lauantai 25. syyskuuta 2010

It's all Yoga!

10h yogaa on melko raskasta. Oli meillä tunnin ruokatauko ja pari 10min. breikkiä, mutta muuten joogattiin, puhuttiin joogaamisesta, käytiin läpi asanoita ja asenteita. Aika hurahti kuin siivillä, eikä päivän pituutta huomannut kuin uupuvasta kropasta.

Pää ja masu tyhjänä kotiin, ruokaa kupuun ja back to business. Huomiseksi on opeteltava ohjaamaan pätkä nykyisestä ohjelmasta, joten ei tämä tähän loppunut. Nyt DVD pyörimään ja treenaamaan vaikka silmät jo lupsuu ja selkää särkee.

Täähän on ku Dancessa kun joutuu treenaa yömyöhälle ja panee parastaan vaikka kuinka väsyttäis. Onneks meitä ei kuitenkaan kuvata koko kansan nähtäville!

Sisäänhengityksellä ylös ja uloshengityksellä alas... hengitä syvään...

zzZzz..

perjantai 24. syyskuuta 2010

Oi, lepoa!

Kummallisen hiljaista ja tyhjää.. Tiko lähti viikonlopuksi mökille ja tuntuu omituiselta kun karvakasa ei ole vieressä vinkumassa ja tuhisemassa.

Tänään oli se kaivattu lepopäivä.


Maanantai meni uutta koreografiaa opetellessa, kun tiistaina lanseerattiin BodyCombat 45 Sebastianin kanssa aamupäivällä, ja vedettiin sama setti uusiks illalla Veeran kera. Tosi hyvä fiilis kun lavalla kolme ohjaajaa, loistava ohjelma ja asiakkailla hyvä draivi.

Keskivikkona olikin vuorossa omat treenit -> Tae Kwon Do!! ;D
Jospa sais vähän autenttisuutta combatin lyönteihin ja potkuihin kun jaksais ja kerkeis kaks kertaa viikossa käydä ninjailemassa.

Taekwondon jälkeen menin vielä SatsYoga-tunnille. Ja koska aikaa oli ennen tuntia, pumppailin salin puolella vähän rautaa ;)

Torstaina kroppa huusi lepoa, mut koska Veera sairastui, jouduin tuuraamaan combatia. Päivä meni siis opetellessa uuden koreografian sitä toista puolikasta! Voin kertoa että olkapäissä tuntui illalla! Ja jalat oli aamulla akillesjänteitä myöten jäykät ja kipuiset. Mut tänään sain vaan olla. Oi tätä onnea!

Oon vaan maannu soffalla ja katellu tallennettuja ohjelmia - pari C.S.I:tä ja Dancea. Perjantain parasta antia on tietty Hauskat kotivideot :)

Viikonloppu onkin sitten omistettu joogalle. Kahden päivän tiukan joogaamisen jälkeen pitäis olla asanat hallussa ja ninjasta kuoriutua sulavalinjainen joogi ;)

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Mistä näitä * oikein tulee?

Pitihän se arvata, että kun sanoin ettei häröjä ole näkynyt, heti yksi iloisesti heilutteli mulle palkkaripurkista. Taas. Pari kaveria hiippaili pöydällä, mut muuten oli rauhallista, joten uskallan vieläkin luottaa voittoon.
Ainakin voitin tän erän. Ne voitot on siis Johanna 2 Häröt 0. Hyvä kamppailu silti. Fair play.


Viimeisiä vietiin kun sunnuntai-iltapäivän BodyPumpin vedin kaksikielisesti (onneksi englanniksi eikä toisella kotimaisella..) ja BodyCombat ihan vaan yksikielisesti karjuen niin että kurkku on vereslihalla. Hyvä energia molemmilla tunneilla. Huomisesta alkaen lanseerataan sit uusia ohjelmia. Hui :)


Lanseerauspainajaiset alkoi viimeyönä. Olin unissani tuuraamassa jonkun miespuolisen ohjaajan Pump+Combat-yhdistelmää, ja Pumpin aikana porukka alkoi keräillä kamojaan ja poistua paikalta. Vedin sitkeesti ohjelman loppuun vaikka väki väheni uhkaavasti. Combatin alkaessa muistin etten oo opetellut uutta ohjelmaa ja sekoilin niin pahasti että kaikki loputkin asiakkaat lähti salista. Kamalaa.

Eihän niin oikeesti voi käydä, mut nämä samat unet toistuu aina kun uusia ohjelmia pitää opetella. Koskaan ei kaikki ihmiset lähde, ja harvoin kukaan kai lähtee kesken tunnin ihan vaan siksi, ettei pidä ohjaajasta. Ehkä.
Joskus joku saattaa lähteä muista syistä, mutta ihmiset eivät kai tule ajatelleeksi kuinka paljon ajatuksia poistuminen aiheuttaa ohjaajassa. Vaikka syy olisi hyväkin (esim. lastenhoitajan kiire tms) väkisinkin ohjaajan päässä juoksee miljoona ajatusta mitä tein väärin, olenko voinut vahingossa loukata, olenko ohjannut huonosti..
Tänään yksi asiakas lähti BP tunnilta loppuvaiheessa ulos mutta tuli tunnin loputtua sanomaan, että häntä alkoi yhtäkkiä pyörryttää. Teki mieli halata: ihanaa että tulit kertomaan!


Takana ihana viikonloppu ja huomenna ihana maanantai - lepopäivä. Ei mitään menoa! Tiedossa siis uusien ohjelmien opettelua: BodyCombat, BodyPump ja SatsYoga. Sellanen lepopäivä ;)

--

perjantai 17. syyskuuta 2010

Superia

Kolmen päivän taistelun jälkeen sain voiton riisihäröistä, mutta silti katselen vieläkin keittiössä extratarkasti kaikki pinnat ja purkit ja olen näkevinäni liikettä joka puolella. Uskon kuitenkin, että taitelu on nyt voitettu, koska ihan oikeasti mitään liikettä ei ole näkynyt moneen päivään.

Tässä eräänä kauniina päivänä satuin ajattelemaan kulunutta vuotta. Tätä muistelua ei pitäisi tehdä vielä muutamaan kuukauteen, mutta 1.9 oli eräänlainen käännekohta vuosi sitten.
Uskomatonta, että siitä on jo vuosi, kun jäin opintovapaalle töistä.
Uskomatonta, että siitä on jo vuosi, kun päivät alkoivat painon tarkkailulla ja aamulenkeillä kisoihin valmistautuessa.
Supermageita juttuja molemmat. Olen onnellinen että olen ne tehnyt!

Nyt nautin superpaljon siitä, että saan aamulla nukkua pitkään, juoda aamukahvit rauhassa ja syödä leipää jos siltä tuntuu ;)
On ihanaa elää luonnollisessa rytmissä - siinä johon yleensä pääsee vain loma-aikana.
Kuka aamuvirkku on keksinyt, että aamuisin pitää herätä kuudelta kun on vielä pimeää, ja mennä töihin kahdeksaksi, jolloin suurin osa ihmisistä vielä luonnollisen rytmin mukaan nukkuisi?

Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä työtä josta nautin. Parasta on, että tätä työtä voin tehdä niinä aikoina, kun se parhaiten sopii omaan rytmiini. Vasta puolen päivään aikaan mun pää ja kroppa on hereillä, ei aikaisemmin, vaikka avaisin silmät kukon laulun aikaan. Vastaavasti iltaisin jaksan porskuttaa hyvin kympin uutisiin asti, ja vasta sitten alkaa tahti hiipua. Enää ei tarvitse taistella vastaan.

Edellisessä työssäni alkoin pakoilla asiakkaita sitä enemmän, mitä vähemmän vietin aikaa myymälän puolella. Loppuaikoina, kun pääasiassa työskentelin toimistossa, pelkäsin mennä myymälään, pelkäsin asiakkaita koska tiesin, etten osaa enää auttaa. En tunne myymälää, en tunne tuotteita, enkä varsinkaan tiedä mihin näitä myytäviä tuoteita käytetään!
Nyt on ihanaa olla asiakaspalveluammatissa ja tarjota hyvää palvelua. On ihanaa kun voin luottaa siihen, että tiedän vastauksia ja osaan auttaa. On ihanaa voida auttaa! On ihanaa työskennellä alalla, joka aidosti oikeasti kiinnostaa ja tuntuu hyvältä.

Kuinka paljon onkaan tarvinnut kokeilla KAIKKEA muuta, ennen kuin voin myöntää sen itsestäänselvyyden, että liikunta-ala on se mun juttu. Ainakin nyt.
Onko se sitä, että liikunta on alana niin tuore ja vasta kasvava ala, että ihmiset (lue: sukulaiset, tark. mummot) eivät osaa pitää sitä oikeana työnä. Miellyttämisenhaluisena olen sitten etsinyt jotain oikeaa työtä, josta saisin rahaa elämiseen, mutta josta puuttuu tekemisen nautinto.

Onko se sitten oikein, että eläminen alkaa vasta työpäivän tai työuran jälkeen?  Tärkeintä on elää NYT :D

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Yäk yäk yäk!!

Illan kipuilulepäily ei onnistunut ihan suunnitelmien mukaan kun keittiössä käveli riisihärö.
En tietenkään tiennyt mikä se oli, ennen kuin niitä löytyi kasa lisää, ja kaikkitietävä interweb tiesi kertoa että kyseessä on kuivaelintarvikkeita ravinnokseen käyttävä riisihärö... yäk yäk yäk!!!


Heitin pois jätesäkilisen kamaa kaapeista: kaikki avonaiset leivät, jauhot, mausteet, protskut, palkkarit, kreatiinit.. you name it. Jopa siis "ilmatiiviissä" palkkaripurkissa käveli pari kehonrakentajahäröä!

Tuntuivat kuitenkin kuolevan, tai ainakin pökertyvän kun suihkuttelin Mr. Musclen keittiösprayta. Siivousoperaation jälkeen tuntui häröjä juoksevan hiuksissa ja vaatteiden alla ja suussa. Pystynkö syömään enää koskaan mitään miettimättä montako häröä suupalassa on?!

Häröt ilmeisesti munivat kaappien rakenteisiin ja niitä on melko vaikea hävittää. Nice! Helpotus on se, että ne eivät ilmeisesti ole vaarallisia, vain ällöjä. Ja ne tulevat jonkin elintarvikkeen mukana kaupasta, eivätkä siis johdu matalasta hygieniatasosta tai epäsiisteydestä.

Edelleen on tukala olo paitsi häröistä myös flunssasta. Finrexinit ja buranat onneksi on yksittäispakattuja, eikä kahvipurkissa näkynyt elämää, joten päivä on niiltä osin pelastettu.

Nyt kun kerrankin myönnän olevani kipee, tuotevastaava ei vastaa puheluihin eikä tuuraajia illan tunneille tunnu löytyvän..
Rohtojen voimalla tunneista selviäisi tänään, mutta vaarana on pitkittynyt flunssa, keuhko-ongelmat, sydänlihastulehdus, you name it. Ja tätä kuitenkin on jatkunut jo viikko. Yritän vielä.. ring ring

lauantai 4. syyskuuta 2010

Voi kipeyksien kipeys!

Nyt ei olis ollut aikaa tulla kipeäksi, eikä halua.
Tosiasiahan on, että kipeänä on joskus ihan kiva olla. Kiva kun voi olla pois töistä, maata sohvalla ja katsoo leffoja, ja palkka juoksee.

Nyt kuitenkin tykkään työstäni niin paljon, etten millään malttaisi olla pois vaikka olisin kipeä, eikä tätä työtä sopisi tehdä pätkääkään kipeänä. Se on paitsi vaarallista, myös pitkittää taudin kestoa ja saattaapa sitä ohimennen tartuttaa pöpöjä asiakkaisiinkin.

Tänään on ollut kaikkeista kipein päivä. Voimaton ja räkäinen olo, lihassärkyä ja kuumotusta. Viimeisimpänä katosi taas makuaisti.


Teetä, jaffaa ja minttukaakaota, popcorneja ja leffailua tämä ilta niin johan huomenna jaksaa taas jumpata!
Onneksi viikonlopun leffatähtenä on Angelina Jolie, jota jaksaa katsella kipeänäkin :)

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Oi miksi?

Miks joinain päivinä kaikki tuntuu pahalta?!

Kaikki surut ja murheet tuntuu kasvavan äärettömiin mittoihin, ongelmia näkee joka puolella ja kaikki vaan tuntuu pahalta..
Voi olla että nämä tunnelmat yhdistettynä aivasteluun ja kuumottavaan hengitykseen viestittää jotain, mutta mitä?

Eilinen päivä alkoi Finrexinillä ja BodyCombatilla. Ei ehkä maailman paras yhdistelmä, mutta toimi eilen.

Kävin pyörähtämässä secondhand shopissa ja sen alakerrassa olevalla lähetyskirppiksellä. Samaa pölyltä ja salvalta haisevaa vanhaa tavaraa molemmissa, mutta hintalaput kuin eri planeetalta.
Käsittämätöntä millaisia hintoja tämä secondhand shop pyytää vanhasta raihnaisesta tavarasta! Mutta kai senkin tilavuokra on jostain maksettava.. Alakerran kirppikseltä sen sijaan löysin aarteita ;)

Yhteishintaa 2,50€ josta tingin 0,10€ kun pörssissä sattui olemaan 2,40€ käteistä. Shakereita ei ole koskaan liikaa, ja kahvipönttö nyt vaan sattuu mun taloudessa olemaan melko tärkeä kapistus.

Illalla alkoikin sit jo nekku vuotaa ja olo olla voimaton ja kiukkuinen ja väsynyt ja kipuinen, ja kaikki tuntui kurjalta.

Saako kipeenä mennä toihin? No ei tietenkään. Silti join taas Finrexinin ja valmistaudun respavuoroon. Kun oon lupautunut tekemään vuoroja jotka ei oo muille kelvannut, auttamaan hätätapauksessa, en jotenkaan kehtaa ite jäädä pois.
Miten huonohkon itsetunnon ja omanarvontunnon omaava ihminen voi tälläisissä tilanteissa kokea itsensä niin tärkeäksi ja korvaamattomaksi? Jos arvostaisikin itseään tarpeeksi, osaisi avostaa omaa etuaan niin paljon että jäisi kotiin sairastamaan heti eikä vasta kun on pää kainalossa.

Tyhmästä päästä kärsii ja sillee..