Uunin pesu on ehdottomasti yksi ärsyttävimmistä asioista joita ihmisen vaan on joskus tehtävä. Nyt se on tehty. Ja oli kyllä jo aikakin.
Jääkaapissa odottelee jo joulun eka piparitaikina - mantelijauhosta, psylliumista ja steviasta, niin ja kookosrasvasta, koska voi oli kaupasta loppu. Taikina ainakin maistuu ihan (tai ainakin lähes) yhtä hyvältä kuin perinteinen perus piparitaikina voista, sokerista ja vehnäjauhosta tehtynä.
Pientä kotitonttuilua oli harrastettava rankan viikonlopun jälkeen. Lauantaina ajoin suoraan koulutuksesta Satakuntaan pikkujouluihin. Päätin jo etukäteen, että lähden ennen puolta yötä - en kuitenkaan lasikengissä kurpitsavaunuilla, vaan äidin hakemana veljen luo nukkumaan ja aamulla hautajaisiin. Melkein poikkesin suunnitelmasta, mutt onneks vaan melkein.
Pikkujoulun humussa oli kaikki enteet ja merkit siihen, että mopo olisi voinut lähteä käsistä, mutta onneksi ei lähtenyt. Aamulla oli astetta mukavampi herätä sateisen synkkään aamuun saattelemaan 96-vuotias mamma viimeiselle matkalleen. Tilaisuus oli kaunis ja koskettava, muttei surullinen. 96 vuotta on pitkä aika ja ihmiselle ihan tarpeeksi.
Tänään päästiin taas koko päivän reissaamisen jälkeen vihdoin kotiin, ja huomenna nähdään millaisia näistä vhh-pipareista tulee (puhtaassa) uunissa paistettuna :) siis sikäli mikäli sitä taikinaa vielä huomenna on jäljellä...
(Ja juu, kerran vuodessa syötävistä pipareista voisi ihan hyvin tehdä ihan tavallisia, mutta tähän hätään ei ollut aineksia kuin näihin. Se seuraava erä on sitten niitä perinteisiä!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti