lauantai 30. tammikuuta 2010

Lasi viiniä, ja toinenkin...

Tiivistys viikon varrelta:

Tiistaina oltiin kujoparin kanssa tekemässä juttua Oranssista. Keskiviikkona harkan kritiikki, ja sieltä suoraan vetämään pumppia. Tunti meni kivasti ja väkeä oli hurjasta pakkasesta huolimatta.

Keskiviikkona eläinlääkäri soitti, ettei Tiksussa verikokeiden mukaan ole mitään vikaa. Ei vaikka kaikki oireet viittasi kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kaikki mahdolliset arvot oli hyvät. Nyt Tiko syö vielä lääkekuurin loppuun ja toivotaan, ettei tassutulehdus uusiudu kovin nopeasti, koska ei oo rahhaa mennä sinne lääkäriin enää!

Torstaina varjosin Combatia, ja jännitin ihan sikana!! Tiukka ilme. Ei paljo hymyilyttäny!

Treenasin omia biisejä (1-5) kotona niin, et olin ihan poikki jo salille mennessä. Tältä se ohjastaja näytti ennen tuntia:


Ekaa kertaa käytin tota tollasta pantaa, joka paitsi piti hiukset pois silmiltä, piti myös hien pois silmistä. Todella bueno! Lyhyessä tukassa on se huono puoli, ettei sitä ohjatessa saa mitenkään järkevästi kuriin. Ja jos hikoilee yhtä paljon ku minä, haluais jokaisen hiuksen siististi nippuun.

Tunti meni olosuhteisiin nähden hyvin. Kämmäilin pari kertaa koreografiassa, mutta onneks Veera oli auttamassa. Asiakkaat näytti ystävällisiltä ja pysyivät mukana, vaikka mun ennakointi ja ohjeistus ei ollut parhaasta päästä kaiken huomion mennessä vielä omaan tekemiseen. Lopputunnista oksetti. Se oli niin rankkaa!

Ens viikolla pitäis vissiin vetää jo yksin.. huh.

Perjantaina olikin sitten taas Pumppia sörkässä. Tunnilla oli viisi (5!) asiakasta ja motivaatiota oli vähän vaikea keräillä, mutta ainakin omasta mielestäni tunti oli loppupeleissä ihan hyvä, tehokas ja lämmin. Treenasin vielä combatia kunnes olin ihan näännyksisssä ja nälkäinen.

Onneks sain hypätä suoraan äipän luo menevään bussiin ja siellä oli ruoka valmiina. Siis äipän luona, ei bussissa. Äippä kuori mulle perunat ;) Lupasin ottaa lasin viiniä, ja sit otin vielä toisen. Kolmes meni ihan huomaamatta, ja sit olikin saatava vielä se neljäs! Jossain vaiheessa en pysynyt enää laskuissa, joten oli paras lähtee kotiin.

Aamulla ei ollu ihan paras olo, ja kauhistutti, että olin luvannut mennä taas varjoksi. ONNEKSI puhelin muistutteli just combatin ajaksi varatusta pesutupavuorosta! Tällä kertaa olin tosi tyytyväinen, että se pesutupa oli just silloin, niin ei tarvinnut lähtee riskirajoilla vetämään yhtä tehokkaimmista sykkeennostotunneista, eikä potee huonoa omaatuntoa siitä, ettei mene.

Ihmettelen, miten mulle voi iskeä sellainen vastuuntunnottomuuskohtaus, että juon useemman lasin vaikka pyhä tarkotus oli mennä sinne tunnille! Ja tiedän et se tunti on mulle rankka normipäivänäkin. Käsittämätöntä! Tyhmä tyhmä tyhmä minä!

Toisaalta, lepopäiväkin oli ihan paikallaan. Niin monta päivää on tullut taas huhkittua, et nyt on ihanaa olla vaan kotona!

maanantai 25. tammikuuta 2010

Pistää miettimään

Taannoin kun olin kokeneemman combat-ohjaajan varjona, eli lavalla mukana mutta en äänessä (paitsi yhden biisin), oli aikaa katsella taistelijoiden ilmeitä; hymyjä ja keskittyneitä katseita.

Jokainen tuntui keskittyvän treeniinsä omalla tyylillään sata lasissa. Tunnin jälkeen tämä kokeneempi ohjaaja kertoi asiakkaille (hymyillen ja hyvässä hengessä) että tunti on siirtymässä mun hallintaan parin viikon päästä jne. Yksi tyttö tuli sanomaan tälle ohjaajalle: "Mihin sä nyt meet? Vedätkö sä jossain muualla? Sä oot ainoo näistä ohjaajista joka vetää niinku oikein ja mä haluisin vaan sun tunneille."

Niin. Ohjaajan on aina kiva kuulla tällaisia kehuja, mutta entäs se uusi ohjaaja joka on tulossa pelastamaan tunnin joka muuten jää ilman ohjaajaa? Noh, ei ollut kiva. Se tyttö ei varmasti tarkottanut sitä pahalla, vaikka katsoikin mua kehuessaan toisen tekniikkaa, mutta silti tuntui pahalta joutua arvosteltavaksi. Ainahan ohjaaja asettaa itsensä alttiiksi arvostelulle kun astuu ryhmän eteen, mutta arvostelkaa rakkaat asiakkaat selän takana! ;)

Täytyy pitää mielessä, ettei kaikessa tarvi olla paras. Kaikkia ei tarvitse miellyttää, eikä voikaan miellyttää. Pääasia on ne asiakkaat, jotka sinne tunnille jää, ei ne jotka lähtee.

Onhan mulla itselläkin suosikkiohjaajia, ja niitä, joiden tunneilla en käy kuin vahingossa. Harvemmin sitä kuitenkaan tulee ajatelleeksi, että ohjaaja näkee kaikkien viidenkymmenen asiakkaan ilmeet ja draivin tunnin aikana. Jos siellä joukossa yksikin pyörittelee silmiään tai on naama väärinpäin, sen huomaa.

Oon joskus vuosia sitten antanut yhden silmienpyörittelijän sotkea mun konseptit, ja pilata tunnin muiltakin asiakkailta. Aina, siis AINA, pitäis pitää mielessä ne kaikki muut joille sitä työtä tekee, joiden vuoksi jaksaa viikko toisensa jälkeen laittaa itsensä likoon, tehdä itsestään pellen ja voittaa epävarmuutensa - joka ikinen kerta, kun menen vetämään tuntia, mietin miks ihmeessä pistän itseni siihen paineeseen, mutta joka kerta, kun tunti alkaa, muistan sen taas. Joka kerta tunnin jälkeen on ihan mahtava fiilis siitä, että taas oli huippukivaa ohjata, taas voitin itseni, ja taas se on ohi!

--

torstai 21. tammikuuta 2010

Rakas päiväkirja...

Viimeisestä kirjoituksestani on kulunut aikaa.. On tapahtunut paljon ja ollut kovin kiireistä.

Perjantaista sunnuntaihin olin BodyCombat-peruskoulutuksessa: kolme päivää hikistä työtä: hyppyjä, potkuja ja lyöntejä, henkistä painetta unohtamatta. 20 uutta combat ohjaaja opetteli koreografiaa, tekniikkaa ja ohjaamista, ja jokaisen oli ohjattava näytebiisinsä muutamaan kertaan, joten viikonlopun aikana tuli treenattua useamman BC-tunnin verran.

Avokkini pappa nukkui pois perjantaina.. Oli vaikea keskittyä ohjelman treenaamiseen.

Lauantaiaamuna olo oli hakattu, mutta combat challenge alkoi 9.00! Päivä loppui 17.30 ja kroppa huusi lepoa. Pelkkä nilkan ojennus sattui sääreen, pohkeeseen, jalkapöytään ja -pohjaan. Molemmissa isovarpaissa rakot, yläselkä ja olkapäät tulessa, jatkuva jano.

Sunnuntaina oli viimeiset ohjausharjoitusten kuvaukset, videoanalyysit ja palautteet, sekä tietysti tekniikkatreeni. Kurssin lopussa jaettiin paperit, joissa luki joko "LÄPI" - saa alkaa ohjaamaan itse heti kun ohjelma on hanskassa, tai "CLEAR TO SHADOW" - voi opetella ohjaamista toisen ohjaajan varjona. Olin varma jälkimmäisestä tuomiosta, koska tekniikassa on vielä hiomista eikä koreografiakaan pysy päässä. Yllätyksekseni paperissa kuitenkin seisoi punainen "LÄPI" :D

Olihan se iso huojennus, mutta toisaalta vähän toivoin sitä varjostustuomiota. Nyt pitäisi olla homma hallussa ja ottaa tunti omalle vastuulle.

Olis ollut kiva rentoutua sunnuntaina rankan viikonlopun jälkeen, mutta elämä jatkuu kurssin jälkeenkin. Maanantai-illan tenttiin oli vielä lukemista sekä sunnuntai-iltana että maanantaina aamulla. Illalla tentin jälkeen kotiin opettelemaan koreografiaa.

Mun pikkuveli kihlautui maanantaina - oon tosi tosi onnellinen onnellisen parin puolesta! ...vähän ehkä pisti miettimään omaa menneisyyttä. Mäkin olin joskus kihloissa, mutta kuinkas sitten kävikään!? Menneisyyden möröt kiipeili jostain muistin syövereistä esiin ja mustutti mielen..

Tiistaina vietin 4h bussissa: Kouluun - kotiin - combat-tunnille - kotiin - akrobatiatreeniin - kotiin. Menossa tukka putkella 14,5h ja olo illalla sen mukainen.

Keskiviikkona käytiin luokan kanssa Picasso-näyttelyssä, ja tehtävänä oli kirjoittaa siitä kritiikki. Aika hankala arvostella taidenäyttely! Jokainenhan pystyy suusanallisesti arvostelemaan, mutta ammattimaisen tekstin kirjoittaminen aiheesta, josta ei tiedä mitään...

Bussissa kuuntelin BodyPump-biisit läpi ja palauttelin mieleen sitä koreografiaa. Pumppitunnin jälkeen jäin treenaamaan combat-koreografiaa, ja tuntui kuin ohjelma olis ollut ihan uusi ja outo. Miksei se jää mieleen?? Kotona olinkin taas vasta ysin aikaan. Huh.

Öisin herään olkapäät nytkähdellen kun päässä soi combat-biisit. Alitajunta tekee lujasti töitä ohjelman eteen, mutta se aiheuttaa noidankehän, eikä väsynyt mieli ota vastaan uusia oppeja.

Tänään skippasin kielenhuollon tunnit. Ei kannattaisi, koska oikeinkirjoitus on kirjoittavalle toimittajalle kuitenkin tosi tärkeetä. Mun oli pakko lähteä treenaamaan BC-koreografiaa. Tänään pitäis olla varjona ja vetää itse yks biisi, mutta miten voi olla edes varjona, kun ei pysy perässä!?

Hävettää myöntää, et oikea ja vasen menee sekaisin muutenkin, saati sitten, kun tunti vedetään peilikuvana. "Oikea jalka eteen" ja itsellä kuitenkin vasen. Kyllähän pumpissakin pitäis vetää peilikuvana, mutta se ei ole niin tarkkaa, kun kuitenkin molemmat puolet tehdään aina samalla tavalla - oon usein vaan sanonut "toinen jalka taakse" ja antanut ihmisten valita itse.

VÄSYTTÄÄ! Tuntuu kuin olisin zombie joka vaan vaeltaa paikasta toiseen tyhjä katse silmissään. Ehkä on ihan hyvä elää hetki kerrallaan, eikä miettiä sen enempää tulevaa. Kalenteri näyttää sen verran täydeltä, ettei helpotusta ole hetkeen luvassa. Perjantai ja lauantai luentoja, sunnuntai onneks vapaa (ehtii mm. kirjoittaa harjoittelupaikkahakemuksia), ens viikko täynnä koulua ja ohjauksia.. Mut täähän on sitä mitä halusin, ei parane valittaa!

---

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

pukkarissa kuultua

Kuntosalin pukuhuoneessa pari pullukkaa tätiä, 60+, istui penkillä ja mussutti proteiinipatukkaa. Toinen sanoi "mulla on kyllä sellanen paita jolla ei oo mukava hikoilla", johon toinen vastasi "otetaan ihan kevyesti ettei tuu hiki". Pumat jalkaan, vesipullo käteen ja salille.

Käännyin omaan koppiini ja koitin olla nauramatta ääneen :) Hellyttäviä mummoja.

37,1 lämpöä ennen BP tuntia, mutta niin lyhyellä varoajalla en kehdannut ees yrittää sijaista. Tunti meni kuitenkin niin hyvin, et taitais olla parempi vetää vaan pienessä kuumeessa. Toivottavasti tällä ei ole mitään suurempia seuraamuksia. Ehkä se oli vaan jännityslämpöä.

Sakke ehdotti et katotaan leffa ennen nukkumaan menoa. "Se rentouttaa." Joo, my ass, se rentouttaa! Katottiin Paranormal activity.

Oon kyllä kauhun ystävä, mut rajansa kaikella. Ei arki-iltana just ennen nukkumaan menoa! Poikkeuksellisen hyvin toteutettu hieno idea. Loistava leffa, mut katsomisajankohta oli todella väärä. Ei vissiin tarvi nukkua!

---

maanantai 11. tammikuuta 2010

Vilkas postipäivä

Kässärikurssin aloitus oli tosi mielenkiintoinen. Ope on tosi hyvä! Käytiin läpi käsikirjoituksen formaattia, genrejä, juonenkäänteitä, kotauksia.. mietittiin hviä ja huonoja leffoja ja päähenkilöitä.

kotitehtäväksi tuli kirjoittaa elokuvan ensimmäinen kohtaus. Toinen tehtävä oli kirjoittaa saman elokuvan kaksi kohtausta, joissa valo vaihtuu. Hmm.. Haasteellista. Mitta oli 2-5 liuskaa - saa kirjoittaa enemmänkin jos tekstiä tulee. Mä sain kasaan yhden vajaan liuskan.

No mutta. Vilkas sähköpostipäivä oli. Lukuisien erinäisten sähköpostien, tiedusteluiden ja tahattomien huomioiden seurauksena sain tänään viestin, että mut on ilmoitettu ens viikonlopun BodyCombat peruskoulutukseen. Koulutuksen jälkeen mulle on tarjolla oma BC tunti heti kun pystyn sen omakseni ottamaan. Jep jep. Nyt alkoi jännittää! Oon ihan innoissani, mut jännittää silti.

Tänään oli sitten ihan pakko mennä heti BC tunnille pitkästä aikaa. Rankkaa mutta mukavaa. Hiki virtasi ja hengästytti. Miten ihmeessä pystyn muka vetämään sitä tuntia? Puhumana samaan aikaan kun saksataan?

Perään oli BodyPump tunti, jolle jäin jotta muistuu mieleen sarjatr taas keskiviikoksi, jolloin on joulutauon jälkeen eka oma tunti. Aika rankka setti, ainakin just joulutauon jälkeen.

Tenttikin olis maanantaina ja siihen pitäis lukea, mutta viikonloppu menee ainakin täysin combatin merkeissä. Tänään tuli kuitenkin postissa (onneks!) se suomenkielinen versio tenttikirjasta.

Täs on nyt paljon muitakin isoja päätöksiä ja pohdintoja.. taas. Luulen tehneeni yhden ison päätöksen, mutta se kai jäytää takaraivossa kunnes teen asian eteen jotain. Ens viikolla sitten!

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Tenttiin lukemisen vaikeus




Taas on se aika jolloin pitäis istuanenä kirjassa, mutta olis niin paljon mukavampaakin tekemistä!

Eikä tilannetta auta yhtään se, että luettavana on englanninkielinen Theorizing communication, joka on melko filosofista pohdiskelua kommunikaation eri muodoista ja vaikutuksista jne.

Kävi tuuri kun löysin toisen tenttikirjan huuto.netistä vitosella. Kyseessä on kirja jota ei saa kirjakaupoista, ja kirjastoistakin sen saa vaan hyvällä tuurilla. Mulla kävi vielä parempi tuuri!

Luotan siihen, että suomenkielinen pikkuteos tiivistää enkunkielisen asiat järkevään pakettiin. Joka tapauksessa pitäis tehdä tosta muistiinpanot opiskelutovereille. Huhhuh.

Tony Halme on kuollut! Se oli melkoinen yllätys. Muistutus meille kaikille bodyihmisille nappuloiden petollisuudesta? Koko tyyppi taisi olla muistutus siitä.. Mitähän tuksu tästä nyt tuumaa? Just se oli vetämässä niin iloisena joulushowta. Ajattelin ottaa sen kuvioita uuteen vapariini ;)

Perjantain jalkatreeni tuntu tosi mahtavalta. Lyhyissä koulupäivissä on se superhyvä puoli, että salilla on tyhjää siihen aikaan päivästä. Vapaat painot ja prässit ym heavy-kamat on lisäks ihan omassa perähuoneessaa, joten saa ihan rauhassa puhkua ja puhista. Yllättävän hyvin joulutauon jälkeen nousi rautaa!

Eilen kävin lyhentämässä velkaani ja tein pedikyyrin diabeetikko-isäpuolelle, joka yleensä veistelee jalkojaan mattopuukolla. Hmm.

Velkaa olen siis viimeisimmästä eläinlääkärikäynnistä, jonka toinen osa on vasta tulossa. Koirasta otetaan parin viikon kuluttua kilpirauhaskokeet, ja saan viedä mennessäni vielä 140€.

Käväistiin takapihan luistelkentälläkin, mut se oli niin huonosti urattu, että piti kolata pieni puolen kentän rata ensin, että pystyi edes parit parin potkun verran ottamaan vauhtia. Siinä oli hommaa kerrakseen.

Päivälliseksi rullakebab, kotona katottiin leffaa ja paistettiin banaania, jotka sitten syötiin vanilijajätskin kera, vähän juustonaksuja ja rock panttereita ja ilta oli bueno!

Yöllä näinkin sitte painajaisia ja tänään on ollut vaikeuksia keskittyä kirjaan. Hiilarihumalan varjopuolia.

Huomenna alkaa käsikirjoituskurssi, ja tarkotus olis illalla mennä BP-tunnille. Saas kattoo kuin käy :)

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

jäätanssia tuuskilla


Jäällä pyörähtely on kaunista katsottavaa, kun luistelijan liikkeet ovat sulavia ja pyörähdykset hallittuja, mutta ei, jos ne tehdään hallitsemattomasti neljällä renkaalla!

Ajelin eilen motarilla kohdassa, jossa kaksi kaistaa jatkaa keskustaan ja kaksi käntyy kehä ykköselle. Vaihdoin kaistaa, jolloin irtolumi tempaisi auton mukaansa ja se oli menoa sitte! Perä heitti muutaman kerran, kiepuin ympäri ympäri ja tömähdin perä edellä penkkaan. Huh!

Siinä itseäni keräillessä rekka ajeli hissun kissun ohi, takana olevat autot alkoivat starttailla ja vilkutella ja kaikki kai hieman mietti mitä pitäisi tehdä. Onni oli, että kahden kaistan ylitys onnistui törmäämättä kehenkään tai mihinkään. Olis voinut käydä hassusti.

Toi irtolumi on todella petollista!

Tiko kävi lääkärissä eilen, ja sai taas kolmen viikon lääkekuurin. Suositeltiin myös erinäisiä verikokeita otettavaksi kontrollikäynnin yhteydessä. Opintotuella ei lääkärikäyntejä tehdä, joten kävin tekemässä ihonpuhdistukset äidille ja veljelle. On se hyvä että on tullu noita ammatteja opiskeltua enemmänkin niin on mahdollisuuksia tienesteihin ;)

Toissapäivän ojentaja-rinta -treeni tuntuu vieläkin ojentajissa aika muikeelta. Tänään olin lähdössä salille, mutta koska loppiaisen aukioloajat on mitä on, päätin tehä käsipainotreenin kotona. Yllätävän hyvin sekin onnistu:

Mave (sj) 3 x 13
yhden käden kulmasoutu 3 x 10
ala- ja yläselän nostot lattialla 3 x 15
pystypunnerrus kiekoilla 3 x 15
vipunostot sivulle 3 x 10-12
vipunostot eteen 4 x 10
vipunostot taakse 2 x 15

ja tietysti vatsat.

Joululoman aikana keksin uuden vaparimusan!! Jee jee jee!!
Mutta ei siitä sen enempää vielä. Ohjelman tyyli/teema on myös jo selvillä, joten nyt täytyy vaan työstää musasta hyvä pätkä ja alkaa suunnittelemaan ohjelmaa :)

Vaikka pitkään oon jo miettinyt mikä vois olla seuraava vaparibiisi, tää oli "rakkautta ensi kuulemalta". Toki oon kuullut biisin ennenkin, mutta nyt vasta kuuntelin sen.

Nyt ei malttaisi odottaa että pääsee kunnolla ohjelman tekoon ja työstämään ja suunnittelemaan ja.. siitä tulee rankkaa! ;)