Kämppä alkaa olla niin rujon näköinen että mäkin olen valmis jouluhoitoon Onneks huomenna lähdetään Poria kohti ja pääsee täältä pahvilaatikoiden keskeltä valmiisiin pöytiin syömään jouluherkkuja ;)
Mystinen kuumeilu ei vaan ota laantuakseen. Kaks viikkoa sitten treenasin viimeks tosissaan. Vajaa viikko siitä kun kokeilin vähän lämmitellä salilla. Edelleen kädet tärisee ja olo on hutera. Hitto!
Voiskohan se olla vaan sitä että jouluhärdellien päälle tuli vielä muuttostressiä ja työhön liittyviä paineita?
Ei helpota yhtään se, että otan paineita rapistuvasta kunnosta ja entisestään kuihtuvista lihaksista kun en pääse treenaamaan. Pitäis nyt vaan olla ja nollata ja päättää, et nyt mennään alemmas se mitä mennään ja aletaan kiivetä kunnolla sit kun oon taas kunnossa. Ei tästä tälläsestä roikkumisesta mitään tuu.
--
Sain vihdoin puhelimen juttelemaan tietokoneen kanssa..
Näistä sympaattisista naapureista oli pakko ottaa kuva muistoksi. Täti ja koira ovat kai yhtä vanhoja ja yhtä pieniä ja pulleita. Koira ärisee muille koirille ja mummeli juttelee sille mukavia.
Kissa ois kiva. Varsinkin tää tällainen Ragdoll.
 |
| Lilli ja Lillin oma kenkälaatikko |
Se oli tosi omituinen. Se oli sylissä vetelä ku hernepussi. Ihan ku sillä ei olisi selkärankaa lainkaan. Silti se on kissamaisen ketterä ja linjakas ja sillä on omituiset siniset silmät. Ihana! Tahtoo sellaisen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti