torstai 29. lokakuuta 2009

Työntäyteinen vapaapäivä

Oli ihan superkiva päivä! Kannatti herätä aikaisin ja vääntäytyä sängystä ylös vaikka uni olis maistunut.

Kuvaajaparini kanssa mentiin aamutuimaan Vaskolan Samin studiolle kuvaamaan ja jatkohaastattelemaan Elseä, ja se oli jo tosi siistii :D

Kujoni (kujo=kuvajournalisti on lejon, eli lehtijournalistin, eli minun, työpari) Sanna sai lainata Samin jotaintosihyvää kameraa (minähän en niistä mitään ymmärrä) ja mä räpsin tilannekuvia behind the scenes Sannan kameralla. Kuvaaminenkin oli ihan tosi kivaa - kyllä, mulla oli kaikki automaattitoiminnot päällä, ettei tarvinnut ku tähdätä, pitää kamera paikallaan ja painaa nappia. Mut kivaa oli. Oli kiva nähdä myös ammattilainen hommassaan, eli Else kuvattavana.

Koululla katoin Sannan koneelta vielä otetut kuvat, jotta tiedän vähän juttua kirjoittaessani millasia kuvia on tarjolla, lounastin ja lähdin salille. Kauhee treenimotivaatio tollasen päivän jälkeen! Ihana ilmakin oli vielä. Kyllä huomas miten paljon se auringonvalokin vaikuttaa mielialaan.

On hienoa myös huomata, että työkseen voi oikeesti tehdä jotain mukavaa, jotain mikä ei yhtään tunnu työltä. Ehkä siitä joskus vielä jopa maksetaan ;)

Salilla luin fillaroidessani Trendiä, lähinnä just haastatteluita vähän niinku malliksi, ja siinä oli yks niin pysäyttävä juttu, et oli pakko kirjoittaa se treenivihon taakse, jotta voin kirjoittaa sen tänne.

Antropologi Taina Kinnunen sanoi kauneusleikkauksia käsittelevässä jutussa: "Median luomista fantasioista tulee tosielämän kauneusvaatimuksia, vaikka kaikki tietävät, että ne eivät ole todellisia. Salaisuus on toisto.
Kuvat välähtävät silmiin yhä uudelleen, kunnes alkavat näyttää tavallisilta ja kaikki tavallinen taas oudolta ja vajaalta.

Sopii toivoa, että nyt kun manga on muotia, ihmiset eivät ala suurentaa päitään."

---

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Väsymys ja syksyn harmaus houkuttaa tarttumaan suklaapatukkaan..

Taas tuntuu tosi vaikealta vieroittaa itsensä herkuista. Sokerille addiktoituu tosi nopeesti ja sitä kaipaa koko ajan lisää ja lisää. Olo on turvonnut ja kamala. Kroppa on kerännyt 3kg nestettä ja koko ajan väsyttää. Hienoa tämä elämä dieetin jälkeen!

Aamulenkit on tuntunu fyysisesti tosi raskailta; jalat painaa tonnin ja vatsa saman verran. Eilen kävin sentään salilla totuttelemassa taas painoihin parin päivän nukkumisen jälkeen. Tein koko kropan pientä pumppailua kevyillä painoilla ja fiilis parani heti. Varmasti suuri osa painojen heiluttelun tuomasta hyvästä olosta on psyykkistä, koska ei tuo eilinen treeni ainakaan treeninä kovin kummoinen ollut. Väsynyt mieli piristyi kuitenkin niin paljon, ettei meinannut tulla uni lainkaan.

Pitäis varmaan opetella ottamaan lepopäivät ihan totaalisena lepona niin, et ottais ihan rauhallisesti koko illan ja menis nukkumaan heti kun väsyttää. Pienikin treeni näyttää virkistävän aika paljon ja sit se uni jää liian vähiin.

Nostin kirkasvalolampun vaatehuoneen perältä keittiön pöydälle, ja toivon, et se auttaa pimeän syksyn läpi. En oikeestaan oo edes kiinnittänyt huomiota siihen, et olis mitenkään erityisen synkkää ja märkää ja masentavaa - on koko ajan ollut niin paljon muuta mietittävää. Pahinta siinä syksyn harmaudessa kai onkin, että se masentaa ihmisiä salakavalasti ja huomaamatta. Onneks tiedän etukäteen taipumukseni masennukseen niin osaan ehkä varautua ennen kuin pahin iskee. Dieetin lopettaminen taisi olla ihan fiksu päätös. Nyt täytyis pystyä laskeutumaan normaaliin ruokavalioon hissukseen ja rauhallisesti, ettei kropan turpoaminen käy psyyken päälle liikaa.

Meillä alettiin kotona puhua nyt vallan englantia! Mies toivoo sen parantavan englannintaitoja, koska enkun preppauskurssista ei tunnu olevan hyötyä. Opettaja ei kuulemma oo itsekään perehtynyt kielioppiin. Hmm..

Tänään on mukavan jännittävä päivä. Illalla on pumppi, jota vähän jännitän, ja sitä ennen eka haastatteluharjoitus. Pääsen haastattelemaan yhtä Suomen upeimmista naisista, Else Lautalaa, fitneksen moninkertaista maailmanmestaria :) Harmi että aikataulut menee sen verran päällekkäin, et aikaa haastattelulle on vain noin tunti. Täytyy olla nopea ja tehokas.

Vaikka Else ei IFBB:n kisoissa olekaan kisannut, kunnioitan ja arvostan häntä ehkä enemmän kuin ketään muuta alan kilpailijaa. Fysiikka on mun makuun juuri sellainen kuin sana "fitness" antaa ymmärtää, ja naisen kilpailuhistoriaa ja meriittilistaa ei voi kuin ihailla. Toivottavasti saan haastattelussa irti vielä jotain uutta.

---

maanantai 26. lokakuuta 2009

It's over now!


Käytiin katsomassa Up - 3D versiona, ja nyt on taas nenu kipee kun lasit painoi, niska jäykkä kun paikkoja oli enää eturivissä, ja maha kipee popcorneista ja karkeista :)

Kiitos kaikille äänestäneille ja kiitos erityisesti mielipiteensä kasvotusten tai webin välityksellä kertoneille! Silloin kun itse kierii ja painii jonkun ajatuksen kanssa, eikä saa ratkaisua tehtyä, on tosi tärkeetä, että kuulee muiden mielipiteitä, oli ne sitten puolesta tai vastaan.

Vaikka itse olin kovasti kisaamisen kannalla, pari hyvää pointtia tuli esiin ulkopuolisen kanssa keskustellessa, ja se ratkaisi asian.

Mä päätin nyt pelata varman päälle, ja olla ottamatta kilpailukieltoa. Mulla on kuitenkin vielä vuosia aikaa kilpailla, ja vaikka nyt harmittaakin ihan älyttömästi jättää tavallaan leikki kesken, on kuitenkin parempi, ettei polta siltoja takanaan heti uran alkumetreillä.

Kroppa kiittää tästä levosta. Vaikka viime yönä nukuin ihan hyvin ja tarpeeksi, olin tänään niin väsynyt, et koulun jälkeen nukuin parin tunnin päikkärit. Sit käytiin leffassa, ja nyt onkin juuri näppärästi aikaa käydä suihkussa ennen kuin alkaa Täykkärit! Sit nukkumaan taas.. On tää elämä rankkaa ;)

perjantai 23. lokakuuta 2009

Puntarissa tahdonlujuus ja paljon muuta

´
Valmentajan kanssa päätimme juuri kisaviikon viimeistelyistä. Kisaa ei välttämättä tule, mutta viimeistelyt vedetään joka tapauksessa suunnitelman mukaan, harjoituksen vuoksi. Se jos mikä kysyy tahdonvoimaa: kituuttaa ilman tavoitetta, kun olo on hutera ja heikko, kiukuttaa ja väsyttää.

Harmittaa, että kahden vuoden aherruksen, massankeruun ja dieettaamisen, kieltäytymisen ja itsekurin koettelun jälkeen pääsen yhteen, siis vain yhteen kisaan. Puhumattakaan hampaiden kiristelystä, kiukuttelusta, parisuhteella pelaamisesta, oman terveyden kanssa leikkimisestä jne..

Nyt kun sen yhden kisan lisäksi olisi tarjolla toinen, asetetaan liiton puolelta kilpailukielto 1,5 viikkoa ennen kisaa. Erityisesti harmittaa, että kilpailijakokouksessa nimenomaan sanottiin, ettei kieltoa tule. Voiko liiton pj noin vain pyörtää puheensa? Voiko liiton kantaa yksipuolisesti muuttaa kesken kisakauden?

Nyt olen siis jatkanut dieettiä tavallaan turhaan. Toisaalta olen tyytyväinen siihen, että jatkoin, koska onhan se oman itsen kannalta hyödyllistä tietää miten kroppa toimii kisan jälkeen, jos vaikka joskus on mahdollisuus päästä toiseenkin kisaan samalla kaudella.

Ei tässä ihan kamalasti kilpailemisesta opi, jos kaudessa voi kokeilla vain yhdet viimeistelyt.

Koska kisaviikon alkuun olisi enää kaksi päivää, vedän kisaviikon kuin olisin menossa kisaamaan. Katsotaan sitten perjantaina mikä on se viimeinen fiilis, viedäänkö projekti loppuun vai luovutetaanko.

Mitä mieltä te olette? Dieetin sumentamat ajatukset eivät kulje kunnolla, mut onneksi on ystäviä jotka auttaa. Alan laittaa paperille plussia ja miinuksia, ja katson mihin se kuppi kallistuu. Arvostaisin kovasti mielipiteitä, oli ne sitten suuntaan tai toiseen, perusteltuja tai ei.

Itse mietin sitä, kuinka paljon hallaa kilpailukiellosta olisi ja kuinka paljon menetän jos en osallistu kisaan. Kilpailukiellon myötä mun pisteet varmasti laskee (ei välttämättä kisapisteet, mut arvostuspisteet) IFBB:n puolella, mutta saanko vastaavasti lisäpropseja toiselta puolelta?

Sponsoreiden hankinta on huomattavasti vaikeampaa yhden kisan jälkeen kuin kahden kisan jälkeen. Sillon olis edes näyttöä jatkumosta.

Entä mikä on motivaatio dieetin jälkeen kun taas pääsee normaaliin elämään ja se kahdeksan vuoden haave on toteutettu? Mitä jos en enää saakaan kisaan tarvittavaa tsemppiä? Jos mun kunnianhimoni onkin tyydytetty tällä yhdellä kaudella ja yhdellä mitskulla? Mitä väliä silloin on kilpailukiellosta? Silloin varmasti enemmän harmittaa käymätön kisa johon olisi ollut mahdollisuus.

Mitä jos haluankin alkaa vaikka lisääntymään tai sairastun johonkin muuhun mielenvikaisuuteen? ;) Tai oikeesti sattuu jotain, enkä pystykään enää kisaamaan vaikka haluaisin?

Nyt en kaipaisi yhtään ylimääräistä stressiä ja paineita tällaisista. Olis helpompaa kituuttaa olemattomilla kaloreilla jos ei olisi koko ajan ylimääräistä mietittävää. Tai olis helpompaa keskittyä olennaiseen, jos sais syödä.. Pitäis lukea appron tentteihin eikä miettiä näin epäolennaisia asioita. Pitäis lukea, eikä seikkailla foorumeilla etsimässä vastauksia kysymyksiin ja hakemassa tukea ajatuksilleen.

Koirakin on taas ihan stressaantunut; se on kalvanut tassunsa verille, pesee lattioita ja kakkii karvoja ja hiekkaa. Kai se tassujen kalvaminen on jotain sukua ihmisten kynsien pureskelulle tai itsensä viiltelylle. Onneks äiti lupas ottaa sen hoitoon ens viikoksi. Reppana.

...tää on ihan väsynyt... onneks on perjantai... huomenna saa nukkua...

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Tapahtumarikasta

Paras tapahtuma tänään oli se, et huomisen opintopläjäyksen maikka onkin estynyt opettamasta meitä, joten saatiin päivä vapaaksi! Töitähän tietysti pitää tehdä, mut saa tehdä niitä rästihommmia pois, joita pöydänkulmalla olevassa vihossa onkin jo aikamoinen lista :)

Oman linjan opettajan kanssa palaveerasin opintojen sujumisesta jne. ja varsin positivisella fiiliksellä sain jatkaa päivää siitä eteenpän. Huomenna mm. teen tarvittavat korjaukset valikoituihin juttuihin ja lähetän hakemuksen kera (toivottavasti) tulevaan harjoittelupaikkaani.

Kävin myös ohjaamassa nyt ekan BodyPumpin melkein kolmeen vuoteen. Muistaakseni 22.12.2006 oli mun vika tunti Porihallilla. Voi että se oli mukavaa! Olin ihan liekeissä kun sain taas mikin päähän ja musa alko ja sit yhtäkkiä olikin jo tunti ohi ja ääni käheenä ;)

Eilen ohjelmaa harjoitellessa kaikki meni ihan nappiin, ja tänään jännäsin oikeestaan vaan sitä haukkaribiisiä josta se logiikka ei vaan aukee. Sit loppujen lopuks haukkari meni ihan ok, mut kämmäsin "varmoissa nakeissa", siis ihan typerissä kohdissa, mut ainakin omasta mielestä seivasin ihan hyvin ja mulle jäi hyvä fiilis tunnista, toivottavasti myös asiakkaille! Yllättävän paljon oli väkee, ja porilaiseen kylmyyteen tottuneena olin yllättynyt siitä positiivisesta latauksesta joka tunnilla oli - ihmiset jopa hymyili! :D

Tottahan Porissakin ihmiset hymyili, mut ne oli tod näk ulkopaikkakuntalaisia tai käyneet mun tunnilla jo useamman vuoden kunnes luottivat niin paljon, että uskalsivat nostaa suupielet ylöspäin ;)

Negatiivinen osuus päivästä oli se, kun sähköpostiin tuli Fitnessliiton hallitukselta viesti, että 2v kilpailukielto IFBB:n kisoihin rapsahtaa, jos osallistuu muiden liittojen kisoihin. Aika tylyä. Tästä aiheesta lisää huomenna, nytr en anna sen pilata hyvää pumppifiilistä <3

---

maanantai 19. lokakuuta 2009

treeniä kovalla sykkeellä

vaikka tempo ja painot oli aika kohtuulliset.

Eilen jo mittailin kuumetta varmistaakseni, ettei väsynyt ja voimaton olo johdu kipuilusta. Ei ollu kuumetta, ei edes lämpöä, mut tänään voimaton olo jatkui, ei kuitenkaan ehkä niin pahana ku eilen. Suunnittelin opettelevani pumppia, meneväni spinnitunnille ja tekeväni vaparia, kunnes ymmärsin, et se spinni nyt ainakin saa odottaa aikaa kisojen jälkeen, ja treeniksi riittää kyllä ihan normi selkä-takareiska-olkapäätreeni jos olo ei oo kovin voimakas.

Mikä ihme saa edes ajattelemaan et tekis niin paljon kaikkee?! Ehkä se on tämä suorittajaluonne joka ei antais yhtään löysää itselle edes silloin, kun dieetti vetää viimisiään ja olo on niin heikko että nopeet käännöksetkin pyörryttää.

Sain ihan hyvän tuntuman selkään ja reisiin, vaik maven jätinkin väliin kun se paikka oli varattu enkä jaksanu (siis olisin viitsinyt mutta en ihan fyysisesti jaksanut) jäädä odottamaan. Pumpissa kuitenkin tulee tehtyä myös maastavetoja, joten ei siitä sen suurempia paineita.

Fillaroin treenin lopuks vielä 15min. joista 10min intervalleja ja 5min jäähdyttelyä. Syke oli korkeempi ku aikoihin, eikä laskenut kovin nopeesti eikä oikeestaan kovin alaskaan. Se viestis siitä, et en oo palautunut kunnolla, tai että olen todellakin kipeä/tulossa kipeeksi. Se e oikeestaan ees yllätä, kun vastustuskyky on aika heikko nyt dieetin jäljiltä, siihen lisäks pientä opiskelu- ja rahastressiä janyt nää superkylmät ilmat.

Uusin huomio on, et nilkat jäätyy! Varpaat ja sormet on ihan ok, mut nilkat ja ranteet on jäässä. Se sama sisäinen kylmyys on palannut myös, joka oli dieetin keskivaiheilla. Välillä oli jo parempi olo, mut nyt on taas suonissa kiertävä veri vissiin hileessä, kun koko ajan on kylmä, eikä treenikään lämmitä kunnolla.

Kisafiilistä koitan alkaa nyt nostamaan pikkuhiljaa. Enää kuitenkin tämä viikko pumppitreeniä ja loppuviikosta jo kevennetään. Lauantaina vaparia ja ens viikolla vaan kevyttä höntsäilyä. Ens viikolla aletaan myös taas värjäillä - just kun vanhat värit on melkein kokonaan kulunu pois. Eilen värjäsin tukkaa ja tänään ostin uudet tekoripset :) Strasseja pitäis kai alkaa liimailla, mut kouluhommat täytyy hoitaa ensin.. Pakinoimaan siis niin kuin olis jo!

---

Jännitystä aamuun

Poliisit ajoi valot vilkkuen pienen Punton tai Polon tai muun kirpun perässä, joka oli kääntynyt jakajan väärältä puolelta, eli ajeli vastaantulevien kaistan pientareella. Se kirppu ei tietenkään pysähtynyt siihen pientareelle, vaan jatkoi seuraavaan risteykseen asti, josta lähti kiihdyttämään (idiootti!). Maija ampaisi perään pillit päällä ja tyyppi pysäytti kirppunsa. Ei vissiin ollut katsellut tastapeiliin kun keskittyi ajamaan törmäämättä vastaantuleviin.

Jäi mietityttämään oliks ne poliisit osunu sattumalta paikalle vai olikohan ne seurannut sitä jo pidemmältä. Tosi huono tuuri jos ne on sattumalta olleet paikalla kun aamuhämärässä käännyt vahingossa jakajan väärältä puolelta, jossa kuitenkin on kaks kaistaa.. Varsinkin jos se on jostain pienemmältä paikkakunnalta, jossa tollasia risteyksiä ei ole. Muistelen omaa totuttelua paikalliseen liikenteeseen kun on niin hemmetin vaikee hahmottaa kaikki merkit ja kaistat ja kaikki.

Mua harmitti et olin menossa väärään suuntaan enkä kehdannu enää kääntyä, ja oli niin pimeetä, etten nähny kunnolla minkä näkönen kuski oli kyseessä. Tämä uteliaisuus luettakoon tulevan toimittajan hyväksi ominaisuudeksi!

Heh, tuli mieleen kun olin menossa Porin poliisilaitokselta hakemaan sitä pysyvää ajokorttia ja siinä keskellä sitä pihaporttia oli auto tulossa pihasta tielle. Mulle tuli joku blackout enkä muistanu yhtään kummalta puolelta mun kuuluu mennä, ja niinpä sitten kaarsin sen auton vasemmalta puolelt pihaan. Ja siis poliisilaitoksen pihaan! Onneks vissiin kukaan henkiökunnasta ei sattunut katsomaan ikkunasta ulos juuri sillon ;) Voi, se oli noloa.

Eilen oli täysin treenitön lepopäivä. Totesin, et kroppa oli niin väsynyt, et jo loukkaantumisriskin takia ei kannata mennä sitä vaparia edes kokeilee. Jospa yhden päivän huilin jälkeen sujuis taas vähän paremmin.

Katotaan mitä tästä päivästä tulee..

--

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

2% hereillä

Jostain kumman syystä silmät lävähti auki 07.02 enkä millään saanut nukuttua enää sen jälkeen. SIlmät ei vaan pysyny kiinni vaikka kuinka väsytti. Kroppa on eilisestä (ja toissapäivästä ja koko viidestä kuukaudesta) ihan väsyny, ajatus ei kulje eikä yhtään huvittais tehdä mitään, mut silmät on pirteet.

Raahauduttiin Tikon kanssa aamulenkille 7.45 ja ulkona oli ihan pimeetä ja märkää. Aika ihanaa silti kun ilma oli sateen jälkeen raikas, pimeä oli jotenkin rauhottavaa, eikä liikkeellä ollut kuin pari muuta koiranulkoiluttajaa, jotka ei edes olleet meidän reitillä, näin ne vaan kaukaa.

En ottanu ees iPodia mukaan vaan kuuntelin hiljaisuutta. Mielessä risteili jos jotakin ajatuksia nettisivujen tekemisestä lehtijuttuihin, ruokavalio-ohjelmiin, raha-asioihin.. Muistelin sitä, kun viikolla kerran bussissa tunsin olevani onnellinen. Olin tulossa koulusta kotiin ja mietin kaikkia hyviä asioita mun elämässä. Mä olin toteuttanut nyt haaveen kisoihin osallistumisesta, mä olen fyysisesti hyvässä kunnossa ja mulla on hyvä olla, mä opiskelen mielenkiintoista alaa ja mun koulupäivät on lyhyitä. Tiesin, et kotiin päästyäni voin keittää päiväkahvit ja juoda ne rauhassa Oxygenia lueskellen, ja lähtee treenaamaan, ja silti ilta on vielä nuori kun pääsen kotiin. Luxusta!

Pitäis varmaan laittaa paperille kaikki hyvät ajatukset kirjoitusaiheista. Niitä vois sit käyttää jossain harjoituksessa, tai tehdä joskus jotain juttua.

Oon parina päivänä opetellut sitä pumppia, joka pitäis ens keskiviikkona vetää. Onneks tein ihan painojen kanssa ennen ku menen ihmisten eteen, koska lihaksisto ei oo tottunu noin pitkiin sarjohin ja olin kyl ihan hapoilla ;) Kaiholla muistelen niitä aikoja kun voin pumppitankoon laittaa isoja kiekkoja ja silti ohjaamaan irvistelemättä. Nyt ei olis pystyny ees puhumaan vaikka tangossa olikin vaan minikiekkoja. Ihan hyvin se nyt jo tokakerralla sujui, ja osaan biisit haukkaria lukuunottamatta. Se on niin outo koreografia. Mä en löydä siitä mitään logiikkaa! Täytyy varmaan tänään vielä treenata sitä, mut taidan jättää jalat väliin kun etureiskat on nyt jo ihan pökkelöt. Vaparia pitäis rykästä tänään.. saas kattoo nyt.

---

lauantai 17. lokakuuta 2009

Not the kind of saturday I was hoping for..

Heräsin yöllä kun mies tuli baarista jonkun kaverinsa kanssa meille. Siinä ei korvatulpatkaan auttanu vaikka koitin olla kaukaa viisas ja enneltaehkäistä tämän yöllisen heräämisen. Kun muutenkin on koko ajan nälkä, ei haluu herätä 6h unen jälkeen keskellä yötä, kun jo nukutun pätkän vuoksi unen saantia vaikeuttaa tyhjyyttään huutava vatsa.

Jossain vaiheessa sain uudelleen nukuttua, ja silmät oli aamulla vaan vähän turvoksissa, ja ketutus aamulla lievempi kuin olin yöllä ajatellu. Ei se pieni silti ollu! Enpä oo tottunut siihen, että lauantaiaamuna sohvalla nukkuu viinanhajuinen tuntematon mies, ainakaan jos mulla ei oo ollu kiva sen kanssa edellisenä iltana ;)

Lähdin Tikon kanssa piiitkälle aamulenkille ja koitin keksiä mitä ihmettä tekisin, kun koti on muuttunu kodittomien asuntolaksi. Ei oo kovin kiva tehdä mitään, kun pienen asunnon pienellä soffalla nukkuu joku, jota en edes halua nyt tietää, koska ensivaikutelma ei varmasti tehny oikeutta tyypille.

Aamupuuron jälkeen pakkasin salikamat ja lähdin ainooseen paikkaan joka tuli mieleen. Kävin solkussa, opettelin pumppia, tein vaparin vaikeusosia, venyttelin kunnolla, istuin hierovassa tuolissa, kävin saunassa.. Sai sitä aikaa kulutettua niinki. Onneks otin palkkarin ja välipalan mukaan nii ei energia loppunu kesken, eikä tarvinnut kiirehtiä sen takia et olis pitänyt päästä kotiin syömään. Totesin, ettei mun presseissä olekaan ollut mitään vikaa, persus vaan on painanut voimatasoon nähden liikaa. Nyt pressit nousee niin hienosti! Pitäis jaksaa treenata niitä nyt niin säännölisesti, että voimataso nousis sit samaa tahtia painon kanssa. Taitaa olla toiveajattelua.

Muutenkin rakastan tätä uutta olomuotoani niin paljon, että tuntuu haikeelta ajatuskin siitä luopumisesta. Totuus vaan on, ettei näin rasvattomassa kunnossa voi ikuisesti olla, eikä ainakaan pysty kehittymään jos ei energiaa saa enempää. Ei siis saa lihasta, eikä jaksa opetella temppuja. Loukkaantumisriski myös kasvaa kun kroppa on väsynyt ja säästöliekillä.

Nyt on sit päivän treenit tehtynä. Vois ottaa vaikka jonkun tenttikirjan käteen ja lueskella historiaa. Tai sit vois laittaa aivot narikkaan -päivän teeman mukaan- ja katsoo jotain aivotonta elokuvaa.. voi kun vois tehdä popcorneja.

Pitäis hommata uus passi. Tutkin äsken netistä miten homaa nykyään hoidetaan ja yks asia kummastuttaa nyt kovasti:

Passia haettaessa on oltava mukana
1 valokuva
passi tai henkilökortti (huom. ei ajokortti)

Miten ihmeessä mä saan passin jotta saan passin? Jokin ei nyt täsmää..

Henkilökorttia haettaessa on oltava mukana
1 passikuva

luotettava selvitys henkilöllisyydestä (passi tai henkilökortti)

Eli siis henkilökorttiakaan ei saa ilman passia tai henkilökorttia.

Jospa huomenna olis sellainen päivä et pystyis tekee vaparia täysillä. Ainakin pitäis jo tehdä jos meinaa sen parin viikon päästä taas esittää!



---

torstai 15. lokakuuta 2009

Energiat nollassa

-
Eilinen aamupaino oli kauden alhaisin: 56,5kg. Tosin eilinen oli myös ns. hiilaripäivä, eli 1800kcal, lounaalla riisiä ja iltapalaksi leipää, joten tänään aamupaino oli 57kg.

Eilen tunsin itseni kohtuu vahvaksi. Menin tekemään vinopenkkiä käsipainoilla. Vieressä oli sälli, joka teki samaa liikettä 12,5 painoilla. Lämmittelin yseillä ja otin sitten kätöseen 15 kiloset ja aloin nostella. Sälli katsoi mua, vaihtoi painot 17,5kilosiin, joita ei saanutkaan enää ylös vaan poistui paikalta ;) Palas takas vinopenkin pariin kun lähdin..

Rintaprässi oli varattu, mut jäin odottamaan kun miehellä oli enää yks sarja jäljellä. Se meinas roudata kiekot pois lopetettuaan ja katsoi kummissaan kun pyysin jättämään ne paikalleen. Lämmittelysarjan jälkeen latasin vielä kympit lisää ja nauratti kun huomasin sen miehen kurkkivan mua yhden toisen laitteen takaa ;) Taidan olla kokooni nähden aika vahva. Varsinkin näin dieetillä kun rasvat on aika vähissä ja kunto on aika kuiva.

Tuli mieleen pieni Ella-tyttö Canadassa, joka tuolia nostaessaan huusi kovaan ääneen: Look mommy, I'm stoooong! Se oli niin pieni ja suloinen -ja ärsyttävä! Pilalle hemmoteltu isin pikku prinsessa.

Jännästi tuon hiilarilisän huomaa treenissä, kun kulkee niin paljon paremmin kuin näinä "normipäivinä" jolloin päivän 1500kcal on aika protskupainotteista.

Tää päivä alkoi surkuhupaisasti. Aamulenkin jälkeen kokkailin sitä odotettua aamupuuroa, ja pudotin rasiallisen raejuustoa Tikon päälle. Siinä se raukka tönötti keskellä raejuustomattoa ja mami roikkuu kaulapannassa ja kieltää syömästä tätä herkkua jota olis niin paljon niin lähellä. Aika hyvin ne juustorakeet tarttuu tollaseen pehmeeseen höytyväkarvaan enkä meinannu millään sada niitä irti. Siivouksen jälkeen hain kavikuppia kaapista ja onnistuin pudottamaan kolme vesipulloa lattialle kauheella kolinalla.

Hieno vapaapäivän alku Sakelle kun avokki aamu seiskalta imuroi ja heittelee astioita lattialle.. Kyllä se mua halaili silti ihan entiseen malliin tänään ;)

Salilla olikin sitte energiat niin nollassa et heikotti. Tarkoitus oli tehdä kovaa treeniä, mut kaikki on kovin suhteellista. Treenipainot ei ollut ihan niin kovat kuin aiemmin kovilla viikoilla, mut tuntemus oi sitäkin kovempi. Ei vaan irronnu!

Väänsin kaikki suunnitellut läpi, tein vatsarutistukset ja fillaroin loppuun ihan niin ku piti, mut liikunnan riemu oli kyllä kaukana. Palkkarin voimalla jaksoin tehdä sovitun saliohjelmaopastuksen kaverille ja hoipertelin kotiin.

Ruuan jälkeen oliki jo paljon parempi olo, vaik en mä mitään jaksanutkaan tehdä. Paitsi kirjotella koneella juttuja. Nyt sekin tuntuu jo liian raskaalta, joten haen rahkat, katon Mentalistia ja meen nukkumaan. Huomenna innolla taas opiskelemaan tiedotusta ja sit viikonlopun viettiin :D Kauheen nopeesti menee aika. Just oli maanantai!

---

maanantai 12. lokakuuta 2009

Dieetti jatkuu

-
Tänään meinasin jättää aamulenkin väliin, mut vaa'alla seistessä ajattelin, et huomenna on aikaisempi herätys, joten jos jonkun aamulenkin haluaa jättää väliin, se olkoon huomisen. Niinpä vedin lenkkarit jalkaan ja kiskoin koiran ulos.

Koiraa jouduin kiskomaan kun sitä väsytti, koska käytiin ulkona myös 5.30 kun jätkän maha oli sekaisin. Se onneks herätti ja pyysi ulos eikä tehny tarpeitaan sisälle. Reppanalla oli tosi kiire ulos ja penet tassut suti käytävän liukkaalla lattialla. ulkona seisoskeltiinkin aika pitkä tovi, mut onneks sai aamulla sitten vielä nukkua pitkään :)

Oon siis päättänyt osallistua Vitabalans Nordic Open -kisaan Riihimäellä 31.10, joten dieetti jatkuu entisen kaltaisena, vaikka hermot välillä kiristyykin. Kaapeissa on vielä herkkuja edellisen kisan jäljiltä, josta uskomatonta kyllä, on vasta viikko aikaa. Tuntuu kuin siitä viikonlopusta olis jo ikuisuus. Ja tuntuu kuin se olis ollut joku muu joka siellä lavalla keikkui. Uskomatonta että kahdeksan vuoden aktiivisen haaveilun jälkeen vihdoin tein sen!

Jos kahdeksan vuotta on haaveillut osallistuvansa kisaa, tehnyt vapaaohjelman, hankkinut puvut ja kengät, treenannut tuntikausia ja dieetannut koko kesän, ei kukaan, ei edes herra Ourama, voi kieltää osallistumasta toiseen saman kuukauden sisällä pidettävään kisaan, vaikka se olisi kilpailevan liiton kisa.

Miten nämä liitot edes kilpailee keskenään? Fitness Expo sai kilpailijansa jo nyhdettyä kuiviin, niistä ei liitto saa enää tällä kaudella mitään enempää. Miksi siis ei saisi hankkia kisakokemusta muista kisoista?

Mä kilpailen itseni takia, ylittääkseni omat rajani, saadakseni itsestäni irti enemmän, saadakseni motivaatiota ja hyviä kokemuksia elämääni. Fitness Expoon oli ladattu kaikki kahdeksan vuoden paineet, ja nyt fiilis on rennompi. Expoon valmistautumisessa jäi harmittamaan se parin viikon notkahdus dieetissä, jonka takia en ollut niin kireässä kunnossa kuin olisin voinut olla -ehkä.

Ekassa kisassa on mahdotonta asettaa tavotteita kunnon suhteen, kun ei tiedä miten kroppa reagoi tai miten pää kestää. Nyt oon jo vähän viisaampi, joten miks en jatkaisi vielä 3 viikkoa?

IFBB:n kisoissa vaaditaan isompaa lihasmassaa, joten seuraavat KP:n kisat on mulla edessä vasta ehkä v.2011. Olis hullua jättää käyttämättä tilaisuus kokeilla erilaisia viimeistelyitä nyt, jotta v.2011 tietää miten kisaan kannattaa valmistautua. Kyse on kuitenkin tosi pitkästä ajasta, jossa kolme viikkoa on yks.. hmm.. tosi lyhyt aika ;)

Ja toisaalta, kilpailukieltoahan tuosta liittorajan yli hyppäämisestä ei tule, mutta vaikuttaako se tuomareiden mielipiteeseen? KP ei varmasti katso hyvällä, mutta onko sillä lopulta merkitystä?

Nyt täytyy siis löytää tsemppi kolmen viikon rutistukseen, ja löytää se sama fiilis, jolla esiintyminen lavalla oli niiiiin mahtavaa. Sitä samaa tunnelatausta ei varmaan saa, mutta ehkä saan rennomman suorituksen posekierroksella :)

Ai niin! Tuomarikortit julkaistiin Body-lehden nettisivulla:
Sen mukaan pari tuomaria olis antanu mulle kolmossijoituksenkin ekana päivänä, ja nelosia tuli tokana päivänä! Jei! En siis ollutkaan posekierroksen heikoin lenkki. Tai siis olin, mut en niin heikko ku luulin ;)

Tästä on hyvä jatkaa!

---

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Tekniikan ihmeitä - valokuvia!

Digiaika on mahtavaa ja tekniikka helpottaa elämää - tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen se vaan vaikeuttaa kaikkea.

Otetaan nyt eka esimerkiksi vaikka tuo kuvassa näkyvä iPod. Hyviä puolia siinä on, että sen voi ladata usbilla eikä tarvita pattereita. Se menee pieneen tilaan ja pysyy kivasti klipsillä kiinni. Huonoja puolia on, että ei nää mitä biisejä on ja missä järjestyksessä. Biisien lataamiseen tarvitaan typerä iTunes, johon täytyy ensin ladata ne biisit koneelta ja tehdä soittolista jonka saa ladata masiinaan. Mihin katosi plug and play?

Meillä on laitteita jos johonkin tarkoitukseen, ja mies rakastaa erilaisia vempeleitä ja teknisiä laitteita. Mun suhtautuminen on neutraalia, kunhan läppäri on mun asetuksilla mun käytössä, ja oma pokkarikamera johtoineen ja latureineen löytyy samasta laatikosta kaikkien muiden MUN tärkeiden juttujen kanssa. Välillä tästäkin on epäselvyyksiä, kun mies haluaa siivota KAIKKI piuhat ja pikkulaitteet samaan paikkaan..

Valokuvat on digiaikana tosi näppäriä. Kuvia saa räpsiä miettimättä, poistaa epäonnistuneet saman tien, tai säästää tärähtäneetkin kuvat jos niistä välittyy jotain tärkeää. Kuvia voi katsella koneelta, asettaa taustakuvaksi, printata, tai laittaa vaikka blogiin helposti yhdellä kaapelilla ja parilla napin painalluksella. Vai voiko?

Muun muassa Fitness Expossa kuvattiin miehen digijärkkärillä paljon ja hyviä kuvia. Siis mies ja miehen veli kuvasi, mun kärsivällisyys ei oo riittänyt kaikkien ISOjen ja aukkojen opetteluun.

Tekniikasta mitään ymmärtämättömänä koitan ladata kuvia blogiin muidenkin nähtäville, mutta eipä se niin vaan onnistukaan. Ensinnäkin, se kamera täytyy tyhjentää koneelle, ja nimen omaan miehen koneelle jatkokäsittelyä varten. Kuvat on "RAW kuvia" joista siis voi tehdä jotain hienoja pläjäyksiä halutessaa. Hieno homma, sillä esim. tuo blogini header on mieheni muokkaama. Mulle olis riittänyt ihan tavallinen kuva, mutta rakkaani halusi tehdä hienon kuvan ja käytti siihen (mun mielestä) paljon aikaa ja vaivaa. Paljon aikaa ja vaivaa vei myös sen kuvan saaminen siihen headeriin, ja niitä tekstejä vasta säädettiinkin. Mulle olis riittänyt ihan ne perus asetukset, mutta tää halus koodata jotta sai millilleen kaikki oikein, visuaalisesti hyväksyttäväksi. Miehet! Graafikot!

Kiitos siitä tietenkin, iso kiitos, onhan se hienoa ja arvostettavaa, että toinen haluaa nähdä moisen vaivan, jotta mun blogi näyttäis hyvältä :)

Välillä se kameran tyhjentäminen koneelle kestää useita päiviä, ihan vaan siitä syystä, että miehellä on muuta tekemistä. Kun ne kuvat vihdoin on koneella, menee monta päivää, että pääsen niitä katsomaan, kun miehellä on aina jotain muuta meneillään koneellaan. Kun vihdoin löydän mukavia kuvia, niitä ei voi käyttää mihinkään, kun ne on jotain väärää muotoa. Helppoa?

Nyt kun mies lähti viikonlopuksi Satakuntaan ja itse jäin kotiin "lukemaan tenttiin" (hipsukat siksi, että olen tehnyt kaikkea muuta paitsi lukenut tenttiin -> trimmannut koiran, siivonnut, vaihtanut makkarin järjestystä, siivonnut vaatekaappeja, pessyt pyykkiä, meikkaillut ja kokeillut uusia hiustyylejä ja eri vaateyhdistelmiä, leikannut koiran kynnet, surffannut netissä, päivittänyt blogia...), oli hyvää aikaa hakkeroida itsensä kuvakansioihin ja tallentaa kuvat .jpeginä omaan kansiooni josta saan niitä nyt sit ladattua mihin haluan. Homman olis varmaan voinut tehdä helpomminkin, mutta mieheltä asiaa kysyessäni oli vastaus, että "mä voin kyllä muokata sulle sieltä jonku kuvan kun näytät vaan minkä haluut". Noup! En haluu "jotain kuvaa" vaan haluun koko kavalkaadin koko viikonlopulta, kaikki tärähtäneet fiiliskuvat ja tunnelmalliset silmätkiinnijasuuauki-kuvat, ja ihan sellaisemaan, muokkaamattomina, kiitos.

Ehkä tämä kaikki helpottuu, kun koulussa pääsemme marraskuun aikana tutustumaan tuon Photoshopin ihmeelliseen maailmaan. Katotaan kuka sit muokkailee ja kuinka paljon ;)

Tää on yks parhaista: Kuvassa tuore fitness SM 3. Johanna Lind ja tämän vuoden tuleva aerobicin maailmanmestari Rita Niemi.

Uskomattoman monta otosta tarvittiin, että kahdesta eläväisestä neitokaisesta saa kisan jälkeisessä adrenaliinihuumassa yhden fiksun kuvan. Ja tätä ei siis ole muokattu! ;)

Hyvä fiilis takahuoneessa:

Kisan jälkeen kuvattavana:

Ja asenneasennot löytyy kun kuvaajaksi vaihtuu oma rakas, joka ei btw kelpuuttais tätä kuvaa mihinkään alivalotuksen tms takia..:

Ekan päivän posetuksista muutama kuva:

Ja loppuun tiukkaa tuijotusta ala best frieeeeeends <3

Rita muuten oli sitä mieltä, että vaparin jälkeen pahin oli ohi ja enää oli jäljellä vaan seisoskelua ;) Vähänpä sitä tietää sellainen joka ei itse ole ollut fitnesslavalla!

---

lauantai 10. lokakuuta 2009

Kyllä nukkuminen on mukavaa!

Viime yönäkin harrastin sitä melkein 10 tuntia. Oli mukava lähteä aamulenkille pirteänä - tai no, pirteä on ehkä väärä sana, mutta vähemmän väsyneenä kuin normaalisti ;)

Hyvin nukkuneet aamulenkkeilijät. Vauhtia piti yllä kotona odottavat raksut ja puurot.

Puoli tuntia meni reippaillessa mukavasti. Hengitys höyrysi ja nenänpää paleli, mutta aurinko paistoi ja oli mukavan raikas ilma. Näinä kiireettöminä aamuina on kiva kiertää vähän eri reittiiä kuin normaalisti. Ylästö-Pakkala-Kartanonkoski-Tammisto on tullut tutuksi tässä kuukausien aikana, mut aina on yhtä mukava katsella taloja ja haaveilla että joku innostuisi sponsoroimaan mulle oman talon kivalla pihalla, tai edes talon.. tai asunnon Kartanonkosken upeista rivareista.. tai kerrostalosta ;) Kaikki käy, kunhan olis enemmän tilaa ja sauna.. tai edes se sauna.

Rikkinäiset vetskarit on aina kurjia, mut erityisesti ärsyttää kun nälkä kurnii vatsassa aamulenkillä, ja takkia enemmän kiinni kiskoessa lapaset tarttuu siihen rikkinäiseen rinkulaan ja sit onkin kolme vaihtoehtoa: kiskaista lapanen irti, kiskaista vetskaririnkula irti tai jättää lapanen kaulaan roikkumaan ja jäädyttää käsi. Valitsin ekan vaihtoehdon, koska rikkinäisen lapasen tilalle äippä tekee nopsasti tarvittaessa toisen ja on vaan tyytyväinen saadessaan langoilleen käyttöä. Ei se sit kuitenkaan mennyt ees niin pahasti rikki.

Eilisen jalkatreenin jälkeen etureidet tärisi ja jalat ei meinannu kantaa kotiin asti. Tänään kuitenkin olkapäissä ja käsivarsissa tuntuu toissapäiväinen treeni ja pakaroissa tuntuu lihaskipuja. Mahtaako huomenna vasta olla sitten jalkajumien vuoro?

Aamupuurot keittelin oikein kattilassa, ja se oli hyvvää! Normiaamuina ei oo aikaa kuin kumiseen mikropuuroon. Pari kuppia kahvia (pari kuppia = 4 mukia), puuro, aurinko, vapaapäivä - I'm sooooo happy!!

---

torstai 8. lokakuuta 2009

Kipeäkö vaiko eikö?

Oon ollut pois koulusta pari päivää. Olo on sellainen semikipeä. Väsynyt.
Toissailtana menin sänkyyn yhdeksältä, ja nukahdin melkein heti. Heräsin seiskalta, ja olin vieläkin ihan naatti. Jäin kotiin ja löffäsin koko päivän.

Eilen kaverit tuli 3,5 viikon lomalta filippiineiltä, ja matkatavarat, auton avaimet ja kotiavaimet mukaan lukien, jäi Pariisiin. Onneks meillä oli auton toiset avaimet, ja peti matkalaisille valmiina kun tulivat pitkän matkan jälkeen väsyneinä puoliltaöin huhuilemaan parvekkeen alle.

Tänään vääntäydyin salille tekemään kevyesti rinta-olka-vatsa -treeniä. Kyllä tuli hyvä olo! kummasti sen unohtaa kuinka kivaa se painojen heiluttelu on. Oon syönyt n.1800 kcal/pvä, ja paino on taas lähtenyt siitä sokeri- ja nestepöhöstä taas laskuun. Olo alkaa olla parempi, vaikka onkin samanlainen fiilis kuin ihan dieetin alussa. Ei varsinaisesti nälkä, mutta sellanen tyhjä olo vatsassa. Mietityttää mikä saa ihmisen taas kiduttamaan itseään syömättömyydellä, kun voisi herkutella ja syödä masun täyteen. Joku sairas kieroutuma päässä? Masokistigeeni? Vaiko silkka tyhmyys?

En tiedä johtuuko toi väsymys nyt kisaviikonlopun rasituksesta vai vähäisestä energiansaannista. Kisaviikonloppuun oli ladattu niin paljon ajatuksia ja voimia, että sen fyysisen rasituksen lisäksi se oli henkisesti tosi uuvuttava. Onneks viikonlopun saan olla kotona rauhassa, eikä tarvi lähteä mihinkään! Ei Poriin eikä mökille eikä mihinkään. Voi olla että velipoika tulee viikonloppuseuraksi, mut se ei rentoutumista haittaa -päinvastoin!

Viikonloppuna täytyy opetella se uus pumppi, mutta erityisesti täytyy keskittyä tenttiin lukemiseen. Tentti siis maanantai-iltana. Hyvä syy löhötä kotona kirja kädessä ;)

Nyt nukkumaan nälkä ja väsy pois.

---

maanantai 5. lokakuuta 2009

Paluu arkeen

Kun vihdoin ymmärtää mitä on tapahtunut, alkaakin mieleen hiipiä jo epäusko ja epäilys siitä, menikö kaikki nyt kuitenkana niin kuin piti. Pieni pelko nakutteli jo takaraivossa kun pakkis alkoi kuohua sääntötulkintavirheen vuoksi. Mielessäni lähetin jo mitalin ja pokaalin eteenpäin, mutta tää virhe ei onneksi koskenut meidän sarjaa. Tosin pisteet oli ensin julkaistu väärin joka sekin aiheutti pientä sekaannusta ja panikointia.

Vaikka tiesin etukäteen ja valmiiksi ja kisan jälkeen järjellä ja omin silmin kuvista todenneena, että lihasmassaa mulla ei ollut niin paljon kuin muilla kilpasiskoilla, eikä lauantain nesteinen kunto ja jalkojen tärinä tuonut esiin sitäkään vähää mitä oli, oli masentavaa katsottavaa nuo pisteet. Molemmilta fysiikkakierroksilta huonoimmat pisteet. Mut vapari oli kai kaikin tuomariäänin paras kaikista! Luulis et siitä vois olla ylpeä ja onnellinen, mut tyypilliseen johannamaiseen tyyliin en vaan osaa arvostaa tekemisiäni ja taas jostain tuli tunne, etten oikeasti ansaitsis kolmatta sijaani.

Mut miks en muka ansaitsis? Pelkkää fysiikkaa varten on BF, ja vaparia ja fysiikkaa varten tämä meidän sarja. Kaikki kierrokset kuitenkin arvioitin ja arvosteltiin ja yhteen lasketut pisteet määrää sijoituksen! Kai ne tuomarit tietää mitä ne tekee! Tai no.. pakkikselta voi lukea kuinka paljon ne tietää mitä ne tekee ;)

Nyt yritän saada pois mielestä tuon typerän alemmuuden tunteen, ja nauttia työni hedelmästä. Mulla on vuosi aikaa kasvattaa lihasta kun vihdoin oon ymmärtänyt miten se tehdään. Uusia temppuja ja uutta "energiaa Vantaalta" on odotettavissa tulevaisuudessakin. Oli se kisaaminen sen verran mukavaa :D

Tänään oon ollut tosi väsynyt ja lähes koomassa. Nukuin valtavan sokeritankkauksen jäljiltä todella huonosti, ja tänään oli taas se hiilarikrapula josta aiemmin jo mainitsin. Huomisesta lähtee taas normi arki, vaikka annankin lihaksiston vähän lepäillä ja keskityn muihin juttuihin.

Tajusin eilen illalla, että nuo tämän vuoden tavoitteet onkin nyt jo pulkassa. Täytyy varmaan asettaa uudet tavoiteet ja lähtee niitä työstämään, kun näyttää toimivan tämä puolijulkinen tahkoaminen ;)

Kiitos kaikille mielenkiinnosta tähän asti, ja toivottavasti homma jatkuu yhtä mielenkiintoisena tästä eteenpäinkin!

Onneks on ihmisiä joilla on videokamera, ja jotka osaavat käyttää sitä ja ladata videoita vielä muidenkin nähtäväksi..

Johannan vapari

---

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

PRONSSIAAA!! :D

Todellakin, kärkikolmikossa Tiina K, Terhi P. ja minä! Kun omaa nimeä ei sanottukaan ennen mitalisijojen jakoa, oli tosi epätodellinen olo. Siellä mä seisoin vierekkäin noiden kahden ultimatefitneidon kanssa, joita oon ollut kisoissa katsomassa, joiden vapareita ja poseja oon katsellut netistä, ja oikeesti, siellä mä olin :D

Eka kisa ja mitsku kaulassa. Kyllä kelpas hymyillä!

Rankka viikonloppu takana, ja tuntuu hyvältä olla kotona. Ymmärrykseen ei meinaa mahtua, että 1,5 vuoden työ on nyt tässä, ja tästä lähdetään rakentamaan uutta. Ajatukset on ollut monta kuukautta vain ja ainoastaan tässä viikonlopussa, joka on nyt eletty, ollut ja mennyt.

Hyvältä tuntui kun vaparia käytiin kehumassa, ihan oudotkin ihmiset kehui, eli kai se sit oli koskettanut. Hyvä etten turhaa oo niitä satoja tunteja sahannut liikkeitä siä jumppasalissa. Ja saahan siitä virtaa ja tsemppiä jatkoon.

Nyt on masu täynnä kaikkea muuta paitsi terveellisiä ruokia: sämpylää, Domino-keksejä (vadelmaa ja salmiakkia), protskupatukkaa, kahvia (tietysti!), jätskiä (ihan perus Magnum oli älyttömän hyvää), Brumbergin suukkoja, marianneja (toffee-versioita, eli entisiä marimintejä), sipsejä, ranskiksia, nakkeja, broiskupullia ja ihan pikkusen salaattia. Oikeesti on aika huono olo jo, mut silti tää munaleipä uppoo ihan kivasti ;) Kyl syöminen on ihanaa!

Ei yhtää jaksais mennä kouluun huomenna. Tekis mieli vaan olla ja kattoo vaiks jotain leffaa.. ja ehkä tehdä viel popcorneja ;)

Tarkempaa selvitystä kisasta ja fiiliksistä varmaan teen kun saan kuvia ladattua koneelle, ja vähän selviteltyä ajatuksia. Nyt kuvat on kaikki tuon maailman parhaan huoltajan käsittelyssä ja oma pää on vaan yhtä isoa kaaosta. Vähän väliä hihkasen et "mä olin kolmas! Ihan uskomatonta!" Pokaali ja mitsku on pöydällä kaikkien herkkujen kanssa jotta voin kaikkea ihailla yhtä aikaa :)
Kyllä se tästä varmaan kirkastuu kun saa nukkua yön yli.

Ihan superhypermahtavaa oli se, et katsomossa oli paljon mulle tärkeitä ihmisiä molempina päivinä. Fiilis lavalla oli ihan mahtava, kun yleisö oli mukana, varsinkin vaparissa. Yleisöstä sais posejen aikaan tulla enemmänkin kannustusta (vink vink!) koska se on yllättävän rankkaa hommaa se "seisoskelu". En oo itekään ymmärtänyt yleisössä olessani kuinka tärkeetä se kannustus on myös silloin, kun näyttää ettei lavalla tapahdu mitään.

Jokainen voi sitä itse koittaa kotona: seiso ryhdikkäänä ja levitä itsesi joka suuntaan mahdollisimman isoksi, jännitä kaikki lihakset ja hymyile. Pidä tämä 15 sekuntia ja käänny vartti oikealle. Pidä lantio paikallaan ja käännä ylävartalo vartti vasempaan. Jännitä kaikki lihakset, pidä ryhti ja hymyile. Toista nämä käänökset muutaman kerran. Kun nämä sujuu, laita spottivalot päälle tai tee sama saunassa, ja pyydä sukulaiset, kaverit, naapurit, tuttavat ja kaupan täti katsomaan ;)


---

perjantai 2. lokakuuta 2009

Magic numbers

8,5 tuntia yöunta on ilmeisesti mun tarve. Arvioidusta nukahtamisajasta 8,5 tuntia myöhemmin herään itsekseni ilman herättelyä ja olo on levännyt. Vaikka nyt kyllä näin unta et 13-vuotias pikkuveli opetteli ajamaan kuormaautoa ja se uni oli tosi ahdistava. Mistä ihmeestä nää autounet tulee?

56,7 oli aamun paino, eli -200g eilisestä. 64 ja jotain oli se, mistä lähdettiin kesäkuussa, joten ei oo ihme että pressi nousee kevyemmin ;)

15min happihypely aamutuimaan omaksi piristykseksi teki hyvää. Pienet venyttelyt päälle. Mua hymyilyttää koko ajan :)

1500 kcal tänään, huomenna vähän fiiliksen mukaan, ja sunnuntaina ei enää kisan jälkeen lasketa!

1,5 vuotta tätä on odotettu ja töitä tehty.

4kk dieettiä, kieltäytymystä ja kurinalaista syömistä takana.

Paljon mun listassa on numeroa 5, toivottavasti se ei ole enne.. täytyy keksiä muitakin numeroita..

3 laukkua on pakattuna + 2 ruokapussia.
2 kerrosta väriä on laitettu kolmas levitetään heti aamiaisen jälkeen.
2 mukia kahvia juotuna.

Fiilis on täys 10, ja omasta mielestäni oon jo voittaja, kun toteutan nyt liki kymmenen vuoden unelman :) Maijan sanoin: Kisaan lähtijöitä on monia, mut ei enää lavalle nousijoita.

Oon tyytyväinen että kisassa on 5 töitä tehnyttä ja vaivaa nähnyttä tyttöä, jotka kaikki ansaitsee arvostusta ja hatun nostoja. Vaikka yleensä oonkin tosi kilpailuhenkinen ja voittoa tavoitteleva, mut nyt täytyy myöntää että kävi miten kävi, oon tosi tyytyväinen että tää kaikki on nyt tehty. Oon oppinut paljon treenaamisesta, dieetistä, kropan toiminnasta ja erityisesti itsestäni. Kaikin puolin kasvattava kokemus.

Tää 1,5 vuotta on ollut rankkaa aikaa muutenkin, ja helpomminkin tähän olis voinut päästä, mut opinpa laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja opin arvostamaan myös itseäni.

Tästä on hyvä jatkaa. Nyt fiilistellään tämä kisaviikonloppu, ilon kautta, ja sit aletaan pyörittää taas uusia kuvioita, opiskelua, töitä, jumppia, markkinointia, syömistä, treenaamista, normaalia elämää, ja sit Sakkekin saa huomiota taas! Hyvin se on jaksanu vaikka rankkaa on varmasti ollut :)

Nyt värjäillään ja kokkaillaan ja lähdetään posottamaan kohti Lahtea!


---

torstai 1. lokakuuta 2009

pakkaan, en pakkaa, pakkaan..

Tosi vaikeelta tuntuu tää kisalaukun pakkaaminen. Monta viikkoa odottelin et pääsisin pakkailemaan ja mietin mitä kaikkea otan mukaan ja listat on tehtynä ja kaikkee, mutta tosa se nyt retkottaa matkalaukku lattialla ja huutaa tyhjyyttään. Oon heitellyt jotain sekalaisia kamoja siihen viereen kaveriksi, mut jotenkin se järjestelmällinen pakkaaminen tuntuu nyt ihan mahdottomalta! Ihan ku siitä kisasta ja koko ajatuksesta tulis totta kun sen laukun pakkaa, ja sit pelkään valmiiks unohtavani jotain.. Sairasta!

Eilen illalla päätin jättää aamulenkin väliin ja nukkua, mut vaaka näytti aamulla niin vähän, et tuli niin hyvä fiilis, et oli laitettava lenkkarit jalkaan ja tehtävä pieni happihyppely hymyssä suin :D Kolmena aamuna vaaka näytti 57,1 ja eilen oli vielä ns. "normi päivä", eli vähän enemmän kaloreita ku muuten, ja nimenomaan hiilareista se lisäys. Normaalisti paino on tällä vähän noussu ja lähteny siitä laskuun, mut nyt sain ympyröidä seurantataulukosta 56,9!! Eihän se oo ku 200g vähemmän, mut olosuhteet huomioiden oon tooosi tyytyväinen. Se 57 oli kuitenkin sellanen eräänlainen "haamuraja". Se mun "normi paino" ennen koko kisarupeamaan ryhtymistä oli 58kg, eli siitä ollaan tultu alas, mutta lihasta on huomattavasti enemmän kuin silloin alussa. Hyvä minä!

Aamulla laitettiin myös eka kerros Pro tania, ja heti nytti tyttö tiiviimmäältä. Ihan oli iteki kiva katsella peiliä kun sieltä katseli fitnesspimu takaisin :)

Koulussa kävin kuuntelemassa palautteen harjoituksesta, söin tietysti (koulun salaatin ja porkkanat, omat tonnikalat), ja lähdin puolilta päivin GB:lle valmentajaa tapaamaan. Maija oli kuntoon ihan tyytyväinen ja tsemppas mua sit kotimatkalla muuten. Varoitteli mm kaikista oman pään aiheuttamista ongelmista kisoissa ja kisojen jälkeen jne. Ihan hienoo et osaa varautua niihin ennalta.

Äsken kävin salilla fiilistelemässä vaparia. Fiilistely on just oikee sana. Energiaa tuntuu olevan tänään hyvin vaikak nälkä kurnii mahassa, eikä unikaan maailman levollisinta ollut. Vaparia tein osissa, testasin vähä pukua ja pykälää nopeempaa musiikkia. Kaikki toimi. Jalat ei tuntunu enää niin tukkoisilta ja kaikin puollin olin ihan tyytyväinen vaik en koksua tehnytkään, eikä kaikki vedot ollu ihan puhtaita. Fillaroin 10min. ja istuin hierovassa tuolissa hetken aikaa.

Tänään on ollu ihan listava fiilis, ja oon alkanut jopa odottaa lauantaita, vaikka tähän mennessä se on ollut vähän sellanen peikko ja mörkö koko kisa.

..nyt mä syön, ja sit alan ihan oikeesti pakkamaan!

---