lauantai 24. elokuuta 2013

Että sellanen viikko!


Jotta tämäkään viikko ei tekisi poikkeusta, sain taas kokea jotain ihan uutta ja rikkoa omia rajoja. First of all, tämä työviikko päättyi parin tunnin merimelontaan :)

Koska olin ihka ekaa kertaa kajakissa, kuivaharjoittelu oli välttämätöntä. Vähän jännitti uskallanko vesille ollenkaan. Kiitos kuvista Markelle - itse en luottanut taitoihini niin että olisin uskaltanut ottaa kuvausvälinettä mukaan. 


Mutta melontakurssin vetäjä oli vakuuttunut siitä että pysyn pystyssä, tai ainakin osaan harjoittelun jälkeen avata aukkopeitteen ja pujahtaa ulos kajakista "jos menee uintihommiksi", kuten hän leikkisästi vitsaili (?). Niinpä me sitten lähdettiin liikeelle.



Ilma oli mitä parhain. Avojaloin tietysti piti siellä kylmässä meressä kahlata kajakki vesille ja hypätä kyytiin, näprätä aukkopeite kiinni ja pitää vielä mela mukana. Huh huh. Kädet suorina, keskivartalolla kiertoa, älä purista melaa, polje jaloilla vastaan, katse eteenpäin... mä niin tiedän taas miltä jumppa-asiakkaista tuntuu kun ohjaaja huutelee kymmeniä neuvoja eikä kuitenkaan pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan. Onneksi oli kokenut koutsi mukana. Ja työparikin oli konkarimeloja joten olo oli turvallinen :)

Parin tunnin melomisen jälkeen alkoi toisinaan jo ihan sujua. Tasapaino piti hyvin, eikä ohi päristelleiden veneiden aiheuttamat aallotkaan pelottanu yhtään. Kivaa vaan oli keikkua. Yhtään pidempi ei silti olisi tarvinnut tää eka retki olla, sillä olkapäät ja kyynärvarret alkoi olla jo aika väsyneet - vaikka niillähän ei pitäisi mitään tehdäkään.


Eilen puolestaan oli Kaaderiviesti - kadetit juoksi 24h viestiä urheilukentällä (ja ilmeisesti löivät viime vuoden kadettien tuloksen onnistuneesti), ja henkilökunnan piti olla siellä "tukijuoksussa" pari tuntia. No niinhän siinä kävi että henkilökunnasta paikalla oltiin minä ja työparini Marke, ja pari miestä. Neljästään siinä sitten juostiin  parijuoksuna eka tunti, kunnes paikalle putoili muutakin henkilökuntaa.

Mun tuli juostua 10 settiä, eli 20 kierrosta, eli 8km.

Jos se parin viikon takainen Cooper oli ajallisesti mun juoksuennätys, tää oli matkaltaan. Haha, mä oon urheilijaksi kyllä surkea juoksija - eikä vähiten sen takia että juokseminen on niin äärettömän tylsää ja tuskallista :D Ja mun vauhti on niin hidas, että se on melkein peruuttamista. Kaikki mun liike-energia lähtee ylöspäin, eli vaikka juoksussa olisi voimaa, se ei etene. Marke lupasi juoksuttaa mun tekniikan kuntoon, joten luvassa on kitinää ja hammasten kiristystä, mutta minähän opettelen!

Tällä viikolla olin myös pari päivää yksin hommissa, ilman Marken apua ja opastusta. Pari kertaa olin eksyksissä ja välillä reittivalinnat (sekä sisällä että ulkona) olivat vähän turhan pitkiä ja kimurantteja, mutta perille pääsin ja hommat sain hoidettua. Mulla on vakaa usko siihen että kyllä tämä tästä!

Kuvakeskuksen porukkaa jumppauttamassa

Tänään alkoi vihdoinkin vapaa viikonloppu! KAKSI PÄIVÄÄ VAPAATA!! Wohoo!! Woop Woop!!

Juhlistettiin sitä Monsters University 3D-leffalla. Leffaevääksi lappasin pari kauhallista Parrotsin vihanneslastuja, pähkinöitä ja jogurtti- ja suklaajuttuja. Oli ihan sairaan hyviä!


Mahtista viikonloppua mussukat!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Töissä ei kuulu olla mukavaa?

Oon niin monesti kuullut, ettei töissä kuulukaan aina olla mukavaa. No ei aina. Esimerkiks torstaina jossain kohtaa pisti vähä puuskuttaa, eikä tuntunu kovin mukavalta, mutta onhan tää silti niin siistii duunii!!

Torstaina pääsin kokeilemaan esterataa.



Oon luullut olevani jonkinasteinen hurjapää - ei paljon korkeat paikat ja kovat vauhdit kylmää, mutta myönnettävä on, että monen metrin kiipeäminen märillä narutikkailla oli aika kuumottavaa, kun alla oli pelkkä märkä asfaltti. 


Karhennetut betoniesteet raapi ihon rikki kun niitä halaili turhan tiiviisti...


jalat hapotti hiekassa ryömiessä...


...ja ponnistusvoima oli koetuksella kerran jos toisenkin.


Vaikka kiersinkin miesten rataa, joissain kohdissa oli pakko turvautua tyttöjen apukeinoihin...


...mutta silti pisti puuskuttamaan. Välillä oli pysättävä hengittämään, ja varomaan sammakoita.


Kaikenkaikkiaan oli huikean kiva kokemus. Tähän ekaan rataan meni aikaa hippasen reilu 6 minuuttia, ja siitä tuhraantui pitkä pätkä "kahlaamossa", jonka jouduin ottamaan useampaan kertaan kun putoilin tappien päältä. Siinä oli 6 pitkää ja hapokasta minuuttia!

Seuraava tavoite on opetella ylitys(ja alitus)tekniikat niin, että ne esteet menee kerralla oikein. Sit vaan parannetaan kuntoa jottei tarvi puuskutella välillä. Oliskohan mahdollista päästä se neljään minuuttiin?

Perjantaina vesijuoksua ja -jumppaa, ja FAF PT-kurssilaisten näyttökokeiden valvomista iltaan asti, lauantaina koko päivä Espoonlahdessa FAF Foundationia kouluttamassa, ja tämä ainokainen vapaapäivä onkin tuntunut ihan luksukselta!

Oli ihanaa nukkua pitkään ja juoda aamukahvit ihan rauhassa. Sit kun tuntu siltä, kävin vähän jumppailemassa. Tein läpi BodyPumpia ja BodyCombatia huomista varten, ja tein pitkästä aikaa penaa ja olkapäätreeniä. Kokeilin miten mun uusi Polarin FT80, voimaharjoitteluun suunnattu sykemittari toimii.

Taitaa joku asetus vielä olla säätämättä, kun sykemittari ilmoitti "aloita uusi sarja" n. 20 sekuntia edellisen loppumisen jälkeen. Kerran se ilmoitus tuli jopa heti kun tanko kilahti takaisin telineeseen ;)

Nyt haaveilen kokeilevani Polarin 4 vkon juoksuohjelmaa. Ja sen jälkeen ehkä 10km:n juoksuohjelmaa.

lauantai 10. elokuuta 2013

Tokaa viikkoa töissä

Eka kokonainen viikko hujahti töissä ihan huomaamatta. Niin paljon tulee uusia asioita, uusia ihmisiä ja uusia paikkoja, että pieni pää on ihan pyörällä.


Yks päivä käytiin lounaalla kuuntelemassa laineiden liplatusta, toisena päivänä käytiin Krunikassa sijaitsevassa sotamuseossa. Se se oli mielenkiintoinen paikka. Ei oo ikinä ennen sota-ajan tapahtumat tuntuneet niin todellisilta kuin niitä oikeita aseita, tavaroita ja ihka aitoja käsin kirjoitettuja käskyjä katsellessa. Se oli niin konkreettista. Ja kyllä me siis töitäkin tehtiin!

Iltaisin on ollut vielä PT-asiakkaiden ohjauksia ja suunnitelmien tekoa ja kaikkea muuta puuhaa, joka on pitänyt kiireisenä. Ja nyt viikonloppu vietetään FAF:n kouluttajatapaamisessa. Tänään tutustuttiin toisiimme, uudet ja vanhat kouluttajat, puhuttiin vuorovaikutuksesta ja syötiin hyvää ruokaa. Huomenna jatketaan käytännön asioiden parissa.

Tämä varsinainen työviikko päättyi elämäni ensimmäiseen Cooperin testiin. Me juostiin koulussa 1500m, ja siitäkin jäi traumat. Ihan liian pitkä matka mulle!

Mulla ei ollut tavoitematkaa, vaan tavoiteaika - niin hassua kuin se 12 minuutin juoksutestissä onkin. Tavoite oli juosta se koko 12 minuuttia, oli vauhti mikä vaan. En muista juosseeni niin pitkään ehkä ikinä. Korvanapeista laitoin BodyCombat-musiikit soimaan, koska niistä jos mistä saa virtaa. Biittikin oli just sopiva juoksuun. Mietin BC koreografiaa, katselin maisemia, koitin pitää katseen irti radasta ja ajatukset pois juoksemisesta. Laskin, että 2 minuutin kierrosvauhdilla pitäisi juosta 6 kierrosta, ei paha matka, mutta eihän sellasta vauhtia voi jaksaa, vai voiko, en tiä, en ehkä uskalla. Yhtäkkiä 3 oli jo juostuna.

Ekalla kerralla ei voi tietää mitä tapahtuu, joten sitä väkisinkin säästelee vähän liikaa. Oon kuullut, että Cooperissa hapottaa ihan kamalasti ja tuntuu pahalta ja on ihan tuskaa, mutta ei se nyt niin paha ollut! Tai ehkä en sit vaan vetänyt tarpeeksi lujaa. Odotin pahempaa. Ens kerralla uskallan kiskasta vähän kovempaa kun kerran tää meni ilman oksennusta. 2245m. olisi normaalisti mun ikäluokassa "Hyvä", mutta eihän se tuolla sotilasmaailmassa kovin kummonen tulos ole. Siitä on hyvä parantaa :)

Tänään kävinkin lenkillä (juoksulenkillä, minä!) testaamassa miten uudet Seeding Fitness-tossuni soveltuu ulkokäyttöön. Oon käyttänyt niitä sisätreeneissä, mutta koska juoksutennarit on Santahaminassa, nämä pääsi nyt ulos. Ja hyvin toimi. Oikeastaan verkkopäällys pääsi paremmin oikeuksiinsa ulkona kuin sisällä.


Pirtsakan väriset tossut on Puman uutta syksyn mallistoa. Ihan sattumalta päälle valikoitui myös saman sininen toppi ja pohjan violettiin mätsäävät ShockAbsorberit - niin oon isäni tyttö, edes lenkille ei voi lähteä ellei outfitti ole kunnossa ;)

Tänään oli ekat Fitness SM-karsinnat jyväskylässä, ja lauteille pääsivät Bodaripuolen lisäksi Body- ja BikiniFitness. Kouluttajakollegani SM-kisapaikka varmistui tänään ja huomenna jännitetään vielä parin tutun tytön puolesta miten käy Tampereella. Huomenna on myös kuningatarlaji Fitnessin karsinnat. On ehkä pakko pitää puhelinta mukana koko päivä ja seurata tilannetta netin välityksellä - sori vaan kaverit! ;)

maanantai 5. elokuuta 2013

Ulkotreeniä

Eka viikko kampuksella loppui crosstrainingiin: leuanvetoja, juoksua, köyden pyöritystä ja kuntopallon viskomista. Lyhyt mutta napakka ja hapokas treeni, ja lihakset kiitti. Lauantaina oli ihanaa lihasarkuutta, joka tietysti vaati lisää samaa, koska sillä se lähtee millä on tullutkin ;)

Lauantai starttasi Eiran rannassa neljän liikkeen Tabatatreenillä.


Homman nimi oli siis Tabata, eli 20sek. työtä ja 10sek. lepoa, eli juuri sen verran että ehti vaihtaa liikkeestä toiseen, yhteensä 4 minuuttia. Neljällä liikkeellä siis kaksi kierrosta. Liikkeet oli: vatsarutistus, selän ojennus, punnerrus ja spurtti.

2min. levon jälkeen toinen setti, joka sisälsi kaksi liikettä: kyykky ja lankkupito. Sama 4 minuuttia, eli 4 kertaa molemmat liikkeet vuorotellen. Liikkeiden tehoa määrittää liikelaajuus ja tempo. Kuinka syvään kyykkyyn menet ja kuinka nopeasti sieltä tulet ylös. Oman kehon painollakin perus kyykystä saa raskaan kun tekee sen täysillä, ja vaikka hypyllä.

Oli ihana vielä venytellä rauhassa siinä auringonpaisteessa. Oikeesti! Ja vaikka kuinka rauhallisesti venyi ja vanui, oli treeni ohi puolessa tunnissa, ja koko reissuun meni 1h. Suosittelen kaikille vielä kesän viimeisiin helteisiin nautinnollisia ulkotreenejä, joissa vain mielikuvitus on rajana :)

torstai 1. elokuuta 2013

Ei vielä kovin särmänä

Yö jäi vähän lyhkäseksi, koska olin vaan niin innoissani. Aamulla oli kilo unihiekkaa silmissä, mutta ne lähti nopsasti kun muisti miksi se kello soi kukonlaulun aikaan. Tää innostus on uusissa jutuissa aina parasta!

Tänään oli eka päivä uusissa töissä - Puolustusvoimilla! Tarkemmin sanottuna liikunnanohjaajana MPKK:lla, eli maanpuolustuskorkeakoulussa.


Eihän se salaisuus ole ollut, mutta en vaan ole voinut vielä hehkuttaa kun viimeiseen asti pelkäsin homman karahtavan kiville. Se vaan vaikutti liian hyvältä ollakseen totta. Todeksi se oli kuitenkin todettava viimeistään siinä vaiheessa, kun Santahaminassa sai ekat työvälineet kouraan.

Asiaa tuli paljon, ihmiset oli mukavia ja ruoka oli hyvää. Siinä ne tärkeimmät. Niin ja mä rakastan sitä järjestelmällisyyttä! Huomenna jatkuu perehtyminen ja ens viikolla pääsen jo ohjaushommiin.

Nyt nukkumana ja aamulla särmänä töihin. Huomenna onkin mm. Military crosstrainingia tiedossa - Can't wait!