keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Aloittamisen vaikeus

Parin päivän makoilun ja ylensyömisen jälkeen liikkeelle lähtö tuntuu taaahmeeeaaaltaaa.
Paluu arkeen kannattaa tehdä pehmoisesti, sillä osa tahmeudesta ja nuutuneisuudesta selittyy sillä, että olet syönyt poikkeavasti: enemmän sokeria, jauhojuttuja ja rasvaa. Parin päivän lepo tuskin on tehnyt pahaa.

Reipas kävely ulkona piristää, ja salitreenikin tuntuu ihan mukavalta, kunhan pääsee vauhtiin.
Eilinen selkätreeni tuntuu lihoissa, vaikka teinkin suht mukavaa kuntouttavaa treeniä ja olin vielä Hannan ihanassa voimavenyttelyssä. Venyttelyosuus jäi vähän vajaaksi kun jalassa oli joustamattomimmat housut jotka omistan, mutta voimailuosuus, joustot ja pidot toi hikikarpalot otsalle :)

Tänään testailin erään työporukan kuntoa Liikuntamyllyssä. Oli muuten samaan aikaan myllyssä pari ihan Suomen huippua urheilijaa. Ja oli ihana katsoa niitä nuoria juoksijoita, jotka vilahtivat ohi kevyin askelin - niin lennokasta ja ilmavaa askellusta ja huikeen kova vauhti!

Kun paluu arkeen tuntuu raskaalta, oikotie onneen houkuttaa monia. Mieti kuitenkin kuinka paljon itseäsi ja terveyttäsi arvostat. Vaivalla, hiellä ja joskus jopa tuskalla tulee hyvä kunto, terveys ja terve ulkonäkö. Pelkän ulkonäönhän saa kuitenkin myös rahalla...



...Vai saako?

Energiaa ja iloa treeneihin - ei se aina helppoa ole kenellekään! :)

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulu...

Joulu on tehty...

Pipareista

taiteellisista korteista

joulutähdistä ja hyasinteista

ja tietysti tontuista ja paketeista

Jouluna käydään edesmenneiden rakkaiden haudoilla. Mekin käytiin...

Lemmikkilehdossa vuodattamassa kyyneleitä.

Maailman sympaattisinta on rakkaan rakkaat vinkulelut haudalla
Lemmikkilehdossa oli niin paljon kynttilöitä ja rakkaita leluja, ristejä ja hautakiviä, ettei kyyneleiltä voinut välttyä.
Teki mieli viedä joulukinkku meidän rakkaan kinkkuvahdin muistoksi, muttei sitten kuitenkaa viety. Eka joulu yhdeksään vuoteen kun kukaan ei vahdi jokaista paistuvan kinkun pinnalla helmeilevää rasvapisaraa kirsu luukussa kiinni. Otetaan glökit Tikon muistolle!

Rauhallista joulua kaikille!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Tavallisen epätavallista

Uunin pesu on ehdottomasti yksi ärsyttävimmistä asioista joita ihmisen vaan on joskus tehtävä. Nyt se on tehty. Ja oli kyllä jo aikakin.

Jääkaapissa odottelee jo joulun eka piparitaikina - mantelijauhosta, psylliumista ja steviasta, niin ja kookosrasvasta, koska voi oli kaupasta loppu. Taikina ainakin maistuu ihan (tai ainakin lähes) yhtä hyvältä kuin perinteinen perus piparitaikina voista, sokerista ja vehnäjauhosta tehtynä.

Pientä kotitonttuilua oli harrastettava rankan viikonlopun jälkeen. Lauantaina ajoin suoraan koulutuksesta Satakuntaan pikkujouluihin. Päätin jo etukäteen, että lähden ennen puolta yötä - en kuitenkaan lasikengissä kurpitsavaunuilla, vaan äidin hakemana veljen luo nukkumaan ja aamulla hautajaisiin. Melkein poikkesin suunnitelmasta, mutt onneks vaan melkein.

Pikkujoulun humussa oli kaikki enteet ja merkit siihen, että mopo olisi voinut lähteä käsistä, mutta onneksi ei lähtenyt. Aamulla oli astetta mukavampi herätä sateisen synkkään aamuun saattelemaan 96-vuotias mamma viimeiselle matkalleen. Tilaisuus oli kaunis ja koskettava, muttei surullinen. 96 vuotta on pitkä aika ja ihmiselle ihan tarpeeksi.

Tänään päästiin taas koko päivän reissaamisen jälkeen vihdoin kotiin, ja huomenna nähdään millaisia näistä vhh-pipareista tulee (puhtaassa) uunissa paistettuna :) siis sikäli mikäli sitä taikinaa vielä huomenna on jäljellä...

(Ja juu, kerran vuodessa syötävistä pipareista voisi ihan hyvin tehdä ihan tavallisia, mutta tähän hätään ei ollut aineksia kuin näihin. Se seuraava erä on sitten niitä perinteisiä!)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Eka lupaus!

Flunssa alkaa olla vihdoin nitistetty. Enää vähän niistämistä ja yskimistä. Tosi vähän :)

Eilen tein töiden jälkeen pientä käsipainojumppaa ja oli mukavaa kun ei tarvinnutkaan treenata yksin, vaan sain Katarinasta treeniseuraa.

Katarina oli lukenut blogiani, nappasi osoitteen ja kyseli sähköpostilla apua treeniin. Reipas tyttö! :) Lopputuloksena tavattiin ja jutustelun jälkeen treenattiin yhdessä. Samalla näin missä jamassa on kehonhallinta, liikeradat ja yläkropan voima. Hyvältähän pohja näytti ja saan tehdä tytölle ihan kunnon treeniohjelman.

Salilta lähtiessä joku asiakas, nainen joka sattui lähtemään samalla oven avauksella, sanoi: "Katoin tossa kun opastit jotain toista että sulla on tosi hyvän näköset käsilihakset." Voi että se tuntui hyvältä :)

Mietin kuinka isosti hyvältä voi pienetkin sanat tuntua. Kunpa muistaisin itsekin useammin sanoa niitä positiivisia asioita muille. Ihan pieniäkin asioita. En aina tajua sanoa toisen uudesta kampauksesta tai hienosta paidasta, vaikka ajatteisinkin sitä. Se olkoon mun lupaus uudelle vuodelle! Lupaan kehua enemmän muita. Ja ehkä myös itseäni. Lupaan siis kehua enemmän!

Tänään pääsin availemaan kroppaa vähän enemmän.
Eka kunnon treeni piiiitkään aikaan, joten koitin ottaa varovasti:

- Lämmittelyä kuntopallon kanssa, jumppapallon kanssa ja ihan vaan omalla keholla. Punnerruksia, pyörittelyjä, rullauksia jne. Aika paljon vieläkin vihloo selkään eteen ja taakse taivutukset. Ja esim. käsinseisonta on ihan mahdoton :(
- Kyykkyä kevyillä painoilla ja ponnistuksia steppilaudalta.
- Polven ojennusta ja alataljasoutua kevyillä painoilla, pitkää sarjaa, ajatus mukana.
- Loppuun vielä kunnon venyttelyt.

Kyllä teki hyvää!

perjantai 9. joulukuuta 2011

Kroppa tietää

Kyllä keho kertoo mitä se tarvii.
Mun keho on niin pitkälle kehittynyt, että se vie ohjeistuksen ja käskytyksen astetta pidemmälle: Flunssa pahenee ja kuume nousee kun olisi juhlia tiedossa.

Kehityksen kannalta on tietenkin parempi olla kotona, syödä hyvin ja levätä, sen sijaan että ryyppäisi ja rällästäisi ja tanssisi jalat rakoille.

Treenistä on ollut taukoa jo yli viikko, ja pää alkaa hajota! Siksi onkin hyvä hypätä taas vällyjen väliin teekupin kanssa ja pistää Frendit pyörimään. Antaa muiden hippailla, minä lepään jotta pääsen pian taas raudan pariin :D


sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kurja flunssa

Torstaina heräsin 05 hirvittävän kamalaan kurkkukipuun. Se meni onneksi särkylääkkeellä ohi ja lähdin liikenteeseen ihan normaalin aikataulun mukaan.

Kun särkylääkkeen vaikutus lakkasi, tuli tosi höntti olo. Kuumeinen ja tukkoinen olo muttei kuitenkaan kuumetta.

Asiakaspalvelu- ja keskusvastaavien kehotuksesta siirsin illan asiakkaat seuraavalle viikolle ja lähdin terppariin.
Ihanaa kun on sellaisia vastaavia jotka kehottaa sairastamaan kotona vs. eräs ex-boss jonka mukaan töitä voi tehdä vähän kipeänäkin.

Yli tunnin jonotus päivystyksessä osoitti että monet muutkin ovat kipeinä. En siis ole poikkeavan heikko ;)
Sairaanhoitaja kehotti lepäilemään myös perjantain ja ottamaan viikonlopun rauhallisesti. Tuntui tosi tosi turhauttavalta.

Voi sitä syyllisyyden määrää! Lähes kaikki meillä töissä on vuoron perään olleet kipeänä, mutta itse tunnen olevani petturi jos jään saikulle. Mun on vaikea vetää rajaa koska olen niin kipeä että on pakko lepäillä.

Tuntui tyhmältä ja tarpeettomalta olla sairaslomalla perjantaina. Enhän mä nyt niin kipeä ollut.

Se syyllisyys alkoi helpottaa kuitenkin kun olo muuttui aina vain pahemmaksi perjantai--iltaa kohti. Kuumettakin alkoi nousta lauantaina ja tänään sunnuntaina on kaikkeista kamalin olo. Nyt olen kunnolla kipeä!

Selkeä osoitus siitä, että olen laittanut itseni liian koville. Keholla ei ole ollut aikaa palautua ja korjailla itseään. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis!

Kuinka pöllöä on että on pakko levätä jotta keho pystyy nostamaan kuumeen parantaakseen pöpöt.

Note to self: Kun makaat kipeänä kolmatta päivää ja olet elänyt suklaalla ja jätskillä, ei kannata katsoa fitnessvideoita Youtubesta - se saattaa masentaa.

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Hormonidieetti

Hormonidieetti-kirjan kirjoittaja, Optimal Performancen Kaisa Jaakkola luennoi tänään kirjansa aiheista.

Tapahtuman FB-sivun mukaan luennon Hormonidieetti - nuku enemmän ja paremmin piti olla klo 18.30-21.30. Olin ajoissa paikalla, mutta oli ihan pakko hakea kahvia ja jotain syötävää koko päivän kulkemisen jälkeen jotta jaksaa koko pitkän luennon olla skarppina. Lopputulemana olin 5min myöhässä koska Helsingintuntemukseni yhdistettynä huonoon suuntavaistoon johti minua harhaan ;) Onneksi (mun kannalta, ei Kaisan) oli muitakin myöhäisiä... ja luento loppui jo 19.40

Luennon aiheita:

Miksi hormonitasapaino on tärkeä terveydelle?
Miten nukkuminen liittyy hormonitasapainoon ja kuinka unta voi parantaa ravinnon avulla?
Voiko unen määrän ja laadun parantaminen laihduttaa?

Valitettavasti ennakko-odotukset eivät täyttyneet. Aiheita sivuttiin todella pikaisesti ja todettiin että juu kyllä, unen määrä ja laatu voi laihduttaa.

Liekö ennakko-odotusten suuruuteen osasyynä se, että olen nyt kaksi kertaa kuullut Natural bootcampin Jukka Harjun puhuvan samasta aiheesta, ja olen ollut haltioitunut Jukan tavasta selittää asiat tosi loogisesti, selkeästi ja luottamusta herättävästi.

Voi olla että Jukan tyyli saisi uskomaan ihan mihin vain, en tiedä.
Testaa itse: Naturan bootcampin sivuilta saat tilattua itsellesi ilmaisen Ruoka NYT -oppaan. Kannattaa lukea jos ravintoasiat yhtään kiinnostaa.

Sivulla näkyvän mainos-sitaatin Johanna 30v en sitten muuten oikeesti ole minä! Mulla ei ole mitään siteitä eikä suhteita ko. firmaan, enkä ole käynyt - vielä - tutustumassa tuohon treeniin.

Kaisan luennossa liian suuri osuus oli mielestäni oman firman esittelyssä. Itse olisin kaivannut enemmän puhetta siitä, mitä ne hormonit tekevät ja miten ne vaikuttavat, ja ennen kaikkea mikä niihin vaikuttaa. Nyt summa summarum oli: nuku enemmän ja voi paremmin.

Keinoja: Pimennä makuuhuone (laitteista myös herätevirrat pois), syö aamulla protskua ja hiilaria illalla (hmmm..), syö magnesiumia (mielellään sitä heidän maahantuomaa joka imeytyy hyvin), kirjoita illalla mielessä pyörivät tehtävät paperille ja kirjoita sen jälkeen kiitollisuuspäiväkirjaan viisi asiaa joista voit olla kiitollinen. Ja aina pitäisi mennä nukkumaan n. klo 22. (oon jo pari tuntia myöhässä :/ )

Tilasin kuitenkin Kaisan Hormonidieetti-kirjan. Toivottavasti siellä mennään syvemmälle hormoneiden vaikutukseen. Luennon ilmiselvä tarkoitus oli myydä kirjaa, ja ilmiselvyys on aina huono asia. Myynti olisi saattanut onnistua paremmin, jos yleisölle olisi antanut hieman enemmän makupaloja - nämä ei ihan vielä vakuuttanut. Jos en itse tarvitsisi kirjaa ammattini puolesta (ja saisi verovähennyksiä siitä) en olisi ostanut.

---

Kaupungilla pyöriessäni kävin Lautapeli.fi-kaupassa ja löysin pitkään etsimäni Imagon.
Vein vikan kappaleen enkä malta odottaa että pääsen arvioimaan mikä huonekalu tai auto kaverini olisi :)


Kävin myös Ruohonjuuressa täydentämässä varastoja - ihan oikein pariin otteeseen kävin kun en ekalla käynnilla malttanut ihan kaikkea ostaa.

Huomenna Wrangelle kuvattavaksi, töihin ja vielä illalla Les Millsin jatkokoulutuksiin. Huh ja puuh, pitkä päivä tiedossa taas. Onneks kaikki on kivoja juttuja - vaikka ei kivojenkaan juttujen tarttis aina samana päivänä olla.

Hyvää unta!! :)

torstai 24. marraskuuta 2011

Kiire kiire...

Täytyy tehdä sitä ja tätä ja tuota. Koko loppu vuosi on kalenterissa varattu ja vapaapäivät (siis töistä vapaat) on täynnä juoksevia asioita ja sitä ja tätä ja tuota.

Onneksi kaikki on kivoja juttuja ja itse olen niitä innostuksissani haalinut. Silti odotan jo sitä vapaapäivää kun voin vaan köllähtää sohvalle, nostaa jalat ylös ja lukea yhden ihanan pt-asiakkaani lainaamaa kirjaa.

Töissäkin on kiire. Koska olen krooninen myöhästelijä, mun on vaikea pysyä ohjausaikatauluissa. Yhtä asiakasta varten on varattu 25 tai 55minuuttia, eikä se ikinä tahdo riittää. Kun yhden asiakkaan kanssa tapaaminen venähtää, koko loppupäivä menee aikataulusta jäljessä.

Oon ottanut kalenteriin "ruokataukoja" aina parin asiakkaan välein, jotta saan tasattua aikataulua. Ruokatauko on siis "ruokatauko", koska harvemmin ehtii syömään ;)

Siinä on mulla opettelemista. Aikataulussa.

Granaattiomena-päärynäsmoothie
Kiitos vinkkaajalle, tortillalasagne oli nopeaa, helppoa, herkullista:

Tortillalasagne

Jotta ei näyttäisi liikaa ruokablogilta, alla kuva Wrangen katalogikuvauksesta. Nyt odotellaan millaisia kuvia Sammyn kamera tallensi ja miltä ne näyttää uudessa kuvastossa :)

Johanna ja Maija

Ja taas mennään!

torstai 17. marraskuuta 2011

Yhteistyössä...

Yhteistyössä Johanna ja WRANGE! :D

Jei! Sponssisopparin eka mukavuus oli kuukauden lisäravinteet. Nyt ei kasvaminen jää ainakaan protskun puutteesta kiinni. Ihanaa kun voi luottaa siihen, että saa lihaskavuun tarvittavat ravinteet takuuvarmasti vaikka olis matti kukkarossa.

Tämän peruskuntokauden eka kova jalkajumppa tuntui mahtavalta ja meni perille. Oli sitä jo odotettuki, mutta nyt vasta selkä kesti.

Kyykky
Jalkaprässi
Ponnistukset penkiltä
Ponnistukset vaakaprässissä
Pohjeprässi
Taka- ja etureidet taljassa

Hyvästä treenilatingista tietysti iso kiitos myös Wrangen ekalle ravinnepaketille, jonka teho oli ainakin psyykkisesti massiivinen :)

Kiitos QNT Beta Blastin treenissä oli sopivasti pirteyttä ja tuntumaa. Palkkarit sekottu hyvin smartshakessa, jonka pohjapaloissa kulkee mukavasti vitskut ja mineraalit mukana. Huippua! Oon pitkään halunnu tollasen smartshaken, mut en vaan ole malttanut ostaa kun tavallisia shakereita on kaapit piukassa.

Metapuren protskussa mansikka-banaani on aika jännä uus maukukokemus.


Seuraavaksi vastavuoroisuuden nimissä patsastelen uuden kuvaston Puma mallina (juu juu  puumanainen, haa haa!), mutta jostain syystä musta tuntuu että sekin on mulle vaan ja ainoastaan kiva juttu ;D

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

FAF IC

FAF = Fitness Academy of Finland (www.faf.fi)ja IC = Indoor Cycling (eli spinning).

Tuli siinä sisäänajettua uudet pyöräilykengät parin päivän sisäpyöräilykoulutuksessa.

Mukavat kaksi päivää takana. Meillä on ihanan pieni kuuden hengen ryhmä ja kouluttajana pieni ja sirpakka Katarina Hemling.

Pari poljettua tuntia ja muutamat tekniikka- ja ohjausharjoitukset tuntuvat lihaksissa, kaikki uusi ja vanha informaatio tuntuu päässä ja kokonaisuudessaan viikonloppu oli tosi kiva. Aika hurahti tosi nopeasti.

Pyöräily on tosi kokonaisvaltaista touhua kun sitä tekee ihan tosissaan ja oikealla tekniikalla. Jalat, selkä, kädet ja jopa vatsa joutuu töihin kun uskaltaa vaan laittaa tarpeeksi vastusta. Syke huitelee (hallitusti) taivaissa ja hiki virtaa. Se on ihanaa!! Ja ne pyöräilykengät oli ihan mahtavat. Ikinä enää en halua polkea tavallisilla kengillä -en ehkä edes omalla Tunturilla ;)


Seuraavaa kahden päivän pätkää joutuukin odottamaan pari viikkoa. Sillä aikaa treenataan polkemista ja ohjaamista ja pyöräilytunnin rakentamista. Haasteena on opetella polkemaan kevyesti ja tekemään basic-tunti, jolla aloittelijatkin pärjää. Helpompaa olis vaan painaa se tuttu veren maku suussa ;)

Palautukseen vihersmoothie ja äidiltä saatua Skarppia... sitten unta kuulaan ja kohti uutta energistä viikkoa :)



keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kohta poljetaan lujaa!

Vapaapäivänä on just kiva herätä 7.00 ja lähteä stadiin lääkärin tutkimuskäynnille, ihan vain kuullakseen että on mennyt ihan turhaan - palataan asiaan kuukauden tai parin päästä. Jaaha.

Reissusta teki kuitenkin onnistuneen My Brand New Shimanos!!
Tervetuloa Indoor Cycling - koulutusviikonloppu :D



Forumin Intersportissa kengät 119€ + klossit 22,90€. Olisin Fressin ohjaajana saanut -30% hinnasta, mutta ei ollut kokoja.

Stockmanilla samat kengät 99€ ja klossit 14,50€. Paitsi että viime vuoden malliston kivamman värisen kengän pakettiin kuului klossit ja Shimanon sukat. Koska rahapussista löytyi vielä kanta-asiakaskuponki -20%, jäi koko setille hintaa alle 80€
Kuka olisi uskonut että Stockalla on halvempaa?! En minä ainakaan.

Forumissa kävelin pari kertaa Arnoldsin ohi ja sain vastustettua kiusausta pysähtyä donitsikahville. olin tyytyväinen, kunnes ymmärsin ettei ollut mitään syytä kieltäytyä. Olisin ihan hyvin voinut nautiskella siitäkin stadin reissusta koko rahan edestä.

Kotimatkalla kävin vielä treenaamassa eilen auki hierottua selkää ja olkapäitä. Olisin voinut fiksumminkin treenin kohteen valita, mutta oli niin kivaa kun selällä sai tehtyä taas jotain.
Kamera oli mukana laukussa, muttei tullut salin puolelle asti. Hups.

Ylätaljaa 6 x 10-15
Kapeeta alatalja 6 x 10-15
Kulmasoutua käsipainoilla 3 x 10-12
takaolkapäät taljassa & käsipainoilla yht. 5 x 15
vipunostot sivulle kp 3 x 12

Ihanan aurinkoisen päivän kruunasi mahtavan mukava sähköposti josta tuonnempana sitten lisää ;)

Vuohenjuusto-ruccola-karppisämpylä ja suklainen vihersmoothie. Namsk!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Fressi Convention

Lauantaina oli vuotuinen Fressi Convention - henkilökunnan jumppa-, koulutus- ja virkistyspäivä.

Aamu alkoi  Les Millsin Sh'bamilla, josta juuri ja juuri myöhästyin. Päätin jo edellisenä iltana olla ottamatta paineita aikataulusta, koska jumppaa oli tarjolla neljässä salissa jatkuvalla höökällä, ja lisäksi luentoja, joten ihan varmasti ehtisi tarpeeksi.

Puma Shopin antia oli puoleen hintaan tarjolla, joten aika kului myös silloin kun ei jumpattanut ;)


Oli ihanaa nähdä sellasia kollegoita, joita ei syystä tai toisesta usein näe, kuten ihana Suvi, jonka kanssa kävin tankotanssimassa joskus viime vuonna.

Pystyin vastustamaan Puma Shopia kunnes Suvi vakuutti, että "tää huppari on kaunis ja tosi monikäyttöinen - sitä voi pitää ihan kaiken kanssa: farkkujen, verkkareiden. lenkkareiden, korkkareiden... ;)"
Ja niin mä sitten murruin.


Ja mainospaitaa päälle jos vaikka eksyy Satsille tai Elixiaan treenaamaan ;)


ZumbaInTheCircuit oli eka tunti johon osallistuin.
Joka toinen minuutti kiertoharjoittelulaitteessa lihaskuntoa ja joka toinen shake shake shake ohjaajan opastuksella. Zumbaminuuttioli paljon lyhyempi ku lihaskuntominuutti. Energisen tunnin energinen ohjaaja oli Mira Hillberg Tampereen Fressiltä.

Seuraavana kokeilussa oli Veera Salokankaan Show&Latino.
Ohjaaja oli ihana. Kauniita liikkeitä ja ammattitaitoista ohjausta. Tehtiin pari blockia hienoa (show)koreografiaa. Eka oli helppo, toinen hieman vaikeampi, molemmat sujui yksinään ihan jees, mutta kun ne pistettiin yhteen en osannut enää kumpaakaan. Mutta hauskaa oli ;D

Sitten olikin mun vetämän juoksutunnin vuoro. Kivasti tuli juoksijoita ja tunti meni kivasti vaikka ohjaajalla ei ollutkaan mattoa eikä mikkiä eikä fläppitaulua, eli ei mitään pyydettyjä välineitä ;)

Lounaaksi lohikeittoa ja tomaatti-vuohenjuustokeittoa. Namskis!

Ruokaa sulattelin Jukka Harjun Rentoudu, Palaudu, Kehity -luennolla, ja jatkoin heti perään Jukan Luonnolliset ravintolisät -luennolla.

Levon merkityksestä puhuttiin mm. sen hormonaalisten vaikutusten kautta. Stressin merkitys ja vaikutus tuli hyvin kansankielellä yksinkertaisen selkeästi käsiteltyä, samoin maaperän ravinnekäyhyyden merkitys suoraan ihmisten ravintoon ja välillisesti mm. lihan koostumukseen. Tykkäsin! (siis luennosta, en ravinneköyhyydestä. Ostan tästä lähtien vain Luomua!)
Saatiin myös maistiaisia vihersmoothiesta, goji-marjoista ja chiasiemenistä. Nähtiin myös Jukan juovan lasipullosta savea. Yäk.

Jukka Harju oli loistava luennoitsija. Suosittelen osallistumaan hänen luennoilleen jos vain jossain on sellainen mahdollisuus. Olisin voinut kuunnella enemmänkin - molemmat luennot oli ihan liian lyhyitä.

Päivän loppuun vielä yksi juoksutunti, sen jälkeen saunomista ja porealtaassa rentoutumista ennen siirtymistä Meripuistoon päivälliselle: salaatteja,mozzarella, lohta, kanaa, punaviiniä ja jälkkäriksi ihana suklaa brulee, tai oikeastaan kaksi, koska mä söin Jenninkin bruleen kun se ei onneks tykänny.

Koko mahtavan Conventionpäivän kruunasi ihana ruoka ja hyvä seura. Ensi vuotta odotellessa :)

--

perjantai 4. marraskuuta 2011

Uunijuustoa ja juustosämpylöitä

Koska maito on aina loppu, ostin maitojauhetta joka säilyy kuivakaapin perällä ja siitä saa tarvittaessa maidot kahviin ja ruuanlaittoon.

Paketin takana oli uunijuuston ohje, ja sitähän oli kokeiltava ihan vain siitä riemusta että sellaista saa tehdä ja kaloreita laskematta syödä.
(Kuinkahan monta viikkoa tämä vapauden riemu taas kestää?)


Rookie mistake, nappasin hyllystä TAVALLISTA maitojauhetta siitä HYLAn vierestä. Huomasin vasta kun masu tuli niin tosi kipeeksi. Epäilin ensin että syynä olisi vain se, että söin sitä juustoa niin paljon, mutta ei, tavallista oli.

Karppaaminen on yksi niistä sanoista, jotka saavat verenpaineeni pikkuisen nousemaan. (Muita ovat "värimaailma", "luukki", "allekirjoittanut", pitkässäjuoksussa"...). Kaikki nykyään karppaa, ja käyttäytyvät kuin karppaaminen olisi ainoa oikea tapa elää. En halua myöntää karppaavani vaikka olenkin vähentänyt hiilareiden syöntiä sen jälkeen kun huomasin kuinka paljon parempi olo ilman vehnää ja sokeria on. Paljon liikkuva tarvitsee kuitenkin hiilaria, joten en ole fanaattinen sen suhteen.

Muistan muuten ajan kun tv:ssa mainostettiin kasviksia jinglellä "puolikiloa päivässä" ja mietin että se on ihan hemmetin paljon. Nyt puolikiloa kasviksia on ihan perus setti. Kaikkeen tottuu.

Koska hiilihydraattien vähentämistä (en vieläkään halua käyttää sitä sanaa!) on jo iät ja ajat käytetty diabeetikoiden ja kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivien hoitona, päätin rajoittaa hiilareita myös tuolta avopuoliskoltani. Saattaa vaikuttaa diktaattorimaiselta, mutta koska minä käyn kaupassa ja minä teen ruuat, minulla on oikeus olla keittämättä riisiä ja pastaa. Piste.

Idea vaati puoliskolta hieman nikottelua, vastaväitteitä, turhautunutta tuhahtelua ja kiukkuisia katseita mutta päätyi lopulta hiljaiseen myöntymiseen. Pahin juttu oli kuulemma koko homman vaikeus. Mikä ihmeen vaikeus? Sen sijaan että lappaa riisiä lautaselle, ei lappaa!

Vanha ajatusmalli: riisistä maha täyteen, pihviä maun vuoksi ja pari kasvista kun käsketään.
Uusi ajatusmalli: Pihvistä maha täyteen, kasviksista makua ja vitamiineja, riisiä vähän näön vuoksi.

Miten hiilihydraattien vähennys sitten vaikuttaa?
Energiatason nousu on tähän asti kuulemma johtunut kilpirauhaslääkkeestä - se on yhtäkkiä alkanut vaikuttaa, mutta tänään oli oluen ja pitsan palan jälkeen alkanut kovasti väsyttää ja turvottaa. Niinpä.

Tein siis vähähiilihydraattista leipää.


4 kananmunaa (2 olis riittänyt)
1/2 purkkia rahkaa
1/2 dl Jyttejauhoa
1/2 dl siemensekoitusta
1,5 dl mantelijauhetta
3 rkl sokerijuurikaskuitua
2 tl leivinjauhetta
200g juustoraastetta (150g olis riittänyt)
1 tl suolaa (olis pitänyt laittaa mutta unohdin ;))

Kaikki aineet sekaisin ja uunipellille 6:ksi kasaksi. 225 asteisessa uunissa 15 minuuttia riittää ja hyvää tulee. juustoraaste tekee niistä kaloripommeja joten me syödään niitä vain silloin kun täytyy saada leuoille jotain pureskeltavaa kananmunan tai rahkan kanssa.

--

Huomenna on Fressi Convention. Henkilökunnan virkistyspäivä jossa koko päivä jumpataan, tanssitaan, pyöräillään tai joogataan, kuunnellaan supermielenkiintoisilta vaikuttavia luentoja tai tietysti juostaan mun kahdella juoksutunnilla :D
Välillä lounastetaan ja taas jatketaan. Illalla saunotaan, syödään ja juodaan. 
Luvassa siis huippukiva pyhäinpäivä!

--

torstai 3. marraskuuta 2011

minuuttipeliä

Uusin empiirinen tutkimukseni osoittaa, että mitä aiemmin aamukahvini juon, sitä mustempana sen haluan. Hassua.

Maanantaina oli aikainen aamuherätys ja jännityspäivä 1/4: pääsykokeet.

Vaikka tavallisina päivinä uni maistuu, herääminen 6.00 ei ole vaikeaa jos luvassa on jotain mukavaa tai jännittävää. No, pääsykokeet ei koskaan ole kovin mukavia.

Toimintaterapian aikuiskoulutukseen oli hakijoita 319, joista 22 otetaan opiskelemaan. Ei haittaa jos en pääse, koska niitä rautoja on tällä hetkellä tulessa muitakin ;)

Ennakkotehtävä
Pääsykokeeseen ei ollut kirjoja luettavana vaan ennakkotehtävänä oli kirjoittaa 1-3 sivuinen selostus kuka olen, mitä olen tehnyt, miksi haluan toimintaterapeutiksi ja millaiset tulevaisuudensuunnitelmat on toimintaterapeuttina.

Aineistokoe
Auditoriassa jaettu aineisto käsitteli Piercen Terapeuttisen voiman mallia. Tehtävänä oli valita itselle tuttu ja tärkeä toiminta, ja analysoida sitä Terapeuttisen voiman mallin mukaan.
Valitsin toiminnaksi ryhmäliikunnan ojaamisen. Analysointi oli mielenkiintoista ja itsellekin yllättävää.

Ryhmätehtävä
Kuvittelin että ryhmätehtävä olisi hastattelu tai keskustelu, mutta neljän hengen ryhmämme tarkoitus oli suunnitella 30minuutin toiminnallinen osuus vanhusten kerhopäivään.
Aikaa suunnittelulle oli 15min. ja kaksi toimintaterapian lehtoria tarkkaili meitä hiljaa sivusta. Kysymyksiä ja tarkennuksia ei saanut esittää. Kuvittelimme että suunnittelun jälkeen olisi presentaatio jossa jokainen saisi tuoda sitä omaa näkemystään esiin, mutta ei, se oli siinä. Pelkkä suunnittelu ja ulos.
Kuinka paljon vartissa saa selville? No ehkä sen, onko joku syrjäänvetäytyvä, keskittymiskyvytön tai kykenemätön ymmärtämään tehtävää.

Ehkä se nainen karsiutui pois joka pyysi päästä vessaan siinä vaiheessa kun kaikki 150 ihmistä oli ahtautunut auditorion pieniin ja ahtaisiin penkkeihin, vaikka odotteluaikaa salin ulkopuolella oli ollut vähintään 20min.
Joku muukin sieltä (keskeltä tietenkin) punkesi vessaan ja selitti että hänkin on lähtenyt Tampereelta siihen ja siihen aikaan ja vessahätä on jo kova. Juuri se nainen oli seisoskellut käytävässä mun vieressä kun odoteltiin saliin pääsyä. Argh.

Entäs kokeen jälkeen? Koe loppui 10.00, mutta salista sai poistua 8.30. Puolentoista tunnin ajan me reunoilla istuvat jouduimme keräämään paperit, kynät ja pullot taittopöydältä ja nousemaan niiden tieltä jotka keskeltä halusivat pois. Onneksi mulle jäi vielä 3minuuttia ylimääräistä aikaa :)

Pääsykokeen jälkeen oli hyvä runtata vähän rautaa. Salille oli hommattu uusi nostovyö. Jei!! Ekaa kertaa löytyi niin pieni vyö että sopi mulle. Uskalsin tehdä maastavetoja pitkästä aikaa kun sain kipuiselle selälle tukea. Muutenkin oli tosi hyvä treeni enkä olisi malttanut lähteä kotiin lainkaan ;)

Tiistaina oli vuorossa Fressi Fit -tunti, kun PT-asiakkaani oli tullut kipeäksi ja perui tapaamisen. Toiminnallista harjoittelua. Superkiva tunti.

Keskiviikkona oli taas flunssaperuutuksia ja pääsin testailemaan jumppia. Luvassa oli ilta Mikon kanssa: Core, Dance ja venyttely30. Ei mitään järkeä tehdä Corea ja Dancea noin päin peräkkäin, mutta sainpa testata molemmat tunnit. Nekin oli tosi hyviä vaikka Dancessa pysyinkin mukana aina sen yhden blockin ja putosin kärryiltä kun kaksi blockia piti yhdistää. Damn. Liian tottunut noihin biiseittäin tehtäviin tunteihin.

Tänään onkin sitten tukkaputkellajuoksupäivä. Siitä lisää jos ja kun joskus selviydyn vielä kotiin...

Energiaa!!!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Rentousviikonloppu

Kun kiireen keskellä ei ehdi nukkua tarpeeksi, kertyy univelkaa joka sitten vapaapäivänä nukutaan pois.

En tiedä miksi sitä sitten kutsutaan kun ei ehdi syödä tarpeeksi, mutta testasin että sen saa kuitattua viikonlopun vietolla mummin luona ;)

Perjantaina päästiin lähtemään hyvissä ajoin jo päivällä, joten oli aikaa poiketa Nakkilan uudessa Kirpputori Näppärässä (www.kirpputorinappara.com).

Se on ihan perus itsepalvelukirppis, jossa on myynnissä ihan perus krääsää, mutta myös kaikkea kivaa "maalaistavaraa" josta Helsingissä tapeltaisiin.

Mun käteen kyllä jäi nyt vain tämä takki... kympillä.
Se on jo sellanen hinta ettei haittaa vaikka ei kovin paljon olisi käyttöä.


Porissa meitä odotti pienet intiimit mitalikahvit sukulaisten kesken. Sitä kilpailusta pokkaamaani kiiltävää ja komiaa pystiä enemmän mua liikutti tämä yksinkertainen kortti, jonka oli allekirjoittanut kaikki ne rakkaat, joille olin voittaja, sijoituksesta huolimatta.


Ja Nomination rannekkeessa on nyt uusi hieno pala - tähti tietenkin!

Oikeastaan reissun tarkoitus oli viedä nuorempi veljeni TET jaksolle porilaiseen musiikkiliikkeeseen. Tottahan sitten koko poppoon voimin piti kokeilla kauanko sinne kävelee ja mikä on paras reitti... Ihanat veljet, äiti ja varaiskä, ihana ilma ja ihanan rauhallinen Pori.

"Ollaan niinku käveltäis"-poseeraus
Alan hiljalleen lämmetä ajatukselle, että ehkä sittenkin vielä joskus voisin kuvitella asuvani Porissa.. mutta tosiaan lämpenen vasta ajatukselle että voisin ehkä kuvitella ;)

Kotimatkalla pysähdyttiin Saken kanssa taas Nakkilassa. Nakkilan nahkiaispaistamosta haettiin lounaaksi molemmille 5 nahkiaista. Oli se vaan taas niin hyvää! Nahkiaiset ovat siis kaloja. Leuattomia, ruodottomia ja melko ällön näköisiä. Ne on tosi herkullisia, kun ei vaan vahingossa ajattele mitä syö.

Myöhemmin matkalta ostettiin kahvit ja jätskit. Ihanaa dieetin jälkeistä elämää :)

Alan muuten vahvasti uskoa pullan parantavaan voimaan. Tai suklaan. Tai punaviinin... Selkä ja jalka ei ole enää niin kipeät. Eikä parin päivän levolla tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa.

Tällä viikolla tuli tehtyä pari tosi toimivaa funkkistreeniä, kävin parin kuukauden tauon jälkeen BodyCombat-tunnilla, tein oikein mojovan haukkari-ojentaja-treenin ja taisin pari kertaa käydä lenkilläkin.
Ehkä se lepo tuli tarpeeseen.

Kotiin päästyä lähdin tietysti taas lenkille. Special thanks to Arnold's donats - kyllä juoksu kulki!

Rentouttava viikonloppu on takana, akut ladattu ja kroppa tankattu ens viikkoa varten.
Siitä tuleekin melkoinen - taas on tytöllä tuhat rautaa tulessa :D


lauantai 22. lokakuuta 2011

Functional Training

Eilen EN mennyt messuille.

Olin menossa, puin päälle, meikkasin, söin ja valmistauduin. Ovella vielä mietin, lähdenkö vai en. "Lähden", ovi kiinni -mäiskis- "voi prrrrrr***". Siinä samassa kun se ovi kolahti kiinni, huomasin, ettei kotiavain killunut avainnipussa. Siellä se oli lenkin jäljiltä toisen takin taskussa.

Soitto Securitakselle, puolen tunnin odottelu ja nuori komia vartijapoika tuli päästämään mut takaisin kotiin.
28€ kiitos ja hei.

Messulippu 14€ + seutulippu mennen tullen 6,74€ = 21€
Todennäköisesti olisin myös ostanut jotain, joten se 28€ olisi mennyt joka tapauksessa.

Kiukuspäissäni lähdin säästämään: pyörällä kauppaan: bensaa ja auton moottoria säästyi.

Lidlistä 2 purkkia maitoa: säästö 1€
K-kaupasta Pirkka Costa rica kahvia tarjouksesta 2 pakettia: säästö 3€
toisesta K-kaupasta lisää tarjouskahvia: säästö 3€
kolmannesta K-kaupasta lisää tarjouskahvia: säästö 3€

Toki kaupasta tarttui mukaan muitakin hyviä tarjouksia, mutta jo näistä tuli hyvä 1,5h kiukkulenkki aurinkoisessa ihanassa syysillassa ja säästöä tasan kymppi :)

Jos huomenna vielä käyn yhdeksässä K-kaupassa ostamassa ne max. 2/talous tarjouskahvia, saan säästöä yhteensä 28€ ja voin unohtaa että unohdin avaimet!

FUNCTIONAL TRAINING


Tänään oli functional training (eli tuttavallisemmin "funkkis") -koulutus Fressi Leppävaarassa, eli mun huudeilla. Functional trainig on nimensä mukaisesti toiminnallista harjoittelua. Toiminnallisuudella taas tarkoitetaan sitä, että harjoite sidotaan aina liikkeeseen. Samalla harjoituksella kehitetään lihaskuntoa, tasapainoa, koordinaatiota ja kehonhallintaa, hengitys- ja verenkiertoelimistöä unohtamatta. Monta kärpästä yhdellä iskulla.

Ei siis harjoitella lihasta vaan liikettä. Sopii erityisesti kuntoilijalle, kuntoutujalle, kiireiselle, tehoa kaipaavalle, urheilijoille, ihan kaikille siis! Ainakin oman vakkaritreenin vaihteluksi tai mausteeksi.

Kouluttajanamme toimi FAF:n Anki Forsman, jonka toiminnallisuus ei yhtään kärsinyt masuasukista, vaikka meitä sivustakatsojia välillä hirvitti ;)

Anki oli ihanan rento kouluttaja ja mielenkiintoisen aiheen parissa päivä meni tosi nopsaa. Kahvakuulaosion jouduin valitettavasti hengailemaan sivussa, kun selkä ei kestä eteen ja taakse taivutuksia yhtään.

Vähän syväluotaavampaa antia olisin kaivannut, mutta toi koulutus lähtikin siitä olettamasta, että koulutettavat ovat liikunta-alan ammattilaisia ja anatomianläksyt on tehty ja fysiologia hallussa. Olihan se, mutta koskaan ei voi kerrata liikaa.

Testailtiin eri ohjaustapoja ja sitä, miten lihasten aktiivinen aktivointi auttaa liikkeen hallinnassa. Ts. liikettä voi tehdä sen vaikuttamatta mihinkään, tai sitä voi oikeasti tehdä ja saada tuntemusta ja tuloksia ilman liikkeen tai vastuksen muuttamista.

Koulutus antoi vahvistusta omille ajatuksille, ja sain "siunauksen" monille jutuille joita olen omin päin salilla jo kokeillut. Nykyään moni, ainakin minä, luotan liikaa siihen, että kaikki pitäisi saada valmiina. Tarkoitan, etten voi luottaa kehittelemieni liikkeiden oikeellisuuteen ellei joku muu ole niitä aiemmin kuvannut ja paperille painanut.

Tänään tuli monesti kerrattua ettei anatomia mihinkään muutu, ja ihminen koostuu lihaksista, luista ja nivelistä. Niitä liikuttamalla saadaan aikaan liikettä, jonka tekemistä ja tukemista voidaan harjoitella eri harjoitteilla.
Ja mun liike on ihan yhtä hyvä kuin jonkun muun liike!

Liikunta ei ole rakettitiedettä, on vain tiedettävä perusteet ja osattava soveltaa. Siitä on hyvän PT:n ammattitaito tehty!

torstai 20. lokakuuta 2011

Paluu arkeen

Paluu arkeen kisojen jälkeen ei ole ollut helppo. Keho ja pää on ihan yhtä väsyneet tuosta puolen vuoden rutistuksesta, keskittymisestä ja jännityksestä. Huomaan, ettei muisti edelleenkään toimi ja tavallisiin asioihin keskittyminen on hankalaa.

Ruoka ei ole hyvää mutta sitä tekee mieli koko ajan. Voisin syödä 24/7 ja ihan mitä vaan. Mielellään makeaa, suolaista ja rasvaista. Kolme grillimaustettua kurkkumajoneesia friteerattuna, kiitos ;)

Se että ruoka ei ole hyvää, tarkoittaa, että se ei ole niin hyvää kuin dieetin aikana kuvittelin. Puuro ja riisikään ei maistu enää yhtä hyvältä kuin dieetillä.

Jos dieetin aikana rakastinkin sitä kiristyvää kuntoa ja kevyttä oloa, nyt ajatukset pyörivät yhtä paljon ruuan ympärillä mutta kammoan löystyvää kuntoa ja katoavia vatsapalikoita. Mahtaako tää laji tehdä ollenkaan hyvää mun päälle?!

Olen koittanut pitää ruoka-aineet samoina kuin dieetillä, jotta keho pääsisi hieman helpommalla. Lähes joka päivä on suuhun eksynyt silti myös jotain herkkua. Vai mikä lasketaan herkuksi? Eilen huomasin laskevani herkuksi myös suklaanmakuisen palkkarin. Illan jäätelö, pulla ja suklaalevite suoraan purkista ehdottomasti ovatkin herkkuja.

Selkäkipua

Palautumista haittaa myös kipeä selkä. Muutaman päivän ajattelin selkälihasten olevan treenistä kipeät. Sitten kipu alkoi tuntua enemmän rangassa ja pelkäsin välilevyongelmia. Eilinen lääkärivisiitti kuitenkin helpotti tuota pelkoa ja diagnoosina oli nikamanivelsiteiden revähdys. Revähdyksen aiheuttama tulehdustila turvottaa ja aiheuttaa painetta ja kipua nikamiin, mutta ei hätää, paranee 5-6 viikossa! WHAAAAT???

"Kivun rajoissa saa liikkua normaalisti." Mulle normaali ei ehkä ole sama kuin tuolle lääkärille, ja kivun rajoissa on aika liukuva käsite. Veteen piirretty viiva.

Istuminen ja seisominen ja makaaminen aiheuttaa puutumisen tunnetta ja selän väsymistä Selän ojentajalihakset, leveä selkälihas ja koko epäkäslihas on jumissa ja huomaan kenottavani ja kiertyväni vasempaan. Aivastaessa selkärangasta kuuluu riks, raks ja poks.

Työkaverin tekemä kinesioteipaus auttoi hetken. Uskomatonta miten teippaus auttoi heti. Siis ihan heti tuli lämmin tunne selkään ja kipu helpotti. Taivuttelut ei tietenkään silti onnistunut (kokeilin tottakai!) mutta pystyin olemaan töissä ilman irvistelyitä.

Tekis mieli juosta ja treenata painoilla kovaa, mutten uskalla kokeilla rajoja joten treenailen ns. mukavuusalueilla. Ehkä on hyvä muutenkin vähän palautella ja koittaa keksiä muutakin tekemistä kuin treeni... ja syöminen.

Huomisen vapaapäivän voisi käyttää kauneus-, terveys- ja muotimessuilla :)

Aurinkoista ja leppoista torstaita!

---
Pakkotoistolta napattua:
"Näkeekö joku muu FITNESS-sarjan vertailuja tai vapareita Bodyn YouTube-saitilla, missä "näet koko Mass Nutrition Fitness SM-kilpailun alkukilpailun kaikki vertailut ja kaikki kilpailijat"? Minä en jostain syystä näe."
"Huomasin, että KP lopetti kuvaamisen, kun fitneksen vaparit tuli. Eikä näköjään viitsinyt kuvata vertailuja, vaikka ne ei olisi paljon tilaa vienyt kortilta. Osoittaa mielestäni fitness-sarjan arvostuksen tason kisojen järjestäjältä."

torstai 13. lokakuuta 2011

Vaparii

Note to self: varaa muutama päivä vapaata kisakauden lopuksi.
Nämä työpäivät on olleet piiiiitkät ja raskaat.

Bodylehden nettisivulta löytyy linkki Fitness Expon kuviin, joten vertailukuvia en erityisemmin viitsi latailla. Mutta vapareita ei ole kisajärjestäjän puolesta julkaistu, joten ainakin omani jaan täällä teille.

Alkukilpailussa hyppy etunojaan pääsi läpi, leuka kolahti lattiaan ja huuli halkesi hampaiden välissä. Suullinen verta ei onneksi menoa haitannut, eikä kukaan yleisössä huomannut mitään ;)

Tässä kuitenkin finaaliversio, jossa hyppy etunojaan onnistui, mutta loppuliike meni, hassua kyllä, ihan samalla tavalla pipariksi kuin alkukilpailussakin. Voi häpeä!



maanantai 10. lokakuuta 2011

Fitness SM PRONSSIIII!!!



Oman kisani voittaja! Noin niinku teoriassa, ja käytännössäkin, Mirka voitti ja mä olin kolmas, mutta omasta mielestäni olin voittaja :D
Kaiken jälkeen olen tyytyväinen että pääsin lavalle asti, ja todella tyytyväinen että sain mitalin kaulaan.

Kisareissupäivitys tulossa myöhemmin. Nyt aamupuurolle! ...ja pullalle... ja eilisestä tais jäädä muutama suklaakarkkikin...

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Minä tein sen!

Se on siinä. Tämäkin kisarupeama on finaalia vaille valmis ja voin tyytyväisenä todeta tehneeni parhaani.
Valtava määrä treenitunteja takana, surua, murhetta, loukkaantumisia ja särkyjä, mutta myös iloisia hetkiä ja onnistumisen tunteita, jotka ovat fitness-harrastuksen kantava voima.

Tällä kertaa tein todella paljon itse. Treeni- ja ruokavaliosuunnittelusta pukuihin. Ja tietysti se paljon puhutanut vapari. Molemmat versiot. Kaikki ite.
Jos ei ole pakko, en ryhdy samaan enää uudelleen - se on palkitsevaa, mutta myös äärettömän raskasta, ja tämähän olis ihan tarpeeksi raskasta muutenkin. Tällä kertaa kuitenkin aikaa oli enemmän kuin rahaa, joten...

Haluan kiittää...

Kuten esiintyvät taiteilijat aina, minäkin haluan kiittää muutamia henkilöitä:

Kiitos Minna V:lle viimeistelyavusta!
Kiitos äidille kankaista ja muusta tilpehööristä.

Kiitos teille kaikille ihanille blogin seuraajille, ystäville ja sukulaisille, jotka ovat tukeneet ja kannustaneet minua kuluneen vuoden aikana. Ilman teitä en olisi tässä, nousemassa sm-lavalle, parhaassa mahdollisessa kunnossa!

Kiitos kaikille niille kurjille ihmisille, jotka ovat dissanneet, latistaneet ja alentaneet minua, saaneet minut itkemään, suuttumaan tai hämmentymään. Teidän ansiostanne olen pysynyt nöyränä, ja nöyryys pitää jalat maassa.

Kiitos kilpasiskoille, jotka antoivat tälle kaudelle kunnon vastuksen. On ilo kilpailla kanssanne!

Kiitos avomiehelleni Sakarille tuesta, huollosta, hieronnasta, väristä, seurasta, naurusta, kestämisestä, ymmärtämisestä ja koko yhteisestä elämästä!

Työt on tehty, nyt on aika katsoa mitä on saatu aikaan. Antakaahan kuulua Finlandia talon katsomossa!! :D

--

maanantai 3. lokakuuta 2011

Kiitos ja anteeksi!

Olen saanut jonkin verran kritiikkiä kisabloggauksestani, ja haluankin pyytää anteeksi niiltä, joita olen tahtomattani loukannut!

En silti ihan täysin (oikeastaan lainkaan) ymmärrä mistä tämä närkästys johtuu.
Lainaanpa hieman omaa tekstiäini:
"Maijulta oli rohkea veto tulla vaparifitnesiin ilman tanssi-, voimistelu-, tms. taustaa. Mirkan vapari oli upea, ja Marian ohjelma kuin toisinto Tiina Kasvin ohjelmista. Eikä pelkästään musiikin vuoksi. Kovatasoisin kilpailu moneen vuoteen, vaikka itse sanonkin."
Muutoin kerroin kisakokemuksesta omasta näkövinkkelistäni. En missään kohdassa mielestäni dissannut kenenkään ohjelmaa!

Tekstiäni kommentoinut Anonyymi oli näkästynyt kommenteistani Marian ohjelmasta. Antakaahan avaan tuota kirjoittamaani lausetta:

Kasvin ohjelmat ovat myös olleet aina voimakkaita ja niissä on ollut staattisia vaikeusosia, kuten nyt oli Marian ohjelmassa, joten pelkästään musiikki ei ollut ainoa yhtäläisyys. Ja Kasvi kuitenkin on lajin Suomen mestari, joten vertaus häneen ei pitäisi olla huono asia.

Ja kuten jo aiemmin kommentoin, on aivan normaalia että ohjelmaan saa apuja tai sen saa jopa kokonaan valmiina. Helpottaa huomattavasti treenaamista, jos ei tarvitse tuhlata energiaa koreografian tekemiseen. Maiju ja Mirka kertoivat avoimesti saaneensa apuja, ja kommentoin "vaparista päätellen Mariakin". Päätellen  viittaa siihen, etten nimenomaan tiennyt enkä väittänyt. Vaparit vaan olivat niin samankaltaiset. Eikä se edelleenkään ole huono juttu!

Negatiivisia tunteita myönnän tunteneeni ja tuoneeni sen myös esiin kirjoituksessani fitnessin nykytilasta. Olen pahoillani, harmistunut ja katkerakin ihan koko lajin puolesta, en kenekään henkilön tai henkilöiden takia.

Mielestäni on kurjaa, että vaikka fitnessissä oli kovatasoinen kilpailu, se ei saanut huomiota kuten muut lajit. Ja mielestäni meidän kaikkien pitäisi pitää meteliä tätä huomioimattomuutta vastaan.

Se, että viittasin fitnessin olevan mediassa ja kansalle yhtä kuin bodyfitness ja bling bling, johtuu pitkälti siitä, että niin se vaan on. Voit tehdä empiirisen kokeen tai katugallupin ja kysyä kymmeneltä kadunmieheltä mitä on fitness. Aivan varmasti ainakin joku mainitsee Jutta G:n (=bodyfitness)

Koska Bodyfitnessissä arvostelu perustuu vain ulkonäköön, on joidenkin kohdalla itsensä koristelu mennyt aika pitkälle. Ketään erikseen osoittelematta. Eikä se väärin ole, mutta kauas on tultu siitä puhtaasta urheilusta, jota fitness (ja fitnessillä tarkoitan vapaaohjelmallista fitness-sarjaa) voisi parhaimmillaan edustaa, ja jota haluaisin sen edustavan.

Mä nyt muutenkin olen luomuihmisiä. Arvostan naturaalia elämää, kuljen fillarilla, syön luomusti niin paljon kuin pystyn, vältän turhia lisäaineita ja sain kosmetologikoulussa tarpeekseni kynsien ja ripsien ylenpalttisesta koristelusta. Nämä ovat omia henkilökohtaisia mielipiteitäni ja arvojani.

Jos jonkun verenpaine nousi bikinisarjan arvostelusta, sille en voi mitään. Tytöt ovat varmasti urheilleet lavalle pääsyn eteen, mutta mielestäni nämä poseeraukset vain sopisivat urheilukilpailua paremmin misshelsinkikisojen tms ohjelmistoon.

Yritän kovasti pitää yllä positiivista pössistä, mutta se alkaa dieetin tässä vaiheessa olla hetkittäin jo hankalaa. Rakastan tätä lajia, nautin omien rajojeni kokeilusta ja ihailen suuresti sekä kilpasiskojani että kaikkia muita upeita kilpailijoita jotka rohkeasti astuvat lavalle arvosteltaviksi.

---
Kirjoittaja on epäonnistunut, jos tekstin voi ymmärtää näin monin eri tavoin.
Yritän jatkossa olla tarkempi :)

lauantai 1. lokakuuta 2011

Iloisia asioita

Eilen saatiin uusia työvaatteita:

Violetti jumppatoppi ja mustat housut, "Fressi"-tekstillä tietenkin.

Musta juoksupaita, jossa oli kauluksessa kuulokkeiden johdolle sellanen näppärä pidike. En oo ennen nähnyt sellasta, mutta olen usein kaivannut sellasta :)

Ja vaaleansininen hupparitakki oli tosi kiva!
Mun vaatteet oli kaikki kokoa S, ja Puman S on tosi pieni.

Jumppatopin sain vaihdettua M-kokoiseen kun se kiristi turhan paljon hartioista jo nyt, saati sitten kun tavaraa alkaa taas tulla lihasten päälle. Voi olla että huppari on vain dieettiajan huppari, mutta kyllähän niitäkin tarvitaan ;)


Iso ilouutinen on myös se, että käsi kestää hyvin teipattuna jo painoa.

Olen siis uudellenopetellut vaparista poistettuja vaikeusosia: kässäriä, punnerruksia, hyppyä etunojaan jne.

Oi että kun olis ihanaa saada se vapari kuntoon ens viikoksi! Sehän on sitten ihan sama vaikka Expossa repeäisi, mutta kestais nyt treeniä sinne asti.

Kyllähän se arpi punertaa (ja hiukan ehkä sinertääkin) aina treenin jälkeen, mutta ei painaessa enää satu. Siis teipattuna. Silloin tuntuu vain kuin teipin alle olisi jäänyt manteli. Hassua.


Tänään aamulenkkiäni valaisi lämmin ja kaunis aurinko. Hyvä fiilis.
Koko ihana vapaapäivä on tuntunut kerrankin pitkältä, eikä ole ollut kiire mihinkään. Ihanaa. Ja huomenna on vasta sunnuntai.

Ihanaa viikonloppua!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Tuhkimo ja sisarpuolet

Ilmiselvästi Fitness-sarjasta on tullut Tuhkimo ja Body Fitnessistä sen ilkeät sisarpuolet (alle ja yli 163cm)

- Sanonnan mukaan fitness olisi "lapsipuolen asemassa", eli vähempiarvoinen, mutta koska koen olevani isäpuolelleni rakas ja tärkeä, en vähempiarvoinen lapsipuoli, en pysty tuota ilmaisua käyttämään -

Ennen oli Fitness, joka vaati kilpailijalta urheilullisuutta: lihasta, voimaa, notkeutta, ketteryyttä, liikkuvuutta ja aerobista kuntoa, kuten nimikin kertoo. Sitten tuli bf-sarjat, joissa pääpaino oli urheilullisessa ulkonäössä, ei niinkään urheilusuorituksessa.

Se aito oikea Fitness on vapaaohjelmineen vauhdikasta ja viihdyttävää katsottavaa. Siinä ratkaisee luojan luomien mittasuhteiden lisäksi paljon myös erilaisilla urheilusuoritteilla viimeistelty kunto ja opitut taidot.

Nykyään "fitness" on mediassa (ja valitettavasti myös bodykansan keskuudessa) yhtä kuin body fitness, joka on lihasten lisäksi (anteeksi yleistys!) silikonia, akryylia, irtokarvaa ja erilaisia täyte- ja valkaisuaineita.

- Meidän Fitness-sarja oli muuten ainoa naisten kilpailusarja, jossa ei nähty silikonipalloja :) Jei!-

Jostain syystä Fitness jää koko ajan enemmän ja enemmän taka-alalle. Lappeenrannassa meinattiin jopa unohtaa meidän palkintojenjako.

 Bodylehti.fi:n mainos viime viikonlopun kisasta (luettavissa kokonaisuudessaan tästä):
Syksyn viimeinen ja varmasti tiukin karsinta pidetään lauantaina Lappeenrannassa. -- Mukana on yli 50 kilpailijaa!
Päähuomio keskittyy varmasti monilla body fitness MM-karsintaan, jossa mukana viime vuoden MM-hopeamitalisti Kati Alander, 2009 SM-voittaja Mari Päkkilä, 2008 kevään komeetta Tarja Vähäkuopus, aina kovakuntoinen Tiina Vaskelainen ja 2010 EM-finalisti Jutta Gustafsberg. --
Suomen ensimmäinen bikini fitness-kilpailu pidetään myös Lappeenrannan kilpailussa ja lavalla 12 upeaa naista, jotka kamppailevat SM-kisapaikasta! Kannattaa tulla katsomaan tätä uutta lajia ja sen ensi askelia Suomessa! 
Pitkään odotettu Hulkin paluu eli Utti Hietala virittelee fysiikkaansa valmiiksi SM-kisaa ajatellen ja saa vastaansa viime vuoden kovan kakkosen Antti Filatoffin. Sarjaa alempana käyvät kovaa taistoa viime vuoden SM-voittaja Tuomas Kuronen kovaa kamppailua Robert Niziä ja kuutta muuta kilpailijaa vastaan! 
Myös kehonrakennuskilpailusta tulee tasokas ja lavalla yhdessä sarjassa on 12 kilpailijaa.
Ei sanaakaan fitness-sarjasta, vaikka oli kauden eka ja ainoa karsintakisa tässä sarjassa.

Samaisessa nettilehdessä oli tulosten julkaisun yhteydessä kuvat kaikkien sarjojen palkituista.
Kaikkien muiden paitsi meidän.
Sitä ei voi selittää edes kilpailijoiden vähyydellä, sillä kuva löytyi myös Aikusta, joka oli ainoa sarjassaan. Aikku todella ansaitseekin huomiota upealla kunnollaan, mutta mun mielestä mekin ansaittais.

Uusin tulokas, se naapuripitäjän prinsessa, on bikini fitness. Siinäpä vasta urheilua!



Missä on meidän hyvä haltija, prinssi ja lasikenkä?

maanantai 26. syyskuuta 2011

LPR B&F

Lappenrannassa kaikki ei mennyt ihan nappiin, mutta oli kaikin puolin mukava reissu :)

Onneksi ennakoin suunnitelmista ja aikatauluista lipsumiset jo suunnitteluvaiheessa ja vaikka matkaan lähdettiin tunti (!!) aikataulusta jäljessä, ajettiin ohi parista risteyksestä ja näpyttelin navigaattoriin väärän osoitteen, oltiin ajoissa hotellilla ja ehdin juuri ja juuri vaihtaa kisabiksut päälle ennen kilpailijakokousta.

Kilpailijakokous on aina jännityksen paikka. Koskaan siellä ei tapahdu mitään jännittävää, mutta muiden kilpailijoiden näkeminen ja kisavärien tuoksu saa adrenaliinipiikin aikaiseksi.

Mirkan, Marian ja Petran kanssa oltiin jutusteltu hiukan jo facebookissa, ja Maijuun tutustuttiin kilpailijakokouksessa. Oli mukavampi lähteä kisapäivään kun ei tarvinnut syrjäsilmällä kyräillä vaan voitiin ihan rennosti jutella.

Mun kunto oli perjantaina tosi hyvä. Siis tosi hyvä!


Ohjeiden mukaan uutta Jan Tana väriä ei tarvitse levittää kuin pari kerrosta, ja tottahan me sitten luotettiin oheisiin. Eka värikerros vasta hotellissa iltareippailun ja venyttelyn jälkeen.




Illalla lasillinen valkkaria rauhoitti ihanasti (jo parin kulauksen jälkeen iski pikku hiprakka) ja silmäluomet alkoi painaa. Kun sammutin valot, alkoi sen päiväinen myllerrys päässä. Aivojen välittäjäaineissa oli jonkin sortin olymppialaiset menossa eikä unesta ollut tietoakaan.

01.30 Valot päälle ja kirja käteen. 02.10 valot pois, ja ajatusten kilpajuoksu alkoi taas. Aaaaargh!

Jossain vaiheessa torkahdin vain herätäkseni 03.05 naapurihuoneen tasaiseen sängynpäädyn kolinaan ja hurjaan voihkintaan. Jes! Ja kirja käteen taas...

Havahduin taas 6.30 johonkin käytävästä kuuluvaan ääneen. Ekat bodyilijat lähti kai aamulenkille.
Päätin itsekin vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä happihypylle vaikkei oma herätysaika ihan vielä ollutkaan.


Aamiainen: raejuusto-öljy-kaurahiutale. 2 munaa ja kulaus pikakahvia
Koska juominen lopetetaan kisaa edeltävänä iltana, aamupuurokin on aika kuivaa.
Välipalasämpylä kalkkunalla, munalla ja suolalla jäi aika hyvin hampaisiin, koska se juominenhan oli lopetettu 15h aikaisemmin. Pepsodentille kiitos hammastahnasta!
Onneksi kisapakkelit peittää hurjatkin silmäpussit ja mustat silmänaluset hienosti 

Kilpailupaikalla ei ollut minkäänlaista mainosta tapahtumasta. Vaikka tiesin kisoista, mun oli kysyttävä infosta olenko oikeassa paikassa. Miten ihmeessä yleisön pitäisi löytää paikalle?

Kisalava oli pelottavan pieni ja takaa auki. Kävin kokeilemassa lavaa sen verran, että totesin vaparin tekemisen sellaiisenaan mahdottomaksi. Suuntia on muutettava jos ei halua pudota lavalta.

Alkukilpailu alkoi bikinisarjalla, jonka jälkeen oli meidän vaparit. Mun kisanumero oli 1.

Vapari meni just niin kokeiluksi kuin voi. Heti kättelyssä olin pudota lavalta ja "yks ykkönen" eli 1 käden ja 1 jalan punnerrus muuttui tavalliseksi yhden käden punnerrukseksi. Seuraava peruutus, hyppy ja punnerrus jäivät myös vajavaisiksi ja koko ohjelmasta jäi vähän varovainen fiilis.

Fysiikkakierroksella sain koristaa rivin molempia reunoja.

Alkukilpailun ja finaalin välissä olevan tauon aikana sain palautetta paitsi varovaisesta vaparista, myös liian vaaleasta väristä. Eli 2 kerrosta Jan Tanaa EI RIITÄ!!!

IFBB Säännöt:
"Pikavärien käyttö kilpailussa on kielletty. - - Myös kilpailuvärien levittäminen kilpailupaikalla sen lämmittely- tai muissa tiloissa on kielletty. - - Poseerausöljy on ehdottomasti kielletty."
Koska maailman pienimmässä takahuoneessa meidän viereen majoittuneet CBB-miehet levittivät värejään huoletta niin että sitä oli tipoittain lattialla, ja öljysivät minkä ehtivät, Sakke kävi hotellilta hakemassa levityssienen ja lisättiin mekin yksi kerros väriä. Vaikkei se millään ehtisikään tekeytyä, olisipa edes ohjevärin verran tummempi.

Vaparikin meni finaalikierroksella paremmin, vaikka lava olikin ihan yhtä pieni ja liukas.

Parannuksista huolimatta sijoitukseni oli neljäs. Kuntoni ei ollut yhtä kova kuin edellisenä päivänä, mutta onneksi viimeistelyä on mahdollisuus viilata vielä Expoon.

Mun ja Petran vapareissa oli vauhtia sen verran että kärsittiin aika paljon pienestä lavasta.
Ja koska jouduin rikkinäisen käden takia helpottamaan vaparia p-a-l-j-o-n, en ollut yllättynyt sijoituksesta. Olen tyytyväinen että pääsin kisaamaan ja sain paikan sm-kisaan.


Maijulta oli rohkea veto tulla vaparifitnesiin ilman tanssi-, voimistelu-, tms. taustaa. Mirkan vapari oli upea, ja Marian ohjelma kuin toisinto Tiina Kasvin ohjelmista. Eikä pelkästään musiikin vuoksi.

Kovatasoisin kilpailu moneen vuoteen, vaikka itse sanonkin. Hienoa on myös se, että Expoon on kaksi viikkoa aikaa ja kaikki on mahdollista. Jopa mun käsi saattaa kestää painoa siihen mennessä :D

Kisan jälkeen syötiin kiinalaisessa kanaa cashewpähkinäkastikkeessa. Voi pojat että se oli hyvää. Ja voi pojat mä söin sitä paljon ;)

Ja sitten: Johanna goes Arnolds


perjantai 23. syyskuuta 2011

Lähes H-hetki

Keskiviikkona kisalaukkua pakkaillessa alkoi jännittää ihan kamalasti, eikä ajatus ole pysynyt kasassa sen jälkeen. Uskomatonta että nyt ollaan jo tässä vaiheessa. Huh. Kisalavan ajattelu saa sisuskalut pyörähtämään ympäri.

Sain viimeistelyapua PT kurssikaveriltani Minna Vennolta, jonka lajia seuranneet tuntevat CBB:n (Classic bodybuilding) kuningattarena. Uskallan luottaa Minnan viimeistelyvinkkeihin ihan täysin, koska sekä hän että hänen BodyFitness-lavalta tuttu siskonsa Jutta ovat olleet kisoissa todella hyvässä kunnossa. Kehot ovat yksilöllisiä, eikä samat jutut toimi jokaiselle, mutta näitä ohjeita testailen suurella luottamuksella.

Lupasin muuten jäsenkorjauksessa käynnin jälkeen linkittää Minnan nettisivut kun ne valmistuvat, joten tässä: http://www.minnavento.com/.

Dieetistä

Sekä dieetti että viimeistelyt ovat sujuneet paremmin kuin viimeksi. Dieetti on sisältänyt enemmän proteiinia ja rasvaa kuin viimeksi, eikä kylmä ja nälkä ole kiukuttanut lainkaan niin paljon.

Paino on pudonnut reippaasti suunniteltua alemmas, muttei toivottavasti liian alas. Kehonkoostumusmittauksen mukaan lihasmassaa on kadonnut marginaalisen vähän, enkä kuitenkaan ole vielä ruman rasvaton.


Hassua, miten keho muuttuu ihan päivissä.
Tiedät varmaan sen tunteen, kun kävelet uusissa vaatteissa/kampauksessa/pipossa/kengissä näyteikkunan ohi, etkä voi vastustaa peilailua. Kerro se kymmenellä ja saat sen tunteen, mikä tulee kiristyneestä kehosta.

Hävettää myöntää, mutta nyt tekisi mieli peilailla koko ajan. Vaatteissa ja ilman. Onneksi sen voi naamioida poseerausharjoitteluksi ;)

Koko laji perustuu ulkonäköön ja hyvään kuntoon, joten omaa peilikuvaa pitäisi pystyä katsomaan ylpeänä, tuntematta morkkista narsistisuudesta. Mutta mähän olen suomalainen: "no emmä ny tiiä onko tää kunto nynniin hyvä...".

Mut hei, kävi kisassa miten kävi, peilistä näkyy nätti paketti :)

Jokainen tarvitsee joskus herätystä

Hanna kuvasi blogiani sanoilla "Johanna on toteuttanut juuri sellaisia unelmia, joita minäkin haluaisin joskus toteuttaa"

Siitä asti olen makustellut noita sanoja. Totta. Olen toteuttanut juuri sellaisia unelmia, joita olen aina halunnut toteuttaa!

Kuinka monesti Motonetin pölyisessä varastossa tai kylmässä konttorissa haaveilinkaan toisenlaisesta elämästä. Olen aidosti tuntenut kateutta kahta ihmisryhmää kohtaan: niitä jotka kilpaievat Fitnessissä, ja niitä, jotka työskentelevät Personal Trainereina. Näistä asioista olen haaveillut enemmän kuin lottovoitosta, ja ne on nyt totta.


MÄ ELÄN UNELMAANI!!!


---

tiistai 20. syyskuuta 2011

Kisaviikko

Se on kuulkaas kisaviikko nyt. Vihdoinkin ja silti uskomattoman pian.
Kisaviikon ihanuus on ehdottomasti TANKKAUS!!! Ihmeellistä kuika olotilaan voi vaikuttaa pari pientä riisikakkua.

Tai pientä ja pientä...

Viime yönä näin kamalaa painajaista jossa Sakke oli syönyt kaikki riisikakut. Katala roisto! ;)

Kun pari kuukautta on haistellut banaanin lempeän makeaa tuoksua, on iso nautino upottaa hampaat sen pehmeään hedelmälihaan. Maku olikin sitten vähän pettymys. Kuvittelin sen paljon paremmaksi.

Mutta niinhän se menee. Kielletty hedelmä (oli se sitten ihan oikea hedelmä tai jotain muuta) houkuttaa ja siitä tekee itselleen isomman asian kuin se todellisuudessa onkaan. Mites esim. teinien tupakointi? Se on kiellettyä, ja muka niin coolia. Kukaan ei kuitenkaan rehellisesti voi sanoa pitäneensä tupakan mausta eka kerralla, mutta kaikkeen tottuu.

Monet karkit näyttää kaupassa tosi hyviltä, mutta maku onkin sitten jotain ihan muuta. Silti, jostain kumman syystä, ne pahatkin karkit on syötävä.

Oon kirjoittanut listaa herkuista, joita haluan syödä kun kisat on ohi. Koko listallista ei tietenkään edes voi ostaa, koska 8Milj. lottopotti ei tullut meille.
Kun herkut on kirjoitettuna lapulle, ne pysyy muistissa eikä niitä tarvitse koko ajan miettiä. ("Miten mä nyt muistan tän että haluun Mars-patukan kun kisat on ohi. Pakko muistaa, pakko muistaa - Mars - Mars - Mars...)

Listalta kannatta aina valita vain parasta!

Energistä viikkoa :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Naisen logiikkaa

Kävin eilen illalla pitkästä aikaa ihan rehellisellä juoksulenkillä. 
Juoksu kulki ihan törkeen hyvin. Siis energiamäärään nähden törkeen hyvin. Illalla energiaa on kehossa kuitenkin enemmän kuin aamuisin, jolloin yleensä lenkkeilen, ja edellisen iltalenkin jälkeen kroppa on keventynyt tosi paljon. Ihana onnistumisen tunne!

Paino huitelee nyt alempana kuin reiluun kymmeneen vuoteen. Ollaan kilon verran tavoitetta alempana, ja se ylimääräinen kilo lähti eräänä päivänä kai suoraan tisseistä :/
Yhtenä aamuna vaan totesin "missä hitossa mun tissit on?" kun urheilutopin pukeminen aamulenkille lähtiessä oli oudon helppoa. Ja rasvakudoksen paikallinen vähentäminen ei muka onnistu, PAH! ;)
Kunpa en silti ikinä koskaan sortuisi implantteihin...
--

Tuossa taannoin kävin koulutuksessa, joka järjestettiin Wrangen tiloissa Lauttasaaressa. Sen lisäksi että siellä on Better Bodies, Puma ja monia muita ihania uutuuksia, lisäravinteista puhumattakaan, siellä on myös löytönurkka.

Ja taas tuli selvää säästöä:

38,90 toppi kympillä, 119,90 BB-farkut kahdella
--

Toisinaan aamulenkkeily kannattaa erityisen paljon...

Tämä lojui maassa aamulenkin varrella!
...ja toisinaan taas ei. Setelin kulmassa valitettavasti lukee "Souvenir production".
Mutta se tunne, kun näkee setelin maassa ja sekunnin sadasosan miettii, kurkkaako viereisen KRP:n päämajan ikkunasta juuri nyt joku joka näkee että löydän rahan ja laitan taskuun! ;)
--

Olen kai ennenkin maininnut, että sinkkukotini irtaimisto pysyi kasassa nippusiteillä. Nyt olemme korjanneet imurin irtoavan lattiasuulakkeen teipillä, eikä se enää taivu sängyn alle. Ratkaisu: otetaan sängystä jalat pois! :D


Ei muuta tällä kertaa. Pitkän ja rentouttavan aamulenkin jälkeen olen viettänyt ihanaa sunnuntaipäivää soffalla löffäillen, hömppäleffoja katsellen.
Viikon päästä on ekat kisat ohi ja enää kaksi viikkoa siihen, että saa taas syödä, syödä ja syödä. Mmmm...

--

"Tunnustus"

Sain tunnustuksen Hannalta ja Hannalta. Kaunis kiitos siitä, että pidätte minua ja blogiani tunnustuksen arvoisena!

Olen yleensä se tylsä tyyppi, joka katkaisee ketjukirjeet, ja jättää feissarin "päivitä statukseesi sitä ja tätä ja jätetään miehet ihmettelemään mistä naiset puhuu" -jutut huomiotta.

Koska tunnustus on nimetty julkisen henkilökohtaisesti, en kehtaa olla vastaamatta.

Tunnustuksen saaneen kuuluu:

- Kiittää ihmistä, jolta sai tunnustuksen  -check!
- Tehdä tunnustukseen liittyen postaus -check!
- Vastata alla oleviin kysymyksiin -check!
- Jakaa tunnus eteenpäin 10 ihanalle blogille ja tiedottaa heitä asiasta. -nyt olen taas se tylsä tyyppi. En halua aiheuttaa vastaamisen ja vastaamattomuuden stressiä kenellekään, joten haastan kaikki blogini ihanat lukijat vastaamaan kysymyksiin mielessään! ;)


Kysymykset ja vastaukset:

Suosikkiväri: Vaihtelee. Tällä hetkellä turkoosi on ehdoton lemppari. Violetti on ainoa väri, mikä ei koskaan ole päässyt lempparilistalle.
Suosikkieläin: Kiltti, karvainen ja pehmoinen.
Suosikkinumero: 7 oikein
Suosikkijuoma (alkoholiton): Kahvi
Facebook vai Twitter: FB
Intohimo: Kehittyminen. Elämässä, ihmisenä, urheilijana, ammatissa....
Antaa vai saada lahja: Saada. On ihanaa myös antaa lahjoja, varsinkin "tavallisina päivinä", kun lahjan antamiselle ei ole sen kummempaa syytä. Mutta kyllä lahjan saaminen on silti vielä ihanampaa ;)
Suosikkikuvio: Ketä kiinnostaa?
Suosikkiviikonpäivä: Kesäloman keskiviikko.
Suosikkikukka: En erityisesti välitä kukkasista, eikä siksi ole lemppariakaan. Kaikki valkoiset kukat on kuitekin ehkä enemmän mieleen kuin muut.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Nyt alkaa ahistaa

Tähän asti olo on ollut energinen ja voimakas, mutta eilen oli aamusta asti niin heikko olo, että aikaistin viikon "runsashiilihydraattista päivää" vuorokaudella, ja nautin jo tiistaina puoli desiä enemmän aamupuuroa ;)

Syysflunssaa on liikkeellä ja fb:ssa kaverit päivittää flunssapäivänviettovinkkejään, joten tänään päätin käyttää vapaapäivän chillailuun. Kampaajalla käynnin jälkeen. Hieman iloa sateisen harmaaseen päivään toi uusi hiusmalli ja väri :) Oi tätä onnea <3

Edelleen olo on vähän kipuinen. Käsi on kuitenkin jo hienosti paranemassa. Kyllä mä kisaan pääsen!

Uusi iltapalalemppari on muuten rahkaan sekoitettu CocoVi:n trailmix:

Ihanasti hampaissa rouskuvia juttuja: Goji- ja Inka-marjoja, kaakaonibsejä, hampunsiemeniä ja mulperimarjoja.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Dieettiruokaa

Ennen valitettavaa ja elämänmullistavaa käsiäksidenttiäni Dexteri kyseli dieettiajan syömisistäni.
Tässä sitä nyt on. Perus dieettisafkaa.

Ohraa ja broileria salaatin kera
Toukokuusta asti ruokavalioni on ollut saman sisältöinen. Määrät vähenee dieetin edetessä, mutta aineet on samat.

Aamupala:
Kaurapuuro, raejuusto, venhälese, pellavansiemenöljy ja rasvaton maito.
Ja kahvia.

Välipalat: Hedelmiä, pähkinöitä ja/tai raejuustoa.
Ja kahvia.

Lounas ja päivällinen:
- broileria, kalkkunaa, tonnikalaa tai seitiä. Vähärasvaista jauhelihaa (soijarouheella terästettynä) söin vielä heinäkuussa, mutta elokuun aikana vaihdoin kokonaan näihin vielä vähärasvaisempiin vaitoehtoihin.
- riisiä, ohraa tai kvinoaa
- salaattia ja/tai höyrytettyjä vihanneksia
Ja kahvia.

Ja kahvia ;)

Iltapala: maitorahkaa ja mustikkaa / kiiviä / nektariinia + kananmunaa
1- 2 päivänä viikossa ruisleipää ja kalkkunaleikettä.


Ja vettä tietenkin juon paljon päivän mittaan.

Joka ruokaan olen lisännyt surutta reilusti soijakastiketta ja/tai merisuolaa, koska urheilen tai en, hikoilen itseni kesällä tyhjäksi mineraaleista.

Hiljalleen alan kaivata myös muuta ruokaa, vaikka nautinkin kovasti siitä, että pakastevihannekset ja pakasteseiti sitruunapipuriripauksella maistuu dieetin tässä vaiheessa aivan äärettömän hyvältä ;)