sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Saako koiran pestä mäntysuovalla? ainakin pesin :)

Liputan vieläkin nelipäiväisen työviikon puolesta! Vaikka se yksi ylimääräinen vapaapäivä maksaakin n.100€ ( siis per päivä! ) on se sen arvoistakin. Ainakin toistaiseksi. Täytyy olla vähän tarkempi rahan käytössä, mut eiköhän me hyvin pärjätä kun koulutusrahatkin on melkein kaikki jo laitettu sivuun. Melkein kaikki. Neljäs työpäivä alkaa olla jo aika raskas, mutta sen jaksaa kun tietää että se on viikon viimeinen. Kolme päivää toipumisaikaa tulee tarpeeseen. Vieläkin perjantai menee työasioita miettiessä, mutta lauantaina ajatukset on jo muualla, ja sit on vielä se sunnuntai :)

Eilen käytiin Flamingon La Famigliassa syömässä äipän, Panun ja Markun kanssa. Mukava epävirallinen, casual, lounas. Hyvin syötyä oli energiaa niin että päätin tehdä haukkari-olka pumppitreenin koska jalkatreenipäivä sovittiin vasta sunnuntaille. Mukava tuntuma löytyi käsiin vaikka treeniaikaa ei ollut taaskaan kuin se 45min. Kurjaa että se sali menee niin aikaisin kiinni lauantaisin.. Toisaalta hyvä että tulee mentyä kotiin ajoissa.

Kelloja siirrettiin viimeyönä. Turhaa touhua sanon minä! Onhan se mukavaa että iltaisin on valoisampaa, mutta onko se kaiken sen sopeutumisvaikeuden arvoista? Ainakin ihmisille, joiden nukkuminen on muutenkin kausittaista, nukahtaminen vaikeaa, ja herääminen vieläkin hankalampaa. Itselle on muodostunut aika mukava rutiini nukkumaanmenosta. Ensin rauhoitutaan, mennään ajoissa sänkyyn ettei tule kiire, luetaan jotain kevyttä kunnes silmät lupsuu, sammutetaan valot ja nukahdetaan. Ei turhaa puhumista, ei virikkeitä, ei turhia liikkeitä eikä ärsykkeitä. Nukkumaan meno on lähes taidetta, mutta se toimii. Oon oppinut jopa olemaan stressaamatta jos uni ei tule. Sitten nukun seuraavana yönä. Oon oppinut myös joustamaan treeneissä, jos unet on ollut olemattomia. Silloin treenistä ei saa irti sitä kaikkea, minkä saa hyvin nukutun yön jälkeen. Nukahtaminenkin on helpompaa jos ei nosta sykettä illalla. Joissain tapauksissa vähemmän on enemmän :)

Tänään tehtiin jalkatreeni, ja ilokseni huomasin että sain tehdä hiukan isommilla painoilla kuin viimeksi. Jei! Salin jälkeen sauna. Ai että se on ihanaa. Rentouttaa mukavasti. Saispa saunan kotiin että sais vaan vetää yökkärin päälle ja olla vaan. Lämpösen nihkeeseen ihoon kun ei oo mukavaa kiskoa vaatteita, pukeutuu toppavaatteisiin ja hikoilla jälkihikeä pakkasessa kotimatkalla. No tänään ei ollu pakkasta, mut oli niin lämmin että hikoilutti vielä enemmän.

Tietoisesti oon tänään ollut ajattelematta työasioita, vaikka väkisin ajatukset meinaa karata huomiseen. Aika hyvin silti olen onnistunu ja pystynyt elämään tätä vapaapäivää. Helpottaa ajatus siitä, että ensiviikollakin työpäiviä on vain neljä :) tosin pe-su menee FAF Gym-kurssilla, mutta senkään aikataulu ei ole niin tiukka kuin viimeksi. Nyt on jo tuttuja ihmisiäkin eikä tarvitse jännittää. Kaikin puolin siis hyvä fiilis :D

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Muahahhaa!!

Uni maittoi viime yönä sit edellisenkin edestä. Nukuin ainaki 9 tuntia, ja silti aamulla väsytti. Työpäivä jotenkuten, ihan kivasti kuitenkin, vaikka samaa ei voi sanoa palaverista päällikön kanssa. Turhanpäiväistä jauhantaa. Höpöhhöpöä.

Sattui niin mukavasti että Hanna oli työmatkalla Helsingissä ja Antti kurssilla Tikkurilassa ja Nina kun on harjoittelussa Helsingissä ja majailee Vantaalla, sovittiin et mennään kimpassa syömään, ja sekös oli mukavaa. Nauroin niin että posket on kipeet. Ihan supermukavaa kun oli kavereita joiden kanssa viettää aikaa ja jutella mukavia. Jotain ihan erilaista. Piristi arkea ihanasti :) Nyt jaksaa taas.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Liian vähän unta..

Työviikon aloitus on aina kurjaa liian vähillä unilla. Lauantain valvominen nukutti pitkään sunnuntaina, eikä sit illalla tuu mentyä nukkumaan ajoissa, ja aamulla herääminen on tooosi vaikeeta. Nyt on sentään aamuisin jo valoisaa, ja herääminen käy vähän mukavammin kuin talvella. Toki töissä on vielä ainakin toistaiseksi ollu ihan mukavaa, oon osannu ottaa kevyesti, joten töihin lähteminen ei oo niin vastenmielistä. Tuntuis ettei ihmiset ole enää niin negatiivisia. Voi olla että itse levänneenä en ota kaikkea niin negatiivisesti, kestän enemmän normaalia kyselyä enkä ota sitä henkilökohtaisena hyökkäyksenä ja työni kyseenalaistamisena. Tai sitten ihmiset varoo särkemästä mua kun arvaavat miksi oon ollut pois. Tai sitten ne esittää.. Tai sitten ne on ymmärtäneet että mäkin teen vain työtäni enkä kiusaa niitä huvikseni. Vieläkin aika paljon syke nousee tietyissä tilanteissa, mut onneksi oon saanut niihin apuja. Kiitos rakkaat työystävät että töihin paluuni on tehty helpoksi!

Puhuttiin blogeista tänään töissä. Kuinka on hyvä välillä itsekin jäsennellä ajatuksiaan sanoiksi. Tottahan se. Monta asiaa oivaltaa vasta kun vähän pyörittelee ja mietiskelee. Välillä vasta kirjoitettuaan jotain, ymmärtää ettei oikeasti olekaan sitä mieltä, tai kuinka typerää on ajatella jotain, jonka vasta kirjoitettuna ymmärtää olevan turhaa.. Blogissa on vaan se huono puoli, että kaikkea ei voi kirjoittaa. Tekstit säilyy, ja niitä voi lukea aikojenkin päästä. Aikojenkin päästä joku voi loukkaantua lukiessaan puolijulkisesta palstasta asioita itsestään tai läheisistään. On monta asiaa joita pitäisi jäsennellä pois mielestään, mutta se on varmaan parempi hoitaa perinteiselle paperille.. ja polttaa takassa ;)

lauantai 21. maaliskuuta 2009

hoh hoh..

Nelipäiväinen työviikko on totta tosiaan mahtavata. Ihanaa kun vapaalle jäädessään ei oo vielä ihan naatti, ja jo ekana vapaapäivänä voi nauttia olostaan ja tehdä jotain mukavaa, joka antaa virtaa pariin seuraavaankin päivään. Tämä eka pitkä vapaa ei alkanu ihan toivotulla tavalla.. Oli tapahtunu kauheita asioita joiden sulatteluun meni koko päivä, ja vähän seuraavaakin päivää. Ajatukset on kokoajan enemmän tai vähemmän tossa tapahtumassa, ja mietin miten rakkaat ihmiset pääsee siitä yli :(

Mietin jo, että näinkö tapahtuu kun mulle tulee hyvä fiilis. Muutaman päivän on ollut ihmeen hyvä olla. Virtaa riittää, ja mielenkiintoa tehdä erinäisiää asioita. En oo tuntenu enää itseäni niin flegmaattiseksi ja passiiviseksi, vaan enemmän omaksi itsekseni. Mut onko se joku huono karma että jotain pahaa tapahtuu kun mulla menee hyvin. Tähän mennessä on tuntunu vaan siltä, että jos mulla on paha olla, jollekin muulle tapahtuu jotain kamalaa, jolloin mun paha olo tuntuu tosi vähäpätöiseltä.. tiedä häntä. Ei kai sentään. Ehkä tää oli vaan jotain mistä seuraa jotain parempaa. Toivottavasti. Toivottavasti tää on uusi alku muillekin kuin mulle.

Tänään oli kuitenkin taas ihan hyvä fiilis. Sakke lähti Tampereelle ja mä menin äipän luo syömään. Käveltiin koirien kanssa melkein tunti - tein muutamat loikat samalla. Kotiin tullessa käväisin kaupassa ja hain Hair Storesta Tigin Bed Head Shampoon ja hoitoaineen ( norm. 90€, nyt 39€ eli säästin taas tosi paljon! ). Kaupasta tarttui mukaan levy suklaata, ja kotiin tullessa mietin et en pysty nauttii siitä levystä jos en käy salilla. Niinpä nappasin kamat messiin, nopee alkuverkkakävely salille, supertehokas tunnin jalkatreeni kunnon painoilla. Heh, mä tein pohkeita, yks nuorimies vieressä pakarapotkuja nassu punaisena ja hampaat irvessä. Olin nostamassa kiekkoja pois kun se poika pyysi jättämään ne siihen. Sanoin et voidaan vaihtaa jos se lopetti jo, joten se meni kivasti, kummankaan ei tarvinnu kannella kiekkoja turhaan. Huomasin kun se sivusilmällä vilkuili kun tein niillä samoilla painoilla ;) Pakarat on mun vahvuus, niissä on mun suurin vahvuus!

Jalat tärisi niin et pelotti kävellä Flamingon rappusia alas. Heh. Oli hyvä treeni siis. Olisin tehny vielä vähän selän ojennuksia ja vatsoja, mut sali pihkura menee kiinni jo seiskalta lauantaisin. Kävely kotiin oli ihan mukava loppuverkka, eikä jalat ollu sit enää niin huterat. Kotona pääsin suihkuun uusien mössöjen kanssa, ja nyt hiukset tuoksuu tosi herkullisesti ananakselta. Huippua! Nyt mietin avaanko suklaan vai syönkö tukkaa ;)

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Tiistai - toinen työpäivä

Eka kurssiviikonloppu huipentui kuntosalilla tekniikan hiomiseen, ja koko kurssista jäi tosi positiivinen fiilis. Iso kansio täynnä mielenkiintoista asiaa, joita pitäis nyt lueskella ennen seuraavaa rupeamaa. Ihan innolla odotan et löytyy aika jolloin voi paneutua kunnolla.

Maanantai oli eka työpäivä kuuden viikon tauon jälkeen. Oli omituista eikä sit kuitenkaan. Toisaalta olin ihan pihalla, ja sit kuitenkin tuntu kuin ei olis pois ollutkaan. Paitsi että uusia työntekijöitä oli kai kolme.. ja vähän olis pitäny olla telepaattisia kykyjä ja ajatuksenlukutaitoja, mut se ei ollu mitään uutta.

Pari työpäivää nyt takana, ja oon ollu ihan poikki töistä tultua, vaikka oon ottanu ihan kevyesti. Pari kertaa on meinannu alkaa hermostuttaa, mut oon vaan hengitellyt syvään ja miettinyt että teen vaan omat hommat siihen tahtiin kun pystyn ja seuraavat asiat odottaa. Joka minuutista maksetaan, ja mulla on ihan oikeus pysähtyä juomaan kahvi tai jutustelemaan henkilökunnan kanssa. Kauheen moni on toivotellut mut tervetulleeksi takaisin, jopa sellaiset jotka eivät innostuneet mun paluusta Elixian keikan jälkeen. Onkohan ne nyt huomannut mitä jää tekemättä jos en oo paikalla. Tai sitten ei. Ehkä ne on huomannu et oon ihan ok tyyppi enkä ollenkaa paha. Tai sitten ei. Tänään heräs jopa ajatus että tuolla vois myös viihtyä (ainakin pahimman lama-ajan yli) jos hommat saatais pyörimään edes näin kun ne nyt kaks päivää on pyöriny. Saas nähdä kauanko tota jatkuu.. Onneks perjantai on jo vapaa. Enää siis kaks päivää töitä ennen kolmea vapaata.

Kaks päivää tästä viikosta menny ilman salia. Yli viikko menny oikeastaan ilman treeniä, ja nyt alkaa pikkuhiljaa ahistaa. Päätettiin kuitenkin lepäillä tänään ja asennoitua jo valmiiksi huomiseen tehotreeniin. Molempia väsytti ihan kauheesti, ja mä ainaskii taidan mennä aika aikaisin nukkumaan tänään että huomenna jaksaa nostaa rautaa :D

perjantai 13. maaliskuuta 2009

FAF Gym Trainer osa 1.

Tänään oli neljän viikonlopun mittaisen kurssin eka päivä. Päivä oli pitkä ja raskas, mut niiin mukava :D Aamulla jännitti ihan kauheesti matka, uus tilanne, uudet ihmiset, koko tapahtuma. Parin harhaan ajamisen jälkeen, navigaattorista huolimatta siis ajelin risteykset pitkiksi, pääsin perille, tulin juttuun joidenkin kanssa, selviydyin esittelykierroksesta, uskalsin kommentoida muutamia juttuja, sain ruokailuseuraa eikä tarvinnut syödä eväitä yksin. Päivä oli onnistunut :)

Edellisessä työpaikassa edeltäjänäni toiminut tytteli on samalla kurssilla, ja tuli juttelemaan niitä ja näitä. Kyseli duuneista, ja totesi että häneltä olisi taas jäämässä työpaikka vapaaksi kun on muuttamassa miehen perässä itään. Heh. Olisihan sattumaa jos taas saisin Emmin vanhan työn.

Muuten oli tosi mukavaa olla porukassa jossa kaikilla on yhdistävä tekijä, puhua asioista jotka aidosti oikeesti kiinnostaa, ja oppia jotain uutta, jolla oikeesti tekee jotain. Tänään oli teoriaa, huomenna myös pääasiassa teoriaa, mut vähän myös käytännön juttuja, ja sunnuntai onkin melkein pelkkää kuntosalia. Huippua! :D

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

..ja sama jatkuu

Serverit alhaalla taas. Eilinen olikin jo liian hyvää ollakseen totta. Pelipäivää lyhensi vain tapaaminen pomon kanssa, ja kaupassa käynti. Eilen olis ollut treenifiilistäkin, mutta lämpöö oli yli 37 niin en tohtinut tehdä mitään ylimääräistä. Mahtoiko lämpöily johtua siitä pomon tapaamisesta? Se sujui ihan ongelmitta, ja heräs ajatus olisko hän googlannut mitä taudinkuvaan kuuluu kun tuntui ottavan jotenkin enemmän tosissaan nyt. Kysyi monesti tunnenko olevani valmis jo töihin, ja pitäisi hakea lisää sairaslomaa jos vielä tuntuu pahalta. Olin todella yllättynyt.

Töihinmeno toisaalta hirvittää, mutta toisaalta ei. Tiedän että saan aika paljon vaikuttaa siihen, mitä teen, eikä ketään juurikaan kiinnosta mun hommat. Jos sanon että on kauhea kiire, ei kukaan tiedä onko todella vai pyörittelenkö papereita lämpimikseni. Aloitan työt nelipäiväisellä viikolla, josta itse ilmoitan pääkonttoriin kun menen töihin. Mitä jos unohdan ilmoittaa? Saanko täyden palkan eikä kukaan koskaan saa tietää? Sovittiin etten ainakaan toipumisaikana tee päivystysvuoroja, ja koska itse suunnittelen työvuorolistat, voin jättää itseni pois päivystyksistä. Huomaako joku jos en laitakaan itseäni takaisin kiertoon? Kollegat varmasti huomaa jossain vaiheessa.. Paljon mulla on vapauksia, ja paljossa joustetaan. Paljon pystyn vaikuttamaan töihini, ja tiedän että mun oloa yritetään tehdä mukavaksi jotta viihtyisin firmassa pidempään. Onhan mussa kuulemma potentiaalia vaikka miksi johtajaksi. Kysymys kuuluukin kuinka isoksi johtajaksi haluan. Haluanko johtajaksi? Näitä asioita ei tarvitsisi pyöritellä mielessään nyt, vaan kannattaisi elää päivä kerrallaan ja opetella asia kerrallaan. Nyt kuitenkin tuntuu siltä etten viimeisen vuoden aikana ole oppinut juuri mitään. Kaikki on edellisen päällikön opettamaa, tai oppien jälkihöyryillä opeteltua. Missä on se tuki ja sparraus jota nuori keskijohto tarvitsee? Nämä meidän työkuviot kokonaisuudessaan muistuttaa myymäläpäällikön järjestämää poistumisharjoitusta. Ihmiset paikalle, annetaan hälytys ja katsotaan mitä tapahtuu. Jälkikäteen ei tule palautetta eikä ohjeita, tietää vaan sisimmässään että homma meni perseelleen. Kuka jaksaa poistumisharjoituksia päivästä toiseen?

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Aargh!!

Melkein koko viikonlopun kärvistelin ja katselin vierestä kun Sakke pelas Warhammeria. Ainoa lohdutus oli, että mulla on vielä tämä viikko aikaa pelata päivisin niin paljon kuin haluan. Tänään päätin istua koneen vieressä taistelemassa koko päivän, kun lämmötkin on vielä koholla, mutta kuinkas sitten kävikään? Serverit pois pelistä ihan varoittamatta yhtäkkiä kesken taistelun. Taitaa jotain uutta kivaa olla latauksess, mutta se ei paljon lohduta kun nyt vaan istun ja hädissäni koitan kirjautua peliin. Olen lamautunut. En osaa ajatella tekeväni mitään muuta. En halua tehdä mitään muuta. Pakko päästä peliin!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Kuumeilu jatkuu

Kyseessä ei ole autokuume, matkakuume eikä vauvakuume, vaan ihan tavallinen, lamauttava ja puuduttava kuume. Aiemmin mikään pieni lämmön nousu ei oo saanut mussa aikaan mitään kummempia muutoksia. Vähän on ollut väsyneempi olo, mutta toimintakunto on säilynyt. Nyt olo on tosi voimaton ja väsynyt. Onkohan se yhteydessä uupumukseen? Jospa oonkin nyt levännyt itseni siihen pisteeseen, että taudit alkaa vaikuttaa normaalisti. Kroppa alkaa toimia niin kuin kuuluu.

Meillä oli suunitelmissa mennä naistenpäivän kunniaksi kylpylään pulikoimaan, mutta tää mun kuumeilu on nyt vähän esteenä. Nyt sitten ollaan vaan kotona ja huilitaan.

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Pro treenaa perjantaina!

Aamulla päätin pitää salivapaan, kun jalat oli edellisen päivän treenistä mukavan kipeät. Palauttava ulkonakävely Tikon kanssa olis ihan sopiva setti tälle päivälle. Iltaa kohti kuitenkin tuntu energiaa pakkaantuvan niin että oli pakko lähteä salille jotta sais nukuttua. Yllättävän moni oli ajatellut saattaa treeniviikkonsa työviikon kanssa päätökseen tai hakea pumppia illan rientoihin.
Stepperi varoitteli aika äkkiä että syke on liian korkea. Hengästyinki aika äkkiä vaikka koitin maltillisesti lämmitellä ja saada sykkeen normilukemiin. Treeni itsessään suju kyllä hyvin. Lopputreenistä huvitti kun vapaapainotilassa oli Vantaan isoimmat miehet ja minä ;) Ei ne nyt niin isoja ollu, mut hyvin treenattuja ja huomattavasti isompia kuin minä. Totesin että vain lajille omistautuneet tositreenaajat ilmeisesti käyttää perjantai-iltansa raudan parissa.

Nykyinen treeniohjelma on varmaan turhan rankka. Sopiva ohjelma aloittelevalle treenaajalle, mutta liikaa liikkeitä tehtäväksi isoilla painoilla. Täytynee jotain vähän karsia. Olka-selkä-ojentaja-vatsa. Kaikkia kolme liikettä, kolme sarjaa + lämmittelyt. Eli 12 eri liikettä.

Perjantai-illan rikossarja tv-pläjäyksen kruunas levy suklaata, pantteripussi ja lasi viiniä. Silloin tiesin että en oo ihan kunnossa, kun en pystyny syömään koko puolikasta levyä, enkä juomaan toista lasia punkkua. Se ei oo normaalia!

Tänään aamulla olikin sitten jo ihan nuutunu ja tukkoinen olo. Kuumemittarin mukaan 36,9 eli pienen pientä lämpöä, mutta sen tuntee kyllä heti. Tänään siis lepäillään vain, vaikka olisinkin halunnut mennä syvävenyttelytunnille :(

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

kuka rikkoi mun rutiinit?!

Olin ajatellut pelata Warhammeria vähän aikaa ennen kuin lähtisin Lauran luo kyläilemään - asuttu 2 vuotta alle 10km etäisyydellä eikä kertaakaan nähty :( mutta siis päivityksiä lataillessa meni jo puolisen tuntia ja sit olikin vielä serverit alhaalla.. ei tarvinnu pelata. Oonkohan jääny koukkuun tohon peliin, vai vaan päivärutiiniin. Reilun kuukauden päivä on alkanu aina jaksolla tai parilla Gillmoren tyttöjä, jatkunu Warhammerilla kunnes oon menny Tikon kanssa ulos, ja jatkanu taas Warhammeria. Samalla tietysti facebookkaillu ja surffannu muuten netissä. Nyt tuntuu orvolta ja jotenki keskeneräiseltä ;) Täytynee vaan lähtee ulos ja alkaa valmistautua lähtöön..

Näin ihan omituisia unia. Mun unet on aina ollut tosi eläviä, mut yleensä arkipäiväisiä, tuttuja henkilöitä ja tuttuja tapahtumia. Nyt unissa on tv-sarjojen hahmoja ja omituisia tilanteita. Ei se haittaa silti. Ihan kiva nähdä erilaisia unia. Ehkä alitajunta alkaa käsitellä muita asioita nyt kun arjessa ei tapahdu juuri mitään.

Tiko nukkui rauhallisemmin ku pitkään aikaan. En tarvinnu edes korvatulppia. En tiedä johtuiko se siitä että sillä on taas kulho päässä, vai vaikuttaako ne lääkkeet niin ettei tassut kutise niin paljon, vai väsyttääkä ne lääkeet. Anyways, mukavaa kun se nukkuu yöt.

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Vätystää!

Pyysin Saken herättämään mut aamulla töihin lähtiessään että saisin illalla paremmin nukuttua. Alkaa ärsyttää sängyssä pyöriminen. Tyyny alkaa painaa poskeen, peitto on mutkalla, lakana rypyssä, kuuma, nihkeä olo, vessahätä, nälkä.. uni ei vaan tule. Tätä on nyt sitten ollu taas muutama yö. Olen kyllä piristynyt, ja olo on parempi ku aikoihin, mutta tuo yöllinen valvominen vie terän siltä hyvältä ololta kun taas päivällä väsyttää.
Illalla, tai yöllä, päätin jo valmiiksi, et tänään pyhitän päivän vaan olemiselle. Katoin aamulla 2 jaksoa Gillmoren tyttöjä, keitin kahvit, kävin pikaisesti Tikon kanssa ulkona. Istahdin koneelle fiilistelemään youtubesta Tehareitten musavideoita ja Oton haastatteluita jne. Niissä biiseissä on sellanen fiilis mitä missään muissa ei ole. Onko se Oton persoonallinen laulutyyli tai ääni, sanoitukset, vai melodiat vai ne kaikki yhdessä? Niissä on niin suuri tunne ja haikee fiilis, että tulee fyysisesti paha olo ja alkaa oksettaa. Haluis palata ajassa muutaman vuoden taaksepäin, vaik silloin ei ollu mitään ihmeellistä, ei mitään ainakaan paremmin ku nyt. Miks niistä biiseistä tulee pakottava tarve rakentaa aikakone, soittaa kaikille teinivuosien tutuille, ja juosta yöllä paljain jaloin sateeseen?

Pelasin Warhammeria muutaman tunnin kunnes Sakke tuli kotiin. En jaksanu käydä kaupassa, joten ruuaks oli hätävararuokaa: spagettia, tonnikalaa ja tomaattimuskaa.

Tiko nuoleskelee tassujaan taas niinku viimeistä päivää ja sen huulipoimun paiseet haisee. En vaan jaksanu tilata sitä lääkäriä. En jaksanu myöskään käydä KELAssa, mut täytin sentään jo kaavakkeet. Pientä esimakua siitä, mitä se paperisota taas on jos pääsee kouluun!

Masentaa. Oon ehkä hieman jopa surullinen, vaik en tiedä miks. Yöllä iski myös ahdistus siitä, että töihin on palattava. Tänään surffasin mol.fissä, vaikka koitinki todistella itselleni, et nyt teen ennakkotehtävät ja meen töihin, kunnes saan ilmoituksen pääsykokeista. Käyn pääsykokeissa, ja teen töitä kunnes koulu alkaa. Kerään rahaa säästöön. Asiaa kannattaa miettiä lisää vasta, jos en pääse kouluun. Siihen asti pitäis jaksaa ottaa iisisti ja käydä tekemässä ne työt, jotka on mulle ihan tuttuja, ihmisten kanssa, jotka on mulle ihan tuttuja. Ei siinä pitäis olla mitään pelottavaa tai ahdistavaa. Mut ku on!