Aamulla arvoin taas lähteäkö töihin vai lääkäriin. Olo ei tuntunut niin pahalta kuin eilen, mutta tukkoiselta. Eilen oli iltapäivällä ja illalla tosi kuumeinen olo, nuutunut ja voimaton, mutta ei kuumetta. Päätin kuitenkin antaa lääkärin päättää pitäisikö olla kotona ettei tartuta muita, pitäisikö lepäillä vai pitäisikö kentien huolestua. Labrakokeet oli ok, valkosolujen vähyys kuulemma kielii siitä että olisi joku virustauti tulollaan, joten ei kannata ottaa riskiä että tartuttaisi muut työpaikalla. Nyt sitten lepäillään loppuviikko. Ei voi sanoa että harmittais, paitsi sen puolesta että loppuviikoksi oli taas jos jonkinlaista tekemistä kasaantunut ja lauantainen päivystysvuorokin vielä auki päivystäjän sairastuttua, mutta eipä se kai ole yksin mun murhe.
Onhan se fiksua nyt levätä ajoissa, eikä vasta sitten kun on ihan totaalisen hajalla. Ehkä tämä tästä!
Eilen töissä taas oli "tilanteita" jotka sai miettimään Suomen nuorten tilaa. Luulen että luokattoman lukion ja läsnäolovelvoitteettoman opiskelun vaikutukset alkaa pahasti näkyä työelämässä sillä, että tyypit kuvittelee voivansa suunnitella omat työvuorolistansa samoin kuin kurssitarjottimet. Töihin tullaan jos huvittaa, eikä podeta huonoa omaatuntoa turhista tai "einiintarpeellisista"poissaoloista. Enää ei osata ajatella yhden vaikutusta massaan, ei ajatella sitä, mitä oma poissaolo aiheuttaa työkavereille. Itsekkyys ja oman edun tavoittelu menee jo niin pitkälle, että kanssaihmiset kärsii. Palautetta ei osata antaa eikä ottaa vastaan. Ongelmista ei keskustella, vaan amerikkalaiseen tapaan otetaan juristit käyttöön heti kättelyssä.
Miten ollaan ajauduttu siihen, että jo alaikäiset kärsii uupumuksesta, suorituspaineista ja burn outista? Ulkonäköpaineet on kovat, koulu- ja työpaineet on kovat. Materia ratkaisee. Täytyy suorittaa ja olla tehokas, täydellinen kaikessa koska virheisiin ei ole varaa.
Ehkä kouluissa pitäis alkaa keskittyä elämän perusasioiden opettamiseen. Olisko historian sijasta parempi opettaa nykyaikaa? Miten maailma toimii, mitä ihmisiltä odotetaan, mitä on terveys ja terveet elämäntavat. Nuorille pitäis opettaa että tavallisia ihmisiä tarvitaan. Kaikkien ei tarvitse olla lääkäreitä tai asianajajia. Hyvä ammatti ei ole yhtä kuin hyvä elämä. Hyvä ammatti voi olla myös tavallinen duuni josta tienaa niin että saa katon pään päälle ja joskus ostaa itselleen jotain kivaa. Aikaa pitää olla myös rentoutumiseen, omasta itsestä huolehtimiseen, nukkumiseen ja normaaliin elämään. Koulu ja työ ei voi olla koko elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti