tiistai 30. maaliskuuta 2010

Nopeaakin nopeampi tiistai

...ja neljä tuntia myöhemmin Tiko on puoliksi karvaton! Miten pienen koiran trimmaamiseen voi mennä näin kauan?! Pitäisköhän ostaa koneeseen uudet terät? Homma siis jatkuu huomenna, tai jonain toisena päivänä.

Tänään tein Trombitiin juttua uimisesta.

Huomasin päivällä miettiväni tekemisiäni facebook -statuksina. Siis niin, että tehdessäni jotain, mietin millaisen status-tekstin siitä saisi, tyyliin: aivasti juuri suu täynnä maksalaatikkoa!
Hullua. Tekeekö muutkin sitä vai olenko ainoa? Tiedostan tehneeni sitä jo pitkään sen enempää ajattelematta.

Pitäisiköhän alkaa keräämään listaa näistä ajatus-statuksista, jotta niitä voisi lukea joskus myöhemmin. Kaikista ei kuitenkaan ole julkisiksi lausahduksiksi.. Kollegaa tai pomoa koskevat ajatukset voisi kirjata päiväkirjanomaisesti ja naureskella niille sitten yksikseen kun pahin tuohtumus on ohitettu.

Sopiiko blogiin väliotsikot?

Mahdoinko ajaa itseni liian väsyksiin vai onkohan keväät mulle vaan rankkaa aikaa ylipäätään. Molempi pahempi. Ehkä kevät ei ole rankka, vaan energisoiva, mutta väsynyt kroppa ei pysy virkistyneen mielen perässä! Vähän turhan paljon kyllä otin itselleni ohjelmaa pariin viikkoon..

Eilen oli ahdistus ja tuska, joten tänään jäin suosiolla kotiin. Opiskelussa on se hyvä puoli, että niin voi tehdä. Varsinkin kun Trombitin päivitys onnistuu mistä tahansa tietskalta. Eilen koulussa puhuttiin siitä, ettei kukaan enää sano tietska, joten mä päätin alkaa käyttää sitä.
Myös tänään oli ahdistus, mutta ei enää tuskaa. Ehkä huomenna on taas hyvä päivä :)

Tässä lauantain löytö joka vieläkin piristää:


BodyCombatkouluttajilla oli nämä violetteina, ja ihastuin tosi paljon. Nyt kun näin samat tossut kaverin jalassa, päätin et munkin on saatava sellaiset. Mutta eihän vanhaa mallia enää mistään löydy - paitsi Stadiumin alennuksesta \o/

Kengille oli ihan perusteltu tarvekin, eli en ostanut vain näön vuoksi. Uusimmat tossut näitä ennen taitaa olla jo pari vuotta vanhat ja aika paljon käytetyt. Enää tossuja ei tarvikaan ostaa vaan ne kuuluu työsuhde-etuihin ;)

Hassua et ulkona on valoa vaikka on jo ilta. Tervetuloa Kesä, käy peremmälle!

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Tänään mä haluan olla ihan rauhassa!

Katkonainen yö, kellojen siirtäminen, Tiksun epilepsiakohtaus, painajaisia.. ei mukava herätä aamulla.

Verenpainetta nostattava sähköpostin vaihto erään opettaan kanssa illalla ei ainakaan auttanut nukahtamista, eikä aamu sen parempana alkanut kun näin että uutta postia oli pukannut. Aikuinen ihminen ja niin hukassa!

Koulussa sain tehtyä yhden jutun valmiiks ja online. Kyseessä aikuisbalettia.
Sain tehtyä puhelinhaastattelun, jutun tekstit väännettyä valmiiksi ja kuvatkin odottaa, joten huominenkin on hanskassa. Ylihuomisellekin on jo asiaa kasassa, joten homma näyttää hyvältä - Johanna ei. Väsyttää!

Harkitsin PowerStep tai BodyCombat -tunnille lähtemistä, mutta muutaman päivän palelun ja huonon olon takia päätin kuitenkin suoda itelleni vapaaillan. Hurjaa! Pesutuvassa oli vapaata, joten vapaaillan voi myös laiskottelun sijasta käyttää pyykkäämiseen..

Tunnin päästä alkaa Täykkärit. Sillon mä lösähdän sohvalle suihkun raikkaana popcornikulho kädessä. Nih!

---

lauantai 27. maaliskuuta 2010

kyllä työnteko voi olla mukavaa

Ajattelin tehdä Trombitiin juttusarjan aikuisten haaveharrastuksista, jotka voi aloittaa myös myöhemmällä iällä. Ensimmäinen juttu tuli ulos eilen, ja se käsittelee mitäs muuta kuin fitnesstä ;) Jutun voit lukea tästä.

Eilen tulin juttukeikalta kotiin 22.30 rättipoikkiväsyneenä, mutta silti oli hyvä fiilis. Aamulla herätessä sormet jo hapuili näppikselle seuraavan jutun työstöön, vaikka olin päättänyt jatkaa sitä vasta maanantaina.

Aika on mennyt hyvin juttuaiheita ideoidessa, haastattelupyyntöjä lähetellessä ja aikatauluista sopiessa. Ens viikolle onkin tulossa samaa aihetta, siis harrastuksia, käsittelevä juttu ulos joka päivä. Trombitia on jäljellä enää kaks viikkoa, joista jälkimmäisen oon uutisvuorossa, joten sarjaa ei luultavasti voi pidemmälle jatkaa, vaikka lajeja oliskin löytynyt pilvin pimein. Ehkä saan Hesariin tehdä jatkosarjan ;)

Tällä viikolla oli myös LesMills-tuntien lanseeraukset, jotka menivät enemmän tai vähemmän reisille, käteen, metsään, päin honkia.. mut eipä se tullut yllätyksenä. Voi olla, ettei asiakkaiden mielestä mennyt ihan niin pahasti kuin omsta mielestä, ne kun eivät nähneet sitä totaalista tyhjyyttä joka korvien välissä oli hetkittäin.

Sekä BP että BC nyt vedetty kerran läpi joten ens viikolla voi korjailla vaurioita. Nyt täytyis vaan vielä jatkaa koreografioiden hiomista.

Mutta nyt kahvikuppi käteen ja veroilmoitusta täyttämään! Aargh..

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Vesirokkoa?

Ihan ku olis vesirokko, mut ei kuitenkaan - STRESSINÄPPYJÄ!!

Kuvaa en kuitenkaan viitsi laittaa, mutta salilla saattavat luulla että käytän steroideja ja haastateltavat että olen aineissa. Näppyjen lisäksi huonot unet viikon varrelta tekee mut tokkuraiseksi ja suurimman osan ajasta olen ihan pihalla. Nii.

Mites kaikki onkin kasaantunut samoille viikoille?
Pari SATS koulutusta, Les Millsien lanseeraus, Trombit.. Kauheesti opeteltavaa, muistettavaa, tehtävää..
Ja 10.4 Lisenssikokeen jälkeen taas rauhottuu. Sit mennään samoilla LM-tunneilla 3kk, seuraavat SATSin koulutukset ehkä syksyllä, ja Trombitkin loppuu tuossa tuokiossa. Sit alkaakin harjoittelu, joka on ihan oma lukunsa. Onneks silloin ei oo opeteltavia koreografioita!

Nyt lähden kuuntelemaan mitä työterveyslaitos väittää työhyvinvoinnissa tapahtuneen 2009. Illalla Tiinan ja Laurin kanssa lanseeraamaan BCombatia ja vielä illemmalla opeteltava uus BP huomiseksi. Ja huomenna illalla opeteltava BC torstaiksi.. kyl tää tästä. Breeth in - breeth out..

--

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Otteita..

Luen viikonlopun Hesarit aina niin tarkasti juttuja ja kirjoitustyylejä analysoiden, että joka perjantai, kun uusi lehti kolahtaa luukusta, edellisen viikonlopun anti on vielä kesken..

Tänään Ville Similän kolumni oli vaan kertakaikkiaan niin loistavasti otsikoitu, että se pysäytti ensimmäisellä lukukerralla: Jeesus vai nakkikastike

Similä kirjoittaa siitä, miten päiväkodeissa luetaan yhteinen ruokarukous, johon joutuvat osallistumaan myös muiden uskontojen tunnustajat:

"Rukous on rituaali, jolla uskova tunnustaa nöyryytensä Jumalan edessä. Pään painaminen ja rukouksen mumiseminen on vain nöyryyttävää, jos ei ole tunnustettavaa.

Yhteinen rukoilu ei ole osa kulttuuriperintöä, kuten vaikkapa Suvivirren laulaminen kevään kunniaksi. Se on uskonnollista vallankäyttöä, jossa voimakkaampi päättää muiden puolesta, mitä ja miten palvotaan.

Jokainen voi kuvitella, kuinka harmittomalta tuntuisi vaikkapa yhteinen vision- ja missionlausumishetki työpaikalla. Ennen ruokailua kaikkien pitäisi painaa päänsä, liittää kätensä yhteen ja lausua yrityksen vision ja mission ydinkohdat yhteen ääneen toimitusjohtajan perässä. Joka päivä."

Ensinnäkin, loistava vertaus! Toiseksi, lapset alistetaan heti elämänsä ensimetreillä yhteiskunnan normeihin, tekemään asioita, joita ei halua tehdä ja joita ei pitäisi joutua tekemään. Yhteiskunta pakottaa lapset valehtelemaan!

Ja toinen ote.. Kerroinhan, etten saanut toissapäivänä omaa juttua ulos, mutta laitoin kaverin valmiiksi tekemän jutun josta muokkasin ingressiä? no, tässä päätoimittajan palaute:

Irene ja Sakke ovat tavanneet Vauvan. Otsikko kökkelihkö mutta inkku hauskan oivaltava. Juttu jeps. 

Hah! Juttu luettavissa täältä.

Ja kolmas ote on sähköpostista, jonka sain vastauksena lähetettyäni tänään julkaistavan jutun raakiksen GGA:lle:

kiitoksia jutusta, homma suurelta osin bueno!
Palaillaan illalla!

- Otto

Uuh, taidan printata kalenterin väliin ;)

Nyt takaisin hommiin.. Tänään on muuten ainoa jumpaton päivä keskellä kahden viikon liikuntarypistystä!

Eilen kuvattiin Combat tunti, ja tottakai kävi niin kuin voi käydä vain silloin, kun kamera rullaa ja pitäis saada täydellinen tunti vedettyä purkkiin: mikki hajos! Ilmeisesti piuha poikki, koska alkoi rätisä ja paukkua niin että oli vaihdettava headset kesken kaiken. Tottakai olin köyttänyt sen vielä päähän niin että varmasti pysyy. Ja menihän siinä sitten konseptit sekaisin ja tempo oli hukassa ja liikkeet hakusessa.. toivottavasti Lesmillsin tyypit ymmärtää!

--

torstai 18. maaliskuuta 2010

Vauhdissa, livenä!

Yksi elämäni jännittävimmistä päivistä on nyt takana.

Mulla oli kaksi ajatusta tuohon kouluun mennessäni.
1) haastatella Else Lautalaa, joka mun mielestä on maailman upein fitness-nainen, noin niinku kokonaisuutena. Ihailtava asenne, päättäväisyys, luovuus ja luonnollisuus..
2) haastatella Otto Grundströmiä, jota oon seurannut, ihaillut ja palvonut yli 10 pitkää vuotta.. noh.. joitain sanoja oon tainnut siitä kirjoittaa jo aiemmin.

Nyt ne molemmat tavoitteet on saavutettu! Onko toimittajan työllä mulle enää mitään annettavaa? Onko mulla enää mitään annettavaa lehdille? NO ON!
Vaikka kaverit tänään(kin) naureskeli, että muiden tavoite on vaikuttaa yhteiskunnallisesti tai saada aikaan jotain suurta, ja Johannan tavoite on vain haastatella söpöjä poikia ;)

Aamulla kaveri soitti ja pyysi auttamaan hädässä: Elixirin kuvauksiin oli ilmoittautunut moni, mutta perunut viime hetkillä, ja nyt mut tarvittaisiin rekvisiitaksi. Muutenkin hektiseen päivään (ja viikkoon) en ois halunnut enää enempää äksöniä, mutta eihän kaveria voi pulaan jättää.. ei muuta ku sammakko alle ja Pitskuun! Siellä sitten laulaja Kaija Koon ja toimittaja Mika Tommolan kanssa tanssittiin ja joogattiin. Tulee muuten ulos kuulemma 11.4.

Autolla en voinut lähtee koululle, koska siellä ei ole parkkipaikkoja, tai jos on, niihin ei opiskelijabudjetilla parkkeerata. Auto siis jäi pitskuun ja minä lähdin kouluun. Kuvaukset venyi sen verran myöhäseen ettei ehtinyt koululle syömään, joten matkalta ostin Saarioisten pizzan, joka maistuu kylmänä kahvin kanssa ihan ok. Ei mitään maailman ravinteikkainta ruokaa, mut pysyin hengissä.

Sain sentään yhden jutun onlineen tänään, mut se ei kyllä ollut oma. Hah. Luokkakaveri lähti reissuun ja jätti jutun meille muille päivitettäväksi. Jouduin muuttamaan ingressiä ja lisäämään väliotsikon ja kuvatekstit, joten kyllähän mäkin sitä vähän tein!

Ohjasin oman BodyPumpin vielä tottakai 17.15-18.15 ja suihkun jälkeen spurtti takaisin koululle, kuvaaja mukaan ja Kallion Seurahuoneelle haastiksen tekoon! Ja se jännitti! Voi pojat se jännitti!

Oli erittäin hyvä idea ottaa yhet oluet! Pari tuntia vierähti kuin siivillä bändin jäsenten kanssa turistessa. Melkein oli heräteltävä itseään välillä - hei mä istun nyt Ottoo vastapäätä ja se puhuu mulle!

Tilanteena ja kokemuksena omituinen. Otto oli kuin kuka tahansa, eikä kuitenkaan. Kysyin kysymykset, jäsentelin juttua päässäni ja koitin keskittyä työhön - juttuun GGA:sta. Kaukana on se kesä -96 jolloin Vaasassa Rantarockin lavan reunalla istui se kiharatukkainen poika ja lauloin hämyisellä äänellään sulosointuja sulattaen mun sydämen.. nyt se poika istui baarin penkillä tukka ponnarilla ja joi olutta mun kanssa.

--

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Viikonlopun antia..

Miehen kun päästää yksin kauppaan, sieltä tulee varmasti kaikkea käyttökelpoista, vai mitä?


 Tuliaisena myös armeijan meikkipussi avovaimolle, ja armeijan pyykkisäkki reissuja varten. Niinpä. Kaikkiin näihin mäkin olisin opiskelijabudjetin viimeiset rahat laittanu! ;)

Heh, kunnon köyhäilyä kun täytyy roskiksia dyykata, mutta pakko oli kun näin jonkun heittäneen hyviä kirjoja pois. Pari kasvatustieteen opusta ja tämä aarre:


Nyt kun olen usein valittanut heikkoa rahatilannetta (ihan ku koskis vaan meitä! Tiedän, ettei muillakaan rahaa liikaa ole, mutta..) ja naureskellut Saken ostoksia, on aika myöntää, että kävin myös kampaajalla. Ei ole sekään halpaa huvia, mutta kolmen kuukauden välein on aika hyvä leikkauttaa ja värjäyttää harmaat hapset. Kaupan väreillä saa juurikasvun näyttämään siedettävält, mutta ei ne ihmeisiin pysty.


Tällä kertaa niska jätettiin pidemmäksi, jotta saan pienen pienet ponnarit jumppatunneille. Väri on sama kuin viimeksi, koska vaaleampaa ei kuulemma saa. Mä tiesin että kevät auringon paistellessa kaipaan taas vaaleeta.. Taustalla näkyy myös osa Saken studiota..


Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä Tiko ja Tikon luu. Mummin ostama luu on ollut tosi hyvä!




Kaveri oli meillä viettämässä lauantaipäivää ja päättettiin kokeilla löytyykö kaapista yhtään hyvää viiniä.. Ei löytyny! On se kumma miten kuoharikin menee vanhaksi jo kuudessa vuodessa! ;)


Useamman kokeilun jälkeen pääsyttiin avaamaan kolapullo. Se oli hyvvää! :)

Nyt alkaa paniikki iskeä, kun LesMillsiltä ei ole vieläkään tullut postia. JOS BP ja BC levyt tulee alkuviikosta, mulla on viikko aikaa opetella uudet ohjelmat ennen lanseerausta, jonka senkin joudun vetää yksin! Pirskatti sentään. Toivoin, että olis ollut paaljon aikaa kun oon niin hidas.. Jos ne taas tulee vasta loppuviikosta, en tiedä mitä teen. Ens viikonloppuna on taas SATSin koulutus, jossa täytyy opetella muutama biisi siitä ohjelmasta. Kääk!

torstai 11. maaliskuuta 2010

Totuus vai tehtävä?

Eilisen luennoitsijan sanoin: "Olisiko maailma parempi paikka jos kaikki puhuisivat totta?"
Oon miettinyt tätä mielenkiintoista aihetta usein itsekin, ja meinannut kirjoittaa siitä kolumnin jos toisenkin.

Ensimmäinen ajatus on kyllä, ehdottomasti. Rehellisyys maan perii! Mutta...
Tarkemman mietinnän jäälkeen, olisiko parempi sanoa kaverille suoraan, että uusi kampaus on todella ruma? "Sulle ei kyllä lyhyt tukka sovi, mutta ei hätää, kyllä se kasvaa takaisin noin viidessä vuodessa."

Oon miettinyt, mitä sanoa ihmiselle, joka toteaa, ettei joku kolmas taida oikein pitää hänestä. Varsinkin, jos tiedät varmasti, ettei se kolmas todellakaan pidä tästä tyypistä. Mitä sanoa, jos tämä tyyppi A kysyy mikseiköhän tämä tyyppi C pidä hänestä? Jos tiedät vastauksen, kerrotko? Kerrotko, jos sama asia ärsyttää sinua, mutta olet parempi peittelemään ärtymystäsi kuin tyyppi C?

Joskus valkoiset valheet on enemmän kuin sallittuja - ne ovat jopa suotavia.

Pitäisikö lapsille alkaa opettaa rehellisyyden ja  ainaisen totuuden sijaan sitä, milloin ja miten on syytä hieman muunnella totuutta?

Koska makuja on monia, eikö ole parempi kehua toisen uutta puseroa kuin sanoa sen olevan aivan kauhea? Jonkun mielestä se on kaunis, ainakin omistajansa. Ei ole syytä pahoittaa toisen mieltä jos ei ole pakko.

Tässä eräänä päivänä eräässä paikassa eräs henkilö kertoi, että tulee mielummin mun seuraan kuin erään toisen, koska tuo toinen ei pidä hänestä. Hmm.. manasin mielessäni miellyttämisenhaluani. En mäkään erityisemmin pidä tästä tyypistä. Kaikki on hyvin, jos ollaan vaan hiljaa, ei katsota toisiamme, eikä syödä mitään. Tyypin jutut ärsyttää ja puhetapa ärsyttää, eikä meidän maailmat kohtaa millään tasolla. Ja tämä tyyppi syö suu auki! Sillä on likainen tukka ja likaiset jutut.

En pidä itseäni parempana ihmisenä kuin hän, ja varmasti itsekin ärsytän monia, mutta silloin mietin, kuinka paljon helpommalla olisin päässyt, jos olisin sanonut "En mäkään oikeestaan susta tykkää", mutta niin vain ei voi tehdä.

Yritän myös olla näyttämättä negatiivisia tunteita elein tai ilmein, koska se ei vastapuolesta tunnu mukavalta. Olen joutunut olemaan se, jolle on silmiä pyöritelty, vaihdettu vihjailevia katseita kaverin kanssa, suljettu pois porukasta tai ilkeilty ihan suoraan päin nassua. Ei ole kivaa!

Silloin toivoisi toisen edes esittävän sen pienen hetken, että olen ihan ok tyyppi, koska meitä ei kuitenkaan ole tuomittu toistemme seuraan ikuisiksi ajoiksi. Sen hetken, jonka joudumme olemaan tekemisissä toistemme kanssa, voimme käyttäytyä asiallisesti, yrittää löytää positiivisia piirteitä, tai ainakin esittää, että hyväksymme toisemme.

Samainen luennoitsija myös totesi, että se ihminen jonka kanssa hän on elämässään eniten tapellut, huutanut ja paiskonut ovia, on sama ihminen, jota hän eniten rakastaa ja arvostaa - käärme, jota hän joskus leikkisästi vaimoksi nimittää. Kyseinen hauskuuttaja oli Urheilulehden päätoimittaja Jukka Rönkä. Hän myös sanoi, että jos parisuhteesa ei koskaan kipinöi, kannattaa miettiä mihin ovat kadonneet hiilihapot tästä limonadista.

Viisas mies tuo Rönkä.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Kevättä ilmassa?

Vaikka aamuherätys oli tuskallinen ja silmäluomet painoi tonnin ja jalat viisisataatonnia ainakin, alkoi hymyilyttää kun huomasin miten jätkä nukkuu sängyn vieressä pää tyynyllä ;)

Aamukahvin jälkeen olo oli jo parempi. Kroppa on viime viikosta vielä tosi väsynyt, mutta onneks tää viikko on vähän kevyempi.

Sain viimeisen appron tehtävän tehtyä ja palautettua, joten nyt voin senkin osalta huokaista helpotuksesta.
Tämä viikko on suunnittelua ensi viikolla starttaavaa Trombit-verkkolehteä varten (www.trombit.net), joten melko rauhassa saadaan ideoida ja tuottaa tekstejä takataskuun valmiiksi.

Huomennakaan ei oo koulua lainkaan. Oon kuitenkin sopinut luokkakavereiden kanssa ohjaavani heille BP tunnin, joten käyn koululla ensin syömässä. Ihan hyvä että päivään tulee joku aikataulu.

Taas kun kevätaurinko alkaa paistaa, voi vaan kauhistella miten hölmösti ihmiset voi pukeutua!
Koko talven oikeastaan on voinut ihmetellä, mikä saa ihmisen laittamaan umpihankimarssille piikkikorot tai kangastennarit. Miten ihmiset ei neljän vuodenajan Suomessa osaa pukeutua sään mukaan? Matkitaanko Hollywoodin tähtösiä hieman liikaa, jos täällä pohjolassa 15 asteen pakkasessa pukeudutaan samalla tavalla kuin Hollywoodissa, jossa talvella on hippasen alle 15 astetta lämmintä. Kesällä sitten kai shortsien kanssa vedetään taas muodikkaasti jalkaan Uggit..

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta leggingsit ei myöskään mun mielestä ole talvivaate. Vai onko kehitetty jotain tuultapitäviä karvavuoritrikoita joista mulla ei ole tietoa? Tyttäret tärisee tekoripset hileessä bussipysäkeillä pikkukengissä ja trikoissa, vaikka ulkona on toistakymmentä astetta pakkasta.

Viimeistään siinä vieressä seistessäni toppahousuissa, pipo korvilla ja kaulahuiviin kietoutuneena, tunnen itseni vanhaksi. Tekoripset ja pikkuhepenet jätän mielelläni juhlahetkiin, jolloin on mukava näyttää juhlavammalta kuin arkena, jolloin mukavuus menee edustavuuden edelle. Pelottavan aikuisia ajatuksia.

Kaukana on ne ajat jolloin kuljin takki auki, ilman pipoa ja hanskoja vaikka oli KYLMÄ. Aina piti olla cool - sininen nassu ja jäätyneet korvat on kirjaimellisesti cool, tai jopa freez, mutta mitään hienoa niissä ei kyllä näin jälkeenpäin ajatellen ole. Nykyteinit onkin ratkaissut ongelman kemikaaleilla. Kasvoilla ei itseruskettavan ja meikkivoidekerroksen ansiosta näy pakkasenpuremia.

Ymmärtäisin, jos tämä ontuva pukeutuminen rajoittuisi vain niihin teineihin, mutta että aikuiset ihmiset pukeutuu pakkasella pelkkään collegepuseroon ja kaulahuiviin heti kun aurinko paistaa, laittaa kangaskengät ennen kuin lumi on edes alkanut sulaa, tai tosiaan tepsuttaa peilijäällä piikkikoroissa.

..ja ihan toinen juttu sitten taas on se, kenelle ne leggingsit ylipäätään sopii...

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

koulutusta

SatsShapePulse-koulutuksessa vierähti tämä viikonloppu.
Satsin keltainen tunti, eli helppoa ja hauskaa, nostatti hien pintaan kyllä ihan kivasti jo demotunnilla. En muuten ollut koskaan ennen ollut ko. tunnilla, mutta näinhän nää on ennenkin tehty et suoraan koulutukseen vaan ja ohjaamaan ;)


Eilinen hiottiin suoritustekniikkaa ja opeteltiin ohjelman opettelua. Kotiläksyksi kaikki sai 1 x lihaskuntokipaleen ja 2 x aerobickappaleita. Koska tiedän olevani tavallista hitaampi oppija, kolmen biisin opettelu yhdessä illassa (väsyneenä ja energiavajeisena) ei käytännössä ole mahdollista! Iso osa illasta meni vielä (taas kerran) iPodin kanssa tapellessa -> pistän piuhan koneeseen niin iPod tyhjenee eikä suostu ottamaan vastaan uusia biisejä. Katoin DVD:ltä omat biisit moneen kertaan, mutta kun siitä ei saa puhetta pois päältä, ei musiikkia kuule kunnolla. Sen verran oon oppinut itsestäni ja oppimisestani viime vuosina, että tiedän, et mun täytyy saada kuunnella ne biisit moneen kertaan ennen kuin on ees järkeä avata manuaalia.

Uni voitti ja menin nukkumaan tietoisena siitä, etten tuu osaamaan niitä aeroja.


Tänään oli eka lihaskunto-ohjaus (lucky me!), ja siinäkin riitti tekemistä kun 17 ihmistä veti lihaskuntobiisinsä ;) Tarkoitti siis jokaiselle 17 työosuutta, joista yksi oli oma ohjaus uudesta lajista, eli syke katossa.


Lounaan jälkeen aloitettiin aero-ohjaukset, ja käteenhän se meni kuten ennalta tiesin ;) Eka biisi meni ihan ok, vaikka aloitinkin grapet väärään suuntaan. Eiks ois loogista, että asiakkaan oikea puoli alottaa? No olis, mut tässä se nyt ei mennytkään niin. Tai sit taisin ajatella sen liikecombon jotenkin väärin..


Tokassa osasin alun, ja tiesin mitä tulee lopussa, mutta n. 2min keskeltä oli ihan mustaa aukkoa. Pysyttiin silti liikkeessä ja tehtiin ihan jotain muuta ;)


Ja hiki virtas kun 17 ohjaajaa veti KAKSI biisiä, eli jokaiselle, hmm.. lyhyt matikka.. 34 aerobista biisiä!


Koulutuksen parasta antia oli ohjaajakollegoiden palautteet. Kaikki kirjoitti jokaiselle ohjaajalle palautteen paperille heti ko ohjauksen jälkeen. Laput jaettiin koulutuksen päätteeksi, ja jotkut luki palautteensa heti, mut mun piti ensin vähän valmistautua henkisesti. Miks ihmeessä noi palautteet jännittää mua niin valtavasti?! Perfektionismia?


Ihan kivoja palautteita kaikki kuitenkin oli. Olin kuulemma varma ja osaava, vaikken tiennytkään mitä pitää tehdä. Ilmeisesti Suomi on menettänyt mussa Oscarin arvoisen näyttelijän. Tai ei vielä tietenkään ole! Ehkä mä alan seuraavaksi näytellä ;)

torstai 4. maaliskuuta 2010

Ääni käheänä

Illan (täyteen!!) BodyCombatiin toi lisämausteensa se, että edellisen tunnin ohjaaja ojensi mulle vaihtarina, luultavasti ja toivottavasti vahingossa, käyteyn pariston. Kyllä, siis mikrofoniin patteri, joka kesti kaks biisiä ennen simahtamista. Ekassa nyrkkeilyerässä lähti ääni, joten kovalla karjumisella ja tehokkaalla visuaalisella ohjaamisella vedettiin kunnes sain pariston vaihtoon.

Melkein tuli mieleen se toissaöinen painajainen, jossa en saanut mikkiä toimimaan ja salillinen BodyPumppaajia odotti vihaisina ;)

Tänään oli koululla se päättötyön kritiikki, josta viiastuneena puhuttiin mun työparin kanssa miten työstetään juttua portfoliota varten. Nyt sekin stressi on onneks ohi!

Hesarilta soitettiin ja kerrottiin harkka-ajan työvuorot, eli nyt se on todellakin totta, mä olen ihan oikeesti menossa hesariin harjoitteluun! Olen mm vappuaattona repparivuorossa, eli vappuhulinoista on tulossa mun tekemää reporttaashia tänä vuonna :D

Alakerran käytävään on taas ilmestynyt kalusteita, jotka on varustettu "saa ottaa" -lapulla. Kyseessä on meidän pari vuotta sitten samaa reittiä lahjoittama lasivitriini. Joku on lappuun jo kirjoittanut "me otta" ja "varatu", joten mun hyvin palvellut Sotkan vitriini on menossa jo kolmanteen kotiinsa. Harvat kaluteet elää näin pitkän ja monipuolisen elämän: mun kanssa 5 asuntoa ja sen jälkeen kaksi uutta perhettä. Onneks ei laitettu palasiksi vaikka meinattiin!

Haluisko joku ostaa meidän sohvan? Mä haluisin uuden.. taas!

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

liikuntaa, kuntoilua, urheilua

Eilen vihdoin voitin sen volttikammon joka on vaivannut sirkustreeneissä pidemmän aikaa - oikeastaan siitä asti kun pentuna tyhjensin keuhkoni tulemalla takaperivoltista selälleni alas.

Eilen tein kauniita voltteja sekä ilmaradalla että minitrampalla :D Ainakin omasta mielestä ne oli kauniita, tuntui hyvältä ja oli voittajafiilis!

Tänään en bussilakon vuoksi päässyt kouluun, mut sekin oli vaan hyvä juttu, koska aamupäivän BodyPump ohjaaja oli loukannut itsensä ja mä pääsin onneksi pelastamaan tunnin. Sit kotiin, vähän ruokaa ja vähän latautumista, kunnes lähdin retkeilemään kohti illan omaa BodyPump-tuntia.

Noiden ohjaustuntien välissä en saanut kyllä mitään aikaiseksi! Se on kyllä kumma, kun on jotain mitä pitää johonkin aikaan tehdä, ei kykene tekemään mitään ennen sitä. Sit vaan odottelee. Jos olisin mies, sanoisin et meni muniin puhalteluksi tämä päivä, mutta koska en ole, en sano.

Vaikka välillä kismittää pitkät välimatkat, on se kiva kun ne bussit menee kuitenkin melkein oven edestä. Tänään autolla Tikkurilaan, josta junalla rautatientorille, josta metrolla Sörkkään. Pumpin jälkeen sama toisinpäin. Matkoihin meni tuplasti se aika joka siihen työntekoon, enkä voinut ite jäädä ees treenailee nyt kun piti pitää kiirettä että ehtii kotiin. Niin ja toisaalta, eiköhän pari pumppia päivässä riitä ;)

Huomenna onkin taas BodyCombat. Perjantaina Rita-muru tulee kylään ja viikonloppu meneekin SatsShapePulse-koulutuksessa. Kyllä aktiviteettia riittää! Onneks riittää myös virtaa - ainakin toistaiseksi!

--

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Halpaa hedelmää?

Kahvi maistui jo kielellä kun vietin etäpäivää koneen näyttöä tuijotellen. Kauhukseni huomasin, ettei Costa Ricaa ollut enää kuin puolikkaaseen kuppiin joten kauppaanhan sitä oli lähdettävä vaikka kuinka deadline painoi päälle.

Kaupassa haaveilin saavani ruisleivän päälle tomaattia ja kurkkua.. ja appelsiinitkin olis ihan taivaallisen mehukkaita, paitsi ne yksilöt jotka meidän pöydällä pyörii parin nahistuneen omenan vieressä.

Kun tilin saldo on 6,23€, on jostain mielihaluista karsittava. Tänään koriin tipahti vähälaktoosinen rainbow-maito (onneks reiskalta on tullut halvempi versio ku valio tahi ingman), tavallinen Arlan maito (suomalaista ostetaan taas kun on varaa), leivälle levite, purkki Ehrmannia ja se tärkein, eli paketti Kulta Katriinaa. Yhteensä 5,99€. Jei, jäi siis vielä 24 senttiä tuhlattavaksi. Onneks oli reppu mukana - olis mennyt tiukaksi jos olis muovikassi pitänyt ostaa.

Opiskelijaelämä on muuten mukavaa, mutta penninvenytys ja ravintoaineettoman ruuan syöminen kyllä harmittaa. Varsinkin kun dieetillä huomasi, kuinka paljon kroppa tykkää oikeanlaisesta ravinnosta.

Koululla onneks saa ilmaisen ruuan niinä päivinä kun koulua on. Tai saisi etäpäivinäkin, mutta reissuun menis vähintään 3h. Ja kouluruuasta, vaikka hyvää onkin, puuttuu proteiini. Kastikkeista ja kiusauksista saa etsimällä etsiä kanan, kalan tai lihan paloja, joita ei kaikkia kehtaisi ruuasta alkaa rönkkiä omalle lautaselleen.

Tämän vuoden aikana ei lihaskasvua juuri taida tapahtua, varsinkaan kun reenin pääpainokin tuntuu olevan aerobisessa. Tänään taas vedin BodyCombatia, ja harmitti etten muistanut taaskaan ottaa sykemittaria mukaan. Olis kiva tietää millä sykkeillä mennään ja paljonko kaloreita kuluu. Toivottavasti torstaina muistan.