Eilisen BodyCombatin ensitahdeilla tasapaino jostain syystä petti. En kompuroinut enkä liukastunut, mutta yhtäkkiä maailma pyörähti ympäri ja kaaduin lavalta alas selälleni lattialle. Ei onneks sattunut ja otettiin pikku pyllähdys asiakkaiden kanssa huumorilla. Vähän aikaa olin ihan pihalla koreografiasta. Siis ulkona ku lumiukko. En muistanut yhtään mitä piti tehdä, enkä osannut ees soveltaa. Se oli pelottavaa.
Pari tahtia myöhemmin jäin jumiin kun kengän nauha jäi jollain ihmeen kummalla peilin ja lattian väliin kiinni. Ei ollut muuten helppo irrottaa! Aattelin jo luopuu koko kengästä, mut sit sain riuhtaistua narun irti ilman että peili irtos seinästä.
Tämä kaikki siis noin kolmen minuutin sisällä tunnin aloituksesta!
Lopputunti meni ihan ok, mut en jäänyt enää tekemään suunniteltua jalkatreeniä. Parempi lähtee kotiin huilimaan. Lämpö nousi taas sinne kolmeseiskaan, jossa se on vähän väliä käynyt, mut laski taas myöhemmin illalla.
Pari yötä on mennyt pyöriessä ja unta oottaessa. Vaikka on tosi väsy, uni ei vaan tule. Aamulla herätessä oon ihan yhtä väsynyt ku illalla, mut silti uni ei maita. Se ei oo sellasta levollista ja virkistävää unta.
Nälkäkin on mut vatsa tuntuu silti täydeltä eikä mikään ruoka oikein maita. Ylirasituksen merkeistä huolestuttavin on kuitenkin edelleen se, että kahvi ei maistu! ;)
Tuntuu typerältä valittaa päivä toisensa jälkeen fiiliksistä, jotka selkeesti viestii ylirasituksesta, ja silti päivästä toiseen raahaudun salille. Asiakkaatkin sen näkee jos ohjaaja on vaan puoliteholla mukana, ja asiakkaat kuitenkin maksaa siitä, että joku on heitä siellä tsemppaamassa.
Mutta minkäs teet? Lukkaria on enää 2,5 vkoa jäljellä ja olis kauheen hienoa pystyä rutistamaan se vielä kunnialla loppuun. Muutkin ohjaajat on enemmän tai vähemmän kipeinä ja terveet vetää tunteja minkä pystyy, joten ei oikein olis nyt vaihtoehtoja..
Tänään vedin BodyPumpin toodella kevyillä painoilla, mut silti tuntui raskaalta.
Huomenna Yoga ja PowerStep. Keskusjohtaja kyseli voisinko vetää niiden jälkeen vielä BodyCombatin kun ohjaaja on kipeenä. Viitsii ees ehdottaa, vaikka tiesi tosta eilisestä. Osasin onneks kieltäytyä.
Kai töitä tarjotaan niin paljon kuin niitä ottaa vastaan. Pakko itse huolehtia siitä että jaksaa. Nyt en oo kovin hyvin huolehtinu :/
Olis kiva jos pomo huolehtisi siitä ettei alaiset rasitu liikaa. Oishan se myös firman etu. Ois kiva jos pomo ei soittelis vapaa-ajalla työjuttuja ja ois kiva jos työjuttuja ei tarttis miettiä yhtään vapaa-aikana. Mut tää on vähän tällasta yrittäjäluonteista tää työ.
Oliskohan aiheellista siirtyä käyttämään neljään jaettua jumppalukkaria? Miltä vaikuttais esim:
KEVÄT: helmi-toukokuun 15. (keskiverto)
KESÄ: Toukokuun 15.-elokuu (kevennetty)
SYKSY: syys-marraskuun 15. (tehokas)
TALVI: marraskuun 15.-tammikuu (kevennetty)
Kesällä kaikilla riittää virtaa ja lupaillaan ihan mahdottomia syksylle, kun ei muisteta kuinka paljon raskaampaa elämä on kylmässä ja pimeässä.
--
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti