maanantai 30. elokuuta 2010

Vitamiinien ihmeellinen voima

Eilen oli tukkoinen ja kipuinen olo. Tuntui kuin vähän lämpökin nousisi ja kurkku oli kipeä.
Ahneuksissani en tietenkään hankkinut sijaista BodyPumppiin (sunnuntai!!) vaan päätin "ottaa kevyesti". Eihän siitä mitään tullut siitä kevyesti ottamisesta. Alkulämmittelyn jälkeen oli jo ihan ok olo, ja kun kyykkybiisissä on asiakkaita kuitenkin tsempattava, omakin kroppa joutuu adrenaliiniryöpyn valtaan ja se on menoa sitten.

Tunnin jälkeen oli energiaa ja paukkuja tehdä ihan mitä vaan, mutta valittettava tosiasia on, että suihkun ja palkkarin jälkeen olo alkaa kummasti rauhoittua ja samat säryt tuntuu taas, nenä vuotaa ja väsyttää.

En viitsinyt turhaa sinnitellä hereillä ja kaksiä olematonta tekemistä, vaan pujahdin peiton alle ja otin kirjan käteen.

Tiko on alkanut nukkua mun viekussa nyt ihan vakkaristi. Ei koskaan ennen oo viihtynyt vieressä kovin pitkään, ainakaan jos siihen koskee (välitön murina!), mutta liekö lyhyen turkin tai ehkä vanhuuden ansiota että poika viihtyy nyt paremmin rapsuteltavana. Luulisi että 160cm riittäisi yhdelle + pienelle koiralle, mutta ei. Unissani en tietenkään edes huomaa kun koira hivuttautuu keskelle sänkyä, mutta herätessäni huomaan olevani joko ihan sängyn reunalla tai ilman peittoa tms. Näin kotona, eikä homma helpottunut möksälläkään:

"nuku sä mami missä tykkäät mut me nukutaan iskän kaa tässä."
Oon varma, että aamun hyvä olo on illalla otetun monivitamiiniporeen ansiota. Oon kesällä koittanut syödä vitamiinit ihan oikeasta ruuasta, mutta nyt palasin purkille. Ei enää yhtään kipeä olo. Vähän ehkä nuutunut, muttei enää väsynyt olo :)

Tänään alkoi virallisesti syksy, kun salin syyslukkari astui voimaan. Pari päivää onkin tuntunut jo syksyiseltä ja vilukissa on joutunut kääriytymään jo kaulahuiviin ulos mennessään. Koskahan sitä joutuu kaivamaan pipon ja hanskat esiin?! Ei haluu, ei tahdo!! Tule takaisin aurinko!!

torstai 26. elokuuta 2010

Ihme herätys!

Heräsin siihen, että makuuhuoneen ovelta kuului kolme koputusta.
Sydän hyppäs kurkkuun ja sekunneissa ehdin kelata kai satoja vaihtoehtoja läpi.. Mitään muuta ei kuitenkaan kuulunut ja makkarin ovi pysyi kiinni. Tikokin nukkui vieressä kuin pieni porsas, muttei se muutenkaan herää ellei sitä erikseen herättele - ei mikään paras vahtikoira.

Nytkin se nukkuu soffalla tyytyväisenä..

Ei täällä kämpässä sitten ketään näkynyt, joten kai se oli vain tosi todellista unta. Vaikken kyllä uneksinut mistään koputtajista.

Eilisestä haukkari-olkäpäätreenistä on muistona mukavaa jomotusta. Pitäisköhän vielä jumiuttaa jalat ennen mökille lähtöä niin voi sitten hyvällä mielin rentoutua mökkisaunassa?

Nyt on pitkästä aikaa taas huojentunut olo kun eilen saapui kauan odotettu palkkapäivä ja sain laskupinon hävitettyä. Autossa on taas leimaa vuodeksi, ja liitosta tuli tieto että saan soviteltua päivärahaa jumppaohjausten ohelle ihan kivasti. Aamulla sain vielä sähköpostia että ShapePulse ja PowerStep on molemmat läpäisty ja saan niitäkin nyt alkaa ohjaamaan :)

Aamun sateiden jälkeen aurinkoinen taas välillä paistelee ja me lähdetään möksälleee!!! :D

tiistai 24. elokuuta 2010

Onnea äiti!

Viikonloppuna juhlittiin äipän 50-vuotis synttäreitä Porissa.
Oli mahtavan mukavat kemut: naurua, laullua, soittoa, viiniä, ruokaa ja ennen kaikkea hyvää seuraa - parasta.

Minä ja mun veljet <3    
Ihanaa kun juhlissa oli vain ja ainoastaan kaikkein läheisimmät sukulaiset. Ei olla miesmuistiin oltu kaikki serkuksetkaan samassa paikassa samaan aikaan, vaikkei meitä ole kuin viisi.

Mää ja rakas serkku
Kenelläkään ei ollut lahjoistakaan paineita, kun äiti pyysi multa lahjaksi meikin, serkkupojan vaimokkeelta kampauksen, ja kaikilta pojilta kitarointia ja laulua. Veljen kihlatun tehtävä oli pitää anoppi ruuassa, ja serkkutytön tehtävä pitää tädin viinilasi täynnä.
Itseasiassa mun toisen veljen tehtävä oli pitää huolta että äiti juo myös alkoholitonta juomaa pitkin iltaa, mutta koska Poopsi mielummin musisoi, meinas juhlakalun juhlakunto äityä villiksi ;)

Tiko väsähti ekaks!
Parhaatkin juhlat loppuu joskus. Tällä kertaa kukaan ei haastanut riitaa, ei tullut sanaharkkaa, kukaan ei halunnut jäädä juhlimaan pidempään kuin muut eikä kenenkään juhlat loppuneet ennen aikojaan. Kaikki selviytyivät sinne minne oli tarkoituskin, eikä kukaan nukkunut vessassa, puutarhatuolissa tahi paljussa.
Hyvät bileet kaiken kaikkiaan :)

Lauantai oli yllättävän mukava, kun ottaa huomioon juhlatunnelman määrän, ja sunnuntain kotimatka oli kerrassaan leppoisa. Neljä tuntia meni nopeasti kun seurana oli pari polttarivierasta joilla riitti kemuistaan kerrottavaa koko matkaksi.

Pienet päikkärit oli nukuttava ennen pumppituntia, enkä ihan kunnolla tainnut herätä ennen alkulämppäribiisin loppua kun puhelin ihan mitä sattuu.

Maanantaina suunnittelin meneväni PowerStep-tunnille, mutta olo oli lämpöinen ja heikko joten jätin väliin. Toivoin että olo johtuis huonosti nukutusta yöstä ja painajaisista, mutta sama lämpöily jatkui vielä tänään. Vedin kuitenkin Combatin, vaikkei se ehkä ollut kovin järkevää. Toivottavasti kunto ei tästä paljon pahene. Seuraava ohjaus olis vasta sunnuntaina, joten tarvittaessa pystyn kyllä lepuuttaa, mutta se onkin eri asia haluanko lepuuttaa!
Tahtoo treenaa!!
Vääntää rautaa ja riehua vaparin kimpussa!
Nyt!
Heti!

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Tehokasta iltaa

Combat-kollega on viimeistä viikkoa töissä ja halusi juhlistaa sitä kimppaohjauksella mun tunnilla. Sovittiin että hän vetää kolmen vuoden takaisesta ohjelmasta 1-5 ja mä uusinta 6-10 (sääntöjen mukaan ohjelmia miksattaessa vähintään puolet on oltava uusinta).
Oli tosi siistiä olla asiakkaan roolissa kun vedettiin mulle outoa ohjelmaa nopeilla vaihdoilla - olin pari kertaa ihan pihalla. Mikä käsi ja mikä jalka ja mihin suuntaan? Joissain tilanteissa peilikuvana tekevä ohjaaja on hämäävä.

Compsun jälkeen huristelin äipän luo taikomaan värit kulmiin ja ripsiin perjantain synttärijuhlia silmällä pitäen, ja veistelemään isäpuolen jaloista ylimääräiset kovettumat pois. Lääkäri käski pistää jalat kuntoon ja tämä meni ja otti taas katkoteräveistä käteen. Hölmö, hölmö, hölmö mies -sitä varten on kosmetologityttäret pitämässä huolta! Ei kai niitä koulutuksia ole huvikseen hankittu ;)

Eilisistä höntsäilyistä on yläselkä ja takaolkapäät kipeet. Vaikka en tehnyt juuri mitään voimaliikkeitä. Suosittelen siis toisinaan kokeilemaan yhden käden ojentajapunnerruksia!
Tein muutaman käsi penkillä, ja muutaman lattialla toisen käden avustuksella, ja näköjään ne riitti ärsykkeeksi, vaikka ojentajapunnerruksia tulee kaksin käsin tehtyä joka combatissa. Hassua.

maanantai 16. elokuuta 2010

Tarviiko ihmetellä?

Tarviiko ihmetellä miksi väsyttää, jos treenikertoja on viikossa 8? Hah, ja ihan huomaamatta.

Sain äipälleSATSin viikkopassin ja käytiin kokeilemassa eri lajeja. Olin niin ylpeä kun äiti kävi vikalla lomaviikollaan neljä kertaa treenaamassa, ja tulin vasta sitten ajatelleeksi, että näiden kimppatreenien lisäksi mulla oli omatkin tunnit.

Eilen oli tosi hyvä lataus BodyPumpissa. Sunnuntaitunneilla on aina hyvä fiilis ja levänneet treenaajat kokeilee rajojaan. Sali oli melkein täynnä ja eturivi täynnä ekakertalaisia, takarivissä sällejä joiden kamppailua painojen kanssa on aina hauska seurata. Kun ei ne ymmärrä että pitkiä pumppisarjoja tehdessä joutuu laittaa pienen pienet painot jos ei lihat ole siihen ärsytykseen tottuneet.

Tänään kävin vähän salilla höntsäilemässä ja testailemassa vaparimusavaihtoehtoja. Jalka nousi aika kevyesti ja muutamia uusia vaparipätkiä olis jo valmiina. Nyt odotellaan että olis aikaa miettiä ja pohtia ja opetella uusia liikkeitä :) Jei!!! Uuden koreografian tekeminen se vaan on aina yhtä kivaa - kunnes tulee se hetki kun kaikki ideat on käytetty ja aukkoja on vielä täytettävänä.

Koreografian lisäksi pitäis jostain taikoa nyt myös sitä lihasmassaa. Tämä mun massakausi on nyt epäonnistunut toooodella pahasti. Niin paljon aerobisia tunteja ja pumppeja vedettävänä, että omalle lihasten kasvatukselle ei ole ollut mahdollisuutta. Paino on pudonnut taas lähes siihen, mistä alun perin lähdettiin nostamaan. Ja koska kunto on lähes sama, vois ajatella, että lihasta on tullut kahden vuoden aikana kilo. Se ei oo paljon.

Nyt olis muutama kuukausi aikaa syödä hyvin ja nostaa rautaa, kunnes taas vuoden vaihteessa aletaan keventää. Hui :)

perjantai 13. elokuuta 2010

Rentouttavaa(?) mökkeilyä

Käsivarret on sen näköiset, kuin olisin vähintään viillellyt itseäni tai joutunut villikissan kynsiin mökkimetsässä.

pikkupikkuviillot kirvelee niin maan perusteellisesti!
Ihastuin puutarhasaksiin ja harventelin villiintyneet vattupuskat ja viiniparjapensaat, katkoin muutaman koivun, revin juurineen irti horsmat ja nokkoset ja yhden pihlajan.

Ne sakset oli niin näppärät, että päätin omaan tulevaan pihaani (tai palatsini puutarhaan) istuttaa vain kuivia ja villiintyneitä puskia joita voin sitten päivät pitkät harventaa.

Kerättiin myös sormet sinisinä mustikoita monta litraa.

Ja asuntoauton hajonnutta markiisia irroitettaessa ihmeteltiin kun ei se tule alas vaikka ruuvit on kaikki irti. Minä sinne katolle sitten ja totesin että joku älykkö oli tilkinnyt markiisin ja auton seinän väliin jäävän rakosen jollain maailman sitkeimmällä saumausvaahtosilikonikumihässäkällä, jota ei katkoteräveitsellä tai puukolla saa irti. Eikä isäpuoli antanut mulle rälläkkää, joten markiisi jäi kiinni.

Tiko juoksenteli taas vapaana ja polskutteli naapurin lammessa niin että kotona se oli ihan raato. Illalla se yritti sitkeesti pysyä hereillä, mutta silmät meni väkisin kiinni ja reppana nukahti pää pystyssä.


Ai niin, ja harvennuspuuhissa crocsin reiästä luikerteli kastemato varpaiden väliin - yäk, se oli tosi ällöä!!

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Hajoamisia

Miten kirjoittaa neutraali, ehkä jopa ystävällinen kirje ihmiselle, jota kohtaan ei tunne mitään lämpimiä tunteita? Jonka kanssa halusin ja kuvittelin voivani olla ystävä, mutta joka on tehnyt selväksi, ettei halua olla mulle ystävä. Jonka käytös muuttuu sen mukaan, keitä on ympärillä. Joka ei varmaan edes ymmärrä, kuinka kurjasti toisinaan käyttäytyy. Jonka seurassa joutuu pelkäämään mihin ilta johtaa. Joka syyttää mua nyt kaikesta mikä elämässä on huonosti..

Ajatukset on velloneet asian ympärillä viikon, ja päätin laittaa ne paperille. Tai ykkösistä ja nollista muodostuneelle paperille. Halusin saada asiat esiin siinä järjestyksessä, jossa ne tarkoitan, kokonaisina ja keskeytyksettä.
Tarkistutin tekstin varmuuden vuoksi, etten vahingossa ole rivien väliin piilottanut piikkejä.
Kirje lähti sähköisesti eilen Saken kirjoittaman saatteen kera, ja nyt jännityksellä odotetaan millaisen vastaanoton se saa. Alkaisko asiat vihdoin selvitä, vai saadaanko aikaan vuosisadan pahin hyökkäys. Kaikki on mahdollista.

Tää case on vain jäävuoren huippu. Se vaatii opettelua, mutta oon päättänyt olla enää alistumatta. Aion pitää puoleni, sanoa omat mielipiteeni ja vaatia, että mua kohdellaan kuin ihmistä ainakin. Mun yli ei enää kävellä, eikä aseteta ehtoja "kyllä sun Johanna täytyy ymmärtää että...". Ei. Mä en aio enää "ymmärtää" sitä, että musta tuntuu pahalta.

Mä olen elämässäni jo ymmärtänyt niin kauhean paljon. Pienestä asti mulle on sanottu "sun täytyy Johanna ymmärtää että..." Oman hyvinvointini kustannuksella oon halunnut että muilla olis asiat hyvin. En oo koskaan ajatellut, että mun tunnetilat vaikuttaa myös läheisiini, niihin joiden parasta oon ajatellut yrittäessäni olla epäitsekäs.

Välillä on siis todella itsekästä olla epäitsekäs! Ehkä se on se suvussa periytyvä marttyyrigeeni, joka saa aikaan näennäistä epäitsekkyyttä ja uhrautumista.

"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että sun veli on niin pieni että se tarvii enemmän huomiota"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että naisen tärkein tehtävä on pitää koti siistinä ja mies tyytyväisenä"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että ei meillä ole varaa"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että raskas työ vaatii raskaat huvit"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että jos ei kotona saa, on haettava muualta"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että ei elämän kuulukaan olla helppoa"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että ei töissä kuulukaan olla mukavaa"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että työ on ihmiselle kaikki kaikessa"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että ei ihminen voi aina tehdä oman mielensä mukaan"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että kaikki miehet pettää"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että Sakella on menneisyys..."

Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että tätä listaa vois jatkaa vaikka kuinka pitkään... ja kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, ettei sun tarvi ottaa vastaan parisuhdeneuvoja eronneilta ja karanneilta, ei työsuhdeneuvoja työttömiltä ja eläkeläisiltä, ei elämänohjeita niiltä, joiden omakaan elämä ei ole täydellistä.
Mikä kukaan on neuvomaan ketään missään?! (Jos joku joskus jotain mut ku ei kukaan koskaan mitään..)

Pää pystyyn ja eteenpäin! Nyt mulla on työ josta pidän, mutta myös tarpeeksi vapaa-aikaa, terveys, koti, takuton kalju koira, ihanan kultainen poikaystävä jonka kanssa vietettiin ihanan mukava lauantai..
Uusi alku uudelle elämälle! <3

perjantai 6. elokuuta 2010

P*rr* mopoilijat!!

Mopopojat pärryytti ikkunan alla kolmelta yöllä! Ärsyttävää! Ja tytöt kikatteli kyydissä.. Nyt ymmärän miks meistäkin valitettiin silloin vuonna kivi ja vasara kun mopot oli kova juttu.

Näin unta että olin respavuorossa ja samaan aikaan piti vetää jumppaa. Express-tunti oli täynnä, musat ei toiminu oikein ja ihmiset teki mitä lystäsivät.
Juuri keskiviikkona yhdelle spinniohjaajalle kävi niin, ettei oikeaa cd-levyä löytynyt mistään. Onneksi löytyi uudempi levy, jonka ohjelmaa tämä ohjaaja oli jo opetellut ja muisti ainakin melkein kokonaan oikein ;)

Naurettiin tunnin jälkeen että tilanne oli kuin suoraan painajaisesta. Oli hauska huomata, että kollegoilla on samoja stressipainajaisia: musalaitteet ei toimi tai mikki ei toimi tai koreografiasta ei vain ole mitään muistikuvaa. Tai asiakkaat vaan tekee ihan jotain omia juttuja vaikka mitä sanoisi.

Oon ohjannut niin paljon BodyPumpia ja BodyCombatia ja treenannut PowerStepiä, että kroppa on ihan naatti. Porin reissulla ei kovia treenejä vedetty, mutta ei se levostakaan käy. Toisten nurkissa punkkaaminen ja natisevilla sohvilla nukkuminen ei ole sitä parasta lepoa.
Ruoka-ajatkin heittelee eikä aina tuu syötyä sitä ravinteikkaimpaa ruokaa. Kaikki nämä vaikuttaa yllättävän paljon jaksamiseen.

Eilen olis ollut tarjolla combatia ja pesäpallon peluuta, mutta mun oli tyydyttävä kävelylenkkiin Tiksun kanssa.
Kymmenen tunnin yöunet luulis piisaavan, mutta kun ne samperin mopopojat herätti kesken unien ja sit alkoi päässä soimaan jumppamusat.

Porin reissut ei muutenkaan aina ole kovin rentouttavia. Otteita mummun kanssa käydystä keskustelusta:
-No onko Saken kanssa välit nyt vallan poikki?
-Ei kun kyllä me vähän niinku seurustellaan
-Pyh! Mitä siittäkin tulee!?

-No, meetkö syksyllä kouluun vai töihin?
-Jatkan tätä työtä ihan syksylläkin. Ohjaan ryhmäliikuntaa, teen respaa ja kuntosaliohjauksia.
-No mutta eks sä oikeisiin töihin mene?

-Koita nyt tehdä niitä lapsia niin kauan ku minä vielä elän!
-Kyllä sulla vielä elinaikaa on, eikä se lasten teko musta yksin riipu
-Eti sellanen mies jonka kanssa ne nyt teet, eikä tämä elämä niin kivaa ole että tätä enää kauaa jaksais.

veli ja minä <3
Karmarockissa sentään näin paaaljon kavereita ja harmitti oikein ettei kaikkien kanssa ehtinyt ees jutustella. Veljeni naispuolinen kaveri oli mun kanssa jutellessaan innoissan siitä, että olinkin ihan mukava! Hän oli kuullut paljon kauhutarinoita siitä, kuinka pelottava olen. Just.

Myös tuntemattomat ihmiset vaativat päästä juttusille, ja tenttasivat miksi olen päättänyt vihata heidän ystäväänsä, Saken entistä tyttöystävää. Hmm.. Qué?
Tämä väite on epätosi, ja jos se hypotettisesti olisikin tosi, pitäisikö sitä jotenkin perustella, miksei pidä kumppaninsa entisestä?

Tämä nainen teki kuitenkin illan aikana selväksi, että olen "pilannut hänen elämänsä"(<- suora lainaus).

Ainakin ex-avoppi (ex-kihlattuni äiti siis) vielä pitää minusta. Pitää niin paljon, että toivoisi minun ja exän palaavan vielä yhteen ja tekevän lapsia. Miten näistä lapsistakin puhutaan nyt niin kamalan paljon? Ja meidän erosta on jo kuitenkin aika kauan ja molemmilla on uudet kumppanit ja uudet elämät.

En ole tiennytkään että mulla on näin paljon valtaa ja vaikutusta ihmisiin! Pitäisikö sitä hyödyntää jotenkin? Nyt olen ilmeisesti käyttänyt voimiani vain negatiivisiin asioihin, mutta mihin positiivisiin tarkoituksiin nämä yliluonnolliset voimat voisi valjastaa?

Karman jälkeisessä kohmelossa kahviteltiin sunnuntaina serkkupojan synttäeitä. 50% vieraista, mukaan lukien juhlakalu itse, oli samanlaisessa kohmelossa,  joten oli melko hiljaiset juhlat ;)

Minä ja serkku ollaan saman ikäisiä ja hyvin saman kaltaisia. Katselin vierestä pakettien avaamista.. yhteiset isovanhempamme antoivat lahjaksi mynthon askin johon oli piilotettu 50€.
Minen saanu mittään kun mulla oli synttärit. En edes niitä mynthoneita.
Ei saisi olla kateellinen tai katkera, mutta kyllä se vähän harmittaa.

Asiaa kysyessä mummi totesi etten kutsunut heitä synttärikahville. Vantaalle? Jossa olen asunut melkein neljä vuotta eivätkä he kaikista kutsuista ja pyynnöistä huolimatta ole koskaan käyneet. Sen sijaan ihmetellään miksen käy useammin, eikä selitykseksi riitä se, että matkaan hurahtaa 7h aikaa ja 50€ tankkiin.

Vääryyksien vääryys! Tähän verrattuna juutalaisvainot ja romanivihat ovat pieniä murheita! ;)

Kaiken kaikkiaan tämä pitkä viikonloppu palautti jalat tukevasti maan pinnalle, ja ehkä vähän sen alapuolelle. Näiden itsetuntovaurioiden korjaamiseen kulunee muutama viikko, ja sitten voikin taas käväistä sukuloimassa.

On ihanaa olla kotona! Home sweet home <3