perjantai 28. syyskuuta 2012

Voitto kotiin! :D

Tälle kaudelle tuli edes yhden kisan voitto! :D

Työpaikan kesäkisa - kaikkien 25 treenikertaa keränneiden kesken arvottu palkinto:


Fressi kylpypyyhe, Fressi pipo, Fressi matkamuki ja QNT protsku shake

Työpaikan "Hulabaloo" oli mun osalta aika laimee - olin kotona jo 21.15

Syötiin porukalla Picnicissä (mahtavuutta että sain syödä ihan samaa safkaa kuin muut. Paitsi että muut söi salaattia ja mä sandwitchia :D) ja käytiin keilaamassa. Mitkään lajit, mihin liittyy pallo, ei oo mun juttu. Se on vaan niin tuurista kiinni enkä tajua miten taidolla voi olla mitään tekemistä sen kanssa miten pallo liikkuu, lentää tai vierii, lajista riippuen.

Keilaradalla tuli pari hyvää paikkoa (se kai se termi on) ja yks täys kaato - ihan puhtaalla tuurilla. Iltaa olis voinut jatkaa nuorison kanssa Pressaan, mutta me +/- 30v. vanhukset lähdettiin kotiin, omilla autoilla.

Puolustukseksi täytyy sanoa, että viime lauantaina Porin yössä meni aamu kuuteen... ;) Tää työviikko on ollut ehkä just siitä syystä megaraskas ja sunnuntaina on vielä CrossCore-koulutus.

Huomenna voin nauttia hyvästä olostani ja aurinkoisesta vapaapäivästä. Mahtavuutta!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Offifiiliksiä

Kyllä treeni voi tuntua mukavalta kun on energiaa! Väsyttää saattaa työpäivän jälkeen, mutta kun on saanut syödä, ja tietää saavansa syödä, jaksaa puristaa.

Eilen, vapaapäivänä, jouduin ajamaan työpaikalle vain 30min. salipäivystystä varten, kun ei muita päivystäjiä ollut. Päätin yhdistää siihen edes vähän huvia ja menin Mikon Danceen. Se oli huikeen kivaa! Nyt osaa nauttia taas siitä mahdollisuudesta, että voi tehdä jotain oman treeniohjelman ulkopuolella. Että ihan vaan omaksi ilokseen voi käydä jumpalla. 

Eka puolituntia rakennettiin melko yksinkertaista (sekoilin silti!) funk-sarjaa ja loppupuoliskolla salsattiin. Kaksi ihan erilaista rytmiä ja liikemaailmaa. Taisin hymyillä ihan koko tunnin :)

Tänään olin kahden vaiheilla. Lähteäkö suoraan töistä kotiin ja huomenna salille, vai käydäkö vähän puskemassa jaloilla ja... ja huomenna salille. Hah. Salille siis.

Teen muutaman viikon kahteen jaettua ohjelmaa, jossa on minimoitu kaikki ylimääräinen säätäminen. Perusliikkeitä hyvällä tuntumalla.
Kyykky 4 x 6
Jalkaprässi + pohkeet 2 x 15 (pohkeet 20)
Leuanveto 4 x max.
Selän ojennus 2 x 10
Alataljasoutu 4 x 12-15
Vastarutistus ja rullaus pallolla 2 + 2 x 25

Oli niin mukavia ihmisiä siellä salilla että siinähän sai treenin lisäksi vähän sosiaalista kontaktia ja makoisat naurut - kiitos Anu! :D Pojat vinkkasi että Bodyn galleriasta löytyy jo meidänkin Expon vaparit.  Jee jee!

Löydät ne TÄSTÄ. 

Sen enempää analysoimatta sanon, että taso oli vapareidenkin osalta tosi kova. Taas. Ihan huikeaa edistystä siitä mitä oli vielä 2000-luvun alussa. Ja jos epäsatakuntalaisittain itseäänkin hiukan epäsuorasti kehaisee, on ihanaa olla osa tätä edistystä. Ja onhan se fysiikkakin ihan kilpailukykyinen, kun vaan dieetin saa ens kerralla toimimaan vähän paremmin.

Kisojen jälkeen olen saanut vahvistusta epäilyksille: mä vaan syön ihan liian vähän. 
Offilla ihan varmasti, dieetilläkin hetkittäin, mutta myös viimeistelyviikolla. Kun kisan jälkeen söin kunnolla vatsan täyteen parina päivänä, sain salilla mielettömän pumpin aikaiseksi. Poset meni hienosti kun ei tarvinnut hampaat irvessä jännitellä ja lihakset näytti pyöreiltä. Tämän tunteen kun vielä joskus saisi lavalla!

(Offilla tarkoitetaan "Off-kautta", eli aikaa jolloin ei olla miinusdieetillä. Se on nk. peruskuntokausi jolla ei välttämättä noudateta niin tarkkaa ruokavaliota kuin kisaa edeltävällä dieetillä, vaan huolehditaan siitä että energiaa saadaan niin paljon että jaksetaan treenata ja kasvattaa lisää lihasta.)

Uskon, että pitää elää kuten opettaa, joten aion ryhdistäytyä syömisten kanssa. Jospa kaamosmasennuskaan ei iskisi niin rajusti kun syö tarpeeksi. Jatkamme siis punnitsemista ja hissuksiin nostellaan kalorimääriä 2500:aan näin aluksi.


maanantai 17. syyskuuta 2012

Habitare 2012

Wrangen osastolla tasapainoilua ja voimailua Power Platella...


...ja kahvakuulilla


...ja hauskaa oli :D

Kovin monet Habitaren kävijät eivät vakuuttuneet crosstrainerin tai powerplaten sopivuudesta olohuoneen sisustukseen, mutta kahvakuulat oli suosittuja. Kauneus- ja terveysmessuille täytynee ottaa triplamäärä kuulia ja vähän lisää jotain tyttöjen juttuja ;)

Oman osastovuoron jälkeen kävin katselemassa Habitaren antia

Vähän erilaisia palovaroittimia

Hyllymetreittäin tuoksukynttilöitä...

...ja ihanalta tuoksuvia saippuoita
 Isompien juttujen puolelta löytyi takkoja...



...upeita liesiä ja uuneja


...ja kaikkien niiden hierovien porealtaiden sijaan, tämä olis mun kylpyamme.

Yksinkertainen on kaunista

Olen jo pitkän aikaa haaveillut lankapuhelimesta. Siis sellaisesta vanhasta pöytäpuhelimesta. Oli niin siistiä, kun teininä sain puhelimen omaan huoneeseeni. Lankapuhelimessa on sitä jotain!

Tämä voisi olla ratkaisu siihen 90-luvun kaipuuseen kännykkäaikakaudella: 


Yhteensopiva (lähes) kaikkien kännyköiden kanssa. Paljon eri värejä. Niin paljon, ette osannut päättää :(

Messuilla oli myös osasto, jolla myytiin vanhaa, vanhaa ja vanhaa tavaraa. Löysin äidille jälkiruokakulhon täydentämään vajaaksi jäänyttä sarjaa.


Vihreitä ja kirkkaita löytyisi enemmän, mutta näiden ruskeiden kulhojen valmistus lopetettiin kai 70-luvulla, jolloin äidilleni kerätty kulhosarja jäi vajaaksi. Nyt sitten täydennellään sitä mukaa kun ruskeita löytyy.

Joten silmät auki rakkaat! Jos näitä löytyy kirpputoreilta tai markkinoilta, täältä löytyy ostaja :)


lauantai 15. syyskuuta 2012

Rennompaa elämää


Paluu arkeen oli parin palauttavan vapaapäivän jälkeen ihan mukavaa. Oli kiva päästä hommiin kiinni, nähdä työkavereita ja asiakkaita.

Ja tietysti perjantai tuntui perjantailta kun työviikko oli ohi ;)

Neljän kuukauden jälkeen kattilassa poksuvien popcrnien tuoksu oi huumaava. Candy Kingillä kerättiin molemmille omat pussit ja leffa valittiin digiboksille talennettujen hömppäleffojen joukosta. Ihanaa :)


Ihan sattumalta meidän karkkipussit oli ihan saman kokoiset: mun 302g ja Saken 308g. Me ollaan niin samiksii :D Eihän me niitä kaikkia saatu syötyä, mutta olipa valinnan varaa.

Aamupuuron jälkeen ajattelin ottaa kahvin kanssa yhden karkin, ihan vaan koska se oli mahdollista. Because I can!
Kun pussi oli tyhjä, huomasin että kahvia oli melkein täys kupillinen jäljellä. Mites tässä nyt näin kävi? ;)

Niin se menee, sokeri vie mennessään. Kun oli 4kk ilman karkkia, ei sitä tehnyt edes mieli. Olo oli myös parempi kuin eilen illalla. Nyt sitä makeaa tekee mieli koko ajan.

Päiväkahvin kanssa itse tehty Charlotte Russe:



Tänä vapaapäivänä nautin muustakin kuin herkuista: Jalka- ja selkätreeni:

Kyykky 4 x 6-8
Jalkaprässi 2 x 8-12
pohkeet prässissä 2 x 10-15

Leuanveto leveällä myötäotteella 4 x 5-8
Alataljasoutu 3 x 8-12
selän ojennus 2 x 12

Vatsarutistus ja -rullaus pallolla 2 x 25

Oli mahtavaa treenata kun oli energiaa!

Huomenna olenkin Messukeskuksessa Habitare-messuilla (huonekalu-, sisustus- ja designmessut) Wrangen osastolla (6b91) esittelemässä kuntoiluvälineitä. Onhan isot kuntoiluvälineet meillä kaikilla osa sisustusta :)

tiistai 11. syyskuuta 2012

Expo kuvina

Kaikki alkoi lauantaina aamulenkillä.
Aurinko paistoi ja olo oli flunssan jälkeen ekaa kertaa oikeasti hyvä.

Täydellinen kärpässieni. Ainoa sienilajike jonka tunnistan.
Jos joku vielä luulee, että pääkaupunkiseudulla on vain betoniviidakkoa, huomaa nyt olevansa väärässä. Tälläistä lenkkimaastoa täällä meillä:


Koska hotelli oli jo ajat sitten varattu ja maksettu, eikä peruutus onnistunut enää perjantain kilpailijakokouksen jälkeen, päätimme lähteä Lahteen jo lauantaina, vaikka sunnuntainakin olis vielä ehtinyt ajella. Hotellissa on kiva olla.

Matkalla kävin Alkosta ostamassa pienen 250ml pullon punkkua iltahömpsyksi, ja myyjä kysyi paperit!! Se oli hauskaa. Vaikka iästä ottaisi 10v pois, saisin ostaa viiniä... ja mitä tahansa alkoholia.

Messuille mentiin käymään tietoisesti PRO-kisan aikana, koska silloin varmasti saa katsella kojuja rauhassa.
Seurattiin kisaa verhon raosta ja todettiin, että on ne isoja ne isot miehet.

Mielestäni -10% ei ole messutarjous, mutta koska bodykansa on merkkiuskollista, Betterbodiesit ja Gazozit menee varmaan millä tahansa hinnalla.

Biancaneven osastolla oli kisabiksuja -50% ja se on jo sopiva messuhinta. Valitettavasti sopivia biksuja ei ollut tarjolla. Kokeilin yksiä, mutta alaosa oli iso ja yläosa pieni - se piristi hiukan :)
Totesin, että Biancaeve on onnistunut brändäyksessä hienosti, kun ihmiset ostavat ja käyttävät Biancaneven logolla varustettuja blingbling-mainospipoja onnellisina ja ylpeydellä.

Katselin eri osastoilta vetokumeja, mutta en osannut päättää mistä sen ostaisin. Tai oikeastaan en jaksanut ajatella millaisen ostaisin.

Tarjolla oli paljon hyviä kirjoja, joista pakotin itseni valitsemaan vain kaksi.


Illalla keskittymiskyky ei riittänyt lukemiseen, joten molempia olen vasta selaillut, mutta hyviltä vaikuttaa.

Sakke on ajatellut siirtyä cateringalalle kun annosten koostaminen tulee jotekin niin selkärangasta ;)

Iltapala: rahkaa ja ananasta
Aamulla heräsin ennen kellonsoittoa 6.30 ihan täpinöissä. Ei pystynyt nukkumaan enää yhtään! Niinpä lähdin ulos. Näin aurinkoisena avautui sunnuntainen Lahti.


Liikkeellä ei ollut juuri ketään. Torin laidalla ohitin yhden papan, yksi täti sauvoineen tuli vastaan suojatiellä ja kaksi autoa näin koko puolen tunnin reippailulla.

Eka kerros Jan Tanaa klo 9.00, jonka jälkeen nautin kuivan aamupuuron ja puoli kupillista pikakahvia.

Toinen kerros Jan Tanaa klo 10.00, jonka jälkeen meikkausta ja ripsien liimausta. Onneksi ystävä lupasi laittaa mun hiukset kisapaikalla. Huh.

Kolmas kerros Jan Tanaa klo 11.00 jonka jälkeen kamat kasaan ja vaatteet päälle. Hotellin luovutus 12.00.

Sateenkaaren päättyminen Lahti Halliin loi suuria odotuksia...


Ihan ensin etsin Virpin, joka käden käänteessä loihti kivan sivuponnarin epäkeskokiharoilla. Kampaus jota en itse olisi osannut edes ajatella. Siitä tuli kiva. Tykkäsin kovasti :)

Värille tulee sokeaksi, mutta koska aiemmat värit ovat olleet järjestään liian vaaleita, päätettiin käyttää äidin ja isäpuolen asuntoautoa hyväksi ja vetää vielä neljäs kerros Jan Tanaa. Siinä kuivatellessa sitten meni hetki.


Oli tilaisuus myös chillailla hetki ihan omassa rauhassa. Mielikuvaharjoittelua ja psyykkausta...


Lämmittely raikkaassa ulkoilmassa tuntui tosi hyvältä tunkkaisen ja kuuman messuhallin sijaan.

Aurinko
Oli hankalaa hahmottaa milloin pitäisi olla lämmin ja mihin tähdätä se paras draivi, kun ensin oli CBB miehiä monta sarjaa ja Athletic Fitness-sarjan miesten ja naisten fysiikkakierrokset. Luulisi että tuomaristo osaisi jollain tapaa arvioida aikatauluja kokemuksen perusteella.

Ja jos aikataulut tehtäisiin edes suurinpiirtein, voisi tarvittaessa pitää muutaman minuutin tauon tai sitten vain olla muutaman minuutin myöhässä aikatauluista. Yleisölläkin olisi mahdollisuus käydä vessassa tms. Nyt ainoa tiedossa oleva aika oli finaaleiden alkamisaika 15.00.

Koska Expossa vapaaohjelmiamme ei kuvattu videolle, linkitän Jyväskylän vaparit Bodylehden nettisivulta TÄHÄN.

Kun vetää vapaaohjelman viimeisenä, sen jälkeen on vain juuri ja juuri aikaa vaihtaa biksut päälle ja korkkarit jalkaan. Sakke tasoitteli vaparin tuhrimia värejä ja kuivaili verivanoja polvesta ja varpaista. Siinä kiireessä jäi öljyt levittämättä niihin kohtiin, joista vaparipuku ja lattialla pyöriminen oli ne kuivannut. Hehku olisi saattanut pelastaa hiukan, mattainen pinta epätasaisen värin päällä näyttää vain löysältä.

Fysiikkakierrosta odotellessa...
ja lavalla. 
Monet ajattelevat vapaaohjelman olevan se raskain osuus, mutta kyllä se on se fysiikkakierros. Anatomiset asennot, vartalon vääntäminen asentoon jossa jokainen lihas jännittyy, tärisevin jaloin ja vapaaohjelman jälkihiki päällä, se on raskasta.

Jos olisi hyvä pumppi päällä ja oikeasti rasvat minimissä, se olisi vähän helpompaa. Silloin voisi keskittyä enemmän rentoon hymyyn ja siihen, että näyttää kovan urakan jälkeen ihan kamalan hyvältä :)

Backstagella kisan jälkeen juttusilleni tuli Biancaneven Elina. Hän oli tunnistanut minut nähtyään screeniltä ison lähikuvan. Ollaan leikitty yks kesä yhdessä Kullaalla, oon ollut niillä Tampereella ja ollaan oltu yhdessä laivalla. Yli 20 vuotta sitten! Ihan saman näköinen Elinakin oli kun nyt osasi yhdistää. Luultavasti mullakin on siis ihan kohta Biancaneven mainospipo, jota pidän joka paikassa, onnellisena ja ylpeydellä, mun kaverilla on noin mahtava putiikki :)

Otettiin kaverikuvaa Titin kanssa, joka otti hopeaa bikinin lyhyessä sarjassa. Ollaan yhdessä selviydytty nuoruusvuosista Parkanon yläasteella. Mutta siitä nyt ei ole kuin 15 vuotta.

Koska mulla ei enää ollut kisapuku päällä, Titi mielestä mun paitaa piti vähän tuunata ;)
Ihanaa, että tunnen näistä piireistä jo niin paljon ihmisiä, että jään suustani kiinni ihan koko ajan. Oon niin pitkään ollut lonely rider joka ei tunne ketään ja joka on aina joka paikassa yksin.

Tälläinen pysti sieltä Exposta sitten tuli. Hassu juttu, että karsinnasta saatu pokaali on isompi kuin SM kisasta saatu.

Spartan Gearin osastoa jo purettiin kun tulin backstagelta, joten kysyin olisiko vielä mahdollista ostaa joku keskivahva versio. Sain vihreän vetokumin ja onnittelun: "Saat sen tuotelahjaksi, onneksi olkoon!"


Kiitos Spartan Gear :)

Kiitos kaikille sponsoreilleni tästä upeasta kaudesta!

Kiitos Studio Helmi sokeroinnista, kasvohoidosta ja hiuksista.
Kiitos Wrange lisäravinteista.
Kiitos Puma Finland vaatteista.
Kiitos Glagla store kengistä.



Kiitos sukulaiset ja ystävät avusta, tuesta ja kannustuksesta.
Kiitos Else, Maija ja Paula valmennuksista.
Kiitos asiakkailleni, jotka antoivat muutakin ajattelemista.
Kiitos blogin lukijat, että jaksatte lukea ja joskus jopa kommentoida juttuja :)



P.S. Totuttuun tapaan kisapäivänä syötiin kiinalaista. Tällä kertaa mun pullo mätsäsi hienosti ruokalistaan.




maanantai 10. syyskuuta 2012

Fitness SM summausta

Ensin summa summarum, ajatusten purkua ja jäsentelyä, jotta voin keskittyä muuhunkin kuin asioiden pyörittelyyn oman pään sisällä. Kuvia ja muuta sitten myöhemmin.

Fitness Expo, Fitness SM 4.sija

Jyskälän karsinnassa oltiin Annin kanssa jaetulla 3.sijalla, josta fysiikkakierroksen pisteiden perusteella 3.sija meni oikeutetusti Annille. Flunssainen kunto parani viikossa sen verran, että Anni jäi taakse. Edellä oli kuitenkin huippukireä Eevsku, joka otti isoimmat pystit molemmista kisoista, vuoden 2011 suomenmestari Mirka, ja Eve, jonka takareisi revähti pahasti vapaaohjelmassa.

Eve oli tosi hyvässä fitness-kunnossa, ja hänen fysiikkansa miellyttää mun silmää, vapari oli energinen ja puku ihana. Pakko on kuitenkin hiukan ihmeteltävä sitä, että jos kilpailija loukkaantuu ja vapaaohjelma jää kesken, suoritus silti pisteytetään mitaleille. Juoksuun tai muuhun tulosurheiluun meidän lajia ei voi verrata, mutta luistelussa tai aerobicissä suoritus kai hylättäisiin.

Provosoitujille tarkennus: Tässä ihmettelyä herättää siis pisteidenlasku ja arvostelukäytäntö, ei henkilökohtaiset syyt, eikä tarkoitus ole dissata loistavaa kilpailijaa! Eikä tarkoitus ole dissata myöskään järjestäjiä tai tuomareita. Kummastelen vaan käytäntöjä ;)

Fysiikka

Väri onnistui tällä kertaa paremmin, mutta kuntoni oli tosi pehmeä ja omaan makuun huono. Ihan nätti rantakunto, ja muihin tarkoituksiin ihan siisti, mutta kisalavalle liian pehmeä.

Toi väri on ongelmallinen. Mun ihon pH on kai jotenkin outo, koska kaikki värit vihertää, samoin kuin hopeakorut. En ole koskaan voinut käyttää hopeakoruja, koska ne vihertyy päivässä. Se on isältä perittyä.

Kultaiset biksut vielä korostaa sitä viherrystä. Puolustuksekseni on sanottava, että tilasin mustat bikinit, mutta kultaiset tuli.

Kunnon pehmeys taas johtunee Helmikuussa asenetusta Nexplanon ehkäisykapselista. Hormonivalmisteet on ennenkin tuoneet mulle "naisellista pyöreyttä", eli selluesiintymiä vatsasta polviin ulottuvalle alueelle. Aiemmilla dieeteillä homma on lähtenyt hyvin liikkeelle, paino on tippunut lineaarisesti, lihasta on tullut ja kroppa kiinteytynyt. Tällä kertaa juuri mitään ei tapahtunut. Kroppa tiivistyi jonkin verran, mutta mittaukset näytti samaa rasvamäärää läpi dieetin, vaikka mitä olisi tehnyt.

Naisen keho on suunniteltu varastoimaan rasvaa lämmikkeeksi vauvoja varten, ja tästä lämmikkeestä ne hormonit pitää kynsin ja hampain kiinni.

Kolme viikkoa kapselin poistamisen jälkeen paino tippui yli kilon, ja vatsalihakset tuli esiin. Jos kisat olisi ollut lokakuussa kuten ennen, kunto olisi saattanut ehtiä paremmaksi. Mutta tätä tää on - kovasta duunista huolimatta se paras kunto ei aina natsaa just sille yhdelle päivälle joka ratkaisee. Näissä kisoissa myös muilla ennakkoon koviksi oletetuilla kuntohuippu meni ohi kisapäivän.

Kärjen taso alkaa olla kaikissa sarjoissa niin huikea, että kaikki jotka sen ykkössijan ansaitsisi, ei sitä vaan voi saada :/

Omaan suoritukseen on vaan pakko olla tyytyväinen. Tiedän tehneeni parhaani. Tein niin kovaa duunia koko vuoden kuin pystyin, ja olen dieetin vetänyt läpi samalla pieteetillä kuin aina. On vain hyväksyttävä se, että nyt ei homma toiminut.

Jos jotain positiivista haluaa kaivamalla kaivaa, opin kävelemään 12cm koroilla mielestäni ihan nätisti :)

Vapaaohjelma

Vapariosastolla koin onnistumisia. Tänä vuonna keskityin nilkan ja polven ojennuksiin, jotka on olleet mun heikko kohta ihan voimisteluajoilta asti. Ihailen itse kaunista ja linjakasta liikkumista, mutta olen kärsinyt kireistä takareisistä ja pohkeista, eli koukkupolvista, aina. Sekin isältä perittyä. Kireät pohkeet myös heikentää varpaiden koukistajien toimintaa, joten en ole oppinut ojentamaan nilkkaakaan. Se on ollut niin iso miinus omassa mustassa listassani, että nyt olen erittäin tyytyväinen siihen, että olen oppinut ojentamaan koukkupolvet ja nilkat paremmin :)

Sääntöjen mukaan vapaaohjelmassa on esitettävä voimaa, notkeutta ja kestävyyttä. Näitä elementtejä käyttäen halusin tehdä selkeästi erilaisen ohjelman kuin aiemmat nopeatempoiset tykitykset. Valitsin musiikin ja liikkeet, ja tein ohjelmalle pohjan. Osien yhteen sitomisessa sain arvokasta apua Else Lautalalta, ja kokonaisuuteen olin todella tyytyväinen.

Puku oli sellainen kuin halusinkin, yksinkertainen ja dramaattinen. Siihenkin olen tyytyväinen.

Se, jos tuomaristossa arvostetaan blingblingiä ja akrobatiaa, oli ohjelmani kannalta harmillista.
Seuraavaksi sitten keskitytään niihin temppuihin :)

Palautuminen

Kisakauden jälkeen tarvitaan sekä henkistä että fyysistä palautumista.

Henkinen lataus on niin suuri, kun koko elämä pyörii kisajuttujen ympärillä monta viikkoa, että paluu arkeen on paitsi vapauttavaa, myös hämmentävää.

Lavan takaa messualueelle tullessa oli ihmeellistä kävellä Fitnesstukun osastolle ja ottaa palanen protskupatukkaa maistiaiskulhosta. Melkein kuulin sen taivaallisen harmonin soivan ja käteni hidastettuna hamuilevan kohti kulhon sisältöä.

Ihana äitini oli heti vastassa Brumbergin suukkojen kanssa :D

Kotimatkalla fiilikset vaihteli kovasti. "Haluan heti uudestaan kisaamaan!", "Ihanaa, se on ohi", "Nyt nautin tavallisesta arjesta", "Jos jatkais dieettiä vielä vähän ja katsois mihin suuntaan kunto menee", "Ihanaa, nyt voi tehdä ihan mitä vaan, ilman mitään rajoituksia", "Nyt pari päivää lepoa, tai jos kuitenkin menis heti huomenna vetää kunnon treenin"...

Vaikka omaan kuntoon ja suoritukseen onkin oltava tässä kohtaa tyytyväinen, kyllä silti harmittaa ettei se kondis ollut parempi. Kovin ristiriitaista.

Kropalle kisarutistus on senkin puolesta raskasta, että stressihormonit on korkealla pitkään. Ollaan miinuskaloreilla, treenataan kovaa, ja mietitään kisoja. Pelkästään kisojen ajattelu nostaa sykettä, joten melkoinen kortisolitulva sisuksissa varmaan tulee jokaisesta ajatuksesta.

Dieetillä ensin rajoitetaan hiilaria, sitten tankataan sitä urakalla, juodaan paljon ja sitten ei ollenkaan. Kaliumtasot heilahtelee ja hormonitoiminta on sekaisin. Menee oma aikansa että hommat palautuu normaaliksi.

Oma toiminta on se, johon voi ja pitää vaikuttaa. Kun kaloreita on laskettu pitkään, on siihen tiettyyn ruokamäärään ja laatuun niin tottunut, että siitä on tullut normaalia. Ainakin itselläni on se vaara, että jään noudattamaan sitä samaa ruokavaliota. Kehitystä ei voi tapahtua, ei lihasmassassa eikä voimatasoissa jos energiamäärä pysyy 1800 kcal:ssa myös kisojen jälkeen. Ja mistäs sitten lähdetään siihen seuraavaan dieettiin ja mihin se päätyy?

En havittele mitään valtavaa bulkkausta ja mässäilyä, vaan hallittua plussakaloreille paluuta. Ruokaa siis lasketaan ja punnitaan edelleen, jotta annokset kasvavat siihen normaaliin. Myös pienestä nälän tunteesta on tullut niin normaalia, että tuntuu jopa pahalta jos sitä ei ole. Siitä ajatuksesta on opeteltava eroon.

Nyt täytyy opetella myös elämään sitä normaalia elämää, huomioimaan muitakin ihmisiä ja tekemään normaaleita mukavia asioita, joihin ei ole ollut aikaa, energiaa tai mahdollisuutta. Treeniinkin voisi taas vähän aikaa suhtautua hiukan eri tavalla ;)

Tulevaisuus

Kun tapasin psyykkisen valmentajani ensimmäistä kertaa, hän sanoi, että minun on oltava valmis siihen, että tiettyjen ajatusprosessien jälkeen en ehkä enää halua kilpailla, tai haluan kilpailla eri syistä kuin ennen.

Hän oli oikeassa.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Exposed

Lahessa ollaan. Hotelli on ihan jees ja fiilis hyvä :)
Odotellaan jospa kunto kuivuis huomiseksi vielä hiukan...

Käytiin tsekkaamassa messut ja kuikuiltiin stagen oven raosta PRO miehiä - oli ne isooja!

Messut itsessään ei tarjonneet mitään normaalista poikkeavaa. Jos jotain tarvii, sen voi messuilta ostaa ilman postikuluja, mutta muuten tarjoukset ei olleet huippuhyviä.

Nyt kauneusunille :)


perjantai 7. syyskuuta 2012

Wrangea ja viimeistelyä

Hain vielä viimeisiä täydennyksiä Wrangelta ennen kisakauden loppua. Tänään olis viimeinen vaparitreeni ja  käynti Lahdessa kilpailijakokouksessa. Huomenna lepoa ja pakkailua, ja sunnuntaina se suurin näytön paikka.

Kunto on huomattavasti parempi kuin viime viikonlopun kisassa, jossa flunssa pakkasi kaikki nesteet nahan alle ja vei voimat lihaksista. Nyt olo on kuin voittajalla! :)

Milläs eväillä kuntoa sitten hiotaan kohdalleen näin lähellä kisaa?
Vettä on juotu 7 litraa päivässä, jotta keho ei tarvitse sitä panttailla.

Jos väsyneenä treenikin kulkee kun on uudet vaatteet, juominen sujuu kun on uusi pullo ;)

Wrangen uusi shakeri on musta. Väri on kivaa vaihtelua kaikkiin niihin kirkkaisiin, mutta se mikä tekee tästä shakerista paremman kuin muut, on kierrekorkki. Joku (esim. mieheni) voisi ajetella että painettava korkki on helpompi, ja varsinkin kun ne yleensä on pullossa kiinni ettei ne mene hukkaan, mutta itse tykkään tästä enemmän.

Juoma-aukko on iso, ja korkki aukeaa puolella kieroksella. Korkki ei myöskään mene hukkaan, kun sulkeminen on niin helppoa että joka kulauksen jälkeen sen voi laittaa paikalleen.


QNT Metapure Zero Carb on ollut tämän dieetin suosikkituote. Nimensä mukaisesti olematon määrä hiilaria (eli myös laktoositon), ja paljon proteiinia. 

Vanilja on mauista mun suokkari, ja olen sekoittanut sitä palkkarin lisäksi myös rahkaan ja puuroon. Puuroon siitä tulee vähän voisilmämäinen tuoksu ja pehmeän makea maku. Samoin rahkaan.


Burnereitakin sai taas. Hetken ne ehtivät olla tuontikiellossa jonkun etikettiin suomentamattoman ainesosan vuoksi.

Wrangen syksyn kuvasto tuli viime viikolla kotiin. Siellä mä taas olen :)

Jos sinulle ei vielä tullut kuvastoa, tilaa se TÄSTÄ, ja pääset selailemaan kattavaa kuntoiluvälineiden, vaatteiden ja lisäravinteiden tuotevalikoimaa.



WRANGE on muuten Fitness Expossa osastolla 8A. Jos olet paikalla, käy tsekkaamassa tarjoukset ja punnerruskisa. Hmmm... pitäisköhän munkin osallistua?

Koitan ehtiä pyörähtämään osastolla sunnuntaina oman kisapäivän keskellä, joten jos osut sinne samaan aikaan, tule moikkaamaan :)



tiistai 4. syyskuuta 2012

iHerb

Täydentelin perheen vitamiinivarastoja iHerbistä jo pari viikkoa sitten. Tilausta tein tietenkin ADT:n kiellettyjen aineiden lista kädessä vahinkojen minimoimiseksi.

Paketti tuli sopivasti juuri nyt, kun vitamiinitarve on suurin (oon vetänyt tripla-annoksia kaikkia mahdollisia vitskuja jotta flunssa menis pian ohi ja kisakunto palaisi sunnuntaiksi). Toisaalta, en voinut välttää ajatusta siitä, olisiko flunssa päälle paukahtanutkaan jos olisin saanut paketin jo viime viikolla. Turha jossitella!


Hanimuru tarvitsee kilpirauhasjuttujensa takia jotain supervitamiineja, ja mä ihan vaan sen takia, että oon tällänen hippibodarimuija, tarvitsen kaikenlaista viherjauhetta ja muuta yrttiä ;)

Kaapista löytyy jo chlorellaa, spirulinaa ja vehnänorasjauhetta, mutta koska ne kaikki maistuu kalanperkuujätteiltä, päätin kokeilla vielä tätä:


Sekoitin puoli mitallista 1/4 lasiin vettä jotta ei olisi ihan kauheesti juomista. Valmiiksi irvistellen maistoin harmaanvihreää litkua, ja yllätys oli suuri kun se maistuikin ihan oikeasti piparmintulta. Huippua!

Ystäväni vinkkasi, että melatoniinitabletit on häntä auttaneet rentoutumaan ja nukahtamaan stressaavien työrupeamien keskellä, joten tilasin myös paria eri vahvuutta sitä. Pääsispä jo kokeilee...


Normaalisti tämän ystäväni kanssa nollattaisiin kaikki mahdolliset stressit pullollisella hyvää punaviiniä, mutta kun tilanne on fitness, se punkku saa odottaa pimeämpiä syksyn iltoja.

Syksyn pimeitä iltoja varten on myös D-vitamiini, joka tällä kertaa on pureskeltavassa muodossa.

Sain perheelle ja ystäville (eli blogin lukijoille) jaettavaksi alennuskoodin: TUZ523.
Tällä koodilla saat osoitteesta www.iHerb.com 10 dollarin alennuksen jos tilaus ylittää 40 doltsuu, ja alle 40 tilauksistakin tulee vitosen alennus.

Hinta on monissa tuotteissa todella paljon Suomen hintatasoa alhaisempi, ja myynnissä on muutamia tuotteita, joita Suomesta ei edes saa.

iHerbiläiset lähetti mulle vielä teepussin ja kynäterottimen (?) kaupantekijäisiksi.
Kyllä nyt kelpaa ;)


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Jyskälän Body&Fitness

Perjantaina saavuimme Jyväskylään tuntia ennen kilpailijakokousta. Ehdittiin asettua hotelliin, syödä eväät ja rauhassa etsiä sähköposteista tietoa missä se kilpailijakokous on. Onneksi on älypuhelimet ja rajaton netti ;)

KILPAILIJAKOKOUS

Kilpailijakokous on kilpailijoille, ja vain kilpailijoille tarkoitettu infotilaisuus, jossa kuullaan kilpailun aikataulu ja sarjajärjestys, mitataan ja punnitaan ne kilpailijat, jotka kilpailevat pituus ja/tai painoluokittain, tarkastetaan asut ja luovutetaan vapaaohjelmamusiikit.

Mielestäni sitä toitotetaan välillä turhankin paljon, että tilaisuus on vain kilpailijoille, ei huoltajille, mutta aina sinne niitä huoltajiakin vaan tulee. Kilpailijakokouksen funktiosta huolimatta joku on aina jättänyt biksut tai kengät hotelliin, tai ainakaan ne eivät ole valmiiksi päälle puettuna ohjeistuksesta huolimatta. Ymmärrän järjestäjien turhautumisen.

Pajulahden Minna oli mittansa kanssa asutarkistajana. Bikinien alaosan on sääntöjen mukaan peitettävä vähintään puolet pakaroista, ja kenkien pohja saa olla max. 7mm ja korko 12cm korkea. Se on millin tarkkaa peliä. Biksujen alaosan kapeus (tai ehkä pyllyn leveys) jännitti, mutta läpi meni :)

CHILLAILUA

Kokouksen jälkeen oli päivällisen aika: Seitiä, öljyä ja riisiä, ilman suolaa, nam! ;)

Sillä aikaa kun minä kokoustin, mun huoltaja shoppaili. Treenivaatteiden lisäksi oli löytynyt kiva pipo - niin kiva, että osti mullekin samanlaisen: Tiimipipo! :)


Käytiin illalla katselemaan Jyväskylän keskustaa, sitten hotellilla vähän venyttelyä ja rentoutumista. Tai niin oli ajatus. Todellisuudessa rentoutuminen jäi vähäiseksi ja touhasin kaikkea turhaa.

Olo alkoi illan mittaan tukkoistua ja ääni kähentyä, joten suljettiin sänkyjen päällä viuhuva ilmastointi.

Meillä oli muuten jostain syystä INVA-huone. Tilaa oli kivasti, mutta pikkusenkaan pidemmällä ihmisellä olis hiusten pesu ollut hankalaa:

Kisakassiin oli sujahtanut pieni valkkaripullo, josta saatais molemmat lasillinen rentoutusta. Luulin ostaneeni kierrekorkillisen version, mutta tulin puijatuksi: sinetin alta paljastuikin muovikorkki. KÄÄK! Ainoa käytettävissä oleva ase oli sakset, eikä avaaminen nillä hyvistä yrityksistä huolimatta onnistunut. Toimelias huoltajani veti yöpaidan päälle hupparin ja lähti hotellin käytäviltä kyselemään avaajaa.

Koska hotellivieraat oli raitista porukkaa (tai vaan valinneet pullonsa paremmin), huoltaja veti tuulihousut jalkaan ja lähti pullo kourassa viereisen hotellin respaan, ja yhtä laihojen tulosten jälkeen päätyi baarijonoon verkkareissa, suihkun raikkaana ja meikittä, yksin, oma pullo kädessä.

Uskomatonta mutta totta, myöskään baaritiskiltä ei löytynyt avaajaa! Bartenderi ilmeisesti sääli tätä tuulipukutyttöä viinipullonsa kanssa sen verran, että konttasi takahuoneen kaapin alta sinne joskus viime vuosituhannella pudonneen avaajan. Aika huippua. Kuka muu kuin maailman paras huoltaja menisi selvinpäin, siinä varustuksessa, oman pullon kanssa baariin, ihan vaan jotta huollettava sais lasillisen kuntoa kuivattavaa viiniä?
Kippis!!!
Heräsin yöllä siihen, ettei henki meinannut kulkea. Silmät oli turvoksissa ja nenä tukossa. Great! Uloshengityksellä huono energia ulos ja sisäänhengityksellä hyvää energiaa sisään. Aamulla oli parempi olo.

Aamun happihyppelyn jälkeen eka värikerros. Ensikertalaisen huoltajan silmiin yksikin värikerros oli jo todella tumma. Vielä kaksi kerrosta lisää ja väri olisi lähempänä toivottua :)

Meikkaus ja hiusten kihartelu oli kiva tehdä rauhassa. Pysyttiin hyvin aikataulussa ja 12.00 huoneen luovutuksen jälkeen lähdettiin Paviljonkiin katsomaan miesten kisoja.

KISAPAIKALLA

Liikuttavia hetkiä koettiin kun noviisien alle 80kg:n sarjassa jaettiin palkintoja. Yleisö taputti seisaaltaan parikymppiselle Joonas Rikkoselle, joka 15-vuotiaana sai aivoinfarktin, ja on sen jälkeen opetellut hengittämisestä lähtien kaiken uudelleen. Siellä mies nyt oli alle 10 vuotta myöhemmin kehonrakennuskisoissa. Uskomatonta.

Takahuoneeseen päästiin miesten kisojen jälkeen klo. 14.00, eli tuntia ennen naisten kisan alkua. Vielä oli hieman epäselvää mikä on marssijärjestys. Ensin oli vuorossa alkukilpailut niissä sarjoissa, joissa oli yli 6 kilpailijaa. Meidän Fitness-sarja aloittaisi finaalit.

Lämmittelyn aikana olo oli hyvä ja luottavainen. Minä olisin toisena lavalla.


Olin päivän aikana ehtinyt jo hikoilla moneen otteeseen, joten väri oli taas alkanut vihertää. Jan Tana ja hiki ei vaan ollenkaan sovi yhteen.

Vihdoin meidät huudettiin valmistautumaan, mutta tuomaristo päättikin pitää 15min. tauon ennen finaaleita. Ei muuta kuin takaisin lämppäilemään/pumppaamaan/lepäämään. En oikein tiennyt mitä tekisin. Pumppailu ei tuntunut tuovan tulosta, lihaksissa ei tuntunut lämpenemistä, mutta hiki oli kova.

Vihdoin päästiin lavan reunalle odottamaan omaa vuoroa. Kauhistukseksemme lavan päällä oli maailman karhein kokolattiamatto. Se muistutti Patapataa, siis sitä villaa jolla pohjaan palaneet kattilat putsataan, mutta oli vielä karheampi. Tiesin, että piruetit ei pyöri, ja jokainen liuku vie kerroksen nahkaa mennessään.

Vapari meni hyvin. Niin hyvin kuin sillä alustalla voi mennä. Pyörimättömyydelle ei voinut mitään ja alusta oli kuitenkin sama kaikille. Lavalla en tuntenut kipua, mutta heti takahuoneessa polvea ja varpaita kirvelsi, vaaleanpunainen nahka loisti kilometrien päähän. Värin taputtelu nahattomaan polveen ei tuntunut hyvältä.


Nopea vaihto vaparipuvusta biksuihin. Väri oli vaparin jäljiltä entistä vihreämpi, ja kultaiset bikinit korosti sitä vielä nätisti.

Ennen lavalle menoa vertailtiin värejä: kaikilla 2-3 kerrosta samaa väriä, ja kaikki eri värisiä. Eevsku oli tosi tumma, Eve vaaleampi mutta selvästi ruskea, Anni vielä vaaleampi, ja minä vihertävä. Mun ihon pH:ssa on ilmeisesti joku vika. Lisäksi kilpasiskot oli tosi kovassa kunnossa, ja näytti hyvältä, mun olo oli jo ihan nuutunut ja heikko. Se söi itseluottamusta tosi paljon.

Lavalla fiilis ei ole koskaan ollut yhtä huono. Asennot ei löytyneet ollenkaan. Tuntui kuin kehossa ei olisi ollut yhtään lihasta. Seisoin jonkun maton sauman päällä ja horjahtelin. Hymy tuntui väkinäiseltä ja teki mieli juosta pois lavalta.

Siinä vaiheessa tiesin, että peli on menetetty. Julmaa mutta totta, monen kuukauden kovan työn voi pilata kolmessa minuutissa.

Palkintojenjaossa tiesin, että nimeni sanottaisiin ensimmäisenä. Tottakai toivoin, että olisin väärässä. 3. ja 4. sija meni tasapistein, mutta fysiikkakierroksen pisteiden perusteella olin neljäs. Ei ollut helppo hymyillä. Olin pettynyt, en niinkään sijoitukseen, vaan omaan suoritukseen.


Se, että on kilpailun viimeinen, ei koskaan tunnu hyvältä. Sijoituksia on kuitenkin aika vähän jaossa, jos kilpailijoita on vain neljä. Olen aidosti ja oikeasti sitä mieltä, että voittajia ovat kaikki jotka lavalle asti pääsevät. Eikä sijoittuminen viimeiseksi silti tarkoita sitä, että suoritus olisi luokattoman huono: Olympialaisissakin joku on aina viimeinen, vaikka kaikki ovat huippuhyviä.
Jotenkin sitä vaan aina itseltään odottaa enemmän.

Kotimatkalla ääneni alkoi puuroutua koko ajan vain enemmän. Oli kylmä ja hiki. Aivastutti ja nenä oli tukossa. Vaikka harmitti, tiesin että tässä kunnossa en olisi voinut pystyä parempaan, joten oli oltava tyytyväinen siihen, että sain testattua puvut ja musiikin, mikä oli koko retken perimmäinen tarkoituskin.

Maailman paras huoltaja myös järjestää viihdykettä matkalle, joten kolme tuntia meni hujauksessa. Se tarina vaan ei kestä päivänvaloa - vielä! :)

Päivän summasi lausahdus: Kaikenkaikkiaan vetää kyllä hiljaseks.

Nyt lepoa ja mielen nollausta. Viikon kuluttua uudella tarmolla kohti Lahden Fitness Expoa.