Keep Running!!

Mahtava Running-koulutus oli lauantaina ja sunnuntaina. Juostiin, juostiin ja juostiin juoksumatoilla hitaasti ja kovaa ja mäkiä ylös ja alas ja ohjattiin tietysti.

Pari kertaa oon käynyt keltaisella (eli helpommalla) Runningtunnilla, jossa siis ohjaajan opastamana liikutaan 30min. juoksumatolla vaihtelevalla nopeudella ja kulmalla. Rankemmassa versiossa mahdollisuus samaan 55 minuutin ajan.

En oo koskaan pitänyt juoksemisesta. Viime dieetin aikana hetkellisesti tykkäsin, kun paino putosi ja askel oli kevyt. Muutoin juokseminen on ollut mun mielestä kurjaa ja tylsää ja oon kuvitellut että juoksutekniikastani löytyy kaikki mahdolliset virheet.

Totuus on kuitenkin toinen eikä luulo ole tiedon väärti. Koulutajan ja ohjaajakollegoiden analysoimana juoksutekniikkani on rento, askel pitkä ja kevyen näköinen, ja hidasvauhtinen juoksu "lupaa paljon". Jei!!
Niitä lupauksia ei kovavauhtinen juoksu kuitenkaan lunasta, vaan silloin lantio hieman putoaa ja askel lyhenee.

Oli kiva huomata, että se "pomppiva juoksutyyli", josta ala-asteen liikanmaikka mua moitti, johtuukin vain liian hitaasta vauhdista :D

Muistaisin, että nk. perusvauhti (vauhti jolla jaksaa puksuttaa pitkähkön aikaa) on ollut ellei kävelyvauhti niin sellainen 7,2 km/h juoksumaton mittarin mukaan. Sunnuntaihin mennessä tämä perusvauhti oli nostettu jo 9,0km:iin tunnissa kipeillä varpailla ja tukkoisilla pohkeilla. Voi olla että kokeilen joku päivä voisko sitä vielä nostaa. Sit kun jalat on palautunut. Opettelen myös sitä lantion kannattelua.. musta tulee vielä hyvä juoksija!

Toivottavasti voisin omilla tunneillani sit tsempata muitakin juoksunvihaajia samalle polulle. Se on oikeesti kivaa sit kun se alkaa sujua!

Sunnuntai-iltana oli pieniä kävelyvaikeuksia. Kyyryköpöttely oli illan juttu. Lonkat tulessa, varpaat murskana ja jalat polvesta alaspäin ihan tukossa (polvesta ylöspäin vain puolitukossa).

Maanantain lämmittely pyörällä ja venyttelytunti vähän auttoi. Tänään ohjasin aamulla ShapePulsen (perusjumppaa) ja 30min. venyttelyn, jotka hiukan onneksi avas paikkoja illan BodyCombatiin.

Aamun tuntien jälkeen törmäsin kaupassa entiseen työkaveriin. Kerrottuani mitä teen nykyään, huomasin toteavani hymyssä suin "elämä on aika ihanaa". On aika ihanaa huomata, että elämä on aika ihanaa.

Tästä päivästä on selvitty ja huomenna on taas VAPAAPÄIVÄ :) Taidan silti mennä salille ja ehkä joogaan.
Ehkä :)