Tänään oli appron seuraavaan jaksoon valmistava luento osa 1 klo 12-18. Huomenna osa 2.
Juu, kyllä, lauantaina 9.00 pulpetin takana kuuntelemassa jotain jonka otsikkoon kuului sanat media, viestintä, teoria ja tutkiminen. Luento tänään käsitteli median tutkimuksen eri "jotain" ja kolmea (tai ehkä neljää) tyyppiä, joista yhden kohdalla piti muistaa Pavlovin koirat. Hmm... paremminkin olis voinut 6h perjantaipäivästään viettää.
Ensimmäinen puolituntinen meni siihen, että me kaikki opiskelijat vuorotellen esittelimme itsemme ja kerroimme miksi opiskelemme journalismia. Miksi ihmeessä kallisarvoista aikaa pitää käyttää noin turhaan asiaan? Se luennoitsija ei kuitenkaan muista yhdenkään nimeä, me kaikki muut tiedämme toisistamme suurinpiirtein sen millä linjalla kukakin on, eikä noista esittelykierroksista ainakaan mitään muista, kun koko aika menee oman vastauksen pohtimiseen: mitä ihmettä selittää lyhyesti ihmiselle, jota se ei oikeasti kiinnosta?
Välillä teki mieli sanoa: "puhu nopeammin nainen!" kun jaariteltiin ja pohdittiin ja odoteltiin vastauksia tyhjänpäiväisiin kysymyksiin. Pikkujoulujen jälkeinen päivä ei ole paras paras mahdollinen luentopäivä, varsinkaan jos vielä sattuu olemaan perjantai.
Kun täti kysyi yleisöltä jotain, ja joku vastasi, se ikäänkuin sivuutttiin ja luennoitsija kirjoitti taululle jotain ihan muuta kuin se äskeinen tyyppi oli vastannut. Ilmeisesti ei siis ollut oikea vastaus.
Onko luento silloin kannattava, jos missään vaiheessa ei hoksaa miksi siellä istutaan? Jos koko kuuden tunnin aikana ei avaudu luennon pointti, eikä mieleen jää mitään muuta kuin viittaus Pavlovin koiriin.
Huomiseksi piti keksiä tutkimusaihe, ja miettiä tutkimuskysymys ja mitä ja miksi se on mielenkiintoinen tutkimus. Sen piti liittyä jotenkin mediaan ja yhteisöllisyyteen taii johonkin. En ihan täysin jaksanut ymmärtää mitä piti tehdä, koska tiesin, etten kuitenkan sitä tehtävää tekisi vaikka sen ymmärtäisin. Niskurointia!
Tuli mieleen yläasteen ruotsintunnit ja se raukka maikka jonka tunneilla kaikki vaan puhui omia juttujaan, koska sitä tätiä ei vaan voinut kuunnella. Vähän sama homma tässä. Hävettää, että vaikka ikää on tullut melkein tuplat, sorrun samaan lapsellisuuteen :/ En oo ylpeä itsestäni.
Perjantai on se kotona yhteisesti sovittu siivouspäivä, jota jo odotin, koska puhtaat astiat oli lojunut koneessa melkein viikon ja likaisten pino tiskipöydällä kasvanut melkoiseksi. Päätös on kuitenkin päätös, ja jos yhdessä päätetään, että perjantaisin siivotaan, yritän parhaani mukaan olla laittamatta tikkua ristiin (tai siis tässä tapauksessa siivoamatta niitä tikkuja pois) omatoimisesti aiemmin.
Kotiin tullessa odotti ylläri, kun Sakke olikin jo siivonnut koko kämpän (pessyt jopa vessan!!), käynyt kaupassa ja tehnyt ruuan valmiiks! :D Huikeeta! Paras ylläri ikinä! <3
Nyt on masu täynnä jälkkärikarkkeja ja mukava rentoutua puhtaassa kodissa. Tuntuu vähän ees viikonlopulta vaikka huomenna onkin aikainen herätys :)
Vähän ehkä huono omatunto kun en treenannut tänään.. no ehkä huomenna sitte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti