Miten kirjoittaa neutraali, ehkä jopa ystävällinen kirje ihmiselle, jota kohtaan ei tunne mitään lämpimiä tunteita? Jonka kanssa halusin ja kuvittelin voivani olla ystävä, mutta joka on tehnyt selväksi, ettei halua olla mulle ystävä. Jonka käytös muuttuu sen mukaan, keitä on ympärillä. Joka ei varmaan edes ymmärrä, kuinka kurjasti toisinaan käyttäytyy. Jonka seurassa joutuu pelkäämään mihin ilta johtaa. Joka syyttää mua nyt kaikesta mikä elämässä on huonosti..
Ajatukset on velloneet asian ympärillä viikon, ja päätin laittaa ne paperille. Tai ykkösistä ja nollista muodostuneelle paperille. Halusin saada asiat esiin siinä järjestyksessä, jossa ne tarkoitan, kokonaisina ja keskeytyksettä.
Tarkistutin tekstin varmuuden vuoksi, etten vahingossa ole rivien väliin piilottanut piikkejä.
Kirje lähti sähköisesti eilen Saken kirjoittaman saatteen kera, ja nyt jännityksellä odotetaan millaisen vastaanoton se saa. Alkaisko asiat vihdoin selvitä, vai saadaanko aikaan vuosisadan pahin hyökkäys. Kaikki on mahdollista.
Tää case on vain jäävuoren huippu. Se vaatii opettelua, mutta oon päättänyt olla enää alistumatta. Aion pitää puoleni, sanoa omat mielipiteeni ja vaatia, että mua kohdellaan kuin ihmistä ainakin. Mun yli ei enää kävellä, eikä aseteta ehtoja "kyllä sun Johanna täytyy ymmärtää että...". Ei. Mä en aio enää "ymmärtää" sitä, että musta tuntuu pahalta.
Mä olen elämässäni jo ymmärtänyt niin kauhean paljon. Pienestä asti mulle on sanottu "sun täytyy Johanna ymmärtää että..." Oman hyvinvointini kustannuksella oon halunnut että muilla olis asiat hyvin. En oo koskaan ajatellut, että mun tunnetilat vaikuttaa myös läheisiini, niihin joiden parasta oon ajatellut yrittäessäni olla epäitsekäs.
Välillä on siis todella itsekästä olla epäitsekäs! Ehkä se on se suvussa periytyvä marttyyrigeeni, joka saa aikaan näennäistä epäitsekkyyttä ja uhrautumista.
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että sun veli on niin pieni että se tarvii enemmän huomiota"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että naisen tärkein tehtävä on pitää koti siistinä ja mies tyytyväisenä"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että ei meillä ole varaa"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että raskas työ vaatii raskaat huvit"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että jos ei kotona saa, on haettava muualta"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että ei elämän kuulukaan olla helppoa"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että ei töissä kuulukaan olla mukavaa"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että työ on ihmiselle kaikki kaikessa"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että ei ihminen voi aina tehdä oman mielensä mukaan"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että kaikki miehet pettää"
"Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että Sakella on menneisyys..."
Kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, että tätä listaa vois jatkaa vaikka kuinka pitkään... ja kyllä sun täytyy Johanna ymmärtää, ettei sun tarvi ottaa vastaan parisuhdeneuvoja eronneilta ja karanneilta, ei työsuhdeneuvoja työttömiltä ja eläkeläisiltä, ei elämänohjeita niiltä, joiden omakaan elämä ei ole täydellistä.
Mikä kukaan on neuvomaan ketään missään?! (Jos joku joskus jotain mut ku ei kukaan koskaan mitään..)
Pää pystyyn ja eteenpäin! Nyt mulla on työ josta pidän, mutta myös tarpeeksi vapaa-aikaa, terveys, koti, takuton kalju koira, ihanan kultainen poikaystävä jonka kanssa vietettiin ihanan mukava lauantai..
Uusi alku uudelle elämälle! <3
1 kommentti:
En ala neuvomaan, mut lainaan sullee yhen kirjan kuhan saan sen itte luettua jollet sitten kirjastosta ehdo hakemaan sitä ennen.
Eckhart Tolle ja "Läsnäolon voima" - erittäin valaisevaa kamaa siitä, mikä on salaisuus onneen ja kuinka jokaisen on mahdollista saavuttaa se. Se vaatii kyllä lukijaltaan aika paljon ennakkoluulottomuutta ja rohkeuttakin, mutta en usko että ne muodostuu sulle ongelmaksi.
Lähetä kommentti