Kun särkylääkkeen vaikutus lakkasi, tuli tosi höntti olo. Kuumeinen ja tukkoinen olo muttei kuitenkaan kuumetta.
Asiakaspalvelu- ja keskusvastaavien kehotuksesta siirsin illan asiakkaat seuraavalle viikolle ja lähdin terppariin.
Ihanaa kun on sellaisia vastaavia jotka kehottaa sairastamaan kotona vs. eräs ex-boss jonka mukaan töitä voi tehdä vähän kipeänäkin.
Yli tunnin jonotus päivystyksessä osoitti että monet muutkin ovat kipeinä. En siis ole poikkeavan heikko ;)
Sairaanhoitaja kehotti lepäilemään myös perjantain ja ottamaan viikonlopun rauhallisesti. Tuntui tosi tosi turhauttavalta.
Voi sitä syyllisyyden määrää! Lähes kaikki meillä töissä on vuoron perään olleet kipeänä, mutta itse tunnen olevani petturi jos jään saikulle. Mun on vaikea vetää rajaa koska olen niin kipeä että on pakko lepäillä.
Tuntui tyhmältä ja tarpeettomalta olla sairaslomalla perjantaina. Enhän mä nyt niin kipeä ollut.
Se syyllisyys alkoi helpottaa kuitenkin kun olo muuttui aina vain pahemmaksi perjantai--iltaa kohti. Kuumettakin alkoi nousta lauantaina ja tänään sunnuntaina on kaikkeista kamalin olo. Nyt olen kunnolla kipeä!
Selkeä osoitus siitä, että olen laittanut itseni liian koville. Keholla ei ole ollut aikaa palautua ja korjailla itseään. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis!
Kuinka pöllöä on että on pakko levätä jotta keho pystyy nostamaan kuumeen parantaakseen pöpöt.
Note to self: Kun makaat kipeänä kolmatta päivää ja olet elänyt suklaalla ja jätskillä, ei kannata katsoa fitnessvideoita Youtubesta - se saattaa masentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti