taas ja taas ja taas ja taas...

Sitaatti eilisestä postauksesta: "Keskusjohtaja kyseli voisinko vetää niiden jälkeen vielä BodyCombatin kun ohjaaja on kipeenä. Viitsii ees ehdottaa, vaikka tiesi tosta eilisestä. Osasin onneks kieltäytyä."

Ja minähän sen sitten lopulta kuitenkin vedin. Johtaja soitti ja osasin vieläkin kieltäytyä. Ekaks.
- Me ei olla saatu siihen ketään. Pystyisitkö ohjaamaan BC:n? Tai minkä tunnin sä pystyisit siinä tilalla vetää?
- No en mielellään mitään kun mulla on tosi kipee olo
- Meillä ei Johanna oo muuta vaihtoehtoa. Jaksaisitko Shapen vetää siinä?

Mitä asiakkaat ajattelis jos Combatin tilalla vedettäis pilipalijumppaa? Varsinkin jos ohjaaja pystyis teknisesti ja teoriassa vetää sen combatinkin.

- No mutta ei sun tarvi mitään sanoa että oot kipeä tai muuta, ohjaat vaan kaikki palautteet sitten mulle.

Mutta en mä millään telepaattisella yhteydellä kyllä saisi niitä asiakkaita vakuuttuneeksi siitä että tuntimuutos on hyvä juttu ja mä oon silti ihan hyvä ohjaaja. Eikä ne siitä mulle tulisi sanomaan vaan miettisivät mielessään et paska juttu.

Vedin sitten sen combatin. Tarkoitus oli vetää kevyesti ja höntsäillen, mutta kun alla on jo toinen tunti niin adrenaliinia on sen verran ettei löysäilystä tuu mitään. Alilta sain jotain superbuusteria solunkorjaajajauhetta ennen tuntia "jotta jaksan ja palaudun sitten paremmin". Haha, mitähän voimamiesaineita sitä tuli taas kulautettua ;)

Sain lahjaksi joustavuudestani kuitenkin upouuden SATS-pipon!

(Vois kuvitella että combatissa joku veti mua oikeesti päin näköö, mutta ei, se on tää pimeysväsymys :D Melekosta! )

Ei ihan mun tyylinen pipa, mutta voin siihen säilöä sitten sen tulehtuneen epäkeskon sydämeni kun sen aika koittaa - ehkä jo ens viikolla. Siihen asti se on ihan käypä lämmike villapipon alla. Löysästä villamyssystä kun menee tuuli pahasti läpi, mutta kerroksittain käytettynä toimi hienosti.

--