Viikko alkoi lupaavasti. Ensimmäinen päivä, ensimmäinen työtunti, ja tämä tyttö lukittautuu vessaan itkemään! Purin hammasta ja laskin että melkein tonnin häviän jos nyt sanon itseni irti. Muuta syytä ei enää ollut ku lomarahat jotka peritään pois jos en pidä lomaani ja palaa sen jälkeen töihin. Nyt pitäis sinnitellä kuukausi niin sais jäädä lomalle.. josko lomalla keksis jotain muuta.
Tosi kurjaa tälläinen epätietoisuus ja epävarmuus. Löysin yhden kansalaisopiston jossa järjestettäis vuoden kestävää media-alan koulutusta. Vuodessa valmistuisesim toimittajaksi. Opintomaksu tosin oli melkein 3000€ / vuosi, mutta opintotukeen olisi oikeus kun opiskelu on täysipäiväistä. Ei paljon se toisen asteen opintotuki lämmitä. Vajaa 300€. Ja kaupanpäälle luokallinen teinejä opiskeluavereina. Keljuttaa että tämän kevään haussa ei tärpänny, eikä avoimissakaan tunnu olevan mitään mikä auttais mua eteenpäin seuraavaa hakua ajatellen. *mur*.
Kurja päivä! Vaikka aurinko paistaa ja linnut laulaa ja on lämmin ja kaikki muut asiat kohdallaan, mut tuo työ!!! Miten se voikin raastaa näin paljon!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti