tiistai 27. syyskuuta 2011

Tuhkimo ja sisarpuolet

Ilmiselvästi Fitness-sarjasta on tullut Tuhkimo ja Body Fitnessistä sen ilkeät sisarpuolet (alle ja yli 163cm)

- Sanonnan mukaan fitness olisi "lapsipuolen asemassa", eli vähempiarvoinen, mutta koska koen olevani isäpuolelleni rakas ja tärkeä, en vähempiarvoinen lapsipuoli, en pysty tuota ilmaisua käyttämään -

Ennen oli Fitness, joka vaati kilpailijalta urheilullisuutta: lihasta, voimaa, notkeutta, ketteryyttä, liikkuvuutta ja aerobista kuntoa, kuten nimikin kertoo. Sitten tuli bf-sarjat, joissa pääpaino oli urheilullisessa ulkonäössä, ei niinkään urheilusuorituksessa.

Se aito oikea Fitness on vapaaohjelmineen vauhdikasta ja viihdyttävää katsottavaa. Siinä ratkaisee luojan luomien mittasuhteiden lisäksi paljon myös erilaisilla urheilusuoritteilla viimeistelty kunto ja opitut taidot.

Nykyään "fitness" on mediassa (ja valitettavasti myös bodykansan keskuudessa) yhtä kuin body fitness, joka on lihasten lisäksi (anteeksi yleistys!) silikonia, akryylia, irtokarvaa ja erilaisia täyte- ja valkaisuaineita.

- Meidän Fitness-sarja oli muuten ainoa naisten kilpailusarja, jossa ei nähty silikonipalloja :) Jei!-

Jostain syystä Fitness jää koko ajan enemmän ja enemmän taka-alalle. Lappeenrannassa meinattiin jopa unohtaa meidän palkintojenjako.

 Bodylehti.fi:n mainos viime viikonlopun kisasta (luettavissa kokonaisuudessaan tästä):
Syksyn viimeinen ja varmasti tiukin karsinta pidetään lauantaina Lappeenrannassa. -- Mukana on yli 50 kilpailijaa!
Päähuomio keskittyy varmasti monilla body fitness MM-karsintaan, jossa mukana viime vuoden MM-hopeamitalisti Kati Alander, 2009 SM-voittaja Mari Päkkilä, 2008 kevään komeetta Tarja Vähäkuopus, aina kovakuntoinen Tiina Vaskelainen ja 2010 EM-finalisti Jutta Gustafsberg. --
Suomen ensimmäinen bikini fitness-kilpailu pidetään myös Lappeenrannan kilpailussa ja lavalla 12 upeaa naista, jotka kamppailevat SM-kisapaikasta! Kannattaa tulla katsomaan tätä uutta lajia ja sen ensi askelia Suomessa! 
Pitkään odotettu Hulkin paluu eli Utti Hietala virittelee fysiikkaansa valmiiksi SM-kisaa ajatellen ja saa vastaansa viime vuoden kovan kakkosen Antti Filatoffin. Sarjaa alempana käyvät kovaa taistoa viime vuoden SM-voittaja Tuomas Kuronen kovaa kamppailua Robert Niziä ja kuutta muuta kilpailijaa vastaan! 
Myös kehonrakennuskilpailusta tulee tasokas ja lavalla yhdessä sarjassa on 12 kilpailijaa.
Ei sanaakaan fitness-sarjasta, vaikka oli kauden eka ja ainoa karsintakisa tässä sarjassa.

Samaisessa nettilehdessä oli tulosten julkaisun yhteydessä kuvat kaikkien sarjojen palkituista.
Kaikkien muiden paitsi meidän.
Sitä ei voi selittää edes kilpailijoiden vähyydellä, sillä kuva löytyi myös Aikusta, joka oli ainoa sarjassaan. Aikku todella ansaitseekin huomiota upealla kunnollaan, mutta mun mielestä mekin ansaittais.

Uusin tulokas, se naapuripitäjän prinsessa, on bikini fitness. Siinäpä vasta urheilua!



Missä on meidän hyvä haltija, prinssi ja lasikenkä?

maanantai 26. syyskuuta 2011

LPR B&F

Lappenrannassa kaikki ei mennyt ihan nappiin, mutta oli kaikin puolin mukava reissu :)

Onneksi ennakoin suunnitelmista ja aikatauluista lipsumiset jo suunnitteluvaiheessa ja vaikka matkaan lähdettiin tunti (!!) aikataulusta jäljessä, ajettiin ohi parista risteyksestä ja näpyttelin navigaattoriin väärän osoitteen, oltiin ajoissa hotellilla ja ehdin juuri ja juuri vaihtaa kisabiksut päälle ennen kilpailijakokousta.

Kilpailijakokous on aina jännityksen paikka. Koskaan siellä ei tapahdu mitään jännittävää, mutta muiden kilpailijoiden näkeminen ja kisavärien tuoksu saa adrenaliinipiikin aikaiseksi.

Mirkan, Marian ja Petran kanssa oltiin jutusteltu hiukan jo facebookissa, ja Maijuun tutustuttiin kilpailijakokouksessa. Oli mukavampi lähteä kisapäivään kun ei tarvinnut syrjäsilmällä kyräillä vaan voitiin ihan rennosti jutella.

Mun kunto oli perjantaina tosi hyvä. Siis tosi hyvä!


Ohjeiden mukaan uutta Jan Tana väriä ei tarvitse levittää kuin pari kerrosta, ja tottahan me sitten luotettiin oheisiin. Eka värikerros vasta hotellissa iltareippailun ja venyttelyn jälkeen.




Illalla lasillinen valkkaria rauhoitti ihanasti (jo parin kulauksen jälkeen iski pikku hiprakka) ja silmäluomet alkoi painaa. Kun sammutin valot, alkoi sen päiväinen myllerrys päässä. Aivojen välittäjäaineissa oli jonkin sortin olymppialaiset menossa eikä unesta ollut tietoakaan.

01.30 Valot päälle ja kirja käteen. 02.10 valot pois, ja ajatusten kilpajuoksu alkoi taas. Aaaaargh!

Jossain vaiheessa torkahdin vain herätäkseni 03.05 naapurihuoneen tasaiseen sängynpäädyn kolinaan ja hurjaan voihkintaan. Jes! Ja kirja käteen taas...

Havahduin taas 6.30 johonkin käytävästä kuuluvaan ääneen. Ekat bodyilijat lähti kai aamulenkille.
Päätin itsekin vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä happihypylle vaikkei oma herätysaika ihan vielä ollutkaan.


Aamiainen: raejuusto-öljy-kaurahiutale. 2 munaa ja kulaus pikakahvia
Koska juominen lopetetaan kisaa edeltävänä iltana, aamupuurokin on aika kuivaa.
Välipalasämpylä kalkkunalla, munalla ja suolalla jäi aika hyvin hampaisiin, koska se juominenhan oli lopetettu 15h aikaisemmin. Pepsodentille kiitos hammastahnasta!
Onneksi kisapakkelit peittää hurjatkin silmäpussit ja mustat silmänaluset hienosti 

Kilpailupaikalla ei ollut minkäänlaista mainosta tapahtumasta. Vaikka tiesin kisoista, mun oli kysyttävä infosta olenko oikeassa paikassa. Miten ihmeessä yleisön pitäisi löytää paikalle?

Kisalava oli pelottavan pieni ja takaa auki. Kävin kokeilemassa lavaa sen verran, että totesin vaparin tekemisen sellaiisenaan mahdottomaksi. Suuntia on muutettava jos ei halua pudota lavalta.

Alkukilpailu alkoi bikinisarjalla, jonka jälkeen oli meidän vaparit. Mun kisanumero oli 1.

Vapari meni just niin kokeiluksi kuin voi. Heti kättelyssä olin pudota lavalta ja "yks ykkönen" eli 1 käden ja 1 jalan punnerrus muuttui tavalliseksi yhden käden punnerrukseksi. Seuraava peruutus, hyppy ja punnerrus jäivät myös vajavaisiksi ja koko ohjelmasta jäi vähän varovainen fiilis.

Fysiikkakierroksella sain koristaa rivin molempia reunoja.

Alkukilpailun ja finaalin välissä olevan tauon aikana sain palautetta paitsi varovaisesta vaparista, myös liian vaaleasta väristä. Eli 2 kerrosta Jan Tanaa EI RIITÄ!!!

IFBB Säännöt:
"Pikavärien käyttö kilpailussa on kielletty. - - Myös kilpailuvärien levittäminen kilpailupaikalla sen lämmittely- tai muissa tiloissa on kielletty. - - Poseerausöljy on ehdottomasti kielletty."
Koska maailman pienimmässä takahuoneessa meidän viereen majoittuneet CBB-miehet levittivät värejään huoletta niin että sitä oli tipoittain lattialla, ja öljysivät minkä ehtivät, Sakke kävi hotellilta hakemassa levityssienen ja lisättiin mekin yksi kerros väriä. Vaikkei se millään ehtisikään tekeytyä, olisipa edes ohjevärin verran tummempi.

Vaparikin meni finaalikierroksella paremmin, vaikka lava olikin ihan yhtä pieni ja liukas.

Parannuksista huolimatta sijoitukseni oli neljäs. Kuntoni ei ollut yhtä kova kuin edellisenä päivänä, mutta onneksi viimeistelyä on mahdollisuus viilata vielä Expoon.

Mun ja Petran vapareissa oli vauhtia sen verran että kärsittiin aika paljon pienestä lavasta.
Ja koska jouduin rikkinäisen käden takia helpottamaan vaparia p-a-l-j-o-n, en ollut yllättynyt sijoituksesta. Olen tyytyväinen että pääsin kisaamaan ja sain paikan sm-kisaan.


Maijulta oli rohkea veto tulla vaparifitnesiin ilman tanssi-, voimistelu-, tms. taustaa. Mirkan vapari oli upea, ja Marian ohjelma kuin toisinto Tiina Kasvin ohjelmista. Eikä pelkästään musiikin vuoksi.

Kovatasoisin kilpailu moneen vuoteen, vaikka itse sanonkin. Hienoa on myös se, että Expoon on kaksi viikkoa aikaa ja kaikki on mahdollista. Jopa mun käsi saattaa kestää painoa siihen mennessä :D

Kisan jälkeen syötiin kiinalaisessa kanaa cashewpähkinäkastikkeessa. Voi pojat että se oli hyvää. Ja voi pojat mä söin sitä paljon ;)

Ja sitten: Johanna goes Arnolds


perjantai 23. syyskuuta 2011

Lähes H-hetki

Keskiviikkona kisalaukkua pakkaillessa alkoi jännittää ihan kamalasti, eikä ajatus ole pysynyt kasassa sen jälkeen. Uskomatonta että nyt ollaan jo tässä vaiheessa. Huh. Kisalavan ajattelu saa sisuskalut pyörähtämään ympäri.

Sain viimeistelyapua PT kurssikaveriltani Minna Vennolta, jonka lajia seuranneet tuntevat CBB:n (Classic bodybuilding) kuningattarena. Uskallan luottaa Minnan viimeistelyvinkkeihin ihan täysin, koska sekä hän että hänen BodyFitness-lavalta tuttu siskonsa Jutta ovat olleet kisoissa todella hyvässä kunnossa. Kehot ovat yksilöllisiä, eikä samat jutut toimi jokaiselle, mutta näitä ohjeita testailen suurella luottamuksella.

Lupasin muuten jäsenkorjauksessa käynnin jälkeen linkittää Minnan nettisivut kun ne valmistuvat, joten tässä: http://www.minnavento.com/.

Dieetistä

Sekä dieetti että viimeistelyt ovat sujuneet paremmin kuin viimeksi. Dieetti on sisältänyt enemmän proteiinia ja rasvaa kuin viimeksi, eikä kylmä ja nälkä ole kiukuttanut lainkaan niin paljon.

Paino on pudonnut reippaasti suunniteltua alemmas, muttei toivottavasti liian alas. Kehonkoostumusmittauksen mukaan lihasmassaa on kadonnut marginaalisen vähän, enkä kuitenkaan ole vielä ruman rasvaton.


Hassua, miten keho muuttuu ihan päivissä.
Tiedät varmaan sen tunteen, kun kävelet uusissa vaatteissa/kampauksessa/pipossa/kengissä näyteikkunan ohi, etkä voi vastustaa peilailua. Kerro se kymmenellä ja saat sen tunteen, mikä tulee kiristyneestä kehosta.

Hävettää myöntää, mutta nyt tekisi mieli peilailla koko ajan. Vaatteissa ja ilman. Onneksi sen voi naamioida poseerausharjoitteluksi ;)

Koko laji perustuu ulkonäköön ja hyvään kuntoon, joten omaa peilikuvaa pitäisi pystyä katsomaan ylpeänä, tuntematta morkkista narsistisuudesta. Mutta mähän olen suomalainen: "no emmä ny tiiä onko tää kunto nynniin hyvä...".

Mut hei, kävi kisassa miten kävi, peilistä näkyy nätti paketti :)

Jokainen tarvitsee joskus herätystä

Hanna kuvasi blogiani sanoilla "Johanna on toteuttanut juuri sellaisia unelmia, joita minäkin haluaisin joskus toteuttaa"

Siitä asti olen makustellut noita sanoja. Totta. Olen toteuttanut juuri sellaisia unelmia, joita olen aina halunnut toteuttaa!

Kuinka monesti Motonetin pölyisessä varastossa tai kylmässä konttorissa haaveilinkaan toisenlaisesta elämästä. Olen aidosti tuntenut kateutta kahta ihmisryhmää kohtaan: niitä jotka kilpaievat Fitnessissä, ja niitä, jotka työskentelevät Personal Trainereina. Näistä asioista olen haaveillut enemmän kuin lottovoitosta, ja ne on nyt totta.


MÄ ELÄN UNELMAANI!!!


---

tiistai 20. syyskuuta 2011

Kisaviikko

Se on kuulkaas kisaviikko nyt. Vihdoinkin ja silti uskomattoman pian.
Kisaviikon ihanuus on ehdottomasti TANKKAUS!!! Ihmeellistä kuika olotilaan voi vaikuttaa pari pientä riisikakkua.

Tai pientä ja pientä...

Viime yönä näin kamalaa painajaista jossa Sakke oli syönyt kaikki riisikakut. Katala roisto! ;)

Kun pari kuukautta on haistellut banaanin lempeän makeaa tuoksua, on iso nautino upottaa hampaat sen pehmeään hedelmälihaan. Maku olikin sitten vähän pettymys. Kuvittelin sen paljon paremmaksi.

Mutta niinhän se menee. Kielletty hedelmä (oli se sitten ihan oikea hedelmä tai jotain muuta) houkuttaa ja siitä tekee itselleen isomman asian kuin se todellisuudessa onkaan. Mites esim. teinien tupakointi? Se on kiellettyä, ja muka niin coolia. Kukaan ei kuitenkaan rehellisesti voi sanoa pitäneensä tupakan mausta eka kerralla, mutta kaikkeen tottuu.

Monet karkit näyttää kaupassa tosi hyviltä, mutta maku onkin sitten jotain ihan muuta. Silti, jostain kumman syystä, ne pahatkin karkit on syötävä.

Oon kirjoittanut listaa herkuista, joita haluan syödä kun kisat on ohi. Koko listallista ei tietenkään edes voi ostaa, koska 8Milj. lottopotti ei tullut meille.
Kun herkut on kirjoitettuna lapulle, ne pysyy muistissa eikä niitä tarvitse koko ajan miettiä. ("Miten mä nyt muistan tän että haluun Mars-patukan kun kisat on ohi. Pakko muistaa, pakko muistaa - Mars - Mars - Mars...)

Listalta kannatta aina valita vain parasta!

Energistä viikkoa :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Naisen logiikkaa

Kävin eilen illalla pitkästä aikaa ihan rehellisellä juoksulenkillä. 
Juoksu kulki ihan törkeen hyvin. Siis energiamäärään nähden törkeen hyvin. Illalla energiaa on kehossa kuitenkin enemmän kuin aamuisin, jolloin yleensä lenkkeilen, ja edellisen iltalenkin jälkeen kroppa on keventynyt tosi paljon. Ihana onnistumisen tunne!

Paino huitelee nyt alempana kuin reiluun kymmeneen vuoteen. Ollaan kilon verran tavoitetta alempana, ja se ylimääräinen kilo lähti eräänä päivänä kai suoraan tisseistä :/
Yhtenä aamuna vaan totesin "missä hitossa mun tissit on?" kun urheilutopin pukeminen aamulenkille lähtiessä oli oudon helppoa. Ja rasvakudoksen paikallinen vähentäminen ei muka onnistu, PAH! ;)
Kunpa en silti ikinä koskaan sortuisi implantteihin...
--

Tuossa taannoin kävin koulutuksessa, joka järjestettiin Wrangen tiloissa Lauttasaaressa. Sen lisäksi että siellä on Better Bodies, Puma ja monia muita ihania uutuuksia, lisäravinteista puhumattakaan, siellä on myös löytönurkka.

Ja taas tuli selvää säästöä:

38,90 toppi kympillä, 119,90 BB-farkut kahdella
--

Toisinaan aamulenkkeily kannattaa erityisen paljon...

Tämä lojui maassa aamulenkin varrella!
...ja toisinaan taas ei. Setelin kulmassa valitettavasti lukee "Souvenir production".
Mutta se tunne, kun näkee setelin maassa ja sekunnin sadasosan miettii, kurkkaako viereisen KRP:n päämajan ikkunasta juuri nyt joku joka näkee että löydän rahan ja laitan taskuun! ;)
--

Olen kai ennenkin maininnut, että sinkkukotini irtaimisto pysyi kasassa nippusiteillä. Nyt olemme korjanneet imurin irtoavan lattiasuulakkeen teipillä, eikä se enää taivu sängyn alle. Ratkaisu: otetaan sängystä jalat pois! :D


Ei muuta tällä kertaa. Pitkän ja rentouttavan aamulenkin jälkeen olen viettänyt ihanaa sunnuntaipäivää soffalla löffäillen, hömppäleffoja katsellen.
Viikon päästä on ekat kisat ohi ja enää kaksi viikkoa siihen, että saa taas syödä, syödä ja syödä. Mmmm...

--

"Tunnustus"

Sain tunnustuksen Hannalta ja Hannalta. Kaunis kiitos siitä, että pidätte minua ja blogiani tunnustuksen arvoisena!

Olen yleensä se tylsä tyyppi, joka katkaisee ketjukirjeet, ja jättää feissarin "päivitä statukseesi sitä ja tätä ja jätetään miehet ihmettelemään mistä naiset puhuu" -jutut huomiotta.

Koska tunnustus on nimetty julkisen henkilökohtaisesti, en kehtaa olla vastaamatta.

Tunnustuksen saaneen kuuluu:

- Kiittää ihmistä, jolta sai tunnustuksen  -check!
- Tehdä tunnustukseen liittyen postaus -check!
- Vastata alla oleviin kysymyksiin -check!
- Jakaa tunnus eteenpäin 10 ihanalle blogille ja tiedottaa heitä asiasta. -nyt olen taas se tylsä tyyppi. En halua aiheuttaa vastaamisen ja vastaamattomuuden stressiä kenellekään, joten haastan kaikki blogini ihanat lukijat vastaamaan kysymyksiin mielessään! ;)


Kysymykset ja vastaukset:

Suosikkiväri: Vaihtelee. Tällä hetkellä turkoosi on ehdoton lemppari. Violetti on ainoa väri, mikä ei koskaan ole päässyt lempparilistalle.
Suosikkieläin: Kiltti, karvainen ja pehmoinen.
Suosikkinumero: 7 oikein
Suosikkijuoma (alkoholiton): Kahvi
Facebook vai Twitter: FB
Intohimo: Kehittyminen. Elämässä, ihmisenä, urheilijana, ammatissa....
Antaa vai saada lahja: Saada. On ihanaa myös antaa lahjoja, varsinkin "tavallisina päivinä", kun lahjan antamiselle ei ole sen kummempaa syytä. Mutta kyllä lahjan saaminen on silti vielä ihanampaa ;)
Suosikkikuvio: Ketä kiinnostaa?
Suosikkiviikonpäivä: Kesäloman keskiviikko.
Suosikkikukka: En erityisesti välitä kukkasista, eikä siksi ole lemppariakaan. Kaikki valkoiset kukat on kuitekin ehkä enemmän mieleen kuin muut.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Nyt alkaa ahistaa

Tähän asti olo on ollut energinen ja voimakas, mutta eilen oli aamusta asti niin heikko olo, että aikaistin viikon "runsashiilihydraattista päivää" vuorokaudella, ja nautin jo tiistaina puoli desiä enemmän aamupuuroa ;)

Syysflunssaa on liikkeellä ja fb:ssa kaverit päivittää flunssapäivänviettovinkkejään, joten tänään päätin käyttää vapaapäivän chillailuun. Kampaajalla käynnin jälkeen. Hieman iloa sateisen harmaaseen päivään toi uusi hiusmalli ja väri :) Oi tätä onnea <3

Edelleen olo on vähän kipuinen. Käsi on kuitenkin jo hienosti paranemassa. Kyllä mä kisaan pääsen!

Uusi iltapalalemppari on muuten rahkaan sekoitettu CocoVi:n trailmix:

Ihanasti hampaissa rouskuvia juttuja: Goji- ja Inka-marjoja, kaakaonibsejä, hampunsiemeniä ja mulperimarjoja.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Dieettiruokaa

Ennen valitettavaa ja elämänmullistavaa käsiäksidenttiäni Dexteri kyseli dieettiajan syömisistäni.
Tässä sitä nyt on. Perus dieettisafkaa.

Ohraa ja broileria salaatin kera
Toukokuusta asti ruokavalioni on ollut saman sisältöinen. Määrät vähenee dieetin edetessä, mutta aineet on samat.

Aamupala:
Kaurapuuro, raejuusto, venhälese, pellavansiemenöljy ja rasvaton maito.
Ja kahvia.

Välipalat: Hedelmiä, pähkinöitä ja/tai raejuustoa.
Ja kahvia.

Lounas ja päivällinen:
- broileria, kalkkunaa, tonnikalaa tai seitiä. Vähärasvaista jauhelihaa (soijarouheella terästettynä) söin vielä heinäkuussa, mutta elokuun aikana vaihdoin kokonaan näihin vielä vähärasvaisempiin vaitoehtoihin.
- riisiä, ohraa tai kvinoaa
- salaattia ja/tai höyrytettyjä vihanneksia
Ja kahvia.

Ja kahvia ;)

Iltapala: maitorahkaa ja mustikkaa / kiiviä / nektariinia + kananmunaa
1- 2 päivänä viikossa ruisleipää ja kalkkunaleikettä.


Ja vettä tietenkin juon paljon päivän mittaan.

Joka ruokaan olen lisännyt surutta reilusti soijakastiketta ja/tai merisuolaa, koska urheilen tai en, hikoilen itseni kesällä tyhjäksi mineraaleista.

Hiljalleen alan kaivata myös muuta ruokaa, vaikka nautinkin kovasti siitä, että pakastevihannekset ja pakasteseiti sitruunapipuriripauksella maistuu dieetin tässä vaiheessa aivan äärettömän hyvältä ;)

lauantai 3. syyskuuta 2011

Voiton uusi merkitys

Tälle kisakaudelle tuli ihan uudet tavoitteet. Tähtään edelleen voittoon, mutta voitolla on uusi merkitys.
Voitto on mulle se, että nousen lavalle Lappeenrannassa 24.9.

Siinä se nyt on, mun murheenkryyni:


Kolme pientä tikkiä ja hankala haava. Aikaa kisoihin on niin vähän, ettei tällä kädellä tehdä sitä vaparia jonka olen näihin kisoihin tehnyt.

Haava on sen verran viheliäisessä paikassa, että puurolusikan tai pinsettienkin puristaminen saa sen rakoilemaan.

Kolme viikkoa aikaa suunnitella ja opetella uusi vapaaohjelma, ilman oikeaa kättä. Siinäpä haastetta kerrakseen. Ei muuta ku leuka rintaan ja... salille.