keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Mitat ja kunto

Nyt dieetin alussa merkattiin kaikki mahdolliset mitat muistiin, jotta kehitystä voi seurata. Otettiin myös kuvaa selästä, jotta näkyy kehitys ihan konkreettisestikin. Jos väri olisi tummempi, olis myös lihaserottuvuus parempi, mutta toivotaan että ne lihat näkyy vaaleankin ihon läpi kunhan kerrosta lähtee päältä pois. Latseja sais tulla lisää, eikä haittais vaikka kädetkin vielä vähän kasvais:

ReidetPohkeetOlkavarsiKäsivarsiVyötäröLantio
RintaPäivämäärä
58.00 / 58.00 mm36.50 / 36.50 mm29.50 / 30.00 mm24.00 / 23.50 mm82.00 mm100.00 mm
93.00 mm17-05-2009 19:58

Onneksi löytyi palvelu www.kuntoportaali.fi, johon käyttäjät voi tallettaa tietojaan, kuten mitat, treenit, fiilikset, ruokapäiväkirja, kuljetut reitit jne. Aivan loistava palvelu, ja vielä ilmainen. Kai se muuttuu maksulliseksi kun saavat tarpeeksi käyttäjiä. Nyt täytyy muistaa vaan päivittää tännekin kuvat ja mitat säännöllisesti.

Toista dieettiviikoa viedään eikä vielä tunnu pahalta. Valmentaja sanoikin että ihmiset reagoi yksilöllisesti kaloreiden pudottamiseen. Joillain on kuulemma aina nälkä ja kamala olo, mutta toisilla olo vain paranee mitä pidemmälle dieetti menee. Mun olo on ainakin ollut pirteämpi ja kevyempi. Ihan ku elämällä olis taas joku tarkotus ;)

Huojennus

Fiiliksessä on selkeä ero, kun eilen sain purkaa sydäntä herra isoherralle, eli tj:lle itselleen. Nyt oon ainakin tehnyt taas jotain oman, ja muiden hyvinvoinnin eteen. Onneksi olin itsekäs ja lähetin johtoryhmälle eilen sähköpostin töistä lähtiessä, että koska tänään meni näin pitkäksi, tulen huomenna myöhemmin. Heh. Sain nukkua reilun tunnin pidempään - eli nähdä painajaisia tunnin pidempään, mutta olo oli vallan mainio kun menin töihin. Varmaan edellispäivän avautumisen, pidempään nukkumisen, ja lyhyen työpäivän yhteisvaikutuksesta :)

Tänään olin taas yksin salilla (mies oli teatterissa!) tekemässä raskaan viikon rinta - olka - ojentaja -treeniä, ja suoriuduin siitä tunnissa! Tietysti iPodista loppui virta kesken kaiken. Tosi yllätys on ollut Lady Gaga, jonka biiseistä diggailen yllättävän paljon. Melkein jopa hävettää myöntää että mimmi tekee hyvää musiikkia! Vaikka onkin aika mainstreamia mutta silti. Treenin jälkeen kaupassa ostamassa loppuviikon eväitä, ja omalta tililtä tietysti, kun yhteinen taloustili on tämän yhden kuukauden aikana mennyt miinuksen puolelle NELJÄ kertaa!! Ihan uskomatonta tohelointia meiltä. Ja pankki on saanut siinä 40€ helppoa rahaa. On se niin väärin.

Eilen tuli postissa myös tälläinen:


Ehkä sekin aiheutti hyvää fiilistä :o)
Nyt olen siis virallisesti, ihan aikuisten oikeesti kuntosaliohjaaja, ja voin hakea kuntosaliohjaajan töitä, ja ihan oikeasti neuvoa ihmisiä treenaamaan oikein! Jei!!

maanantai 25. toukokuuta 2009

itku ja pillitys

Viikko alkoi lupaavasti. Ensimmäinen päivä, ensimmäinen työtunti, ja tämä tyttö lukittautuu vessaan itkemään! Purin hammasta ja laskin että melkein tonnin häviän jos nyt sanon itseni irti. Muuta syytä ei enää ollut ku lomarahat jotka peritään pois jos en pidä lomaani ja palaa sen jälkeen töihin. Nyt pitäis sinnitellä kuukausi niin sais jäädä lomalle.. josko lomalla keksis jotain muuta.

Tosi kurjaa tälläinen epätietoisuus ja epävarmuus. Löysin yhden kansalaisopiston jossa järjestettäis vuoden kestävää media-alan koulutusta. Vuodessa valmistuisesim toimittajaksi. Opintomaksu tosin oli melkein 3000€ / vuosi, mutta opintotukeen olisi oikeus kun opiskelu on täysipäiväistä. Ei paljon se toisen asteen opintotuki lämmitä. Vajaa 300€. Ja kaupanpäälle luokallinen teinejä opiskeluavereina. Keljuttaa että tämän kevään haussa ei tärpänny, eikä avoimissakaan tunnu olevan mitään mikä auttais mua eteenpäin seuraavaa hakua ajatellen. *mur*.

Kurja päivä! Vaikka aurinko paistaa ja linnut laulaa ja on lämmin ja kaikki muut asiat kohdallaan, mut tuo työ!!! Miten se voikin raastaa näin paljon!?

lauantai 23. toukokuuta 2009

Olisko tässä mun vaparipuku?

Tuohon paljetteja ja strasseja koristeeksi ja sukkahousukangasta kriittisiin kohtiin, jalkaan reebokin mustat pricessat ja avot. Ainakin teoriassa.

Vaparitreeni

Tänään oli eka päivä kun sain olla salissa yksin oman vaaleanpunaisen mankkani kanssa ja treenata ohjelmaa musiikkiin. Ai että se oli mukavaa :D

Puol tuntia lämmittelyyn, tunti ohjelman hiomista, muutoksia ja vauhtitreeniä, loppuun puolen tunnin venyttely. Treenin kruunas vielä lämmin sauna. Tällä kertaa oli täysi vesikiulu ja tyhjä sauna ;)

Ensimmäinen dieettiviikko alkaa olla takana, ja painoa on lähtenyt 200-300g vaikka oon syönyt kokoajan aika paljon, mutta ilmeisesti ruoka-aineet on ollut oikeita. Nyt alkaa jo tuntua kevyemmältä. Ihanaa! Popcorneja kyllä tekis mieli.. Mut nyt päiväkahville. On sekin ihanaa! Elämä on aika ihanaa.. näin lauantaisin!

Miksei naiset käy salilla saunassa

Torstaina treenin jälkeen käytiin salilla saunassa. Se rentouttaa mukavasti lihakset ja rauhoittaa mieltä. Ite jostain syystä en tykkää käydä pesulla silloin kun pukkari tai pesuhuone on täynnä muita, ja valitsenkin saunapäiväksi aina sellaisen kun ollaan niin myöhään ettei muita enää ole. Nyt saunassa oli noin keski-ikäinen nainen, jota tervehdin lauteille kavutessa. Nainen tervehti takaisin, työnsi kiulua mulle ja nauroi "vesi loppuikin sopivasti kun olen lähdössä. Onneks täällä on aika kuuma". Sitten se lähti ja jätti tyhjän kiulun mulle. Niinpä, onneks oli kuuma. Se kuumuus tosin kähti jo sillä oven avauksella kun se täti lähti. Kyllä mä oon aina täyttänyt vedet jos oon ne käyttänyt loppuun. Muistaispa vaan miltä se täti näytti nin voisi joskus tehdä saman sille. *mur*.

Ja perjantainen työpäivä meni niinkuin meni. Kävin kontrolikäynnillä lääkärissä, ja sain jatkoa lääkkeilleni. Nyt tosin annoksen saa jo puolittaa kun voin niin paljon paremmin :) Lääkäri oli mun kanssa samaa mieltä siitä ettei uusia vastuita kannata ottaa vaan opetella elämään tässä elämäntilanteessa "normaalisti". Eteenpäin vasta kun tämänhetkinen taso on saavutettu ja opittu hallitsemaan tämä kaaos. Joskun täytyy saada olla tyytyväinen ja kokea onnistumisen tunteita, eikä niin että koko ajan ollaan oppimistilanteessa ja liian vaativissa hommissa. Vielä kun päällikkö tajuais sen.

Päällikkö totesi mulle jotain jota aloin miettiä illalla.. "Onhan varastossa aina ollut joku esimies." Oikaisin hänen väärän kuvitelmansa aj kerroin että varastomiehille on juui siitä syystä maksettu vastuulisää että pyörittävät osastonsa itsenäisesti. Myöhemmin aloin miettiä tätä uudelleen. Mahtaako päällykäinen ymmärtää ettei millään osastolla ole ollut esimiestä kuin pari vuotta. Jokainen meidän esimiehistä on ollut ihan tavallinen myyjä, jota on alettu opettaa esimieheksi, mutta opettaminen jäi kesken kun päällikkö vaihtui. uuden päällikön myötä meidän on tullut osata hommamme ja oppia uusia asioita kenenkään opettamatta. Nyt meiltä ollaan viemässä myymäläpäällikkökin ja koko talo pitäisi osata pyörittää ilman opastusta, tuuliajolla, mutu-tuntumalla. Oonkin ihmetellyt miten meihin voidaan luottaa niin paljon, mutta luultavasti juuri siksi, ettei kukaan ymmärrä kuinka "vaiheessa" meidän johtoryhmätyöskentely on. Ei oo ihme jos kipinät sinkoilee kun ei ole ketään lauman johtajaa.. Ei jaksais.. Miks sen pitäis olla mun tehtävä opetella ja opettaa muita, ja sitten vielä uhkaillaan palkan alemmuksella kun vastuita vähennetään, vaikka vastuu väheni vain paperilla ja suurempia vastuita on tullut tilalle. Typerää.

Johtuneeko mun parantuneesta olotilasta vai mistä, kun oon alkanut suhtautua välinpitämättömämmin koko touhuun. Siis työhön. Ehkä se tekee mull eihan hyvää, koska muutkaan ei elämäänsä uhraa firman hyväksi, miks munkaan pitäisi :/

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Helvetin kunnollinen..

..tarkka, kiltti, pikkuinen. Aina niin tunnollinen, mitä ikinä tahdot sen mä teen..

Mä niin samastun tohon (tiktak)Petran uuteen biisiin. Melkein itku tulee silmään aina kun sen kuulee, ja se jää päähän soimaan piiitkäksi aikaa.

Toinen dieettipäivä sujui hyvin ja virtaa riitti hyvin jalkatreeniinkin. Tosi hyvä tuntuma tuli pumppitreenissä ja välilläolin varma että iho repee lihasten päältä, mutta ei kuitenkaan.

Kolmas dieettipäivä olikin isompien kaloreiden päivä, eli ei ainakaan ravinnosta ollut puutetta. Aika hyvä fiilis kun ruokavalio sisältää paljon kasviksia. Ihan ku mahakin olis ollut paremmassa kunnossa, tai sitten vaan kuvittelen. Kiva tietää miten iho reagoi tähän ruokavalion siistimiseen, kun enää en syö juustoa lainkaan, rasvaa tulee enemmän kuin ennen, ja hedelmiä kuuluu joka päivään, toisin kuin ennen.

Saas katsoa miten tää dieetti lähtee etenemään tästä. Alku on ainakin ollu lupaava. Tuntuu ihan kivalta että tietää tarkalleen mitä syödä milloinkin eikä tarvitse tuhlata aikaa ja vaivaa sen miettimiseen. Toki mieli tekee popcorneja eikä niitä saaa syödä, mutta eiköhän se ole aika pieni paha :o)

Nyt jostain syystä tuntuu olo vähän kipeeltä.. poskia kuumottaa ja kurkku tuntuu karheelta. Ettei vaan olis sitä possuflunssaa!? Paras levätä tänään ja nauttia huomisesta vapaapäivästä kunnon mukaan. Tarkoitus oli mennä lenkille JA salille, mutta voi olla että joutuu skippaamaan toisen, tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Parempi kuitenkin uhrata yhden päivän treenit kuin koko viikon.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Dieettipäivä 1

Tänään se alkoi! Maija lähetti ohjeet loppuviikosta ja eilen tehtiin ohjeen mukaisesti eväät tälle päivälle. Aamupuuron määrää lisättiin, kuin myös sekaan sotkettavan raejuuston määrää. Jouduin käymään aamupesulla kesken syömisen ja palaamaan takas lautasen ääreen kun ei vaan kerralla saanut mahtumaan kaikkea! 9.30 välipalan aikaankin oli vielä pientä kuvotusta, mutta omena auttoi siihen mukavasti. Omenastahan tulee normaalisti nälkä. Ruokaakin oli ihan riittävästi. Ei ainakaan nälkä jäänyt. Päivän toinen välipala, 2 päärynää, olis ollut ihan mainio, mutta ne päärynät oli saanut osumia ja olivat päärynäsoseen peitossa.

aamupala: kaurapuuroa, mehukeittoa, raejuustoa ja lesitiiniä + vitskut ja omegat
välipala: omena ja pähkinöitä
lounas: broiskusuikaleita, kasviksia ja vähän pastaa + öljyä
välipala: kaksi päärynää ( niistä tulee kyllä kauhea sotku! )
päivällinen: lohisuikaleita ja kasviksia
iltapala: maitorahkaa ja mustikoita + omegat

Eilen löydettiin palvelu www.kuntoportaali.fi johon saa tallentaa omat treenit ja pitää ruokapäiväkirjaa. Omiin tietoihin sai tallentaa myös mitat, ja ne olikin hyvä laittaa muistiin nyt juuri ennen dieetin alkua. Niistä on sitten hyvä tarkistella miten homma etenee.

Tänään oli tukalat paikat aamulla - siis sen kaiken syömisen jälkeen tukaluus vaan jatkui - sohvankulmalle varaamani housut ei mennytkään jalkaan! Hipsin vaatehuoneesta hakemaan lökäfarkut, ne ihanan löysät Dieselit jotka on niin mukavat päällä, mutta nekin puristi niin maan peevelisti! Nippa nappa sain ne jalkaan ja kiinni, mutta mukavat ne ei todellakaan olleet. Noh, eilinen lantionympärys olikin tasan metri, joten lisäystä "normaaliin" on ainakin 5cm. Se on aika paljon. Lohduttaudun sillä että läski menee pieneen tilaan mutta lihas ei, ja toivon että suurin osa tuosta kasvusta olisi lihasta, joka paljastuu kun kunto alkaa tiukentua. Sitä odotellessa.. verkkareissa töissä? pitäisköhän ostaa vanhat kunnon salihousut?

Tänään salivapaa, huomenna taas nostetaan rautaa - se olis pumppitreeniä tämä viikko :D

FAF GT - kurssin päätös

Sunnuntaina klo 11.15 oli teoriakoe pulkassa ja jäin paistattelemaan päivää mukavaan auringonpaisteeseen kunnes muitakin alkoi valua ulos luokasta. Kävi ilmi että yks jos toinenkin oli mokannut jotain käytännön kokeessa, eikä teoriakoekaan ollut ihan helpoimmasta päästä, vaikka pari ekaa kysymystä antoiki sen vaikutelman. Tuloksia odotellaan pari viikkoa. Ei osaa kyllä yhtään odottaa mitä sieltä tulee.. joko lisenssi tai uusintakoekutsu ;)

Osa porukkaa sopi terassitreffit illalle, mut me lähdettiin Tiian kanssa vaan kotiin miesten kanssa laatuaikaa viettämään. Tosi haikeata hyvästellä koko toi mahtava poppoo, jonka kanssa on viettäny useamman viikonlopun ja ollu läheisissäkin tunnelmissa ohjatessa kaikenlaisia venytyksiä ja kuntosaliliikkeitä. Oli hyvä ryhmä ja ikävä tulee :,(

Kotiin päästessä kello olikin vasta sen verran että normaalina sunnuntaina olisin saanut aamiaisen syötyä enkä juuri muuta, joten oli koko pitkä aurinkoinen päivä aikaa tehdä ihan mitä vaan! Tehtiin ruokaa ensin, käytiin salilla tekemässä raskas selkä-hauis -treeni, ja koitettiin testata maksimisykettä mut eihän siitä mitään tullut juoksumaton sykkeen mittaussysteemin kanssa, vaan tarttis olla ihan aito oikea sykemiuttari. Eipä sillä niin väliä. Antoi tuo suuntaa.

Salin jälkeen käytiin vielä reilun tunnin kävelylenkillä lähimetsässä. Tiko oli niin onnellisen oloinen kun sai kirmata vapaana - ja käydä kuraojassa uimassa! Kaikin puolin mahtava päivä. Lisää näitä :D

lauantai 16. toukokuuta 2009

FAF GT käytännön koe

..oli tänään! Parit saatiin tietää eilen ja tänään saatiin pari tuntia treenailla ja preppailla kouluttajan kanssa ennen varsinaista koitosta. Kamalaa kun aamulla kaikki tieto tuntui kadonneen päästä. Ei tietoakaan mistään lihaksista saati niiden toiminnasta.

Oman parin kanssa harjoteltiin rasva% mittauksia, liikkeiden ohjauksia ja oikeita suoritustekniikoita. Koitettiin jopa opiskella vaikuttavia lihaksia ja niiden nimiä. Ensin oli testausosio, joka meni ihan näppärästi, mun mielestä. Kauheen hermostunut olin ja sähelsin vähän, mut olosuhteisiin nähden siis ihan hyvin. Rasva% mittauksen jälkeen mun oli ohjattava vatsalihasten toimintakykytesti, ja mun parin piti ohjata sit and reach - liikkuvuustesti.

Tunnin odottelun jälkeen oli vuorossa kuntosali- ja venytysliikkeen ohjaus. Pari ohjasi mulle ensin askelkyykyn ja iliopsiksen venytyksen, mulle napsahti ylätaljanveto eteen, sekä leveän selkälihaksen passiivinen venytys. Voimaliikkeen ohjauksesta unohdin ydinkohtien kertauksen, liikkuvuus meni ok, mutta lisäkysymykseen "mikä on heijasterefleksi?" en osannut sanoa mitään. Kurjaa! Nyt sitten vaan jännitetään kuinka tiukka kouluttaja on.

Huomenna on vielä teoriakoe, jota en osaa jännittää niin paljon kuin tuota käytännön koetta, vaikka varmasti on ihan yhtä vaikea, ellei vaikeampikin. Matskuista en edelleenkään löydä heijasterefleksiä.. Nyt otan kulhollisen jätskiä ( huippuhyvää uuniomenapätskiä! ) vähän suklaata, ja uppoudun vielä noihin matskuihin.

torstai 14. toukokuuta 2009

Viiksihiisi sihisi hississä

Ärsyttävää herätä aamulla työajatuksiin. Vaikka ne aamun ensimmäiset tunnit on ihan mun omaa aikaa, ja saisin käyttää ne ihan mihin vain ajatuksiin, käytän ne samaan kuin seuraavat 9-10 tuntia. Eikö aamulla voisi ajatella mukavia asioita kunnes avaa työpaikan ovet ja vaihtaa duunivaihteen päälle? Samalla tavalla työt voisi jättää ajatuksistaan sinne työpaikalle, mutta valitettavasti niitä tulee puitua vielä kotimatkalla ja kotonakin, yksin ja yhdessä, halusi tai ei.

Vaikka tänään olikin taas tämän viikon viimeinen työpäivä, ei siitä jotenkin pysty nauttimaan lainkaan. Enemmänkin painaa ajatus keskeneräisistä töistä, ja ihmeellinen syyllisyys siitä että teen vajaata viikkoa. ihan kuin mulla ei olisi oikeus iloita siitä että on yhtä päivää lyhyempi työviikko ja pidempi viikonloppu. Vaikka se todellakin on pois palkasta, ja siihen olis mahdollisuus ihan kaikilla, joten se ei ole mulle mikään sen kummempi saavutettu etu.

Huomenna alkais se viimeinen rutistus Gym Trainer-koulutusta. Jännittää. Ja vähän ehkä harmittaa että se koulutus loppu. Siellä on niin ihania ihmisiä, hyvä porukka ja mukavaa ja kiinnostavia aiheita ja kaikin puolin mukavaa, vaikka päivät onkin pitkiä. Jotain saman tyyppistä kun keksis ihan joka päivälle.. mutta mitä se sitten olis?

Vedettiin salilla tänään raskailla painoilla rinta - olka - ojentaja -treeni, ja tuntui ihan hyvältä setiltä, vaikka energiaa ei ollutkaan ihan huikeesti. Hyvä treeni, parempi mieli :)

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Johanna saa kengät!

Valmentaja soitti eilen illalla ja käski nauttia seuraavasta viikonlopusta, koska dieetti alkaa maanantaina! Nällkää ei joudu näkemään, mutta kaloriheiluttelujen takia syöminen on tarkkaa, ja laskettu kulutuksen mukaan, joten sovituista asioista on pidettävä kiinni. Tarkemmat ohjeet tulee kuulemma sähköpostiin vielä tällä viikolla. Harmi että viikonlopusta nauttiminen ei oikein onnistu tulevan Gym Trainer-koulutuksen loppukoeviikonlopun takia. Stressiä stressiä!

Ilouutinen oli se, että toinen valmennettava myy kisakenkänsä jotka kuulmma ovat sattumalta mun kokoa =) Huikeeta. Kunpa ne ei vielä olisi menneet kaupaksi..

Mieltä vetää matalaksi se, ettei pääsykoekutsua tipahtanut postiluukusta alkuviikolla kun se olisi pitänyt tulla jos on tullakseen. Ei siis pääsykokeita, eikä koulua. Tsekkailin jo avoimen amk:n ja avoimen yliopiston kurssitarjontaa, ja haaveilin hakeutuvani suorittamaan kursseja joista voisi olla hyötyä tulevissa hauissa. Ongelma on siinä, ettei avoimen opinnot kuulu opintotuen piiriin, joten pelkästään opiskelijaksi ryhtyminen ei onnistu. Työn ohellakaan opiskelu ei enää innosta, varsinkin jos tarkoitus on panostaa urheiluun nyt kun siihen vielä on mahdollisuus.

Osaisiko joku ennustaja tai selvännäkijä auttaa ratkomaan tätä ongelmaa?! Jos saisi edes jotain vinkkiä siitä, mitä nyt kannattaisi tehdä, tai mikä yleensäkään olisi mahdollista. Olen melko varma että kirjoittaminen olisi se mun juttu, ja urheilu. Kun voisi yhdistää nuo kaksi asiaa ja saada aikaan jotain ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden edistämiseksi, se olisi täydellistä. Huolestuttaa oikeasti tämä maailman tila jossa yhä uoremmat oireilee mielenterveysongelmia yhä voimakkaammin. Masentuneisuus ja uupumus lisääntyy joka ikäluokassa, päiväkotilapsista vanhuksiin. Kamalaa! Ihmisen elämän olis kuitenkin tarkoitus olla kai enimmäkseen onnellista, eikä mielialalääkkeillä terästettyä harmaata ja synkkää yksinäisyyttä.

aluaisin tehdä jotain mikä tekee mut onnelliseksi, jotain jolla tulisi toimeen. Jotain joka ei olisi vain kustannustehokasta ja tähtäisi kasvuun ja maailmanvalloitukseen. Jotain jota voisi tehdä omaksi ilokseen, ainakin teoriassa.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Monday again

Ei se klubijohtajan tapaaminenkaan mennyt ihan niin ku olis voinu mennä.. tai sanotaan että se meni just niin ku se vaan voi mennä! Ei hälytyskellot soinu vielä nimen kuullessani lainkaan, mutta johan sitte tunnistin kun kävelin huoneeseen treenin jälkeet nassu valmiiksi punaisena ja kädet treenistä täristen. Joskus nuorempana ollaan käyty yhdessä yhdessä kaffilla ja sellasta.. Eikö 300km riitä etäisyydeksi ettei tarvisi törmätä moisiin hämmentäviin tuttuihin? Miks just tolle salille on tarvinnut tulla? Ei siinä mitään että näkee tuttuja, mutta kun niitä näkee yhtäkkiä ja yllättäen niin se on kamalaa.

Sain sovittua sen päällikön kanssa että saan viedä oman kannettavan cd-soittimen ja treenata vaparia musiikkiin lauantaisin 11.30-13.30 :) No tottakai menin innolla heti lauantaina treenailemaan, mutta kesken lämmittelyn jo tultiin ajamaan pois koulutusporukan tieltä. Sanottiin että voin mennä vielä vähäksi aikaa toiseen saliin, mutta sielläkin sitten oli porukkaa kuitenkin. prkl. Onneks kavereita oli kylässä viikonlopun ja oli muuta mietittävää kuin treenit ja työt.

Pitkin viikonloppua ne työjutut kuitenkin vähän väliä palaili mieleen ja leuat on ihan kipeät kun oon kiukkuisena purrut hampaita yhteen ja miettinyt mitä kaikkea sanon kun pääsen asiaan. Nyt se päällikkö sitten siirsikin meidän jutustelut huomiseen aamuun kun ei ollut sellaista tilaa ja aikaa missä tänään olis voinut keskustella. Harmitti jälkeenpäin etten vaatinut että asiat selvitetään NYT! Nyt joudun puremaan hammasta vielä huomiseen..

perjantai 8. toukokuuta 2009

Vapaapäivä

Kyllä nukkuminen on mukavaa! Ihan superihanaa nukkua omassa sängyssä niin pitkään ku nukuttaa, ja vielä vähän pidempään :) Tiksu herätti kyllä pari kertaa yöllä, mut ei haitannu kun tiesi ettei oo mihinkään kiire. Aamukahvikin oli ihan superhyvää! Nautiskelin kaikessa rauhassa leivät ja kahvin, ja siirryin koneelle toisen kupillisen kanssa, ja join kolmannen, ja tais mennä vielä neljäskin, vaik se ei ollutkaan enää niin hyvä kun oli toista tuntia seissyt pannussa.. tai kolmatta ehkä.

Maanantain jalkatreenistä palauteltiin tiistaina 1,5h kävelylenkillä koko perhe. Löydettiin tosi hieno metsäpolku tosta läheltä. Melkein se koko aika meni siihen polun kiertämiseen ja sieltä kotiin kävelemiseen. Hassua miten kahden vuoden täällä asumisen jälkeen löytyy vielä noinkin läheltä uusia paikkoja. Ollaan kai lähdetty aina vaan tonne toiseen suuntaan jossa on vaan aika tylsiä maastoja.

Eilen tein töissä yhden homman jota en halunnut ottaa vastaan, ja sain sen myötä selville sellaisia asioita jotka nosti sykettä ja keräsi kiukkua aika paljon. Pari juttua jäi puolitiehen kun en jaksanut olla ylitöissä kuin kaksi tuntia, mutta päätin jättää ne suosiolla kun kerran muutkin asianosaiset oli lähteneet kotiin ihan normityöajan puitteissa. Harmitti aika paljon! Harmitusta purettiin sit vielä salilla tehokkaalla haukkari-olkapää -treenillä, vaikka aina myöhään vasta päästiinkin liikkeelle. Kysyin samalla miten klubijohtaja on paikalla, ja nyt lähden treenin ohessa keskustelemaan salin musalaitteiden käyttöoikeudesta ja mahdollisista kuntosaliohjaajan töistä.. toivotaan että klubijohtaja ottaa mut vastaan vaikka ei ole sovittua tapaamista.

lauantai 2. toukokuuta 2009

Oma koti kullan kallis

Aamiaisen jälkeen ajeltiin kotiin ja toivottiin pääsevämme päikkäreille omaan sänkyyn kahden heikohkosti nukutun yön jälkeen, mutta.. Saatiin päiväkahvivieraita, jotka vielä pyysi meitä kylään. Ensin kieltäydyttiin, mutta sitten ajateltiin tarkemmin. Hmm.. Käytiin kaupassa ja ostettiin mulle uusi polkumasiina =)


Tytön uusi kiiltävänpunainen Helkama Kaunotar

Jalkajarrut ja kolme vaihdetta. Ei liikaa liikkuvia osia





Lähdettiin heti ajelemaan Vantaanlaaksoon grillaamaan - tai ainakin piti lähteä heti! Renkaat oli aika tyhjät molemmilla eikä pumppu toiminut, joten käveltiin huoltsikalle täyttämään, muttei sielläkään sujunut ihan niin kuin olisi toivonut. Puolen tunnin tahimisen jälkeen päästiin matkaan ja polkemiseen meni toinen puolikas. Matka oli kuitenki ihan mukava kun aurinko paisteli ja oli mukavan lämmintä. Ihanaa kun luonto alkaa vihertää ja ilma tuoksuu kesältä!

Voiko kotimatka olla lyhyempi kuin menomatka? ainakin tuntui vahvasti siltä!
Nyt nukkumaan :) Omaan sänkyyn :) ja huomenna on vasta sunnuntai :)

HAUSKAA VAPPUA

Oltiin Turkkusessa vappuloimassa ja meillä kaikilla oli niin mukavaa :o) Käytiin syömässä (ja juomassa) ravintelissa, ja palailtiin ihan vaan kotiin (ei omaan) iltaa viettämään. Taisi tuhoutua useampi pussi sipsejä (Kaikki oli onneks varautunut pussillisella Kartanon perunalastuja - ei päässyt loppumaan kesken), pari pussia karkkia, ja muutamia laseja viiniä - punaista, valkoista ja kuohuvaa.

Rupatellessa menikin sit yömyöhälle ja uni maittoi puolille päivin. Vichy nukkui meidän välissä, eikä sitä superkuorsaajaa haitannut vaikka kuinka kääntyiltiin ja revittiin peittoa ja litistettiin se pieni raukka meidän väliin. Tiko olis jo monesti murissut ja häipynyt paikalta.

Alun perin oli tarkoitus mennä viimeistään kahdeltatoista picknikille, mutta kun aamupala ( leipää, appelsiinia, kahvia ja valkosuklaajuustokakkua) saatiin syötyä vasta 13.30 ja eväiden tekoon meni oma aikansa, saatiin viltit levitettyä vasta kolmen kieppeissä. Syötiin eväät ja lähdettiin taas kämpille. 1/3 jengistä lähti kotiin, mutta me jäätiin vielä yhdeksi yöksi kun ymmärrettiin ettei meillä oo kotiin mikään kiire. Valtavan hienoa tehdä jotain tunnepohjalta yhtäkkiä suunnittelematta. Pitäisköhän useamminkin olla miettimättä liikaa?

Grillattiin pekonisienet ja makkarat kertakäyttögrillissä takapihan hiekalla, onneks, koska siitä paloi pohja puhki ja ne palavat kekäleet putoili maahan. Kuivempi ruoho olis varmasti leimahtanut! Harmi etten saanu kuvaa Vichystä kun se skeittas! Oikeesti! Netissä pyörii video skeittaavasta englanninbulldogista, ja sitä on ihmetelty miten joku on voinut koiransa niin opettaa, mutta Vichy oli luonnonlahjakkuus! Se hyppäs heti laudalle ja potki vauhtia. Perimmäinen tarkoitus sillä taisi olla syödä se lauta, vauhti tuli vahingossa sivutuotteena ;)

Ensimmäinen ilta oli niin raju, että osa ei jaksanut raahautua sänkyyn asti ja kuvaaja menetti paikkansa kahdelle naiselle..











..tilanne päättyi kuitenkin onnellisesti ja kaikki naiset löysivät lopulta omaan petiinsä :)