keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Lumitöitä






Näin meillä tehdään lumitöitä!
Muuttosiivoukseen kuuluu kuulemma pavekkeen siistiminen, mutta lunta ei saa heitellä alas ellei joku ole vahtimassa ettei kukaan kävele alle. Ihan ku pikkulapiolla sais heitettyä niin isoja määriä että siitä olis jollekin jotain haittaa vaikka niskaan tippuiskin ;)

Tiko katteli ihmeissään kun mami kantaa lunta sisälle vaikka häneltä se on kielletty. Sama asia kun lapsilla on karkkipäivä kerran viikossa mut vanhemmat saattaa mussuttaa joka päivä. On ihanaa olla aikuinen - ja ihminen.

Oon jo useana yönä nähnyt unta että uus kämppä on ihan kauhea. Olis ehkä ollut psyykelle parempi käydä katsomassa kämppää etukäteen vaikka sillä ei muuttopäätöksen kannalta oliskaan ollut merkitystä.

Hyvä uutinen on se, että Saken soluboksissa oli tehty muuttotarkastus sillä aikaa kun olimme Porissa joulua juhlimassa (mistä btw oli ihana päästä kotiin rauhoittumaan! Eka kunnon joulufiilis tuli tapaninpäivän jälkeisenä maanantaina kun sain vaan nukkua, syödä, nukkua, lukea, nukkua..)

Se muuttotarkastus oli aika tarkka. Pesuhuoneesta pitää mm. pestä se punertava töhnä jota suihkuun kertyy, ja sitä on siellä paljon! Vähän ehkä epäreilua, kun S on sitä suihkua käyttänyt ehkä kaks kertaa. Kämppis ei oo siisteimmästä päästä, ja Sakke onkin nyt päässyt testaamaan miltä tuntuu siivota toisen jälkiä, oli ne sitten tyhjiä pitsalaatikoita, pulloja pöydillä tai ihan vaan pinttynyttä "sitä itseensä" pöntön reunoilla. Hah.

Siis hyvä uutinen muuttotarkastuksessa oli se, että mitä luultavimmin myös siinä meidän uudessa boksissa on käyty syynäämässä suihkut ja uunit ja valaisinten pistokekannet. Voin siis olla sikäli huoleti että vaikka kyse on opiskelija-asunnosta, siisteyttä vaaditaan ja vahditaan :)

Oma boksi on melko ankea. Nyt on kirjahylly purettu ja lähes kaikki kamat laatikoissa. Nyyh.

tiistai 21. joulukuuta 2010

joulutouhuja

Tiksun pesupäivä ei oo meidän kummankaan lempparipäivä. Nyt on kuitenkin kynnet leikattu (etu tassuista - takatahvelit käsitellään illemmalla) ja poika pesty. Pienen siistimisen jälkeen hän on siis valmis jouluhoitoon :)

Kämppä alkaa olla niin rujon näköinen että mäkin olen valmis jouluhoitoon Onneks huomenna lähdetään Poria kohti ja pääsee täältä pahvilaatikoiden keskeltä valmiisiin pöytiin syömään jouluherkkuja ;)

Mystinen kuumeilu ei vaan ota laantuakseen. Kaks viikkoa sitten treenasin viimeks tosissaan. Vajaa viikko siitä kun kokeilin vähän lämmitellä salilla. Edelleen kädet tärisee ja olo on hutera. Hitto!
Voiskohan se olla vaan sitä että jouluhärdellien päälle tuli vielä  muuttostressiä ja työhön liittyviä paineita?

Ei helpota yhtään se, että otan paineita rapistuvasta kunnosta ja entisestään kuihtuvista lihaksista kun en pääse treenaamaan. Pitäis nyt vaan olla ja nollata ja päättää, et nyt mennään alemmas se mitä mennään ja aletaan kiivetä kunnolla sit kun oon taas kunnossa. Ei tästä tälläsestä roikkumisesta mitään tuu.

--
Sain vihdoin puhelimen juttelemaan tietokoneen kanssa..

Näistä sympaattisista naapureista oli pakko ottaa kuva muistoksi. Täti ja koira ovat kai yhtä vanhoja ja yhtä pieniä ja pulleita. Koira ärisee muille koirille ja mummeli juttelee sille mukavia.

Talvella heillä on saman väriset ulkoiluvaatteet, ja kun lunta on paljon, täti kulkee edellä pienen lumilapion kanssa ja tekee polkua perässä lyllertävälle koiralle.

Kissa ois kiva. Varsinkin tää tällainen Ragdoll.
Lilli ja Lillin oma kenkälaatikko

 Se oli tosi omituinen. Se oli sylissä vetelä ku hernepussi. Ihan ku sillä ei olisi selkärankaa lainkaan. Silti se on kissamaisen ketterä ja linjakas ja sillä on omituiset siniset silmät. Ihana! Tahtoo sellaisen!

torstai 16. joulukuuta 2010

Monen päivän päivitystä

Kuinka ollakaan, jäin saikulle neljää päivää ennen lukkarin loppua :(
Tuntuu että tuun kipeeksi aina juuri ennen lomaa. Aina. Vaikuttais joltain häirältä korvien välissä vai mitä?

Kuuden päivän lepäilyn jälkeen kävin eilen salilla höntsäilemässä. Olo oli jo pari päivää sellainen, et olis tehny mieli treenata, mut maltoin kuitenkin odotella.

15min kuntopyörää ja koko kroppa kevyesti läpi levytankotreenillä. Pelkällä tangolla hain tuntumaa lihaksiin ja herättelin niitä taas tähän päivään. Nyt ois aika alkaa kasvaa kaverit!

Tänään, ylläri ylläri, kurkku kipeä ja väsynyt vetämätön olo. Hitto!

Onneks 10 päivän trialista on vielä kolme päivää aikaa, joten treenin sijasta viikko jatkuu WOWilla :D
Mahtaaks tääkin olla psyykkistä? Haluun niin kovin pelata et kehittelen kaikkia kiputiloja jotta voin hyvällä omallatunnolla pysyy kotona ja koneen ääressä ;)

Käytiin Saken kaa Jumbossa joku päivä pyörimässä ja löysin niin kivan pipon et se oli pakko ostaa.

Nyt tarvittais sit jotain mätsääviä asusteita, kuten esim pinkki kaulahuivi. Nykyiset ei millään sovi tähän väritykseen. Kuvassa on vielä tukkaa jäljellä enemmän kuin nyt... Nyt on rakelliekkitukka.

Tiksulle ostettiin kaveriksi possu. Vanha lempparipallo vinkuu enää silloin tällöin eikä painin jälkeen enää palaudu pallon muotoon. Valitettavasti se on vaan se tietyn mallinen pallo joka painikaveriksi kelpaa, eikä niitä tahdo millään löytyä.Taitavat olla suosittuja.


 Ajattelin tehdä tällä kertaa joulusiivon oikein perin pohjin. Kamat laatikoihin ja ulos.

Oikeesti en siivoo joulua varten yhtään, enkä koristele, enkä vaihtele verhoja. Nyt on niin paljon pakkaamista välipäiville, että parempi olla lisäämättä vaivaa yhtään.

Ollaan lähdössä Poriin jouluksi, ja muuttopäivä on 3.1, joten oon aloitellut pakkaamista pikkuhiljaa tavaroista joita ei enää tarvita. Oon surutta heitellyt pois muistoesineitä ja papereita ja vienyt naapureille kirjoja ja astioita
joita en enää tarvitse.
Ihanaa ottaa uuteen kotiin vain ne tavarat joilla oikeasti on merkitystä.

Joulufiilis ei vaan pahvilaatikoiden keskellä nouse. Siksi onkin parempi kääntää selkä sekamelskalle ja pelata sitä WOWia!! :D

tiistai 7. joulukuuta 2010

Olin ajatellut viettäväni tätä itsenäisyyspäivää äidin luona linnan juhlia katsoen, syöden ja hyvästä seurasta nauttien. Toisin kävi.
Aamulla Satsia kohti ajellessa Micran pohja raapi hankea lähes koko matkan, puuterilumi vei renkaita mihin sattuu ja lunta tuprutti koko ajan lisää.

Jumpan jälkeen jäin treenaamaan uutta combatia ja katselin ikkunasta jonkun miehen epätoivoista yritystä kaivaa autonsa irti hangesta. Hän asetteli mattoja renkaiden alle, kaivoi lunta lumiharjan kanssa, työnsi ja pakitti, eikä mikään auttanut. Ohikulkijat kävi työntämässä, ei auttanut.

Parin tunnin treenaamisen jälkeen lähdin kotia kohti, ja se mies oli edelleen parkkiksella. Eturenkaiden alla oli jo melkoiset sileiksi kuluneet kuopat, ei siis toivoakaan päästä ajamalla eteenpäin.
Hänen kaverinsa onneksi tuli lapioineen hätiin. Joku taksikuski jäi tyytymättömän näköisenä odottelemaan että tää kaveri siirtää autonsa pois tieltä, muttei silti vaivautunut tulemaan apuun. Olis varmaan pikkukengät kastuneet.

Koitettiin sen miehen kanssa työntää autoa yhdessä vaihde vapaalla, mutta eihän se sieltä kuopistaan noussut. Kun se kaveri pääsi paikalle mä hyppäsin kuskin paikalle ja miehet työnsi. Se mies oli tosi iloinen kun auto vihdoin liikahti. Itse kaasuttelin omalla supermaasturillani pois paikalta enkä jäänyt enää seuraamaan jäikö se toinen pohjastaan seuraavaan hankeen.

Melkoisia nämä talvet! Milloin ruoho vihertää vielä jouluna ja milloin hukutaan lumeen jo lokakuussa. Parempi näin silti, vaikka ajaminen vähä pelottaakin höyhenen kevyellä kotterolla. Näinä hetkinä olen kateellinen citymaasturikuskeille, vaikka suurimman osan vuodesta halveksin moisia saastuttajia.

Päätin siis etten liiku kotoa enää mihinkään jos ei ole pakko. Eikä ollut pakko. Meni se päivä kivasti näinkin - combatia opetellessa. Nyt se sujuu sentään jo jotenkuten. Toivotaan että se jollain mystisellä tavalla imeytyy selkäytimeen yön aikana ja huominen lanseeraus on helppoa ku heinänteko. Whatever that means ;)

--

lauantai 4. joulukuuta 2010

jumppakuutio työssään

Vaikka ryhmäliikunnan ohjaaminen on välillä rankkaa sekä fyysisesti että psyykkisesti, on se toisinaan myös todella palkitsevaa.

Jännitän ns. freetunteja aivan kamalasti. Stressaannun ohjelmaa suunnitellessani ja tunnista toiseen epäilen koreografian toimivuutta. Monen vuoden tauon jälkeen, oikeastaan pakon sanelemana, suunnittelin itse perus jumppatunnin, jota olen nyt vetänyt muutaman viikon, on vastaanotto ollut yllättävän positiivinen.

Eilisen tunnin jälkeen eräs asiakkaista totesi onnellinen ilme kasvoillaan: "Nautinnollista Johanna, niin nautinnollista!" Ja hänellä kuitenkin on ongelmia käsi-jalka -koordinaation kanssa ja jotkin askellukset ovat haasteellisisa.

Toinen asiakas, keski-ikäinen nainen, kysyi jatkuuko tämä tunti vielä keväällä. Kun sanoin etten tiedä kevään lukkarista, hän totesi: "täytyy jatkua, tämä on niin kiva tunti. Laita toive lukkarin tekijälle että tämä jatkuu!"

Aivan ihanaa :D
On ollut ilo huomata, että tunnilla ovat viihtyneet iäkkäämmät ladyt, mammalomalaiset sekä kovempiin jumppiin tottuneet nuoret asiakkaat. Ei aina tarvita hienoja kuvioita ja uusia kikkoja. Back to basics!

Eilen sain vihdoin uudet Les Millsin matskut. Tiistaina olis lanseerattavana uusi BodyCombat ja torstaina pitäisi jo osata uusi BodyPump. Tästä tulee haasteellista :/

Onneksi töitä on enää viikko ja sit ois kolme kokonaista viikkoa ilman ohjauksia!! On ollut myös ilo huomata asiakkaiden pettymys kun olen ilmoittanut pitäväni lomaa ;D Ehkä musta sit tykätään.

Ehkä mä olen nyt löytänyt sen oman alani, sen joka palkitsee muutenkin kuin rahallisesti, sen josta saa kiksejä ja sen, josta haluan oppia koko ajan lisää. <3