Otetaan nyt eka esimerkiksi vaikka tuo kuvassa näkyvä iPod. Hyviä puolia siinä on, että sen voi ladata usbilla eikä tarvita pattereita. Se menee pieneen tilaan ja pysyy kivasti klipsillä kiinni. Huonoja puolia on, että ei nää mitä biisejä on ja missä järjestyksessä. Biisien lataamiseen tarvitaan typerä iTunes, johon täytyy ensin ladata ne biisit koneelta ja tehdä soittolista jonka saa ladata masiinaan. Mihin katosi plug and play?Meillä on laitteita jos johonkin tarkoitukseen, ja mies rakastaa erilaisia vempeleitä ja teknisiä laitteita. Mun suhtautuminen on neutraalia, kunhan läppäri on mun asetuksilla mun käytössä, ja oma pokkarikamera johtoineen ja latureineen löytyy samasta laatikosta kaikkien muiden MUN tärkeiden juttujen kanssa. Välillä tästäkin on epäselvyyksiä, kun mies haluaa siivota KAIKKI piuhat ja pikkulaitteet samaan paikkaan..
Valokuvat on digiaikana tosi näppäriä. Kuvia saa räpsiä miettimättä, poistaa epäonnistuneet saman tien, tai säästää tärähtäneetkin kuvat jos niistä välittyy jotain tärkeää. Kuvia voi katsella koneelta, asettaa taustakuvaksi, printata, tai laittaa vaikka blogiin helposti yhdellä kaapelilla ja parilla napin painalluksella. Vai voiko?
Muun muassa Fitness Expossa kuvattiin miehen digijärkkärillä paljon ja hyviä kuvia. Siis mies ja miehen veli kuvasi, mun kärsivällisyys ei oo riittänyt kaikkien ISOjen ja aukkojen opetteluun.
Tekniikasta mitään ymmärtämättömänä koitan ladata kuvia blogiin muidenkin nähtäville, mutta eipä se niin vaan onnistukaan. Ensinnäkin, se kamera täytyy tyhjentää koneelle, ja nimen omaan miehen koneelle jatkokäsittelyä varten. Kuvat on "RAW kuvia" joista siis voi tehdä jotain hienoja pläjäyksiä halutessaa. Hieno homma, sillä esim. tuo blogini header on mieheni muokkaama. Mulle olis riittänyt ihan tavallinen kuva, mutta rakkaani halusi tehdä hienon kuvan ja käytti siihen (mun mielestä) paljon aikaa ja vaivaa. Paljon aikaa ja vaivaa vei myös sen kuvan saaminen siihen headeriin, ja niitä tekstejä vasta säädettiinkin. Mulle olis riittänyt ihan ne perus asetukset, mutta tää halus koodata jotta sai millilleen kaikki oikein, visuaalisesti hyväksyttäväksi. Miehet! Graafikot!
Kiitos siitä tietenkin, iso kiitos, onhan se hienoa ja arvostettavaa, että toinen haluaa nähdä moisen vaivan, jotta mun blogi näyttäis hyvältä :)
Välillä se kameran tyhjentäminen koneelle kestää useita päiviä, ihan vaan siitä syystä, että miehellä on muuta tekemistä. Kun ne kuvat vihdoin on koneella, menee monta päivää, että pääsen niitä katsomaan, kun miehellä on aina jotain muuta meneillään koneellaan. Kun vihdoin löydän mukavia kuvia, niitä ei voi käyttää mihinkään, kun ne on jotain väärää muotoa. Helppoa?
Nyt kun mies lähti viikonlopuksi Satakuntaan ja itse jäin kotiin "lukemaan tenttiin" (hipsukat siksi, että olen tehnyt kaikkea muuta paitsi lukenut tenttiin -> trimmannut koiran, siivonnut, vaihtanut makkarin järjestystä, siivonnut vaatekaappeja, pessyt pyykkiä, meikkaillut ja kokeillut uusia hiustyylejä ja eri vaateyhdistelmiä, leikannut koiran kynnet, surffannut netissä, päivittänyt blogia...), oli hyvää aikaa hakkeroida itsensä kuvakansioihin ja tallentaa kuvat .jpeginä omaan kansiooni josta saan niitä nyt sit ladattua mihin haluan. Homman olis varmaan voinut tehdä helpomminkin, mutta mieheltä asiaa kysyessäni oli vastaus, että "mä voin kyllä muokata sulle sieltä jonku kuvan kun näytät vaan minkä haluut". Noup! En haluu "jotain kuvaa" vaan haluun koko kavalkaadin koko viikonlopulta, kaikki tärähtäneet fiiliskuvat ja tunnelmalliset silmätkiinnijasuuauki-kuvat, ja ihan sellaisemaan, muokkaamattomina, kiitos.
Ehkä tämä kaikki helpottuu, kun koulussa pääsemme marraskuun aikana tutustumaan tuon Photoshopin ihmeelliseen maailmaan. Katotaan kuka sit muokkailee ja kuinka paljon ;)
Tää on yks parhaista: Kuvassa tuore fitness SM 3. Johanna Lind ja tämän vuoden tuleva aerobicin maailmanmestari Rita Niemi.
Uskomattoman monta otosta tarvittiin, että kahdesta eläväisestä neitokaisesta saa kisan jälkeisessä adrenaliinihuumassa yhden fiksun kuvan. Ja tätä ei siis ole muokattu! ;)Hyvä fiilis takahuoneessa:
Kisan jälkeen kuvattavana:
Ja asenneasennot löytyy kun kuvaajaksi vaihtuu oma rakas, joka ei btw kelpuuttais tätä kuvaa mihinkään alivalotuksen tms takia..:
Ekan päivän posetuksista muutama kuva:
Ja loppuun tiukkaa tuijotusta ala best frieeeeeends <3
Rita muuten oli sitä mieltä, että vaparin jälkeen pahin oli ohi ja enää oli jäljellä vaan seisoskelua ;) Vähänpä sitä tietää sellainen joka ei itse ole ollut fitnesslavalla!---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti