maanantai 31. tammikuuta 2011

Taas mennään!

Nyt se on menoa sit taas. Lisenssi on maksettu ja kilpailijasopimus valmiina postitettavaksi. Toki siihen kuoreen täytyy saada vielä tämän päivän leima jotta se olis hyväksytyssä ajassa hoidettu.


Blogista voit taas seurata kilpailuun valmistautumista seuraavat 8kk, ja kisan jälkeisiä fiiliksiä sitten ne seuraavat viikot :D

lauantai 29. tammikuuta 2011

Mitä jos syötäis tarpeeksi?

PT-koulutuksen 4.lähijaksolla ollaan opiskeltu ravitsemusta. Ollaan käyty läpi suomalaisia ravitsemussuosituksia ja kertailtu ravitsemuksen merkitystä. Juuri mitään uutta tietoa viikonloppu ei ole tarjonnut, ja oikeastaan hommassa kuultaa rahastuksen maku, mutta kertaushan on opintojen äiti.

Eilinen luentopäivä tuntui loppua kohden niin raskaalta, että tänään suurin osa ryhmästä taisi viettää  ruokatuntinsa kuntosalin puolella, toiset stepperillä ja toiset raudan kimpussa.

Itse tein napakan treenin hauiksille ja olkapäille:
Hauiskääntö vinopenkillä istuen 4 x 12
Vipunostot sivulle 3 x 8 - 12 (12 x 6kg, 10 x 7kg, 8 x 8kg)
Hauiskääntö taljassa 3 x 12
Vipunostot sivulle taljassa 3 x 12

Niiiin raskas tää 2,5kg!!!



Perjantain ja lauantain aikana on useaan otteeseen puhuttu siitä, millaisia vaikutuksia ravitsemuksella on mielialaan ja vireystasoon. Teoriassa tiedän nämä asiat vallan hyvin, mutta miksi niitä on niin vaikea toteuttaa itse? Se, että olen jatkuvasti väsynyt ja apaattinen, mitä luultavimmin johtuu vain liian vähäisestä ravinnosta. Miksi riittävä ravinnon saanti on niin vaikeaa?

Kun syö puhtaasti ja "terveellisesti", päivittäinen kalorimäärä on huomatavasti hankalampi haalia kokoon kuin hieman löysemmällä ruokavaliolla. Mutta miksi en löysäisi? Dieetillekin olisi helpompi lähteä, jos samat ruoka-aineet ei tursuisi korvista jo heti alussa. Jospa kanan ja riisin sijasta syötäiskin enemmän lasagnea, nakkikastiketta, erilaisia leipiä.. Jospa kokeilisin nyt niitä reseptejä joita leikkaan talteen odottamaan sitä hetkeä kun taas teen jotain uutta. Olisko nyt se hetki?

Harjoitusasiakkaidemme ruokapäiväkirja-analyysejä läpikäydessämme porukka kauhisteli erään mallin töitä tekevän nuoren naisen alhaista rasvaprosenttia, joka kehonkoostumusmittauksen mukaan oli 20. Häntä kehotettiin syömään enemmän säilyttääkseen paremman vireystason.

Mun rasva% oli syksyn mittauksessa 16.

Ja yritän kasvattaa lihasmassaa.

Miksi normaaliin rasvaprosenttiin pääseminen on niin vaikeaa? Henkisesti!
En vaan pysty sallimaan lihaserottuvuuden katoamista, vaikka terveysvaikutukset olisikin huomattavia.
Vaikka mieliala paranisi. Vaikka elämänlaatu paranisi ja olo olisi iloisempi ja energisempi. Vaikka treenitehot lisäntyisi.

Ahdistus lisääntyvästä rasvasta kasvaa suuremmaksi kuin ne kaikki positiiviset vaikutukset. Siinä riittää sulateltavaa.

Huomenna koulutus jatkuu 8.00 mm. ravinto-ohjaajan tentillä. Nyt vielä viimehetken kertauksia muistiinpanoista...

torstai 27. tammikuuta 2011

Pysähdynpä miettimään..

Kisalisenssi pitäisi lunastaa tämän kuun loppuun mennessä. Aikaa on siis 4 päivää.
Hieman vielä emmin ja mietin, ja lueskelin liiton sivuilta lisenssin jo lunastaneiden nimiä. Ei sillä että kilpasiskojen lisenssin lunastamisella olisi vaikutusta omaan päätökseeni, mutta kunhan haen fiilistä.

Nimilistassa silmiini osui Yasemin Ourama. Molemmat nimet on sen verran harvinaisia ettei epäilykselle juuri jäänyt sijaa, ja kyllä, aavistus osui oikeaan: Vuoden 2008 Fitnessmalli Yasemin ja Suomen fitnesslajien kuningas K.P ovat astelleet avioon!

Siinä pari jota en olisi ensimmäiseksi (enkä toiseksikaan) veikannut, mutta ihanaa, että he ovat löytäneet toisistaan sielunkumppanit. K.P näyttää kuvassa todella onnelliselta, eikä suotta., Yasemin on todella kaunis ja sympaattinen nainen. Treenattiin Yaseminin kanssa kerran yhdessä Maijan valmennuksessa ja voin kertoa että tyttö osaa kyllä treenatakin :)

Sitä lisenssin lunastamista tosissaan mietin kun se on tänä vuonna 100 euroa, ja kattaa osallistumismaksun kaikkiin kauden kisoihin. Ongelmaa ei olisi jos sarjani olisi joku muu, mutta kun fitness-sarjaa ei ole kuin yhdessä kisassa syksyllä. 100€/kisa siis.

Massan keräys ei ole onnistunut ihan suunnitelmien mukaan tässä kisatauon aikana, mutta kai sitä kehon muokkautumista ja kiinteytymistä on tapahtunut myös jumppatunteja vetämällä, vaikka varsinaista puhdasta lihasmassaa ei olekaan jäänyt luihin kiinni ja kädet on ihan yhtä rimpulat kuin ennenkin.

Alin mielestä aikaa on tarpeeksi jos vaan oma motivaatio kantaa syksyyn asti.
Vaparimusa on 99% varmasti päätetty, ja vaparin tyylistä vankka visio.
Kisapäätös tarkoittaisi sitten taas dieettikesää ja rahallista panostusta pukuihin ja muihin välttämättömyyksiin.
Hmm.. On siinä miettimistä.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Keep Running!!

Mahtava Running-koulutus oli lauantaina ja sunnuntaina. Juostiin, juostiin ja juostiin juoksumatoilla hitaasti ja kovaa ja mäkiä ylös ja alas ja ohjattiin tietysti.

Pari kertaa oon käynyt keltaisella (eli helpommalla) Runningtunnilla, jossa siis ohjaajan opastamana liikutaan 30min. juoksumatolla vaihtelevalla nopeudella ja kulmalla. Rankemmassa versiossa mahdollisuus samaan 55 minuutin ajan.

En oo koskaan pitänyt juoksemisesta. Viime dieetin aikana hetkellisesti tykkäsin, kun paino putosi ja askel oli kevyt. Muutoin juokseminen on ollut mun mielestä kurjaa ja tylsää ja oon kuvitellut että juoksutekniikastani löytyy kaikki mahdolliset virheet.

Totuus on kuitenkin toinen eikä luulo ole tiedon väärti. Koulutajan ja ohjaajakollegoiden analysoimana juoksutekniikkani on rento, askel pitkä ja kevyen näköinen, ja hidasvauhtinen juoksu "lupaa paljon". Jei!!
Niitä lupauksia ei kovavauhtinen juoksu kuitenkaan lunasta, vaan silloin lantio hieman putoaa ja askel lyhenee.

Oli kiva huomata, että se "pomppiva juoksutyyli", josta ala-asteen liikanmaikka mua moitti, johtuukin vain liian hitaasta vauhdista :D

Muistaisin, että nk. perusvauhti (vauhti jolla jaksaa puksuttaa pitkähkön aikaa) on ollut ellei kävelyvauhti niin sellainen 7,2 km/h juoksumaton mittarin mukaan. Sunnuntaihin mennessä tämä perusvauhti oli nostettu jo 9,0km:iin tunnissa kipeillä varpailla ja tukkoisilla pohkeilla. Voi olla että kokeilen joku päivä voisko sitä vielä nostaa. Sit kun jalat on palautunut. Opettelen myös sitä lantion kannattelua.. musta tulee vielä hyvä juoksija!

Toivottavasti voisin omilla tunneillani sit tsempata muitakin juoksunvihaajia samalle polulle. Se on oikeesti kivaa sit kun se alkaa sujua!
Sunnuntai-iltana oli pieniä kävelyvaikeuksia. Kyyryköpöttely oli illan juttu. Lonkat tulessa, varpaat murskana ja jalat polvesta alaspäin ihan tukossa (polvesta ylöspäin vain puolitukossa).

Maanantain lämmittely pyörällä ja venyttelytunti vähän auttoi. Tänään ohjasin aamulla ShapePulsen (perusjumppaa) ja 30min. venyttelyn, jotka hiukan onneksi avas paikkoja illan BodyCombatiin.

Aamun tuntien jälkeen törmäsin kaupassa entiseen työkaveriin. Kerrottuani mitä teen nykyään, huomasin toteavani hymyssä suin "elämä on aika ihanaa". On aika ihanaa huomata, että elämä on aika ihanaa.

Tästä päivästä on selvitty ja huomenna on taas VAPAAPÄIVÄ :) Taidan silti mennä salille ja ehkä joogaan.
Ehkä :)

perjantai 21. tammikuuta 2011

elämästä

Mietin tuossa kuinka paljon merkitystä onkaan lapsuuden ja nuoruuden vaikutteilla ja valinnoilla. Paljon.

Eikös vanha sanontakin kuulu että "minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa"?

Jos lapsena tottuu liikkumaan ja urheilemaan, treeni maistuu vanhempanakin. Jos nuorena jo oppii tappamaan, siitä tulee möhemmän elämän "normaali juttu", kuten tuossa nk. Jyväskylän laukkusurmassa.
" -- 37-vuotiaan miehen taustalta löytyy henkirikostuomio. Mies surmasi 29-vuotiaan miehen yhdessä oman äitinsä kanssa--" Ja nyt 25-vuotias nainen on tämän miehen kotona tapettu ja sullottu kassiin.

Kuinka pienestä se ihmisen elämän suunta (ja elämä!) onkaan kiinni. Oon tyytyväinen että vietin elämäni ekat vuodet tiiviisti temppukerhossa ja talleilla, eikä äidin kanssa koskaan suututtu isälle niin paljon että oltais pistetty se kylmäksi ;) Enkä listinyt myöskään pikkuveljeä vaikka liki olikin!

Lapsuuteni Parkano on murheellisen korkealla kaikissa synkissä tilastoissa, joten teini-iässä olis ollut mahdollisuus valita se elämän polku todella huonosti - tuttuja on sekä kuluttanut sellien saranoita että kuopattu ennen aikojaan - ei siis elävältä mutta ennen kuin iän puolesta olis pitänyt.

16-vuotiaana oli maailman suurin katastrofi muuttaa sadan kilsan päähän kavereista, mutta jälkeenpäin ajateltuna se saattoi olla tosi hyvä juttu. Asiat vois olla paremmin jos olisin saanut jäädä tuttuun ympäristöön tuttujen ihmisten ja rakkaiden kavereiden kanssa, mutta vois ne olla paljon huonomminkin.
Oon vaikutuksille altis ja tahdon kokeilla rajojani, joten mitä luultavimmin olisin ajautunut lopulta vääriin porukoihin. Ja pikkuveljeni on vielä alttiimpi ja vielä varmemmin olis nyt kiven sisässä tahi six feet under.

Jos joku asia harmittaa, kannattaa aina ajatella niitä vielä huonompia vaihtoehtoja ja olla tyytyväinen siihen mitä on. Vaikka elämä tuntuis kurjalta, et sentään ole tappanut ketään etkä tullut tapetuksi!

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

reenii reenii

Maanantaina treenattiin The GrandTrainer Alin kanssa penkkiä käsipainoilla, kulmasoutua laitteessa, olkapäille superina vipunostoja ja pystypunnerrusta.

Tiistaina ojentajille niskantakaapunnerrusta käsipainolla ja kinesisvermeellä yhden käden ojentajavetoja, hauiskääntöä vinopenkissä ja jaloille ihan vaan yks setti jalkaprässiä.

Tehtiin pitkiä sarjoja ja painot oli aika kevyet. Kulostaa helpolta vai mitä?

Se oli oikeesti kaikkea muuta ku helppoa ja kivaa! Joka liikettä vähintään 5 sarjaa nousevalla vastuksella. Alille ei kelpaa mikä tahansa suoritustekniikka vaan jokainen toisto on oltava 100% lihaksella. Hyvähän se on, mutta nyt vasta tajuu kuinka paljon itseään treeneissä huijaa.
Kamalaa!

Mutta jo se treenin aikainen polte tuntu hyvältä, ja näiden jälkipäivien lihasarkuus on ihanaa. Tätä oon kaivannutkin jo pitkän aikaa.
Tiistain Combatissa meinas tulla äitiä ikävä kun pakaroita poltteli aamuisen jalkaprässirupeaman jäljiltä, mutta loppuun asti senkin vedin kun kerran pakko oli ;)

Olo ei oo ollut kaikkein voimallisin hyvistä treneistä huolimatta. Johtunee viikonlopun tyhjennyksestä. Ei siis tyhjennystreeni kuten sen vois kehopiireissä ymmärtää, vaan sellanen kunnon tyhjennysteinibilehilekänni minkä ansiosta olen juomatta alkoholia seuraavat noin sata vuotta! Harmittaa että kauan odotetut ja vaivalla järjestetyt hyvät bileet meni vähän niinku sivu suun. Olin peiton alla nukkumassa hyvissä ajoin ennen puolta yötä ;)


Kurjaa että toipumiseen kuluva aika on suoraan verrannollinen ikävuosiin ja kääntäen verrannollinen harjoituksen määrään. Mikä siis neuvoksi? Mä en tästä enää nuorru, joten..?? ;)

perjantai 14. tammikuuta 2011

Perrrrrrrjantai!!

Eilisen lepopäivän jälkeen oli taas hyvin virtaa. Oon tyytyväinen itseeni että kerrankin ymmärsin pitää sen lepopäivän kun kroppa tuntui väsyneeltä. Kyllä todellisen väsymyksen ja laiskotuksen toisistaan erottaa.

ShapePulseen toi vähän lisäjännitystä tuotevastaavan osallistuminen, mut hyvin meni ja sain kivaa palautetta :)
Tunnilla oli enemmän väkeä kuin viimeksi, joten kai ne talvilomalaiset pikkuhiljaa alkaa palailla normaaliin arkirytmiin.

Tuntia on tosi kiva vetää kun näkee miten asiakkaat tykkää, vaikka välillä oliskin haastavampia askeleita. On myös hienoo nähdä miten asiakkaat oppii. Yksikin eläkkeellepääsyä odotteleva lady oli vielä pari kuukautta sitten ihan hukassa kun askelluksiin yhdistettiin kädet, mutta nyt menee jo helpommat askeleet käsien kanssa sujuvasti :)

Nyt ollaan asuttu uudessa kodissa 11 päivää ja jokainen päivä on ollut entistä ihanampi <3 Koti näyttää kodilta ja pikkuhiljaa alan muistaa mistä mitäkin lähden hakemaann ;)

Tänään piti lähteä viikonlopuksi Poriin, mutta lykättiin lähtöä valoisaan huomis aamuun - todellisuudessa ei vaan maltettu lähteä kotoa vielä :)

maanantai 10. tammikuuta 2011

Maanantaita!

Kahden päivän Zumbaamisen jälkeen lonkat huutaa hoosiannaa ja olkapäät on arat.
Haaveilin pitäväni vapaapäivän ja lepääväni rauhassa kotona.. Toisin taas kävi ;)
Olin lähdössä kauppaan kun Ali soitti että treenit on tänään puol kasi. Jaaha. Ei siinä sitte vastaväitteet auttanu, ja hyvä niin. Oli loistava rinta-selkä-olkapää -treeni :D

Voi olla että huominen combat tuottaa jopa pientä tuskaa kun nyt jo tuntuu siivet kireiltä ja olkapäitä polttelee.

lauantai 8. tammikuuta 2011

ZZZUMBAA!!

Eka Zumbakoulutuspäivä takana ja olo on väsynyt mutta fiilis loistava! Ihana koulutus ja ihana kouluttaja!
Ohjaaja Iza ei puhunut koko demotunnin aikana mitään, mutta onnistui ohjaamaan esimerkein (liikkeillä ja käsimerkeillä) niin, että kaikki paitsi pysyi mukana myös pystyivät nauttimaan tunnista, musiikista ja liikkeistä. Ihanaa! Olisinpa jonain päivänä yhtä hyvä, innostava ja energinen ohjaaja kuin Iza, mun uusi idoli :)

Huomenna lisää Zumbaa! <3

torstai 6. tammikuuta 2011

Uusi ihana koti!

Vihdoin on muutto tehty ja tavarat suurin piirtein omilla paikoillaan, tai ainakin oikeiden paikkojen lähellä.
Netti ei vielä toimi, mutta sain äidin mokkulan lainaksi vuokran maksua ja muita välttämättömyyksiä varten (kuten fb:n selailu, nettiuutiset, blogi.. ;))

Monta päivää on painettu tukka putkella, pakattu ja purettu, kannettu ja nosteltu. Pari jumppaakin on ollut opeteltavana, tehttävänä ja ohjattavana. Huomisen ShapePulsen jälkeen relaan ja nautiskelen puolivalmiista ihanasta kodista ja lataan akkuja lauantain ja sunnuntain Zumba-koulutusta varten.

Tämä vuosi alkaa hyvin <3