Että sellanen viikko!

Jotta tämäkään viikko ei tekisi poikkeusta, sain taas kokea jotain ihan uutta ja rikkoa omia rajoja. First of all, tämä työviikko päättyi parin tunnin merimelontaan :)

Koska olin ihka ekaa kertaa kajakissa, kuivaharjoittelu oli välttämätöntä. Vähän jännitti uskallanko vesille ollenkaan. Kiitos kuvista Markelle - itse en luottanut taitoihini niin että olisin uskaltanut ottaa kuvausvälinettä mukaan. 

Mutta melontakurssin vetäjä oli vakuuttunut siitä että pysyn pystyssä, tai ainakin osaan harjoittelun jälkeen avata aukkopeitteen ja pujahtaa ulos kajakista "jos menee uintihommiksi", kuten hän leikkisästi vitsaili (?). Niinpä me sitten lähdettiin liikeelle.

Ilma oli mitä parhain. Avojaloin tietysti piti siellä kylmässä meressä kahlata kajakki vesille ja hypätä kyytiin, näprätä aukkopeite kiinni ja pitää vielä mela mukana. Huh huh. Kädet suorina, keskivartalolla kiertoa, älä purista melaa, polje jaloilla vastaan, katse eteenpäin... mä niin tiedän taas miltä jumppa-asiakkaista tuntuu kun ohjaaja huutelee kymmeniä neuvoja eikä kuitenkaan pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan. Onneksi oli kokenut koutsi mukana. Ja työparikin oli konkarimeloja joten olo oli turvallinen :)

Parin tunnin melomisen jälkeen alkoi toisinaan jo ihan sujua. Tasapaino piti hyvin, eikä ohi päristelleiden veneiden aiheuttamat aallotkaan pelottanu yhtään. Kivaa vaan oli keikkua. Yhtään pidempi ei silti olisi tarvinnut tää eka retki olla, sillä olkapäät ja kyynärvarret alkoi olla jo aika väsyneet - vaikka niillähän ei pitäisi mitään tehdäkään.

Eilen puolestaan oli Kaaderiviesti - kadetit juoksi 24h viestiä urheilukentällä (ja ilmeisesti löivät viime vuoden kadettien tuloksen onnistuneesti), ja henkilökunnan piti olla siellä "tukijuoksussa" pari tuntia. No niinhän siinä kävi että henkilökunnasta paikalla oltiin minä ja työparini Marke, ja pari miestä. Neljästään siinä sitten juostiin  parijuoksuna eka tunti, kunnes paikalle putoili muutakin henkilökuntaa.

Mun tuli juostua 10 settiä, eli 20 kierrosta, eli 8km.

Jos se parin viikon takainen Cooper oli ajallisesti mun juoksuennätys, tää oli matkaltaan. Haha, mä oon urheilijaksi kyllä surkea juoksija - eikä vähiten sen takia että juokseminen on niin äärettömän tylsää ja tuskallista :D Ja mun vauhti on niin hidas, että se on melkein peruuttamista. Kaikki mun liike-energia lähtee ylöspäin, eli vaikka juoksussa olisi voimaa, se ei etene. Marke lupasi juoksuttaa mun tekniikan kuntoon, joten luvassa on kitinää ja hammasten kiristystä, mutta minähän opettelen!

Tällä viikolla olin myös pari päivää yksin hommissa, ilman Marken apua ja opastusta. Pari kertaa olin eksyksissä ja välillä reittivalinnat (sekä sisällä että ulkona) olivat vähän turhan pitkiä ja kimurantteja, mutta perille pääsin ja hommat sain hoidettua. Mulla on vakaa usko siihen että kyllä tämä tästä!

Kuvakeskuksen porukkaa jumppauttamassa

Tänään alkoi vihdoinkin vapaa viikonloppu! KAKSI PÄIVÄÄ VAPAATA!! Wohoo!! Woop Woop!!

Juhlistettiin sitä Monsters University 3D-leffalla. Leffaevääksi lappasin pari kauhallista Parrotsin vihanneslastuja, pähkinöitä ja jogurtti- ja suklaajuttuja. Oli ihan sairaan hyviä!

Mahtista viikonloppua mussukat!