keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Umpihankijuoksua

Joskus sitä kuvittelee ostavansa uuden maton ja nautiskelevansa kauniin kodin rauhasta, mutta sitten tulee mies ja laittaa koko kämpän remonttiin!

Joululahjaksi saadut eurot päätettiin laittaa yhteiseen hyvään ja ostaa kunnon matto. Käytiin mattokaupoilla ja pistäydyttiin ohimennen IKEAssa, josta ukkeli päätti ostaa kasan poistolevyjä ja nikkaroida itselleen uuden tietokonepöydän. Hmm.. täytyy myöntää, että olin melko skeptinen.

Matto näytti hyvältä ja olin jo ottamassa hyvää asentoa sohvalla, kun hurrikaani-Sakari iski. Kaksi päivää kämppä oli täynnä kivipölyä ja sahanpurua, työkaluja ja rompetta ympäriinsä, makuuhuone tupaten täynnä elektroniikkaa. Alkoi herrmo kiristyä!


Tänään käytiin Tiksun kanssa ulkona juoksemassa lumituskussa, ja nilkat sai hyvää treeniä kun lunta oli aika paljon maassakin. Alkaa turhauttaa tämä kotosalla olo kun ei pääse treenaamaan. Tänään meinasin käydä ostamassa kymppikortin Flamingoon, mutta sitten saatiin vieraita Tampereelta, ja treenit jäi tältä päivältä.

Kaks viikkoa jo ilman punttitreeniä!! Oikeestaan oon kahden viikon ajan vaan käynyt enemmän ja vähemmän kävelemässä ja muutaman kerran venynyt lenkin jälkeen. Oon ollut tosi laiska!! Nyt se alkaa ahistaa. Vaikka loppupelessä on kai parempi levätä nyt kun voi, ja uudella innolla sitten taas kun arki alkaa taas ens vuonna.

Jouluna Tiko joutui luovuttamaan joululahjaluunsa Netelle ja Urholle, joten mummi osti pojalle uuden luun kun tultiin kotiin. Ja kyllä maistui :)


Huomenna saadaan vieraita Turkkusesta, ja tarkoitus olis ottaa vuoden vaihde vastaan rauhallisesti ehkä kotona tai hurjimmassa tapauksessa keskustassa.

Vuoden lopussa on aina mukava itsekseen pohtia, mitä vuoden aikana on tapahtunut.

Paljon on tapahtunut sellaisia asioita, joita ei osannut vuosi sitten odottaa.. ja on toki tapahtunut paljon myös sellaista, jota osasi odottaa.. paljon myös sellaista, jota ei osaa edes ajatella. Kamalan nopeasti on aika joka tapauksessa mennyt. Paljon hyviä asioita on tapahtunut, ja oikeastaan kaikista huonoistakin jutuista on lopulta seurannut jotain hyvää.

Toivotaan, että vuosi 2010 tuo tullessaan paljon paljon hyviä asioita.

Mitä mahtaa tapahtua ja missä tilanteessa ollaan vuoden kuluttua?! Onkohan takana uusia kisoja? Mistäköhän firmoista palkkakuittini tulee ja missä suhteessa? Onhan kaikki rakkaat ihmiset vielä tallella! Keksitäänkö Tikon tassuihin parannuskeino?

Nyt ollaan tilanteessa, jossa kaikki on mahdollista eikä tulevasta todellakaan tiedä. Ei ole edes pienintä haisua.

RAUHALLISTA VUODEN VAIHDETTA ja HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!

---

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Home Sweet Home

Jouluaattoa juhlimassa olivat Nette..


..Daisy...


...ja Tiko, jonka joulu meni Netteä pakoillessa milloin rappusilla, rappusten alla ja verhojen takana.

Aattoiltana paikalla oli myös jackrusselipoika Urho. Joulupäivänä seuraan liittyi vielä Kessu, joka pienestä koostaan huolimatta otti paikan haltuun heti ja piti kuria ja järjestystä koko paikallaolonsa ajan


Joulupäivä onkin sitten ihan vaan lepoa varten...




Viikon kiertolaiselämän jälkeen hyppäsin äipän autoon ja lähdettiin tiksun kanssa kotia kohtia. Oli tarkoitus olla vielä muutama päivä pidempään, mutta sitten iski koti-ikävä. Ajatus nukkumisesta omassa sängyssä voitti halun hipata toista päivää kavereiden kanssa, ja niinpä nautin illasta popcornien ja leffan kera kotona. Oli ihanaa :)

Tässä vielä kuva tältä päivältä. Tiksun masu on niin täynnä jouluruokaa että aamulla se katseli raksukippaansa toivottoman näköisenä, huokaisi syvään ja alkoi syödä vasta hetken miettimisen jälkeen. Jälkkäriluu jäi syömättä kun poika kellahti päikkäreille.

perjantai 18. joulukuuta 2009

JOULULOMA!!

Kävin koululla syömässä puuron ja kuulemassa, etten menettänyt mitään vaikka myöhästyin joulujuhlasta. Eli todellakin reilu tunti bussissa ihan vaan puurolautasellisen takia - ja tietysti joulutortun!

Aurinko paistoi ja pakkasta oli melkein 20 astetta, joten oli mitä parhain päivä sulattaa pakastin :D

Auringosta saa mukavasti virtaa ja pakastimen voi tyhjentää parvekkeelle. Enpä arvannut et puuhassa menis neljä tuntia, mut nyt on puhasta. Imuroin myös jääkaapin ja hellan taustat ja olin muutenkin tosi tosi tehokas. Pesin jopa lattiat! Nyt kelpaa lähtee Poriin jouluksi kun tietää, että joulun jälkeen saa palata puhtaaseen kotiin :)

Pakkaaminen jäi huomiselle, mut onneks ei oo kiire mihinkään. Olis kiva jos ehtis perille ennen pimeää, joten matkaan pitäis lähteä viimeistään puolen päivän aikaan. Huh huh.

Mukaan ainakin treenivaatteet, ulkoiluvaatteet, juhlavaatteet ja kaikkea siltä väliltä. Tiksulle ruokaa, kalaöljy, hera, korvatipat, tassurasva, kuonokoppa, pallo ja pari luuta. Mitähän muuta.. ainakin paljon JOULUMIELTÄ ja LOMAFIILISTÄ :D

--

torstai 17. joulukuuta 2009

Chillailua

10h yöunien jälkeen oli ihan kiva herätä! Aamupuuron jälkeen ensin koiran kanssa ulos ja sitten koululle syömään ;)

Päivän ainoa ohjelma oli tunnin pläjäys draamalaisten, käsikirjoittajien ja elokuva-ja tv-ilmaisun opiskelijoiden yhteistyönä toteuttamaa sketsiohjelmaa. Ihan kiva koulupäivä, vaikka sketsit saikin aikaan melkoista myötähäpeää, ja jotta en olisi ollut epäkohtelias, nauroin aina kun tuli vähän vähemmän huono setti. Huoh.

Tekijät itse nauroivat makoisasti, joten voi päätellä, että sketsejä tehdessä oli ollut hauskaa, ja ajatus epäonnistuneen yrityksen takana on ehkä ollut hauska. Oli siellä pari ihan hyvääkin läppää, mutta nekin taisi olla plagiointeja jostain Kummeleista. Toivottavasti opiskelu kannattaa ja kevään myötä kehitystä tapahtuu!

Mut siellä sai glögiä ja pipareita! :D

Salilla tein pitkästä aikaa kunnon selkä-takareisitreenin, ja voi pojat se oli mukavaa! Nyt ilmeisesti on kroppa ja pää saanut palautua kunnolla kun treeni tuntui niin hyvältä sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Ylätaljaa, mavea, t-soutua ja polven koukistusta kympin sarjoissa. Salin vaihduttua noi laitteet oli kaikki uusia (vanhoja, mutta mulle uusia), joten painojen kanssa oli hakemista. Ihan hyvä silti, että tuli tehtyä kuitenkin väkisinkin "ei niin täysillä" kun tosiaan edellisestä punttitreenistä on yli kuukauden päivät. Pumpissa ja akrobatiassa on tietysti tullu treenattua myös selkälihakset, mutta onhan se eri asia vääntää kunnon rehellistä rautaa.

Tänään on ollut niin kaunis sää!! Ihan täydellinen talvipäivä :D
Pakkasta reilu kymppi, lunta sataa isoina hiutaleina, maa on valkoinen, ilma on kirkas - tätä lisää!

Toppahousut, lämmin takki ja iso kaulahuivi, pipo syvällä päässä ja parit tumput kädessä - olo on kuin michelinmiehellä, mut eipä tule kylmä. Tiksun kanssa käveltiin tunti ja nautiskeltiin kiireettömästä illasta.

Elämä tuntui tänään mukavalta <3

tiistai 15. joulukuuta 2009

Uutta tukkaa pukkaa

Noora teki taikojaan taas ja tuloksena oli punainen jouhikasa kampaamon lattialla ja tämä:


Väri on taas aika tumma, kuten se tapaa joulun aikaan olla. Siitä se sitten lähtee taas kesää kohti vaalenemaan, ollakseen taas syksyllä kirkkaan punainen ;)

Ei, tällä kertaa se saa pysyä tummana, tai ainakin melko tummana.

Tänään oli paukkupakkanen, mut oli oikeestaan ihan kiva pistää paksu takki, pipo syvälle päähän ja jättimäinen kaulahuivi. Ei tullut kylmä!

Journalismin ja median historiallinen kehitys 2 -tentin tulokset tuli, ja pääsin onneks ykkösellä läpi. En oo ikinä ennen ollut näin tyytyväinen noin huonoon arvosanaan - tarkemmin ajatellen en oo tainnut saada noin huonoa arvosanaa koskaan, mutta pääasia että läpi meni! Seuraava tentti onkin enkun kielisestä kirjasta Theorizing Communication, eli yhtään helpommalla ei pääse vieläkään. Jospa nyt saatais lukupiiri toimimaan ja tuskaa jaettua.

Lohtua tähän valtavaan väsymykseen tuo se, että kiitos rakkaan blogini, tiedän fiiliksen olleen täysin sama vuosi sitten. Treeni ei kulkenut ja aina vaan väsytti. Tiedän siis , että elämä jatkuu väsymyksestä huolimatta, ja vielä koittaa myös energisempi aika. Nyt sentään ilma kirkastui viime vuotta aiemmin, ja tänä jouluna on piiiitkä joululoma, joten akkujen lataus onnistuu viime vuotta paremmin. Ehkä tänä keväänä en tarvitse pitkää saikkua selvitäkseni hengissä ;)

Nyt koitan myös antaa itselleni aikaa enemmän. En vaadi itseltäni ihan niin paljon kuin menneinä vuosina. Yksi helpotus on jo lyhyet koulupäivät, mutta löysään myös kotona - koko ajan ei ole pakko tehdä jotain hyödyllistä tai tuottavaa. Joka päivä ei ole pakko siivota, eikä jatkuvasti tarvitse touhuta jotain. Voin välillä ihan vaan olla.

Koska lähiaikoina ei ole kisojakaan tiedossa, koitan antaa kropalle aikaa palautua enkä nipota treeneistä. Kun väsyttää, en treenaa. Tiedän, että energiataso nousee taas vuoden vaihteen jälkeen kun mennään kohti kevättä. Nyt on hyvää aikaa olla, ja valmistautua siihen, että kohta painetaan taas täysillä.

Piristävää on sekin, että tämän vuoden kouluharkat on tehty (tänään treenattiin gallupin tekemistä pakkasessa!) ja loppuviikko on mukavaa ja rentoa chillailua koululla. Perjantaina alkaa L-O-M-A :D

Nyt vielä iltapalaa poskeen ja nukkumaan. Öitä!

--

maanantai 14. joulukuuta 2009

Olikin jo ikävä sinua Aurinko!

Ihana vapaapäivä alkoi aurinkoisessa pakkasessa <3 Lumi narskui askelten alla ja ilma tuoksui pakkaselta. En malttanu ees laittaa kuulokkeita korviin kun kuuntelin vaan sitä pakkaslumen ääntä.

Meille tuli eilen joulu. Haettiin koristeet varastosta ja ripusteltiin valoja parvekkeelle. Kynttelikkö ikkunalla ja pari tonttua istuskelemassa hyllyn reunalla toi kaivatun joulufiiliksen! Vielä joskus meillä on niin iso asunto, että sinne mahtuu kuusi.

Vapaapäivään kuuluu tietysti fitnessvideoiden katselu netistä. Tämän päivän saldo oli hyvä: Vuodelta 2007 löytyi Elsen ohjelma, joka kannattaa katsoa ensin, jotta saa maksimaalisen nautinnon seuraavasta blondista. Tummalla naisella oli irtonainen lantio ja hyvät movesit, mut kireys ei ollut ihan kohdallaan.

Tässä on kai sama ilmiö, jonka voi bongata naistenlehtien laihdutusjutuista: 165cm 75kg esittelee onnellisena hoikistunutta vartaloaan tuubimekossa laihdutettuaan 20kg. Samaan aikaan lehden lukija 165cm tuskailee kun vaatteet kiristävät joulukilojen jälkeen, eikä 60kg kroppaa voi verhota kuin muodottomiin säkkeihin.

Kauneus on todellakin katsojan silmässä. Esimerkkitapauksessa 75-kiloinen onnellinen nainen on varmasti katsojan silmään paremman näköinen kuin normaalipainoinen, itseensä tyytymätön versio.

Fitnesslavoillakin nähdään toisinaan "ei niin kireässä kunnossa olevia" kandidaatteja, jotka kuitenkin itsevarmuutta huokuen seisovat lavalla rivissä. Yleisössä veikkaillaan rikkinäistä peiliä tai vikaa silmissä, mutta todellisuudessa kilpailija saattaa olla itseensä täysin tyytyväinen. Hän on elämänsä kunnossa osallistunut fitnesskisoihin, eikä kukaan voi väittää muuta. Hän on monta kokemusta rikkaampi kuin ne typyt katsomossa tai kotisohvalla, jotka vain haaveilevat kilpailemisesta.

On toki totta, että itse en haluaisi, että kisavideoitani katsottaisiin ympäri maailmaa hupipätkinä.. Antakaa anteeksi anonyymit ulkomaalaiset fitnesskisaajat!

Videokamera on hyvä keksintö! Joskus sitä kuvittelee tekevänsä maailman korkeimman ja sulavimman hypyn, mutta video paljastaa karun totuuden. Joskus sama toimii myös toisinpäin: liike, joka ei tunnu menevän oikein, näyttääkin videolla ihan hyvältä.

Mulla on kauheat poltteet suunnitella jo uutta vaparia. Pitäis varmaan ensin kuitenkin päättää mihin kisoihin sitä lähtee tekemään. Musiikkia tietysti kuuntelen jo "sillä korvalla" ja mietin mahdollista teemaa tai tyyliä. Temppuja on takataskussa pieni pino, joista vois alkaa jäsentää pohjaa.. ja pukua vois vähän miettiä.. ainaki biksuja.

Kulta teki kouluprojektia eilen ja halus tietysti mut malliksi - ehkä eniten siksi, että sunnuntai-iltana ei ollut muuta vaihtoehtoa kun maanantaiaamuksi oli saatava valmista ;)


Kuva on osa kuuden kuvan sarjaa, joiden ansiosta koko luokka on nyt nähnyt mut alasti ;) Mahtava ensivaikutelma!

---

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Lunta :)

Ihanaa kun tuli vähän lunta eikä oo niin kamalan synkkää!

Eilen olis ollut pikkujoulua jos jonkinlaista, mutta tää tyttö jäi kotiin. Olin ihan liian väsynyt lähteäkseni mihinkään. Itketti vaan ja masensi.

Luokkakaverit meni johonkin kuppilaan pelaamaan lautapelejä ja oisin halunnut mennä mukaan ja jatkaa siitä sit työkavereiden kanssa yöhön, mut kun ajatus lähtemisestä ahdisti tosi paljon.

Koitin keksiä itselleni tekosyitä miks EI kannattais lähtee. Miksei voi vaan olla menemättä jos väsyttää? Tunsin itseni tosi säälittäväksi ja tylsäksi, kun mielummin jään kotiin.. Sit itketti lisää.

Tunnin juoksulenkki pimeessä pakkasillassa sekä rauhoitti että piristi. Suihkun jälkeen koitin nostaa fiilistä sidukalla, mut sit Liviltä alkoi Kumman Kaa -putki ja jäin soffalle naksupussin kanssa ;)

Dieetillä oli hyvä syy olla juomatta ja juhlimatta, ja oikeesti tykkäsin kamalasti. Se bilejuna on jotenkin mun kohdalta jo mennyt, ja nautin ihan kauheesti viikonlopuista kotona, treenistä ja hyvästä olosta.

Saman raha- ja kalorimäärän, minkä baarissa kaataa kurkusta alas, voi nautiskella herkkujen muodossa kotona, jolloin seuraava päivä on paaaaljon mukavampi. Suomalaisessa yhteiskunnassa sitä vaan joutuu aina selittelemään, miks ei ota. Sit pidetään porukan petturina tai ilon pilaajana tms.

Kavereiden kanssa juhliminen on välillä mukavaa, mut inhoon sitä väkipaljoutta joka baareissa on pikkujouluaikaan. Mieluummin meen juhlimaan sit tammikuussa kun suurin osa kansasta on tipattomalla ja tanssilattialla on tilaa ;)

Kaipaan sitä, et jonkun kaverin luona olis etkot ja vois taas tyttöjen kesken juoruta ja meikata ja tupeerata tukkaa. Se on sitä parasta fiiliksen nostamista. Mut ryyppääminen kännin vuoksi on niin last season!

Ens viikonloppuna on kaverin valmistujaiset. Silloin on hyvä syy juhlia, hyvää seuraa, loma alkaa = kaikki edellytykset onnistuneelle illalle. Sitä odotellessa :)

--

perjantai 11. joulukuuta 2009

B-O-R-I-N-G

Tänään oli appron seuraavaan jaksoon valmistava luento osa 1 klo 12-18. Huomenna osa 2.
Juu, kyllä, lauantaina 9.00 pulpetin takana kuuntelemassa jotain jonka otsikkoon kuului sanat media, viestintä, teoria ja tutkiminen. Luento tänään käsitteli median tutkimuksen eri "jotain" ja kolmea (tai ehkä neljää) tyyppiä, joista yhden kohdalla piti muistaa Pavlovin koirat. Hmm... paremminkin olis voinut 6h perjantaipäivästään viettää.

Ensimmäinen puolituntinen meni siihen, että me kaikki opiskelijat vuorotellen esittelimme itsemme ja kerroimme miksi opiskelemme journalismia. Miksi ihmeessä kallisarvoista aikaa pitää käyttää noin turhaan asiaan? Se luennoitsija ei kuitenkaan muista yhdenkään nimeä, me kaikki muut tiedämme toisistamme suurinpiirtein sen millä linjalla kukakin on, eikä noista esittelykierroksista ainakaan mitään muista, kun koko aika menee oman vastauksen pohtimiseen: mitä ihmettä selittää lyhyesti ihmiselle, jota se ei oikeasti kiinnosta?

Välillä teki mieli sanoa: "puhu nopeammin nainen!" kun jaariteltiin ja pohdittiin ja odoteltiin vastauksia tyhjänpäiväisiin kysymyksiin. Pikkujoulujen jälkeinen päivä ei ole paras paras mahdollinen luentopäivä, varsinkaan jos vielä sattuu olemaan perjantai.

Kun täti kysyi yleisöltä jotain, ja joku vastasi, se ikäänkuin sivuutttiin ja luennoitsija kirjoitti taululle jotain ihan muuta kuin se äskeinen tyyppi oli vastannut. Ilmeisesti ei siis ollut oikea vastaus.

Onko luento silloin kannattava, jos missään vaiheessa ei hoksaa miksi siellä istutaan? Jos koko kuuden tunnin aikana ei avaudu luennon pointti, eikä mieleen jää mitään muuta kuin viittaus Pavlovin koiriin.

Huomiseksi piti keksiä tutkimusaihe, ja miettiä tutkimuskysymys ja mitä ja miksi se on mielenkiintoinen tutkimus. Sen piti liittyä jotenkin mediaan ja yhteisöllisyyteen taii johonkin. En ihan täysin jaksanut ymmärtää mitä piti tehdä, koska tiesin, etten kuitenkan sitä tehtävää tekisi vaikka sen ymmärtäisin. Niskurointia!

Tuli mieleen yläasteen ruotsintunnit ja se raukka maikka jonka tunneilla kaikki vaan puhui omia juttujaan, koska sitä tätiä ei vaan voinut kuunnella. Vähän sama homma tässä. Hävettää, että vaikka ikää on tullut melkein tuplat, sorrun samaan lapsellisuuteen :/ En oo ylpeä itsestäni.

Perjantai on se kotona yhteisesti sovittu siivouspäivä, jota jo odotin, koska puhtaat astiat oli lojunut koneessa melkein viikon ja likaisten pino tiskipöydällä kasvanut melkoiseksi. Päätös on kuitenkin päätös, ja jos yhdessä päätetään, että perjantaisin siivotaan, yritän parhaani mukaan olla laittamatta tikkua ristiin (tai siis tässä tapauksessa siivoamatta niitä tikkuja pois) omatoimisesti aiemmin.

Kotiin tullessa odotti ylläri, kun Sakke olikin jo siivonnut koko kämpän (pessyt jopa vessan!!), käynyt kaupassa ja tehnyt ruuan valmiiks! :D Huikeeta! Paras ylläri ikinä! <3

Nyt on masu täynnä jälkkärikarkkeja ja mukava rentoutua puhtaassa kodissa. Tuntuu vähän ees viikonlopulta vaikka huomenna onkin aikainen herätys :)

Vähän ehkä huono omatunto kun en treenannut tänään.. no ehkä huomenna sitte.

tiistai 8. joulukuuta 2009

...

Kuvauspäivä oli yllättävän rankka. Olin ihan väskä ja viluinen kotiin tullessa!

Meinasin jäädä soffalle nukkumaan, mut väkisin väänsin itseni ylös, kampesin ahterini bussiin ja kotin pysyä hereillä lämpöisessä bussin penkissä. Mutta kyllä taas kannatti!

Sirkustreeneissä oli niin vallan mukavaa :D
Harmittaa oikein, et nyt alkoi joulutauko, joka kestää ihan liian kauan.

Nyt pitäis sitten taas saada se univaihde päälle..

maanantai 7. joulukuuta 2009

Tuplasti eksyksissä!

Aamulla väääsyyyttti, enkä olis millään jaksanut nousta. Tyyny oli hyvin ja uni maistui makialta. Aamun hitaus kostautui sillä, että myöhästyin bussista. Myöhästyin niin, ettei ollut edes kiire, kun tiesin etten ehtisi.

Seuraavassa bussissa istuin niin horroksessa (mietin juttuharkan otsikointia, uutta kisaohjelmaa, yhtä juttuideaa jne.) että katselin tyynesti ikkunasta kun pysäkkini vilahti ohi. Jäin seuraavalla, mikä oli virhe. Olis pitänyt mennä sitä seuraavalle asti, mutta ei. Jäin siis pysäkillä, josta lähti mooonta tietä eri suuntiin, eikä mikään mennyt sinne minne mun olis pitänyt mennä.

Vihdoin saavuin koululle - ihan eri suunnasta kuin kuvittelin/olis pitänyt. Tell me about suuntavaisto!

Koulupäivän päättymisen ja iltatentin välissä oli pari tuntia aikaa, ja ajattelin käydä palauttamassa kirjat kirjastoon. Luokkakaveri Iida neuvoi avuliaasti yksinkertaisimman reitin lähimpään kirjastoon, johon lähdin haahuilemaan.

Hmm.. näin tuttuja nimiä ratikkapysäkeissä ja kylteissä. Joo'o, noista Iida puhui, mutta mitä? Tuskailin jo sitä, etten ollut tallentanut puhelimeen journalistitovereiden puhelinnumeroita, olis ollut kiva kilauttaa Iidalle. Sitten takaa kuului "Johanna, löysiks sä sen kirjaston!" Varmaan itse Luoja oli taivaasta tipauttanut Iida-enkelin mun avuksi :D

Ikäväkseni huomasin lukeneeni tenttiin aivan vääriä asioita. Miten kukaan voi pitää lehdistön historian tärkeimpinä asioina sitä, mitä tapahtui puolueiden ja lehdistön välillä 1920 -30 -luvulla? Musta tärkeämpää olisi suomalaisen lehdistön synty ja kehitys, mutta ehkä se on niin ilmeinen asia, että kaikki opiskelee sen muutenkin. Ja urheilu televisiossa 1950-luvulta tähän päivään, hah, sitähän opiskelee urheilujournalistit! Eikö esim. uutiset olisi ollut merkittävämpi asia? ai ei vai? Herra Salokangas taitaa pettyä pahasti avatessaan nämä(kin) tenttikuoret. Jos edellisen ryhmän vastaukset olivat turhaa hölynpölyä, nämä on varmasti silkkaa shittaa!

Huomenna on tämänkertaisen kujo-lejo -yhteisharkan työstöpäivä, eli menemme kuvaajan kanssa kuvaamaan juttuun kuvat. Tiedossa siis mukava ja stressitön päivä - mulle! ;)

Ihanaa kun tentti on ohi eikä kirjat enää katso mua syyttävästi pöydän kulmalta.

Ai niin, SATSin Hanna soitti että haluavat mut töihin! Jei! Ryhmäliikuntakoulutusta, keskuksiin tutustumista ja uusia tuulia tiedossa keväällä :D

---

lauantai 5. joulukuuta 2009

pikkujoululeskeys

Pojat lähti pikkujoulumökkeilylle aamupäivällä ja paluu on huomenna heti kun joku on ajokunnossa, eli ei kovin aikaisin. Kyseessä on sekalaisen kouluporukan pikkujoulustus, joten mukana on myös tyttöjä, joista Johanna on tapansa mukaan harmillisen mustasukkainen :/

Mikä kumma saa vetämään pälle ne mustat sukat? Ihan turha selittää että se on sitä että toisesta välittää. Kyllä toisesta voi välittää tosi paljon olematta silti mustis! Se on sellainen tunne joka jäytää itseä ja sitä toista, eikä missään tapauksessa oo yhtään hyvä juttu.

Nykyään oon oppinut hiukan hillitsemään ajatuksen juoksua, mut muistan ajan jolloin sisällä kiehui niin et oksetti. Toki silloin taisi olla aihettakin mustasukkaisuuteen, ja kurja mies sai mut epäilemään itseäni ja sitä kuuluisaa naisen vaistoa joka tietää kaiken.

Huonoin juttu mustasukkaisuudessa on se, et joku ihme pulustusmekanismi iskee päälle ja koska hyökkäyshän on paras puolustus ja nopeet syö hitaat, pelkään itse sortuvani jos johonkin typeryyteen jonain heikkona hetkenä. Siksi onkin parasta viettää viikonloppu tenttikirjan kanssa kotona :)

Kuinkahan paljon olis jo lukenut jos ei olis surffaillut netissä ja katsellut Tehareiden videoita youtubesta? Varmaan aika paljon enemmän kuin nyt.

Käytiin Tikon kans vähän purkamassa ylimääräistä energiaa lenkkipolulla. 30min lenkki + loikat ja fillarointia 15min mulle jäähdyttelyksi ja Tikolle iloksi :) Se niin tykkää juosta pyörän vieressä kun saa juosta minkä pienistä tassuistaan pääsee. Nyt se raukka on ihan väskä.

Eilisen sikarokotuksen jäljiltä on vielä käsi aika kipee. Pientä särkyä ja huimaa kosketusarkuutta. Sattuu jopa kun takki painaa rokotuskohtaa. Eilen illalla särki koko käsivarsi lapaluusta sormenpäihin, ja taisi kuumekin nousta kun oli niin kovin kylmä. Nukuin 11,5h ja aamulla kuume oli poissa mut päänsärky tilalla.

Pappa soitti ja kertoi lääkärin ihmetelleen miten kaikki arvot on parantunut niin huimasti, että sais jättää mm. kolesterolilääkkeet ja verenpainelääkkeet pois. Papsi oli kertonut mun tekemästä ruokavaliosta jonka avulla on laihtunut yli 30kg muutamassa kuukaudessa ja lääkäri oli ollut ihmeissään, mutta myöntänyt että liikunta-alan ihmiset osaa kyllä nää asiat.

Aika hurjaa, että mies, joka on yrittänyt laihduttaa monta monta kertaa, on saanut painonsa putoamaan 148kg:sta 116kg:aan ilman nälkää ja itsensä kiduttamista. Suunnittelin ruokavalion niistä ruuista, joita he muutenkin syövät, herkkuja unohtamatta. Kun syö säännöllisesti ja harkitusti, voi syödä joskus myös mukavammin ilman, että se tuntuu repsahdukselta. Hienoa!

Nyt mun koti tuoksuu popcornilta :)

torstai 3. joulukuuta 2009

Kehariliiton syysvuosikokous 2009

Otteita pöytäkirjasta joka löytyy kokonaisuudessaan kehonrakennusliiton sivulta:

"Kaikista asioista tehtiin täysin yksimielisiä päätöksiä eikä äänestystilanteisiin jouduttu yhdessäkään asiassa. Tässä kooste asioista ja niiden päätöksistä.

Kuultiin Maija Elovaaran vetämän komitean yhteenveto kentän mielipiteistä ja liiton toiminnan parantamisehdotuksista. Tästä johtuen liitolle päätettiin perustaa kaksi toimikuntaa, kilpailija- ja tuomaritoimikunta sekä etsiä liitolle sopiva tiedottaja, joka pitää huolen liiton tiedottamisesta ja sen uusista webbisivuista.

Päätettiin, että lisenssit ovat voimassa tästä lähtien kilpailukauden eli vuonna 2009 lunastetut lisenssit ovat voimassa aina 1. syyskuuta 2010 saakka. Näin kilpailijan ei tarvitse hankkia kahta lisenssiä, jos hän aikoo osallistua myös kevään kilpailuihin.

Päätettiin, että kilpailija- tai toimitsija, joka osallistuu toisen liiton (kuin IFBB:n alaisen) toimintaan, rangaistaan 24 kk kilpailukiellolla, joka astuu voimaa siitä päivästä lukien, jolloin sääntörikkomus on tehty. Kilpailukieltoasia on määritelty IFBB Constitution:issa sivulla 30, artikla 19.3 ja sivulla 31, artikla 19.4.7 ja lisää asiasta enemmän on artikla 19.4:ssä. Jokainen maa voi kuitenkin maakohtaisesti asettaa omat rangaistukset ja määritellä niiden pituudet.

Tapani Valkonen valtuutettiin perustamaan liiton kilpailijavalmennusryhmä, johon kerätään kansainväliselle huipulle tähtääviä urheilijoita. Valkonen tekee valmennusryhmää yhdessä Jukka Vihavaisen kanssa. Tarkoitus on myös pitää liiton nimissä kehonrakennusleiri kesällä, johon voisi osallistua kaikki kilpailemisesta kiinnostuneet treenaajat.

Kilpailijatoimikunta äänestetään vuonna 2009 lunastaneiden kilpailijoiden keskuudesta. Äänestykseen voi osallistua ne kilpailijat, joilla on vuonna 2009 lunastettu kilpailulisenssi."

Ihan ensin täytyy sanoa, että on huikean hienoa saada virallinen pöytäkirja kokouksesta ja hienoa, että liitolle saadaan ihka oikea tiedottaja, mutta...

En varmasti ole ainoa jota ihmetyttää muutamat seikat, esim. Miten voidaan tietää, että kaikesta oltiin yksimielisiä, jos ei äänestetty?

Ja suurin kysymysmerkki on tuo, että päätettiin 2009 lisenssien olevan voimassa 1.9.2010 asti! Eli halutaan estää kilpailijoiden kilpaileminen muiden liittojen kisoissa myös vuonna 2010. Naurettavaa!! En oikein tiedä millä sanakäänteillä tätä asiaa nyt kommentoisin. Veri kiehuu tällä hetkellä niin lujaa, että se lamaannuttaa.

Olis ehkä siis kuitenkin pitänyt osallistua siihen Nordic Openiin, napata sieltä mitali ja jatkaa kilpauraa näiden muiden liittojen kisoja koluten pari vuotta. Olisin ollut mukana IFBB geimeissä taas keväällä 2012, mutta nyt, jos ens vuoden aikana osallistun muihin kuin IFBB kisoihin, kilpailukielto on SIITÄ päivästä 2 vuotta! Nau-ret-ta-vaa!!!

IFBB:n säännöissä on siis kilpailukieltoasiaa määritelty monessa kohdassa, mutta jokainen maa voi itse päättää rangaistukset. Eli ihan puppua tuo kv-sääntöihin vetoaminen!

Miksi ihmeessä kilpailijatoimikunta äänestetään vain 2009 lisenssin lunastaneiden keskuudesta? Tällä logiikalla vain juuri nyt kilpailleet urheilijat ovat liitolle tärkeitä, ei ne, jotka pitivät välivuoden ja rakensivat kehoaan. Hmm..

Tiedottajaa on todella kyllä kaivattu, mutta sitten siihen hakuun:

"Tiedottajan toimenkuvaan kuuluu ifbb.fi –sivuston päivittäminen aina kun uutisia ilmaantuu, tiedottaminen kilpailijoille sähköpostilla, sähköpostin koordinoiminen kentältä eri toimihenkilöille, kilpailijarekisterin ylläpito, tiedotusvälineiden kanssa yhteistyö (mm. lehdet, tv, radiot ja nettisivut) ja kilpailupaikalla tulospalvelusta huolehtiminen.

Kyse ei ole kokopäivätoimesta eikä palkkatyöstä, vaan harrastustoiminnasta"


Kuinka pätevä tiedottaja saadaan noinkin vaativaan tehtävään (rakentamaan koko suuren liittohässäkän tiedotustoiminta nollatasolta) harrastuspohjalta? Ei kai se kokopäiväistä ole, mutta tiedottajat yleisesti ovat kuitenkin yleensä kohtuullisesti palkattuja, ja veikkaan, että kehonrakennusta harrastavia päteviä tiedottajia ei löydy viettämään vapaa-aikaansa näissä hommissa. Tai toivottavasti löytyy, mut epäilen!

Yhteenvetona: *mur*

aamun huomioita..

Ilma on kirkas kun on pari astetta pakkasta! Hyvää joulukuuta :)

Koulumatkan varrella olevan ulkomaalaisomisteisen ravintolan A-ständissä komeilleen Kana Kari -mainoksen tilalla on joululounasmainos, johon piirretty kynttilä näyttää äkkiä katsottuna kirkkoveneeltä.

Koulun vieressä olevan kerrostalon suomenlippu on ainakin toista päivää puolitangossa. Kuinka kauan lippua saa puolisalossa pitää? Vai onkohan samaa taloa kohdannut toinen tragedia.

Tiki näki pahaa unta yöllä ja herätti palosireeniulinalla.. en saanut enää unta.

Eilisestä pumpista on lihaksisto kipeenä, vaikka tein tosi kevyillä painoilla. Tai ehkä ne on viiveellä toissapäivän sirkustreeneista.

Nyt on taas monta rautaa tulessa, mutta oon tilanteessa, jossa voin vaan odottaa, että jotain alkaa tapahtua..

---