Yks päivä käytiin lounaalla kuuntelemassa laineiden liplatusta, toisena päivänä käytiin Krunikassa sijaitsevassa sotamuseossa. Se se oli mielenkiintoinen paikka. Ei oo ikinä ennen sota-ajan tapahtumat tuntuneet niin todellisilta kuin niitä oikeita aseita, tavaroita ja ihka aitoja käsin kirjoitettuja käskyjä katsellessa. Se oli niin konkreettista. Ja kyllä me siis töitäkin tehtiin!
Iltaisin on ollut vielä PT-asiakkaiden ohjauksia ja suunnitelmien tekoa ja kaikkea muuta puuhaa, joka on pitänyt kiireisenä. Ja nyt viikonloppu vietetään FAF:n kouluttajatapaamisessa. Tänään tutustuttiin toisiimme, uudet ja vanhat kouluttajat, puhuttiin vuorovaikutuksesta ja syötiin hyvää ruokaa. Huomenna jatketaan käytännön asioiden parissa.
Tämä varsinainen työviikko päättyi elämäni ensimmäiseen Cooperin testiin. Me juostiin koulussa 1500m, ja siitäkin jäi traumat. Ihan liian pitkä matka mulle!
Mulla ei ollut tavoitematkaa, vaan tavoiteaika - niin hassua kuin se 12 minuutin juoksutestissä onkin. Tavoite oli juosta se koko 12 minuuttia, oli vauhti mikä vaan. En muista juosseeni niin pitkään ehkä ikinä. Korvanapeista laitoin BodyCombat-musiikit soimaan, koska niistä jos mistä saa virtaa. Biittikin oli just sopiva juoksuun. Mietin BC koreografiaa, katselin maisemia, koitin pitää katseen irti radasta ja ajatukset pois juoksemisesta. Laskin, että 2 minuutin kierrosvauhdilla pitäisi juosta 6 kierrosta, ei paha matka, mutta eihän sellasta vauhtia voi jaksaa, vai voiko, en tiä, en ehkä uskalla. Yhtäkkiä 3 oli jo juostuna.
Ekalla kerralla ei voi tietää mitä tapahtuu, joten sitä väkisinkin säästelee vähän liikaa. Oon kuullut, että Cooperissa hapottaa ihan kamalasti ja tuntuu pahalta ja on ihan tuskaa, mutta ei se nyt niin paha ollut! Tai ehkä en sit vaan vetänyt tarpeeksi lujaa. Odotin pahempaa. Ens kerralla uskallan kiskasta vähän kovempaa kun kerran tää meni ilman oksennusta. 2245m. olisi normaalisti mun ikäluokassa "Hyvä", mutta eihän se tuolla sotilasmaailmassa kovin kummonen tulos ole. Siitä on hyvä parantaa :)
Tänään kävinkin lenkillä (juoksulenkillä, minä!) testaamassa miten uudet Seeding Fitness-tossuni soveltuu ulkokäyttöön. Oon käyttänyt niitä sisätreeneissä, mutta koska juoksutennarit on Santahaminassa, nämä pääsi nyt ulos. Ja hyvin toimi. Oikeastaan verkkopäällys pääsi paremmin oikeuksiinsa ulkona kuin sisällä.
Pirtsakan väriset tossut on Puman uutta syksyn mallistoa. Ihan sattumalta päälle valikoitui myös saman sininen toppi ja pohjan violettiin mätsäävät ShockAbsorberit - niin oon isäni tyttö, edes lenkille ei voi lähteä ellei outfitti ole kunnossa ;)
Tänään oli ekat Fitness SM-karsinnat jyväskylässä, ja lauteille pääsivät Bodaripuolen lisäksi Body- ja BikiniFitness. Kouluttajakollegani SM-kisapaikka varmistui tänään ja huomenna jännitetään vielä parin tutun tytön puolesta miten käy Tampereella. Huomenna on myös kuningatarlaji Fitnessin karsinnat. On ehkä pakko pitää puhelinta mukana koko päivä ja seurata tilannetta netin välityksellä - sori vaan kaverit! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti