Tosi raskaan työviikon kruunasi Fitness Classic 2009 Kulttuuritalolla. Oli taas hienoa seurata timmejä kisaajia ja nauttia kisafiiliksestä. Huvittavaa oli se, että jännitys alkoi kuplia vatsan pohjassa kultsaa kohti kävellessä, vaikka meninkin vaan kisoja katsomaan, eikä kukaan edes olettanut mun nousevan lavalle. Mitä se jännitys syksyllä onkaan?!
BF sarjassa oli taas tunkua molempiin pituusluokkiin, mutta fitness-sarjassa oli vain 5 kilpailijaa, eikä siis saatu kunnon vertailuita. Vapaaohjelmakierros oli positiivinen yllätys. Kaikki viidestä vapaaohjelmasta oli hyvin musiikkiin tehtyjä eivätkä suoritettuina aiheuttanut katsomossa myötähäpeän tuntemuksia. Vaparit ei myöskään olleet liian vaikeita ja haasteellisia, kilpailijat suht "normaaleja" joten voi olla että syksylle uskaltautuu enemmänkin kisaajia. Olis niin hienoa jos fitness nousisi uudelleen lajin kärkeen ja saatais aikaan oikeita kisoja :)
Tänään olo oli vähän kipuinen, joten jätettiin treeni suosiolla väliin. Käytiin äipän luona syömässä ja fiilisteltiin eilisiä vapareita videolta. Onneks ymmärsin ottaa videokameran mukaan vaikkei kuvan laatu päätä huimaakaan.
Työviikko sitten taas oli mielenkiintoinen.. Johtoryhmä palaveerasi torstaina Leijassa lounaan kera. Ennen palaveria aluejohtaja keskusteli jokaisen kanssa kahdenkesken ja paljasti että myymäläpäällikkömme lähtee uuteen toimipisteeseen syksyllä. Valitettavasti hän oli tullut siihen tulokseen, ettei uutta päällikköä palkata ainakaan heti, vaan jaetaan tehtävät johtoryhmän kesken ja katsotaan miten hyvin pärjätään. Kuulemma yhtään imartelematta minä kuulun toimipisteemme kantaviin voimiin, ja onkin toivottavaa että kesällä, kun taas teen täyttä työviikkoa, otan enemmän vastuuta toimipisteen asioista ja otan päävastuun myymäläpäällikön tehtävistä. Meille ei kuitenkaan tule uutta myymäläpäällikköä. Tätä se toimitusjohtaja siis aavisteli alkuvuonna kun pyysin palkankorotusta. Hän sanoi että tällä mennään vuosi, ellei jotain radikaalia tapahdu toimenkuvassa aiemmin.
En vaan ole enää lainkaan varma haluanko enempää vastuuta. Oikeastaan haluan vähemmän vastuuta. Palkka varmasti nouisi taas, mutta korvaako mikään raha mielenterveyttä? Korvaako mikään raha menetettyjä unelmia? Jos otan työssäni enemmän vastuuta, aikaa ja energiaa ei ainakaan enempää jää treenaamiseen ja lajissa kehittymiseen. Heitänkö hyvästit haaveelle kisamenestyksestä jos otan vastaan "paremman työn"? Oonko valmis maksamaan rahaa siitä, että menestyn urheilussa, jota ei suomessa juurikaan edes arvosteta? Saanko kilpailuviettini tyydytettyä kisaamalla fitnessissä ja luovun uralla etenemisestä? vai luovunko kisahaaveista ja panostan uranousuun? Jos voisi, ottaisin molemmat, mutta kuten viimeisen vuoden aikana on nähty, homma ei toimi niin. On kai tehtävä valinta niiden välillä, ja luulen että moni muu valitsis toisin, varsinkin taloustaantuman aikana, mutta mä olen haaveillut menestymisestä urheilun saralla niiin kauan, että uskon saavani suurempaa tyydytystä sieltä. Mun pedanttisuus pääsee varmasti oikeuksiinsa enemmän urheilun, liikunnan, hyvinvoinnin ja ihmisten todellisen auttamisen kautta, eikä krääsäkaupan menestymisen myötä. Musta tuntuu että mä kuihdun ja sammun ja näivetyn ja kärsin tossa työpaikassa. Uuden oppiminen on loppunut jo n.9kk sitten, ja siitä asti ollaan menty alaspäin. Kukaan ei ole opettanut mitään ammatillista uutta enää aikoihin, ja enemmänkin oon joutunut taistelemaan jo opittujen asioiden säilyttämiseksi. Taistelu tuulimyllyjä vastaan ilman oikeita eväitä on liian raskasta. Ihan ku taistelis miekkaa vastaan voiveitsellä. Pärjätä voi nipin napin, mutta kokoajan on pelko perssiissä ja ilman toivoakaan voitosta vain sinnitellään kunnes tapahtuu jotain joka sen taistelun sitten keskeyttää. pelkäänpä vaan että se taistelu päättyy mun kannalta huonosti :/
Pääsykoekutsua odotellessa käyn vain tekemässä välttämättömät ja keräämässä kuukausittaisen korvauksen menetetystä vapaa-ajasta. Elämään tulisi melkoinen muutos jos pääsisin opiskelemaan, tekisin kuntosaliohjauksia työkseni ja treenaisin kisoja varten. Jos en pääse kouluun, täytyy keksiä jotain muuta. Mut nyt odotellaan (mahdollisimman) positiivisella mielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti