Vitamiinien ihmeellinen voima

Eilen oli tukkoinen ja kipuinen olo. Tuntui kuin vähän lämpökin nousisi ja kurkku oli kipeä.
Ahneuksissani en tietenkään hankkinut sijaista BodyPumppiin (sunnuntai!!) vaan päätin "ottaa kevyesti". Eihän siitä mitään tullut siitä kevyesti ottamisesta. Alkulämmittelyn jälkeen oli jo ihan ok olo, ja kun kyykkybiisissä on asiakkaita kuitenkin tsempattava, omakin kroppa joutuu adrenaliiniryöpyn valtaan ja se on menoa sitten.

Tunnin jälkeen oli energiaa ja paukkuja tehdä ihan mitä vaan, mutta valittettava tosiasia on, että suihkun ja palkkarin jälkeen olo alkaa kummasti rauhoittua ja samat säryt tuntuu taas, nenä vuotaa ja väsyttää.

En viitsinyt turhaa sinnitellä hereillä ja kaksiä olematonta tekemistä, vaan pujahdin peiton alle ja otin kirjan käteen.

Tiko on alkanut nukkua mun viekussa nyt ihan vakkaristi. Ei koskaan ennen oo viihtynyt vieressä kovin pitkään, ainakaan jos siihen koskee (välitön murina!), mutta liekö lyhyen turkin tai ehkä vanhuuden ansiota että poika viihtyy nyt paremmin rapsuteltavana. Luulisi että 160cm riittäisi yhdelle + pienelle koiralle, mutta ei. Unissani en tietenkään edes huomaa kun koira hivuttautuu keskelle sänkyä, mutta herätessäni huomaan olevani joko ihan sängyn reunalla tai ilman peittoa tms. Näin kotona, eikä homma helpottunut möksälläkään:

"nuku sä mami missä tykkäät mut me nukutaan iskän kaa tässä."

Oon varma, että aamun hyvä olo on illalla otetun monivitamiiniporeen ansiota. Oon kesällä koittanut syödä vitamiinit ihan oikeasta ruuasta, mutta nyt palasin purkille. Ei enää yhtään kipeä olo. Vähän ehkä nuutunut, muttei enää väsynyt olo :)

Tänään alkoi virallisesti syksy, kun salin syyslukkari astui voimaan. Pari päivää onkin tuntunut jo syksyiseltä ja vilukissa on joutunut kääriytymään jo kaulahuiviin ulos mennessään. Koskahan sitä joutuu kaivamaan pipon ja hanskat esiin?! Ei haluu, ei tahdo!! Tule takaisin aurinko!!