keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Aloittamisen vaikeus

Parin päivän makoilun ja ylensyömisen jälkeen liikkeelle lähtö tuntuu taaahmeeeaaaltaaa.
Paluu arkeen kannattaa tehdä pehmoisesti, sillä osa tahmeudesta ja nuutuneisuudesta selittyy sillä, että olet syönyt poikkeavasti: enemmän sokeria, jauhojuttuja ja rasvaa. Parin päivän lepo tuskin on tehnyt pahaa.

Reipas kävely ulkona piristää, ja salitreenikin tuntuu ihan mukavalta, kunhan pääsee vauhtiin.
Eilinen selkätreeni tuntuu lihoissa, vaikka teinkin suht mukavaa kuntouttavaa treeniä ja olin vielä Hannan ihanassa voimavenyttelyssä. Venyttelyosuus jäi vähän vajaaksi kun jalassa oli joustamattomimmat housut jotka omistan, mutta voimailuosuus, joustot ja pidot toi hikikarpalot otsalle :)

Tänään testailin erään työporukan kuntoa Liikuntamyllyssä. Oli muuten samaan aikaan myllyssä pari ihan Suomen huippua urheilijaa. Ja oli ihana katsoa niitä nuoria juoksijoita, jotka vilahtivat ohi kevyin askelin - niin lennokasta ja ilmavaa askellusta ja huikeen kova vauhti!

Kun paluu arkeen tuntuu raskaalta, oikotie onneen houkuttaa monia. Mieti kuitenkin kuinka paljon itseäsi ja terveyttäsi arvostat. Vaivalla, hiellä ja joskus jopa tuskalla tulee hyvä kunto, terveys ja terve ulkonäkö. Pelkän ulkonäönhän saa kuitenkin myös rahalla...



...Vai saako?

Energiaa ja iloa treeneihin - ei se aina helppoa ole kenellekään! :)

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulu...

Joulu on tehty...

Pipareista

taiteellisista korteista

joulutähdistä ja hyasinteista

ja tietysti tontuista ja paketeista

Jouluna käydään edesmenneiden rakkaiden haudoilla. Mekin käytiin...

Lemmikkilehdossa vuodattamassa kyyneleitä.

Maailman sympaattisinta on rakkaan rakkaat vinkulelut haudalla
Lemmikkilehdossa oli niin paljon kynttilöitä ja rakkaita leluja, ristejä ja hautakiviä, ettei kyyneleiltä voinut välttyä.
Teki mieli viedä joulukinkku meidän rakkaan kinkkuvahdin muistoksi, muttei sitten kuitenkaa viety. Eka joulu yhdeksään vuoteen kun kukaan ei vahdi jokaista paistuvan kinkun pinnalla helmeilevää rasvapisaraa kirsu luukussa kiinni. Otetaan glökit Tikon muistolle!

Rauhallista joulua kaikille!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Tavallisen epätavallista

Uunin pesu on ehdottomasti yksi ärsyttävimmistä asioista joita ihmisen vaan on joskus tehtävä. Nyt se on tehty. Ja oli kyllä jo aikakin.

Jääkaapissa odottelee jo joulun eka piparitaikina - mantelijauhosta, psylliumista ja steviasta, niin ja kookosrasvasta, koska voi oli kaupasta loppu. Taikina ainakin maistuu ihan (tai ainakin lähes) yhtä hyvältä kuin perinteinen perus piparitaikina voista, sokerista ja vehnäjauhosta tehtynä.

Pientä kotitonttuilua oli harrastettava rankan viikonlopun jälkeen. Lauantaina ajoin suoraan koulutuksesta Satakuntaan pikkujouluihin. Päätin jo etukäteen, että lähden ennen puolta yötä - en kuitenkaan lasikengissä kurpitsavaunuilla, vaan äidin hakemana veljen luo nukkumaan ja aamulla hautajaisiin. Melkein poikkesin suunnitelmasta, mutt onneks vaan melkein.

Pikkujoulun humussa oli kaikki enteet ja merkit siihen, että mopo olisi voinut lähteä käsistä, mutta onneksi ei lähtenyt. Aamulla oli astetta mukavampi herätä sateisen synkkään aamuun saattelemaan 96-vuotias mamma viimeiselle matkalleen. Tilaisuus oli kaunis ja koskettava, muttei surullinen. 96 vuotta on pitkä aika ja ihmiselle ihan tarpeeksi.

Tänään päästiin taas koko päivän reissaamisen jälkeen vihdoin kotiin, ja huomenna nähdään millaisia näistä vhh-pipareista tulee (puhtaassa) uunissa paistettuna :) siis sikäli mikäli sitä taikinaa vielä huomenna on jäljellä...

(Ja juu, kerran vuodessa syötävistä pipareista voisi ihan hyvin tehdä ihan tavallisia, mutta tähän hätään ei ollut aineksia kuin näihin. Se seuraava erä on sitten niitä perinteisiä!)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Eka lupaus!

Flunssa alkaa olla vihdoin nitistetty. Enää vähän niistämistä ja yskimistä. Tosi vähän :)

Eilen tein töiden jälkeen pientä käsipainojumppaa ja oli mukavaa kun ei tarvinnutkaan treenata yksin, vaan sain Katarinasta treeniseuraa.

Katarina oli lukenut blogiani, nappasi osoitteen ja kyseli sähköpostilla apua treeniin. Reipas tyttö! :) Lopputuloksena tavattiin ja jutustelun jälkeen treenattiin yhdessä. Samalla näin missä jamassa on kehonhallinta, liikeradat ja yläkropan voima. Hyvältähän pohja näytti ja saan tehdä tytölle ihan kunnon treeniohjelman.

Salilta lähtiessä joku asiakas, nainen joka sattui lähtemään samalla oven avauksella, sanoi: "Katoin tossa kun opastit jotain toista että sulla on tosi hyvän näköset käsilihakset." Voi että se tuntui hyvältä :)

Mietin kuinka isosti hyvältä voi pienetkin sanat tuntua. Kunpa muistaisin itsekin useammin sanoa niitä positiivisia asioita muille. Ihan pieniäkin asioita. En aina tajua sanoa toisen uudesta kampauksesta tai hienosta paidasta, vaikka ajatteisinkin sitä. Se olkoon mun lupaus uudelle vuodelle! Lupaan kehua enemmän muita. Ja ehkä myös itseäni. Lupaan siis kehua enemmän!

Tänään pääsin availemaan kroppaa vähän enemmän.
Eka kunnon treeni piiiitkään aikaan, joten koitin ottaa varovasti:

- Lämmittelyä kuntopallon kanssa, jumppapallon kanssa ja ihan vaan omalla keholla. Punnerruksia, pyörittelyjä, rullauksia jne. Aika paljon vieläkin vihloo selkään eteen ja taakse taivutukset. Ja esim. käsinseisonta on ihan mahdoton :(
- Kyykkyä kevyillä painoilla ja ponnistuksia steppilaudalta.
- Polven ojennusta ja alataljasoutua kevyillä painoilla, pitkää sarjaa, ajatus mukana.
- Loppuun vielä kunnon venyttelyt.

Kyllä teki hyvää!

perjantai 9. joulukuuta 2011

Kroppa tietää

Kyllä keho kertoo mitä se tarvii.
Mun keho on niin pitkälle kehittynyt, että se vie ohjeistuksen ja käskytyksen astetta pidemmälle: Flunssa pahenee ja kuume nousee kun olisi juhlia tiedossa.

Kehityksen kannalta on tietenkin parempi olla kotona, syödä hyvin ja levätä, sen sijaan että ryyppäisi ja rällästäisi ja tanssisi jalat rakoille.

Treenistä on ollut taukoa jo yli viikko, ja pää alkaa hajota! Siksi onkin hyvä hypätä taas vällyjen väliin teekupin kanssa ja pistää Frendit pyörimään. Antaa muiden hippailla, minä lepään jotta pääsen pian taas raudan pariin :D


sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Kurja flunssa

Torstaina heräsin 05 hirvittävän kamalaan kurkkukipuun. Se meni onneksi särkylääkkeellä ohi ja lähdin liikenteeseen ihan normaalin aikataulun mukaan.

Kun särkylääkkeen vaikutus lakkasi, tuli tosi höntti olo. Kuumeinen ja tukkoinen olo muttei kuitenkaan kuumetta.

Asiakaspalvelu- ja keskusvastaavien kehotuksesta siirsin illan asiakkaat seuraavalle viikolle ja lähdin terppariin.
Ihanaa kun on sellaisia vastaavia jotka kehottaa sairastamaan kotona vs. eräs ex-boss jonka mukaan töitä voi tehdä vähän kipeänäkin.

Yli tunnin jonotus päivystyksessä osoitti että monet muutkin ovat kipeinä. En siis ole poikkeavan heikko ;)
Sairaanhoitaja kehotti lepäilemään myös perjantain ja ottamaan viikonlopun rauhallisesti. Tuntui tosi tosi turhauttavalta.

Voi sitä syyllisyyden määrää! Lähes kaikki meillä töissä on vuoron perään olleet kipeänä, mutta itse tunnen olevani petturi jos jään saikulle. Mun on vaikea vetää rajaa koska olen niin kipeä että on pakko lepäillä.

Tuntui tyhmältä ja tarpeettomalta olla sairaslomalla perjantaina. Enhän mä nyt niin kipeä ollut.

Se syyllisyys alkoi helpottaa kuitenkin kun olo muuttui aina vain pahemmaksi perjantai--iltaa kohti. Kuumettakin alkoi nousta lauantaina ja tänään sunnuntaina on kaikkeista kamalin olo. Nyt olen kunnolla kipeä!

Selkeä osoitus siitä, että olen laittanut itseni liian koville. Keholla ei ole ollut aikaa palautua ja korjailla itseään. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis!

Kuinka pöllöä on että on pakko levätä jotta keho pystyy nostamaan kuumeen parantaakseen pöpöt.

Note to self: Kun makaat kipeänä kolmatta päivää ja olet elänyt suklaalla ja jätskillä, ei kannata katsoa fitnessvideoita Youtubesta - se saattaa masentaa.