keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Pinkkiä postia!

Tänään tuli paketillinen uutta testattavaa tavaraa. Tää on aina yhtä kivaa - ihan ku jouluna. Jos joululahjaks sais pesuaineita ;)

Pyydä oma  OxyAction-näytepussisi kun törmätään :)
Tavaraa tulee testiin, koska olen rekisteröitynyt buzzadoriksi (Jonna1983:n vinkistä) sivulla www.buzzador.com ja mun mielestä kaikkien muidenkin kannattais tehdä niin! Buzzador tarkoittaa tuotteiden testaajaa tai testikäyttäjää.


Buzzadorina saat ilmaiseksi kokeilla uusia tuotteita ja palveluja. Eiks tää jo riitä mainospuheeksi?

Se, kuinka kauan kestää ennenkuin pääset mukaan ensimmäiseen kampanjaan, vaihtelee viikoista muutamaan kuukauteen ihan siitä riippuen kuinka hyvin profiilisi sopii kampanjoihin.

Seuraamalla tätä linkkiä ilmenee, että minä olen kutsunut sinut mukaan: Buzzador.com/Johannan kutsu

Jos haluat tietää enemmän ennen kuin päätät rekisteröityä, klikkaa alla olevasta linkistä:
Buzzador/mietin vielä

Ihanaa päästä testaamaan onko pirteän näkösten purkkien sisältö mistään kotoisin.

Eka koneellinen pyörii jo. Katotaan kuinka hygienisen puhdasta voi treenivaatteista tulla :D

 
Ai innostuinko näistä vähän turhan paljon?


tiistai 24. huhtikuuta 2012

Kohti kuntoa

Tervetuloa takaisin ruokahalu! :)

Eilen, pitkästä aikaa, sain syötyä kaiken mitä suunnitelman mukaan pitäisi syödä. Enkä puhu grammalleen lasketuista ohjeista vaan normaaleista välipaloista ja lämpimistä ruuista.

Syöminen on aina ollut se mun hankalin juttu. Vahingossa tulee syötyä liian vähän ennemmin kuin liikaa. Kipeänä se on ihan mahdotonta, ja heti kun elämässä on pientäkin mullistusta, mun ruokahalu karisee. En mä mikään yli-ihminen ole, kyllä herkkuja vois vetää vaikka kaksin käsin, mutta kun sellaiseen ei anna itselleen lupaa, sitten ei vaan syödä.

Eilen oli hyvä päivä. Lauantaina tein pienen kevyen punttitreenin ja sunnuntaina kevyesti vaparijuttuja. Eilinen oli lepoa. Tänään Fressi Fitissä tehoja säästellen sain hien pintaan ja kyynärpäihin palovammat, haha! Selkälankku on mun inhokkiliike, mutta tein sen kuitenkin hampaita kiristellen ja hiljaa mielessä kiroillen. Siihen matolle ne nahat sitten kyynärpäistä jäi ;)

Oli hyvä tunti - toiminnallista kiertoharjoittelua, eli tosi monipuolista ja just tähän tilanteeseen sopivaa treeniä. Kiitos vaan PT-asiakkaalle joka perui aikansa ja mahdollisti mun oman treenin!

Huomenna lepoa, tai ehkä vähän lämmittelyä ja venyttelyä, torstaina taas BodyPump + kahvakuula. Eiköhän sit ala nainen taas olla treenikunnossa :)

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Selvää piristymistä havaittavissa

Liekö lumevaikutusta vai aitoa antibioottien tehoa, mutta olo on jo parin päivän jälkeen superisti parempi.
Ehkä se on vain sitä, että tietää parantumisen olevan mahdollista, tai sitten bakteeristo vähenee lääkkeellä, tai sekä että.

Anyways, arvelisin että rauhallisesti pitäisi ottaa ainakin lääkekuurin ajan vaikkei lääkäri saikkua kirjoittanutkaan. En millään malttaisi himmailla kun olo kerran on pitkästä aikaa parempi. Keskiviikkona pyöräilin salille tekemään "jotain kevyttä ja rauhallista", mutta jo fillarin satulaan nouseminen nosti sykkeen yli 160.

Salilla tein parit kässärit ja odottelin sykkeen laskemista 177:sta alas sen verran pitkään että siihen sitten päätin jättää senkin vähän treenailun.

Koska sitä saikkua ei ole, oli torstain ohjelmassa BodyPump ja kahvakuulatunti. Se, että päättää ottaa tunnit "ihan kevyesti" on sitä itsensä huijaamista parhaimmillaan - eihän sitä VOI kevyesti ottaa. Mikki päässä ja painot kädessä ei vaan kykene himmailemaan. Adrenaliiniryöpyn voi melkein tuntea ja sen jälkeen ei tunnekaan mitään muuta kuin ihanaa polttelua lihaksissa ja treenin euforiaa.

Jännityksellä odottelin iltaa, miten käy kun BP:n aiheuttama harha hyvästä pössiksestä laantuu ja ne kehon omat viestit alkaa kulkea. Ei mitään tapahtunut! Ei kuumetta, ei heikotusta.

Relaaminen auttaa aina. Ihana ystävä vei meidät, minut ja miehen, kihlajaisillalliselle Salveen. (Niin, sellanenkin pääsi tässä keväällä tapahtumaan, ja juu kyllä, hääpäivästä on puhuttu ja se on tavallaan myös jo päätetty :)) Salven ruokalista näyttää kotiruokamaiselta, ei kovin fiiniltä, mutta ruoka oli taivaallisen hyvää ja annokset isoja. Suosittelen jos tarkoitus on syödä hyvin eikä vain nätisti.

Tähän ystävään oon tutustunut miehen kautta, ja hänestä on tullut yks tärkeimmistä ihmisistä mun elämässä. Ilta oli siis täydellinen mielen rentoutus: kahden rakkaan ihmisen kanssa superhyvää ruokaa ja pullo hyvää viiniä.

Tänään olo on mitä parhain. Miten mä nyt enää pystyn ottamaan rauhallisesti?! Vapaa viikonloppu ja kaikkea. Sunnuntaiksikin on jo luvattu auringon lämpöä :)


Ihanaa perjantaita ja mahtavaa viikonloppua!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

lähempänä diagnoosia

Lääkäritäti soitti perjantaina ja kertoi verikokeiden olleen ihan puhtaita. Hän toivoi minun tulevan vastaanotolle, jotta voimme puhua jatkosta. Hän on paikalla vain maanantaisin. Tuntui kuin hän olisi loukkaantunut kun sanoin etten halua odottaa ensi viikon maanantaihin.


Lauantaina oli kaikenlaista jännittämisen aihetta, joista ei sen enempää. Olin niin väskä, etten jaksanut ajaa Turkuun kisoja katsomaan, mikä oli ihan hyvä juttu, koska ne liput oli kuulemma myyty loppuun. Sekös olis harmittanut että parin tunnin ajelun jälkeen ei oliskaan päässyt katsomoon asti.

Ajoin suoraan Tampereelle. Mieluummin yöksi Manseen ja aamulla 15min ajo koulutukseen, kuin kahden tunnin ajo aikaisin aamulla. Aamut ei ole niitä mun parhaita hetkiä ;)

Tampereella oli FAF Foundation Flexi-koulutus.


Siinä se on. Mun nimi kouluttajana :) Taas yksi tavoite saavutettu.
Pikkusen kylmi jo etukäteen tuo päivän pituus, eikä yhtään helpottanut yöllä noussut kuume ja tukkeutuneet hengitystiet. Jeps. Pää jumissa, vuotava nenä ja kähisevä ääni 10h koulutusaamuna ei lupaillut hyvää. Olosuhteisiin nähden selvisin hienosti, ja kerrankin olin saavutukseeni tyytyväinen. Kerrankin ymmärsin, etten olisi tässä tilassa pystynyt parempaan.


Tänä aamuna olo oli edelleen/taas/vieläkin/jälleen kurja.

Sain ajan Terveystaloon ja odotushuoneessa hykertelin tyytyväisenä kun lääkärin ovessa luki "Lääketieteen tohtori, sisätautien erikoislääkäri, yleislääketieteen erikoislääkäri, työterveyteen erikoistuva lääkäri." Ainkin olisin pätevissä käsissä.

Tälle rauhalliselle ja selkeästi puhuvalle tohtorille (harvinaisuus täällä meillä!) selitin lyhykäisesti ongelman: pitkäaikainen lämpöily, väsymys, puhtaat verikokeet jne. Tohtori katsoi koneelta tietoni, tuhahti turhautuneena ja totesi "no nää nyt on vaan näitä ihan perus testejä. Meet labraan, otetaan CRP ja mykoplasma ja tuut takas mun oven taakse." Sain pitkän antibioottikuurin ja kehotuksen varata pidempi aika jos kuumeilu ei kuurilla mene ohi. "Varaat mulle 30min ajan jos ei mene ohi. Minä olen sisätautien erikoislääkäri ja nää on mun heiniä. Jos tää ei auta, tehdään pitkittyneen kuumeilun laajemmat testit."

Vau! Vihdoin mut otettiin tosissaan. Tää tohtori oli niin varma ja vakuuttava että mulle tuli tosi turvallinen olo.

Eka lekuri oli siis ottanut mm. virtsatietulehduskokeet vaikka siihen ei ollut mitään oireita. Mykoplasmaa hän ei testannut, koska multa puuttui pitkittyneet hengitystieoireet, vaikka kaikki muut mahdolliset oireet löytyy. Vaikka niitä pyysin, ei ollut kuulemma aihetta koska lähipiirissänikään ei ole ollut mykoplasmaa.
Tämän päiväisen lääkärin mukaan on ollut mykoplasmaepidemiaa ja se olis munkin tapauksessa se todennäköisin oireiden aiheuttaja.

Onni että osui kohdalle asiasta tietävä/välittävä lääkäri. Mä niin toivon että tää nyt on sitä ja olo alkaa tällä antibiootilla parantua. Nyt vaan sit myös maitohappobakteerit kehiin.

Ostin uuden kirjan. Ihan vaan muistutukseksi kun on taas tullut haalittua niin paljon kaikkea hommaa eikä stressi ainakaan paranna oloa.


perjantai 13. huhtikuuta 2012

Sokeroinnissa

sokerimassa
Sokerointi on tapa poistaa ei-toivottuja ihokarvoja, vähän kuin vahaus, mutta sokerimassalla. (Jollekin voi tulla mielikuva iholle sirotellusta sokerista, mutta ei, tällä ei ole mitään tekemistä sen mielikuvan kanssa.)

Sokerointia voidaan käyttää kaikkiin ihokarvoihin, sekä naisilla että miehillä.

Lämmin sokerimassapallo levitetään pienelle ihoalueelle ja nyppäistään sillä karvat ja kuolleet ihosolut pois. Sama klöntti riittää koko toimenpiteeseen. Ei siis aplikaattoreita ja liuskoja kuten vahauksessa, vain pieni sokeripallo.

Bikinirajojen karvanpoisto tarkoittaa karvojen poistoa alueelta, joka jää pikkareista rumasti näkyville, ja Brasilialainen karvanpoisto on siitä astetta kovempi juttu, eli karvojen poisto koko genitaalialueelta.

Jep. Tänään testasin Brassisokerointia.

Kasvohoidon jälkeen on kiva postata kuvia sileästä ja heleästä ihosta, mutta tästä hoidosta tai sen tuloksista ei ole kuvia luvassa ;)

Sokeroinnin teki Studio Helmin Mari Pääkkönen, jonka rempseä olemus ja ammattimainen rauhallisuus vei pahimman hermostuneisuuden heti alkuunsa.

Olen kuullut näistä brassivahauksista monenlaista tarinaa, mutta Helmissä homma ainakin hoidettiin niin mukavasti kuin sen asiakkaan kannalta voi hoitaa.

Vaikka olisi käynyt suihkussa juuri kotona, on ennen toimenpidettä mukava tulla ohjatuksi vessaan kun kyse on niin intiimistä asiasta ja läheisestä kontaktista vieraan ihmisen kanssa. Hoitohuoneessa sain Marilta kertakäyttöstringit (suloiset ampparikuviolliset paperipöksyt) jotka antoivat enimmäkseen vain henkistä tukea - syrjäänhän nekin oli sokerin tieltä aina siirrettävä.

Toimenpide itsessään sattui just sen verran kuin karvojen kiskominen juurineen sattuu. Paljon. Ja oli juuri niin epämukavaa kuin itsensä paljastelu on, ellei satu olemaan joku sen suuntainen fetissi. Mutta jälki oli siistiä. Ei tulehtuneita nyppyjä eikä ainuttakaan veripisaraa. Pesee perinteisen sheivauksen mennen tullen. Ehdottomasti suosittelen ainakin ennen etelän reissuja tai kisavärien levitystä.

Ennen kisarusketuksen (ProTan, Jan Tana jne.) levitystä kaikki ihokarvat pitää poistaa. Ja varsinkin ProTania käytettäessä, kun värjäily kestää 3-4 päivää, on kisalavalle noustessa jo ruma sänki näkyvissä, mutta sheivata ei voi ettei värit lähde. Sokerointi pitää karvat häviksissä useita viikkoja, ja silloinkin kasvava karva on hennompaa kuin sheivaamalla katkottu.

Karvojen kasvuvauhti on hyvin yksilöllinen ja karvat on aina eri kasvuvaiheissa (ihokarvat uusiutuvat luonnollisesti muutaman kuukauden välein), eli noin neljän viikon kuluttua käsittely uusitaan. Silloin ei pitäisi sattua enää kamalasti, kun nypittävää ei ole niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla.

kuorintaliuskat
Kotihoitona on kuorinta ja kosteutus pari kertaa viikossa. Kuorinta poistaa kuollutta ihosolukkoa ja ehkäisee karvatupentulehduksia. Kosteutuksella iho pysyy joustavana eikä karvat kasva ihon sisään.

Tavallinen rakeinen vartalonkuorinta-aine ja kosteusvoide käy oikein hyvin, mutta mä sain kuitenkin mukaani juuri tähän tarkoitukseen purkitettuja kuorintaliuskoja.




Missä se Helmi sitten on?
Tikkurilan aseman vieressä on kauppakeskus Tikkuri. Mene pääovista sisään, kävele keskuksen läpi ja ulos Hesburgerin vieressä olevasta ovesta. Eteesi aukeaa tämä viehättävä näkymä:


Thai Palacen vieressä on käytävä, josta löytyy tämä ovi:

Siellä se Helmi on :)

Ja nyt lepoa ja iltapalaa...


Toivon kovasti että Bodylehti tai joku ystävällinen ihana kehourheilun seuraaja kuvaa ja julkaisee fitness-sarjan vertailut ja vaparit huomenna Turun Fitness Classicissa, koska kisakatsomossa hurraaminen jää multa nyt lämpöilyn takia vain haaveeksi. Sniif.


tiistai 10. huhtikuuta 2012

Pääsiäistä

Pääsiäisen muutama vapaapäivä tuntui mukavalta. Mämmiä, suklaamunia ja leppoisaa oleskelua Porissa, onnitteluja, juhlia ja lomailua. Kolmen päivän levon jälkeen maanantaina oli hyvä olla. Ihana aurinkoinen vapaapäivä :)

Loistavan maanantain kruunasi hyvä treeni. Hyvä fiilis ja rautaa nousi. Illalla nousi lämpö.
Nukuin huonosti ja aamulla väsytti ja vilutti. Mittarin lukema 37,1. Tää on niin liian tuttua jo. 

Perjantaina saan tietää josko verikokeista löytyisi syy tähän lämpöilyyn. Siihen asti mennään sisulla.




tiistai 3. huhtikuuta 2012

Aina ei huvita.

Oletko huomannut, että vaikka pinnan alla kytisi mitä, on suositeltavaa näyttää ulospäin positiiviselta, energiseltä ja iloiselta? Facebookiin ja blogeihin päivitetään vain kuinka ihanaa elämä on ja mitä kaikkea on saatu aikaan. On oltava hyvä esimerkki muille ja annettava kaikkivoipainen kuva itsestään. Tai sitten tilapäivitys on lyhyt ja ytimekäs "kuumeessa." Sitten kuvittelemme, että itsessä on vikaa jos aina ei ole hyvä fiilis. Or is it just me? Luenko vääränlaisia blogeja ja onko facebook-kavereihini vain valikoitunut superihmisiä?

Välillä (ja just nyt) mietityttää, onko tässä suorittamisessa mitään järkeä. Sen lisäksi, että on haettava paikkansa uusissa töissä, vakuutettava jokainen uusi asiakas ja opeteltava itse koko ajan uusia juttuja,
onko järkeä yrittää pärjätä lajissa, jossa pärjäämiseen ei edes ole selkeitä kriteereitä?
Kauneus on tuomarin silmässä - säännöt sanoo yhtä ja tuomaripisteet toista. Arvostus on heikkoa niin harrastajien kuin mediankin puolelta. Koko lajia varjostavat epäilykset ja tiukassa istuvat uskomukset. Kilpailuun valmistautuminen kestää useita kuukausia ja kilpailla voi vain kaksi kertaa vuodessa. Tässä lajissa ei palkintorahoista kannata edes haaveilla. Parhaassakin tapauksessa saat voitosta palkkaria ja jutun Body-lehteen. Houkuttelevaa?

Nautin liikkumisesta ja siitä, että kroppa on hyvässä kunnossa - toimii hyvin, tuntuu hyvältä ja näyttää hyvältä. Thats me.

Kun lihas ei tartu, aerobinen liikunta ja sitä kautta energian kulutus on saatava minimiin, jotta saatu energia riittää kasvattamaan lihasta. Sivutuotteena kroppaan kerääntyy kaikkea höttöä, nestettä ja rasvaa. Painava ja kömpelö paketti ei toimi niin hyvin kuin haluaisin. Olo on nuutunut ja puutunut.

Nämä epäilykset ja epätoivon hetket on yleensä lyhyitä välähdyksiä, ja pian jo puristan sitä rautaa salilla tai suunnittelen uusia juttuja vapariin napit korvilla. Rakastan tätä lajia. Rakastan itseni haastamista.

Viime aikoina kuitenkin olo on ollut entistä väsyneempi. Paikkoja kolottaa eikä mikään huvita.
Ehkä kroppa ei vaan enää kestä tätä rääkkäämistä, jolle se on 30 vuoden aikana altistunut.

Herättävä osoitus kuolevaisuudestani tuli, kun rinnastani löytyi patti. Se osoittautui hyvänlaatuiseksi, mutta ehti aiheuttaa syöpäisen suvun jälkeläiselle melkoista stressiä. Edelleenkään terveys ei kuitenkaan ole ihan priimaa.

Lämpöä nousee tämän tästä, tavarat putoilee käsistä ja hengitys vinkuu. Tunnen itseni triplasti vanhemmaksi kuin olen. Silti vääntäydyn väkisin salille. Tunnistan itseni Terveystalon mainoksesta, jossa sälli yskien ja köhisten sanoo "lähden tästä salille, kyllä tää olo punteilla paranee." Hetkellisesti olo paraneekin, ja onnittelen itseäni voitetusta taistelusta itseni kanssa. Olisko kuitenkin fiksumpaa jäädä kotiin? Olisko fiksumpaa levätä, vaikka mikään lepo ei tunnu riittävän? Vai onko tää vaan sitä tavallista mukavuudenhalua joka saa mammat jäämään kotiin? Hassua mukavuudenhalua kun siitä tulee tosi syyllinen ja kurja olo ;)

En haluaisi uskoa, että tää paketti, joka kohtalaisen hyvin on mua tähän asti totellut, ei enää pelittäisi.

Otin itseäni niskasta kiinni ja kävin taas lääkärissä. Kerroin, että pelkään oireiden viittaavan nivelreumaan: väsymys, lämpöily ja nivelsärky. Onneksi lääkäri otti huoleni tosissaan ja määräsi tukun kokeita. Hän myös lohdutti, että on yllättävän tavallista, että nuorilla ihmisillä lämpöily vaan jää päälle jonkin infektiotaudin jälkeen.

Pitäiskö sen sitten oikeasti lohduttaa ettei mitään ole tehtävissä? Ensin flunssa tekee tuloaan kuukauden päivät, iskee päälle ja jää roikkumaan puoleksi vuodeksi. Jäähän sitä vuoteen sitten 3kk hyvää treeniaikaa. Pitäiskö vaan suostua tavalliseksi rivijumppaajaksi ja jäädä kotiin silloin kun ei vaan tunnu siltä että olis kiva jumpata? Pystyisinkö siihen? Olisko se sitten se seuraava uusi opeteltava asia?

Joskus on ok sanoa et ahdistaa. Nyt vähä ahistaa :/