torstai 18. maaliskuuta 2010

Vauhdissa, livenä!

Yksi elämäni jännittävimmistä päivistä on nyt takana.

Mulla oli kaksi ajatusta tuohon kouluun mennessäni.
1) haastatella Else Lautalaa, joka mun mielestä on maailman upein fitness-nainen, noin niinku kokonaisuutena. Ihailtava asenne, päättäväisyys, luovuus ja luonnollisuus..
2) haastatella Otto Grundströmiä, jota oon seurannut, ihaillut ja palvonut yli 10 pitkää vuotta.. noh.. joitain sanoja oon tainnut siitä kirjoittaa jo aiemmin.

Nyt ne molemmat tavoitteet on saavutettu! Onko toimittajan työllä mulle enää mitään annettavaa? Onko mulla enää mitään annettavaa lehdille? NO ON!
Vaikka kaverit tänään(kin) naureskeli, että muiden tavoite on vaikuttaa yhteiskunnallisesti tai saada aikaan jotain suurta, ja Johannan tavoite on vain haastatella söpöjä poikia ;)

Aamulla kaveri soitti ja pyysi auttamaan hädässä: Elixirin kuvauksiin oli ilmoittautunut moni, mutta perunut viime hetkillä, ja nyt mut tarvittaisiin rekvisiitaksi. Muutenkin hektiseen päivään (ja viikkoon) en ois halunnut enää enempää äksöniä, mutta eihän kaveria voi pulaan jättää.. ei muuta ku sammakko alle ja Pitskuun! Siellä sitten laulaja Kaija Koon ja toimittaja Mika Tommolan kanssa tanssittiin ja joogattiin. Tulee muuten ulos kuulemma 11.4.

Autolla en voinut lähtee koululle, koska siellä ei ole parkkipaikkoja, tai jos on, niihin ei opiskelijabudjetilla parkkeerata. Auto siis jäi pitskuun ja minä lähdin kouluun. Kuvaukset venyi sen verran myöhäseen ettei ehtinyt koululle syömään, joten matkalta ostin Saarioisten pizzan, joka maistuu kylmänä kahvin kanssa ihan ok. Ei mitään maailman ravinteikkainta ruokaa, mut pysyin hengissä.

Sain sentään yhden jutun onlineen tänään, mut se ei kyllä ollut oma. Hah. Luokkakaveri lähti reissuun ja jätti jutun meille muille päivitettäväksi. Jouduin muuttamaan ingressiä ja lisäämään väliotsikon ja kuvatekstit, joten kyllähän mäkin sitä vähän tein!

Ohjasin oman BodyPumpin vielä tottakai 17.15-18.15 ja suihkun jälkeen spurtti takaisin koululle, kuvaaja mukaan ja Kallion Seurahuoneelle haastiksen tekoon! Ja se jännitti! Voi pojat se jännitti!

Oli erittäin hyvä idea ottaa yhet oluet! Pari tuntia vierähti kuin siivillä bändin jäsenten kanssa turistessa. Melkein oli heräteltävä itseään välillä - hei mä istun nyt Ottoo vastapäätä ja se puhuu mulle!

Tilanteena ja kokemuksena omituinen. Otto oli kuin kuka tahansa, eikä kuitenkaan. Kysyin kysymykset, jäsentelin juttua päässäni ja koitin keskittyä työhön - juttuun GGA:sta. Kaukana on se kesä -96 jolloin Vaasassa Rantarockin lavan reunalla istui se kiharatukkainen poika ja lauloin hämyisellä äänellään sulosointuja sulattaen mun sydämen.. nyt se poika istui baarin penkillä tukka ponnarilla ja joi olutta mun kanssa.

--

Ei kommentteja: