keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Kohti vappua..

Aamulla arvoin taas lähteäkö töihin vai lääkäriin. Olo ei tuntunut niin pahalta kuin eilen, mutta tukkoiselta. Eilen oli iltapäivällä ja illalla tosi kuumeinen olo, nuutunut ja voimaton, mutta ei kuumetta. Päätin kuitenkin antaa lääkärin päättää pitäisikö olla kotona ettei tartuta muita, pitäisikö lepäillä vai pitäisikö kentien huolestua. Labrakokeet oli ok, valkosolujen vähyys kuulemma kielii siitä että olisi joku virustauti tulollaan, joten ei kannata ottaa riskiä että tartuttaisi muut työpaikalla. Nyt sitten lepäillään loppuviikko. Ei voi sanoa että harmittais, paitsi sen puolesta että loppuviikoksi oli taas jos jonkinlaista tekemistä kasaantunut ja lauantainen päivystysvuorokin vielä auki päivystäjän sairastuttua, mutta eipä se kai ole yksin mun murhe.

Onhan se fiksua nyt levätä ajoissa, eikä vasta sitten kun on ihan totaalisen hajalla. Ehkä tämä tästä!

Eilen töissä taas oli "tilanteita" jotka sai miettimään Suomen nuorten tilaa. Luulen että luokattoman lukion ja läsnäolovelvoitteettoman opiskelun vaikutukset alkaa pahasti näkyä työelämässä sillä, että tyypit kuvittelee voivansa suunnitella omat työvuorolistansa samoin kuin kurssitarjottimet. Töihin tullaan jos huvittaa, eikä podeta huonoa omaatuntoa turhista tai "einiintarpeellisista"poissaoloista. Enää ei osata ajatella yhden vaikutusta massaan, ei ajatella sitä, mitä oma poissaolo aiheuttaa työkavereille. Itsekkyys ja oman edun tavoittelu menee jo niin pitkälle, että kanssaihmiset kärsii. Palautetta ei osata antaa eikä ottaa vastaan. Ongelmista ei keskustella, vaan amerikkalaiseen tapaan otetaan juristit käyttöön heti kättelyssä.
Miten ollaan ajauduttu siihen, että jo alaikäiset kärsii uupumuksesta, suorituspaineista ja burn outista? Ulkonäköpaineet on kovat, koulu- ja työpaineet on kovat. Materia ratkaisee. Täytyy suorittaa ja olla tehokas, täydellinen kaikessa koska virheisiin ei ole varaa.

Ehkä kouluissa pitäis alkaa keskittyä elämän perusasioiden opettamiseen. Olisko historian sijasta parempi opettaa nykyaikaa? Miten maailma toimii, mitä ihmisiltä odotetaan, mitä on terveys ja terveet elämäntavat. Nuorille pitäis opettaa että tavallisia ihmisiä tarvitaan. Kaikkien ei tarvitse olla lääkäreitä tai asianajajia. Hyvä ammatti ei ole yhtä kuin hyvä elämä. Hyvä ammatti voi olla myös tavallinen duuni josta tienaa niin että saa katon pään päälle ja joskus ostaa itselleen jotain kivaa. Aikaa pitää olla myös rentoutumiseen, omasta itsestä huolehtimiseen, nukkumiseen ja normaaliin elämään. Koulu ja työ ei voi olla koko elämä!

tiistai 28. huhtikuuta 2009

sniif

tää aamu alkoi aamupuurolla ja pienellä itkun tirautuksella.. liekö alkavaa flunssaa kun olo tuntui niin voimattomalta, pieneltä ja heikolta. Mietin työjuttuja ja elämän suhteellista rankkuutta siinä pöytään nojaillessa. Saattaa johtua kurssiviikonlopun aiheuttamasta väsymyksestä tää voimattomuus, mutta kun vatsakin on taas kipee, mietin pitäiskös lääkäriaikaa tilata ja jäädä kotiin sairastamaan. Mitä normaali ihminen tekee kun sen on maha kipee? jää kotiin. Mitä Johanna tekee? itkee ja lähtee töihin.

Lääkäri varoitteli ettei töissä välttämättä jaksakaa, mutta oonko nyt vaan liikaa miettinyt sitä jaksanko vaiko en, että ajattelen ja analysoin liikaa? Onko mulla oikeutta valittaa etten jaksa töissä, jos viikonloput kurssittaudun enkä lepää?

Tuntuu että muilla on hyvä fiilis kun on lyhyt vappuviikko, mutta musta sekin tuntuu liian pitkältä. Nyt ei pysty edes odottamaan sitä hauskaa vappua kun toivoo vaan ettei tarvis tehdä mitään, vois vaan jäädä kotiin ja vetää peiton korviin.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

taas se on maanantai

Viikonlopun kurssi oli raaaaskaaaas. Lauantain 12h pitkä päivä vei mehut sunnuntailtakin, kun tehtiin ohjausharjotuksia kuntosalilla. Lauantain aiheena oli liikkuvuus, ja se oli tosi mielenkiintoista. Sunnuntaina käytiin treenin tehokeinoja läpi, ja se oli ihan supermielenkiintoista, mutta ne kuntosaliohjaukset alko kärsiä keskittymiskyvyn herpaantumisesta. Täytyy vaan muistaa ohjata rauhassa ja ottaa se oma aika eikä hosua. Nyt on vähän sitä vikaa että yrittää ohjata nopeasti heti kerralla kaikki oikein.

Tiesin jo valmiiks että tästä työviikosta tulee raskas. Se kun viikonloppuna ei ehdi yhtään rentoutua, kostautuu sit seuraavalla viikolla. Ei menty salillekaan tänään. Käytiin vaan kaupassa, tehtiin ruokaa ja syötiin. Siinä se, koko päivä. Illalla lähdin Tiksun kanssa ulos ja joku oli pudottanut postiluukusta lapun "hyvä naapuri, älä anna koirasi pissiä pihalle. Tänäänkin pissasi lähelle grilliä eikä ole lasten kiva olla eikä aikuistenkaan" Aaargh! Kauhee adrenaliiniaalto pyyhkäisi yli ja sydän hakkas ja kädt tärisi ja hermostutti ja vähän ehkä itkettiki. Hemmetti. Älkää antako niitten lasten leikkiä pihalla! Älkää pyöritelkö makkaroitanne maassa ennen grillaamista! Vieläki sydän alkaa takoa kun edes mietin.. Meinattiin jo etsiä asunto muualta ja muuttaa pois. Ylireagointia? Ehkä sitä ei tarttis ottaa niin henkilökohtaisesti. Kyllähän mä itsekin tiedän ettei se ole kiva jos joku kuseksii nurkkiin, mutta koiran nyt on saatava pissiä kun se pääsee pitkän päivän jälkeen ulos.

Ei jaksais. Just muristiin päivällä siitä että joka suuntaan saa tapella, kun tuntuu ettei työpaikalla mikään toimi ja suurin osa porukasta on unohtanu perusjutut ja syyt miksi mitäkin tehdään. Kun pystyisin niin menisin töihin, tekisin VAIN omat PAKOLLISET hommani ja lähtisin kotiin. Jos joku tulisi kertomaan että joku asia mättää, sanoisin vaan "jaa" ja jatkaisin töitäni. Tai sanoisin ettei oo mun murhe enkä mä sille mitään voi. Ei puuttuis enää mihinkään eikä edes yrittäis vaikuttaa mihinkään. Seurailis vaan sivusta miten ne tavarat menee esiin mitä menee, miten menee, ja myydään jos myydään. Sama kai se mulle on tuleeko tulosta niin kauan kuin mulle vaan tulee rahaa tilille kuun viimeinen päivä. Nyt siis täytyy kotossallakin miettiä mitä tekee ettei oo kenenkään tiellä. Ei jaksais.

torstai 23. huhtikuuta 2009

Työviikko takana!

Johan oli taas viikko.. onneksi vain nelipäiväinen, ja nyt pääsee taas kouluttautumaan siihen mistä oikeesti pitää. Ihanaa nähdä taas niitä kaikkia hyviä tyyppejä. Oikein odotan taas tätä viikonloppua vaikka raskasta taas tuleeki. Ainakin se seuraava työviikko on taas tosi raskas kun lepäilyyn ei oo ollut aikaa. Mutta kai senkin jaksaa kun perjantaina on vappu!! Jei! Ja me mennään Turkuun ja nähdään huipputyyppejä ja vietetään laatuaikaa eikä haittaa vaikka aurinko ei paistais kun ystävät lämmittää ja valaisee synkimmänkin päivän.. ja tietysti se kaikki viini lämmittää ;)

Treenattiin jalat maanantaina, palauteltiin niitä 1,5h kävelylenkillä tiistaina, keskiviikkona pumppitreeni rinnalle, olkapäille ja ojentajille, ja tänään käveltiin tunti ilta-auringossa. Ihana kevät! En lakkaa ihastelemasta tätä kevättä. Ihan ku näkisin auringon toooosi pitkästä aikaa. Taivas on tosi sininen ja ilma päivä päivältä lämpöisempi. Ihanaa kun pikkuisen näkyy vihreetä ruskean joukossa ja leskenlehtiä siellä täällä. Ihanaa kun tulee kesä :) Tosin näin viimeyönä jo unta että kesä lakastui pois ja kaikki oli taas synkkää ja lakastunutta.

Se 1,5h lenkki tiistaina köveltiin ihan eri suuntaan kuin koskaan ennen. Löydettiin mielenkiintosia reittejä, kävelyteitä ja polkuja ja eläimiä ja kaikkee. Tiko ei ymmärtäny märehtiviä lehmiä. Ei välittäny lainkaan vaikka ne oli tosi isoja ja tosi mustia ja tosi onnellisen näköisinä veulas ruokaansa uudelleen. Se oli joku eläinpihatyyppinen juttu jossa on kahvio ja kesäkioski ja grillauspaikkoja. Sovittiin et mennään kesällä sinne kahville kun se on ilta kymmeneen asti auki. Kesää odotellessa :)

Nyt kuitenki leffan pariin. Huomenna koulutukseen. Ei työjuttuja kolmeen päivään!! :D
cid:B2C9771A94DE48A6BD74B61F7C0FC7A9@oemvsno3o82th7

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Raskasta

Viikonloppu hujahti ohi kuin varkain, ihan huomaamatta. Rankkaa oli herätä töihin ja rankkaa oli keskittyä työn tekoon kun kaikki muu ois ollu mukavampaa.

Valmentaja soitti ja kyseli kuulumisia. Oli ilo kertoa että treenipainot on noussu jopa parempaa tahtia kuin oma paino, joka sekin on noususuhdanteinen ollut viimeaikoina. Nyt vaihdetaan tasaisen rankka treeni pumppiviikko-raskasviikko -jakoon ja lisätään aerobista treeniä. Ihan hyvä saada vaihtelua tehoihin. Ja nyt on kiva lisätä myös aerobista kun aurinko alkaa paistella ja ihan mielellään on ulkona raittiissa ilmassa. Tosin puolentoista tunnin kävelylenkit hirvittää jo ajatuksena, mutta onneks on koira joka varmasti on ajatuksesta enemmän innoissaan, ja onneks tosiaan ne on kävelylenkkejä!

Tänään kasattiin sitten ihan uudet liikkeet molemmille viikoille. Hyvät raskaat liikkeet joilla saa rautaa nousemaan ja pumppiviikolle pienempiä, hyvän tuntuman antavia pumppiliikkeitä. Katotaas miten tulosta alkaa tulla ;) Tänään oli siis heti vuorossa pumppiviikon jalkatreeni, ja treenatessa ainakin tuntu ihan hyvältä. Vähän oli painot hakusessa ja liikkeetkin uusia joten tottutteluun menee oma aikansa, mut hyvä tästä tulee :D

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Fitness Classic 2009

Tosi raskaan työviikon kruunasi Fitness Classic 2009 Kulttuuritalolla. Oli taas hienoa seurata timmejä kisaajia ja nauttia kisafiiliksestä. Huvittavaa oli se, että jännitys alkoi kuplia vatsan pohjassa kultsaa kohti kävellessä, vaikka meninkin vaan kisoja katsomaan, eikä kukaan edes olettanut mun nousevan lavalle. Mitä se jännitys syksyllä onkaan?!
BF sarjassa oli taas tunkua molempiin pituusluokkiin, mutta fitness-sarjassa oli vain 5 kilpailijaa, eikä siis saatu kunnon vertailuita. Vapaaohjelmakierros oli positiivinen yllätys. Kaikki viidestä vapaaohjelmasta oli hyvin musiikkiin tehtyjä eivätkä suoritettuina aiheuttanut katsomossa myötähäpeän tuntemuksia. Vaparit ei myöskään olleet liian vaikeita ja haasteellisia, kilpailijat suht "normaaleja" joten voi olla että syksylle uskaltautuu enemmänkin kisaajia. Olis niin hienoa jos fitness nousisi uudelleen lajin kärkeen ja saatais aikaan oikeita kisoja :)

Tänään olo oli vähän kipuinen, joten jätettiin treeni suosiolla väliin. Käytiin äipän luona syömässä ja fiilisteltiin eilisiä vapareita videolta. Onneks ymmärsin ottaa videokameran mukaan vaikkei kuvan laatu päätä huimaakaan.

Työviikko sitten taas oli mielenkiintoinen.. Johtoryhmä palaveerasi torstaina Leijassa lounaan kera. Ennen palaveria aluejohtaja keskusteli jokaisen kanssa kahdenkesken ja paljasti että myymäläpäällikkömme lähtee uuteen toimipisteeseen syksyllä. Valitettavasti hän oli tullut siihen tulokseen, ettei uutta päällikköä palkata ainakaan heti, vaan jaetaan tehtävät johtoryhmän kesken ja katsotaan miten hyvin pärjätään. Kuulemma yhtään imartelematta minä kuulun toimipisteemme kantaviin voimiin, ja onkin toivottavaa että kesällä, kun taas teen täyttä työviikkoa, otan enemmän vastuuta toimipisteen asioista ja otan päävastuun myymäläpäällikön tehtävistä. Meille ei kuitenkaan tule uutta myymäläpäällikköä. Tätä se toimitusjohtaja siis aavisteli alkuvuonna kun pyysin palkankorotusta. Hän sanoi että tällä mennään vuosi, ellei jotain radikaalia tapahdu toimenkuvassa aiemmin.
En vaan ole enää lainkaan varma haluanko enempää vastuuta. Oikeastaan haluan vähemmän vastuuta. Palkka varmasti nouisi taas, mutta korvaako mikään raha mielenterveyttä? Korvaako mikään raha menetettyjä unelmia? Jos otan työssäni enemmän vastuuta, aikaa ja energiaa ei ainakaan enempää jää treenaamiseen ja lajissa kehittymiseen. Heitänkö hyvästit haaveelle kisamenestyksestä jos otan vastaan "paremman työn"? Oonko valmis maksamaan rahaa siitä, että menestyn urheilussa, jota ei suomessa juurikaan edes arvosteta? Saanko kilpailuviettini tyydytettyä kisaamalla fitnessissä ja luovun uralla etenemisestä? vai luovunko kisahaaveista ja panostan uranousuun? Jos voisi, ottaisin molemmat, mutta kuten viimeisen vuoden aikana on nähty, homma ei toimi niin. On kai tehtävä valinta niiden välillä, ja luulen että moni muu valitsis toisin, varsinkin taloustaantuman aikana, mutta mä olen haaveillut menestymisestä urheilun saralla niiin kauan, että uskon saavani suurempaa tyydytystä sieltä. Mun pedanttisuus pääsee varmasti oikeuksiinsa enemmän urheilun, liikunnan, hyvinvoinnin ja ihmisten todellisen auttamisen kautta, eikä krääsäkaupan menestymisen myötä. Musta tuntuu että mä kuihdun ja sammun ja näivetyn ja kärsin tossa työpaikassa. Uuden oppiminen on loppunut jo n.9kk sitten, ja siitä asti ollaan menty alaspäin. Kukaan ei ole opettanut mitään ammatillista uutta enää aikoihin, ja enemmänkin oon joutunut taistelemaan jo opittujen asioiden säilyttämiseksi. Taistelu tuulimyllyjä vastaan ilman oikeita eväitä on liian raskasta. Ihan ku taistelis miekkaa vastaan voiveitsellä. Pärjätä voi nipin napin, mutta kokoajan on pelko perssiissä ja ilman toivoakaan voitosta vain sinnitellään kunnes tapahtuu jotain joka sen taistelun sitten keskeyttää. pelkäänpä vaan että se taistelu päättyy mun kannalta huonosti :/

Pääsykoekutsua odotellessa käyn vain tekemässä välttämättömät ja keräämässä kuukausittaisen korvauksen menetetystä vapaa-ajasta. Elämään tulisi melkoinen muutos jos pääsisin opiskelemaan, tekisin kuntosaliohjauksia työkseni ja treenaisin kisoja varten. Jos en pääse kouluun, täytyy keksiä jotain muuta. Mut nyt odotellaan (mahdollisimman) positiivisella mielellä.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Pääsiäistä!

Johan oli reissu. Torstai-iltana ajettiin Nakkilaan yöksi, perjantaina kyläiltiin mummuloissa ja isiemme luona, kumpikin omissaan, illalla kavereiden kanssa saunomaan ja grillaamaan, lauantaina 50-vuotisjuhliin, joiden Singstar-iloittelu loppui aamuviideltä. Sunnuntaina ajokunto löytyi viiden kieppeissä ja kotimatka meni nukkuessa. Mulla. En siis ajanut eikä kuski nukkunut! 12 tuntia unta omassa sängyssä ja olo alkaa normalisoitua. On nää rankkoja reissuja! Hyvä puoli on se, että tää maanantai on vielä vapaa ja saa toipua rauhassa. Yleensä Porissa vietetyn viikonlopun jälkeen töihin paluu maanantiana on yhtä tuskaa ja univelat saa kuitattua vasta tiistai-keskiviikkoakselilla.
Vähän tekis mieli mennä treenailemaan, mut en tiedä miten kroppa kestää vielä. Ehkä jos ottais ihan kevyesti. Tai sitten vois vaan ulkoilla koiran kanssa - jos koira jaksaa. Sekin on raukka ihan väsyny ja reissussa rähjääntyny.

Kyllä tää tästä..

perjantai 3. huhtikuuta 2009

FAF GYM-trainer osa2.

Mahtavuutta suorastaan oli taas tämän kurssiviikonlopun avaus. Hain Tiian aamulla kyytiin ja huristeltiin kurssipaikalle. Pari tuntia teoreettista tietoa lihaskuntotestauksesta ja liikkuvuustestauksesta, sit pari tuntia käytännön harjoitteita ja lopuksi yhteenveto. Supermukava päivä! Jalat saattaa olla kipiät huomenna toimintakykytestistä ( oman kehon painolla kyykkyjä ilman tukea niin kauan ku pystyy ) ja voi olla että olkapäissäkin tuntuu punttien nostelu, mut kivvaa oli anyhow.

Eilen käväistiin IKEAssa ostamassa olkkariin lamppu ja Johannalle pieni tietskapöytä johon rakas mieheni asensi mulle tänään koneen, haki vanhan näytön alakerrasta kun ei malttanut odottaa takuuhuollosta tulevaa 22"flattia. Kyllä nyt kelpaa näpytellä!

Käytiin vielä Saken kans hyvin ansaitulla pitsalla Classicissa, eikä se tuottanut pettymystä edelleenkään. Pari suklaanappia vielä poskeen ja päivä on pulkassa. Ihana päästä nukkumaan, ja kiva päästä taas huomenna kurssille :D

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Hywä Fiiwis!

Eilen pesi ikkunat olkkarista. Olipas kumman mukavaa näin kuuden vuoden tauon jälkeen ;)
En tosin pessy ku ulkopuolelta, mutta se riitti. Nyt näkyy taas läpi! Yhtä ikkunaa pestessä laskeuduin tuolilta alas, ja tietysti hanuri suoraan bassonvarteen. Basso ei onneks menny rikki, mut pakara on vieläki kipee. Onneks ei menny läpi kuitenkaan!

Käytiin salillaki. Rinta-hauis-vatsa. Aika hyvin sai laittaa taas painoa lisää ja treeni kulki ihan hyvin. Se Dexal auttaa kyllä ihan selkeesti siihen jaksamiseen. Kaupan kautta tultiin kotiin ja evästyksen jälkeen pehkuihin. Jotenkin kummalta tuntui ajatus että "tässä sitä taas mennään nukkumaan että saa taas aamulla vääntäytyä väkisin ylös ja mennä töihin ja salille ja taas nukkumaan." Sitä kai se tämä ihmisen elämä sitte on.

Tänään oli töissä taas ihan kiva päivä. Hyllyttelin aamulla myymälätavaroita pitkästä aikaa kun ostoskärryt alkaa olla kaikki jo varastokäytössä eikä asiakkaille riitä. Kaikkia se tuntui huvittavan kovasti että mä olin siellä työpaita päällä työntelemässä kärryjä. Mulle annettiin "helppoja kärryjä" kun epäilivät etten osaa enää vaikeita - ja oikeassa tietysti olivatkin. En mä oo siellä yli vuoteen hyllyttäny! Mutta oli se mukavaa taas vaihteeksi. Ihan sai olla omassa rauhassa ja siirrellä piikkejä. Koko ajan näki työnsä jäljen, ja tiesoi saaneensa jotain valmiiksi, kun tavarat kärrystä loppui. Hienoa.

Tänään on Stockan Hulluilla päivillä tarjouksessa Electroluxin Ergorapido, sitä pitäis nyt lähteä katsastamaan. Salin jälkeen ehkä. Jos vaikka sellaisen vihdoinkin saisi hommattua :)