän palkka riippuu työsuoritusten määrästä, hänellä ei ole varaa olla sairaana. Jos työnantaja on vielä keksinyt kaikenlaisia koukkuja jotta sairausloma-ajalta ei tarvitse maksaa täyttä palkkaa, ei ainakaan ole varaa sairastaa. Ja jos sairastaminen, ja asiakkaiden siirtäminen muutenkin täyteen kalenteriin aiheuttaa sen, että tietää sairausloman jälkeen tekevänsä superpitkiä päivä, ei halua sairastaa.

Onhan tää nyt ihan luksusta!

Tänään alkaa I Love Me-messut messukeskuksessa, ja huomenna Fitness Paris-kisat Pariisissa.
Mun piti olla messuilla, mutta kisojen takia oli kieltäydyttävä. Mun siis piti olla Pariisissa mukana, mutta töiden takia päätin jättää kisat väliin. Heh. Priorisoimalla hyvin kalenterin saa pysymään tyhjänä ;)
Toivon menestystä ja oikein kivoja kisoja koko Finland Fitnessin joukolle!

Mun messupesti rajoittuu tänä vuonna vain sunnuntaille, ja siis siihen mennessähän olen jo täysin terve! Sunnuntaina aamupäivällä minut voi bongata rullailemassa Puhdistamon osastolla 7p41

Kuva: foamroller.fi

Saatan pyörähtää myös Eila Hellgrenin osastolla 6d69 katsomassa millaista pöhinää yksinkertainen laatukosmetiikka ja mineraalit saa aikaan keinotekoisten sisartensa keskellä.

Ja Shock Absorberin osasto 7d11 kuuluu niihin vuotuisiin "must visit"-osastoihin. Asiantuntijat apuna oikeiden liivien valinnassa, ja aina hyviä messutarjouksia. Jää nähtäväksi joko niillä olis uusia kausivärejä tarjolla :)

tiistai 8. lokakuuta 2013

Terveisiä peiton alta!

Oli niin hyvä vointi, energinen ja aikaansaava olo, etten voinut kuvitellakaan että muhun mikään syysflunssa iskisi. Eikä kai iskenytkään... Tää on vaan pakkolepoa, pysähtymistä, kiireen katkaisu, asioiden priorisointitauko.

Syyskuun alun ravintovalmennusseminaarista päätin kirjoittaa raportin sitten kun tiedän mitä mieltä seminaarista olen. Jäi kirjoittamatta. En edelleenkään tiedä mitä mieltä olisin. Paljon on eriäviä mielipiteitä ja tapoja tulkita asioita. Myönnetään elimistöjen yksilöllisyys ja se, että pitkälle prosessoitu ruoka ei ole kenellekään hyväksi. Mut sitten se kaikki muu onkin ihan yhtä sekamelskaa.

Jopa seminaarin pitäjät puhuivat osittain toistensa kanssa eri tavalla. Ruoka-asioista tekee hankalaa se, että ruuan vaikutuksia voi tuntea omassa kehossaan, mutta suoria vaikutuksia ei voi nähdä. Vaikka paino putoaisi ja ihon alaista rasvaa lähtisi, emme voi nähdä verisuonten sisälle, emme voi nähdä mahaan ja suolistoon, mitä siellä tapahtuu.

On olemassa tutkittua tietoa ja mutu-tietoa. Jos musta tuntuu että tutkittu ja tieteellisesti todistettu tieto ei toimi mun kohdalla, voin tehdä toisin, mutta voinko suositella sitä jollekin muulle? En taida uskaltaa.

Se, että joku käyttää tällä hetkellä 200g rasvaa ja jopa 60g suolaa (hyvää rasvaa ja hyvää suolaa) ei mun mielestä tarkoita sitä, että niin kannattaisi kaikkien tehdä. Mä uskallan luottaa siihen, että mun keho kertoo mitä se tarvii, mutta mä olen harjaantunut siinä jo useamman vuoden ajan. Jos keho on kyllästetty lisäaineilla ja ravinnottomalla ruualla, eikä ihminen osaa tulkita niitä kehon viestejä, se on kuin leikkisi rikkinäistä puhelinta. "Nyt mun tekee mieli suklaata niin meen lähikaupasta ostaa levyn Marabouta." Todellisuudessa elimistöstä saattaa uupua kivennäisaineita, joiden puute on paremmin korvattavissa jollain järkevämmällä, mutta suklaa on se ainoa minkä aivot keksii sisältävän rasvaa ja sokeria, joiden lähteet on muutamia satoja vuosia sitten olleet ravintorikkaimpia ruokia mitä ihmisellä on ollut käytössä.

Ravintojutuista en jaksa kovin paljon enää intoilla. Yksinkertaisuus kunniaan! Isot linjat ensin kuntoon ja sitten voi alkaa hifistellä jos haluaa. Mä en ehkä halua. Olen kiinnostunut ravinnosta ja ruuan terveysvaikutuksista, mutta en vaan jaksa tehdä niistä sen suurempaa numeroa. Ehkä sitten kun sitä tutkimusdataa alkaa tulla enemmän. Antaa niiden intoilla jotka jaksaa oikeasti penkoa ja tutkia.

Lääkäri Olli Sovijärvi suositteli seminaarissa Paranemisen avain-kirjaa. Tilasin sen heti, hain sen postista heti, ja jouduin antamaan sen eteenpäin heti ;) En siis vielä tiedä mitä tuo kirja pitää sisällään, mutta täytyyhän siinä jotain olla kun lääkärikin sitä suosittelee ;)


No, ei se haittaa, koska mulla oli itsellä vielä kesken tämä:


Vähän enemmän haluaisin ehkä hifistellä kuin työpaikan keittiömestarit. Näillä eväillä yövyttiin työpaikalla suunnistustapahtuman yhteydessä tuossa viime viikolla:

metukkapatonkia, Elovena välipalakeksejä, ananasmehua, suklaapatukka, Jacky makupala ja mandariini.
No ne eväät olikin suunniteltu niille yösuunnistajille eikä meille järjestäjille, mutta kuitenkin. Ei se alle tunnin suunnistuskaan ihan näin paljon sokeria olisi vaatinut. Mutta hyväähän se oli! ;)

Päiväsuunnistuksen aikaan kahvio oli auki, ja tuore korvapuusti oli pakko ostaa kahvin kanssa. Olihan kuitenkin kansallinen korvapuustipäivä! Voi pojat että oli hyvää! Edellisestä puustista oliki aikaa useampi vuosi.


Näissä maisemissa kelpas kyllä perjantainen työpäivä viettää:


 Oli kyllä aika kylmä. Ja 5h yöunien jäljiltä aikamoinen väsy. Viikon aikana kun vielä oli ehtinyt kertyä jo 10h ekstraa normaalin työajan päälle kaikenlaisten tapahtumien takia. Siinä tais olla se vastustuskykyä horjuttanut kombo - väsy ja kylmä, kaiken pahan alku ja juuri.

Perjantai-ilta meni syväjäässä. Lauantai meni kokonaisuudessaan peiton alla leffoja katsellessa. Sunnuntaina ymmärsin mitata kuumeen kun väsy ei hellittänyt. Yli 37 lämmöissä ollaan oltu siitä asti. Väsyneenä. Kamalinta on nälkä, kun ei jaksa tehdä ruokaa. 

Tänään on kuitenkin jo parempi olo kuin parina viime päivänä. Kävin suihkussa, ja jaksoin jopa tämän verran kokata: Aika gourmet ;D

Broiskufileitä ja pakastevihanneksia. Uunissa. Poltettuna. En jaksanu käännellä.
Ja hei, jaksoin kirjottaa! Aika kummallista, ettei ole mitään muita oireita. Ei nuhaa, ei ystää, hiukan kurkkua kutittelee ja hengästyttää, mutta tää väsymys on jotain ihan outoa!

Netflixistä on ollut kyllä joka pennin edestä nyt hyötyä. Oon katsonut muutaman hömppäleffan, pari lasten elokuvaa ja läjän dokkareita. Ei mitään liian hankalaa ja ajatustyötä vaativaa. Ja ainakin tämän illan jatkan vielä tällä samalla kaavalla.