keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Umpihankijuoksua

Joskus sitä kuvittelee ostavansa uuden maton ja nautiskelevansa kauniin kodin rauhasta, mutta sitten tulee mies ja laittaa koko kämpän remonttiin!

Joululahjaksi saadut eurot päätettiin laittaa yhteiseen hyvään ja ostaa kunnon matto. Käytiin mattokaupoilla ja pistäydyttiin ohimennen IKEAssa, josta ukkeli päätti ostaa kasan poistolevyjä ja nikkaroida itselleen uuden tietokonepöydän. Hmm.. täytyy myöntää, että olin melko skeptinen.

Matto näytti hyvältä ja olin jo ottamassa hyvää asentoa sohvalla, kun hurrikaani-Sakari iski. Kaksi päivää kämppä oli täynnä kivipölyä ja sahanpurua, työkaluja ja rompetta ympäriinsä, makuuhuone tupaten täynnä elektroniikkaa. Alkoi herrmo kiristyä!


Tänään käytiin Tiksun kanssa ulkona juoksemassa lumituskussa, ja nilkat sai hyvää treeniä kun lunta oli aika paljon maassakin. Alkaa turhauttaa tämä kotosalla olo kun ei pääse treenaamaan. Tänään meinasin käydä ostamassa kymppikortin Flamingoon, mutta sitten saatiin vieraita Tampereelta, ja treenit jäi tältä päivältä.

Kaks viikkoa jo ilman punttitreeniä!! Oikeestaan oon kahden viikon ajan vaan käynyt enemmän ja vähemmän kävelemässä ja muutaman kerran venynyt lenkin jälkeen. Oon ollut tosi laiska!! Nyt se alkaa ahistaa. Vaikka loppupelessä on kai parempi levätä nyt kun voi, ja uudella innolla sitten taas kun arki alkaa taas ens vuonna.

Jouluna Tiko joutui luovuttamaan joululahjaluunsa Netelle ja Urholle, joten mummi osti pojalle uuden luun kun tultiin kotiin. Ja kyllä maistui :)


Huomenna saadaan vieraita Turkkusesta, ja tarkoitus olis ottaa vuoden vaihde vastaan rauhallisesti ehkä kotona tai hurjimmassa tapauksessa keskustassa.

Vuoden lopussa on aina mukava itsekseen pohtia, mitä vuoden aikana on tapahtunut.

Paljon on tapahtunut sellaisia asioita, joita ei osannut vuosi sitten odottaa.. ja on toki tapahtunut paljon myös sellaista, jota osasi odottaa.. paljon myös sellaista, jota ei osaa edes ajatella. Kamalan nopeasti on aika joka tapauksessa mennyt. Paljon hyviä asioita on tapahtunut, ja oikeastaan kaikista huonoistakin jutuista on lopulta seurannut jotain hyvää.

Toivotaan, että vuosi 2010 tuo tullessaan paljon paljon hyviä asioita.

Mitä mahtaa tapahtua ja missä tilanteessa ollaan vuoden kuluttua?! Onkohan takana uusia kisoja? Mistäköhän firmoista palkkakuittini tulee ja missä suhteessa? Onhan kaikki rakkaat ihmiset vielä tallella! Keksitäänkö Tikon tassuihin parannuskeino?

Nyt ollaan tilanteessa, jossa kaikki on mahdollista eikä tulevasta todellakaan tiedä. Ei ole edes pienintä haisua.

RAUHALLISTA VUODEN VAIHDETTA ja HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!

---

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Home Sweet Home

Jouluaattoa juhlimassa olivat Nette..


..Daisy...


...ja Tiko, jonka joulu meni Netteä pakoillessa milloin rappusilla, rappusten alla ja verhojen takana.

Aattoiltana paikalla oli myös jackrusselipoika Urho. Joulupäivänä seuraan liittyi vielä Kessu, joka pienestä koostaan huolimatta otti paikan haltuun heti ja piti kuria ja järjestystä koko paikallaolonsa ajan


Joulupäivä onkin sitten ihan vaan lepoa varten...




Viikon kiertolaiselämän jälkeen hyppäsin äipän autoon ja lähdettiin tiksun kanssa kotia kohtia. Oli tarkoitus olla vielä muutama päivä pidempään, mutta sitten iski koti-ikävä. Ajatus nukkumisesta omassa sängyssä voitti halun hipata toista päivää kavereiden kanssa, ja niinpä nautin illasta popcornien ja leffan kera kotona. Oli ihanaa :)

Tässä vielä kuva tältä päivältä. Tiksun masu on niin täynnä jouluruokaa että aamulla se katseli raksukippaansa toivottoman näköisenä, huokaisi syvään ja alkoi syödä vasta hetken miettimisen jälkeen. Jälkkäriluu jäi syömättä kun poika kellahti päikkäreille.

perjantai 18. joulukuuta 2009

JOULULOMA!!

Kävin koululla syömässä puuron ja kuulemassa, etten menettänyt mitään vaikka myöhästyin joulujuhlasta. Eli todellakin reilu tunti bussissa ihan vaan puurolautasellisen takia - ja tietysti joulutortun!

Aurinko paistoi ja pakkasta oli melkein 20 astetta, joten oli mitä parhain päivä sulattaa pakastin :D

Auringosta saa mukavasti virtaa ja pakastimen voi tyhjentää parvekkeelle. Enpä arvannut et puuhassa menis neljä tuntia, mut nyt on puhasta. Imuroin myös jääkaapin ja hellan taustat ja olin muutenkin tosi tosi tehokas. Pesin jopa lattiat! Nyt kelpaa lähtee Poriin jouluksi kun tietää, että joulun jälkeen saa palata puhtaaseen kotiin :)

Pakkaaminen jäi huomiselle, mut onneks ei oo kiire mihinkään. Olis kiva jos ehtis perille ennen pimeää, joten matkaan pitäis lähteä viimeistään puolen päivän aikaan. Huh huh.

Mukaan ainakin treenivaatteet, ulkoiluvaatteet, juhlavaatteet ja kaikkea siltä väliltä. Tiksulle ruokaa, kalaöljy, hera, korvatipat, tassurasva, kuonokoppa, pallo ja pari luuta. Mitähän muuta.. ainakin paljon JOULUMIELTÄ ja LOMAFIILISTÄ :D

--

torstai 17. joulukuuta 2009

Chillailua

10h yöunien jälkeen oli ihan kiva herätä! Aamupuuron jälkeen ensin koiran kanssa ulos ja sitten koululle syömään ;)

Päivän ainoa ohjelma oli tunnin pläjäys draamalaisten, käsikirjoittajien ja elokuva-ja tv-ilmaisun opiskelijoiden yhteistyönä toteuttamaa sketsiohjelmaa. Ihan kiva koulupäivä, vaikka sketsit saikin aikaan melkoista myötähäpeää, ja jotta en olisi ollut epäkohtelias, nauroin aina kun tuli vähän vähemmän huono setti. Huoh.

Tekijät itse nauroivat makoisasti, joten voi päätellä, että sketsejä tehdessä oli ollut hauskaa, ja ajatus epäonnistuneen yrityksen takana on ehkä ollut hauska. Oli siellä pari ihan hyvääkin läppää, mutta nekin taisi olla plagiointeja jostain Kummeleista. Toivottavasti opiskelu kannattaa ja kevään myötä kehitystä tapahtuu!

Mut siellä sai glögiä ja pipareita! :D

Salilla tein pitkästä aikaa kunnon selkä-takareisitreenin, ja voi pojat se oli mukavaa! Nyt ilmeisesti on kroppa ja pää saanut palautua kunnolla kun treeni tuntui niin hyvältä sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Ylätaljaa, mavea, t-soutua ja polven koukistusta kympin sarjoissa. Salin vaihduttua noi laitteet oli kaikki uusia (vanhoja, mutta mulle uusia), joten painojen kanssa oli hakemista. Ihan hyvä silti, että tuli tehtyä kuitenkin väkisinkin "ei niin täysillä" kun tosiaan edellisestä punttitreenistä on yli kuukauden päivät. Pumpissa ja akrobatiassa on tietysti tullu treenattua myös selkälihakset, mutta onhan se eri asia vääntää kunnon rehellistä rautaa.

Tänään on ollut niin kaunis sää!! Ihan täydellinen talvipäivä :D
Pakkasta reilu kymppi, lunta sataa isoina hiutaleina, maa on valkoinen, ilma on kirkas - tätä lisää!

Toppahousut, lämmin takki ja iso kaulahuivi, pipo syvällä päässä ja parit tumput kädessä - olo on kuin michelinmiehellä, mut eipä tule kylmä. Tiksun kanssa käveltiin tunti ja nautiskeltiin kiireettömästä illasta.

Elämä tuntui tänään mukavalta <3

tiistai 15. joulukuuta 2009

Uutta tukkaa pukkaa

Noora teki taikojaan taas ja tuloksena oli punainen jouhikasa kampaamon lattialla ja tämä:


Väri on taas aika tumma, kuten se tapaa joulun aikaan olla. Siitä se sitten lähtee taas kesää kohti vaalenemaan, ollakseen taas syksyllä kirkkaan punainen ;)

Ei, tällä kertaa se saa pysyä tummana, tai ainakin melko tummana.

Tänään oli paukkupakkanen, mut oli oikeestaan ihan kiva pistää paksu takki, pipo syvälle päähän ja jättimäinen kaulahuivi. Ei tullut kylmä!

Journalismin ja median historiallinen kehitys 2 -tentin tulokset tuli, ja pääsin onneks ykkösellä läpi. En oo ikinä ennen ollut näin tyytyväinen noin huonoon arvosanaan - tarkemmin ajatellen en oo tainnut saada noin huonoa arvosanaa koskaan, mutta pääasia että läpi meni! Seuraava tentti onkin enkun kielisestä kirjasta Theorizing Communication, eli yhtään helpommalla ei pääse vieläkään. Jospa nyt saatais lukupiiri toimimaan ja tuskaa jaettua.

Lohtua tähän valtavaan väsymykseen tuo se, että kiitos rakkaan blogini, tiedän fiiliksen olleen täysin sama vuosi sitten. Treeni ei kulkenut ja aina vaan väsytti. Tiedän siis , että elämä jatkuu väsymyksestä huolimatta, ja vielä koittaa myös energisempi aika. Nyt sentään ilma kirkastui viime vuotta aiemmin, ja tänä jouluna on piiiitkä joululoma, joten akkujen lataus onnistuu viime vuotta paremmin. Ehkä tänä keväänä en tarvitse pitkää saikkua selvitäkseni hengissä ;)

Nyt koitan myös antaa itselleni aikaa enemmän. En vaadi itseltäni ihan niin paljon kuin menneinä vuosina. Yksi helpotus on jo lyhyet koulupäivät, mutta löysään myös kotona - koko ajan ei ole pakko tehdä jotain hyödyllistä tai tuottavaa. Joka päivä ei ole pakko siivota, eikä jatkuvasti tarvitse touhuta jotain. Voin välillä ihan vaan olla.

Koska lähiaikoina ei ole kisojakaan tiedossa, koitan antaa kropalle aikaa palautua enkä nipota treeneistä. Kun väsyttää, en treenaa. Tiedän, että energiataso nousee taas vuoden vaihteen jälkeen kun mennään kohti kevättä. Nyt on hyvää aikaa olla, ja valmistautua siihen, että kohta painetaan taas täysillä.

Piristävää on sekin, että tämän vuoden kouluharkat on tehty (tänään treenattiin gallupin tekemistä pakkasessa!) ja loppuviikko on mukavaa ja rentoa chillailua koululla. Perjantaina alkaa L-O-M-A :D

Nyt vielä iltapalaa poskeen ja nukkumaan. Öitä!

--

maanantai 14. joulukuuta 2009

Olikin jo ikävä sinua Aurinko!

Ihana vapaapäivä alkoi aurinkoisessa pakkasessa <3 Lumi narskui askelten alla ja ilma tuoksui pakkaselta. En malttanu ees laittaa kuulokkeita korviin kun kuuntelin vaan sitä pakkaslumen ääntä.

Meille tuli eilen joulu. Haettiin koristeet varastosta ja ripusteltiin valoja parvekkeelle. Kynttelikkö ikkunalla ja pari tonttua istuskelemassa hyllyn reunalla toi kaivatun joulufiiliksen! Vielä joskus meillä on niin iso asunto, että sinne mahtuu kuusi.

Vapaapäivään kuuluu tietysti fitnessvideoiden katselu netistä. Tämän päivän saldo oli hyvä: Vuodelta 2007 löytyi Elsen ohjelma, joka kannattaa katsoa ensin, jotta saa maksimaalisen nautinnon seuraavasta blondista. Tummalla naisella oli irtonainen lantio ja hyvät movesit, mut kireys ei ollut ihan kohdallaan.

Tässä on kai sama ilmiö, jonka voi bongata naistenlehtien laihdutusjutuista: 165cm 75kg esittelee onnellisena hoikistunutta vartaloaan tuubimekossa laihdutettuaan 20kg. Samaan aikaan lehden lukija 165cm tuskailee kun vaatteet kiristävät joulukilojen jälkeen, eikä 60kg kroppaa voi verhota kuin muodottomiin säkkeihin.

Kauneus on todellakin katsojan silmässä. Esimerkkitapauksessa 75-kiloinen onnellinen nainen on varmasti katsojan silmään paremman näköinen kuin normaalipainoinen, itseensä tyytymätön versio.

Fitnesslavoillakin nähdään toisinaan "ei niin kireässä kunnossa olevia" kandidaatteja, jotka kuitenkin itsevarmuutta huokuen seisovat lavalla rivissä. Yleisössä veikkaillaan rikkinäistä peiliä tai vikaa silmissä, mutta todellisuudessa kilpailija saattaa olla itseensä täysin tyytyväinen. Hän on elämänsä kunnossa osallistunut fitnesskisoihin, eikä kukaan voi väittää muuta. Hän on monta kokemusta rikkaampi kuin ne typyt katsomossa tai kotisohvalla, jotka vain haaveilevat kilpailemisesta.

On toki totta, että itse en haluaisi, että kisavideoitani katsottaisiin ympäri maailmaa hupipätkinä.. Antakaa anteeksi anonyymit ulkomaalaiset fitnesskisaajat!

Videokamera on hyvä keksintö! Joskus sitä kuvittelee tekevänsä maailman korkeimman ja sulavimman hypyn, mutta video paljastaa karun totuuden. Joskus sama toimii myös toisinpäin: liike, joka ei tunnu menevän oikein, näyttääkin videolla ihan hyvältä.

Mulla on kauheat poltteet suunnitella jo uutta vaparia. Pitäis varmaan ensin kuitenkin päättää mihin kisoihin sitä lähtee tekemään. Musiikkia tietysti kuuntelen jo "sillä korvalla" ja mietin mahdollista teemaa tai tyyliä. Temppuja on takataskussa pieni pino, joista vois alkaa jäsentää pohjaa.. ja pukua vois vähän miettiä.. ainaki biksuja.

Kulta teki kouluprojektia eilen ja halus tietysti mut malliksi - ehkä eniten siksi, että sunnuntai-iltana ei ollut muuta vaihtoehtoa kun maanantaiaamuksi oli saatava valmista ;)


Kuva on osa kuuden kuvan sarjaa, joiden ansiosta koko luokka on nyt nähnyt mut alasti ;) Mahtava ensivaikutelma!

---

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Lunta :)

Ihanaa kun tuli vähän lunta eikä oo niin kamalan synkkää!

Eilen olis ollut pikkujoulua jos jonkinlaista, mutta tää tyttö jäi kotiin. Olin ihan liian väsynyt lähteäkseni mihinkään. Itketti vaan ja masensi.

Luokkakaverit meni johonkin kuppilaan pelaamaan lautapelejä ja oisin halunnut mennä mukaan ja jatkaa siitä sit työkavereiden kanssa yöhön, mut kun ajatus lähtemisestä ahdisti tosi paljon.

Koitin keksiä itselleni tekosyitä miks EI kannattais lähtee. Miksei voi vaan olla menemättä jos väsyttää? Tunsin itseni tosi säälittäväksi ja tylsäksi, kun mielummin jään kotiin.. Sit itketti lisää.

Tunnin juoksulenkki pimeessä pakkasillassa sekä rauhoitti että piristi. Suihkun jälkeen koitin nostaa fiilistä sidukalla, mut sit Liviltä alkoi Kumman Kaa -putki ja jäin soffalle naksupussin kanssa ;)

Dieetillä oli hyvä syy olla juomatta ja juhlimatta, ja oikeesti tykkäsin kamalasti. Se bilejuna on jotenkin mun kohdalta jo mennyt, ja nautin ihan kauheesti viikonlopuista kotona, treenistä ja hyvästä olosta.

Saman raha- ja kalorimäärän, minkä baarissa kaataa kurkusta alas, voi nautiskella herkkujen muodossa kotona, jolloin seuraava päivä on paaaaljon mukavampi. Suomalaisessa yhteiskunnassa sitä vaan joutuu aina selittelemään, miks ei ota. Sit pidetään porukan petturina tai ilon pilaajana tms.

Kavereiden kanssa juhliminen on välillä mukavaa, mut inhoon sitä väkipaljoutta joka baareissa on pikkujouluaikaan. Mieluummin meen juhlimaan sit tammikuussa kun suurin osa kansasta on tipattomalla ja tanssilattialla on tilaa ;)

Kaipaan sitä, et jonkun kaverin luona olis etkot ja vois taas tyttöjen kesken juoruta ja meikata ja tupeerata tukkaa. Se on sitä parasta fiiliksen nostamista. Mut ryyppääminen kännin vuoksi on niin last season!

Ens viikonloppuna on kaverin valmistujaiset. Silloin on hyvä syy juhlia, hyvää seuraa, loma alkaa = kaikki edellytykset onnistuneelle illalle. Sitä odotellessa :)

--

perjantai 11. joulukuuta 2009

B-O-R-I-N-G

Tänään oli appron seuraavaan jaksoon valmistava luento osa 1 klo 12-18. Huomenna osa 2.
Juu, kyllä, lauantaina 9.00 pulpetin takana kuuntelemassa jotain jonka otsikkoon kuului sanat media, viestintä, teoria ja tutkiminen. Luento tänään käsitteli median tutkimuksen eri "jotain" ja kolmea (tai ehkä neljää) tyyppiä, joista yhden kohdalla piti muistaa Pavlovin koirat. Hmm... paremminkin olis voinut 6h perjantaipäivästään viettää.

Ensimmäinen puolituntinen meni siihen, että me kaikki opiskelijat vuorotellen esittelimme itsemme ja kerroimme miksi opiskelemme journalismia. Miksi ihmeessä kallisarvoista aikaa pitää käyttää noin turhaan asiaan? Se luennoitsija ei kuitenkaan muista yhdenkään nimeä, me kaikki muut tiedämme toisistamme suurinpiirtein sen millä linjalla kukakin on, eikä noista esittelykierroksista ainakaan mitään muista, kun koko aika menee oman vastauksen pohtimiseen: mitä ihmettä selittää lyhyesti ihmiselle, jota se ei oikeasti kiinnosta?

Välillä teki mieli sanoa: "puhu nopeammin nainen!" kun jaariteltiin ja pohdittiin ja odoteltiin vastauksia tyhjänpäiväisiin kysymyksiin. Pikkujoulujen jälkeinen päivä ei ole paras paras mahdollinen luentopäivä, varsinkaan jos vielä sattuu olemaan perjantai.

Kun täti kysyi yleisöltä jotain, ja joku vastasi, se ikäänkuin sivuutttiin ja luennoitsija kirjoitti taululle jotain ihan muuta kuin se äskeinen tyyppi oli vastannut. Ilmeisesti ei siis ollut oikea vastaus.

Onko luento silloin kannattava, jos missään vaiheessa ei hoksaa miksi siellä istutaan? Jos koko kuuden tunnin aikana ei avaudu luennon pointti, eikä mieleen jää mitään muuta kuin viittaus Pavlovin koiriin.

Huomiseksi piti keksiä tutkimusaihe, ja miettiä tutkimuskysymys ja mitä ja miksi se on mielenkiintoinen tutkimus. Sen piti liittyä jotenkin mediaan ja yhteisöllisyyteen taii johonkin. En ihan täysin jaksanut ymmärtää mitä piti tehdä, koska tiesin, etten kuitenkan sitä tehtävää tekisi vaikka sen ymmärtäisin. Niskurointia!

Tuli mieleen yläasteen ruotsintunnit ja se raukka maikka jonka tunneilla kaikki vaan puhui omia juttujaan, koska sitä tätiä ei vaan voinut kuunnella. Vähän sama homma tässä. Hävettää, että vaikka ikää on tullut melkein tuplat, sorrun samaan lapsellisuuteen :/ En oo ylpeä itsestäni.

Perjantai on se kotona yhteisesti sovittu siivouspäivä, jota jo odotin, koska puhtaat astiat oli lojunut koneessa melkein viikon ja likaisten pino tiskipöydällä kasvanut melkoiseksi. Päätös on kuitenkin päätös, ja jos yhdessä päätetään, että perjantaisin siivotaan, yritän parhaani mukaan olla laittamatta tikkua ristiin (tai siis tässä tapauksessa siivoamatta niitä tikkuja pois) omatoimisesti aiemmin.

Kotiin tullessa odotti ylläri, kun Sakke olikin jo siivonnut koko kämpän (pessyt jopa vessan!!), käynyt kaupassa ja tehnyt ruuan valmiiks! :D Huikeeta! Paras ylläri ikinä! <3

Nyt on masu täynnä jälkkärikarkkeja ja mukava rentoutua puhtaassa kodissa. Tuntuu vähän ees viikonlopulta vaikka huomenna onkin aikainen herätys :)

Vähän ehkä huono omatunto kun en treenannut tänään.. no ehkä huomenna sitte.

tiistai 8. joulukuuta 2009

...

Kuvauspäivä oli yllättävän rankka. Olin ihan väskä ja viluinen kotiin tullessa!

Meinasin jäädä soffalle nukkumaan, mut väkisin väänsin itseni ylös, kampesin ahterini bussiin ja kotin pysyä hereillä lämpöisessä bussin penkissä. Mutta kyllä taas kannatti!

Sirkustreeneissä oli niin vallan mukavaa :D
Harmittaa oikein, et nyt alkoi joulutauko, joka kestää ihan liian kauan.

Nyt pitäis sitten taas saada se univaihde päälle..

maanantai 7. joulukuuta 2009

Tuplasti eksyksissä!

Aamulla väääsyyyttti, enkä olis millään jaksanut nousta. Tyyny oli hyvin ja uni maistui makialta. Aamun hitaus kostautui sillä, että myöhästyin bussista. Myöhästyin niin, ettei ollut edes kiire, kun tiesin etten ehtisi.

Seuraavassa bussissa istuin niin horroksessa (mietin juttuharkan otsikointia, uutta kisaohjelmaa, yhtä juttuideaa jne.) että katselin tyynesti ikkunasta kun pysäkkini vilahti ohi. Jäin seuraavalla, mikä oli virhe. Olis pitänyt mennä sitä seuraavalle asti, mutta ei. Jäin siis pysäkillä, josta lähti mooonta tietä eri suuntiin, eikä mikään mennyt sinne minne mun olis pitänyt mennä.

Vihdoin saavuin koululle - ihan eri suunnasta kuin kuvittelin/olis pitänyt. Tell me about suuntavaisto!

Koulupäivän päättymisen ja iltatentin välissä oli pari tuntia aikaa, ja ajattelin käydä palauttamassa kirjat kirjastoon. Luokkakaveri Iida neuvoi avuliaasti yksinkertaisimman reitin lähimpään kirjastoon, johon lähdin haahuilemaan.

Hmm.. näin tuttuja nimiä ratikkapysäkeissä ja kylteissä. Joo'o, noista Iida puhui, mutta mitä? Tuskailin jo sitä, etten ollut tallentanut puhelimeen journalistitovereiden puhelinnumeroita, olis ollut kiva kilauttaa Iidalle. Sitten takaa kuului "Johanna, löysiks sä sen kirjaston!" Varmaan itse Luoja oli taivaasta tipauttanut Iida-enkelin mun avuksi :D

Ikäväkseni huomasin lukeneeni tenttiin aivan vääriä asioita. Miten kukaan voi pitää lehdistön historian tärkeimpinä asioina sitä, mitä tapahtui puolueiden ja lehdistön välillä 1920 -30 -luvulla? Musta tärkeämpää olisi suomalaisen lehdistön synty ja kehitys, mutta ehkä se on niin ilmeinen asia, että kaikki opiskelee sen muutenkin. Ja urheilu televisiossa 1950-luvulta tähän päivään, hah, sitähän opiskelee urheilujournalistit! Eikö esim. uutiset olisi ollut merkittävämpi asia? ai ei vai? Herra Salokangas taitaa pettyä pahasti avatessaan nämä(kin) tenttikuoret. Jos edellisen ryhmän vastaukset olivat turhaa hölynpölyä, nämä on varmasti silkkaa shittaa!

Huomenna on tämänkertaisen kujo-lejo -yhteisharkan työstöpäivä, eli menemme kuvaajan kanssa kuvaamaan juttuun kuvat. Tiedossa siis mukava ja stressitön päivä - mulle! ;)

Ihanaa kun tentti on ohi eikä kirjat enää katso mua syyttävästi pöydän kulmalta.

Ai niin, SATSin Hanna soitti että haluavat mut töihin! Jei! Ryhmäliikuntakoulutusta, keskuksiin tutustumista ja uusia tuulia tiedossa keväällä :D

---

lauantai 5. joulukuuta 2009

pikkujoululeskeys

Pojat lähti pikkujoulumökkeilylle aamupäivällä ja paluu on huomenna heti kun joku on ajokunnossa, eli ei kovin aikaisin. Kyseessä on sekalaisen kouluporukan pikkujoulustus, joten mukana on myös tyttöjä, joista Johanna on tapansa mukaan harmillisen mustasukkainen :/

Mikä kumma saa vetämään pälle ne mustat sukat? Ihan turha selittää että se on sitä että toisesta välittää. Kyllä toisesta voi välittää tosi paljon olematta silti mustis! Se on sellainen tunne joka jäytää itseä ja sitä toista, eikä missään tapauksessa oo yhtään hyvä juttu.

Nykyään oon oppinut hiukan hillitsemään ajatuksen juoksua, mut muistan ajan jolloin sisällä kiehui niin et oksetti. Toki silloin taisi olla aihettakin mustasukkaisuuteen, ja kurja mies sai mut epäilemään itseäni ja sitä kuuluisaa naisen vaistoa joka tietää kaiken.

Huonoin juttu mustasukkaisuudessa on se, et joku ihme pulustusmekanismi iskee päälle ja koska hyökkäyshän on paras puolustus ja nopeet syö hitaat, pelkään itse sortuvani jos johonkin typeryyteen jonain heikkona hetkenä. Siksi onkin parasta viettää viikonloppu tenttikirjan kanssa kotona :)

Kuinkahan paljon olis jo lukenut jos ei olis surffaillut netissä ja katsellut Tehareiden videoita youtubesta? Varmaan aika paljon enemmän kuin nyt.

Käytiin Tikon kans vähän purkamassa ylimääräistä energiaa lenkkipolulla. 30min lenkki + loikat ja fillarointia 15min mulle jäähdyttelyksi ja Tikolle iloksi :) Se niin tykkää juosta pyörän vieressä kun saa juosta minkä pienistä tassuistaan pääsee. Nyt se raukka on ihan väskä.

Eilisen sikarokotuksen jäljiltä on vielä käsi aika kipee. Pientä särkyä ja huimaa kosketusarkuutta. Sattuu jopa kun takki painaa rokotuskohtaa. Eilen illalla särki koko käsivarsi lapaluusta sormenpäihin, ja taisi kuumekin nousta kun oli niin kovin kylmä. Nukuin 11,5h ja aamulla kuume oli poissa mut päänsärky tilalla.

Pappa soitti ja kertoi lääkärin ihmetelleen miten kaikki arvot on parantunut niin huimasti, että sais jättää mm. kolesterolilääkkeet ja verenpainelääkkeet pois. Papsi oli kertonut mun tekemästä ruokavaliosta jonka avulla on laihtunut yli 30kg muutamassa kuukaudessa ja lääkäri oli ollut ihmeissään, mutta myöntänyt että liikunta-alan ihmiset osaa kyllä nää asiat.

Aika hurjaa, että mies, joka on yrittänyt laihduttaa monta monta kertaa, on saanut painonsa putoamaan 148kg:sta 116kg:aan ilman nälkää ja itsensä kiduttamista. Suunnittelin ruokavalion niistä ruuista, joita he muutenkin syövät, herkkuja unohtamatta. Kun syö säännöllisesti ja harkitusti, voi syödä joskus myös mukavammin ilman, että se tuntuu repsahdukselta. Hienoa!

Nyt mun koti tuoksuu popcornilta :)

torstai 3. joulukuuta 2009

Kehariliiton syysvuosikokous 2009

Otteita pöytäkirjasta joka löytyy kokonaisuudessaan kehonrakennusliiton sivulta:

"Kaikista asioista tehtiin täysin yksimielisiä päätöksiä eikä äänestystilanteisiin jouduttu yhdessäkään asiassa. Tässä kooste asioista ja niiden päätöksistä.

Kuultiin Maija Elovaaran vetämän komitean yhteenveto kentän mielipiteistä ja liiton toiminnan parantamisehdotuksista. Tästä johtuen liitolle päätettiin perustaa kaksi toimikuntaa, kilpailija- ja tuomaritoimikunta sekä etsiä liitolle sopiva tiedottaja, joka pitää huolen liiton tiedottamisesta ja sen uusista webbisivuista.

Päätettiin, että lisenssit ovat voimassa tästä lähtien kilpailukauden eli vuonna 2009 lunastetut lisenssit ovat voimassa aina 1. syyskuuta 2010 saakka. Näin kilpailijan ei tarvitse hankkia kahta lisenssiä, jos hän aikoo osallistua myös kevään kilpailuihin.

Päätettiin, että kilpailija- tai toimitsija, joka osallistuu toisen liiton (kuin IFBB:n alaisen) toimintaan, rangaistaan 24 kk kilpailukiellolla, joka astuu voimaa siitä päivästä lukien, jolloin sääntörikkomus on tehty. Kilpailukieltoasia on määritelty IFBB Constitution:issa sivulla 30, artikla 19.3 ja sivulla 31, artikla 19.4.7 ja lisää asiasta enemmän on artikla 19.4:ssä. Jokainen maa voi kuitenkin maakohtaisesti asettaa omat rangaistukset ja määritellä niiden pituudet.

Tapani Valkonen valtuutettiin perustamaan liiton kilpailijavalmennusryhmä, johon kerätään kansainväliselle huipulle tähtääviä urheilijoita. Valkonen tekee valmennusryhmää yhdessä Jukka Vihavaisen kanssa. Tarkoitus on myös pitää liiton nimissä kehonrakennusleiri kesällä, johon voisi osallistua kaikki kilpailemisesta kiinnostuneet treenaajat.

Kilpailijatoimikunta äänestetään vuonna 2009 lunastaneiden kilpailijoiden keskuudesta. Äänestykseen voi osallistua ne kilpailijat, joilla on vuonna 2009 lunastettu kilpailulisenssi."

Ihan ensin täytyy sanoa, että on huikean hienoa saada virallinen pöytäkirja kokouksesta ja hienoa, että liitolle saadaan ihka oikea tiedottaja, mutta...

En varmasti ole ainoa jota ihmetyttää muutamat seikat, esim. Miten voidaan tietää, että kaikesta oltiin yksimielisiä, jos ei äänestetty?

Ja suurin kysymysmerkki on tuo, että päätettiin 2009 lisenssien olevan voimassa 1.9.2010 asti! Eli halutaan estää kilpailijoiden kilpaileminen muiden liittojen kisoissa myös vuonna 2010. Naurettavaa!! En oikein tiedä millä sanakäänteillä tätä asiaa nyt kommentoisin. Veri kiehuu tällä hetkellä niin lujaa, että se lamaannuttaa.

Olis ehkä siis kuitenkin pitänyt osallistua siihen Nordic Openiin, napata sieltä mitali ja jatkaa kilpauraa näiden muiden liittojen kisoja koluten pari vuotta. Olisin ollut mukana IFBB geimeissä taas keväällä 2012, mutta nyt, jos ens vuoden aikana osallistun muihin kuin IFBB kisoihin, kilpailukielto on SIITÄ päivästä 2 vuotta! Nau-ret-ta-vaa!!!

IFBB:n säännöissä on siis kilpailukieltoasiaa määritelty monessa kohdassa, mutta jokainen maa voi itse päättää rangaistukset. Eli ihan puppua tuo kv-sääntöihin vetoaminen!

Miksi ihmeessä kilpailijatoimikunta äänestetään vain 2009 lisenssin lunastaneiden keskuudesta? Tällä logiikalla vain juuri nyt kilpailleet urheilijat ovat liitolle tärkeitä, ei ne, jotka pitivät välivuoden ja rakensivat kehoaan. Hmm..

Tiedottajaa on todella kyllä kaivattu, mutta sitten siihen hakuun:

"Tiedottajan toimenkuvaan kuuluu ifbb.fi –sivuston päivittäminen aina kun uutisia ilmaantuu, tiedottaminen kilpailijoille sähköpostilla, sähköpostin koordinoiminen kentältä eri toimihenkilöille, kilpailijarekisterin ylläpito, tiedotusvälineiden kanssa yhteistyö (mm. lehdet, tv, radiot ja nettisivut) ja kilpailupaikalla tulospalvelusta huolehtiminen.

Kyse ei ole kokopäivätoimesta eikä palkkatyöstä, vaan harrastustoiminnasta"


Kuinka pätevä tiedottaja saadaan noinkin vaativaan tehtävään (rakentamaan koko suuren liittohässäkän tiedotustoiminta nollatasolta) harrastuspohjalta? Ei kai se kokopäiväistä ole, mutta tiedottajat yleisesti ovat kuitenkin yleensä kohtuullisesti palkattuja, ja veikkaan, että kehonrakennusta harrastavia päteviä tiedottajia ei löydy viettämään vapaa-aikaansa näissä hommissa. Tai toivottavasti löytyy, mut epäilen!

Yhteenvetona: *mur*

aamun huomioita..

Ilma on kirkas kun on pari astetta pakkasta! Hyvää joulukuuta :)

Koulumatkan varrella olevan ulkomaalaisomisteisen ravintolan A-ständissä komeilleen Kana Kari -mainoksen tilalla on joululounasmainos, johon piirretty kynttilä näyttää äkkiä katsottuna kirkkoveneeltä.

Koulun vieressä olevan kerrostalon suomenlippu on ainakin toista päivää puolitangossa. Kuinka kauan lippua saa puolisalossa pitää? Vai onkohan samaa taloa kohdannut toinen tragedia.

Tiki näki pahaa unta yöllä ja herätti palosireeniulinalla.. en saanut enää unta.

Eilisestä pumpista on lihaksisto kipeenä, vaikka tein tosi kevyillä painoilla. Tai ehkä ne on viiveellä toissapäivän sirkustreeneista.

Nyt on taas monta rautaa tulessa, mutta oon tilanteessa, jossa voin vaan odottaa, että jotain alkaa tapahtua..

---

maanantai 30. marraskuuta 2009

Ruuhkabussissa istuessa...

...tulee mieleen kaikenlaista.

Ihmiset istuvat ilmeettöminä omiin ajatuksiinsa uppoutuneina. Muita matkustajia vilkuillaan silmänurkasta ja kyräillään kiukkuisesti jos joku uskaltaa puhua ääneen. Vierustoverille voi jutella hiljaa, mikäli henkilö on ennestään tuttu - vieraille ei puhuta.

Kun oma pysäkki lähenee, ikkunapaikkojen ihmiset kiirehtivät painamaan nappia, jotta vierustoveri ymmärtää nousta pois tieltä ilman, että tarvitsee pyytää.

Jos joku kuitenkin on ehtinyt painaa ensin, ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin vihjailevasti keräillä laukun hihnoja ja etsiä hanskoja. Jos tämä ei auta, voi töksäyttää nopeasti "mä jään tässä" tai vain kääntyä noustakseen ja tuijottaa vieressä istujaa tuimasti.

Mitä jos heti penkkiin istuessa kysyisikin milloin ikkunapaikkalainen on jäämässä pois? Jos selvittäisi heti poistumisjärjestyksen ja miettisi paikat uusiksi. "Jos mä istun sinne perälle niin sä pääset helposti lähtemään."

Pahimpia ovat ne, jotka nostavat laukkunsa ikkunapaikalle, istuvat itse käytävän puolelle ja tuijottavat ulos kuin transsissa. Ikään kuin he eivät huomaisi, että bussissa on täyttä ja istumapaikkoja kaivataan.

Toiset lukevat lehtiä, toiset torkkuvat. Kun ulkona on pimeää, jatkuva väsymys vaivaa työmatkalaisia. Mitä jos radion kajauttaisikin täysille ja alkaisi tanssia bussin käytävällä? Sen lisäksi, että oma matka sujuisi mukavammin, olisi muilla jotain muuta seurattavaa kuin vierustoverin tekstiviestit.

Tai jos ottaisi käteensä nipun Metroja ja jakaisi niitä ihmisille? Poimisi samalla luetut bussin lattialta ja rupattelisi muiden matkustajien kanssa. Tietenkään varoja ei kannata tuhlata työntekijöihin, jotka viihdyttäisivät busseissa istuvia, mutta jos joku tekisi sitä vapaaehtoisesti? Miksi ei tekisi? Onhan Suomessakin supliikkeja ja sosiaalisia tyyppejä jotka eivät muutenkaan malttaisi olla hiljaa.

Maalta kaupunkiin muuttaessa oli opeteltava bussin pysäyttäminen heilauttamalla kättä kuskille merkiksi. Maalla (eli kehä III:n ulkopuolella) bussit pysähtyvät pysäkille jos siellä on ihmisiä. Ei täällä. Jos et näytä merkkiä tarpeeksi selvästi, kuski painaa kaasua ja bussi kiitää ohi.

Kun ihmiset oppivat viittilöinnin, heitä seisoo pysäkin laidalla 1-5 ja kaikki viittaavat. Miksi ihmeessä? Eikö riitä, että se yksi pysäyttää bussin? Ei kai se kuski jätä ulkopuolelle niitä, jotka eivät antaneet merkkiä? "Sinä ei tulla bussiin kun ei näyttää merkkiä!"

Joskus, kun silmät ovat väsyneet enkä näe bussin numeroita kaukaa ilman laseja, olen meinannut kysyä pysäkillä seisovilta ihmisiltä mihin bussiin he ovat menossa. Jos löytyisi joku samaan suuntaan tuleva, voisin jättää siristelyn sikseen ja nousta kaverin perässä oikeaan autoon. Tähän asti olen kuitenkin pinnistellyt pääni kipeäksi ja kiusannut kuskeja liian myöhäisellä huitomisella, koska eihän suomalainen puhu vieraille. Sehän opetetaan hyvänen aika jo ala-asteella!

---

lauantai 28. marraskuuta 2009

Hyvää lauantaita!

Torstaina olis ollu pikkujoulut.. tai siis oli pikkujoulut. Kävin tuuraamassa yhden jumpan ja käväisin kemuissa, jotka oli sillä kellonlyömällä vielä melko kesyt. Olin autolla liikenteessä, joten sidukkaa ei voinut ottaa ja ruokaa olis joutunut odottelemaan pari tuntia, joten lähdin kotiin. Tylsä tyyppi!

Perjantaiaamuna olin kiitollinen siitä, että tulin aikaisin kotiin ja sain nukkua niinkin paljon kuin nukuin. Koululla kurssi "suomalainen yhteiskunta" oli yhtä tyhjän kanssa, mut ruoka oli onneks hyvää. Päätin skipata web-journalismin kurssin, enkä kuulemma menettänyt mitään. Se oli yhtä vielä tyhjemmän kanssa!

Nopee pyörähdys kaupassa ja kotona ja taas matkaan. Sama suunta josta juuri tulin, mut jatkoin vielä saman verran eteenpäin yhteen rekrytilaisuuteen. Jännittävä ja hermostuttava, mutta erittäin mukava ilta. Mukavia ihmisiä. Haastatteluiden, kirjallisten kokeiden ja parin tunnin jumppaamisen jälkeen oli aikamoinen väsy ja nälkä. Kotona vasta kymmeneltä, ruokaa, suihku ja nukkumaan.

On se kumma miten tollaset tilanteet aina jännittää, vaikka niissä ei olis oikeesti juuri mitään pelissä. Ne hermostuttaa aina, vaikka työpaikan saamisella tai saamattajäämisellä ei olisi edes merkitystä. Omituinen asia tuo psyyke.


Toinen kummallisuus on se, että mun elämä tuntui ensimmäiset pari vuotta pyörivän tässä kotikulmilla. Ei tarvinnut lähtee mihinkään kun kaikki tarvittava löytyi läheltä. Sitten kun lähdin liikkeelle, kaikki menot tuntuu kohdistuvan samaan paikkaan. Kaikki, mihin olen menossa, on saman kadun varressa, tai ainakin saman bussireitin varrella. Feels like Truman Show!

Parin erittäin hektisen viikon jälkeen on tosi mukavaa, ettei tälle päivälle ole mitään menoa :) Ihanaa nukkua pitkään, mahtavaa juoda aamukahvit rauhassa, katsoo pari jaksoo C.S.I:tä boksilta ja ihan vaan olla. Verkkaista lenkkeilyä koiran kanssa ja illalla tiedossa leffakäynti kavereiden kanssa. Ihanaa!!

perjantai 27. marraskuuta 2009

Rakas päiväkirja...

Rakas päiväkirja, ratikassa törmäsin Tehareiden Ottoon. 12 vuotta olen odottanut tällaista tilaisuutta, ja nyt se tapahtui, yhtäkkiä ja yllättäen. Otto nousi ratikkaan autuaan tietämättömänä siitä, että hänet näki joku, jolle tämä satunnainen kohtaaminen oli jotain suurempaa kuin kuvitella saattaa. Joku, jonka maailmaa hänen näkemisensä keinautti enemmän kuin sen tavallisen tädin, jonka viereen hän istui.

Rokkikukko ilman vahvoja silmärajauksia näytti pelästyneeltä pojalta. Laihat jalat ja sotkuinen kiharainen ponnari. Silmistä näkyi ahdistus, kuin hän olisi vasten tahtoaan joutunut ihmisten ilmoille, täyteen ratikkaan keskellä päivää.
Silti mun kädet hikos ja sydän löi itsensä melkein ulos rinnasta.

Miltä mahtaa tuntua olla monien pienten ja isompien tyttöjen ihailema? Mahtaako Otto pelätä, että hänet tunnistetaan? Mahtaako hän pitää itseään tunnistettavana ja ihailtavana? Mahtaako Otto tietää kuinka moni tyttö olisi maksanut monen viikon viikkorahat siitä hyvästä, että voisi olla sen tädin paikalla, jonka viereen hän istui?

Otossa on jotain surullista. Tehosekoittimessa on jotain suurta nostalgiaa, jotain joka tuo valtavan kaipuun menneeseen. Otto on mulle nuoruuden symboli, ja mua pelottaa kun aika kuluu ja Otto vanhenee.. mäkin vanhenen.


Tehareista kuuluu nuoruuden röyhkeys. Niillä on se joku fiilis, jota sanat ei riitä kuvailemaan. Otto on aina lavalla jotenkin ristiriidassa itsensä kanssa. Herkkä ja pieni ja pelokas, samalla röyhkeä, villi ja itsekäs, pikkupoika rokkikukon valepuvussa.

Jostain selittämättömästä syystä Teharit aiheuttaa mulle suurta ahdistusta, mutta silti haluan sitä aina lisää. Tehareista tulee aina fiilis, että oon tehnyt eläm
ässäni asioita nyt tällä tavalla, ja haluan ens kerralla tehdä ne toisin. Millä ens kerralla? Mikä on se ens kerta kun voin tehdä asiat mun tavalla, enkä niin kuin olen ne nyt tehnyt?

Se, että oon elämäni elänyt niin kuin olen, voi joistain tuntua siltä, että olen nimen omaan elänyt mun tavalla ja vastoin muiden odotuksia. Totuus on toinen. Oon koittanut tasapainoilla halutun ja itse toivomani välillä, ja päätynyt välitilaan, jossa kumpikaan osapuoli ei ole täysin tyytyväinen.

Musta tuntuu, että multa puuttuu joku vaihe elämästä. Terapeutit kautta maan kehottaa hellimään ja kuuntelemaan sisäistä lasta, jos se on aikanaan jäänyt vaille huomiota. Ihminen voi olla ulkoisesti aikuinen, mutta sisältä pieni lapsi. On eri asia säilyttää aikuisena lapsenmielisyys, kuin säilyttää lapsi sielussaan. Sen sisäisen lapsen pitäisi saada elää ja kasvaa, ja vasta sitten ihminen voi olla sinut itsensä kanssa.

Ehkä Teharit on osunut mun elämässä siihen kohtaan, jolloin mun sisäinen kasvu on lakannut. Oon ottanut aikuisen kuoren, selviytynyt ja menestynyt
kin monissa asioissa, tullut aikuiseksi aikaisin, mutta sisällä se teini edelleen kapinoi.

Ihmisen kuuluisi nuoruudessaan saada olla kunnolla teini. Sen kuuluu saada kokeilla rajojaan, tehdä hulluja asioita, etsiä itseään. Silloin, kun ei vielä ole taloudellista vastuuta itsestään, pitäisi ottaa enemmän vastuuta omasta itsestään ja oman itsensä arvostamisesta. Pitää saada etsiä oma polku ja kulkea sitä valitsemallaan tavalla.

Pitää saada itse keksiä ja oivaltaa asioita. Jos nuorelle annetaan kaikki vastaukset valmiiksi, hän ei opi kysymään kysymyksiä. Jos kerrotaan, mitä kuuluu elämässä tehdä, ei opi kuuntelemaan itseään.


Miksi nuori ei voisi pitää kivaa kavereiden kanssa, soittaa skittaa ja haaveilla rocktähteydestä? Mitä vikaa siinä on? Niin kauan kun selusta on suojattu, pitäisi saada kokeilla ja itse sitten aikanaan todeta idean toimimattomuus. Joskushan homma toimii. Tehareilla toimi! Ja Apulannalla ja Rasmuksella. Lehtivihreillä tai Juustopäillä ei toiminut, mut ovatpa pojat ainakin kokeilleet.


Miksi aikuisilla on tapana lannistaa lapsia? Miksi nuorelle sanotaan jo varhaisessa vaiheessa, että susta EI voi tulla ammattiurheilijaa tai ammattirokkaria, EI lumilautailulla tai hevosten hoidolla elä! Miksei eläisi?

Miksi nuoret lannistetaan ja aivopestään hankkimaan joku "oikea ammatti"? Onko oikea ammatti aina tylsä, mielenkiinnoton ja raskas? Koska työn ei kuulukaan olla hauskaa, onko sen pakko olla täysin vastakohta hauskalle? Eikö mu
kavaa työtä voi laskea työksi? Pitääkö ihmisen vapaaehtoisesti olla onneton?

Otto on yli kolmekymppinen mies, joka ei tiettävästi ole koskaan ollut "oikeissa töissä". Jos ihan totta puhutaan, hän ei ole ollut hääppöinen laulajakaan - noin niinkun teknisesti, tai "aikuisten oikeesti", mutta on silti elättänyt sillä itsensä, noussut bändeineen suomalaisten tietoisuuteen hyvinkin vahvasti ja saanut elinikäisiä faneja. Varma
sti Otonkin mummo olisi toivonut hänen valitsevan ammattinsa toisin, mutta mun onneksi Otosta tuli OTTO <3

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Tän koulupäivän antia oli taittoharjoittelu, kuten kuvasta näkyy. Nyt haluis käsitellä kaikkia kuvia mitä koneelta löytyy ja tehdä kaikista vähän jotain juttuu ja... en tiiä pitäiskö vaihtaa alaa TAAS! Toi kuvaaminen ja taittaminen alkaa tuntuu aina vaan mielenkiintoisemmalta, vaikka kyllä kirjottaminenkin niin mukavaa on.. vaikeeta kun tykkää kaikesta :/

Eilinen sirkustreenikin oli taas niin mukavaa, et siitä sai virtaa tähänkin päivään. En ois millään jaksanutviitsinyt lähtee ja meinasin jo jättää sen väliin. Meinasin jopa pihaan kävellessä vielä kääntyä takas ja lähtee kotiin nukkumaan, mut menin kumminkin sisälle asti.

Alkulämmittelyn aikana jo suupielet kohos korviin ja kärräriflikuja en ois enää jättäny väliin mistään hinnasta. Loppuvoima tehtiin pareittain jumppapalloa heitellen. Kuulostaa kevyeltä, varsinkin punttitreeniin tottuneelle, mut oli mukavan rankka juttu, eikä parihommana tehtynäkään ollut yhtään kiusallinen tai epämukava. Tänään ihan oudosti taas lihat kipeet. Siis aivan eri tavalla ku punttitreenin jälkeen.

Tänään kuvasin pumpin videolle ja nyt se tarttis taistella jollain konstilla koneelle ja lähettää Les Millsille. tai ei kai Lesille itselleen, mut jollekin edustajalle ruotsinmaalle. Siihen joudun kyllä pyytämään apua herralta - en siis Herralta, vaan herralta joka kanssani täällä asustaa ja on kunnostautunut noiden teknisten asioiden saralla.

Käytiin Tikon kans vielä sateisella lenkillä pumpin jälkeen ja nyt on kroppa aika väsynyt. Ja silmät on väsyneet. Muuten on ihan pirtee olo ;)

---

tiistai 24. marraskuuta 2009

Synkkää ja sateista

Vois nukkua kellon ympäri.. ei jaksais kammeta itseään ylös sängystä eikä mikään huvita.
Maanis-depressiivisiä oireita tosi lyhyellä syklillä. Viime viikolla olin ihan täynnä virtaa ja olisin jaksanut ja viitsinyt ja halunnut vaikka mitä. Nyt ei..

Tänään olis taas sirkuspelleilyä luvassa illalla, ja sisäisesti hymyilen ajatukselle, mut ulospäin näkyäkseen tunne ei riitä. Ei jaksa innostua.

Viime viikon energiapuuskassa sovin kaverin kanssa kahvitreffit tälle päivälle, mut eilen asiaa varmistellessa ei olis millään jaksanut edes ajatustasolla tehdä mitään sosiaalista käyttäytymstä vaativaa. Ihan tarpeeksi ponnisteluja on siinä, että koulun jälkeen tuun kotiin hetkeksi ennen kuin lähden taas temppuilemaan.

Noiden toimintojen välissä on kuitenkin niin paljon aikaa, että hyvin ehdin käymään kahvilla ja otinkin siis itseäni niskasta kiinni ja pakotin itseni innostumaan ideasta! Oikeesti, on tosi tosi kiva nähdä Tiia, ja kahvikin kelpaa aina, ei siis mitään esteitä sille, miks en voisi olla enemmän innostunut!

Kaamos on aina yhtä kamalaa. Vuosi sitte sovin työkaverin kanssa, että pidetään talvilomat tänä vuonna marraskuussa ja lähdetään tyttöjen reissuun johonkin aurinkoon, mutta tää lähtikin opiskelemaan ja laskee nyt pennosia saadakseen mandariineja kaupasta, joten ulkomaanmatkat voi unohtaa. Viime vuonna ostettu kirkasvalolamppu valaisis aamuja, jos sen jaksais laittaa päälle.

Tää on nyt ainakin kolmas vuosi kun ihan oikeesti tiedostan pimeän ajan tuomat muutokset itsessäni. Aina syksyt on ollu mulle vaikeita, mutta olotila ei oo niin merkittävästi muuttunut talvella, eikä keväälläkään, että olisin ymmärtänyt taistella kaamosväsymystä vastaan. Luistelu ja lumilautailu on ihan superkivoja talviaktiviteetteja, mutta oon aina niin väsynyt ja ponneton, etten jaksa innostua niistäkään. Kesä on niin mun juttu!

Tää lähtee nyt taistelemaan itselleen pirteää päivälookia..
---

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

sunnuntai = lepopäivä

Vihdoin suostuin pelaamaan Magic The Gatheringia kun viikko oli tehokas ja tarvittiin nopea yhden päivän aivojen nollaus.

Tällä viedään tämä erä ;)

lauantai 21. marraskuuta 2009

KIA KAHA!!

BodyPump 72 is in da house!!

Neljäs pumppi tällä viikolla otti aika koville, mut oli tosi kiva treenata ihan ite ja keskittyy vaan siihen omaan tekemiseen. Erika veti hyvän jatkokoulutuksen vaikka mikin kanssa olikin ongelmia ja salistakin meidät ajettiin pois alkavan tunnin tieltä niin, et osa teoriasta käytiin käytävässä.

Onneks torstaina pidin treenivapaan, vaikka mieli tekikin mennä lenkille tai jumpalle, koska perjantaina sain taas hälyn Tuusulaan tuuraamaan pumppia. Hyvä et välissä oli sentään yks päivä ja kroppa sai lepoa.

Reidet tuntuikin välillä ja vähän irtonaisemmilta. Nyt ollaan hyvää vauhtia taas samassa jumitilanteessa kuin ennen kisoja ;)

Uus pumppi sisältää paljon puolikkaita ja tehokkaita osatoistoja, joten tämän ohjelman myötä jumit ei ainakaan helpota. Ihanan tehokas ohjelma. Todella tehokkaat vatsat ja hartiat! Askelkyykyissä tulee välissä myös tavallisia kyykkyjä, mikä on hyvä juttu. Olis niin kiva tehdä askelkyykyt kunnon painoilla, mut ei - 3,5kg per pääty oli jo ihan max. En tajuu mikä siinä liikkeessä on, et se ei mulla mene perille sinne mihin pitäis, vaan ainoastaan takajalan lonkankoukistaja on aina ihan tulessa. Lievästi eteen nojaamalla saan tuntuman etujalan pakaraan ja reiteen, mut sit ohjaaja jo muistuttaa pitämään selän pystyssä.

Mulla on lievästi notko selkä, ja rasva% pihtimittausta FAF - koulutuksessa opetellessa todettiin, että suoliluun harjanne on mulla aika edessä, joten ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, että toi liike ei vaan onnaa :/

Sitä askelkyykkyä katsoi jo BP peruskoulutuksessa Tiina, jossain jatkokoulutuksessa Piia ja FAF-koulutuksessa kouluttaja. Myös oma valmentaja ja monet monet kollegat on tarkastanu, että teen sen oikein, mut ei vaan tunnu oikeelta. Salilla teen askelkyykyt mieluiten takajalka penkillä, koska silloin se lonkankoukistaja ei jännity ja saan tuntuman hyvin etujalkaan.

Normaalissa treenissä se onkin ihan ok, mut ohjatessa sapettaa, että joko teen ilman painoja ja kärvistelen "oikeella tekniikalla" tai otan painot ja sanon asiakkaille "älkää tehkö niin ku minä teen vaan niin ku minä sanon."

BodyPump 72 sisältää joka tapauksessa läjän uusia hyviä biisejä ja loistavia koreografioita. Ainoa hankaluus on taas niiden opettelu. Mitä hienompi ja erikoisempi koreografia, sitä hankalampi sitä on opetella. Puuh. Nyt sain sentään musat soimaan taustalle pienen vääntämisen jälkeen. HAH, ja nyt vasta tuli mieleen, että mun selän takana on CD-soitin johon olisin vaan voinu laittaa levyn soimaan ilman tätä monen tunnin häsläämistä koneella! Se on tätä kun tekee seitsemää asiaa samaan aikaan: kokkaa, ripustaa pyykkiä, bloggaa, lukee nettilehteä, lataa iPodia, säätää kaikkia mahdollisia playereita ja katsoo netistä videoita. Siis oikeesti samaan aikaan!

Oon maailman huonoin odottamaan ja siks aloitan aina uuden jutun kun joku vähänkään lataa tai kestää. Sit välillä on jo liian monta asiaa kesken kerralla eikä aivokapasiteetti enää riitä pyörittämään sitä kaikkea infoa ;)

Netistä voi by the way seurata livenä jenkkilän ms. fitness -kisoja osoitteessa http://fitnessamerica.distancelearningcenter.com/videos

Kisa käydään kokonaisuudessan tänä viikonloppuna ja mukana siellä on Mari Kasvi ja Else Lautala.

Aamupuuroa syödesä katselin illan viimeisiä hetkiä (aikaero!) ja satuin näkemään Elsen lavalla. On se huikea nainen. Sen piti jättää kisat väliin kantapään oikuttelun vuoksi, mut siellä se sit vaan viimehetkellä kuitenkin oli :) Huono puoli on se, että mun tekemä haastattelu sisältää nyt väärää tietoa ja täytyy korjata ennen julkaisua.

---

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

BF BP IHQ

Ei ollut pää kipee mutta niska, hartiat, kyljet, selkä ja jalat oli.

BodyPump meinas käydä ylivoimaiseksi viimeistään askelkyykyissä, kun ei meinannut jalat tärinältään pysyä laudalla.

Ennätysmäärä asiakkaita tunnilla ja kiekot meinas loppua kesken! Huikeeta! Luovutin omat kiloset pois ja sain ottaa sen verran kevyemmin, mut silti tuntui raskaalta kun lihat oli jo valmiiksi kipeet. Nyt tuntuu siltä ku olis oikeen reenannu! Ihana lihasväsy :)

Nyt väsyttää tämä monen päivän riehuminen. C.S.I Miamin jälkeen nukkumaan ja huomenna eduskuntaan visiitille. Taidan jäädä seuraamaan kyselytuntia. Katsokaa telkkarista kun mä heilutan parvella :D

--

tiistai 17. marraskuuta 2009

Sirkuspelleilyä

Tänään leikin sirkusakrobaattia Circus Helsingin akrobatiatreeneissä :D

Tulostin ei tietenkää toiminut kun piti tulostaa reittiohje, joten painoin reitin visusti mieleen - ja eksyin. Tietysti eksyin! Ainahan mä eksyn. Se ei edes itseä yllätä enää. Oli mulla sentään joku haisu mihin suuntaan pitää mennä ja minkä näköistä rakennusta etsin. Sit kun vihdoin löysin sen valtaisan tiilikompleksin, en meinannut löytää sitä oikeeta sisäänkäyntiä mistään. Kävelin pihaa ympäri ja kiersin pariin kertaan sen taulun kautta jossa oli se punainen "olet tässä" merkki, ja koitin suunnistaa.. Vihdoin löysin, enkä ollut ku pari minuuttia myöhässä! Hih, olis luullut että sillä harhailulla olisin myöhästyny enemmänkin.

Oli hurjan hauskaa tehdä kaikkia kuperkeikka-kärrynpyörä-päälläseisonta-tasapainoiluita, Air Trackilla arabipomppuja patjakasalle ja kaikkee sitä kivaa jota telinevoikassa tehtiin kun oltiin vielä pikkusia ja kevyitä.

Huomenna saattaa olla oudoksestaan pää kipee kun oltiin niin paljon pää alaspäin ja tehtiin hartiapomppuja ja muita joita ei ihan joka päivä tuu itsekseen tehtyä.

Harmillisen myöhään vaan on nuo treenit. Vasta kymmeneltä kotona ja vielä niin täynnä virtaa, ettei nukkumaan menoa kannata edes ajatella. Onneks C.S.I New York alkaa juuri ja sitä katsoessa on hyvä rauhoittua.

Eilen tuurasin sairastunutta ohjaajaa BP tunnilla Tuusulassa. Eniron reittipalvelu opasti poikkeamaan kaksi kertaa Tuuskilta pois, tekemään U-käännöksen ja palaamaan takaisin Tuuskille. Hah. Onneks ymmärsin kyseenalaistaa, ja omia suunnistustaitoja epäillen varmistin asian vielä Panun reittipalvelusta (isäpuolelta, jolla päässään vähintään kaikkien pohjoismaiden ja euroopan kartastot) joka vahvisti epäilyni. Pääsin kertalaakista perille! Tosin eksyin sitten siellä keskuksessa kun se pukkari oli niin monen mutkan takana ;) Eniromaista!

Nyt kupponen uniteetä ja pari ruisleipää nassuun. Huomenna onkin taas oma pumppitunti - onks tää nyt sitä kevyesti ottamista flunssan jälkeen? ;)

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Flunssa väsytetty!

Tänään kävin jo Tiksun kanssa lenkillä! :D

35min lenkki sisälsi 10min lämmittelyn 15min juoksua ja loikkia ja 10min kävelyä loppuun. Koitin välttää hengästymistä, mut hiki tuli joka tapauksessa, se tuntu kivalta :)

Kotona vielä vähä vatsarutistuksia, kylkitaiutuksia ja vipareita ja sit vähän venyjä. Kyllä olo oli sata kertaa parempi kun vähän harrasti liikuntoa.

Sairastellessa mietin sellastakin asiaa, et jos yrittäisinkin olla suunnittelematta kovasti eteenpäin. Onnistuisinkohan? Jospa vasta koulusta tullessa päättäisinkin mitä minäkin päivänä teen? En aikatauluttaiskaan viikkoa etukäteen vaan menisin treenaamaan jos siltä tuntuu, ja pitäisin lepopäivän jos väsyttää. Haaveilen siitä, että aloittaisin jonkun harrastuksen - siis jonkun sellasen joka olis tiettynä päivänä tiettyyn aikaan ja olis kivaa. Yhtenä iltana viikossa olis se uus juttu, yhtenä pumppi ja sit olis vielä 5 päivää jäljellä kaikkeen muuhun. Katotaan ny...

Sillä välin ratkon taas elämän mysteereitä miinaharavaa pelaten. Se on kyllä maaginen peli. Kaikki ongelmat ratkee ikään kuin itsestään kun pelailee.

Tällä hetkellä parhaat tulokset on:
Helppo: 6 sek
Keskivaikea: 43 sek
Vaikea: 154 sek

Muistan et meni monta vuotta ennen kuin sain auki tuon vaikeimman, mut sen jälkeen on tulokset parantunu monta kertaa.

torstai 12. marraskuuta 2009

Kipeenä mikään ei maistu miltään

Tekee mieli kaikkea hyvää, mutta mikään ei maistu miltään. Ei edes pinkit Dominot :(

Ostin pähkinävoita leivälle - ei maistu. Tuoksuu kyllä kun oikein nuuhkii, mutta suussa tuntuu vaan tahmeelta. Eilen teki niin paljon mieli jätskiä, et ostin kaupasta Magnumin (strawberry white) - ei maistunu. Sorbettiosioista (vai onks ne jotain hilloa?) tuli vähän makua, tai ehkä se oli vaan joku tunne suussa, jonka kuvittelin mauksi. Toisin sanoen 250kcal turhaa!

Pinkit Dominot tuoksuu taivaalliselta, mut ei maistu. Joku pieni häivähdys, jonka voisi tulkita mauksi, sai mut syömään niitä kuitenkin 5kpl.. 5 x 67kcal ihan vaan pienen häivähdyksen takia!

Mikä pahinta: Kahvi ei maistu! Aistin vaan ne kitkerät jälkimaut..

Koitan väsätä appron tehtäviä, mutta ne ei oikein etene. Lihaksia särkee ja huimaa! Tehtävien deadline on maanantaina, joten ihan hyvää aikaa tässä olis oikeestaan vaikka pötköttää soffalla kunnes tää huimaus menee ohi - ei se ihan nomaalia kuitenkaan ole.

Mulla pitäis olla joku henkilökohtainen avustaja joka neuvois mitä missäkin tilanteessa olis järkevintä tehdä, kun en ilmeisesti aina ymmärrä omaa parastani. Vapaaehtoisia? Anyone?

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Sairasvuoteella

Koomailin koko viikonlopun äipän sohvalla kuumeisempana kuin moneen vuoteen. Toisaalta harmitti, kun en saanut sairastaa kotona, mutta äidin ja pikkuveljen hoidossa oli kyllä ihan paras sairastaa.

Veli teki huippuhyvää pannaria, jota ehdin syömään masun täyteen juuri ennen kuin flunssa vei makuaistin. Loppuajan Niklas kääntelikin dvd-levyjä ja hoiti Frendit-maratonin sujuvuudesta. Kolme tuotantokautta putkeen! Nukuttiin kyllä välillä, mut jatkettiin heti kun silmät taas aukes.

Äiti teki ruokaa ja huolehti että lapsella on kaikki hyvin :)

Oli ihanaa kun sai vaan olla.

torstai 5. marraskuuta 2009

Kipiänä kotona

Tänään ois ollut luento siitä, miten yliopiston esseekyssäreihin kuuluu vastata. Tää luento olis saanut olla ihan koulun alkuun, ennen ensimmäistäkään tenttiä!

Onneks opiskelijatoverini lupas tehdä muistiinpanot mulle, jotta saan sairastaa kotona ja levätä taudin heti pois. Pihkura sentään kun piti tällänen tulla nyt kun olen lähdössä Poriin kolmen kuukauden jälkeen.. Ei muuten mitään ongelmaa, mutta rakasta mummia on kova ikävä, mut yli seitsemänkymppistä sydänvikaista pientä naista ei sais tartuttaa mihinkään pöpöihin, varsinkaan näin sikiksen aikaan. JOS tää on keuhkoputkentulehdusta niin sehän ei tietääkseni tartu, mut who knows.

Isä pyysi jossain vaiheessa treeniohjelmaa itselleen, ja ajattelin sellaisen pläjäyttää isänpäiväksi, ja raahata isukin myös Porihallin BP-tunnille. Oon ihan 100-varma, että ukko ihastuis tuntiin kun vaan kokeilis. En taida kuitenkaan ite pystyy menee mukaan, joten ei sitä sinne saa. Pitäis vielä vähän treenata et pystyisin sen kantamaan sinne väkisin :/

Lupasin myös veljen kanssa mennä salille katsoo sen tekniikat kuntoon, mut saa kattoo nyt.. Ja hippaseuraakin olis tarjolla ja olis niin komiaa mennä pitkästä aikaa Porin yöhön, mut...

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Ylen tosi tarina: Burnout

Eilen tuli Ylen tosi tarina: Burnout.

Puolen tunnin ajan seurattiin kolmen loppuun palaneen nuoren aikuisen tarinaa. Oli jotenkin tosi ahdistavaa tunnistaa ne omat oireet taas ja muistaa se paha olo. Toisaalta oli lohdullista huomata, että muillakin on samoja tuntemuksia, enkä ole ainoa alle nelikymppinen joka stressaantuu elämästään ilman mitään "pätevää syytä".

Mikä sitten olis pätevä syy? Konkurssi, läheisen kuolema, oma sairaus jne. radikaalit elämää horjuttavat asiat. Se syyllisyys, joka tulee ahdistuksesta, kun kaikki ulkoiset puitteet on kuitenkin hyvin, ei ainakaan paranna asiaa.

Ei ehkä olis pitänyt katsoo sitä dokkaria viimeiseksi illalla, koska yö oli sitten tosi levoton. Unissani olin kummitusjunassa, hyppäsin uimahyppyjä tosi korkeelta, laskin vesiliukumäkeä pimeessä tunnelissa, vedin jumppaa, olin töissä ja koulussa ja kaikissa mahdollisissa paikoissa jotka mua on joskus ahdistanu, ihmisten kanssa, jotka joskus on jollain tavalla huojuttaneet mun mielenrauhaa.

Uni oli tosi katkonaista. Aamulla olo oli ahdistunut ja syke korkeella. Tuntuu kuin oisin urheillu koko yön, eikä sydämen jyske tunnu asettuvan.. Aamulla eka ajatus oli et TÄYTYY mennä kouluun ja TÄYTYY mennä vetää pumppia.

Mun koulupäivä on tänään 12.15 vain yks palaveri tulevista projekteista, sen jälkeen tenttiin lukemista omaan tahtiin ja pumpin jälkeen äipän luo syömään. Eli tosi iisi päivä. Miks se BP mua nyt taas ahistaa, vaikka ihan oikeesti tykkään sitä vetää? Otan vaan paineita siitä, et mun PITÄIS olla maailman paras pumppiohjaaja, ja pari viimeistä kertaa oon unohtanu jonku iskun jostain ja oon varma et asiakkaat kaikkoo tunnilta pikkuhiljaa mun ammattitaidottomuuden vuoksi.

Kuvittelin, et kisojen jälkeen pystyisin ajattelemaan jotain muuta ku ruokaa, syömisiä ja aamupainoa. Ei. En pysty. Valmentajan kanssa juttelin eilen puhelimessa, ja hää lohdutteli että vaikka omaan silmään kaikki kroppaan kertyvä on läskiä, se on oikeesti nestettä, jonka keho kerää hätäpäissään, mutta josta se luopuu kuukauden kuluessa. Niinpä. Kyllähän se aamupaino on taas lähtenyt laskuun siitä kuudestakympistä ilman, että oon tehnyt mitään laihdutustemppuja. Oon vaan pitänyt ruokailut hanskassa ja ruokarytmin samana ku dieetillä.

Appro stressaa. Elämässä on tapahtunu niin paljon kaikkee (koulun aloitus, kisat, dieetti ja sen loppuminen, jumpan vetäminen) et pää on niin täynnä ajatuksia, ettei fokus pysy kirjan tekstissä. Haaveilen joka päivä asettuvani sohvalle kirja kädessä ja napostelen jotain rypäleitä nyt kun se on taas mahdollista, ja ahmin tietoa median historiasta. Joka päivä on kuitenkin liikaa kaikkea muuta, enkä kuitenkaan saa mitään aikaiseks. Ehkä nyt pitäis oikeesti vetää happea, ja tenttiä tämä osuus vasta joulukuussa. Käyn kyllä katsomassa mitä tentissä vaaditaan, mut koitan asennoitua siihen niin, et nyt ei tarvi päästä ees läpi.

Kunpa osaisin suhtautuu kevyemmin asioihin! Tarviiks itseltään aina vaatii enemmän kuin mihin pystyy? Tarviiks aina olla valmis heti? Voisko joskus tehdä jotain ihan rauhassa omaksi ilokseen?

...

tiistai 3. marraskuuta 2009

Fitness Expo - kooste uusimmassa Bodyssa

Bodyn sivulle olivat valinneet mun vaparista saman kuvan kuin tuossa blogin headerissa, mutta eri päivältä. Tiedän sen siitä, että kyynärvaaka on kallellaan eri suuntaan ;)

"Vapaaohjelma oli todella mieletön! Nightwishin Bye Bye Beautiful on vhva biisi, joka tarvitsee vahvan tulkinnan ja Johanna teki sen paremmin kuin hyvin. Koreografia sisälsi vauhtia ja vaativia elementtejä ja liikkeet oli sidottu toisiinsa. Todella viimeistelty lopputulos. Mutta fysiikka kaipaa vielä panostusta. Malli on hyvä, mutta fysiikka on vielä raakile ja lihasta tarvitaan lisää, samoin lihaskireyttä" (Body 7/2009)

Bodyn kuva-arkistoon pääset tästä

Valtava treenimotivaatio tuli heti, kun näki kuvia paperiversiona. On se ihan eri asia tuijotella koneen ruutua kuin selata lehteä - paperilla kaikki on jotenkin konkreettisempaa.

Nyt olis jo kauheet poltteet tehdä uutta vaparia. Kuuntelen musiikkeja "sillä korvalla" ja mietin mitä liikkeitä mihinkin kohtaan sopisi. Mielessä on myös muutamia temppuja, joita haluaisin opetella seuravaan settiin. Nyt pitäis vaan malttaa vielä hetki. Seuraaviin kisoihin on kuitenkin niin reilusti aikaa, että nyt olis hyvä hengähtää, vetää happea ja keskittyä elämästä nauttimiseen.

Eilinen oli jo hyvä alku: Kävin 30min spinnissä, joka lämmitti jalat mukavasti. Sit tein pumppitangon kanssa vähän ojentajaa, haukkaria, rintaa ja muutamia kyykkyhyppyjä. Venyttelytilassa tein etunojassa kaikkia erilaisia jalkojen heittoja ja kikkailuita (tasapaino ja keskivartalon tuki) sekä tietysti vatsarutistuksia. Loppuun hyvät venyt. Oikeelle puolelle pystyy hyvin tekemään ylispaguvenytykset, mut toi vasen puoli krinnaa niin maan p... aljon, ja Anja kyllä kielsi tekemästä sille pitkiä venyjä. Sekin tuntui kuitenkin pumppaavilla venytyksillä ikään kuin aukeevan, eikä ollut enää ihan niin kipee. Kun tietäis pitäiskö sen antaa nyt vaan olla vai venyttää vai mitä..

Oli kuitenkin tsi kiva tehdä ihan kunnon treeni, mut ei kuitenkaan veren maku suussa, vaan ihan tollasta kivaa. Ai vitsi, suunnittelin et olisin menny tänäänki yhelle ryhmäliikuntatunnille, mut se alkais NYT. En taida ehtii ;) Ja itse asiassa MUN TÄYTYY LUKEE!!

Tänään oli sen meidän henkilöhaastatteluprojektin kritiikki, ja tulihan taas kritiikkiä kunnolla.
Väittelyä oli myös Kiken urasta ja lajista, kun maikka kiven kovaan väitti että nainen on fitnesskilpailija ja mun mielestä VAIN kehonrannuksessa kilpaillut. Enhän mä tietenkään vanhemmalle voi vastaan väittää, varsinkin kun sanoi kuvanneensa Kikeä fitnesskisoissa. Hmm.. Googlekaan ei kyllä yhdistä Kikeä fitnessiin, vaikka kieltämättä nykykarkeloissa olis ehdottomasti ennemmin BF kuin CBB, saati bodauskamaa. Kato vaik täst! Enkä mä kyllä missään muista nähneeni tai kuulleeni, et Kike olis vetänyt minkäänlaista fitnessvaparia missään koskaan. Korjatkaa jos olen väärässä!

No mutta meidän haastattelu ja taitto oli mun omasta mielestä pirun komiat, vaik pieniä viilauksia olis voinut tehdä. Mun mielestä kuitenkin opettajan kommentti, että dieetistä kerrottiin maallikon mielestä liikaa, oli aiheeton, koska kohdelehti oli sportti tai fit tms. eli kohderyhmää nuoret liikkuvat ihmiset, joita dieetti ja ruokailutottumukset kiinnostaa aina. En mäkään jostain HS:n kotimaan sivun uutisesta sano, et siin on liikaa politiikkaa maallikolle. Nih!

Se Kujojen maikka tuli mulle tauolla sit vielä sanomaan, että tutustuttuaan Elomaanpariskunnan kautta tähän skeneen, pitää koko lajia sairaana koko sen nappikaupan ja bisneksen takia, joka saa ihmisten mielikuvat vääristymään. Häntä surettaa ne ihmiset, jotka vaipuu epätoivoon, koska niillä ei koskaan ole mahdollisuutta yltää samaan kuin nää extremistit. Ööh, eiks sama päde kaikkiin huippuihin? Vois epätoivo tulla siitäkin, ettei koskaan opi soittamaan niin ku Aleksi Laiho eikä koskaan tule olemaan niin nopee ku Usain Bolt, tai ajaa formulaa niin ku Kimi, tai edes niin ku JJ.

Oikeessa se oli siinä, et ihmisten kauneuskäsitykset muuttuu ja aletaan tavotella jotain sairasta täydellisyyttä. Hän oli huolissaan nuorten viiltelystä ja bulimiasta ja nuorten tyttöjen masennuksesta ja täydellisyyden tavottelusta.. tavoitellaan jotain pinnallista epäinhimillistä ulkomuotoa, jonka omaa 1% kansasta.

Puhuikohan se musta? onks se lukenu mun blogia? Onkohan se seurannu mua pidempäänki? ;) Aloin silti ajattelemaan sitä, kuinka sairas mä oikeesti oon! En kai mä oo sairas - mä oon vaan nyky-yhteiskunnan tuotos, joka ei oo koskaan tyytyväinen itseensä eikä ympäristöönsä. Aina vois tehdä paremmin ja tehokkaammin, olla parempi ja tehokkaampi. Heikkouksia ei saa olla, ne tekee susta sekundaa!

Nyt otan käteeni tuon Sanomia kaikille ja sukellan lehdistön historiaan. Tai ehkä käyn Tikon kans ensin ulkona.. ;)

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Mukavalla työllä on kääntöpuolensa

Puuh.. Oon muokannut sitä Elsen haastattelua koko viikonlopun - siis koko perjantain, ja lauantain, ja sunnuntain. Haastattelu oli superkivaa, ja haastattelun purkaminen muistiinpanoista koneellekin oli ihan kivaa, ja jutun muokkaaminen mukavaa tiettyyn pisteeseen asti. Kun saa kasaan 17 000 merkkiä aineistoa, josta pitäis karsia 10 000 merkin lehtihaastattelu, jää paaaaljon hyvää matskua käyttämättä ja on tosi vaikea päättää mitä haluaa sanoa ja mitä jättää pois.. puuh!

Nyt on kuitenkin haastis valmis ja lähetetty eteenpäin. Nassu on valkoinen ku lakana ja silmän aluset mustat ja takapuoli kipeä kun oon istunut koneen vieressä niin paljon. Olo on ku pahimmalla toimistorotalla, ei sporttisuudesta tietoakaan.

En sit lukenut yhtään siihen tenttiinkään. Ei oliskaan jäljellä kuin noin tsiljoona sivua historiaa sekä lehdistöstä että tv:stä, ja aikaa viikko. Iso puuh!

Jostain oon kehittänyt myös mukavan tavan purra hampaita yhteen. Leuka on niin kipee, et toisinaan syöminenkin on vaikeeta. Varmaan sen takia on pääkin ollut muutaman päivän kipee, varsinkin aamuisin. Kaiken järjen mukaan se johtuu stressistä, mutta ei mulla ees oo ollut pahaa stressiä. Tai siis mä oon tottunut paljon pahempaankin stressiin.

Tein tänään pakastimen antimista maanmainion kinkkupiirakan :) Joku vanha valmistaikina löytyi, ja joskus muinoin pitsaa varten ostetut kinkkusuikaleet ja He-Mai-Pa-pussi pakastimen kätköistä. Lisäksi tuorejuuston jämät, pari munaa, loraus maitoo ja pari lusikallista raejuustoo - eli lähes kaikki mitä jääkaapista löytyi. Ite sain hillittyä itseni (toisin kuin eilen) ja söin vaan pari palaa. Mies sanoin mun löytäneen tien hänen vatsaansa - A) ihan ku se olis jotenkin ollu piilossa ja B) yleensä tie sydämeen vie vatsan kautta, mut tässä tapauksessa siis tie vatsaan menee sydämen ja kinkkupiirakan kautta.

Eilen oltiin Saken veljen luona katsomassa leffaa. Söin niin paljon karkkia, etten varmasti koskaan oo syöny. jotenkin ei vaan pystyny lopettaa ennen kuin kaikki oli syöty. Tai jäi sinne pussin pohjalle pari pahaa, mut muuten hounein kyllä kaksin käsin. Hävetti oikeen. Onneks ostettiin sentään omat karkit.

Tänään oonkin sitten syönyt aika säntillisesti taas suunnitelman mukaan. Ei oikeestaan oo ollu edes nälkä kun hiilaritankkaus oli eilen niin hyvä. Vettä koitin juoda myös paljon, jotta olo tasaantuisi. Sidukka ei eilen maistunu lainkaan, mut tänään on silti vähän krapulainen olo. Damn carbs!

--

torstai 29. lokakuuta 2009

Työntäyteinen vapaapäivä

Oli ihan superkiva päivä! Kannatti herätä aikaisin ja vääntäytyä sängystä ylös vaikka uni olis maistunut.

Kuvaajaparini kanssa mentiin aamutuimaan Vaskolan Samin studiolle kuvaamaan ja jatkohaastattelemaan Elseä, ja se oli jo tosi siistii :D

Kujoni (kujo=kuvajournalisti on lejon, eli lehtijournalistin, eli minun, työpari) Sanna sai lainata Samin jotaintosihyvää kameraa (minähän en niistä mitään ymmärrä) ja mä räpsin tilannekuvia behind the scenes Sannan kameralla. Kuvaaminenkin oli ihan tosi kivaa - kyllä, mulla oli kaikki automaattitoiminnot päällä, ettei tarvinnut ku tähdätä, pitää kamera paikallaan ja painaa nappia. Mut kivaa oli. Oli kiva nähdä myös ammattilainen hommassaan, eli Else kuvattavana.

Koululla katoin Sannan koneelta vielä otetut kuvat, jotta tiedän vähän juttua kirjoittaessani millasia kuvia on tarjolla, lounastin ja lähdin salille. Kauhee treenimotivaatio tollasen päivän jälkeen! Ihana ilmakin oli vielä. Kyllä huomas miten paljon se auringonvalokin vaikuttaa mielialaan.

On hienoa myös huomata, että työkseen voi oikeesti tehdä jotain mukavaa, jotain mikä ei yhtään tunnu työltä. Ehkä siitä joskus vielä jopa maksetaan ;)

Salilla luin fillaroidessani Trendiä, lähinnä just haastatteluita vähän niinku malliksi, ja siinä oli yks niin pysäyttävä juttu, et oli pakko kirjoittaa se treenivihon taakse, jotta voin kirjoittaa sen tänne.

Antropologi Taina Kinnunen sanoi kauneusleikkauksia käsittelevässä jutussa: "Median luomista fantasioista tulee tosielämän kauneusvaatimuksia, vaikka kaikki tietävät, että ne eivät ole todellisia. Salaisuus on toisto.
Kuvat välähtävät silmiin yhä uudelleen, kunnes alkavat näyttää tavallisilta ja kaikki tavallinen taas oudolta ja vajaalta.

Sopii toivoa, että nyt kun manga on muotia, ihmiset eivät ala suurentaa päitään."

---

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Väsymys ja syksyn harmaus houkuttaa tarttumaan suklaapatukkaan..

Taas tuntuu tosi vaikealta vieroittaa itsensä herkuista. Sokerille addiktoituu tosi nopeesti ja sitä kaipaa koko ajan lisää ja lisää. Olo on turvonnut ja kamala. Kroppa on kerännyt 3kg nestettä ja koko ajan väsyttää. Hienoa tämä elämä dieetin jälkeen!

Aamulenkit on tuntunu fyysisesti tosi raskailta; jalat painaa tonnin ja vatsa saman verran. Eilen kävin sentään salilla totuttelemassa taas painoihin parin päivän nukkumisen jälkeen. Tein koko kropan pientä pumppailua kevyillä painoilla ja fiilis parani heti. Varmasti suuri osa painojen heiluttelun tuomasta hyvästä olosta on psyykkistä, koska ei tuo eilinen treeni ainakaan treeninä kovin kummoinen ollut. Väsynyt mieli piristyi kuitenkin niin paljon, ettei meinannut tulla uni lainkaan.

Pitäis varmaan opetella ottamaan lepopäivät ihan totaalisena lepona niin, et ottais ihan rauhallisesti koko illan ja menis nukkumaan heti kun väsyttää. Pienikin treeni näyttää virkistävän aika paljon ja sit se uni jää liian vähiin.

Nostin kirkasvalolampun vaatehuoneen perältä keittiön pöydälle, ja toivon, et se auttaa pimeän syksyn läpi. En oikeestaan oo edes kiinnittänyt huomiota siihen, et olis mitenkään erityisen synkkää ja märkää ja masentavaa - on koko ajan ollut niin paljon muuta mietittävää. Pahinta siinä syksyn harmaudessa kai onkin, että se masentaa ihmisiä salakavalasti ja huomaamatta. Onneks tiedän etukäteen taipumukseni masennukseen niin osaan ehkä varautua ennen kuin pahin iskee. Dieetin lopettaminen taisi olla ihan fiksu päätös. Nyt täytyis pystyä laskeutumaan normaaliin ruokavalioon hissukseen ja rauhallisesti, ettei kropan turpoaminen käy psyyken päälle liikaa.

Meillä alettiin kotona puhua nyt vallan englantia! Mies toivoo sen parantavan englannintaitoja, koska enkun preppauskurssista ei tunnu olevan hyötyä. Opettaja ei kuulemma oo itsekään perehtynyt kielioppiin. Hmm..

Tänään on mukavan jännittävä päivä. Illalla on pumppi, jota vähän jännitän, ja sitä ennen eka haastatteluharjoitus. Pääsen haastattelemaan yhtä Suomen upeimmista naisista, Else Lautalaa, fitneksen moninkertaista maailmanmestaria :) Harmi että aikataulut menee sen verran päällekkäin, et aikaa haastattelulle on vain noin tunti. Täytyy olla nopea ja tehokas.

Vaikka Else ei IFBB:n kisoissa olekaan kisannut, kunnioitan ja arvostan häntä ehkä enemmän kuin ketään muuta alan kilpailijaa. Fysiikka on mun makuun juuri sellainen kuin sana "fitness" antaa ymmärtää, ja naisen kilpailuhistoriaa ja meriittilistaa ei voi kuin ihailla. Toivottavasti saan haastattelussa irti vielä jotain uutta.

---

maanantai 26. lokakuuta 2009

It's over now!


Käytiin katsomassa Up - 3D versiona, ja nyt on taas nenu kipee kun lasit painoi, niska jäykkä kun paikkoja oli enää eturivissä, ja maha kipee popcorneista ja karkeista :)

Kiitos kaikille äänestäneille ja kiitos erityisesti mielipiteensä kasvotusten tai webin välityksellä kertoneille! Silloin kun itse kierii ja painii jonkun ajatuksen kanssa, eikä saa ratkaisua tehtyä, on tosi tärkeetä, että kuulee muiden mielipiteitä, oli ne sitten puolesta tai vastaan.

Vaikka itse olin kovasti kisaamisen kannalla, pari hyvää pointtia tuli esiin ulkopuolisen kanssa keskustellessa, ja se ratkaisi asian.

Mä päätin nyt pelata varman päälle, ja olla ottamatta kilpailukieltoa. Mulla on kuitenkin vielä vuosia aikaa kilpailla, ja vaikka nyt harmittaakin ihan älyttömästi jättää tavallaan leikki kesken, on kuitenkin parempi, ettei polta siltoja takanaan heti uran alkumetreillä.

Kroppa kiittää tästä levosta. Vaikka viime yönä nukuin ihan hyvin ja tarpeeksi, olin tänään niin väsynyt, et koulun jälkeen nukuin parin tunnin päikkärit. Sit käytiin leffassa, ja nyt onkin juuri näppärästi aikaa käydä suihkussa ennen kuin alkaa Täykkärit! Sit nukkumaan taas.. On tää elämä rankkaa ;)

perjantai 23. lokakuuta 2009

Puntarissa tahdonlujuus ja paljon muuta

´
Valmentajan kanssa päätimme juuri kisaviikon viimeistelyistä. Kisaa ei välttämättä tule, mutta viimeistelyt vedetään joka tapauksessa suunnitelman mukaan, harjoituksen vuoksi. Se jos mikä kysyy tahdonvoimaa: kituuttaa ilman tavoitetta, kun olo on hutera ja heikko, kiukuttaa ja väsyttää.

Harmittaa, että kahden vuoden aherruksen, massankeruun ja dieettaamisen, kieltäytymisen ja itsekurin koettelun jälkeen pääsen yhteen, siis vain yhteen kisaan. Puhumattakaan hampaiden kiristelystä, kiukuttelusta, parisuhteella pelaamisesta, oman terveyden kanssa leikkimisestä jne..

Nyt kun sen yhden kisan lisäksi olisi tarjolla toinen, asetetaan liiton puolelta kilpailukielto 1,5 viikkoa ennen kisaa. Erityisesti harmittaa, että kilpailijakokouksessa nimenomaan sanottiin, ettei kieltoa tule. Voiko liiton pj noin vain pyörtää puheensa? Voiko liiton kantaa yksipuolisesti muuttaa kesken kisakauden?

Nyt olen siis jatkanut dieettiä tavallaan turhaan. Toisaalta olen tyytyväinen siihen, että jatkoin, koska onhan se oman itsen kannalta hyödyllistä tietää miten kroppa toimii kisan jälkeen, jos vaikka joskus on mahdollisuus päästä toiseenkin kisaan samalla kaudella.

Ei tässä ihan kamalasti kilpailemisesta opi, jos kaudessa voi kokeilla vain yhdet viimeistelyt.

Koska kisaviikon alkuun olisi enää kaksi päivää, vedän kisaviikon kuin olisin menossa kisaamaan. Katsotaan sitten perjantaina mikä on se viimeinen fiilis, viedäänkö projekti loppuun vai luovutetaanko.

Mitä mieltä te olette? Dieetin sumentamat ajatukset eivät kulje kunnolla, mut onneksi on ystäviä jotka auttaa. Alan laittaa paperille plussia ja miinuksia, ja katson mihin se kuppi kallistuu. Arvostaisin kovasti mielipiteitä, oli ne sitten suuntaan tai toiseen, perusteltuja tai ei.

Itse mietin sitä, kuinka paljon hallaa kilpailukiellosta olisi ja kuinka paljon menetän jos en osallistu kisaan. Kilpailukiellon myötä mun pisteet varmasti laskee (ei välttämättä kisapisteet, mut arvostuspisteet) IFBB:n puolella, mutta saanko vastaavasti lisäpropseja toiselta puolelta?

Sponsoreiden hankinta on huomattavasti vaikeampaa yhden kisan jälkeen kuin kahden kisan jälkeen. Sillon olis edes näyttöä jatkumosta.

Entä mikä on motivaatio dieetin jälkeen kun taas pääsee normaaliin elämään ja se kahdeksan vuoden haave on toteutettu? Mitä jos en enää saakaan kisaan tarvittavaa tsemppiä? Jos mun kunnianhimoni onkin tyydytetty tällä yhdellä kaudella ja yhdellä mitskulla? Mitä väliä silloin on kilpailukiellosta? Silloin varmasti enemmän harmittaa käymätön kisa johon olisi ollut mahdollisuus.

Mitä jos haluankin alkaa vaikka lisääntymään tai sairastun johonkin muuhun mielenvikaisuuteen? ;) Tai oikeesti sattuu jotain, enkä pystykään enää kisaamaan vaikka haluaisin?

Nyt en kaipaisi yhtään ylimääräistä stressiä ja paineita tällaisista. Olis helpompaa kituuttaa olemattomilla kaloreilla jos ei olisi koko ajan ylimääräistä mietittävää. Tai olis helpompaa keskittyä olennaiseen, jos sais syödä.. Pitäis lukea appron tentteihin eikä miettiä näin epäolennaisia asioita. Pitäis lukea, eikä seikkailla foorumeilla etsimässä vastauksia kysymyksiin ja hakemassa tukea ajatuksilleen.

Koirakin on taas ihan stressaantunut; se on kalvanut tassunsa verille, pesee lattioita ja kakkii karvoja ja hiekkaa. Kai se tassujen kalvaminen on jotain sukua ihmisten kynsien pureskelulle tai itsensä viiltelylle. Onneks äiti lupas ottaa sen hoitoon ens viikoksi. Reppana.

...tää on ihan väsynyt... onneks on perjantai... huomenna saa nukkua...

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Tapahtumarikasta

Paras tapahtuma tänään oli se, et huomisen opintopläjäyksen maikka onkin estynyt opettamasta meitä, joten saatiin päivä vapaaksi! Töitähän tietysti pitää tehdä, mut saa tehdä niitä rästihommmia pois, joita pöydänkulmalla olevassa vihossa onkin jo aikamoinen lista :)

Oman linjan opettajan kanssa palaveerasin opintojen sujumisesta jne. ja varsin positivisella fiiliksellä sain jatkaa päivää siitä eteenpän. Huomenna mm. teen tarvittavat korjaukset valikoituihin juttuihin ja lähetän hakemuksen kera (toivottavasti) tulevaan harjoittelupaikkaani.

Kävin myös ohjaamassa nyt ekan BodyPumpin melkein kolmeen vuoteen. Muistaakseni 22.12.2006 oli mun vika tunti Porihallilla. Voi että se oli mukavaa! Olin ihan liekeissä kun sain taas mikin päähän ja musa alko ja sit yhtäkkiä olikin jo tunti ohi ja ääni käheenä ;)

Eilen ohjelmaa harjoitellessa kaikki meni ihan nappiin, ja tänään jännäsin oikeestaan vaan sitä haukkaribiisiä josta se logiikka ei vaan aukee. Sit loppujen lopuks haukkari meni ihan ok, mut kämmäsin "varmoissa nakeissa", siis ihan typerissä kohdissa, mut ainakin omasta mielestä seivasin ihan hyvin ja mulle jäi hyvä fiilis tunnista, toivottavasti myös asiakkaille! Yllättävän paljon oli väkee, ja porilaiseen kylmyyteen tottuneena olin yllättynyt siitä positiivisesta latauksesta joka tunnilla oli - ihmiset jopa hymyili! :D

Tottahan Porissakin ihmiset hymyili, mut ne oli tod näk ulkopaikkakuntalaisia tai käyneet mun tunnilla jo useamman vuoden kunnes luottivat niin paljon, että uskalsivat nostaa suupielet ylöspäin ;)

Negatiivinen osuus päivästä oli se, kun sähköpostiin tuli Fitnessliiton hallitukselta viesti, että 2v kilpailukielto IFBB:n kisoihin rapsahtaa, jos osallistuu muiden liittojen kisoihin. Aika tylyä. Tästä aiheesta lisää huomenna, nytr en anna sen pilata hyvää pumppifiilistä <3

---

maanantai 19. lokakuuta 2009

treeniä kovalla sykkeellä

vaikka tempo ja painot oli aika kohtuulliset.

Eilen jo mittailin kuumetta varmistaakseni, ettei väsynyt ja voimaton olo johdu kipuilusta. Ei ollu kuumetta, ei edes lämpöä, mut tänään voimaton olo jatkui, ei kuitenkaan ehkä niin pahana ku eilen. Suunnittelin opettelevani pumppia, meneväni spinnitunnille ja tekeväni vaparia, kunnes ymmärsin, et se spinni nyt ainakin saa odottaa aikaa kisojen jälkeen, ja treeniksi riittää kyllä ihan normi selkä-takareiska-olkapäätreeni jos olo ei oo kovin voimakas.

Mikä ihme saa edes ajattelemaan et tekis niin paljon kaikkee?! Ehkä se on tämä suorittajaluonne joka ei antais yhtään löysää itselle edes silloin, kun dieetti vetää viimisiään ja olo on niin heikko että nopeet käännöksetkin pyörryttää.

Sain ihan hyvän tuntuman selkään ja reisiin, vaik maven jätinkin väliin kun se paikka oli varattu enkä jaksanu (siis olisin viitsinyt mutta en ihan fyysisesti jaksanut) jäädä odottamaan. Pumpissa kuitenkin tulee tehtyä myös maastavetoja, joten ei siitä sen suurempia paineita.

Fillaroin treenin lopuks vielä 15min. joista 10min intervalleja ja 5min jäähdyttelyä. Syke oli korkeempi ku aikoihin, eikä laskenut kovin nopeesti eikä oikeestaan kovin alaskaan. Se viestis siitä, et en oo palautunut kunnolla, tai että olen todellakin kipeä/tulossa kipeeksi. Se e oikeestaan ees yllätä, kun vastustuskyky on aika heikko nyt dieetin jäljiltä, siihen lisäks pientä opiskelu- ja rahastressiä janyt nää superkylmät ilmat.

Uusin huomio on, et nilkat jäätyy! Varpaat ja sormet on ihan ok, mut nilkat ja ranteet on jäässä. Se sama sisäinen kylmyys on palannut myös, joka oli dieetin keskivaiheilla. Välillä oli jo parempi olo, mut nyt on taas suonissa kiertävä veri vissiin hileessä, kun koko ajan on kylmä, eikä treenikään lämmitä kunnolla.

Kisafiilistä koitan alkaa nyt nostamaan pikkuhiljaa. Enää kuitenkin tämä viikko pumppitreeniä ja loppuviikosta jo kevennetään. Lauantaina vaparia ja ens viikolla vaan kevyttä höntsäilyä. Ens viikolla aletaan myös taas värjäillä - just kun vanhat värit on melkein kokonaan kulunu pois. Eilen värjäsin tukkaa ja tänään ostin uudet tekoripset :) Strasseja pitäis kai alkaa liimailla, mut kouluhommat täytyy hoitaa ensin.. Pakinoimaan siis niin kuin olis jo!

---

Jännitystä aamuun

Poliisit ajoi valot vilkkuen pienen Punton tai Polon tai muun kirpun perässä, joka oli kääntynyt jakajan väärältä puolelta, eli ajeli vastaantulevien kaistan pientareella. Se kirppu ei tietenkään pysähtynyt siihen pientareelle, vaan jatkoi seuraavaan risteykseen asti, josta lähti kiihdyttämään (idiootti!). Maija ampaisi perään pillit päällä ja tyyppi pysäytti kirppunsa. Ei vissiin ollut katsellut tastapeiliin kun keskittyi ajamaan törmäämättä vastaantuleviin.

Jäi mietityttämään oliks ne poliisit osunu sattumalta paikalle vai olikohan ne seurannut sitä jo pidemmältä. Tosi huono tuuri jos ne on sattumalta olleet paikalla kun aamuhämärässä käännyt vahingossa jakajan väärältä puolelta, jossa kuitenkin on kaks kaistaa.. Varsinkin jos se on jostain pienemmältä paikkakunnalta, jossa tollasia risteyksiä ei ole. Muistelen omaa totuttelua paikalliseen liikenteeseen kun on niin hemmetin vaikee hahmottaa kaikki merkit ja kaistat ja kaikki.

Mua harmitti et olin menossa väärään suuntaan enkä kehdannu enää kääntyä, ja oli niin pimeetä, etten nähny kunnolla minkä näkönen kuski oli kyseessä. Tämä uteliaisuus luettakoon tulevan toimittajan hyväksi ominaisuudeksi!

Heh, tuli mieleen kun olin menossa Porin poliisilaitokselta hakemaan sitä pysyvää ajokorttia ja siinä keskellä sitä pihaporttia oli auto tulossa pihasta tielle. Mulle tuli joku blackout enkä muistanu yhtään kummalta puolelta mun kuuluu mennä, ja niinpä sitten kaarsin sen auton vasemmalta puolelt pihaan. Ja siis poliisilaitoksen pihaan! Onneks vissiin kukaan henkiökunnasta ei sattunut katsomaan ikkunasta ulos juuri sillon ;) Voi, se oli noloa.

Eilen oli täysin treenitön lepopäivä. Totesin, et kroppa oli niin väsynyt, et jo loukkaantumisriskin takia ei kannata mennä sitä vaparia edes kokeilee. Jospa yhden päivän huilin jälkeen sujuis taas vähän paremmin.

Katotaan mitä tästä päivästä tulee..

--

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

2% hereillä

Jostain kumman syystä silmät lävähti auki 07.02 enkä millään saanut nukuttua enää sen jälkeen. SIlmät ei vaan pysyny kiinni vaikka kuinka väsytti. Kroppa on eilisestä (ja toissapäivästä ja koko viidestä kuukaudesta) ihan väsyny, ajatus ei kulje eikä yhtään huvittais tehdä mitään, mut silmät on pirteet.

Raahauduttiin Tikon kanssa aamulenkille 7.45 ja ulkona oli ihan pimeetä ja märkää. Aika ihanaa silti kun ilma oli sateen jälkeen raikas, pimeä oli jotenkin rauhottavaa, eikä liikkeellä ollut kuin pari muuta koiranulkoiluttajaa, jotka ei edes olleet meidän reitillä, näin ne vaan kaukaa.

En ottanu ees iPodia mukaan vaan kuuntelin hiljaisuutta. Mielessä risteili jos jotakin ajatuksia nettisivujen tekemisestä lehtijuttuihin, ruokavalio-ohjelmiin, raha-asioihin.. Muistelin sitä, kun viikolla kerran bussissa tunsin olevani onnellinen. Olin tulossa koulusta kotiin ja mietin kaikkia hyviä asioita mun elämässä. Mä olin toteuttanut nyt haaveen kisoihin osallistumisesta, mä olen fyysisesti hyvässä kunnossa ja mulla on hyvä olla, mä opiskelen mielenkiintoista alaa ja mun koulupäivät on lyhyitä. Tiesin, et kotiin päästyäni voin keittää päiväkahvit ja juoda ne rauhassa Oxygenia lueskellen, ja lähtee treenaamaan, ja silti ilta on vielä nuori kun pääsen kotiin. Luxusta!

Pitäis varmaan laittaa paperille kaikki hyvät ajatukset kirjoitusaiheista. Niitä vois sit käyttää jossain harjoituksessa, tai tehdä joskus jotain juttua.

Oon parina päivänä opetellut sitä pumppia, joka pitäis ens keskiviikkona vetää. Onneks tein ihan painojen kanssa ennen ku menen ihmisten eteen, koska lihaksisto ei oo tottunu noin pitkiin sarjohin ja olin kyl ihan hapoilla ;) Kaiholla muistelen niitä aikoja kun voin pumppitankoon laittaa isoja kiekkoja ja silti ohjaamaan irvistelemättä. Nyt ei olis pystyny ees puhumaan vaikka tangossa olikin vaan minikiekkoja. Ihan hyvin se nyt jo tokakerralla sujui, ja osaan biisit haukkaria lukuunottamatta. Se on niin outo koreografia. Mä en löydä siitä mitään logiikkaa! Täytyy varmaan tänään vielä treenata sitä, mut taidan jättää jalat väliin kun etureiskat on nyt jo ihan pökkelöt. Vaparia pitäis rykästä tänään.. saas kattoo nyt.

---

lauantai 17. lokakuuta 2009

Not the kind of saturday I was hoping for..

Heräsin yöllä kun mies tuli baarista jonkun kaverinsa kanssa meille. Siinä ei korvatulpatkaan auttanu vaikka koitin olla kaukaa viisas ja enneltaehkäistä tämän yöllisen heräämisen. Kun muutenkin on koko ajan nälkä, ei haluu herätä 6h unen jälkeen keskellä yötä, kun jo nukutun pätkän vuoksi unen saantia vaikeuttaa tyhjyyttään huutava vatsa.

Jossain vaiheessa sain uudelleen nukuttua, ja silmät oli aamulla vaan vähän turvoksissa, ja ketutus aamulla lievempi kuin olin yöllä ajatellu. Ei se pieni silti ollu! Enpä oo tottunut siihen, että lauantaiaamuna sohvalla nukkuu viinanhajuinen tuntematon mies, ainakaan jos mulla ei oo ollu kiva sen kanssa edellisenä iltana ;)

Lähdin Tikon kanssa piiitkälle aamulenkille ja koitin keksiä mitä ihmettä tekisin, kun koti on muuttunu kodittomien asuntolaksi. Ei oo kovin kiva tehdä mitään, kun pienen asunnon pienellä soffalla nukkuu joku, jota en edes halua nyt tietää, koska ensivaikutelma ei varmasti tehny oikeutta tyypille.

Aamupuuron jälkeen pakkasin salikamat ja lähdin ainooseen paikkaan joka tuli mieleen. Kävin solkussa, opettelin pumppia, tein vaparin vaikeusosia, venyttelin kunnolla, istuin hierovassa tuolissa, kävin saunassa.. Sai sitä aikaa kulutettua niinki. Onneks otin palkkarin ja välipalan mukaan nii ei energia loppunu kesken, eikä tarvinnut kiirehtiä sen takia et olis pitänyt päästä kotiin syömään. Totesin, ettei mun presseissä olekaan ollut mitään vikaa, persus vaan on painanut voimatasoon nähden liikaa. Nyt pressit nousee niin hienosti! Pitäis jaksaa treenata niitä nyt niin säännölisesti, että voimataso nousis sit samaa tahtia painon kanssa. Taitaa olla toiveajattelua.

Muutenkin rakastan tätä uutta olomuotoani niin paljon, että tuntuu haikeelta ajatuskin siitä luopumisesta. Totuus vaan on, ettei näin rasvattomassa kunnossa voi ikuisesti olla, eikä ainakaan pysty kehittymään jos ei energiaa saa enempää. Ei siis saa lihasta, eikä jaksa opetella temppuja. Loukkaantumisriski myös kasvaa kun kroppa on väsynyt ja säästöliekillä.

Nyt on sit päivän treenit tehtynä. Vois ottaa vaikka jonkun tenttikirjan käteen ja lueskella historiaa. Tai sit vois laittaa aivot narikkaan -päivän teeman mukaan- ja katsoo jotain aivotonta elokuvaa.. voi kun vois tehdä popcorneja.

Pitäis hommata uus passi. Tutkin äsken netistä miten homaa nykyään hoidetaan ja yks asia kummastuttaa nyt kovasti:

Passia haettaessa on oltava mukana
1 valokuva
passi tai henkilökortti (huom. ei ajokortti)

Miten ihmeessä mä saan passin jotta saan passin? Jokin ei nyt täsmää..

Henkilökorttia haettaessa on oltava mukana
1 passikuva

luotettava selvitys henkilöllisyydestä (passi tai henkilökortti)

Eli siis henkilökorttiakaan ei saa ilman passia tai henkilökorttia.

Jospa huomenna olis sellainen päivä et pystyis tekee vaparia täysillä. Ainakin pitäis jo tehdä jos meinaa sen parin viikon päästä taas esittää!



---

torstai 15. lokakuuta 2009

Energiat nollassa

-
Eilinen aamupaino oli kauden alhaisin: 56,5kg. Tosin eilinen oli myös ns. hiilaripäivä, eli 1800kcal, lounaalla riisiä ja iltapalaksi leipää, joten tänään aamupaino oli 57kg.

Eilen tunsin itseni kohtuu vahvaksi. Menin tekemään vinopenkkiä käsipainoilla. Vieressä oli sälli, joka teki samaa liikettä 12,5 painoilla. Lämmittelin yseillä ja otin sitten kätöseen 15 kiloset ja aloin nostella. Sälli katsoi mua, vaihtoi painot 17,5kilosiin, joita ei saanutkaan enää ylös vaan poistui paikalta ;) Palas takas vinopenkin pariin kun lähdin..

Rintaprässi oli varattu, mut jäin odottamaan kun miehellä oli enää yks sarja jäljellä. Se meinas roudata kiekot pois lopetettuaan ja katsoi kummissaan kun pyysin jättämään ne paikalleen. Lämmittelysarjan jälkeen latasin vielä kympit lisää ja nauratti kun huomasin sen miehen kurkkivan mua yhden toisen laitteen takaa ;) Taidan olla kokooni nähden aika vahva. Varsinkin näin dieetillä kun rasvat on aika vähissä ja kunto on aika kuiva.

Tuli mieleen pieni Ella-tyttö Canadassa, joka tuolia nostaessaan huusi kovaan ääneen: Look mommy, I'm stoooong! Se oli niin pieni ja suloinen -ja ärsyttävä! Pilalle hemmoteltu isin pikku prinsessa.

Jännästi tuon hiilarilisän huomaa treenissä, kun kulkee niin paljon paremmin kuin näinä "normipäivinä" jolloin päivän 1500kcal on aika protskupainotteista.

Tää päivä alkoi surkuhupaisasti. Aamulenkin jälkeen kokkailin sitä odotettua aamupuuroa, ja pudotin rasiallisen raejuustoa Tikon päälle. Siinä se raukka tönötti keskellä raejuustomattoa ja mami roikkuu kaulapannassa ja kieltää syömästä tätä herkkua jota olis niin paljon niin lähellä. Aika hyvin ne juustorakeet tarttuu tollaseen pehmeeseen höytyväkarvaan enkä meinannu millään sada niitä irti. Siivouksen jälkeen hain kavikuppia kaapista ja onnistuin pudottamaan kolme vesipulloa lattialle kauheella kolinalla.

Hieno vapaapäivän alku Sakelle kun avokki aamu seiskalta imuroi ja heittelee astioita lattialle.. Kyllä se mua halaili silti ihan entiseen malliin tänään ;)

Salilla olikin sitte energiat niin nollassa et heikotti. Tarkoitus oli tehdä kovaa treeniä, mut kaikki on kovin suhteellista. Treenipainot ei ollut ihan niin kovat kuin aiemmin kovilla viikoilla, mut tuntemus oi sitäkin kovempi. Ei vaan irronnu!

Väänsin kaikki suunnitellut läpi, tein vatsarutistukset ja fillaroin loppuun ihan niin ku piti, mut liikunnan riemu oli kyllä kaukana. Palkkarin voimalla jaksoin tehdä sovitun saliohjelmaopastuksen kaverille ja hoipertelin kotiin.

Ruuan jälkeen oliki jo paljon parempi olo, vaik en mä mitään jaksanutkaan tehdä. Paitsi kirjotella koneella juttuja. Nyt sekin tuntuu jo liian raskaalta, joten haen rahkat, katon Mentalistia ja meen nukkumaan. Huomenna innolla taas opiskelemaan tiedotusta ja sit viikonlopun viettiin :D Kauheen nopeesti menee aika. Just oli maanantai!

---