Tiistaina oltiin kujoparin kanssa tekemässä juttua Oranssista. Keskiviikkona harkan kritiikki, ja sieltä suoraan vetämään pumppia. Tunti meni kivasti ja väkeä oli hurjasta pakkasesta huolimatta.
Keskiviikkona eläinlääkäri soitti, ettei Tiksussa verikokeiden mukaan ole mitään vikaa. Ei vaikka kaikki oireet viittasi kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kaikki mahdolliset arvot oli hyvät. Nyt Tiko syö vielä lääkekuurin loppuun ja toivotaan, ettei tassutulehdus uusiudu kovin nopeasti, koska ei oo rahhaa mennä sinne lääkäriin enää!
Torstaina varjosin Combatia, ja jännitin ihan sikana!! Tiukka ilme. Ei paljo hymyilyttäny!
Treenasin omia biisejä (1-5) kotona niin, et olin ihan poikki jo salille mennessä. Tältä se ohjastaja näytti ennen tuntia:
Ekaa kertaa käytin tota tollasta pantaa, joka paitsi piti hiukset pois silmiltä, piti myös hien pois silmistä. Todella bueno! Lyhyessä tukassa on se huono puoli, ettei sitä ohjatessa saa mitenkään järkevästi kuriin. Ja jos hikoilee yhtä paljon ku minä, haluais jokaisen hiuksen siististi nippuun.
Tunti meni olosuhteisiin nähden hyvin. Kämmäilin pari kertaa koreografiassa, mutta onneks Veera oli auttamassa. Asiakkaat näytti ystävällisiltä ja pysyivät mukana, vaikka mun ennakointi ja ohjeistus ei ollut parhaasta päästä kaiken huomion mennessä vielä omaan tekemiseen. Lopputunnista oksetti. Se oli niin rankkaa!
Ens viikolla pitäis vissiin vetää jo yksin.. huh.
Perjantaina olikin sitten taas Pumppia sörkässä. Tunnilla oli viisi (5!) asiakasta ja motivaatiota oli vähän vaikea keräillä, mutta ainakin omasta mielestäni tunti oli loppupeleissä ihan hyvä, tehokas ja lämmin. Treenasin vielä combatia kunnes olin ihan näännyksisssä ja nälkäinen.
Onneks sain hypätä suoraan äipän luo menevään bussiin ja siellä oli ruoka valmiina. Siis äipän luona, ei bussissa. Äippä kuori mulle perunat ;) Lupasin ottaa lasin viiniä, ja sit otin vielä toisen. Kolmes meni ihan huomaamatta, ja sit olikin saatava vielä se neljäs! Jossain vaiheessa en pysynyt enää laskuissa, joten oli paras lähtee kotiin.
Aamulla ei ollu ihan paras olo, ja kauhistutti, että olin luvannut mennä taas varjoksi. ONNEKSI puhelin muistutteli just combatin ajaksi varatusta pesutupavuorosta! Tällä kertaa olin tosi tyytyväinen, että se pesutupa oli just silloin, niin ei tarvinnut lähtee riskirajoilla vetämään yhtä tehokkaimmista sykkeennostotunneista, eikä potee huonoa omaatuntoa siitä, ettei mene.
Ihmettelen, miten mulle voi iskeä sellainen vastuuntunnottomuuskohtaus, että juon useemman lasin vaikka pyhä tarkotus oli mennä sinne tunnille! Ja tiedän et se tunti on mulle rankka normipäivänäkin. Käsittämätöntä! Tyhmä tyhmä tyhmä minä!
Toisaalta, lepopäiväkin oli ihan paikallaan. Niin monta päivää on tullut taas huhkittua, et nyt on ihanaa olla vaan kotona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti