sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Vauvoja siellä, vauvoja täällä..

Kaverille syntyi muutaman päivän etuajassa pieni tytön tylleröinen, ja mulle tuli kylään toinen yhtä pikkuinen, 2kk vanha rinsessa :)

Ystävä oli lähdössä vauvan kanssa kotiin Kreikkaan ja tulivat mun luo yöksi että on aamulla lyhyt matka kentälle. Ihanaa oli nähdä näitä neitokaisia vaikka pienemmällä olikin masu tosi kipee ja se sit vähän itketti ;)

Hassua miten noille äiti-ihmisille riittää niin vähäinen uni. Juteltiin yhteen asti yöllä ja aamulla 6.30 herätessä mä olin ihan räjähtäneen näköinen ja uninen, mutta äiti-ihminen keitteli jo freesinä kahvia ja toivotti iloiset huomenet. Hän oli nukkunut hyvin kolme tuntia ja se riitti vallan mainiosti.

Itse vein tytöt kentälle ja tulin kotiin nukkumaan. Koko päivän löhösin väsyneenä sohvalla ja manasin illan jumppia. Miks ihmisen pitää ottaa riesakseen töitä?
Kumma miten se fiilis nousee kun vaan pääsee salille ja vaihtaa sen ohjaajamoodin päälle. Vaikutusta saattoi olla myös täydellä salilla! Uskomatonta että tunti oli täynnä ja pari jäi vielä rannalle ruikuttamaan. Yksi mies koitti vielä livahtaa sisään viime minuutilla, mutta hänelle ei enää riittänyt välineitä.
Siis T-Ä-Y-N-N-Ä!

Combatissakin oli enemmän väkee kuin normaalisti, moni ekaa kertaa. Tanssifinaalit varmasti vielä verotti, mutta katotaan kuinka täyttä on ens viikolla :)

--

torstai 25. marraskuuta 2010

taas ja taas ja taas ja taas...

Sitaatti eilisestä postauksesta: "Keskusjohtaja kyseli voisinko vetää niiden jälkeen vielä BodyCombatin kun ohjaaja on kipeenä. Viitsii ees ehdottaa, vaikka tiesi tosta eilisestä. Osasin onneks kieltäytyä."

Ja minähän sen sitten lopulta kuitenkin vedin. Johtaja soitti ja osasin vieläkin kieltäytyä. Ekaks.
- Me ei olla saatu siihen ketään. Pystyisitkö ohjaamaan BC:n? Tai minkä tunnin sä pystyisit siinä tilalla vetää?
- No en mielellään mitään kun mulla on tosi kipee olo
- Meillä ei Johanna oo muuta vaihtoehtoa. Jaksaisitko Shapen vetää siinä?

Mitä asiakkaat ajattelis jos Combatin tilalla vedettäis pilipalijumppaa? Varsinkin jos ohjaaja pystyis teknisesti ja teoriassa vetää sen combatinkin.

- No mutta ei sun tarvi mitään sanoa että oot kipeä tai muuta, ohjaat vaan kaikki palautteet sitten mulle.

Mutta en mä millään telepaattisella yhteydellä kyllä saisi niitä asiakkaita vakuuttuneeksi siitä että tuntimuutos on hyvä juttu ja mä oon silti ihan hyvä ohjaaja. Eikä ne siitä mulle tulisi sanomaan vaan miettisivät mielessään et paska juttu.

Vedin sitten sen combatin. Tarkoitus oli vetää kevyesti ja höntsäillen, mutta kun alla on jo toinen tunti niin adrenaliinia on sen verran ettei löysäilystä tuu mitään. Alilta sain jotain superbuusteria solunkorjaajajauhetta ennen tuntia "jotta jaksan ja palaudun sitten paremmin". Haha, mitähän voimamiesaineita sitä tuli taas kulautettua ;)

Sain lahjaksi joustavuudestani kuitenkin upouuden SATS-pipon!

(Vois kuvitella että combatissa joku veti mua oikeesti päin näköö, mutta ei, se on tää pimeysväsymys :D Melekosta! )

Ei ihan mun tyylinen pipa, mutta voin siihen säilöä sitten sen tulehtuneen epäkeskon sydämeni kun sen aika koittaa - ehkä jo ens viikolla. Siihen asti se on ihan käypä lämmike villapipon alla. Löysästä villamyssystä kun menee tuuli pahasti läpi, mutta kerroksittain käytettynä toimi hienosti.

--

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

sitä samaa

Eilisen BodyCombatin ensitahdeilla tasapaino jostain syystä petti. En kompuroinut enkä liukastunut, mutta yhtäkkiä maailma pyörähti ympäri ja kaaduin lavalta alas selälleni lattialle. Ei onneks sattunut ja otettiin pikku pyllähdys asiakkaiden kanssa huumorilla. Vähän aikaa olin ihan pihalla koreografiasta. Siis ulkona ku lumiukko. En muistanut yhtään mitä piti tehdä, enkä osannut ees soveltaa. Se oli pelottavaa.

Pari tahtia myöhemmin jäin jumiin kun kengän nauha jäi jollain ihmeen kummalla peilin ja lattian väliin kiinni. Ei ollut muuten helppo irrottaa! Aattelin jo luopuu koko kengästä, mut sit sain riuhtaistua narun irti ilman että peili irtos seinästä.

Tämä kaikki siis noin kolmen minuutin sisällä tunnin aloituksesta!

Lopputunti meni ihan ok, mut en jäänyt enää tekemään suunniteltua jalkatreeniä. Parempi lähtee kotiin huilimaan. Lämpö nousi taas sinne kolmeseiskaan, jossa se on vähän väliä käynyt, mut laski taas myöhemmin illalla.

Pari yötä on mennyt pyöriessä ja unta oottaessa. Vaikka on tosi väsy, uni ei vaan tule. Aamulla herätessä oon ihan yhtä väsynyt ku illalla, mut silti uni ei maita. Se ei oo sellasta levollista ja virkistävää unta.

Nälkäkin on mut vatsa tuntuu silti täydeltä eikä mikään ruoka oikein maita. Ylirasituksen merkeistä huolestuttavin on kuitenkin edelleen se, että kahvi ei maistu! ;)

Tuntuu typerältä valittaa päivä toisensa jälkeen fiiliksistä, jotka selkeesti viestii ylirasituksesta, ja silti päivästä toiseen raahaudun salille. Asiakkaatkin sen näkee jos ohjaaja on vaan puoliteholla mukana, ja asiakkaat kuitenkin maksaa siitä, että joku on heitä siellä tsemppaamassa.

Mutta minkäs teet? Lukkaria on enää 2,5 vkoa jäljellä ja olis kauheen hienoa pystyä rutistamaan se vielä kunnialla loppuun. Muutkin ohjaajat on enemmän tai vähemmän kipeinä ja terveet vetää tunteja minkä pystyy, joten ei oikein olis nyt vaihtoehtoja..

Tänään vedin BodyPumpin toodella kevyillä painoilla, mut silti tuntui raskaalta.
Huomenna Yoga ja PowerStep. Keskusjohtaja kyseli voisinko vetää niiden jälkeen vielä BodyCombatin kun ohjaaja on kipeenä. Viitsii ees ehdottaa, vaikka tiesi tosta eilisestä. Osasin onneks kieltäytyä.

Kai töitä tarjotaan niin paljon kuin niitä ottaa vastaan. Pakko itse huolehtia siitä että jaksaa. Nyt en oo kovin hyvin huolehtinu :/
Olis kiva jos pomo huolehtisi siitä ettei alaiset rasitu liikaa. Oishan se myös firman etu. Ois kiva jos pomo ei soittelis vapaa-ajalla työjuttuja ja ois kiva jos työjuttuja ei tarttis miettiä yhtään vapaa-aikana. Mut tää on vähän tällasta yrittäjäluonteista tää työ.

Oliskohan aiheellista siirtyä käyttämään neljään jaettua jumppalukkaria? Miltä vaikuttais esim:
KEVÄT: helmi-toukokuun 15. (keskiverto)
KESÄ: Toukokuun 15.-elokuu (kevennetty)
SYKSY: syys-marraskuun 15. (tehokas)
TALVI: marraskuun 15.-tammikuu (kevennetty)

Kesällä kaikilla riittää virtaa ja lupaillaan ihan mahdottomia syksylle, kun ei muisteta kuinka paljon raskaampaa elämä on kylmässä ja pimeässä.

--

maanantai 22. marraskuuta 2010

Työsuhde-etuja

Olin pe ja la koulutuksessa ja lämpöilystä huolimatta sain koulutuksesta paljon irti. Kiva oli myös tutustua kollegoihin ja saada tutuille nimille kasvot.

Sunnuntain BP+BC -yhdistelmä oli taas melkoinen hyydytys. Pitäis olla 100% kunnossa jotta tosta setistä sais kaikki irti. Jotenkin tää pimeys ja kylmyys masentaa niin, ettei tunnille saa hyvää draivia vaikka käyttäis kaikki kikat. Vaikka kuinka koittais huijata itsensä hyvään fiilikseen ja kuunnella musaa ja asennoitua, kerätä hyvää energiaa.

Saatiin vihdoin ne uudet kengät joita oon odottanu ku kuuta nousevaa:


 Aika pinkit! Pinkimmät kuin ne edelliset :) Aina on kiva saada jotain uutta, ja kun uus on noin pirtsakkaa, väkisinkin vähän fiilis nousee :D

Kun illalla tekee kaikkensa sen draivin löytämiseksi ja asiakkaiden tsemppaamiseksi, on tosi vaikeeta rauhoittua ja saada nukuttua. Vaikka BC loppuu jo 19.30 tulee helposti kikkailtua puoleen yöhön ja pyörittyä sängyssä vielä pari tuntia päälle. Aamulla sit väsyttää kun pitäis taas lähtee ohjailemaan.

Tänään sain kuitenkin vetää uudet kengät jalkaan ja ShapePulse meni kuin siivillä!

Työsuhde-etuna saan myös maailman parhaita työkavereita. Parhaita siis sekä tyyppeinä että ammatillisesti.

Alin kaa treenattiin taas kimpassa ja sain tehtyä ihan loistavan olkapäätreenin.
Alkuun vinopenkkipunnerrusta ja pystypunnerruksia 4 x 12
Väsytystä uudella liikkeellä: Vipunosto eteen käsipainoilla vinopenkissä 3 x 12
Loppuun ihana polte superseteistä vipunosto sivulle, pystysoutu ja pystypunnerrus.

Uskalsin vetää kunnon setin olkapäille kun on pari päivää aikaa palautua. Tai niinhän mä taas luulin. Ohjaajia kipeenä, joten aikataulut muuttui niin, että vedänkin huomenna BC-tunnin lounasaikaan ja keskiviikkona lounaspumpin. Eli ei ne olkapäät sitten saanutkaan lepoa.

No nyt on ainakin loppupäivä aikaa chillailla :)

Alkoi oikein naurattaa kun kokkailin Tiksulle ja mulle aamuruokia. Alla meidän aamupuurot vierekkäin.

Toisessa kaurapuurossa leseitä ja raejuustoa, toisessa jauhelihaa ja maitoheraa. Avaatko kumpi on kumman?

perjantai 19. marraskuuta 2010

Kipeilyä

Oi kun toivoisin että otsikko voisi olla vaikka "kiipeilyä"..
Ohjaajia ja asiakkaita on paljon ollut kipeänä, ja Fb:n statuspäivitysten mukaan moni moni kaveri. Ajattelin ohittavani tämän flunssakauden ja selviytyväni vuoden -tai ainakin tämän syyslykkarin- loppuun asti hyvässä terässä ja terveenä. Toisin kävi.

Eilen alkoi lämpöily. Ei mitään kovaa kuumetta vaan sitä kolmeseiskaa joka saa aikaan vetämättömän olon ja pientä arkuutta lihaksissa. Ärsyttävää kun periaatteessa olis niinku kunnossa, mutta työn luonteesta johtuen ei kuitenkaan voi hoitaa hommiaan ettei tauti pahene ja pitkity.

Ehkä tällainen työ on mulle hyväksi, kun on pakko opetella kuuntelemaan kroppaa ja oikeesti lepäämään ajoissa. Liian usein sinnittelen pienessä flunssan alussa niin pitkään että se lopulta vie sängyn pohjalle moneksi päiväksi.

Eilen makoilin sohvalla ja pyörittelin digiboksille tallennettuja sarjoja ja elokuvia koko päivän. Olo oli fyysisesti hyvä ja henkisesti huono. Koin kamalaa syyllisyyttä "terveenä makoilusta"! Vaikka lämpö levolla laski ja olo oli hyvä, pelkkä pakollinen Tikon kanssa ulkoilu nosti mittarilukeman takaisin sinne kolmeseiskaan ja vilutti ja väsytti ja särki.

Illalla aloitin uuden kirjan: Elina Tiilikan kirjoittama Punainen mekko. Tänä vuonna, kun ei ole ollut koulukirjoja luettavana, olen lukenut enemmän kirjoja kuin moneen vuoteen. Lukeminen on ihanaa. Liian usein se jää vain unilukemiseksi, jolloin hidastempoisesta kirjasta osa jää "lukematta" kun silmien lupsuessa ei sisäistä enää puliakaan. Liian hyvä kirja taas vaikeuttaa nukahtamista kun ei malta sitä kirjaa laittaa pois.

TV:n tuijottelua en kovin paljon harrasta, mutta nettisurffailusta voisin hyvin irrottaa osan lukemiseen. On ihana ajatus sytyttää kynttilöitä, keittää teetä ja käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan, mutta liian usein "säästelen" käytännön toteutusta johonkin "täydelliseen hetkeen". Istun tietokoneen ääressä selkä sohvaa kohti, kynttilöiden sijaan sytytän ankean pöytälampun ja tee vaihtuu mikrossa lämmitettyyn ruokaan. Ja harvoin nettiuutiset tai kavereiden facebookpäivitykset on yhtä hyviä kuin olisi hyvä kirja..

Tänään olisi teoriapainotteista koulutusta. Mennäkö vaiko eikö mennä? Haluisin sen koulutuksen käydä, ja teoriapainotteisena se olis kunnon puolesta ihan ok, mutta rasittaako tunnin bussimatkat ja ajatustyö kuitenkin liikaa? Ja tartutanko muita pelkällä läsnäololla? Saanko bussissa lisää pöpöjä?

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

VP

Kahden peräkkäisen vapaapäivän tarpeellisuuden huomaa vasta sitten, kun sellainen ylellisyys on pidemmän tauon jälkeen.

Ensimmäinen päivä menee siihen, ettei saa mitään aikaiseksi, väsyttää, vätystää ja tekemättömät työt painaa. Toinen päivä on jo huomattavasti tuottoisamp.

En ymmärrä miten jotkut jaksaa päivätyön ohella tehdä toista duunia viikonloppuisin. Itse tarvitsen kokonaan velvollisuuksista vapaan päivän jotta pää relaa. Ja mielellään siis kaksi peräkkäin.

Tiksun kanssa aloitettiin päivä aamuviiden ulkoilulla. Kokeilussa on kaurapuuro-jauheliha dieetti Tiksulle, josko se auttaisi noihin tassuihin. Illalla jo kuulostelin koiran masun möykkäystä ja valmistauduin henkisesti ulkoiluun kesken unien. Viideltä sit oli lähdettävä. Reippaus loppui kuitenkin lyhyeen ja jatkettiin unia 10.30 asti ;)

Pyykkiä on taas pesty ja kämppä siivottu. Tiksu auttoi ahkerasti siivoamalla sohvatyynyjen väliin litistyneet karkit ja popcornit. Se siitä dieetistä.

Sohvan alta löytyi myös kasa luita ja haarukka. Luultavasti kuitenkin jotain hirven lonkkia tms. eikä pölyyn hautautuneita vieraita. Toivottavasti. Onhan kaikki kaverit tallella?

Sain myös raivattua paperipinon pöydältä: selvityksiä, hakemuksia, anomuksia ja kuitteja - kaikki on taas järjestyksessä.
Posti toi taloustutkimuksen monisivuisen kyselyn, ja vaikka tykkään kaikista kyselyistä ja lomakkeista, sain niin urakalla laittaa raksia ruutuun että melkein alkoi ahistaa:

Melkein kaikkiin kohtiin jaksoin vastata ja nyt vaan odotellaan niitä leffalippuja jotka arvonnassa varmasti voitan -yeah right!

--

maanantai 15. marraskuuta 2010

In action

Sunnuntain Les Mills-combo BodyPump + BodyCombat tuntui tosi raskaalta huonolla syömisellä. Perjantai ja lauantai meni koulutuksessa ja sunnuntaina isien kunniaksi pidettiin kauppojen ovet säpissä, joten kaapista oli kerättävä mitä löytyi: tonnikalaa ja makaronia.. yam yam!

Sen verran hyvä draivi kuitenkiin päällä aina noilla tunneilla, että uni tulee vasta puolen yön tuolla puolen. Nyt kun perin toisen ohjaajan jättämän maanantai 10.30 tunnin, on viikon alku melko tuskainen. Eihän herääminen 8.30 todellakaan ole paha verrattuna herätyksiin jos menisi toimistoon kahdeksaksi, mutta yhdistettynä sunnuntain tunteihin ja hieman myöhäistyneeseen päivärytmiin, se on paha.

Tunnin jälkeen tein pitkästä aikaa kunnon jalkatreenin. Ali - kulmakunnan paras PT- tuli vielä treenauttaa mun kyykkyjä ja pisti tekemän pakkotoistot kyykkysarjan loppuun. Reidet tärräs ihanasti! :D

Alin opastuksella kiusasin vielä etureisiä sissy-kyykyillä smithissä.
Sissyistä on montaa eri variaatiota olemassa, mutta tässä laitettiin tanko hartioille ja jalat suoraan tanngon alle. Pakarat tiukaksi, kantapäät irti lattiasta, lantio eteen ja sit vaan polvia kohti lattiaa niin että etureidet joutuu töihin ihan ei tavalla ku missään muussa liikkeessä. Harmittaa etten ottanu kuvia! Ens kerralla sitte.

Polven ojennukset ja koukistukset sekä vatsarutistukset laitteessa vielä loppuun ja suihkun kautta kotiin. Hetkeksi.

Illan core ja stretching oli sairastapauksen vuoksi ilman ohjaajaa ja tottakai lupauduin pienen nikottelun jälkeen ne vetää. Ahne! Tai ehkä vaan liian kiltti. Kykenemätön sanomaan ei.

Olis ollu kiva käydä kaupassa ihan siinä salimatkalla, mutta ilman rahaa ne ei anna sieltä ottaa mitään, kurjat. Kotona oli siis käytävä ja turhaa liikuntaa (vrt. hyötyliikunta) tuli siinäkin sitten. Portaita ylös alas ja fillarin pumppausta ja polkemista ja kantamista. Paljon turhaa! ;)

Coren tilalla vedin puolen tunnin BodyPumpin. Hah. Muiden keskusten ohjelmistoissa on noita kolmekymppisiä, mutta meillä niitä ei ole ennen kai harrastettu. Oli se itsellekin melko omituista kun ei tarvittu penkkiä lainkaan. Tosi tynkä tunti.
1. lämmittely
2. kyykyt
3. selkä/takareisi/pakara
4. vatsa
5. cooldown

Venyttelyssä olikin sitten haastetta näin lyhyellä varoajalla. 55min venyttelyä ei oo helpoin vetää ilman aikataulutusta. Mahdoton ajatella kuinka paljon ja mitä ehditään venyttää. Oli mulla tietenkin mietittynä ja listattuna liikkeet, mutta aikaa kun ei voi sekkarin kanssa ottaa niin meinas loppuun jäädä turhaa peukaloiden pyörittelyä -tai venyttelyä. Onneks tunti sisältää loppurentoutuksen ;)

Nyt olis kaks päivää vapaata! Kuittauslista näytti tämän kuun osalta melko lohduttomalta: kolme tyhjää päivää (ei siis kuitattua ohjausta) joista kaksi meni PT-koulutuksessa kestävyyskunnon treenauksen ja testauksen parissa. Hah. Huomenna en kyllä ees vastaa jos soittavat kun en kuitenkaan osaa sanoa EI.

--

lauantai 13. marraskuuta 2010

Hereillä..

On kiva käpertyä kullan kainaloon lauantai-iltana, katsoo leffaa ja syödä herkkuja. Vähemmän kivaa on sitten se kun leffa loppuu ja uni painaa silmää, mutta karkeista mussutettu energia pitää hereillä.

Tiko tepsutteli jo makkarista silmät sikkurassa mun viereen ja katsoi ihan kuin ihmetellen miksi mä en ole heidän kanssa jo nukkumassa. Sanoin sille: "mä en tuu vielä mutta sä voit kyllä mennä iskän kanssa jo nukkumaan". Tiko tassutteli takas makkariin, ja kohta kuului rottinkikorin rapina kun poika käperty omaan petiinsä.
Ihanan inhimillistä :D

Mitäs sitä sitten söis..

PT-koulussa

PT-koulutuksen toisen lähijakson toinen päivä starttaa ihan tuossa tuokiossa.

Aika paljon tuttua asiaa käydään läpi, ja entistä enemmän alkaa kirkastua ajatus siitä, kuinka paljon töitä oman osaamisen eteen on tehtävä töitä koulutuksen lisäksi. Pelkällä kirjatiedolla ei pärjää, eikä kukaan pysty kertomalla saamaan näitä asioita kenenkään päähän. Itse on vedettävä tennarit jalkaan ja lähdettävä kokeilemaan peruskestävyyden rakentamista lenkkipolulle.

Sen lisäksi että Pesonal Traineriksi voi itseään kutsua kuka tahansa, eri lajien edustajat varmasti syventävät osaamistaan juuri sillä omalla alallaan.

Eilen kävi ilmi että suurin osa meidän porukasta on säbäilijöitä ja taistelulajien harrastajia. Sitten joukossa oli minä ja yksi CBB tytsy. Me emme varmasti loista tällä kestävyysliikuntajaksolla ;)

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Syyslomalla

Koulutusviikonloppuputken keskellä alkoi tuntua siltä, että pieni breikki olisi paikallaan. Jumppaaminenkin on hetkittäin tuntunut pakkopullalta, kun on ollut joka päivälle tunteja tuurattavana. Kokonaisvaltaisesti kaipasin hetken hengähdystä ja aikaa palautua.

Siirsin tämänkertaisen koulutuksen tuonnemmaksi ja lähdin Saken mukaan Poriin talvirenkaiden vaihtoon. Kun kerran auto on sinne menossa, kaksi ihmistä menee samaan hintaan kuin yksi, joten säästin tosi paljon rahaa ;)

Vaikka elämässäni onkin vaihe, jolloin vapaa-aikaa on enemmän kuin vuosiin, koulutusviikonloput on silti raskaita, ja ajatukset pyörii työasioissa niin kauan kun päivät hengaa vain kotona. Pitäisi kaikelle tälle vapaa-ajalle keksiä jotain kivaakin tekemistä välillä.

Oli kiva nähdä sukulaisia (joista saisi taas melkoisesti tekstiä aikaiseksi) ja kavereita, joista toiset ovat viimeisiä hetkiä yhtenä kappaleena. Pienen naisen maha voi kasvaa kyllä uskomattoman suureksi!

Hienoa nähdä, ettei raskauden myötä automaattisesti fläsähdä ja muutu lyllertäväksi sohvaperunaksi. On varmasti niitäkin tapauksia, että alusta asti liikkumista on vähennettävä ja hormonitoiminnan muuttuessa kehon koostumuskin muuttuu, mutta toiset taitaa käyttää masuasukkia tekosyynä laiskottelulle. Tämä mama vielä touhasi samalla tarmolla kuin ennenkin, pinkaisi sohvalta ylös ketterästi eikä juurikaan vaappunut kipittäessään. Toki viimeisen kuukauden aikana paljon vielä tapahtuu.

Nämät sukulointireissut ovat aina yhtä raskaita. Nukutaan olohuoneen vuodesohvalla, syödään miten sattuu, koko ajan ollaan menossa kun kahden päivän aikana pitäisi ehtiä käydä niin monissa paikoissa. Hassua on, että harvemmat tuttavat edelleenkään tulevat sieltä tähän suuntaan kyläilemään. Eivät käy vaikka olisivat töiden puolesta lähistöllä.

Henkilöt A ja B olivat myös pyytäneet henkilöitä C ja D joulunviettoon luokseen. A ja B kertoivat C:n innostuneen ajatuksesta ja sanoneen, että hän kyllä tekee porkkana- ja lanttulaatikot.
Keskustellessani C:n ja D:n kanssa, C sanoi närkästyneenä ettei hän ainakaan siihen suostu että raijaa kotoaan ruokaa mihinkään, "tulkoon he tänne".

Olisi kiva tietää kuka on tulkinnut ketä väärin ja missä kohtaa tämä väärinymmärrys on tullut. Onko mun asia alkaa selvittää vai annanko vain olla?

Kaikesta huolimatta oli kiva taas käydä ja nähdä rakkaita ja nauraa taas ihan aidosti. Kaverit on kyllä tärkeitä. Lapsena ja teininä osasi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, mutta miten ihmeessä arjen rutiinit menee nykyään niin usein kavereiden edelle?