Uusi tavoite ja päämäärä?

Mulla on ollut jo monta vuotta treenivihkoni kannessa pari motivaatiokuvaa, joista saan voimaa ja innostusta treeniin. Kalenterin takakannen sisäpuolelta saman naisen kuva on vilahdellut nolosti palavereissa. Kuvia katsoessani tiedän, mitä haluan. Ne kuvat eivät ole vain fyysinen määränpää, vaan ne edustavat mulle mielentilaa ja elämänlaatua.

Motivaatiokuvani henkilö on sporttinen, energinen ja aurinkoinen. Hän ottaa huomioon kaikki kokoon ja näköön katsomatta, ja kylvää ympärilleen iloa ja hyvää oloa. Hän on tasapainossa fyysisesti ja psyykkisesti.

Kuvan henkilö ei välttämättä ole ollenkaan mielikuvani mukainen, mutta se ei haittaa, koska mielikuva, joka kuviin liittyy, auttaa minua jaksamaan arjen harmaudessa. Se on jotain mitä kohti olen menossa. Jotain, joka saa hymyilemään tuulessa ja tuiskussa.

Nyt olen tilanteessa, jossa motivaatiokuvat on vanhentuneet.
Myönnettävä se on - olen saavuttanut tavoitteeni. Vaikka motivaatiokuvani nainen on aina ollut mielestäni täydellinen, se ei tarkoita, että olisin tyytyväinen itseeni. En todellakaan ollut tyytyväinen syksyn kisakuntooni, mutta lihaksistoltani olen saavuttanut haluamani. Sen takia olen tyhjän päällä. Siksi en saa otetta treenistä. En tiedä mitä kohti mennä, olen siis hukassa!

Nyt on kaksi vaihtoehtoa: A) Löytää uusi motivaatiokuva tai B) ...en keksi mitään muuta vaihtoehtoa.

Mistä se sitten löytyy? no netistä tai lehdistä joo, mutta - Mitä minä haluan?

Haluanko isommat lihakset? Vai kiinteän, seksikkään, kurvikkaan ja/vai sporttisen kropan?
Jälkimmäistä haluaisin kuvata yksinkertaisesti sanalla fitness, mutta kun se meillä Suomessa niin automaattisesti liitetään fitnesskilpailijoiden fysiikkaan, enkä nyt tarkoita sitä.

Tässä tapauksessa fitness-sanaa kuvaisi ehkä parhaiten viimeaikoina otsikoissa ollut "fitness guru" Jennifer Nicole Lee

Kuva on JNL:n facesivulta. He'hei, olisko siinä mulle (JML) uusi roolimalli? ;)

Kike Elomaa on aina ollut yks mun suokkareista. Hän oli aikanaan kehonrakennuksen maailmanmestari ja lajissaan ammattilainen. Aika kauas ollaan tultu vuodesta '81, niin minä kuin kehonrakennuskin. Kuvat Kiken fanisivulta.

Tässä Bodylehden fb-sivulta lainatussa kuvassa on Arnold Amateur-kisassa hienosti neljänneksi sijoittunut Tarja Vähäkuopus. Hän on mielestäni todella kaunis ja sopusuhtainen nainen, mutta totta puhuakseni, mun makuun bf-kilpailijat alkaa olla liian lihaksikkaita. Tiedäthän, sillä samalla tavalla kuin Ferrari on hieno auto, mutta oma pikku Micra on mun käyttöön parempi.

Kilpalulajeja jos mietitään, joku bf-pönöttämisen ja bikinikeikuroinnin välimaastosta olisi mun mieleen, kuitenkin niin, että kilpailuun kuuluisi myös vapaaohjelma, jota ei arvotettaisi pelkkien temppujen perusteella. Onko se liikaa vaadittu? ;)

IFBB Fitness Pro Oksana Grishinan vapaaohjelmat on paljon muutakin kuin temppuja toisen perään, eikä fysiikan kuvailuun meinaa löytyä edes sanoja.

Silti... ajattelenpa omalle kohdalle... Oksana on u-p-e-a, mutta haluaisinko itse olla saman näköinen? En ehkä. Ei edes ehkä, vaan en. Tiedän, olen väärässä lajissa :)

Jamie Eason on melko lähellä omaa ihannettani

Mutta missäs kisassa tällä rungolla menestyy?
Ehkä lajiksi on valittava fitnessin sijaan joku muu, kuten tankotanssi, jossa myös saa tehdä koreografian musiikkiin, opetella uusia temppuja, haastaa itseään ja halutessaan voi kilpailla. Tai ehkä menen tanssitunneille. Lajin on haastettava koko kehoa, siinä on oltava taitojen opettelua ja sarja, ohjelma tai rutiini jota kehitellä. Kilpailun tai näytöksen tarvitsen, jotta on päämäärä ja päivämäärä mitä kohti mennä.

Sunnuntaisairastelua

Tänään oli kaunis ja aurinkoinen sunnuntai, jonka vietin ihan kokonana sohvalla maaten. Paitsi kun hain ruokaa... jonka söin maaten. Lämpöä taas se keväältä tuttu 37,1.

Eilen olin arvioimassa FAF Gym Trainer-kurssin käytännön osuuksia yhdessä neljän muun kouluttajan kanssa. Päivä oli pitkä ja raskas, mutta mukava. Oli kiva nähdä miten hyviä kuntosaliohjaajia on valmistumassa, mutta valitettavasti muutamalla jännitys taisi olla liian iso pala purtavaksi.

Onhan se jännä paikka, muistan kyllä omat näyttökokeet, siksi yritin tehdä näyttötilanteesta oppilaan kannalta mahdollisimman helpon ja pysyin niin kaukana kuin pystyin ilman että näkö- ja kuuloyhteys katkesi.

Muistan ne omat koulutukset ja sen nutinan kokeiden jälkeen, kun hylsyn saaneiden mielestä se kouluttaja oli "ihan liian nipo". Pahaltahan se tuntuu oppilaasta, mutta myös kouluttajasta olla päästämättä oppilasta näytöstä läpi, mutta siihen on kyllä aina perusteet. Oikeasti.

Olin varautunut treenailemaan vielä päivän päätteeksi itse, mutta olo oli tosi nuutunut. Kotiin päästyä olin ihan kuitti. Ei se päivä nyt niin raskas ollut! Pistin leffan pyörimään ja nukahdin. Koko illan torkuin sohvalla ja silti nukuin vielä 10h yöunet. Ja tämä päivä on tosiaan mennyt ihan vaan maatessa.

Oon silti tyytyväinen, että tajusin hidastaa jo nyt! Kestihän tätä teettelyä jo muutaman päivän, mutta sinnillä sitä vaan vetää läpi sovitut jutut, ja koska pystyy töihin, ei muka ole syytä jättää treenejäkään tekemättä. Jospa tämä flunssan poikanen olisi tällä taltutettu :)

Itseäkin ihan ihmetyttää, mitä kaikkia ajatuksia sitä päässä pyöriikin kun vaan antaa niille aikaa... pitäisköhän tätä tehdä useamminkin - olla vaan?

Kauneutta ja terveyttä

I Love Me - Kauneus- ja terveysmessut 2012 oli ja meni. Huikea tapahtuma, jossa olisi katseltavaa ja kuunneltavaa ihan joka kellonlyömälle jos vaan jaksaa kävellä ja kiertää. Siellä olis ollut pari mielenkiintoista luentoa, harmittaa etten ehtinyt kuuntelemaan.

Minä olin Wrangen osastolla lauantaina ja sunnuntaina maistattamassa Easy Bodyn ja Isostarin protskupatukoita sekä Modifastin ateriankorvikejuomaa. Ja myin Pumaa. Ja Better Bodiesia.

Lauantaina tiimiin kuului mun lisäksi Maija, Heli ja tämän mahtavan kuvan mestarillisesti vastavaloon taituroinut Liisa.

Mää ja Maija E.

Sunnuntaina Maija vietti ansaittua vapaapäivää ja hänen paikkansa tiimissä otti ihan yhtä ansaittua vapaapäiväänsä messuille viettämään tullut tehotyttö ja ikiliikkuja Nina, joka on tällä kaudella kunnostautunut mun huoltajana, treenikaverina ja nyt siis myös promotiimiläisenä. Siis sen lisäksi että on ennen kaikkea mun ystävä!

Mää ja Nina R.

Ninalle erityiskiitos nopeasta paikkauksesta, kun paikalle buukattu toinen tehonainen joutui viimehetkellä, edellisenä iltana, perumaan keikan.

Lauantaina lounaan jälkeen kiersin kahvikuppini kanssa omalle osastolle pidemmän kautta, jotta edes vähän ehdin nähdä messutarjontaa. Fitpolen (tai Ahlsportin) osastolle jäin kyselemään messutarjoustangosta tarkempia speksejä ja Lorna Janen  osastolla ihastelin vaatteita. Siinäpä se sitten olikin se messuilu. CocoVin osastolla ei mun mielestä ollut kummoisia messutarjouksia, mutta väkeä siellä silti riitti. Kansa on löytänyt superfoodit ;)

Sunnuntaina, kun messuhalli alkoi hiljentyä, kävin tekemässä ostokset: Fitpole Original.

Tyypit olivat tehneet pääsääntöisesti postimyyntikauppaa, joten mä sain oman näytillä olleen pakettini sopivaan uloskantohintaan. Ei jäänyt messuosaston purkajille ylimääräistä kannettavaa. Win - win situation! :)
Ja autolle kävellessä ymmärsin, miksi se haluttiin myydä pois eikä kantaa takaisin. Huh! Kiitin onneani (tai tapaani olla myöhässä) siitä, että olin valinnut alleni oman auton bussin sijaan.

Ja illallahan se jo kasattiin paikalleen.
Se oli tosi näppärää. Tanko oli kahdessa osassa, ja paketissa tuli osien yhdistämiseen tarvittava kuusiokoloavain. Tanko kiristettiin lattian ja katon väliin (säätövaraa oli aika reilusti) myöskin mukana tulleella jakoavaimella. Laitettiin se silmämääräisesti suoraan, koska vatupassi oli ihan hunningolla. Se näytti ihan mitä sattuu.

Halailin ihanuutta koko loppuillan ;)

Arvatkaa mitä tein tänään vapaapäivänäni!?

Some happy times with my new pole! 

Ekat pyörähdykset oli kamalan kömpelöitä, norsu posliinikaupassa, mutta siitä se lähti sujumaan. Tankoa sai vähän väliä pyyhiä kun epiteelit jäi siihen kiinni, kädet luisti ja jalkoihin sattu, mutta oli se niin kivaa!

Olin jo ihan unohtanut, että tällästä liikunnan ja urheilun pitääkin olla - tekemisen iloa ja onnistumisen tunteita. Vaikka salillakin tulee hyvä fiilis, mutta ei siitä hauiskäännöstä ihan samanlaisia kiksejä saa. Siitä on ihan liian kauan kun olen viimeksi oppinut mitään uutta. Nyt riittää haastetta ja opeteltavaa. Ihan loistava fiilis kun saa pienen pähkäilyn jälkeen jotain tehtyä. Ja nää oli vasta ihan perusjuttuja.

Mutta nyt tässä meneekin varmaan taas ainakin viikko ennen seuraavaa treenimahdollisuutta - on sen verran nahattomat kaikki taipeet! Kun kroppa tottuu, on ehdottomasti mentävä tunneille inspiroitumaan.

Olisko suosituksia studioista tai ohjaajista? Sain osastolta flyerin, jolla pääsee kokeilemaan jotain Pole4Fitin tunneista.

Odotan innolla sitä päivää, kun hermotus ja lihaksisto kehittyy siihen kuntoon, että saan tehtyä jotain oikeasti hienoa! Jotain niinku tähän tyyliin:

Huom! Oona Kivelä on siis Suomen - ja maailman - huippu. Ymmärrän, että samalle tasolle (tai edes lähelle) pääsy vaatii satoja, tai jopa tuhansia, tunteja tangolla. Mulla on niitä takana 6. Joten tankotanssijat, no worries, en aliarvioi lajia, olen vain innoissani :)

Ärrrrrsyttävääää!

Tänään työpäivän jälkeen auton tuulilasissa odotteli keltainen Q-Parkin 60€ maksuklappu 2h pysäköintiajan ylityksestä. Jo kolmas tässä kuussa.

Kyse ei ole siitä, että tahallani jättäisin auton kielletylle paikalle, tai välinpitämättömyyttäni jättäisin auton ylipitkäksi ajaksi parkkiin, siksi se ottaa extrapaljon päähän. Varsinkin kun työpäivän pituus oli tänäänkin 2,5h, siitä jäin reilusti siis maksajan puolelle.

Se taitaa silti nykymaailmassa olla jo kohta joka paikassa niin että pitää maksaa saadakseen tehdä töitä.

Kun asiakkaaseen keskittyy koko tunnin, unohtaa kaiken muun, ja kun se seuraava asiakas tulee heti perään, ei sitä autoa vaan millään muista. Ei auta kännykkämuistutuskaan kun sitä kännyä ei voi pitää mukana.

Keräilin itseäni hetken, nielaisin ja pyyhin vetistävät silmät. Kun asialle ei mitään enää voi, treeni auttaa ketutukseen. Siispä salikamat päälle ja rautaa niskaan.

Kyykkytreeniä tehdessä eräs miespuolinen asiakas tuli kertomaan, että tuntee yhden kovan urheilijan joka opetti, että kyykätessä kantapäiden alle kuuluu aina laittaa koroke.

Jaa. Hymyilin ja nyökyttelin.

- "Ootko kuullut siitä?" kysyi mies.

- "joo, se liittyy kai nilkan liikkuvuuteen..."

- "ei ei ei, kun aina pitää laittaa lauta tai muu koroke"

- "joo'o, silloin kai saa paremmin kantapäälle painon ja aktivo..."

- "ei ei kun se on tosi hyvä urheilija, Se täällä joskus opetti ja kaikki sen jälkeen laittoi kyykyssä laudan kantapäiden alle"

- :)

En voinut enää vastata mitään. Joskus vaan on parempi olla hiljaa. Ja hymyillä. Vihaan sitä, että joku sanoo, tai edes kuvittelee, että jotain on pakko tehdä vain siksi että niin on. Minä haluan syitä ja perusteluita.

Seuraavan kyykkysarjani jälkeen sama mies tuli takaisin:

- "kaverini, hän harrastaa power liftingia, sanoo että tyttöjen pitäisi ainoastaan tehdä tätä kyykkyä" sanoo mies ja demonstroi minulle askelkyykkyä. "Ei mitään muuta kuin tämä."

Enää en edes hymyillyt. Ainakaan ollenkaan aidosti. Hämmentynyt irvistykseni ja ärsytyksen sekainen turhautumiseni saattoi etäisesti muistuttaa hymyä, ja tyynestä pois kääntymisestäni huolimatta kiehuin, mutta toivon, ettei mies pahoittanut mieltään. Sehän on asiakas. Ja asiakas on aina oikeassa.

Sain tehtyä hyvän treenin, kaikesta huolimatta. Kokeilin erilaisia toiminnallisia liikkeitä, sain hien irti ja ärsytyksen tasoa laskettua. Ilman 180€ velkaa Q-Parkille olo olisi voinut olla ihan loistava.


Huomenna menen heti aamulla 9.00 ohjailemaan jumppaa yhdelle työporukalle, joten nyt ruokaa ja nukkumaan. Ensin on toki pakko katso kilpa-aerobicin (Fisaf) MM-kisojen nettilähetystä. Go Rita GO!!

Tietoturvaongelmia

Lauantaiaamun jumppaohjaukset oli ihana paluu mikin taakse :)
Kuten aina, kun aamulla on erityisen aikainen tai tärkeä herätys, nukkuminen oli ihan olematonta. Pitkin yötä katselin kelloa varmana siitä, että ihan just nukun pommiin. En nukkunu.

Kerrankin olin ajoissa. Coressa liikkeet ei tietenkään mennyt musiikiin - en sitä oikeastaan odottanutkaan kun musiikin funtsimiselle ei ollut aikaa, mutta kaikki suunnitellut liikkeet ehdittiin tehdä, saatiin harjoitusvaikutusta tasapuolisesti koko keskivartalon alueelle, sekä syville että pinnallisille lihaksille, joten tunti meni kivasti.

CrossCoren vedin nyt sillä oikealla CrossCoren konseptilla, ja asiakkaat tykkäs. Ei parijuttuja eikä jumppapalloja, vain CrossCore ja oma keho.

Tuntien jälkeen lähdettiin illan viettoon Tampereelle.

edit: Menomatkalla mun pikku sammakko sai pyöreitä mittariin:

65 000km ollaan yhdessä ajeltu. Se on pitkä matka. Nyyh ;)

Illanvietto päätyi Clubille, jossa oli kamalan nuoria ihmisiä - hipsteripoikia ja kilpavarusteltuja tyttöjä. On jotenkin hurja ajatus että niin monet on viettäneet tunteja suunnitellen sitä iltaa, valinneet vaatteita, fiksanneet tukkaa ja meikanneet, ja sitten koitetaan jollain muuveilla erottua muista siellä tanssilattialla. Mitä enemmän paljasta pintaa, sen parempi.

Itse en tiennyt (taaskaan) päätyväni yöhön, joten olin liikenteessä ihan vaan casualisti: Tennarit oli ihan hyvät tanssikengät eikä farkuissa tarvinnut yhtään miettiä jääkö se hame vahingossa sukkahousuihin. Oli melko rentoa :D

Sunnuntaina kotimatkalla poikettiin Jumbon Classic Pizzaan... melkein jo uskalsin ottaa tuon Bollywoodin, mutta en sitten kuitenkaan. Ehkä ens kerralla.

Koska parkkihalliin oli käveltävä Stockan läpi, ei vaan voinut välttyä Hullujen Päivien ostohurmokselta. 

Kotiin päästyä se sunnuntai-ilta ei mennyt ihan niin leppoisasti kuin olin toivonut.
Joku lontoolainen tytteli oli luonut facebooktilin mun sähköpostilla. Siis sellaisella hömppäosoitteella joka ei ole etunimi.sukunimi. Kaikki sen faceilmoitukset tuli mun postiin ja se mun s-postiosoite luki siellä sen profiilissa. Whaaaat?!?!

Pääsin tietenkin sillä mun sähköpostiosoitteella hänen profiiliinsa. Hämärä tunne kun tekee mukamas jotain rikollista käyttäessään omaa sähköpostiaan :/

Se ilta, maanantaiaamupäivä ja -ilta menikin sitten kaikkia (ihan KAIKKIA) salasanoja muutellessa mahdollisten tietovuotojen varalta.

Aivan loistava palvelu tähän salasanaviidakkoon on ilmainen LastPass: www.lastpass.com.
Voit luoda käyttäjätunnusten ja salassanojen "holvin", jossa käyttikset pysyvät turvassa yhden pääsalasanan takana, eikä niitä tarvitse itse muistaa.

Olen käyttänyt LastPassia jo pitkään, mutta laiskuuttani en ole jaksanut vaihdella vanhoja salasanoja turvallisemmiksi. Tämänkin sähköpostin salasana oli sama kuin esim. Battle.netin, johon myös oli ehkä sattumalta, ehkä ei, häkätty pari päivää aikaisemmin. Nyt on kaikki vaihdettu.

LastPass auttaa sinua myös luomaan satunnaisia salasanoja, jotta ei tule tietoturvaa heikentäviä duplikaatteja. Voit joka sivulle erikseen valita täytetäänkö tunnarisi automaattisesti sivulle tullessasi, ja Last Pass hoitaa senkin, eli sinun ei enää tarvitse näpytellä tunnareita.

Yrittäkääpä lurjukset murtaa nämä 30 merkkiset salikset joissa on kirjaimia, numeroita ja erikoismerkkejä. Nih!

LastPassin voi pitää omalla kotikoneellaan kokoajan päällä, ja muilta koneilta pääset tunnuksiisi käsiksi LastPass-verkkosivun kautta sillä pääsalasanalla. Se täytyy sit muistaa! Myönnän, että hankalampaa on nyt kaverin koneelta nopsasti tsekata sähköpostit tai face, mutta onpa ainakin turvallista.

Ja onneks sähköpostiin pääsee myös puhelimesta. Sitä varten on ainakin Googlella (eli gmaililla) sovelluskohtainen salasana, joka on eri kuin se joka on tallessa holvissa.

Tää on niin tätä nykypäivää. Puuh. Välillä tekis mieli poistaa itsensä kokonaan cybermaailmasta.

Jumppapirkkoilua

Keskiviikon jalkatreeni meni taas mukavasti. Kyykky kulkee ja ens viikolla saa lisätä painoa :)
Jouduin kyllä turvautumaan nostovyöhön kun alaselässä, ristiluun tuntumassa viilteli omituisesti. Normaalisti en käytä vyötä, jotta core vahvistuu.

Työillan jälkeen jäin vielä elämäni ensimmäiseen vesijumppaan, ja yllätyin positiivisesti sen tehosta. Vatsalihakset sai ihan erilaista treeniä kuin salilla tai muissa jumpissa, eikä kädetkään toimettomiksi jääneet.

Ainoa miinus oli se, että kun jalat yltävät vain juuri ja juuri pohjaan, jokainen aalto pärskähtää päin naamaa. Ja kun varpustelee pohjassa, ei oikein saa niin tukevaa asentoa että voisi tehdä liikkeet ihan täysillä. Ens kerralla jumppaan siis vesijuoksuvyön kanssa!

Eilen työpäivän jälkeen jäin vatsa-peppu-tunnille, jonka sisältöön on olemassa runko, mutta ohjaaja tekee tunnistaan itsensä näköisen. Edellisen käymäni v-p-tunnin perusteella uskalsin mennä jalkatreenistä tukkoisilla pökkeilöillä "palauttelemaan", mutta enpä arvannut että Kaisa vetäisi niin Kaisan näköisen tunnin. Haha, oli pakko valita joihinkin liikkeisiin kevennetty versio ja silti teki tiukkaa. Tunnin jälkeen jalat tärisi ja vapisi, mutta oli se vaan mahtavaa! :D

Tänään piti käydä salilla, mutta suunnitelma vaihtui lennosta kun ryhmäliikuntavastaava ilmoitti olevansa pulassa huomisten tuntien kanssa. Lupauduin vetämään CrossCoren, ja koska yhden tunnnin takia Lepuskiin ajelu on tyhmää, lupasin vetämään myös sitä edeltävän Core-tunnin. En oo koskaan käynyt Fressin Coressa, enkä siis tiedä yhtään mitä Puliina on siellä tehnyt.

En myöskään tietenkään muista mitään parin vuoden takaisia ohjelmia, joten ilta meni tuntia suunnitellessa ja musaa etsiessä. Ei muuten löytynyt mitään sopivaista uutta, joten otan mun luottolevyn: Maroon 5 - Songs about Jane. Siihen on vedetty venyttelyä ja lihaskuntoa ja ehkä jopa joskus myös joogaa ;)

Ihanaa päästä taas ohjaamaan jumppaa!!! Mut kyllä se vähän jännittääki :)

Musta on tullut tyttö!!

Sen jälkeen kun ostin sen ghd:n suoristusraudan, olen suoristellut ja kiharrelut ja tupeerannut ja suihkinut enemmän kuin vuosiin. Mulla ei ole koskaan ennen ollut näin paljon mitään hiustenhoito-ja muotoilutuotteita, tai ainakaan en ole niitä käyttänyt.

Onneks treeniähinät ja murinat on olleet pari viikkoa vähän normaalia miehekkäämpiä niin säilyy balanssi ;)

Eilen dippejä +12,5kg lisäpainolla ja penaa 55kg:lla, mikä on mulle aika paljon. Haukkareissa reilu 20kg ja lisäliikkeiden jälkeen kädet olikin tosi hyvässä pumpissa. Salilla oli se pahin maanantairuuhka niin en kehdannut kuvailla. Ei se mun käsipumppi kovin kovalta siellä isojen miesten keskellä näytä ;)


Tänään oli tukkahuolto by Studio Helmin Milla.

Teippien irrotus poistoaineella kävi tosi näppärästi. Vuosia sitten, kun mulla oli muutama sinettipidennys takatukassa, niiden poisto kesti ikuisuuden ja omia hiuksiakin katkeili tosi paljon. Nämä irtosivat kivuttomasti ja nopeasti. Ehkä se on se hyvä poistoaine, tai teippien helppous, tai sitten se tekijän kova ammattitaito. Kiva yllätys joka tapauksessa.

Väriin laitettiin vähän tummaa raitaa vaaleiden väliin. Se on syksy nyt!

Omatkin hiukseet hitaasti mutta varmasti kasvaa

Pesu oli ihana. Yleensä sitä hoitoaineen hierontavaihetta odottaa ja siitä nauttii eniten, mutta nyt kun teipit oli pois, suurimmat kiksit tuli pesusta. Seuraavaksi sitten taas kolmen kuukauden päästä.

Pidennyksiin vaihdettiin uudet teipit ja ei muuta kuin samat karvat takaisin kiinni.

Onhan ne uskomattoman aidon näköiset.

Niinhän se on että nälkä kasvaa syödessä. Haaveilen jo että heti kun omat kasvaa niin että menevät luontevasti pidempäänkin pidennykseen, vaihdetaan 55cm hiukset tilalle.

Kampaajakäynnin vakkarilukemista

Syksyn tulon huomaa sateiden ja harmauden lisäksi myös ihon kuivumisena. Ja ihon kuivuus taas aiheuttaa toisille hilseilyä, toisille nassun kiiltelyä ja näppyjä. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Ihoni on pintakuiva, jolloin epäpuhtaudet jää pinnan alle muhimaan. Kevyet kosteusvoiteet jää vaan pinnalle pyörimään eikä riitä kosteutukseen.

Nyt oliskin juuri oikea aika varata se syksyn kasvohoito. Helmissä olis Dermalogican kasvohoito tarjouksessa 55€... Koska olen nyt niin tyttömäinen ja panostan entistä enemmän kauneudenhoitoon, taidan varata itselleni yhden sellaisen. Tekis muuten hyvää miehillekin! :)

Energiaa viikkoon! Nautitaan auringosta aina kun niitä säteitä pilvien lomasta vähän näkyy :)

Hyvästi pörrötukka!

Mietin ja pohdin, laskin ja säästin, ja tänään oli se suuri päivä kun kävelin taas Studio Helmin ovista sisään, rapsutin Helmiä sanoin Millalle ne taikasanat: "Haluaisin sen ghd:n suoristusraudan".

The magic box

Kannen alta paljastuu silkkinen korurasia...

...korurasiasta viinipunainen iltalaukku...

...ja iltalaukusta hi-teck suoristusrauta

Paketti sisälsi raudan lisäksi matkaföönin ja pari lämpösuojaklipsua. Tämä matkaföönikin on paremman tuntuinen kuin mun perus hiustenkuivaaja. Ehkä se on sitten seuraavaksi vaihtolistalla.

Suoristusrauta on ihan uskomaton. Se ilmoittaa piippauksella koska lämpöä on tarpeeksi, ja vahinkojen ehkäisemiseksi siinä on horrostilatoiminto - jos rautaa ei käytä 30minuuttiin, se menee horrostilaan, jäähtyy ja piippaa 10 sekunnin välein. Superia!

Hiukset on silkkisen sileät todella nopeasti ja helposti.

Joku on joskus sanonut, että elämästä pitää nauttia. Vaikka nautinkin paljon kevyestä olosta ja tiukasta kunnosta, nautin myös elämän pienistä iloista, kuten kermamunkeista ;)

Kauppakeskus Tikkurin käytävällä on pullakauppias, jolla on aina tosi herkullisen näköisiä leivonnaisia tiskissään.Tänään tarjolla oli kermamunkkeja, näitä vaalenpunaisella sokerikuorrutteella päällystettyjä kermalla ja mansikkahillolla täytettyjä lapsuuden lemppareita. Ennen olen vain kävellyt päättäväisesti ohi, mutta tänään päätin nauttia tavallisesta ei-dieettielämästä.

Päiväkahvin kanssa syötiin nämä syvän hiljaisuuden vallitessa, silmät kiinni nautiskellen :D Oli taivaallisen hyvää ja sitä sitten taivasteltiin vielä tovi kun pullat oli jo syöty.

Nyt, tukka suorana ja sokerikuorrutteet suupielessä on tytöllä hyvä olla ;)
Illaksi töihin, asiakkaita ja itseä jumppauttamaan!

CrossCore Master trainer

CrossCore RBT (Rotational Bodyweight Training) on FAFin uusin lajikoulutus, ja sunnuntaina viisi meistä kouluttajista pääsi kalifornialaisen Mike Dunnin kouluttajakoulutukseen.

Testailtiin laitetta ja opeteltiin liikkeitä. Jo loppupäivästä ajatuksen kulku oli hidasta, osa ohjeista taisi mennä ohi enkä oikeastaan jaksanut edes puhua. Ihmeellisiä nuo jenkit kun ne ei pidä taukoja! Meillä oli nälkä ja jano ja kahvihammasta kolotti, mutta me tehtiin treenii treenii vaan. Kotona illalla aloin tuntea miten lihasarkuus hiipi ojentajiin ja hartioihin. Aamulla tuntui selkäfileissä ja lopulta ihan joka paikassa.

Maanantaina CrossCore-ohjaajakoulutukseen tuli 5 personal traineria, joille me päästiin testaamaan edellisenä päivänä opittuja juttuja ja opettamaan CrossCoren käyttöä. Oli kivaa :)

Monet ovat jo koukuttuneet oman kehon painolla tehtävään treeniin TRX:n ja muiden taljaviritysten myötä. CrossCore180 vie treenin kuitenkin ihan eri levelille väkipyörän (eli rissan?) ansiosta. Laite kulkee mukana mihin tahansa pienessä säilytyspussissa, ja sen voi ripustaa mihin tahansa kestävään koukkuun, tankoon,  puun oksaan tai oveen. (Vähän siitä tulee mieleen se ovenkahvaan ripustettava naru-muovi-viritys joka äidillä oli kun olin pieni, mutta tässä tuotekehitys on viety hippasen pidemmälle.)

CrossCore180:lla voi tehdä kaikkia samoja liikkeitä kuin ylätaljassa, jos sen toiseen kahvaan lisää painon. Pariharjoitteluja voi tehdä jos painoja ei ole käytössä, ja yksin, yksinkertaisilla perusliikkeillä saa tehtyä tosi hyvän, koko kehoa kuormittava treenin.

Ja haastetta löytyy kun vaan jaksaa miettiä.

Kaksi CrossCorea, Jari ja...

superman push up

Voi sitä tärinän määrää. Se olis pitänyt saada videolle. Liikkeen rankkuudesta kertoo se, että tämä propunnertaja sai tehtyä 4 tai 5 punnerrusta, joista vain 2 taisi olla tärinää lukuunottamatta puhtaita.

Hihnoja voi käyttää monella tapaa myös liikkuvuusharjoittelussa

kuva: Mike Dunn

...ja mehut sai irti tästäkin kovakuntoisesta porukasta bootcamp-treenillä, jossa tehtiin 30 liikettä á 45sek. Jännä tunne kun ei polta eikä särje, mutta voimaa ei vaan enää ole :D

kuva: Mike Dunn

CrossCore180 on tästä lähtien ehdottomasti osa omaa treeniäni!

www.faf.fi
www.crosscore-usa.com