Tänään meinasin jättää aamulenkin väliin, mut vaa'alla seistessä ajattelin, et huomenna on aikaisempi herätys, joten jos jonkun aamulenkin haluaa jättää väliin, se olkoon huomisen. Niinpä vedin lenkkarit jalkaan ja kiskoin koiran ulos.
Koiraa jouduin kiskomaan kun sitä väsytti, koska käytiin ulkona myös 5.30 kun jätkän maha oli sekaisin. Se onneks herätti ja pyysi ulos eikä tehny tarpeitaan sisälle. Reppanalla oli tosi kiire ulos ja penet tassut suti käytävän liukkaalla lattialla. ulkona seisoskeltiinkin aika pitkä tovi, mut onneks sai aamulla sitten vielä nukkua pitkään :)
Oon siis päättänyt osallistua Vitabalans Nordic Open -kisaan Riihimäellä 31.10, joten dieetti jatkuu entisen kaltaisena, vaikka hermot välillä kiristyykin. Kaapeissa on vielä herkkuja edellisen kisan jäljiltä, josta uskomatonta kyllä, on vasta viikko aikaa. Tuntuu kuin siitä viikonlopusta olis jo ikuisuus. Ja tuntuu kuin se olis ollut joku muu joka siellä lavalla keikkui. Uskomatonta että kahdeksan vuoden aktiivisen haaveilun jälkeen vihdoin tein sen!
Jos kahdeksan vuotta on haaveillut osallistuvansa kisaa, tehnyt vapaaohjelman, hankkinut puvut ja kengät, treenannut tuntikausia ja dieetannut koko kesän, ei kukaan, ei edes herra Ourama, voi kieltää osallistumasta toiseen saman kuukauden sisällä pidettävään kisaan, vaikka se olisi kilpailevan liiton kisa.
Miten nämä liitot edes kilpailee keskenään? Fitness Expo sai kilpailijansa jo nyhdettyä kuiviin, niistä ei liitto saa enää tällä kaudella mitään enempää. Miksi siis ei saisi hankkia kisakokemusta muista kisoista?
Mä kilpailen itseni takia, ylittääkseni omat rajani, saadakseni itsestäni irti enemmän, saadakseni motivaatiota ja hyviä kokemuksia elämääni. Fitness Expoon oli ladattu kaikki kahdeksan vuoden paineet, ja nyt fiilis on rennompi. Expoon valmistautumisessa jäi harmittamaan se parin viikon notkahdus dieetissä, jonka takia en ollut niin kireässä kunnossa kuin olisin voinut olla -ehkä.
Ekassa kisassa on mahdotonta asettaa tavotteita kunnon suhteen, kun ei tiedä miten kroppa reagoi tai miten pää kestää. Nyt oon jo vähän viisaampi, joten miks en jatkaisi vielä 3 viikkoa?
IFBB:n kisoissa vaaditaan isompaa lihasmassaa, joten seuraavat KP:n kisat on mulla edessä vasta ehkä v.2011. Olis hullua jättää käyttämättä tilaisuus kokeilla erilaisia viimeistelyitä nyt, jotta v.2011 tietää miten kisaan kannattaa valmistautua. Kyse on kuitenkin tosi pitkästä ajasta, jossa kolme viikkoa on yks.. hmm.. tosi lyhyt aika ;)
Ja toisaalta, kilpailukieltoahan tuosta liittorajan yli hyppäämisestä ei tule, mutta vaikuttaako se tuomareiden mielipiteeseen? KP ei varmasti katso hyvällä, mutta onko sillä lopulta merkitystä?
Nyt täytyy siis löytää tsemppi kolmen viikon rutistukseen, ja löytää se sama fiilis, jolla esiintyminen lavalla oli niiiiin mahtavaa. Sitä samaa tunnelatausta ei varmaan saa, mutta ehkä saan rennomman suorituksen posekierroksella :)
Ai niin! Tuomarikortit julkaistiin Body-lehden nettisivulla:
Sen mukaan pari tuomaria olis antanu mulle kolmossijoituksenkin ekana päivänä, ja nelosia tuli tokana päivänä! Jei! En siis ollutkaan posekierroksen heikoin lenkki. Tai siis olin, mut en niin heikko ku luulin ;)Tästä on hyvä jatkaa!
---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti