maanantai 27. helmikuuta 2012

Painonnostoa

Olin FAF PT1/2012 kurssin mukana apuohjaajan roolissa, kun ihanainen Niemelän Laura veti Functional Training -harjoittelun syventävät käsitteet ja sovellukset -osiota.

Tää oli jo toinen päivä funkkista, joten aikaa jäi kaiken kahvakuulailun jälkeen (mojovat mustelmat löytyy taas käsivarsista) ihan oikeille painonnostotreeneille. Laura osallistuu ens perjantaina painonnoston SM-kisoihin 48kg sarjassa, joten tekniikka on kohdillaan. Mistään jättimäisestä mörssäristä ei todellakaan ole kyse ;)

Opeteltiin ensin kepin kanssa tempausta vaihe vaiheelta. Osalla porukasta jalat kuulemma hapotti jo tässä vaiheessa. Vaikka koko porukka on aktiivista ja urheilullista sakkia, oikeiden kehon linjojen hakeminen oli haastavaa. Polvet kopisi keppiin ja kyynärpäät oli mihin suuntaan sattuu, kantapäät nousi väärään aikaan ja no, takareisien ja selkälihasten liikkuvuudessa oli haasteita.

Sitten siirryttiin tankoihin.

Kun vaiheita toisti hitaasti tarpeeksi monta kertaa, alkoi tekniikat sujua. Mulla onnistui tekniikat jopa hyvin!
Harmi ettei taas ollut sitä kameraa mukana :( Ehkä joku päivä muistan ottaa mukaan kun lähden treenailee lisää. Ja lisäähän meinaan treenata. Ainakin lämppäriliikkeinä mulla on tästä lähtien tempaus ja työntö!

Ehkä jossain vaiheessa siihen tankoon voi laittaa jopa painoja.

Tänään on mustelmien lisäksi löytynyt pieniä kadotettuja selkälihaksia, ranteiden ja kyynärvarsien lihaksia ja jopa nilkoista löytyi jotain uusia kohtia. Ei mitään super kipeetä, mutta tiedän tehneeni jotain ihan uutta. IHANAA :D

Painonnosto vois olla mun uus laji -olis mitattavat tulokset ja selkee systeemi- mut ne trikoot on niin kauheen rumat ;)

perjantai 24. helmikuuta 2012

Vaparitreeniä

Noin kuukausi sitten kävin osteopaatilla (bloggauksen löydät tästä). Hän käänteli ja väänteli selkää, jalkoja ja rintarankaa, ja sai availtua paikkoja niin että olo oli pari päivää tosi hyvä. Sen jälkeen lokakuussa kipeytynyt selkä alkoi parantua.

Yhtenä päivänä vaan huomasin, ettei selkä enää satu taivutellessa. Lankkupidot on alkaneet jotenkuten sujua ja tänään tein ekat kässärit ja kärrynpyörät sitten kisojen jälkeen :D

Rupesin hurjaksi ja kokeilin myös siltoja, ja hienosti kesti selkä nekin. IHANAA! Vähän sitä vahingossa vielä varoo, mutta eiköhän se tästä taas lähde. Ihanaa päästä vihdoin suunnittelemaan uutta vapaaohjelmaa.


Nyt vaan odottelen että tiistainen käynti Minnin käsittelyssä tuottaa tulosta ja vihlova takareisi alkaa antaa periksi ;)

perjantai 17. helmikuuta 2012

Ärripurri

Tiistaina 35min. napakka selkätreeni meni niin perille kuin perille voi mennä. Keskiviikkona jo tuntui että kohta sattuu, ja torstaina sitten sattu. Ihanaa lihaskipua :D Torstaina aamupäivän BodyPump lämmitti lihakset mukavasti ja senioreiden kanssa tehty joogaharjoitus venytti ja notkisti kipuilevia paikkoja...

Töiden jälkeen söin mitä kaapista löytyi: salaattia ja tonnikalaa, ja istahdin sohvalle hetkeksi odottelemaan LesMillsin jatkokoulutuksiin lähtöä. Söin vielä appelsiinin ennen lähtöä. Ei auttanut se appelsiini. Ei riittänyt energia, ei sitte millään. Eikä sen millään matikalla tietenkään pitäiskään riittää, höh, salaatti ja appelsiini neljään tuntiin jumppaa - tyhmästä päästä kärsii koko ruumis... monta päivää.

BodyCombatin "teoriaosuudessa" tehtiin kiertoharjoitteluna ohjelmassa olevia liikecomboja. Oli aika raskasta.
Sit tehtiin vielä se ohjelma läpi - täysillä tietenkin- ja voi pojat että selkälihat huusi armoa :D

Sit hyyty. BodyPumpissa oli pakko jättää painot miniksi kun ei vaan ollut virtaa. On hämmentävä tunne kun huomaa kropan olevan tyhjä, energiaton, voimaton ja väsy. Silloin jos vaan sisulla koittaa painaa, on lopputuloksena usein pieniä tai isompia vammoja. Onneks tajusin olla repimättä. Sen aika on sitten taas dieetillä.

Koska sitä energiavajetta ei enää illalla kymmenen jälkeen saa paikattua millään palkkareilla, tiesin jo etukäteen ettei tästä päivästä tulisi hyvä. Aamulla väsytti ja kiukutti. Aamupuuron jälkeen vaan väsytti, mutta sitten taas jo kohta kiukutti.

Etukäteen ajateltuna 85% työpäivästä oli epämukavaa, tyhmää ja kurjaa ja toivoin jo että joku jotain valittaisi että pääsis rähjäämään takaisin ;D Kun sitten pääsin sinne työpaikalle, työkaverit oli kultaisia ja ihania ja asiakkaatkin kivoja ja oli taas jopa hauskaa. Kotiin ajellessa mietin ettei ees haittaa etten ehdi tapaamaan kavereita, kun noi asiakkaat on ihan ku kavereita.

Vaikka joskus kiukuttaa, on kiva kun tietää mistä se johtuu :)

lauantai 11. helmikuuta 2012

Taas treenataan

Flunssan  jälkeen eka treeni oli torstain BodyPump jonka ohjasin, täysillä tietenkin. Laitoin jopa enemmän painoja kuin ennen saikkua. Tyhmä tyhmä tyhmä! Miten sitä aina niin innostuukin.

Eilen oli vapaapäivä, ja tottakai menin salille. Äidin kanssa :)
Kroppa ei ihan täysin ollut palautunut BP hulluttelusta ja treeni jäi vähän puolivillaiseksi. Tein kyllä kaiken tarpeellisen, mutta tuntumaa ei oikein löytynyt ja treeni kulki tahmeasti. Pääpaino oli siis äidin treenauttamisessa ja treeniohjelman viilauksessa.

Ohjelmaan tuli mm. leuanveto Smithissä:

Liikkeen alku

Työvaiheen ääriasento
Tangon paikkaa voi vaihdella eri treenituntumien saamiseksi. Kannattaa kokeilla, jos et aiemmin ole tähän tutustunut. Ota hartioita leveämpi myötäote tangosta, pidä lantio ylhäällä ja nosta rintaa kohti tankoa.

Ethän päästä lantiota putoamaan alas.

Ja loppuun osoitus siitä miten kallista lääkärissä käyminen on:

Lääkäri itsessään ei maksanut mitään, ja koska apteekista oli yskänlääkkeet loppu, ei niihinkään mennyt rahaa, mutta kun tuli kuljettua Ruohonjuuren kautta...



Energistä viikonloppua ja mahtavaa Nike Blastia kaikille jota sinne on menossa! 
Mä lähden Poriin kavereiden häihin <3

tiistai 7. helmikuuta 2012

Enkeli-Elisa ajatuksissa

Ottamatta sen enempää kantaa presidenttiasioihin, olen tyytyväinen että tärkeitä asioita nostettiin esiin. Siinä missä Niinistöä huoletti talouskasvu ja raha, Haavisto puhui välittämisestä, syrjäytymisen ehkaisemisestä ja ihmisten pahoinvoinnista.

Olen seurannut Enkeli-Elisa blogia (http://enkelielisa.vuodatus.net/) ja tänään on sopiva päivä sanoa muutama sana Elisasta ja kaikista Suomen (ja koko maailman) elisoista.

Vaikka teinivuosilta kaipaa kavereita - niitä ihan oikeita lapsuudenkavereita jotka tuntee ja tietää sut paremmin kuin kukaan, ja "huolettomia" päiviä jolloin voi olla vapaa kuin taivaan lintu, en silti mistään hinnasta haluaisi enää olla 15v.

Ne "huolettomat" päivät ovat huolettomia vain nykyisiin huoliin verrattuna. Jälkiviisautta. Ne ei silloin tuntuneet ollenkaan huolettomilta, vaan vertailupohjan puuttuessa kaikki surut ja murheet oli suhteettoman suuria. Jokainen vastoinkäyminen oli koko elämän suurin ja jokainen paha sana satutti maailman eniten.

Vuosien varrella siihen tottuu.

Mikä saa ihmiset kiusaamaan? Oma paha oloko? Mikä oikeus kenelläkään on purkaa omaa pahaa oloaan muihin? Joskus se kiusaaminen on ihan tahatonta, oikeasti. Kiusaamista kun on se, ettei tervehditä, ei oteta mukaan, ei huomata. En minäkään huomaa aina kaikkia, enkä tervehdi jos olen omissa ajatuksissani tai luulen, ettei se toinen tunnista minua. Mutta ihan oikeasti on myös ihan tahallista kiusaamista. Varsinkin naiset, jotka luonnostaan lukevat ruumiinkieltä miehiä enemmän, ovat alttiita kiusaamiselle. Sekä kiusattuna että kiusaajana.

Vaatii paljon enemmän eforttia haukkua, latistaa ja mollata, kuin olla noteeraamatta. Huomaamaton kiusaaminen on helppoa ja vaivatonta. Siitä harvemmin jää edes kiinni, tai sen todistaminen on ainakin hurjan hankalaa.

Mutta kumpi tuntuu pahemmalta, se että sanotaan "oot ärsyttävä, mee pois!" vai se, että porukassa sua ei huomata, sulle ei puhuta, sua ei kuunnella, ja hiljalleen ihmiset hivuttautuvat eteesi sulkien sut pois ryhmästä? Huomaat seisovasi ringin ulkopuolella, yksin.

Kaikilla ei ole yhtä vaikeaa. Jotkut ei edes huomaa, toiset ei välitä kiusaamisista. Suurinta osaa se kuitenkin sattuu, ja se sattuu paljon ja pitkään. Olen itsekin kuullut neuvon: "Älä välitä" tai "Ole niin kuin et huomaisi niin ne lopettaa."

Ei ne lopeta! Ja 15-vuotiaana ihminen ei ole tarpeeksi vahva ollakseen aidosti välittämättä. Voi esittää, ettei välitä, voi esittää ettei satu. Sitten käy kuin Elisalle, ja liian monelle muulle.

Lisää Elisasta: http://www.jossainkaukana.net/elisa/

"Ei haukku haavaa tee." Mikä ihmeen sanonta sekin on. Pitäiskö sen jotenkin lohduttaa? Ei voi sattua ku ei vertakaan tuu.

Tunteikasta Elisan muistopäivää! Pitäkää huolta lähimmäisistänne <3


sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Ulkona

Yleensä jos viikonloppuna "käy ulkona virkistymässä", se ei tarkoita tätä...

Kolmen päivän sohvalla makoilun jälkeen kävin tänään ulkona. Siis pihalla.
Vein roskat ja kävelin korttelin ympäri ihanan aurinkoisessa pakkasessa. Aikaa kului reilu 15 minuuttia ja olin aivan poikki. Silti olin onnellinen kun pääsin taas ulos. Raitis ilma on ihanaa! Ja tautikin alkaa ilmiselvästi olla taltutettu - tänään en oo niistäny yhtään niin paljon ku eilen! :)

Loppupäivä kuluikin taas sohvalla peiton alla. Kuumavesipullosta on tullut mun paras kaveri.

Ajattelen positiivisesti: kun tämän flunssan nyt lepään rauhassa pois, olen henkisesti ja fyysisesti valmis tiukkaan treenikevääseen. Huomenna on vielä saikkupäivä, mutta sitten oon terve. Oon päättänyt!

Ja onhan tää ollut ihan loistava aika sairastaa - pakkanen paukkuu ja pelti rytisee. Liikenne on sekaisin ja autot hyytyy teiden varsille. Minä olen kotona peiton alla ja Micra turvallisesti pihassa.

Teetä ja sympatiaa! Ja raakasuklaata :)